Anne Liimolaa pyydettiin konsernijaoston puheenjohtajaksi vankan kokemuksen vuoksi ensimmäisenä tehtävään astuneena naisena. Liimola on ollut konsernijaoston jäsen edellisellä valtuustokaudella, minkä lisäksi hän on aiemmin toiminut useissa puheenjohtaja- ja luottamustehtävissä, muun muassa puheenjohtajana Varhaiskasvatuksen Opettajien liitossa.

– Konsernijaosto on kaupunginhallituksen nimeämä, ja sen tehtävä on huolehtia kaupunkikonserniin kuuluvista yhtiöistä. Olen kokousten puheenjohtaja, mutta se ei suinkaan ole ainoa tehtäväni. Yli miljardista vastaamme tässä jaostossa, mikä on suunnilleen sama kuin kaupungin budjetti.

– Vastuuntuntoisena ihmisenä otin tehtävän totta kai vastaan. Minun on luotettu hoitavan tämä tehtävä hyvin: minulla on historiaa vastuullisissa tehtävissä. Tavoitteeni on aina ollut se, että teen tehtäväni niin hyvin kuin osaan.

Konsernijaosto käsittelee kaupunkikonsernin strategiseen kehittämiseen ja konserniyhteisöjen toimintaan liittyviä asioita. Se valvoo, arvioi ja ohjaa eri tahoja, kuten esimerkiksi kaupungin omistamia yhtiöitä ja säätiöitä. Jaosto seuraa esimerkiksi toiminnan ja talouden tavoitteiden toteutumista näistä ja vastaa riskienhallinnasta sekä hallitustyöskentelystä.

Henkilöstöasiat tärkeitä

Liimola on toiminut useissa puheenjohtajatehtävissä ja esimerkiksi päiväkodin johtajana. Vankalla ammattiyhdistys- ja työurataustalla hänellä on paljon konsernijaostossakin tarvittavaa osaamista. Henkilöstön hyvinvointi on myös jaoston puheenjohtajana Liimolalle sydämenasia.

– Se, että olen ollut kaupungin omistamien yhtiöiden hallituksessa aikaisemmin tarkoittaa sitä, että minulla on myös näkökulmaa siihen, minkälaista työskentely näissä yhtiöissä on. Myös työssäni päiväkodinjohtajana tein yhteistyötä muutamien kaupungin yhtiöiden kanssa. Minulla onkin paljon näkökulmia yhtiömaailmaan, myös strategiaprosessien kannalta.

– Missä tahansa tehtävässä olen ollutkaan, henkilöstön hyvinvointi on ollut minulle hyvin tärkeää. Kiinnitän konsernijaoston puheenjohtajana erityistä huomiota tähän. Työhyvinvoinnin on oltava kunnossa: tästä lähtee myös laadukas tulos ja tavoitteellisuus. Nythän olemme saaneet selvät ohjeet, että hallituksessa tulee olla myös henkilöstön edustaja, mikäli yhtiössä on yli 20 työntekijää. Minusta tämä on kaupungissamme selkeä edistysaskel, Liimola kertoo.

– Haluan myös itse tavata kaikkien kaupungin omistamien yhtiöiden edustajat henkilökohtaisesti syksyn aikana: ainakin toimitusjohtajan ja puheenjohtajan. Haluan tutustua yhtiöihin ja tehdä sen paikan päällä.

Minkälaisia asioita konsernijaostossa käsitellään lähiaikoina?

– Maailmantilanteessa on tapahtunut ja tapahtuu paljon, mikä saattaa näkyä konsernijaoston tehtävissä. Todennäköisesti konsernijaostossa tehdään ratkaisuja, jotka vaikuttavat selkeästi esimerkiksi sähkön ja veden hintaan – eli asioihin, jotka vaikuttavat tamperelaisten arkeen. Toistaiseksi olemme kyenneet tuottamaan kuitenkin veden edullisena.

– Sähkön hinnannousu puolestaan on saanut monet ajattelemaan omaa sähkönkäyttöään ja kulutustottumuksiaan; toivon, että kehitys jatkuu ja jatkossakin ajatellaan, minkälaisiin energiamuotoihin kannattaa panostaa, Liimola pohtii.

Tällä hetkellä käynnissä ovat myös Tampereen Veden yhtiöittäminen ja TKL:n yhtiöittämisselvitys.

– Yhtiömalli on todettu tässä kaupungissa toimivaksi, Liimola päättää.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Työväenmuseo Werstaan museonjohtaja Kalle Kallio on jo pidemmän aikaa ollut mukana SDP:n kulttuurijaostossa ja esimerkiksi johtanut kulttuuripoliittista ohjelmaa, joka luotiin noin viisi vuotta sitten. Vastikään hän aloitti lautakuntatyön Tampereen kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnassa.  

– Olen työväenliikkeen toimija viidennessä polvessa. SDP:hen liityin parikymmentä vuotta sitten Tarja Halosen presidentiksi valitsemisen aikoihin. Edelliset kaksi vuotta olin joukkoliikennelautakunnassa. Kulttuuri on kuitenkin se alue, jonka kanssa olen tehnyt töitä todella paljon, joten ymmärrys näistä asioista on aika hyvä. Paljon tehneenä huomaa sellaisia asioita, jotka eivät välttämättä pistä muiden silmiin. Joissakin asioissa olen toki jäävi, mutta tätä varten paikalla on varaedustaja, Kallio kuvailee.  

Werstas kiinnostavampi kuin koskaan 

Museonjohtajana Kallio on toiminut jo 18 vuoden ajan. Työväenmuseolla on useita merkittäviä kulttuuritehtäviä. Museo vastaa Suomessa työelämän historian ja sosiaalihistorian tallentamisesta. Työväen perintö, eli se, millaisia jälkiä työväestö on aikojen saatossa jättänyt ja toisaalta, mitä se tänä päivänä jättää, on Werstaan toiminnan ytimessä. Työväenmuseoita on myös muissa Pohjoismaissa, ja näiden kanssa Werstas tekeekin tiivistä yhteistyötä.  

Museo täyttää tänä vuonna 30 vuotta.  

– Werstas on syntynyt eri työväenliikkeen toimijoiden omista museotyöajatuksista. Museota perustettaessa huomattiin, että Suomessa on oltava yksi paikka, jossa työväen historian säilyttämisen työ hoidetaan ammattimaisesti. Tuolloin paikaksi valittiin Tampere.  

Tänä päivänä museo kiinnostaa yleisöä enemmän kuin koskaan. Sinne on myös aina vapaa pääsy.  

– Alkuun meillä kävi parhaimmillaan noin 5000 ihmistä vuodessa. Nyt tänä vuonna toukokuun loppuun mennessä kävijämäärä oli jo ehtinyt kolmeenkymmeneen tuhanteen. Olemme siis tekemässä jonkinlaista kävijäennätystä. 

Nyt museossa on esillä uusi päänäyttely nimeltä Yhteisvoimin. Näyttelyyn on kerätty materiaalia esittämään työväenliikkeen historiansa aikana saavuttamia yhteiskunnallisia uudistuksia. Museoon tulee uusi päänäyttely melko harvoin, joten kyse on isosta muutoksesta.  

Työväenliikkeen historiallisia saavutuksia Suomessa ovat esimerkiksi ensimmäinen naispresidentti, terveys- ja neuvolapalvelut, ilmainen koulutus ja peruskoulu, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien merkittävät parannukset, työelämän pelisäännöt, kuten viisipäiväinen työviikko sekä moni muu asia, joka tekee meistä suomalaisista monella lailla etuoikeutettuja. Näyttelyssä on myös näitä etuoikeuksiamme esittelevä elementti, jossa esimerkiksi pohditaan, millä tavalla köyhyys vaikuttaa ihmiseen.

 – 13 vuotta sitten näyttelyksi tuli Meidän kaupunki, joka oli hieman erilainen. Nyt kerromme toisenlaista tarinaa, jota olemme yrittäneet tuoda lähemmäs tätä päivää. Tarina alkaa nälkävuosista ja tulee melko lähelle nykyisyyttä. Olemme kuitenkin halunneet säästää tiettyjä pidettyjä näyttelyn elementtejä, kuten Työväentalon. Uusi näyttely on ollut viimeisen parin vuoden iso rutistus ja nyt se on saatu.  

“Täyden palvelun iloliiteri”  

Werstas tekee myös paljon sellaista, joka jää tavalliselle museokävijälle huomaamatta.  

– Kuvailen joskus, että tämä on “täyden palvelun iloliiteri”. Esimerkiksi meillä juuri päättyi hanke, jossa teille yläkoululaisille pakohuonepelin teollisuusmuseoon. Heidän oli tarkoitus päästä erilaisia tehtäviä tekemällä ulos. Peli liittyi kulutusyhteiskunnan kysymyksiin ja siihen, millä tavoin kestävää elämäntapaa voidaan harjoittaa. Osallistujille tämä oli mieleenpainuva ja erityinen kokemus, Kallio kertoo.  

– Teemme myös paljon työtä kokoelmiemme kanssa: nyt esimerkiksi meille on tullut uutena kokonaisuutena rakennusalan työvälinemuseo, jonka Rakennusliitto on aikanaan perustanut kurssikeskuksensa yhteyteen. Nyt kun tämä opisto on lopetettu ja he ovat siirtyneet sieltä pois, pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että kokoelma tulee tänne meille.  

Syksyisin Werstaalla järjestetään yhteistyössä Tampereen yliopiston kirjallisuustieteen opiskelijoiden kanssa Työväenkirjallisuuden päivä.  

– Työväenkirjallisuuden päivä on saanut alkunsa siitä, kun parisen kymmentä vuotta sitten joukko nokialaisia vanhempia herrasmiehiä pohti, onko työväenkirjallisuudelle omaa tapahtumaa. Totesimme, että sellaista ei ole, mutta eiköhän sellainen pitäisi järjestää.  

– Työväenkirjallisuutta ajatellaan helposti historiallisena ilmiönä, mutta mielestäni on vielä kiinnostavampaa, mitä on tämän päivän työväenkirjallisuus. Vanhan määritelmän mukaan se on esimerkiksi työväen lukemaa tai työväen kirjoittamaa kirjallisuutta ja jollakin tavalla aatteellisesti motivoitua. Nykyajan työväenkirjallisuus taas saattaa määrittyä enemmän sen kautta, minkälaista aihetta se käsittelee.  

Kallion mukaan tapahtuman suosio ja se, kuinka paljon se herättää keskustelua kertoo siitä, että yhteiskunnassamme on tarvetta keskustelulle esimerkiksi yhteiskuntaluokista sekä siitä, miten keskiluokkaista kulttuurielämä tyypillisesti on.  

Teksti: Milla Zuev

Kuvat: Milla Zuev

Ari Wigeliuksella on kokemusta siitä, millaiseksi elämä voi muuttua, mikäli haalii itselleen jatkuvasti liikaa kuormitusta – politiikassa tai työssä. Tällä hetkellä Wigeliukselle riittää yksi luottamustehtävä elinkeino- ja osaamislautakunnan jäsenenä.  

Kun Wigeliuksella oli yhtä aikaa kolme lautakuntapaikkaa, valtuustopaikka ja samaan aikaan työ Sähköliitossa yhteiskuntavaikuttamisen ja nuorisoasioiden parissa, politiikka tuntui ympäröivän koko elämää. Wigelius toivoo nuorille päättäjille mahdollisuuksia politiikassa, mutta kuitenkin myös sitä, että itse kukin muistaisi oman itsensä ajattelemisen tärkeyden.  

Tämä on varmasti tärkeä ajatus myös siinä mielessä, minkälaiseen suuntaan muodostunut hallitus on Suomea tällä hetkellä viemässä. Kaikkea ei ole syytäkään jaksaa oman sietokyvyn yli.  

Politiikkaa tuutin täydeltä – mistä omaa aikaa?  

– Olen melko suorasanainen ja usein useammassa luottamustehtävässä ollessani minua pyydettiin tekemään tai sanomaan asioita muiden puolesta. Varsinaisesti en palanut loppuun, mutta en aina jaksanutkaan, Wigelius kuvailee.  

– Minulla on kaksi pientä lasta ja työ. Itse olen nykyään ymmärtänyt, että itseäänkin kannattaa ajatella eikä välttämättä olla niin lojaali aina muille. Aiemmin en ymmärtänyt, miten saisin puoli tuntia aikaa liikuntaan viikossa – nyt liikun päivittäin. Harrastan juoksemista, pilatesta, kuntosalia ja joogaa. Kokouksiinkin on parempi mennä mieli ja keho hyvässä kunnossa.  

– Olen aina ottanut politiikassa asiat hyvin tosissani ja kertonut mielipiteeni hyvin suoraan. Nyt puoluekokousedustajana en aio pyrkiä millekään paikoille, vaan paikalla oleminen ja tämä yksi luottamustehtävä Tampereella riittää.  

Miten Wigelius neuvoisi nuoria poliittista uraa aloittelevia päättäjiä ylikuormituksen välttämisestä?  

– Tämä on asia, joka jokaisen täytyy selvittää itse. Helpointa tietenkin on sanoa, että omaa itseään on tärkeää ajatella. Työnantajasikaan ei tahdo, että menet kaiken aikaa eteenpäin liian kovaan tahtiin, sillä siinä väsyy.  

– Kannattaa tehdä jotakin, mitä ei ole ennen tehnyt. Itse ilmoittauduin pilatekseen sellaisena hetkenä, kun ylikuormitus oli todella voimakasta valtuustoaikanani.  

Ihminen ei edelleenkään ole kone, politiikassa tai työelämässä. Tämä on hyvä muistaa myös tulevana neljänä vuotena.  

Teksti: Milla

SDP on saamassa uuden puheenjohtajan Krista Kiurusta tai Antti Lindtmanista syksyn puoluekokouksessa Sanna Marinin väistyessä tehtävästä. Kilpakumppanit ovat parhaillaan Arvokiertueella, jolla he ottavat mittaa toisistaan puheenjohtajatenteissä eri paikkakunnilla. Sunnuntaina 11.6. saimme puheenjohtajaehdokkaat vieraaksemme Työväentalon juhlasaliin Matti Pulkkisen juontamaan puheenjohtajatenttiin.

Tilaisuus sujui hyvässä yhteishengessä: ehdokkaat pääsivät muun muassa listaamaan toistensa parhaita puolia sekä pohtimaan, minkä karaokekappaleen tahtoisivat laulaa kuulolla olleelle yleisölle, joka koostui suurelta osin puoluekokousedustajista. Kevennysten lisäksi tilaisuudessa käytiin läpi toki myös polttavaa päivänpolitiikkaa sekä katsottiin niin menneeseen kuin tulevaan.  

Keskustelussa katsottiin myös jo odottaviin europarlamentti- ja presidentinvaaleihin sekä annettiin aikaa yleisön kysymyksille.  

Poimimme tähän artikkeliin keskustelun parhaita paloja.

Puheenjohtajatentti oli osa Kiurun ja Lindtmanin Arvokiertuetta.

Minkälainen puheenjohtaja sinusta tulisi ja miksi pyrit SDP:n puheenjohtajaksi?  

Kiuru: “Olen päättänyt käyttää kesäkuukauteni siihen, että pääsisimme lopputulokseen puolueemme suunnasta ja siitä, millaisella ohjelmalla olemme lähdössä pääministerikisaan. Pidän mahdollista loikkaa puheenjohtajaksi melko pienenä, sillä olen jo ollut puolueen johtotehtävissä, hallitusvastuussa ja pääministerin sijaisena.” 

Lindtman: “Puheenjohtajana haluaisin uudistaa puolueemme seuraavalle vuosikymmenelle ja nostaa meidät uudelleen pääministeripuolueeksi. Olen neljännen kauden kansanedustaja, eli olen ollut 12 vuotta eduskunnassa. Kymmenen vuotta olen ollut puoluejohdossa jossakin roolissa – varapuheenjohtajana ja viimeisimmät vuodet eduskuntaryhmän puheenjohtajana. Olen ollut mukana rakentamassa puolueemme uutta nousua, joka mahdollisti SDP:n nousun pääministeripuolueeksi vuonna 2019. Tällä hallituskaudella olemme vieneet läpi monia todella merkittäviä uudistuksia siitä huolimatta, että olemme eläneet kriisiaikoja.”

Mitkä perusarvot ja tehtävät olisivat sinulle puheenjohtajana tärkeitä?  

Kiuru: “Tässä ajassa kaikkein tärkeintä on, että yhteiskunnassa säilyy SDP:n arvojohtajuus. Marinin perintö on siinä, että isoissa oikeudenmukaisuuskysymyksissä ja ihmisoikeuskysymyksissä me olemme arvojohtaja. Oikeistohallitus kohtelee ihmisiä eriarvoisesti asettaen toiset toisten edelle. Toisista välitetään, mutta ei toisista. Tämä ei ole ollut meidän linjamme. Meidän tulee herättää ihmisissä luottamusta, arvostaa koulutusta ja osaamista, huolehtia sosiaali- ja terveyspalveluista ja tarjota työtä ja toimeentuloa ihmisille. 

Lindtman: ”Edelleen tässäkin ajassa kestävät arvot tulevat periaateohjelmastamme. Perusarvomme ovat vapaus, solidaarisuus ja oikeudenmukaisuus. SDP on liike, joka on aina löytänyt ja pystynyt tarjoamaan ratkaisuja. SDP on rakentanut suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa, ollut viemässä Suomea Euroopan unioniin ja nyt me veimme Suomen Natoon. Olemme aina eläneet ja hengittäneet myös tulevaisuuden kysymyksistä. Nyt liikettä pitää viedä kohti tulevaisuutta ja uudistaa. Tärkeintä on, että Suomesta tulee maailman ensimmäinen hiilineutraali hyvinvointiyhteiskunta. Lisäksi työnteon tulee olla aina kannattavaa. Me onnistumme tässä kaikessa, jos saamme kaikki suomalaiset mukaan.” 

Jos SDP tosiaankin on nyt oppositiossa, minkälaista on oppositiopolitiikkasi?  

Kiuru: “Olen aina ajatellut, että yhteiskuntaa on kehitettävä ennemmin yhdessä sopimalla kuin erikseen repimällä. Nyt meidän on kuitenkin pakko asettua vastavoimaksi jokaista miestä ja naista myöten ja tiukasti vastustaa sitä, mitä täällä tällä hetkellä tehdään. Meidän on tarjottava oma selkeä vaihtoehtomme, jolla haastamme oikeistohallituksen. On toki myös kysyttävä, mihin meillä on rahaa tässä ajassa. Vain omalla, uskottavalla politiikalla pärjäämme. Ihmisiin tulee investoida heidän tarpeidensa pohjalta. 

Lindtman: ”Politiikka riippuu siitä, minkä asetamme tavoitteeksi. Mikäli tavoitteena on nousu pääministeripuolueeksi, niin puheenjohtajana on oltava uskottava pääministeriehdokas. Miten tämä tapahtuu? Edellistä nousua olimme rakentamassa vuosina 2015–2019, kun kannatuksemme oli historiallisen alhainen. Tällöin teimme kaksi asiaa: kutsuimme suomalaisen yhteiskunnan ja kansalaisyhteiskunnan mukaan. Aloimme rakentaa vaihtoehtoa Sipilän politiikalle. Kun tuolloinen hallitus näytti karvansa, tämä mahdollisti sen, että meillä oli olemassa uskottava vaihtoehto, ja kannatuksemme nousi. Meidän on siis uskottavalla vaihtoehdolla luotava toivoa, kutsuttava ihmiset mukaan ja laitettava rohkeasti vastaan.”

Sanna Marin on niittänyt kansainvälisesti enemmän kiitosta ja kunniaa kuin Suomessa. Mitä sanotte kaikille heille, jotka ovat katsoneet tehtäväkseen väheksyä hänen saavutuksiaan?  

Kiuru: “Tässä on tullut ajateltua, miten alas Suomessa voidaan vajota. Sanna Marin on ollut erinomainen puheenjohtaja ja pääministeri, eikä hänestä ole saatu mitenkään sellaista heikkoa kohtaa irti, niin on vain pitänyt keksiä jotakin, millä vetää matto alta. Se vetää ihon kananlihalle. Itse koin pienemmässä mittakaavassa koronavuosien aikana samantyylistä kohtelua. On hävytöntä, mitä tässä maassa saadaan sanoa.” 

Lindtman: ”Tässä kuluneen kolmen vuoden aikana olen monesti sanonut, että pääministerikin on vain ihminen. Tähän kaikkeen kiteytyy paljon meidän ajastamme. Aika on armoton. On ollut niitä hetkiä, kun kukaan ei ole puolustanut Sannaa, ja se on ollut eduskuntaryhmän puheenjohtajan tehtävä. Me emme liikkeenä halua alistua tällaiselle kulttuurille, vaan haluamme omalla esimerkillämme osoittaa muuta. Polarisaatiota on niin paljon, että ymmärrykselle ja yhteistyökyvylle olisi tilausta. Ollaan me aikuinen, arvokas liike, eikä anneta periksi heille, jotka viettävät päivänsä sosiaalisessa mediassa räyhäämässä.”  

Lindtman kertoi myös tapauksesta, jossa kaksi tyttöä ulkomailta olivat ilmoittaneet vanhemmilleen pitävänsä Sanna Marinista paljon.  

“He sanoivat, että hän on erittäin hyvä tanssimaan.”

Teksti: Milla Zuev

Kuvat: Milla Zuev

Hanna-Maria Grann on työskennellyt hoitoalalla noin 20 vuotta. Hän on nähnyt terveydenhoidon muutoksen ja pitää nykyistä hoitajapulaa hyvin huolestuttavana. Grannin mukaan koulutuspaikkojen lisääminen ei välttämättä kuitenkaan ole ainoa vastaus kiperään kysymykseen: ensinnäkään ei voida olettaa, että kuka tahansa voidaan ohjata hoitoalalle, ja toisekseen palkkojen ja työolojen tulisi olla kunnossa, jotta hoitajat pysyisivät alallaan.

Grannille terveyden edistäminen ja ongelmien ennaltaehkäisy on hänelle sydäntä lähellä. Hän toimii myös ammattiyhdistysaktiivina ja työsuojeluhenkilönä. Henkilöstön hyvinvointi, työturvallisuus sekä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointi ovat hänelle tärkeitä asioita.

– Haluan omalta osaltani vaikuttaa siihen, että työelämästä tulee oikeudenmukaisempaa ja reilumpaa, ja varmistaa tämän kaikille, Grann kommentoi.

Ennen Pirhaan siirtymistä Grann oli Tampereen sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen sekä sotelan yksilöjaoston jäsen ja varapuheenjohtaja. Hän oli ensimmäistä kertaa ehdolla edellisissä kuntavaaleissa ja näistä vaaleista hän nousi varavaltuutetuksi.

Tulevan hallituksen ei pitäisi vimmalla leikata sote-menoista

Suomeen on parhaillaan muodostumassa varsin todennäköisesti oikeistopohjainen hallitus. Talouden sopeutuksessa myös leikkaukset sosiaali- ja terveyspalveluihin ovat mahdollisia.

– Tulevan hallituksen ei pitäisi vimmalla leikata ja säästää sote-menoissa: meillä ei ole varaa menettää enää yhtäkään koulutettua sosiaali- ja terveysalan ja varhaiskasvatuksen ammattilaista. Koulutettujen ammattilaisten pitoon ja alojen vetovoimaisuuteen on löydyttävä riittävä rahoitus, jotta voimme järjestää palveluita ylipäätään.

– Tärkeää on myös panostaa ennaltaehkäiseviin palveluihin ja terveyden edistämiseen, jotta korjaaviin palveluihin pääsisivät oikeaan aikaan he, jotka niitä tarvitsevat, Grann muistuttaa.

Sosiaali- ja terveyspuolen leikkaukset ovat myös työllisyyden ja kansantalouden kannalta lyhytnäköisiä: mikäli näihin ei panosteta, ihmiset joutuvat yhä huonompiin tilanteisiin ja tulevat yhä sairaammiksi, mikä taas lisää sosiaali- ja terveyspalveluiden menoja pidemmällä tähtäimellä.

– Meidän tulee kyetä ohjaamaan ja auttamaan ihmisiä jo ennalta ehkäisten mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Se on kaikille osapuolille parempi ratkaisu kuin asioiden korjaaminen jälkeenpäin, ja myös aina kustannustehokkaampaa, Grann tiivistää.

Tärkeimpänä keinona, jota tuleva hallitus voi käyttää, Grann näkee sote-henkilöstön työolojen saattamisen kuntoon.

– Henkilöstön työhyvinvointi on onneksi nostettu Pirhan strategiaan, joten asiaan suhtaudutaan vakavasti ja sen tärkeys on ymmärretty.

20 vuotta hoitoalalla työskennellyt Hanna-Maria Grann pitää hoitajien työolojen ja palkkojen kuntoon saattamista tärkeimpänä keinona vastata henkilöstökriisiin.

Henkilöstökriisi koskettaa myös Tamperetta ja vaikeuttaa palveluiden järjestämistä

Tampere ei Grannin mukaan ole muuta maata paremmassa asemassa henkilöstökriisissä. Täälläkin henkilöstöpula vaikuttaa palveluiden saatavuuteen ja sitä kautta hoitoonpääsyyn.

– Pirhan alettua on konkretisoitunut, kuinka erilaisia tapoja eri kunnissa on ollut järjestää samanlaista palvelua, puhumattakaan sellaisista palveluista, joita kaikki kunnat eivät järjestä. Toisaalta sekin on vahvistunut, että yhtenäisten palveluiden järjestäminen ja niistä linjaaminen vaatii aikaa. Tampereella hyvinvointialueiden alkamiseen varauduttiin mielestäni kohtuullisesti, ja esimerkiksi sosiaali- ja terveyslautakunnassa jo mietittiin hyvinvointialueiden valmisteluissa sovittuja linjauksia.

– On myös tärkeää muistaa, että kuntien vastuulla on edelleen terveyden edistäminen ja ennaltaehkäisevien toimintojen tarjoaminen, mikä tulee ottaa huomioon kuntaa koskevia päätöksiä tehtäessä. Näitä ovat esimerkiksi varhaiskasvatusryhmien ja koululuokkien koot, erityistuen mahdollistaminen, kaupunkisuunnittelu, ulkoliikuntamahdollisuudet ja kulttuurihyvinvointi, Grann päättää.

Teksti: Milla Zuev

Kuvat: Hanna-Maria Grann ja Milla Zuev