Mirva Niinivaara on hallintotieteiden maisteri, uravalmentaja sekä kiertotalouden puolestapuhuja. Hän vaikutti politiikassa jo yliopisto-opintojensa aikaan Tamyn edustajistossa SDP:n riveissä – samoin kuin moni muu niin kuntapolitiikkaan kuin eduskuntaankin myöhemmin päätynyt opiskelutoveri. Eräästä heistä, Sanna Marinista, tuli pääministeri.
– Tuolloin edustajistossa vaikutti monia ihmisiä, joista on tullut hyviä päättäjiä yli puoluerajojen. Kuntapolitiikkakin on sitä, että täytyy osata tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa.
Niinivaara on Tampereen tarkastuslautakunnan varajäsen ja Tampereen kaupungin lahjoitus- ja tukirahaston toimikunnan jäsen. Lisäksi hän toimii Tuomiokirkkoseurakunnassa varajäsenenä ja Sask:n (Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus) lähettiläänä. Hän on myös Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:n valtuuston varajäsen.
Tekstiiliteollisuus saastuttaa kuin lento- ja rahtiliikenne
Vaateteollisuus tuottaa päästöjä yhtä paljon kuin lento- ja rahtilaivaliikenne yhteensä. Ongelmana ovat tuotannossa käytettävät ympäristömyrkyt, veden tuhlaaminen sekä rikkinäisten ja käyttökelvottomien vaatteiden kuljettaminen toiselle puolelle maailmaa. Myös työntekijöiden ala-arvoinen kohtelu vaateteollisuudessa on useiden kuluttajien tiedossa – samoin kuin mikromuovien pääseminen vesistöihin ja tätä kautta ruokapöytiimme.
Toisaalta tiedostavuuden kasvu on tuottanut erilaisia tapoja kuluttaa: käytetty on nykypäivänä trendikästä. Markkinoille on tullut myös vaatelainaamoita – välttämättä ei ole järkevää hankkia esimerkiksi uutta juhlamekkoa, jota käyttää elämässään sen yhden kerran. Toisaalta hienot kauppakeskukset ja uuden ostaminen tuottavat mielihyvää ja uudet vaatteet ovat halvempia kuin koskaan: mutta millä hinnalla vaatteet on oikeasti tehty? Kestävä vaateteollisuus on Niinivaaralle sydämenasia.
– Jos tietää sen, mistä kulisseista vaatteet ovat tulleet kauppaan, todellisuus näyttäytyy hyvin toisenlaisena kauppakeskusten hienoista puitteista. Tuottamispaikkana voi olla jokin räjähtänyt tehdas, jota ei ole alun alkaenkaan tarkoitettu vaateteollisuuden käyttöön – esimerkiksi Ran Plazan tehdasromahdus Bangladeshissa vuonna 2013. Noin 1100 ihmistä sai surmansa vaatetehtaan romahduksessa. Tämä painaa itseäni hyvin paljon.
– Tiedän kuitenkin, kuinka hankala yksittäisenä kuluttajana on tehdä eettisiä valintoja. Tekstiiliteollisuus on kuitenkin yksi pahimmista saastuttajista. Tuottajamaiden ihmisoikeudet voivat olla todella heikot ja tuotteen tuotantopolku surullinen. Onkin loistavaa, että käytetyn ostamisesta on tullut trendikästä. Käytettynä ostettu halpaketjun vaate ei tietenkään ole eettisesti tuotettu, mutta on silti kestävämpää ostaa se, kuin ostaa aina uutta. Lopulta kiertotalouden tulisikin olla sellaista, että uutta materiaalia ei enää tarvitsisi tehdä.
On selvää, että eettisesti tuotettujen ja vaikkapa kotimaisten vaatteiden ostaminen ei ole halpaa. Moni tiedostaakin halpamuodin ongelmat, mutta taloudellinen tilanne ei anna myöten niin eettistä kuluttamista kuin henkilö toivoisi. Niinivaara itse pyrkii hankkimaan mahdollisimman paljon vaatteita käytettynä, vaikka painottaakin, ettei itsekään ole välttynyt halpamuodilta.
– En yritä esittää, että olisin itse millään tavalla viaton tai kirkasotsaisempi kuin muut kiertotalousasiassa. Kuitenkin nämä asiat on hyvä tiedostaa. Tampereella on paljon hyviä kirpputoreja, ja lisäksi on tullut käytettyjen vaatteiden verkkokauppoja.
– Näen itse muodin taiteenlajina. Pidän muodin ja muotitalojen seuraamista. On kuitenkin pohdittava, miten muoti saadaan kulutuksessa kestävälle pohjalle. Esimerkiksi on järjetöntä, että jos 70 euron hintaisesta takista hajoaa vetoketju, on uuden takin ostaminen edullisempaa kuin vetoketjun korjauttaminen. Jos vaatteiden korjaaminen olisi rahallisesti kannattavaa, se toisi ihmisille työpaikkojakin.
– Marimekkoa kritisoin hieman siitä, että merkin tuotanto on viety muihin maihin, kuten Turkkiin, missä ihmisoikeudet, palkat ja työolot ovat huonossa kunnossa. Marimekko kuitenkin mielletään hyvin sinivalkoiseksi merkiksi.
Kuluttajia myös on johdettu melkoisesti harhaan joidenkin vaatemerkkien tuotannon eettisyyden suhteen. Esimerkiksi eräs nyt jo konkurssin tehnyt verkostomarkkinointiyritys markkinoi omaa vaatetuotantoaan eettisenä sillä verukkeella, että vaatteet on tuotettu juuri Turkissa.
Nuorissa on tulevaisuus – muodissakin
Niinivaaraa ilahduttaa, että muotiin suhtautuminen on muuttunut – kaiken ei tarvitse aina olla uutta.
– 1990-luvulla Tampereelle tuli esimerkiksi H&M, mikä lisäsi halpojen vaatteiden ostamista. Nyt on tapahtunut iso notkahdus – kirppisten suosio on huima, ja Tampereella on kaksi isoa kauppakeskusta, joista molemmista on varattu kokonainen kerros kierrätetyille vaatteille. Tämä on kuluttajalle erinomainen tapa harjoittaa kiertotaloutta.
– Luin eilen Helsingin Sanomista jutun, jossa haastateltiin nuoria, jotka kertoivat, etteivät enää osta vaatteita oikeastaan uusina. Muistelin, kun minusta ja kavereistani tehtiin nuorena niin ikään juttu Helsingin Sanomiin: punktyylisesti pukeutuneina kerroimme myös, että emme osta uusia vaatteita, vaan ostamme niitä kirppareiltä ja teemme myös itse.
Nyt käytetyn ostaminen onkin valtavirtaa.
– Nuoret ovat aina fiksumpia kuin edellinen sukupolvi. Heistä muutos tulee, tässäkin asiassa, jos on tullakseen.
Aiemmin tavarataloissa on myyty pääasiassa uusia vaatteita ja käyttötavaroita. Nyt niin Sokos kuin Stockmannkin ovat saaneet kokonaiset kerrokset, jotka on pyhitetty kierrätysmuodille. Samoin esimerkiksi Ratinan kauppakeskuksen yhteydessä on lastenvaatekirpputori. Tampereen kirpputoritarjonta on ylipäätään oikein hyvä.
Luonnon monimuotoisuuden suojelu on verissä
Luonnon monimuotoisuuden suojelu on kuulunut Niinivaaran arvomaailmaan lapsuudesta asti.
– Molemmat isovanhempani olivat maanviljelijöitä. Vietin kesät heidän luonaan Pohjois-Savossa, joten minulla on käytännön kosketuspintaa maaseutuun. Eläinten, luonnon, villieläinten ja ekosysteemin suojelu ovat olleet minulle tärkeitä arvoja aina.
Myös ihmisten auttaminen on Niinivaaralle tärkeää niin hänen ammattinsa kuin perusarvojensakin kautta. Koulutus- ja uravalmentajana hän näkee, miten suuri merkitys koulutuksella on ihmiselle, hänen työllistymiselleen ja työssä pärjäämiselle.
– Ilman hyvinvointivaltiota, jossa on ilmainen koulutus, en välttämättä olisi itse maisteri. Pidän erittäin tärkeänä, ettei koulutuksesta leikata, mitä käynnissä olevissa hallitusneuvotteluissa on kaavailtu. On tärkeää, että opiskelija saavuttaa opintojensa aikana työelämän vaatimat taidot, pohtii itse 17-vuotiaasta lähtien ihmisten parissa töitä tehnyt Niinivaara.
Teksti: Milla Zuev
Kuvat: Milla Zuev