Ilmastokriisi ja luontokato ovat suurimpia uhkia ihmisten ja eläinten hyvinvoinnille sekä ympäristölle. Tampereen kaupungin tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä, mikä tarkoittaa, että kaupungin alueen kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään 80 prosenttia vuoteen 1990 verrattuna. Loput 20 prosenttia kompensoidaan. Tampere on myös sitoutunut Hiilineutraalit kunnat -verkoston tavoitteisiin 80 prosentin päästövähennyksestä vuoteen 2030 mennessä vuoden 2007 tasosta.

Ruoan ilmasto- ja luontovaikutukset Tampereella

Tampereen kaupunki toteutti yhteistyössä Jyväskylän yliopiston kanssa hiili- ja luontojalanjälki -hankkeen, jonka tulokset julkaistiin vuonna 2024. Hankkeen tulokset osoittavat muun muassa sen, että elintarvikkeet aiheuttivat eniten (22 prosenttia) luontojalanjälkeä. Elintarvikkeista suurimman osuuden luontojalanjälkeen aiheuttivat eläinperäiset tuotteet: punainen liha, maitotuotteet ja siipikarja. Lisäksi tulokset osoittavat, että elintarvikkeet aiheuttivat toisiksi eniten (14 prosenttia) hiilijalanjälkeä heti lämmön kulutuksen jälkeen.

Vuonna 2022 Tampereella suurimmat kulutusperusteiset kasvihuonekaasupäästöt aiheutuivat ruoasta (27 prosenttia). Seuraavaksi suurimmat päästölähteet olivat energiankulutus (26 prosenttia) sekä tavarat ja palvelut (23 prosenttia).

Ruoan rooli Tampereen kaupungin hiilineutraaliustavoitteiden toimenpiteissä

Voidaan siis todeta, että yksi merkittävimmistä ilmastopäästöjen aiheuttajista on ruoantuotanto. Hiilineutraali Tampere 2030 -tiekartan ruokailun toimenpidekokonaisuudessa korostuu hävikkiruoan merkitys, mikä on tärkeä asia. Kasvispohjaisella ruoalla on kuitenkin hävikkiruokaakin suurempi vaikutus päästöjen vähentämiseksi. Kasvisruoasta mainitaan, että se tuotaisiin tasavertaiseksi vaihtoehdoksi muun ruoan rinnalle rajatuissa palveluissa (kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluiden omat ravintolapalvelut, leirit ja tapahtumat). Lisäksi mainitaan, että päiväkodeissa ja kouluissa lisätään kasvisruoan osuutta kahteen ruoka-annokseen viikossa. Molemmissa tavoitetoteuma on asetettu vuosille 2022–2025. Lukioiden osalta mainitaan, että kasvisruoka tarjoillaan ensimmäisenä vaihtoehtona linjastossa vuoteen 2029 mennessä. Tässä yhteydessä on myös olennaista huomioida, että kasvisruokaa tarjoiltaessa on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota kasvisruoan maittavuuteen kouluttamalla henkilökuntaa.

On myös huomioitava, että Tampereen kaupungin palveluissa tarjottava kasvisruoka on tällä hetkellä usein kasvisruokaa, joka sisältää eläinkunnan tuotteita, kuten maitoa ja kananmunia. Tällöin ilmastopäästöt ovat huomattavasti suuremmat kuin täysin kasvipohjaisessa ruoassa olisi. Kaupungin tarjoaman kasvisruoan tulisikin olla täysin kasvipohjaista; maitotuotteiden ilmastopäästöt ovat verrattavissa lihaan. Tällöin ruoka sopisi suoraan myös maitoallergisille ja vegaaneille.

Tampereen kaupungin suunnitelluissa toimenpiteissä ja käytännön toteutuksessa tulisi näkyä vahvempi ymmärrys kasvipohjaisen ruoan kasvihuonekaasupäästöjä vähentävälle vaikutukselle. Käytännössä se tarkoittaa liharuoan tarjoilun vähentämistä eli myös kasvipohjaisen ruoan päivien lisäämistä. Esimerkiksi Helsingin kaupunki on selvittänyt aterioiden hiilijalanjäljen kaupunkiympäristön toimitalon ravintolassa vuonna 2022. Tulokset osoittivat, että vegaanisen annoksen ilmastokuorma on merkittävästi (keskimäärin 40 prosenttia) pienempi kuin lihaa sisältävän annoksen.

Kasvipohjaisen ruokavalion merkitys

Ilmastopäästöjen lisäksi ruoantuotannolla ja sen myötä ruoankulutuksella on vaikutuksia myös eläinten ja ihmisten hyvinvointiin sekä aiemmin mainittuun luontokatoon. Lisäksi Itämeri ja muut vesistöt rehevöityvät muun muassa siksi, että peltoja raivataan eläimille ja samalla peltojen ravinteita valuu vesistöihin.

Lihankulutuksen kannalta kiinnostavaa tietoa antaa esimerkiksi Helsingin yliopiston tuore tutkimus, jonka tulokset osoittavat, että suomalaiset päiväkotilapset syövät yli viisi kertaa enemmän punaista lihaa kuin olisi tarpeen ja maapallon kantokyvylle hyväksi. Oslossa onkin tehty vuonna 2023 merkittävä päätös: kaupungin päiväkodeissa ei tarjota lapsille lihaa ollenkaan. Myös Tampereella palveluissa on tärkeää antaa lapsille ja nuorille esimerkkiä paitsi terveellisistä myös kestävistä ja eettisistä ruokailutottumuksista. Vastuullisia valintoja on helpompi tehdä, jos ne ovat helposti tarjolla.

Myös vuonna 2023 julkaistut uudet pohjoismaiset ravitsemussuositukset painottavat lihan vähentämistä entisestään ja kasvisten lisäämistä. Suositukset perustuvat tutkimustietoon ruoan kulutuksesta, terveydestä ja ympäristöstä. Suomen suositukset nojaavat pohjoismaisiin suosituksiin.

Kasvipohjaisen ruokavalion voidaankin todeta olevan paras vaihtoehto niin ilmaston, luonnon kuin myös ihmisten ja eläinten hyvinvoinnin kannalta. Lisäksi korvaamalla eläinperäisiä tuotteita kotimaisilla kasviproteiinituotteilla, kuten härkäpavulla, edistetään kestävää kotimaista maataloustuotantoa.

Me allekirjoittaneet kaupunginvaltuutetut esitämme, että Tampereen kaupunki asettaa tavoitteekseen eläinperäisten tuotteiden kulutuksen puolittamisen omissa palveluissaan ja hankinnoissaan vuoteen 2030 mennessä siten, että tavoitteen toteutumista myös seurataan. Näin edistetään kaupunkilaisten hyvinvointia ja ehkäistään ilmastonmuutosta, luontokatoa ja vesistöjen rehevöitymistä.

Tampereella 22.4.2024

Inna Rokosa (sd.)
Brigita Krasniqi (vihr.)
Mitja Tapio (vas.)

Esitän, että Tampereelle perustetaan vapaakappalekirjasto ja -työasema. Tampereen kaupunki
on tunnettu vahvasta sivistys- ja kulttuuritarjonnastaan, mutta tällä hetkellä kaupungissa ei
ole vapaakappalekirjastoa. Nykyiset vapaakappalekirjastot sijaitsevat Turussa, Helsingissä,
Jyväskylässä, Oulussa ja Joensuussa. Vapaakappaleoikeuden saaminen vahvistaisi Tampereen
asemaa yliopisto- ja sivistyskaupunkina, sekä kulttuurin, tiedon ja oppimisen keskuksena.

Vapaakappalekirjasto mahdollistaisi julkaisujen ja dokumenttien laaja-alaisemman
keräämisen, säilyttämisen ja jakamisen. Se tarjoaisi merkittävän resurssin Tampereen
yliopistolle ja tutkimuslaitoksille kun nykyisiä kokoelmia voitaisiin täydentää laajalla
valikoimalla harvinaisia julkaisuja, arkistoja ja erikoiskokoelmia. Tiedon saavutettavuuden
lisäämisestä hyötyvät tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden ohella kaikki kulttuurista
kiinnostuneet. Vapaakappalekirjastot ovat avoimia kaikille, mikä edistää osallisuutta ja
demokraattista keskustelua.

Vapaakappalekirjastot ovat keskeisessä roolissa kulttuuriperinnön säilyttämisessä. Sen avulla
Tampereen monipuolista historiaa ja kulttuuriperintöä voidaan säilyttää ja jakaa laajemmalle
yleisölle.

Lisäksi vapaakappalekirjaston perustaminen voisi luoda uuden kohtaamispaikan kaupungin
kulttuuri- ja tiedeyhteisölle. Se voisi toimia tapahtumien ja seminaarien järjestämispaikkana,
sekä alustana projekteille, mikä lisäisi kaupungin vetovoimaa, monipuolistaisi
kulttuuritarjontaa ja lisäisi synergiaa eri organisaatioiden välillä. Tämä voisi lujittaa kulttuurija
tiedeyhteisön toimijoiden keskinäistä tiedon, resurssien ja käytäntöjen vaihtoa, mikä
puolestaan edistäisi kulttuurista ja tieteellistä kehitystä ja verkostoitumista.

Tavallisesti Suomessa vapaakappaleoikeutta hakevat yliopistot. Mikäli Tampereen yliopisto
hakee tätä oikeutta, yhteistyö kaupungin kanssa olisi luontevaa ja tärkeää. Tämä avaisi
mahdollisuuden hyödyntää resursseja ja asiantuntemusta kirjaston toiminnassa sekä tarjota
laajempia palveluja. Tampereen yliopiston halukkuutta hakea vapaakappaleoikeutta tulee
kartoittaa ja mikäli yliopisto on asiasta kiinnostunut, asiaa voidaan alkaa valmistelemaan
tiiviissä yhteistyössä kaupungin kanssa. Muussa tapauksessa esitän, että kaupunki hakee
kyseistä oikeutta itsenäisesti.

Tampereella 19.4.2024

Saana Kuusipalo (sd.)

Liikuntajohtaja Paavolan keväällä 2023 tekemä päätös jäälatujen tekemisen lopettamisesta on otettava uudelleen tarkasteluun.

”Työturvallisuussyistä Tampereen kaupungin työntekijöiden toimesta ei tehdä jäälatuja.” TRE:1213/12.04.01/2023. Päätös oli kirjattu päätöksentekojärjestelmään 23.2.23 ja annettu tiedoksi 1.3.23.

Järvilatupalvelu tulisi palauttaa. Palvelun lopettamisen sijasta olisi kaupunki voinut kehittää työn turvallisuutta. Tätä varten tulisi laatia jäälatujen tekemisestä läpinäkyvä riskiarvioiti, jossa riskitilanteet, ym. esitetään faktoina, tilastoina ja jotka arvioi jääasiantuntija. Saadun tiedon pohjalta voidaan laatia järvilatujen tekemiseen ja käyttämiseen turvallisuusohjeet, jotka käsittäisivät myös nykyisin ulkopuolisten urakoimat hiihtoladut ja retkiluistelureitit.

Suomessa tehdään jäällä todella vaativia ja raskaita töitä esimerkiksi kaivinkoneita, kuorma-autoilla, mutta koska niitä tehdään työturvallisuusohjeiden mukaisesti (Ympäristöhallinnon ohjeet, 2006), työskentely on turvallista.

Päätöksen seurauksena huomattava määrä hiihtäjiä ja muita ulkoilijoita menetti harrastusmahdollisuutensa. Tasamaahiihtoa ja järvillä hiihtoa harrastavat monista eri syistä eri-ikäiset tamperelaiset. Erityisesti Hervannan alueen maastoladut ovat niin vaikeita, että monet hyväkuntoisetkaan hiihtäjät eivät halua mennä.

Järvet toimisivat talviaikaan monipuolisina ulkoliikuntakenttinä niin hiihtäjille kuin myös esimerkiksi kävelijöille. Jäille ajettiinkin latujen oheen vuosien ajan myös kävelybaanat. Ne olisivat hyvä ratkaisu tänä talvena käytyyn keskusteluun puuttuvista talvikävelyreiteistä.

Paras vaihtoehto on kumota järvilatujen tekemistä koskeva kieltopäätös, kehittää työntekijöiden ja jäällä liikkujien turvallisuutta, mikäli turvallisuuspuutteita löytyy.

Perustelut

– Päätös tuli hiihdon harrastajien tietoon lehtien kautta, koska se oli julkaistu järjestelmässä, joka ei ole harrastajien tai muidenkaan asukkaiden jokapäiväisessä seurannassa, ja koska hiihtäjien joukko, vaikka isokin, koostuu yksittäisistä harrastajista, ei valitusaikaa pystytty hyödyntämään.

– Palvelujen isoista muutoksista ja lopettamisesta on yleensä tarjottu asukkaille mahdollisuus kertoa mielipiteensä ja vaikuttaa päätökseen, mutta liikuntapalvelut ei sitä tehnyt.

– Tehdyn päätöksen perusteluissa vedotaan lakeihin, mutta ei kerrota, mitkä lait ja lainkohdat ovat kyseessä.

– Päätöksessä esitetään perusteluiksi mielipiteenomaisia väitteitä, joiden tueksi ei ole esitetty lainkaan faktaa esim. työntekijöiden tai hiihtäjien onnettomuuksien määristä järviladuilla.

– Latujen teon vaarallisuudesta tai työturvallisuudesta ei tehty asianmukaista riskiarviointia tilastoineen, faktoineen ja jään asiantuntija-ammattilaisten lausuntoineen.

– Kaupunki ei myöskään ole tarjonnut kelvollista vaihtoehtoa harrastajille. Rinkimäiset 400 m:n puistoladut eivät riitä aikuisille hiihtäjille. Esimerkiksi Hervannan alueen järvillä järvilatuja oli yhteensä n. 20 kilometriä.

– Liikuntapalveluiden johto kehotti hiihtäjiä tekemään itse ladut ja ehdotti jopa moottorikelkan käyttöä, vaikka oli juuri kieltänyt omilta työntekijöiltään jäille menon turvallisuussyistä. Järvillä on myös maastoajoneuvoilla ajo kielletty, siitä voi poiketa vain viranomainen.

– Kaupungin järvilatujen tekijät ovat noudattaneet Tukesin selkeitä ohjeita (Tukes, Jääturvallisuus kuluttajapalveluissa).

– Perusteluissa kerrotaan, että kelkka ja latuhöylä ovat jääneet kiinni, vaikka olosuhteet ovat näyttäneet hyviltä. Kuinka usein tällaista on tapahtunut, siitä ei päätöksessä kerrota. Ei myöskään sitä onko vaarassa ollut työkone, työntekijä vai hiihtäjä.

– Toisin kuin päätöksessä väitetään, jääolosuhteiden turvallisuuden arviointi on mahdollista. Pienille järville jäähän ei tule senttiä leveämpää railoa. Veden nousu jäälle tietyissä tilanteissa on yleinen tunnettu perusilmiö.

–  Jään vahvuutta ja turvallisuutta ei tarvitse jättää arvioinnin varaan, vaan sitä voi mitata, asettaa esim. jään ja lumen vahvuudelle mitat, jolloin työ on turvallista tehdä ja määrittää raja-arvot, jolloin työ on keskeytettävä.

– Kiitetyn palvelun toteuttajien, liikuntapalvelujen työntekijöiden, liikuntapaikanhoitajien eli ”ladun tekijöiden” ammattitaidon merkitystä ei ole tarkasteltu. Esimerkiksi Hervannan järvilatuja ajaneilla työntekijöillä on liki neljäkymmentä miestyövuotta kokemusta järvilatujen tekemisestä, jään käyttäytymisestä ja alueen järvien olosuhteista.

– Hiihtäjä ja ulkoilija ovat turvallisin mielin voineet mennä hiihtämään ja kävelemään ammattilaisten tekemillä reiteillä.

– Latujen turvallisuutta kuluttajille onkin tarkasteltu vain järvilatujen osalta. Erityisesti Hervannan Suolijärven maastoladut ovat monelle käyttäjille liian vaativia raskaine nousuineen ja jyrkkine jopa mutkaisine laskuineen. Laduilla voi myös olla esim. hiekkaa ja kävelijöiden aiheuttamia vaurioita.

– Järvilatujen käyttäjät ovat varsin hyvin perillä siitä, että järville tehtyjä latuja kunnostettiin ja huollettiin yhtä lailla kuin maastossakin olevia latuja. Päätöksessä mainitut latujen merkitsemiset, sulkemiset ja tiedottamiset ovat normaaleja tehtäviä, joiden hoito ei ole mahdotonta tai erityisen aikaa vievää, vaan ihan normaalia.

– Liikuntapalvelut ilmoittaa keskittyvänsä maastolatujen kehittämiseen. Esimerkiksi soiden käyttöä latupohjana ei haluta edes selvittää, vaan mahdollisten suojelumääräysten vuoksi sitä ei liikuntapalvelujen mielestä edes kannata yrittää. Normaalia olisi, että asiasta tehtäisiin ensin selvitys ja sitten vasta päätös.

– Vaikka ladut hiihdettiin Suolijärvelle porukalla, sellainen ei ole pysyvä eikä käyttökelpoinen ratkaisu. Hiihtäjillä ei ole tietoa, taitoa, koneita, varoja, eikä halukkaita seuroja tai yrityksiä tehtävään löydy. Palvelu on selvästi tyypillinen palvelu, joka kaupungin tulisi järjestää.

– Kyseessä on kuitenkin esimerkiksi Hervannassa kaikkiaan neljä järveä, joilla hiihtoa ja kävelyä, myös pyöräilyä on voinut aiemmin harrastaa turvallisesti ammattilaisten tekemillä baanoilla.
– Järvilatujen ylläpito olisi merkittävä lisä virkistysalueverkostoon ja omaehtoisen liikkumiseen. Nyt tasamaahiihtäjien ja järvilatujen käyttäjien yhdenvertaisuudesta ei ole huolehdittu.

Kalervo Kummolan pormestariohjelman 2023-2025:

”Liikuntaolosuhteita tulee kehittää sekä omaehtoiseen liikkumiseen että myös organisoituun liikkumiseen sopiviksi.”
”Kaupungin tulee huolehtia virkistysalueverkostosta ja lähiluonnon saavutettavuudesta.”
Yllä olevan johdosta esitämme, että jäälatujen tekemistä koskeva lopettamispäätös arvioidaan uudelleen niin, että turvallinen jääratapalvelu olisi mahdollista tulevaisuudessakin.

Pia Viitanen, kaupunginvaltuutettu, sd.
Kaupunginvaltuusto 19.2.2024