Rasmus Keinänen toivoo panostuksia vihreään siirtymään

Rasmus Keinänen, 23, on nuorin tamperelainen puoluekokousedustaja. Keinänen opiskelee hallintotieteitä: kesällä hän oli harjoittelijana digi- ja väestötietovirastolla asiakaspalvelutehtävissä.

Tällä hetkellä Keinänen on Tampereen demarinuorten varajäsen, sekä puoluevaltuuston varajäsen Savo-Karjalasta.

Vihreä siirtymä tärkein

Ensimmäistä kertaa puoluekokousedustajaksi tuleva Keinänen pitää vihreään siirtymään liittyviä puoluekokousaloitteita kaikkein tärkeimpinä. Pirkanmaaltakin näitä aloitteita on tullut kaksi.

– Vaikka näihin aloitteisiin ei ryhdyttäisikään, on todella tärkeää, että tämän hetken tärkeimpään kysymykseen liittyviä aloitteita on tehty paljon. Tämä asia on erittäin hyvä tuoda esiin puoluekokouksessa ja tähän olisi erittäin tärkeää löytää ratkaisuja, Keinänen kommentoi.

– Toivon, että tulevaisuudessa profiloituisimme entistä vahvemmin ympäristön puolesta puhuvaksi puolueeksi, Keinänen jatkaa.

Järjestönä Keinänen toivoo SDP:n kehittyvän yhä avoimempaan ja demokraattisempaan suuntaan.

– Totta kai me olemme demokraattisia jo nyt, mutta ainahan voi tehdä vielä paremmin. Toivoisin, että jäsenistö otettaisiin vahvemmin mukaan päätöksentekoon, ja että ihmiset lähtisivät innolla mukaan vaikuttamaan.

Vaikuttaminen kiinnostaa edustajatehtävässä

Keinänen tuli lähes valituksi puoluekokousedustajaksi jo edelliskerralla, kun kokous järjestettiin Tampereella. Silloin hän päätyi talkoolaiseksi puoluekokoukseen.

– Jo viimeksi valituksi tuleminen oli hyvin lähellä. Talkookokemuksen jälkeen ajattelin, että puoluekokous olisi mukavaa nähdä myös edustajan näkökulmasta. Edustamisessa minua kiinnostaa juuri vaikuttaminen.

– Puoluekokous on puolueen ylin päättävä elin, jossa tehdään merkittäviä linjanvetoja. Olen lähtenyt mukaan puolueeseen ja minulla on vahva halu vaikuttaa asioihin – ja tämä on erinomainen tapa vaikuttaa. On jännittävää nähdä, minkälaisia linjanvetoja ja henkilövalintoja puoluekokouksessa tehdään, Keinänen summaa.

Teksti: Milla Zuev
Kuva: Milla Zuev

Ensimmäistä kertaa puoluekokousedustajina: Elisa Penders ja Antti Hiitti

Elisa Penders ja Antti Hiitti ovat kumpikin puoluekokousedustajina ensimmäistä kertaa. Kumpaakin kiinnostavat selkeästi yhteiskuntaamme muuttavat, hieman erityyppiset teemat.

Antti Hiitti: Nato-tukikohta ja sukupuoleton palvelus kiinnostavat

Antti Hiitti, Tampereen kaupunginvaltuutettu ja kasvatus- ja opetuslautakunnan varapuheenjohtaja odottaa puoluekokoukselta paljon.

– Puoluekokous osuu erittäin jännittävään ajankohtaan. Oppositiotaipaleemme alkaa, ja tämä on se kohta, kun vedetään niitä linjoja, minkälaista oppositiopolitiikkamme tulee olemaan. Kaikki me tiedämme, millainen nykyhallituksen alkutaival on ollut ja minkälainen hallitus Suomessa tällä hetkellä on, Hiitti perustelee kiinnostustaan edustustehtävää kohtaan.

Opettajana työskentelevää Hiittiä kiinnostavat luonnollisesti perusopetusta koskevat aloitteet, kuten maahanmuuttajataistaisten opiskelijoiden ja oppilaiden mahdollisuuksien edistäminen, mihin liittyy esimerkiksi S2-opetus. Erityisen kiinnostunut Hiitti on kuitenkin tällä hetkellä maanpuolustukseen ja turvallisuuteen liittyvistä asioista.

– Yksi kiinnostava aloite liittyy Nato-tukikohdan tuomiseen Suomeen. Olen tyytyväinen jo olemassa olevaan ratkaisuun: puoluehallitus on ottanut hyvin kantaa siihen, että jokainen Suomessa oleva tukikohta on jo Nato-tukikohta. Todennäköisesti Suomeen tuodaan myös muista Nato-maista joukkoja jossakin vaiheessa, mutta onko sille tällä hetkellä tarvetta?

– Toinen kiinnostava aloite liittyy sukupuolettomaan asevelvollisuuteen. Tämä aloite koskee sitä, että sukupuoleen katsomatta palvelusvelvollisuus ulotettaisiin jatkossa koko ikäluokkaan. Toisaalta en ole varma siitä, kuinka tämä käytännössä toteutettaisiin – sillä, että koko ikäluokka olisi työelämästä tai opinnoista pois puolen vuoden ajan, olisi myös kansantaloudellisia kustannuksia. On kuitenkin selvää, että tätä asiaa pitää yhdenvertaistaa, ja SDP:llä täytyy olla selkeä kanta asiaan. Kysymys tulee lähivuosina olemaan varmasti pinnalla, Hiitti kuvailee.

Elisa Penders: työelämä ja tasa-arvo

PAM:n Pirkanmaan aluepäällikko, Harjun seurakuntaneuvoston jäsen ja kirkkovaltuuston valtuutettu Elisa Pendersin mukaan puoluekokousaloitteiden joukossa on runsaasti hyviä aloitteita. Häntä kiinnostavat erityisesti työelämää ja tasa-arvoa koskevat kysymykset.

– SDP on myös yrittäjien puolue. Yksi erinomainen aloite on yksinyrittäjän aseman parantaminen. Moni pienyrittäjä ja yksinyrittäjä on erittäin heikossa asemassa monella tavalla, jopa joutunut lopettamaan toimintansa. Me voimme tehdä myös yrittäjämyönteisempää politiikkaa: erityisesti pien- ja yksinyrittäjiä tukien, Penders toivoo.

– Olen työni puolesta luonnollisesti kiinnostunut työelämään liittyvistä asioista. Alipalkkauksen kriminalisointi hyödyttäisi sekä työntekijöitä, että työnantajia. Tällä hetkellä yrittäjää ei rangaista millään lailla, jos hän jättää palkat maksamatta.

– Kanneoikeuden antaminen ay-liikkeelle on minulle hengenasia, jota olen lobannut pitkään. Kanneoikeus on saatava, jotta voimme entistä laajemmin toimia työntekijöidemme hyväksi, Penders perustelee.

Lisäksi Penders toivoo työelämään muitakin uudistuksia: esimerkiksi karenssien ja omavastuuajan poistamista työttömyysturvasta.

– Tämä vain kannustaisi ihmisiä hakeutumaan töihin enemmän ja paremmin. Karenssi osuu yleensä ihmiseen, jolla on jo heikko taloudellinen tilanne, tai työsuhde mahdollisesti päättynyt järkyttävissä merkeissä, Penders ajattelee.

Myös omavastuuaika lomautustilanteissa tulee Pendersin mukaan poistaa.

Lisäksi Pendersiä kiinnostaa eutanasian laillistaminen.

– Tämä on ajankohtainen ja tärkeä asia, johon meidän pitäisi kyetä muodostamaan kanta, sekä keskustella siitä, mitä ihmisarvoinen elämä on. Jokaisella pitäisi olla oikeus päättää siitä, mihin rajan vetää: oli kyse sitten kivusta tai siitä, että ei koe elämäänsä ihmisarvoiseksi. Tämä on keskustelunaihe, joka tulisi nostaa laajemmin esille, Penders toivoo.

Seksityön lainsäädännön uudistus ja suruvapaan säätäminen ovat myös rohkeita aloitteita ja asioita, joista Penders toivoo käytävän laajaa keskustelua.

– Isoon kokoukseen mukaan lähteminen on hienoa: käsillämme on mielenkiintoinen aihe, ja yhteiskunnallinen sekä poliittinen tilanne on kuumimmillaan. Toivon kokoukselta paljon hyvää keskustelua ja argumentointia ja omienkin uusien näkökantojen löytämistä, ahaa-elämyksiä, Penders päättää.

Teksti: Milla Zuev
Kuva: Milla Zuev

Tuore konsernijaoston puheenjohtaja Anne Liimola: “Laadukas tulos lähtee henkilöstön hyvinvoinnista” 

Anne Liimolaa pyydettiin konsernijaoston puheenjohtajaksi vankan kokemuksen vuoksi ensimmäisenä tehtävään astuneena naisena. Liimola on ollut konsernijaoston jäsen edellisellä valtuustokaudella, minkä lisäksi hän on aiemmin toiminut useissa puheenjohtaja- ja luottamustehtävissä, muun muassa puheenjohtajana Varhaiskasvatuksen Opettajien liitossa.

– Konsernijaosto on kaupunginhallituksen nimeämä, ja sen tehtävä on huolehtia kaupunkikonserniin kuuluvista yhtiöistä. Olen kokousten puheenjohtaja, mutta se ei suinkaan ole ainoa tehtäväni. Yli miljardista vastaamme tässä jaostossa, mikä on suunnilleen sama kuin kaupungin budjetti.

– Vastuuntuntoisena ihmisenä otin tehtävän totta kai vastaan. Minun on luotettu hoitavan tämä tehtävä hyvin: minulla on historiaa vastuullisissa tehtävissä. Tavoitteeni on aina ollut se, että teen tehtäväni niin hyvin kuin osaan.

Konsernijaosto käsittelee kaupunkikonsernin strategiseen kehittämiseen ja konserniyhteisöjen toimintaan liittyviä asioita. Se valvoo, arvioi ja ohjaa eri tahoja, kuten esimerkiksi kaupungin omistamia yhtiöitä ja säätiöitä. Jaosto seuraa esimerkiksi toiminnan ja talouden tavoitteiden toteutumista näistä ja vastaa riskienhallinnasta sekä hallitustyöskentelystä.

Henkilöstöasiat tärkeitä

Liimola on toiminut useissa puheenjohtajatehtävissä ja esimerkiksi päiväkodin johtajana. Vankalla ammattiyhdistys- ja työurataustalla hänellä on paljon konsernijaostossakin tarvittavaa osaamista. Henkilöstön hyvinvointi on myös jaoston puheenjohtajana Liimolalle sydämenasia.

– Se, että olen ollut kaupungin omistamien yhtiöiden hallituksessa aikaisemmin tarkoittaa sitä, että minulla on myös näkökulmaa siihen, minkälaista työskentely näissä yhtiöissä on. Myös työssäni päiväkodinjohtajana tein yhteistyötä muutamien kaupungin yhtiöiden kanssa. Minulla onkin paljon näkökulmia yhtiömaailmaan, myös strategiaprosessien kannalta.

– Missä tahansa tehtävässä olen ollutkaan, henkilöstön hyvinvointi on ollut minulle hyvin tärkeää. Kiinnitän konsernijaoston puheenjohtajana erityistä huomiota tähän. Työhyvinvoinnin on oltava kunnossa: tästä lähtee myös laadukas tulos ja tavoitteellisuus. Nythän olemme saaneet selvät ohjeet, että hallituksessa tulee olla myös henkilöstön edustaja, mikäli yhtiössä on yli 20 työntekijää. Minusta tämä on kaupungissamme selkeä edistysaskel, Liimola kertoo.

– Haluan myös itse tavata kaikkien kaupungin omistamien yhtiöiden edustajat henkilökohtaisesti syksyn aikana: ainakin toimitusjohtajan ja puheenjohtajan. Haluan tutustua yhtiöihin ja tehdä sen paikan päällä.

Minkälaisia asioita konsernijaostossa käsitellään lähiaikoina?

– Maailmantilanteessa on tapahtunut ja tapahtuu paljon, mikä saattaa näkyä konsernijaoston tehtävissä. Todennäköisesti konsernijaostossa tehdään ratkaisuja, jotka vaikuttavat selkeästi esimerkiksi sähkön ja veden hintaan – eli asioihin, jotka vaikuttavat tamperelaisten arkeen. Toistaiseksi olemme kyenneet tuottamaan kuitenkin veden edullisena.

– Sähkön hinnannousu puolestaan on saanut monet ajattelemaan omaa sähkönkäyttöään ja kulutustottumuksiaan; toivon, että kehitys jatkuu ja jatkossakin ajatellaan, minkälaisiin energiamuotoihin kannattaa panostaa, Liimola pohtii.

Tällä hetkellä käynnissä ovat myös Tampereen Veden yhtiöittäminen ja TKL:n yhtiöittämisselvitys.

– Yhtiömalli on todettu tässä kaupungissa toimivaksi, Liimola päättää.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

30 vuotta täyttävä Werstas kiinnostavampi kuin koskaan – museonjohtaja Kalle Kallio Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakuntaan

Työväenmuseo Werstaan museonjohtaja Kalle Kallio on jo pidemmän aikaa ollut mukana SDP:n kulttuurijaostossa ja esimerkiksi johtanut kulttuuripoliittista ohjelmaa, joka luotiin noin viisi vuotta sitten. Vastikään hän aloitti lautakuntatyön Tampereen kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnassa.  

– Olen työväenliikkeen toimija viidennessä polvessa. SDP:hen liityin parikymmentä vuotta sitten Tarja Halosen presidentiksi valitsemisen aikoihin. Edelliset kaksi vuotta olin joukkoliikennelautakunnassa. Kulttuuri on kuitenkin se alue, jonka kanssa olen tehnyt töitä todella paljon, joten ymmärrys näistä asioista on aika hyvä. Paljon tehneenä huomaa sellaisia asioita, jotka eivät välttämättä pistä muiden silmiin. Joissakin asioissa olen toki jäävi, mutta tätä varten paikalla on varaedustaja, Kallio kuvailee.  

Werstas kiinnostavampi kuin koskaan 

Museonjohtajana Kallio on toiminut jo 18 vuoden ajan. Työväenmuseolla on useita merkittäviä kulttuuritehtäviä. Museo vastaa Suomessa työelämän historian ja sosiaalihistorian tallentamisesta. Työväen perintö, eli se, millaisia jälkiä työväestö on aikojen saatossa jättänyt ja toisaalta, mitä se tänä päivänä jättää, on Werstaan toiminnan ytimessä. Työväenmuseoita on myös muissa Pohjoismaissa, ja näiden kanssa Werstas tekeekin tiivistä yhteistyötä.  

Museo täyttää tänä vuonna 30 vuotta.  

– Werstas on syntynyt eri työväenliikkeen toimijoiden omista museotyöajatuksista. Museota perustettaessa huomattiin, että Suomessa on oltava yksi paikka, jossa työväen historian säilyttämisen työ hoidetaan ammattimaisesti. Tuolloin paikaksi valittiin Tampere.  

Tänä päivänä museo kiinnostaa yleisöä enemmän kuin koskaan. Sinne on myös aina vapaa pääsy.  

– Alkuun meillä kävi parhaimmillaan noin 5000 ihmistä vuodessa. Nyt tänä vuonna toukokuun loppuun mennessä kävijämäärä oli jo ehtinyt kolmeenkymmeneen tuhanteen. Olemme siis tekemässä jonkinlaista kävijäennätystä. 

Nyt museossa on esillä uusi päänäyttely nimeltä Yhteisvoimin. Näyttelyyn on kerätty materiaalia esittämään työväenliikkeen historiansa aikana saavuttamia yhteiskunnallisia uudistuksia. Museoon tulee uusi päänäyttely melko harvoin, joten kyse on isosta muutoksesta.  

Työväenliikkeen historiallisia saavutuksia Suomessa ovat esimerkiksi ensimmäinen naispresidentti, terveys- ja neuvolapalvelut, ilmainen koulutus ja peruskoulu, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien merkittävät parannukset, työelämän pelisäännöt, kuten viisipäiväinen työviikko sekä moni muu asia, joka tekee meistä suomalaisista monella lailla etuoikeutettuja. Näyttelyssä on myös näitä etuoikeuksiamme esittelevä elementti, jossa esimerkiksi pohditaan, millä tavalla köyhyys vaikuttaa ihmiseen.

 – 13 vuotta sitten näyttelyksi tuli Meidän kaupunki, joka oli hieman erilainen. Nyt kerromme toisenlaista tarinaa, jota olemme yrittäneet tuoda lähemmäs tätä päivää. Tarina alkaa nälkävuosista ja tulee melko lähelle nykyisyyttä. Olemme kuitenkin halunneet säästää tiettyjä pidettyjä näyttelyn elementtejä, kuten Työväentalon. Uusi näyttely on ollut viimeisen parin vuoden iso rutistus ja nyt se on saatu.  

“Täyden palvelun iloliiteri”  

Werstas tekee myös paljon sellaista, joka jää tavalliselle museokävijälle huomaamatta.  

– Kuvailen joskus, että tämä on “täyden palvelun iloliiteri”. Esimerkiksi meillä juuri päättyi hanke, jossa teille yläkoululaisille pakohuonepelin teollisuusmuseoon. Heidän oli tarkoitus päästä erilaisia tehtäviä tekemällä ulos. Peli liittyi kulutusyhteiskunnan kysymyksiin ja siihen, millä tavoin kestävää elämäntapaa voidaan harjoittaa. Osallistujille tämä oli mieleenpainuva ja erityinen kokemus, Kallio kertoo.  

– Teemme myös paljon työtä kokoelmiemme kanssa: nyt esimerkiksi meille on tullut uutena kokonaisuutena rakennusalan työvälinemuseo, jonka Rakennusliitto on aikanaan perustanut kurssikeskuksensa yhteyteen. Nyt kun tämä opisto on lopetettu ja he ovat siirtyneet sieltä pois, pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että kokoelma tulee tänne meille.  

Syksyisin Werstaalla järjestetään yhteistyössä Tampereen yliopiston kirjallisuustieteen opiskelijoiden kanssa Työväenkirjallisuuden päivä.  

– Työväenkirjallisuuden päivä on saanut alkunsa siitä, kun parisen kymmentä vuotta sitten joukko nokialaisia vanhempia herrasmiehiä pohti, onko työväenkirjallisuudelle omaa tapahtumaa. Totesimme, että sellaista ei ole, mutta eiköhän sellainen pitäisi järjestää.  

– Työväenkirjallisuutta ajatellaan helposti historiallisena ilmiönä, mutta mielestäni on vielä kiinnostavampaa, mitä on tämän päivän työväenkirjallisuus. Vanhan määritelmän mukaan se on esimerkiksi työväen lukemaa tai työväen kirjoittamaa kirjallisuutta ja jollakin tavalla aatteellisesti motivoitua. Nykyajan työväenkirjallisuus taas saattaa määrittyä enemmän sen kautta, minkälaista aihetta se käsittelee.  

Kallion mukaan tapahtuman suosio ja se, kuinka paljon se herättää keskustelua kertoo siitä, että yhteiskunnassamme on tarvetta keskustelulle esimerkiksi yhteiskuntaluokista sekä siitä, miten keskiluokkaista kulttuurielämä tyypillisesti on.  

Teksti: Milla Zuev

Kuvat: Milla Zuev

Ari Wigelius muistuttaa politiikan ulkopuolisen elämän tärkeydestä

Ari Wigeliuksella on kokemusta siitä, millaiseksi elämä voi muuttua, mikäli haalii itselleen jatkuvasti liikaa kuormitusta – politiikassa tai työssä. Tällä hetkellä Wigeliukselle riittää yksi luottamustehtävä elinkeino- ja osaamislautakunnan jäsenenä.  

Kun Wigeliuksella oli yhtä aikaa kolme lautakuntapaikkaa, valtuustopaikka ja samaan aikaan työ Sähköliitossa yhteiskuntavaikuttamisen ja nuorisoasioiden parissa, politiikka tuntui ympäröivän koko elämää. Wigelius toivoo nuorille päättäjille mahdollisuuksia politiikassa, mutta kuitenkin myös sitä, että itse kukin muistaisi oman itsensä ajattelemisen tärkeyden.  

Tämä on varmasti tärkeä ajatus myös siinä mielessä, minkälaiseen suuntaan muodostunut hallitus on Suomea tällä hetkellä viemässä. Kaikkea ei ole syytäkään jaksaa oman sietokyvyn yli.  

Politiikkaa tuutin täydeltä – mistä omaa aikaa?  

– Olen melko suorasanainen ja usein useammassa luottamustehtävässä ollessani minua pyydettiin tekemään tai sanomaan asioita muiden puolesta. Varsinaisesti en palanut loppuun, mutta en aina jaksanutkaan, Wigelius kuvailee.  

– Minulla on kaksi pientä lasta ja työ. Itse olen nykyään ymmärtänyt, että itseäänkin kannattaa ajatella eikä välttämättä olla niin lojaali aina muille. Aiemmin en ymmärtänyt, miten saisin puoli tuntia aikaa liikuntaan viikossa – nyt liikun päivittäin. Harrastan juoksemista, pilatesta, kuntosalia ja joogaa. Kokouksiinkin on parempi mennä mieli ja keho hyvässä kunnossa.  

– Olen aina ottanut politiikassa asiat hyvin tosissani ja kertonut mielipiteeni hyvin suoraan. Nyt puoluekokousedustajana en aio pyrkiä millekään paikoille, vaan paikalla oleminen ja tämä yksi luottamustehtävä Tampereella riittää.  

Miten Wigelius neuvoisi nuoria poliittista uraa aloittelevia päättäjiä ylikuormituksen välttämisestä?  

– Tämä on asia, joka jokaisen täytyy selvittää itse. Helpointa tietenkin on sanoa, että omaa itseään on tärkeää ajatella. Työnantajasikaan ei tahdo, että menet kaiken aikaa eteenpäin liian kovaan tahtiin, sillä siinä väsyy.  

– Kannattaa tehdä jotakin, mitä ei ole ennen tehnyt. Itse ilmoittauduin pilatekseen sellaisena hetkenä, kun ylikuormitus oli todella voimakasta valtuustoaikanani.  

Ihminen ei edelleenkään ole kone, politiikassa tai työelämässä. Tämä on hyvä muistaa myös tulevana neljänä vuotena.  

Teksti: Milla

 

Valtuustoaloite julkisten vesipisteiden lisäämiseksi ulkotiloihin Tampereella

Viime vuosina myös Suomi ja Tampere ovat kokeneet poikkeuksellisen lämpimiä kesiä. Kuumalla ilmalla riittävä veden saanti on ensisijaisen tärkeää. Kesäisin tuhannet tamperelaiset ja tänne tulevat matkailijat joutuvat huolehtimaan veden saatavuudesta ostamalla muovisia vesipulloja. Tämä aiheuttaa ihmisille ylimääräisiä kustannuksia ja lisäksi kuormittaa ympäristöä.

Tampereen kaupunki voisi puuttua asiaan tarjoamalla kesän aikana mahdollisuuden täyttää vesipulloja julkisista vesipisteistä. Näitä vesipisteitä tulisi sijoittaa paikoille, joissa ihmiset liikkuvat. Erityisesti Tampereen keskustan alueelle, mutta myös muualle suosittuihin kohteisiin, joissa vesipisteitä ei valmiiksi ole. Tässä pitäisi erityisesti huomioida ulkokuntosalit ja urheilukentät, joissa riittävällä veden saannilla on iso merkitys.

Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tämä mahdollisuus on olemassa vesiposteissa, joita löytyy yhteensä 67 kappaletta. Tampereella vesipisteiden pitäisi olla strategisemmin ja tiiviimmin sijoiteltu. Mallia voisi ottaa Tallinnasta, jossa 38 julkista vesihanaa olivat ensimmäistä kertaa käytössä kesällä 2022. Tallinnan kaupunki perusteli palvelua keväällä 2022 muovijätteen vähentämisellä sekä sillä, kuinka tärkeää maksuttoman juomaveden saatavuus on kuumalla säällä.

Tampereella julkisia vesipisteitä oli laajamittaisesti tarjolla viimeksi 2018 nuorten yleisurheilun MM-kisojen aikaan, ja tästä oli erittäin hyviä kokemuksia. Myös Keskustorin Kesäkeitaalla oleva vesipiste on toimiva, ja se olisikin hyvä malli josta konseptia voisi laajentaa. Kesäkeitaan ympärille voisi mahdollisesti rakentaa useampia vesipisteitä nopeallakin aikataululla.

Vesipisteiden tarjoaminen olisi yksinkertainen ja helposti toteutettava julkinen palvelu, joka lisäisi tamperelaisten ja tänne tulevien matkailijoiden hyvinvointia. Siitä olisi myös merkittäviä terveyshyötyjä kuumina kesäpäivinä.

Esitämme, että Tampereen kaupunki ryhtyy toimiin julkisten vesipisteiden perustamiseksi ulkotiloissa Tampereen keskustan alueella ja muissa kuntalaisten ja matkailijoiden suosimissa paikoissa.

 

Tampereella 12.6.2023

Tampereen sosialidemokraattinen valtuustoryhmä

Niin Kiuru kuin Lindtmankin haluavat tarjota SDP:n puheenjohtajana Suomelle oikeudenmukaisen vaihtoehdon oikeistopolitiikalle

SDP on saamassa uuden puheenjohtajan Krista Kiurusta tai Antti Lindtmanista syksyn puoluekokouksessa Sanna Marinin väistyessä tehtävästä. Kilpakumppanit ovat parhaillaan Arvokiertueella, jolla he ottavat mittaa toisistaan puheenjohtajatenteissä eri paikkakunnilla. Sunnuntaina 11.6. saimme puheenjohtajaehdokkaat vieraaksemme Työväentalon juhlasaliin Matti Pulkkisen juontamaan puheenjohtajatenttiin.

Tilaisuus sujui hyvässä yhteishengessä: ehdokkaat pääsivät muun muassa listaamaan toistensa parhaita puolia sekä pohtimaan, minkä karaokekappaleen tahtoisivat laulaa kuulolla olleelle yleisölle, joka koostui suurelta osin puoluekokousedustajista. Kevennysten lisäksi tilaisuudessa käytiin läpi toki myös polttavaa päivänpolitiikkaa sekä katsottiin niin menneeseen kuin tulevaan.  

Keskustelussa katsottiin myös jo odottaviin europarlamentti- ja presidentinvaaleihin sekä annettiin aikaa yleisön kysymyksille.  

Poimimme tähän artikkeliin keskustelun parhaita paloja.

Puheenjohtajatentti oli osa Kiurun ja Lindtmanin Arvokiertuetta.

 

Minkälainen puheenjohtaja sinusta tulisi ja miksi pyrit SDP:n puheenjohtajaksi?  

Kiuru: “Olen päättänyt käyttää kesäkuukauteni siihen, että pääsisimme lopputulokseen puolueemme suunnasta ja siitä, millaisella ohjelmalla olemme lähdössä pääministerikisaan. Pidän mahdollista loikkaa puheenjohtajaksi melko pienenä, sillä olen jo ollut puolueen johtotehtävissä, hallitusvastuussa ja pääministerin sijaisena.” 

Lindtman: “Puheenjohtajana haluaisin uudistaa puolueemme seuraavalle vuosikymmenelle ja nostaa meidät uudelleen pääministeripuolueeksi. Olen neljännen kauden kansanedustaja, eli olen ollut 12 vuotta eduskunnassa. Kymmenen vuotta olen ollut puoluejohdossa jossakin roolissa – varapuheenjohtajana ja viimeisimmät vuodet eduskuntaryhmän puheenjohtajana. Olen ollut mukana rakentamassa puolueemme uutta nousua, joka mahdollisti SDP:n nousun pääministeripuolueeksi vuonna 2019. Tällä hallituskaudella olemme vieneet läpi monia todella merkittäviä uudistuksia siitä huolimatta, että olemme eläneet kriisiaikoja.”

Mitkä perusarvot ja tehtävät olisivat sinulle puheenjohtajana tärkeitä?  

Kiuru: “Tässä ajassa kaikkein tärkeintä on, että yhteiskunnassa säilyy SDP:n arvojohtajuus. Marinin perintö on siinä, että isoissa oikeudenmukaisuuskysymyksissä ja ihmisoikeuskysymyksissä me olemme arvojohtaja. Oikeistohallitus kohtelee ihmisiä eriarvoisesti asettaen toiset toisten edelle. Toisista välitetään, mutta ei toisista. Tämä ei ole ollut meidän linjamme. Meidän tulee herättää ihmisissä luottamusta, arvostaa koulutusta ja osaamista, huolehtia sosiaali- ja terveyspalveluista ja tarjota työtä ja toimeentuloa ihmisille. 

Lindtman: ”Edelleen tässäkin ajassa kestävät arvot tulevat periaateohjelmastamme. Perusarvomme ovat vapaus, solidaarisuus ja oikeudenmukaisuus. SDP on liike, joka on aina löytänyt ja pystynyt tarjoamaan ratkaisuja. SDP on rakentanut suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa, ollut viemässä Suomea Euroopan unioniin ja nyt me veimme Suomen Natoon. Olemme aina eläneet ja hengittäneet myös tulevaisuuden kysymyksistä. Nyt liikettä pitää viedä kohti tulevaisuutta ja uudistaa. Tärkeintä on, että Suomesta tulee maailman ensimmäinen hiilineutraali hyvinvointiyhteiskunta. Lisäksi työnteon tulee olla aina kannattavaa. Me onnistumme tässä kaikessa, jos saamme kaikki suomalaiset mukaan.” 

Jos SDP tosiaankin on nyt oppositiossa, minkälaista on oppositiopolitiikkasi?  

Kiuru: “Olen aina ajatellut, että yhteiskuntaa on kehitettävä ennemmin yhdessä sopimalla kuin erikseen repimällä. Nyt meidän on kuitenkin pakko asettua vastavoimaksi jokaista miestä ja naista myöten ja tiukasti vastustaa sitä, mitä täällä tällä hetkellä tehdään. Meidän on tarjottava oma selkeä vaihtoehtomme, jolla haastamme oikeistohallituksen. On toki myös kysyttävä, mihin meillä on rahaa tässä ajassa. Vain omalla, uskottavalla politiikalla pärjäämme. Ihmisiin tulee investoida heidän tarpeidensa pohjalta. 

Lindtman: ”Politiikka riippuu siitä, minkä asetamme tavoitteeksi. Mikäli tavoitteena on nousu pääministeripuolueeksi, niin puheenjohtajana on oltava uskottava pääministeriehdokas. Miten tämä tapahtuu? Edellistä nousua olimme rakentamassa vuosina 2015–2019, kun kannatuksemme oli historiallisen alhainen. Tällöin teimme kaksi asiaa: kutsuimme suomalaisen yhteiskunnan ja kansalaisyhteiskunnan mukaan. Aloimme rakentaa vaihtoehtoa Sipilän politiikalle. Kun tuolloinen hallitus näytti karvansa, tämä mahdollisti sen, että meillä oli olemassa uskottava vaihtoehto, ja kannatuksemme nousi. Meidän on siis uskottavalla vaihtoehdolla luotava toivoa, kutsuttava ihmiset mukaan ja laitettava rohkeasti vastaan.”

Sanna Marin on niittänyt kansainvälisesti enemmän kiitosta ja kunniaa kuin Suomessa. Mitä sanotte kaikille heille, jotka ovat katsoneet tehtäväkseen väheksyä hänen saavutuksiaan?  

Kiuru: “Tässä on tullut ajateltua, miten alas Suomessa voidaan vajota. Sanna Marin on ollut erinomainen puheenjohtaja ja pääministeri, eikä hänestä ole saatu mitenkään sellaista heikkoa kohtaa irti, niin on vain pitänyt keksiä jotakin, millä vetää matto alta. Se vetää ihon kananlihalle. Itse koin pienemmässä mittakaavassa koronavuosien aikana samantyylistä kohtelua. On hävytöntä, mitä tässä maassa saadaan sanoa.” 

Lindtman: ”Tässä kuluneen kolmen vuoden aikana olen monesti sanonut, että pääministerikin on vain ihminen. Tähän kaikkeen kiteytyy paljon meidän ajastamme. Aika on armoton. On ollut niitä hetkiä, kun kukaan ei ole puolustanut Sannaa, ja se on ollut eduskuntaryhmän puheenjohtajan tehtävä. Me emme liikkeenä halua alistua tällaiselle kulttuurille, vaan haluamme omalla esimerkillämme osoittaa muuta. Polarisaatiota on niin paljon, että ymmärrykselle ja yhteistyökyvylle olisi tilausta. Ollaan me aikuinen, arvokas liike, eikä anneta periksi heille, jotka viettävät päivänsä sosiaalisessa mediassa räyhäämässä.”  

Lindtman kertoi myös tapauksesta, jossa kaksi tyttöä ulkomailta olivat ilmoittaneet vanhemmilleen pitävänsä Sanna Marinista paljon.  

“He sanoivat, että hän on erittäin hyvä tanssimaan.”

Teksti: Milla Zuev

Kuvat: Milla Zuev

Hanna-Maria Grann: ”Meillä ei ole varaa menettää enää yhtäkään koulutettua sosiaali- ja terveysalan ja varhaiskasvatuksen ammattilaista”

Hanna-Maria Grann on työskennellyt hoitoalalla noin 20 vuotta. Hän on nähnyt terveydenhoidon muutoksen ja pitää nykyistä hoitajapulaa hyvin huolestuttavana. Grannin mukaan koulutuspaikkojen lisääminen ei välttämättä kuitenkaan ole ainoa vastaus kiperään kysymykseen: ensinnäkään ei voida olettaa, että kuka tahansa voidaan ohjata hoitoalalle, ja toisekseen palkkojen ja työolojen tulisi olla kunnossa, jotta hoitajat pysyisivät alallaan.

Grannille terveyden edistäminen ja ongelmien ennaltaehkäisy on hänelle sydäntä lähellä. Hän toimii myös ammattiyhdistysaktiivina ja työsuojeluhenkilönä. Henkilöstön hyvinvointi, työturvallisuus sekä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointi ovat hänelle tärkeitä asioita.

– Haluan omalta osaltani vaikuttaa siihen, että työelämästä tulee oikeudenmukaisempaa ja reilumpaa, ja varmistaa tämän kaikille, Grann kommentoi.

Ennen Pirhaan siirtymistä Grann oli Tampereen sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen sekä sotelan yksilöjaoston jäsen ja varapuheenjohtaja. Hän oli ensimmäistä kertaa ehdolla edellisissä kuntavaaleissa ja näistä vaaleista hän nousi varavaltuutetuksi.

Tulevan hallituksen ei pitäisi vimmalla leikata sote-menoista

Suomeen on parhaillaan muodostumassa varsin todennäköisesti oikeistopohjainen hallitus. Talouden sopeutuksessa myös leikkaukset sosiaali- ja terveyspalveluihin ovat mahdollisia.

– Tulevan hallituksen ei pitäisi vimmalla leikata ja säästää sote-menoissa: meillä ei ole varaa menettää enää yhtäkään koulutettua sosiaali- ja terveysalan ja varhaiskasvatuksen ammattilaista. Koulutettujen ammattilaisten pitoon ja alojen vetovoimaisuuteen on löydyttävä riittävä rahoitus, jotta voimme järjestää palveluita ylipäätään.

– Tärkeää on myös panostaa ennaltaehkäiseviin palveluihin ja terveyden edistämiseen, jotta korjaaviin palveluihin pääsisivät oikeaan aikaan he, jotka niitä tarvitsevat, Grann muistuttaa.

Sosiaali- ja terveyspuolen leikkaukset ovat myös työllisyyden ja kansantalouden kannalta lyhytnäköisiä: mikäli näihin ei panosteta, ihmiset joutuvat yhä huonompiin tilanteisiin ja tulevat yhä sairaammiksi, mikä taas lisää sosiaali- ja terveyspalveluiden menoja pidemmällä tähtäimellä.

– Meidän tulee kyetä ohjaamaan ja auttamaan ihmisiä jo ennalta ehkäisten mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Se on kaikille osapuolille parempi ratkaisu kuin asioiden korjaaminen jälkeenpäin, ja myös aina kustannustehokkaampaa, Grann tiivistää.

Tärkeimpänä keinona, jota tuleva hallitus voi käyttää, Grann näkee sote-henkilöstön työolojen saattamisen kuntoon.

– Henkilöstön työhyvinvointi on onneksi nostettu Pirhan strategiaan, joten asiaan suhtaudutaan vakavasti ja sen tärkeys on ymmärretty.

20 vuotta hoitoalalla työskennellyt Hanna-Maria Grann pitää hoitajien työolojen ja palkkojen kuntoon saattamista tärkeimpänä keinona vastata henkilöstökriisiin.

Henkilöstökriisi koskettaa myös Tamperetta ja vaikeuttaa palveluiden järjestämistä

Tampere ei Grannin mukaan ole muuta maata paremmassa asemassa henkilöstökriisissä. Täälläkin henkilöstöpula vaikuttaa palveluiden saatavuuteen ja sitä kautta hoitoonpääsyyn.

– Pirhan alettua on konkretisoitunut, kuinka erilaisia tapoja eri kunnissa on ollut järjestää samanlaista palvelua, puhumattakaan sellaisista palveluista, joita kaikki kunnat eivät järjestä. Toisaalta sekin on vahvistunut, että yhtenäisten palveluiden järjestäminen ja niistä linjaaminen vaatii aikaa. Tampereella hyvinvointialueiden alkamiseen varauduttiin mielestäni kohtuullisesti, ja esimerkiksi sosiaali- ja terveyslautakunnassa jo mietittiin hyvinvointialueiden valmisteluissa sovittuja linjauksia.

– On myös tärkeää muistaa, että kuntien vastuulla on edelleen terveyden edistäminen ja ennaltaehkäisevien toimintojen tarjoaminen, mikä tulee ottaa huomioon kuntaa koskevia päätöksiä tehtäessä. Näitä ovat esimerkiksi varhaiskasvatusryhmien ja koululuokkien koot, erityistuen mahdollistaminen, kaupunkisuunnittelu, ulkoliikuntamahdollisuudet ja kulttuurihyvinvointi, Grann päättää.

Teksti: Milla Zuev

Kuvat: Hanna-Maria Grann ja Milla Zuev

 

Kiertotalous on Mirva Niinivaaralle sydämenasia – mutta onko kaikilla varaa eettiseen kuluttamiseen?

Mirva Niinivaara on hallintotieteiden maisteri, uravalmentaja sekä kiertotalouden puolestapuhuja. Hän vaikutti politiikassa jo yliopisto-opintojensa aikaan Tamyn edustajistossa SDP:n riveissä – samoin kuin moni muu niin kuntapolitiikkaan kuin eduskuntaankin myöhemmin päätynyt opiskelutoveri. Eräästä heistä, Sanna Marinista, tuli pääministeri.

– Tuolloin edustajistossa vaikutti monia ihmisiä, joista on tullut hyviä päättäjiä yli puoluerajojen. Kuntapolitiikkakin on sitä, että täytyy osata tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa.

Niinivaara on Tampereen tarkastuslautakunnan varajäsen ja Tampereen kaupungin lahjoitus- ja tukirahaston toimikunnan jäsen. Lisäksi hän toimii Tuomiokirkkoseurakunnassa varajäsenenä ja Sask:n (Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus) lähettiläänä. Hän on myös Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:n valtuuston varajäsen.

Tekstiiliteollisuus saastuttaa kuin lento- ja rahtiliikenne

Vaateteollisuus tuottaa päästöjä yhtä paljon kuin lento- ja rahtilaivaliikenne yhteensä. Ongelmana ovat tuotannossa käytettävät ympäristömyrkyt, veden tuhlaaminen sekä rikkinäisten ja käyttökelvottomien vaatteiden kuljettaminen toiselle puolelle maailmaa. Myös työntekijöiden ala-arvoinen kohtelu vaateteollisuudessa on useiden kuluttajien tiedossa – samoin kuin mikromuovien pääseminen vesistöihin ja tätä kautta ruokapöytiimme.

Toisaalta tiedostavuuden kasvu on tuottanut erilaisia tapoja kuluttaa: käytetty on nykypäivänä trendikästä. Markkinoille on tullut myös vaatelainaamoita – välttämättä ei ole järkevää hankkia esimerkiksi uutta juhlamekkoa, jota käyttää elämässään sen yhden kerran. Toisaalta hienot kauppakeskukset ja uuden ostaminen tuottavat mielihyvää ja uudet vaatteet ovat halvempia kuin koskaan: mutta millä hinnalla vaatteet on oikeasti tehty? Kestävä vaateteollisuus on Niinivaaralle sydämenasia.

– Jos tietää sen, mistä kulisseista vaatteet ovat tulleet kauppaan, todellisuus näyttäytyy hyvin toisenlaisena kauppakeskusten hienoista puitteista. Tuottamispaikkana voi olla jokin räjähtänyt tehdas, jota ei ole alun alkaenkaan tarkoitettu vaateteollisuuden käyttöön – esimerkiksi Ran Plazan tehdasromahdus Bangladeshissa vuonna 2013. Noin 1100 ihmistä sai surmansa vaatetehtaan romahduksessa. Tämä painaa itseäni hyvin paljon.

– Tiedän kuitenkin, kuinka hankala yksittäisenä kuluttajana on tehdä eettisiä valintoja. Tekstiiliteollisuus on kuitenkin yksi pahimmista saastuttajista. Tuottajamaiden ihmisoikeudet voivat olla todella heikot ja tuotteen tuotantopolku surullinen. Onkin loistavaa, että käytetyn ostamisesta on tullut trendikästä. Käytettynä ostettu halpaketjun vaate ei tietenkään ole eettisesti tuotettu, mutta on silti kestävämpää ostaa se, kuin ostaa aina uutta. Lopulta kiertotalouden tulisikin olla sellaista, että uutta materiaalia ei enää tarvitsisi tehdä.

On selvää, että eettisesti tuotettujen ja vaikkapa kotimaisten vaatteiden ostaminen ei ole halpaa. Moni tiedostaakin halpamuodin ongelmat, mutta taloudellinen tilanne ei anna myöten niin eettistä kuluttamista kuin henkilö toivoisi. Niinivaara itse pyrkii hankkimaan mahdollisimman paljon vaatteita käytettynä, vaikka painottaakin, ettei itsekään ole välttynyt halpamuodilta.

– En yritä esittää, että olisin itse millään tavalla viaton tai kirkasotsaisempi kuin muut kiertotalousasiassa. Kuitenkin nämä asiat on hyvä tiedostaa. Tampereella on paljon hyviä kirpputoreja, ja lisäksi on tullut käytettyjen vaatteiden verkkokauppoja.

– Näen itse muodin taiteenlajina. Pidän muodin ja muotitalojen seuraamista. On kuitenkin pohdittava, miten muoti saadaan kulutuksessa kestävälle pohjalle. Esimerkiksi on järjetöntä, että jos 70 euron hintaisesta takista hajoaa vetoketju, on uuden takin ostaminen edullisempaa kuin vetoketjun korjauttaminen. Jos vaatteiden korjaaminen olisi rahallisesti kannattavaa, se toisi ihmisille työpaikkojakin.

– Marimekkoa kritisoin hieman siitä, että merkin tuotanto on viety muihin maihin, kuten Turkkiin, missä ihmisoikeudet, palkat ja työolot ovat huonossa kunnossa. Marimekko kuitenkin mielletään hyvin sinivalkoiseksi merkiksi.

Kuluttajia myös on johdettu melkoisesti harhaan joidenkin vaatemerkkien tuotannon eettisyyden suhteen. Esimerkiksi eräs nyt jo konkurssin tehnyt verkostomarkkinointiyritys markkinoi omaa vaatetuotantoaan eettisenä sillä verukkeella, että vaatteet on tuotettu juuri Turkissa.

Nuorissa on tulevaisuus – muodissakin

Niinivaaraa ilahduttaa, että muotiin suhtautuminen on muuttunut – kaiken ei tarvitse aina olla uutta.

– 1990-luvulla Tampereelle tuli esimerkiksi H&M, mikä lisäsi halpojen vaatteiden ostamista. Nyt on tapahtunut iso notkahdus – kirppisten suosio on huima, ja Tampereella on kaksi isoa kauppakeskusta, joista molemmista on varattu kokonainen kerros kierrätetyille vaatteille. Tämä on kuluttajalle erinomainen tapa harjoittaa kiertotaloutta.

– Luin eilen Helsingin Sanomista jutun, jossa haastateltiin nuoria, jotka kertoivat, etteivät enää osta vaatteita oikeastaan uusina. Muistelin, kun minusta ja kavereistani tehtiin nuorena niin ikään juttu Helsingin Sanomiin: punktyylisesti pukeutuneina kerroimme myös, että emme osta uusia vaatteita, vaan ostamme niitä kirppareiltä ja teemme myös itse.

Nyt käytetyn ostaminen onkin valtavirtaa.

– Nuoret ovat aina fiksumpia kuin edellinen sukupolvi. Heistä muutos tulee, tässäkin asiassa, jos on tullakseen.

Aiemmin tavarataloissa on myyty pääasiassa uusia vaatteita ja käyttötavaroita. Nyt niin Sokos kuin Stockmannkin ovat saaneet kokonaiset kerrokset, jotka on pyhitetty kierrätysmuodille. Samoin esimerkiksi Ratinan kauppakeskuksen yhteydessä on lastenvaatekirpputori. Tampereen kirpputoritarjonta on ylipäätään oikein hyvä.

Luonnon monimuotoisuuden suojelu on verissä

Luonnon monimuotoisuuden suojelu on kuulunut Niinivaaran arvomaailmaan lapsuudesta asti.

– Molemmat isovanhempani olivat maanviljelijöitä. Vietin kesät heidän luonaan Pohjois-Savossa, joten minulla on käytännön kosketuspintaa maaseutuun. Eläinten, luonnon, villieläinten ja ekosysteemin suojelu ovat olleet minulle tärkeitä arvoja aina.

Myös ihmisten auttaminen on Niinivaaralle tärkeää niin hänen ammattinsa kuin perusarvojensakin kautta. Koulutus- ja uravalmentajana hän näkee, miten suuri merkitys koulutuksella on ihmiselle, hänen työllistymiselleen ja työssä pärjäämiselle.

– Ilman hyvinvointivaltiota, jossa on ilmainen koulutus, en välttämättä olisi itse maisteri. Pidän erittäin tärkeänä, ettei koulutuksesta leikata, mitä käynnissä olevissa hallitusneuvotteluissa on kaavailtu. On tärkeää, että opiskelija saavuttaa opintojensa aikana työelämän vaatimat taidot, pohtii itse 17-vuotiaasta lähtien ihmisten parissa töitä tehnyt Niinivaara.

Teksti: Milla Zuev

Kuvat: Milla Zuev

Valtuustoaloite nuorten, osatyökykyisten ja pitkäaikaistyöttömien työmarkkina-aseman parantamiseksi

Tällä hetkellä Tampereella on useilla aloilla suuri pula työntekijöistä. Työvoimapula
koskettaa mm. kiinteistöhuoltoa, kotipalvelutoimintaa ja metalli- ja konepajateollisuutta, sekä
ravintola-, siivous- ja sote-alaa. Osatyökykyisten vastuullinen työllistäminen voisi olla osa
ratkaisua tähän kohtaanto-ongelmaan.

Osatyökykyisissä on valtava työvoimapotentiaali. Osatyökykyisten työkyky saadaan käyttöön
esimerkiksi räätälöimällä työtehtäviä ja -aikoja. Potentiaalia ei kuitenkaan ole osattu
hyödyntää tarpeeksi Tampereen seudulla. Monilla osatyökykyisillä on koulutusta ja
motivaatiota tehdä töitä, mutta työllistyminen saattaa estyä esimerkiksi riittämättömien
työllisyyden tukipalvelujen tai työnantajien ennakkoluulojen vuoksi.

Mikäli vaikeasti työllistyvien palvelutarpeisiin ei kyetä vastaamaan, työkyvyttömyyden,
tukiriippuvuuden ja köyhyyden riski kasvaa. Tämä on niin inhimillisesti kuin
taloudellisestikin kestämätöntä. Tampereen kaupungilla tulisi siis olla suuri intressi vaikeasti
työllistyvien henkilöiden työmarkkina-aseman parantamiseen. Varsinkin kun vuoden 2025
alussa TE-palvelut siirtyvät kunnille ja uusi rahoitusmalli tulee käyttöön. Jatkossa kuntien
työttömyysturvamenojen osuus tulee kasvamaan huomattavasti ja työllisyyskehityksellä on
suurempi vaikutus kuntien rahoitusasemaan.

Mallissa kuntien työttömyysturvavastuu laajentuu ja alkaa varhaisemmin –
työttömyysetuuden perusosan suuruisen osan rahoitukseen osallistutaan nykyistä
varhaisemmassa vaiheessa, lisäksi rahoitusvastuu laajenee koskemaan myös ansio- ja
peruspäivärahaa. Kuntien rahoitusvastuu poistuu vasta, kun henkilön tarve työttömyysturvalle
poistuu. Jatkossa työttömien aktivointi palveluihin ei poista kuntien maksuvastuuta. Mitä
pidempään työttömyys kestää, sitä suurempi vastuu kunnalla on työttömyysetuuden
rahoittamisesta.

Tampereen tulisi antaa tietoa osatyökykyisyydestä systemaattisemmin ja laajemmin
työnantajapuolelle, sekä tarjota osaamista ja tukea työn ja työympäristön räätälöimisessä.
Etenkin työsuhteen alkuvaiheessa tukeen tulisi tehdä suuria panostuksia, esimerkiksi
työhönvalmennuksen tai työyhteisövalmennuksen kautta, jotta rekrytoinnin mahdollinen
epäonnistuminen ei olisi liian suuri taloudellinen riski työnantajalle. On tärkeää taata
kokemus, että rekrytoiminen on riittävän helppoa ja riskitöntä. Vuoden 2021 kyselyssä
työllistämisehtoon sitoutuneista palveluntuottajista selkeä enemmistö (62 %) oli tyytyväisiä
rekrytointiin. Kuitenkin esiin nousi myös toive suuremmasta tuesta perehdytykseen ja
jalkautuvaan tukeen työpaikalle. Työnantajien, työvoimaviranomaisten ja
välityömarkkinatoimijoiden välisen, mahdollisimman saumattoman, yhteistyön
varmistaminen on myös tärkeää.

Tampereella tulee kokeilla tuetun työllistymisen näyttöön perustuvaa IPS-toimintamallia,
jonka tieteellisin kriteerein on osoitettu olevan vaikuttava keino parantaa osatyökykyisten
työhön kiinnittymistä, työhön paluuta ja työssä jaksamista. Tulokset ovat lupaavia erityisesti
mielenterveyskuntoutujien ja alle 30-vuotiaiden kohderyhmissä. Kansainvälisten tutkimusten
mukaan mallin tuloksellisuus on kaksi- tai kolminkertainen verrokkipalveluihin nähden.
Malli on palvelukokonaisuus, jossa työhönvalmennus integroidaan psykiatriseen hoitoon ja
kuntoutukseen. Työllistymisen tuki ja työnteko ovat siis osa kuntoutumista. Mallissa
työhönvalmentaja etsii avoimilta työmarkkinoilta työpaikan, jossa asiakkaan vahvuudet ja
voimavarat sekä työnantajan työvoiman tarve kohtaavat. Työhönvalmentaja tukee etenkin
alkuvaiheessa asiakasta mm. työtehtävien räätälöimisessä, työsuhteeseen orientoitumisessa ja
työn oppimisessa. Työhönvalmentaja antaa tukea myös työnantajalle, sekä auttaa työyhteisöä
rakentamaan asiakkaalle jatkotuen. Asiakkaan tukena on työhönvalmentajan lisäksi
psykiatrinen hoitotaho.

Tampereen tulisi tehdä aktiivisempaa selvitystyötä siitä, mikä kannustaisi yrityksiä
palkkaamaan heikommassa työmarkkina-asemassa olevia henkilöitä. Tällä hetkellä Tampere
mm. tarjoaa tietyin edellytyksin yrityksille rekrytointilisää. Tampere voisi esimerkiksi
jatkossa harkita yrityksen vuokramaksujen helpottamista määräaikaisesti rekrytoidessaan
vaikeasti työllistyvän henkilön.

Osatyökykyisten työllistymistä voidaan tukea työllistämisehdolla eli asettamalla julkisen
rahankäytön ehdoksi osatyökykyisten työllistäminen kohteessa, johon julkista rahaa
käytetään. Laissa julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista on säännöksiä
työllistämiskriteerin käyttämisestä. Pykälän 2 mukaan hankintayksikkö voi asettaa
hinta-laatusuhteen vertailuperusteita, jotka liittyvät mm. yhteiskunnallisiin tai sosiaalisiin
näkökohtiin. Lisäksi pykälän 98 nojalla hankintayksikkö voi asettaa hankintasopimuksen
toteuttamiselle erityisehtoja, jotka voivat liittyä mm. hankinnan taloudellisiin, sosiaalisiin tai
työllisyysnäkökohtiin. Työllisyyden edistäminen kuuluu kunnan yhteiskunnallisiin
tavoitteisiin eli kun julkisia varoja käytetään työntekoa edellyttävään kohteeseen, voidaan
luontevasti toteuttaa useita tavoitteita.

Tampereen kaupunki kertoo verkkosivuillaan tekevänsä vastuullisia hankintoja rohkaisemalla
työnantajia rekrytointiin työllistämisehdolla. Kaupunki lupaa seuraavasti: ”Kun kaupunki
hankkii urakoita tai palveluja, sopimuksiin sisältyy työllistämisehto, joka velvoittaa
sopimuskumppania työllistämään sellaisia työttömiä työnhakijoita, joille työllistyminen
muuten on eri syistä haastavaa.” Tämä ei Tampereella pidä paikkaansa, sillä näissä
hankinnoissa työllistämisehdon noudattaminen on yrityksille vapaaehtoista. Se on ainoastaan
suositus, eli vaikka yritys sitoutuu noudattamaan työllistämisehtoa, sillä ei ole merkitystä
kilpailutuksessa. Työllistämisehtoa on käytetty laskennallisesti vähäpätöisillä summilla
suhteutettuna hankkeiden kokoon. Eikä se pelkkänä suosituksena täytä määritelmäänsä.
Muutenkaan ei ole oikein kaupungilta markkinoida itseään työllistämisehtoa toteuttavana
kaupunkina, jos se ei sitä tosiasiallisesti ole.

Tampereen kaupungin tulee jatkossa käyttää hankinnoissaan työllistämisehtoa velvoittavasti.
Velvoittavuudesta huolimatta työllistämisehto tulee nähdä mahdollisuutena. Työ voi tuoda
elämään merkityksellisyyttä, kasvattaa itseluottamusta ja lisätä yhteiskuntaosallisuutta.
Varsinkin tilanteessa, jossa yritykset kärvistelevät työntekijäpulasta, asennemuutos on lähes
välttämätöntä. Kun työ- ja toimintaympäristöt muuttuvat, on myös toimintatapojen
muututtava, esimerkiksi moninaistamalla työnteon muotoja ja tekemällä joustoja työaikaan.
Osatyökykyiset kykenevät antamaan työpanoksensa, jos työ muokataan työkykyyn sopivaksi.
Heidät tulisi kohdata ensisijaisesti osaamisen ja motivaation kautta, eikä työkyvyn
rajoitteiden.

Lisäksi Tampereen tulee suurena työnantajana näyttää esimerkkiä luomalla
palvelualuekohtaisesti kiintiöitä heikossa työmarkkina-asemassa oleville henkilöille
yhteistyössä esimerkiksi erityisammattioppilaitosten ja välityömarkkinatoimijoiden kanssa.
Nuorten työllisyysohjelman valmistelussa tulee kiinnittää huomiota erikseen myös vaikeasti
työllistyviin nuoriin. Esimerkiksi heikossa työmarkkina-asemassa oleville nuorille voisi olla
erillinen kiintiö nuorille varattuihin työpaikkoihin. Tämä on taloudellisestikin perusteltua,
sillä kuntaosuudella olevien asiakkaiden määrä korostuu alle 30-vuotiaiden ikäryhmissä.
Tampereella työmarkkinatuen kuntaosuudella 65 prosenttia on alle 30-vuotiaita tuoreiden
tilastojen valossa. Yhteistyötä asian tiimoilta voitaisiin tehdä esimerkiksi Ohjaamon,
erityisammattioppilaitosten ja välityömarkkinatoimijoiden kanssa.

Työllisyyttä edistävien palveluiden hankinnoissa on varmistettava, että myös pienet
välityömarkkinatoimijat pystyvät osallistumaan kilpailutuksiin palveluntuottajina. Muussa
tapauksessa menetettäisiin pitkän kokemuksen tietämystä tarvelähtöisistä
työllisyyspalveluista. Välityömarkkinasektori auttaa erityisesti nuoria ja vähäisen
koulutuksen omaavia henkilöitä työllistymään avoimille työmarkkinoille. Tätä tukee tiivis
yhteistyö oppilaitosten, varsinkin erityisammattioppilaitosten, kanssa.

Esitämme, että Tampereen kaupunki antaa paremmin tietoa osatyökykyisyydestä, sekä
tarjoaa yrityksille tukea työn räätälöimisessä, etenkin työsuhteen alkuvaiheessa.
Tampereella tulee kokeilla IPS-toimintamallia osana työllisyydenhoitoa. Tampereen
pitää selvittää aktiivisemmin, mikä kannustaa palkkaamaan heikossa
työmarkkina-asemassa olevia henkilöitä. Tampereen on käytettävä julkisissa
hankinnoissaan velvoittavaa työllistämisehtoa. Tampereen pitää työnantajana selvittää
mahdollisuutta ottaa käyttöön kiintiöt heikossa työmarkkina-asemassa oleville
henkilöille palvelualueillaan. Myös heikossa työmarkkina-asemassa oleville nuorille
pitää olla erilliset kiintiöt. Työllisyyttä edistävien palveluiden hankinnoissa on
varmistettava, että myös pienet välityömarkkinatoimijat pystyvät osallistumaan
kilpailutuksiin palveluntuottajina.

Tampereella 10.5.2023

Ulla Kampman (sd.) Saana Kuusipalo (sd.)

Allekirjoittanut:
Pekka Salmi, Tampereen elinvoima ja kilpailukyvyn palvelualueen apulaispormestari (sd.)