Pirkanmaan hyvinvointialue Pirha on tehnyt päätöksen palveluavustajien poistamisesta Pali-palveluliikenteen busseista kevään aikana. Tämä on aiheellisesti herättänyt keskustelua ja huolta.

Palveluavustajat ovat toimineet tärkeänä apuna ihmisille, joilla on vaikeuksia liikkua, ja jotka eivät voi käyttää linja-autoa tai ratikkaa. Näitä ihmisiä on paljon, ja Pali sekä palveluavustaja tuovat tarpeellista apua ja mahdollistavat kotona asumisen pidempään.

Palin palveluita käytetään moneen: esimerkiksi kulkemiseen terveydenhuollon palveluihin, lääkäriin, laboratorioon, sekä kauppa-, apteekki tai pankkiasioihin. Palveluavustajat auttavat kyytiin tullessa ja sieltä poistuessa, auttavat esim. ostosten tai rollaattorien kanssa, ja tarvittaessa auttavat asiakkaan kotiin asti. Asiakkaan tunteva palveluavustaja on huolehtinut esimerkiksi, että muistisairas asiakas palaa kyytiin ostoksilta. Palveluavustajat antavat monipuolista apua ja moni kokee, että avustajat tuovat turvaa arkipäivään.

Palveluavustaja mahdollistaa myös, että kuljettaja voi paremmin keskittyä työhönsä, kun avustaja vastaa puhelimeen ja täydentää ajolistaa ajon aikana.

Palveluavustajat ovat kuuluneet Tampereen palveluihin, ja nyt ne ovat siirtyneet Pirhaan. Sen seurauksena Pirhassa päätettiin lopettaa tämä palvelu, koska se ei ole lakisääteinen, ja säästöjä etsitään. Tämä on iso menetys ja heikennys Tampereen Palia käyttäville asukkaille. Päätös heikentää yhdenvertaisuutta ja sen vaikutukset ovat vakavia. Uskomme, että vähemmän tärkeistä kohteista voidaan löytää korvaavia säästökohteita.

On arvioitu, että muutoksen myötä Palin käyttö tulee vähenemään. Tämä vie väärään suuntaan monessa suhteessa. Tavoitteena on pyrkiä kehittämään terveyttä edistäviä palveluja, jotka tukevat ihmisten selviämistä kotona mahdollisimman pitkään. Palveluavustajat ovat tukeneet juuri tätä tavoitetta, ja silti nyt tästä luovutaan. Tulevaisuudessa on muutenkin tarvetta parantaa liikkumisen mahdollisuuksia palvelujen piiriin, ja Pali palveluavustajineen on tärkeä osa täydentämässä joukkoliikenteen palveluja.

Pirhan valtuusto ja luottamushenkilöt eivät ole käsitelleet päätöstä palveluavustajien poistamisesta. Nyt olisikin otettava päätös luottamushenkilöiden pöydälle ja peruttava se. Pali- kokonaisuus avustajineen on asiakkaille hyvin tärkeä – ei luovuta sellaisesta, mikä toimii. Ennalta ehkäisevänä palveluna se tuo pitkällä tähtäimellä säästöä.

Sosialidemokraattinen aluevaltuustoryhmä on jättänyt aloitteen, jossa esitetään palvelujen saatavuuden, saavutettavuuden ja esteettömyyden edistämiseksi palvelubussiliikenteen tuomien mahdollisuuksien tutkimista ja kokeilemista laajemminkin hyvinvointialueella. Viedään siis hyvää mallia muuallekin, ei luovuta siitä.

Pia Viitanen, kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu
Atanas Aleksovski, aluevaltuutettu, kaupunginvaltuutettu
Ulla Kampman, aluevaltuutettu, kaupunginvaltuutettu

Lehdissä on käyty keskustelua siitä, miten juuri perustetut hyvinvointialueet eivät houkuttele työnantajina ja henkilöstöstä on pulaa. Työ nähdään kuormittavana ja se aiheuttaa uupumista. Työntekijöitä kuluttaa myös huono johtaminen ja joustamattomuus. Olen pohtinut sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ongelmallista tilannetta yhteiskunnassa tapahtuneitten ja käynnissä olevien ilmiöitten kautta.

Hoitotyö on raskasta oman fyysisen ja henkisenkin persoonansa antamista hetkeksi hetkellisesti toisen ihmisen käyttöön. Yhteiskunnallinen muutos yksilöllistymisen suuntaan on edelleen ajankohtainen. Tämä kehityssuunta on ristiriidassa sellaisen työn kanssa, jossa onnistuneen ammatillisen vuorovaikutussuhteen edellytys on asiakkaan tarpeiden erityinen ja korostunut huomioon ottaminen. Tämä ihmisen empatiakyky on ihan keskeinen työssä onnistumiselle ja viihtymiselle. Tarvitaan siis enemmän alalle halukkaita ja myös taloudellisia kannusteita. Tarkemman koulutusvalinnan tulisi poimia hakijan kykyä vastata tähän työssä menestymisen vaatimukseen.

Ammatinvalinta ei voi kuitenkaan perustua rahaan. Mikäli terveydenhuollon ammatin harjoittamisen perusteena on vain oman taloudellisen toimeentulon turvaaminen, johtaa se ihmisen työuran jossakin vaiheessa todennäköisesti täydelliseen turhautumiseen. Ammatin sisällöllinen palkitsevuus ja hienous eivät ole työntekijälle jostakin syystä koulutuksessa tai työssä auenneet. Yhteiskunnallinen arvostus ja työssä annettava työnohjaus voisivat ehkä auttaa näkemään työn merkityksellisyyden ja avata hoitotyön yhteiskunnallisestikin suurta merkitystä.

Johtaminen nostetaan yleensä syynä hoitoyön ongelmiin.  Pelkkä rahan lisäbudjetointi ei tuo tyytyväisyyttä työyhteisöön, voi se hetkellisesti auttaa. Yksilöllisyyden korostumista yhteiskunnallisena ilmiönä emme voi peruuttaa. Yksilöitä on siis autettava löytämään parhaat puolensa. Johtajan haaste on koota yksilöiden voimavarat työyhteisön tavoitteiden mukaisiksi. Pitää tuntea ja tietää perusteellisesti jokaisen osaaminen, heikkoudet ja vahvuudet.

Paitsi yksilöllistä johtamista ja taloudellista turvaa, nykyihminen tarvitsee työelämäänsä urakehitysmahdollisuudet, joustavuutta ja itselle merkityksellisiä tavoitteita. Hoitotyössä se ei nykyään toteudu. Henkilöstöpulaan yritetään vastata mennen ajan välineillä, vain palkkakannusteilla, jos silläkään!

Esa Kanerva
puheenjohtaja
Tampereen Sosialidemokraattinen Toveriseura

Viime päivinä on käyty vilkasta keskustelua valtakunnan medioissa terveydenhuollon laajenevista ja kalliista vuokratyöjärjestelyistä. Ilmiö on syntynyt vähitellen ja siihen liittyy useita taustatekijöitä.

Jo 1990-luvun lopulla vaikeasta taloudellisesta lamasta toipuvassa Suomessa huomattiin, että terveydenhoitojärjestelmän henkilöstökulut ovat oiva säästökohde. Keskeisiä säästömekanismeja olivat varahenkilöstöjen irtisanomiset ja sijaiskiellot. Nämä toimet vaikuttivat erityisesti hoitohenkilöstön työssä jaksamiseen. Lääkärien kaikkoaminen julkisen sektorin töistä käynnistyi 2000-luvun alussa, kun ensimmäiset kansainvälisten sijoitusyhtiöiden hallussa olleet vuokratyöyritykset rekrytoivat ensin lääketieteen opiskelijoita päivystystöihin ja 2010-luvulta lähtien lääkärikuntaa jo laajemmin. Tämän on osaltaan mahdollistanut lääkärikoulutuksen merkittävä kasvu viimeisten 20 vuoden aikana, jolloin julkisellekin puolelle on riittänyt vielä lääkäreitä, mutta myös usean hallituskauden yli menevä valtakunnan tason päättäjien kykenemättömyys puuttua ilmiöön. Myös Kuntaliitto aktiivisena julkisen sektorin henkilöstöpolitiikan linjaajana on pitänyt tästä aiheesta matalaa profiilia.

Yksityisten terveysyritysten laajentaessa toimintaansa edelleen 2020-luvulle tultaessa on poliittiseen keskusteluun ujutettu termi valinnanvapaus, mikä on tuonut lisää vauhtia tälle kehitykselle, tämä lienee ollut joidenkin poliittisten tahojen intressi. Ei ole sattumaa, että koko sote-uudistus oli pitkäkestoinen ja työläs prosessi ennen kuin sinänsä melko ilmeinen tavoite saavutettiin.

Nämä vuokratyöjärjestelyt puukottavat armotta selkään julkisen terveydenhuollon heikkoja kohtia, jäykkää ja vanhakantaista henkilöstöpolitiikkaa ja palkitsemisjärjestelmiä sekä hierarkista johtamistapaa. Taloudelliset hyödyt valuvat suoraan veronmaksajien taskuista sijoitusyhtiöiden ja ammatinharjoittajien verottomille osinkotileille. Mitä pitempään tilanteen sallitaan jatkua, sen räikeämmin korostuu eriarvoisuus sekä palkassa että työoloissa virassa olevien ja vuokrakonsulttien välillä. Kukaan vaativan ammatillisen koulutuksen hankkinut asiantuntija, olipa hän sairaanhoitaja, psykologi, lääkäri tai joku muu, ei halua tehdä töitä suolakaivoksessa. Halvalla ei hyvää saa eikä pakko ketään motivoi.

Hyvinvointialueiden on nyt nopeasti ryhdyttävä valtakunnan tason yhteistyöhön tämän järjestelmäämme uhkaavan kehityksen pysäyttämiseksi. Työhön tarvitaan sekä uudenlaisia johtamiseen ja henkilöstön työolojen hallintaan kohdistuvia toimia että merkittäviä vuokratyövoiman käytön rajoittamiseen tähtääviä yhteisiä linjauksia siten, että vähintään kriittiset perustoiminnot on mahdollista turvallisesti ylläpitää.

Ulla Kampman
aluevaltuutettu, kaupunginvaltuutettu

Ymmärrän, kuinka pahalta tuntuu tällä hetkellä palkansaajasta. Petteri Orpon hallitus testaa ja koettelee elämänuskoa ja luottamusta tulevaisuuteen. Suomalainen kiipeää, vaikka puuhun käpyjä keräämään, jos hänelle pystytään perustelemaan teko isänmaan ja elämän kannalta oikeudenmukaiseksi ja tarpeelliseksi. Hallitus tekee kuitenkin toimenpiteitä ja säästöjä, joille ei edes valtionvarainministeriö pysty laskemaan työllisyys- tai säästövaikutusta.

Mitä tulee näihin niin sanottuihin ”työelämäuudistuksiin”, teen muutaman noston hallituksen esitysten räikeimmistä ylilyönneistä. Orpon hallitus haluaa lakko-oikeutta koskevat muutokset eteenpäin nopealla aikataululla, koska se haluaa tällä hetkellä työpaikoilla tapahtuvien mielenosoitusten kaltaiset ”rettelöt” kuriin. Itse asiassa hallitus haluaa huomattavasti laajemmin kajota työntekijöitten lakko-oikeuteen kuin tämän viikon ulosmarssien kieltämisen. Orpoa ja hänen hengenheimolaisiaan korpeaa erityisesti kuljetusalojen harrastamat tukilakot ja poliittiset lakot yleensä. Ne halutaan suitsia erityissäännöksillä ja arviointimenettelyllä. Käytännössä vaatimus tukilakon vaikutusten kohdistumisesta vain riidan osapuoliin, rajaa se, esimerkiksi osan ahtaajien tukitoimista, laittomiksi. Työntekijöitten sakottaminen osallistumisesta ”laittomiin” lakkoihin on kärpäseen tykillä ampumista. On ainakin perustuslain hengen vastainen.

Määräaikaisten työsopimusten tekemistä helpotetaan. Tämä tulee olemaan etenkin julkisella sektorilla iso ongelma. Tähänkin asti työntekijää on saatettu roikottaa jopa kymmenen vuotta määräaikaisissa työsuhteissa nykylainsäädännön ollessa voimassa. Työsuhteen pätkimiselle on tarvittu laillinen peruste, esimerkiksi vakituisen työntekijän kesäloma. Hallituksen esityksen mukaan alle vuoden määräaikaisissa työsuhteissa ei jatkossa tarvita mitään perustetta. Tämä johtaa naisvaltaisilla aloilla naisten oikeuksien polkemiseen. Äitiys- ja hoitovapaat kierretään työsuhteita sopivasti katkaisemalla ennen vapaita. Tasa-arvolaki ei enää anna turvaa syrjinnältä esimerkiksi raskauden vuoksi. Määräaikaisuudetkin saatetaan pätkiä moneen osaan. Paljon sairaita lapsia hoitavaa työntekijää ei tarvitse kovin kauaa katsella.

Suomen Yrittäjien hellimä tavoite irtisanomisten perusteiden helpottamisesta on käymässä toteen. Tuntuu vaatimattomalta uudistukselta lainsäädäntötekstissä muuttaa kahta sanaa, irtisanomisen perusteeksi vaaditaan ”painava syy” tai perusteeksi vaaditaan ”asiallinen syy”. Ne ovat juridisesti kuitenkin kaksi eri asiaa. Painavan syyn perusteet tiedetään tällä hetkellä koko lailla tarkkaan, koska siitä on muodostunut oikeuden päätöksien perusteella vakiintunut käytäntö. Asiallisen perusteen osalta olemme uudenlaisen tilanteen edessä. Me emme tiedä, mitä asiallinen irtisanomisperuste tarkoittaa käytännössä. Se voi olla esimerkiksi mikä tahansa työntekijän persoonaan liittyvät tekijä.  Vasta oikeuskäytäntö ja esimerkkitapaukset ratkaisevat, mikä irtisanomisperuste on asiallinen ja mikä ei. Ainakin aluksi työnantajan kanta ratkaisee, koska Suomessa työnantajalla on tulkintaetuoikeus, toisin kuin Ruotsissa se on työntekijöillä.

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan heikennykset ovat osa hallituksen suunnittelemaa sosiaaliturvan leikkauspakettia. Tätä perusteellaan valtion heikolla taloudella ja muitten pohjoismaitten käytännöillä. Kun Suomeen ehdotettua työttömyysturvan mallia verrataan Ruotsin, Tanskan ja Norjan järjestelmiin, on sama kuin vertaisi omenaa päärynään. Esimerkiksi työttömyysturvan taso on aivan eriluokkaa näissä maissa kuin Suomessa, jossa sitä aiotaan edelleen heikentää. Työttömyysturvan leikkaukset vaatisivat ehdottomasti rinnalleen panostamista työntekijäin osaamisen päivittämiseen ja työnvälitykseen, mitä ei ole suunnitteilla.

Esa Kanerva