Päihde- ja mielenterveysongelmiin voidaan vaikuttaa monella tavalla hyvinvointialueen lisäksi myös kuntapolitiikassa. Näin uskoo Pirhan päihde- ja mielenterveyspalveluiden palvelupäällikkö ja kuntavaaliehdokas Henri Sipilä. Sipilä vastaa tällä hetkellä esimerkiksi päihdetyöhön liittyvästä ostopalveluyhteistyöstä. Hän on toiminut päihde- ja mielenterveyspalveluissa hieman yli kymmenen vuoden ajan, ensin sairaanhoitajana, sitten osastonhoitajana ja nyt palvelupäällikkönä.
– Olen henkilö, joka ymmärtää ihmisiä ja välittää aidosti mielenterveyden kehittymisestä ja ongelmiin puuttumisesta. Välitän siitä, että ihmisiä ongelmien takana kuullaan. Asioihin pitäisi puuttua pehmeiden ja kovien arvojen yhteistyöllä – molempia tarvitaan, eivätkä ne ole toisiaan poissulkevia, Sipilä kuvailee itseään.
Kuntavaaliehdokkaana Sipilä pitää tärkeänä puhua turvallisuuteen, sivistykseen ja työllisyyteen liittyvistä teemoista – jotka yhdistyvät olennaisesti päihde- ja mielenterveysongelmiin.
Ennaltaehkäisy lähtee koulun penkiltä
Päihde- tai mielenterveysongelman syntyminen voi alkaa jo kouluiässä, ja usein alkaakin. Jo tässä ikävaiheessa ongelmien syntyä voidaan ennaltaehkäistä.
– Olen sitä mieltä, että peruskoulussa ja yleisesti kouluissa päihdehoidon ja päihdehäiriöiden ymmärtämisen taso ei ole sitä, mitä se voisi olla ja mitä sen mielestäni tulisi olla. Vaikkapa nuorten huumekuolemien ja ongelmien komplisoitumisen ehkäisemiseksi jo koulupolulla voitaisiin tehdä ehkäiseviä toimenpiteitä, Sipilä sanoo.
Jo asianmukaisten liikuntapalveluiden järjestämisellä ja kaikella muulla harrastus- ja vapaa-ajantoiminnalla jo koulupolulla voidaan vaikuttaa nuorten vapaa-ajankäyttöön.
– Kaupungin tulisi järjestää riittävän matalakynnyksisiä ja vanhemmille helppoja harrastusmahdollisuuksia. Näin voitaisiin ehkäistä paljon päihteisiin ja mielenterveyteen liittyviä ongelmia. Silloin kun ollaan jo päihde- ja mielenterveyspalveluiden piirissä, olisi moni asia matkan varrella voitu tehdä toisin, Sipilä pohtii.
Sipilä kuitenkin kiittää esimerkiksi Tampereen Lupa liikkua -ohjelmaa, joka hänen mielestään toimii hyvin, kuten myös monet muut Tampereen tarjoamat mahdollisuudet.
Koulumaailmassa Sipilän mielestä esimerkiksi opettajien lisäkouluttaminen, teeman aktiivisempi esillä pitäminen, aidompi ymmärtäminen ja nuorisoyhteisöjen tunteminen ja niiden kohdennettu tukeminen ovat konkreettisia keinoja puuttua ongelmiin.
– Kouluissa voisi olla parempaa ohjauksen osaamista. En missään nimessä pidä tarpeellisena tai realistisena, että opettajan pitäisi osata hoitaa ketään. Opettajat voisivat kuitenkin olla heitä, jotka voisivat tunnistaa ongelmia ja ottaa niitä puheeksi matalalla kynnyksellä. Tällä tavalla asioita voitaisiin viedä oikeille urille. Päihde- ja mielenterveysongelmien eskaloitumiseen on mahdollista puuttua jo ennen kuin sitä tapahtuu, Sipilä toteaa.
Turvallisempi Tampere
Tampereen keskustan turvattomuus on ollut mediassa paljon esillä. Sipilä kertoo, että Tamperelainen on nimennyt keskustan alueella päihteiden käytön yhdeksi suurimmista turvallisuus- ja järjestyshäiriöistä, sekä yhdeksi tärkeimmistä turvallisuuden tunnetta heikentävistä tekijöistä.
– Uskallan sanoa, että harva ihminen haluaa ilkeyttään aiheuttaa järjestyshäiriöitä tai pelotella ketään. Ihmisten asiat voitaisiin huomioida paremmin, ja hänen tilannettaan voitaisiin parantaa osallistavalla päihdetyöllä. Esimerkiksi Tampere on järjestänyt Tullin alueella tällaista kohdennettua toimintaa. Tällaiset toiminnat ovat hyviä ja hienoja asioita, Sipilä sanoo.
Turvallisuutta kaupunkialueella voidaan Sipilän mukaan parantaa vaikkapa valvontakameroiden ja valaistuksen lisäämisellä, kaupunkiarkkitehtuurin parantamisella ja ratkaisujen hakemisella yhdessä päihdeongelmaisten ihmisten kanssa. Tämä on osallistavaa päihdetyötä, millä voitaisiin saada ratkaisuja siihen, ettei päihdeongelmaisten käyttäytymisestä olisi ongelmia liiketoiminnalle tai kaupungilla asioiville ihmisille.
– Turvallisuustematiikkaan liittyy myös segregaation ehkäisy ja hyvä lähiöpolitiikka. Nämä ovat toimenpiteitä, joilla kiistatta saadaan parannettua päihdeongelmien kytemistä tietyillä alueilla ja toisaalta pakkautumista tietyille alueille. Kuntapolitiikassa näihin voidaan vaikuttaa esimerkiksi kaavoituksen kautta. Näillä toimilla päästäisiin jo siihen, että Tampere olisi entistä turvallisempi paikka, Sipilä toteaa.
Interventiota työllisyyspalveluissa
Työvoimapalvelut ovat vuodenvaihteessa siirtyneet työllisyysalueiden vastuulle. Myös työllisyyspalvelujen on mahdollista puuttua mahdollisiin päihde- ja mielenterveysongelmiin ja lisätä turvallisuutta.
– Kuten kouluissa, työllisyyspalveluissa mahdollisuuksia puuttua päihde- ja mielenterveyspalveluihin voidaan lisätä osaamista lisäämällä, sekä interventioiden kohdentamisella. Jo tiedustelulla siitä, voisiko henkilöllä olla ongelma tai voisiko ongelma olla syntymässä, voi olla merkittävä rooli ongelman eskaloitumisen ennaltaehkäisyssä. Puuttuminen tulee tehdä ennen kuin työllisyys tai työllistyminen on käytännön mahdottomuus päihdeongelman vuoksi, tai työnhaku ei onnistu problematiikan edetessä, Sipilä pohtii.
Jämäkkä ja pitkäjänteinen ehdokas
Sipilälle tärkeää kuntapolitiikassa ovat turvallisuus, lasten, nuorten ja aikuisten harrastusmahdollisuudet, sekä lähiliikuntapaikkojen demokraattinen kehittyminen. Hän kertoo olevansa potentiaalinen ehdokas iästä ja sukupuolesta riippumatta ihmisille, jotka pitävät päihde- ja mielenterveysongelmia vakavina asioina ja ajattelevat, että niihin pitäisi puuttua ennen kuin ongelma eskaloituu pisteeseen, jossa tarvitaan koviakin hoitotoimenpiteitä.
– Minua kannattaa äänestää myös, jos haluaa Tampereen säilyvän elinvoimaisena ja kehittyvänä kaupunkina, jossa arvostetaan työntekijöitä ja yrittäjiä. Pidän todella tärkeänä elinkeinopolitiikan huomioimista tässä sosialidemokraattisessa kontekstissa. Tampereella täytyy olla työpaikkoja, sekä hyvä yrittää ja tehdä töitä. Se on kaiken hyvinvoinnin lähde, Sipilä toteaa.
– Olen henkilö, joka ei nielaise sanojaan tai lähde pyörtämään lausuntoja. Toimin jämäkällä, pitkäjänteisellä ja yhteistyötä rakentavalla tavalla, Sipilä päättää.
Teksti: Milla Zuev
Kuva: Milla Zuev