Kalle Kallio ansaitsisi vähintäänkin julkisen tunnustuksen. Mies näet luki kaikki 246 SDP:n puoluekokoukselle tehtyä aloitetta ja vastaukset niihin. Luonnollisesti myös kaikki asiakirjat Kallio on lukenut.
– Minulla on edessä neljäs puoluekokous ja asioihin perehtyminen on oleellinen osa edustajan vastuuta. Jokaista sanaa ei toki tarvitse tavata, mutta minä haluan tietää, mistä puhutaan, sanoo Kallio.
Tutkimusvapaalla oleva Työväenmuseo Werstaan johtaja Kalle Kallio kirjoitti taannoin yhteisöpalvelu Facebookissa olevan ”tosi vaikea päättää, onko suosikkialoitteeni se, jossa demareita kielletään puhumasta ”maalaisjärjestä” vai se, jossa jokaista puolueosastoa edellytetään tekemään vähintään 50 puoluekokousaloitetta”.
Neljänteen SDP:n puoluekokoukseen valmistautuva Kallio kokee punakantisen kirjan kuin ennusmerkkinä siitä, että ”kohta taas mennään”. Puoluekokouksessa on Kallion mielestä tärkeää myös asioiden nopea käsittely. Mies ei mielellään nouse pönttöön pitämään palopuheita, vaan keskittyy asiakysymyksiin valiokuntavaiheessa.
– Mutta totta kai puolueen linjasta äänestäminen on hauskaa puuhaa, siinä vuoroin voittaa ja vuoroin häviää omien ajatustensa kanssa. Rafael Paasio sanoi aikoinaan, että SDP:ssä on seinät leveällä ja katto korkealla. Äänestäessä sen pakostakin huomaa, kuinka korkealla toverit joskus leijailevat ja miten läheltä puolueen laitoja itsensä kulloinkin löytää. Siinä oppii yhtä paljon tästä meidän kansanliikkeestämme kuin omasta itsestään, Kallio sanoo.
Aloitteet ovat Kallion mielestä parhaimmillaan silloin, kun niihin liittyy jokin punnittu ajatus tai huoli, jota on ruvettu ratkomaan.
– Puoluehallitus hakee sen parhaan asiantuntemuksen vastaukseensa ja pohtii asiaa myös SDP:n poliittisten tavoitteiden näkökulmasta. Puoluekokouksessa sitten selviää, miten kenttä kuhunkin ajatukseen suhtautuu.
– Puoluekokouksessa on joskus myös huumorialoitteita ja esimerkiksi jokaisen osaston velvoittaminen tekemään 50 aloitetta on juuri sellainen. Käytännössä se tarkoittaisi noin 30 000 käsiteltävää aloitetta, eikä sellaista tulvaa kukaan voisi hallita. Aloitteiden määrää tärkeämpää on tietysti niiden laatu, sillä hyvin mietitty ja pohjustettu aloite voi vaikuttaa koko Suomen suuntaan, Kallio sanoo.
Puoluehallituksen vastauksen perusteella aloite ei anna aihetta sääntömuutoksiin. Puoluehallituksen mukaan puolue ei voi säännöissä määrätä puolueosastoja käyttämään oikeuttaa tehdä aloitteita.
450 sivun punakantinen kirja
Kallion mielestä SDP:n puoluekokous on yhtä poliittisen osallistumisen juhlaa. Kallion sanoin ”kun viisisataa demaria eri puolilta maata kokoontuu päättämään pääministeripuolueen linjasta, homma on tietysti otettava tosissaan”.
– Puoluetoimistolta aloitteet on annettu puolueen työryhmien käsiteltäväksi, jossa on sorvattu niihin vastauksia. Vedän itse SDP:n kulttuurijaostoa ja siksi saanut vastata yhteen aloitteeseen, Kallio toteaa.
Aloitekirjassa on peräti 450 sivua mutta lukukokemustaan Kallio kuvaa hauskaksi. Aloitteista tuli Kalliolle esiin kiinnostavia ja jännittäviä asioita.
– Siellä on aloitteita, joissa nostetaan esiin uusia yhteiskunnallisia ongelmia, vahvistetaan puolueen nykyistä linjaa tai toisaalta kyseenalaistetaan sitä. Aloitteissa käsitellyissä asioissa on myös muutama ikiliikkuja, joista puoluekokous toisensa perään äänestää. Joukkoon eksyy myös muutama paikallisiin asioihin liittyvä aloite, vaikka sellaiset eivät kovin hyvin puoluekokoukseen sovi.
Kallio on mielissään päästessään puoluekokouksessa tälläkin kertaa sivistysvaliokuntaan, jossa käsitellään koulutukseen, varhaiskasvatukseen ja harrastuksiin liittyviä asioita.
– Oma taustani on niin vahvasti sivistyksen parissa. Pääsemme käymään läpi useamman painavan aloitteen, joista yksi parhaista on siirtyminen 12-vuotiseen peruskoulutukseen. Aloitteen ajatuksena on se, että nykyinen keskiaste voisi muodostua erilaisista linjoista lukion ja ammatillisen opetuksen rinnalla ja oppivelvollisuuden laajentuessa opetuksesta tulisi samalla maksutonta.
– Nythän ajamme oppivelvollisuusiän nostamista 18 vuoteen, mutta tässä aloitteessa ehdotetaan isompaa harppausta. On selvää, ettei tulevaisuuden työelämässä pärjää ilman toisen asteen tutkintoa ja yhteiskunnan tulisi ohjata koko ikäluokka kouluttautumaan, sanoo Kallio.
Toinen mielenkiintoinen aloite liittyy siihen, tukisiko luokkamuotoisempi paremmin nuorten mielenterveyttä ja jaksamista.
– Itse olen sitä viimeistä ikäluokkaa, joka kävi luokkamuotoisen lukion. Sitä sietäisi pohtia, miten oma yhteisö ja vertaisryhmä vaikuttavat oppimiseen, Kallio huomauttaa.
Poliittinen ohjelma muuttaa aloitteiden roolin
Edellinen puoluekokous päätti, että seuraavalle puoluekokoukselle valmistellaan poliittinen ohjelma, jossa määritellään SDP:n pitkän aikavälin, ajatuksellisesti vuoteen 2030 ulottuvat tavoitteet. Lisäksi poliittinen ohjelma kokoaa yhteen SDP:n linjat keskeisiin poliittisiin kysymyksiin.
Kallio ei usko aloitteiden tekemisen ajan kuitenkaan olevan ohi, koska jäsenten näkemykset on tuotava esiin.
– Aloitteiden rooli puoluekokouksessa muuttuu ilman muuta, mutta tokkopa niistä tulee katoavaa kansanperinnettä. Aloitteiden avulla voidaan jatkossakin nostaa keskusteluun sellaisia uusia ja isoja teemoja, jotka menevät päivänpolitiikkaa pidemmälle. Myös puolueen kehittämiseen liittyvät järjestöaloitteet pitävät jatkossakin pintansa, Kallio sanoo.
Poliittisen ohjelman tarkoituksen Kallio näkee hyvin selväksi: se kokoaa kattavan kuvan SDP:n poliittisista tavoitteista alkavalla puoluekokouskaudella. Kallion mielestä poliittinen ohjelma tekee SDP:n linjaa selkeämmäksi ja luo kuvan siitä Suomesta, jota sosialidemokraatit haluavat rakentaa.
Kallio toivoo puoluekokouksissa käsiteltävän jatkossa enemmän poliittisen ohjelman kirjauksia, eikä joka kysymyksestä tarvitse tehdä aloitetta. Aloitteet ovat myös varsin valikoivia: jotkut aiheet ovat kuumia, mutta poliittisessa ohjelmassa käsitellään kattavammin koko yhteiskuntaa.
– Ilman muuta siitä poliittisesta ohjelmasta tulee hyvä uudistus. Mallihan saatiin Demarinuorilta, joiden ensimmäisen poliittisen ohjelman valmistelusta vastasi vuosia sitten muuan Sanna Marin, Kallio muistuttaa.
Kalle Kallio on ollut vapusta 2020 lähtien tutkimusvapaalla tekemässä väitöskirjaansa, joka käsittelee suomalaisia rautatienrakentajia vuosina 1857–1940.
Teksti ja kuvat: Ismo Alhoniemi