Keskustelu Eteläpuiston tulevaisuudesta on jälleen aktivoitunut kansallisen kaupunkipuisto- hankkeen myötä. Tampereen kaupunginhallitus linjasi huhtikuussa, että Viinikanlahden uuden kaupunginosan kehittäminen toteutetaan pääosin ennen Eteläpuiston toteutusta, ja että Nalkalan alueen, De Gamlas Hemin ja kulkutautisairaalan kortteleita voidaan kehittää samanaikaisesti Viinikanlahden alueen kanssa. Eteläpuiston ranta-alueen asemakaavoitus on jäissä.

Pormestariohjelmassa on linjattu, että ”Eteläosaan tehdään uusi suunnitelma, jossa säilytetään nykyinen rantaviiva, kevennetään rakentamista ja säilytetään puistomainen virkistyskäyttö.”

Tampereen SDP:n valtuustoryhmä käsitteli Eteläpuiston tilannetta 11.5.2020 kokouksessaan. Valtuustoryhmän puheenjohtajan Pekka Salmen mukaan ryhmän kantana on, että Eteläpuisto-kadun eteläpuolelle ei tulisi kaavoittaa asumista. Ranta-alueelle voidaan kuitenkin kaavoittaa julkisia rakennuksia ja esimerkiksi sauna- ja ravintolarakennus.

– Kaupungista löytyy muitakin alueita, joita voidaan kehittää asumisen lähtökohdista. Läntiselle keskusta-alueelle saadaan täydennysrakentamista olemassa oleviin kortteleihin sekä Nalkalan alueen, De Gamlas Hemin ja kulkutautisairaalan kortteleihin. Eteläpuisto säilyköön puistona ja virkistysalueena, linjasi valtuustoryhmän puheenjohtaja Pekka Salmi.

SDP:n valtuustoryhmän mielestä pormestariohjelman linjaus on edelleen ajankohtainen. Puistomainen virkistyskäyttö on oltava Eteläpuiston kaavoittamisen lähtökohta, kun siihen aikanaan palataan.

– Eteläpuiston ranta-alueelle voisi rakentaa saunan ja ravintolarakennuksen läheisyyteen yleisen uimarannan, jalkapallokenttiä ja muita aktiviteettejä. Myös perhepuiston sijoittuminen alueelle pitäisi tutkia. Tärkeintä on kuitenkin turvata puistoalueen säilyminen, vanhat puut ja Hämeenpuiston päätteen muotopuutarha, kertoi Salmi.

Lisätietoja:

SDP:n valtuustoryhmän pj. Pekka Salmi puh. 050 565 8898

Ikääntyminen on yksilöllistä, mutta yksi asia on yhteinen: hyvin suunniteltu asuinympäristö tukee täysipainoista ja mielekästä arkea. Tallella olevia taitoja ja voimavaroja voi käyttää ilman esteitä.

– Ikäystävällinen elinympäristö on viihtyisä, turvallinen ja se mahdollistaa kohtaamiset muiden kanssa, sanoo Tampereen Vanhuspalveluyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Jarkko Auvinen. 

Tänä vuonna 50 vuoden iän saavuttava Tampereen Vanhuspalveluyhdistys ry on voittoa tavoittelematon yhdistys ja sen omistama Pirkanmaan Senioripalvelut Oy on saanut yhteiskunnallisen yrityksen statuksen.

– Kolmannen sektorin toiminnan lähtökohtana ja tavoitteena ovat erilaiset arvot kuin esimerkiksi monikansallisilla liikeyrityksillä, muistuttaa Tampereen Vanhuspalveluyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Jarkko Auvinen.

Yhdistys rakennuttaa, omistaa ja kehittää asuntoja ja palvelukeskuksia vanhuksille ja luo ikäihmisille mahdollisuuksia osallistumiseen. Yhdistyksellä on Tampereella neljä palvelukeskusta ja lisäksi vuokra-asuntoja senioritaloissa palvelukeskuksen välittömässä läheisyydessä.

Tampereen Vanhuspalveluyhdistys ry ja Pirkanmaan Senioripalvelut Oy muodostavat konsernin, jossa yhdistys toimii emoyhteisönä, omistaa kiinteistöt ja osakeyhtiön osakepääoman kokonaisuudessaan. Pirkanmaan Senioripalvelut Oy tuottaa hoito-, hoiva- ja kuntoutuspalveluita sekä alueellisia hyvinvointipalveluita.

Auvinen muistuttaa ikääntymisen kohtaavan ”meidät kaikki yhdenvertaisesti, jokaisen vuorollaan”. Toimintakyvyn muuttuminen on yksilöllistä, mutta yksi asia on yhteinen: hyvin suunniteltu asuinympäristö tukee täysipainoista ja mielekästä arkea, jossa tallella olevia taitoja ja voimavaroja voi käyttää ilman esteitä.

– Hyvää ympäristöä täydentävät yksilölliset palvelut, ne tukevat ihmisten toimintakykyä ja mahdollistavat mielekkään ja oman tahdon mukaisen arjen. Osa niistä tamperelaisista, jotka aikaisemmilla vuosikymmenillä rakensivat Tampereen menestystarinaa, asuu nyt palvelukeskuksissa tai käyttää ikäihmisille suunnattuja alueellisia hyvinvointipalveluja, Auvinen toteaa.

Ikäystävällisyys on kokonaisuus

Hyvä ikäystävällinen asuinympäristö huomioi Auvisen mukaan iäkkään ihmisen tarpeet ja voimavarat. Se tarkoittaa yksittäisen asunnon lisäksi asuinrakennusta, pihaa ja koko asuinaluetta ja sen palveluja, osallistumismahdollisuuksia ja harrastuksia.

– Ikäystävällinen elinympäristö on esteetön ja mahdollistaa toimimisen ja mukana olemisen siinäkin tilanteessa, että ihmisen liikkuminen, aistien toiminta, kyky hankkia tietoa tai kyky hahmottaa ympäristöä ovat heikentyneet. Silloin ympäristö on viihtyisä, tuntuu turvalliselta, se herättää kiinnostusta ja se mahdollistaa kohtaamiset toisten ihmisten kanssa, Auvinen huomauttaa.

Taannoin Tampereen Vanhuspalveluyhdistys koordinoi valtakunnallista ikäystävällisen asuinalueen pilotointihanketta, joka toteutettiin yhdessä ympäristöministeriön, Tampereen kaupungin ja Kotilinnasäätiön kanssa. Ikäystävällinen Hervanta -hankkeessa ikäystävällisyyttä kehitettiin erityisesti asumisen ja osallisuuden näkökulmasta.

Tampereen kaupunki tunnisti ikäystävällisen kaupungin tärkeyden jo viime vuosikymmenellä. Suomalaisista kaupungeista ensimmäisenä Tampere liittyi kansainväliseen ikäystävällisten kaupunkien verkostoon jo vuonna 2012. Auvinen sanoo Tampereen kaupungin toteuttavan ikäystävällisyyttä monella saralla, aivan linjassa WHO:n moninaisten tavoitteiden kanssa.

Hyvä kaavoitus parantaa käveltävyyttä

Yhdyskuntasuunnittelun valinnoilla on paljon merkitystä ikäihmisten toimintakyvylle. Tärkeä kaavoituksen keino on Auvisen mukaan ympäristön käveltävyyden parantaminen. On tärkeää suunnitella ympäristö, joka houkuttelee ja saa ihmiset liikkeelle: esteetön, visuaalisesti mielenkiintoinen ja vihreä ympäristö.

– Tärkeitä esimerkkejä kaikille sopivasta suunnittelusta ovat raitiotien rakentaminen, jossa koko suunnittelun lähtökohtana ollut saavutettavuus ja esteettömyys raitiotievaunujen, pysäkkien ja pysäkille kulun kohdalla.

Toinen esimerkki liittyy ympäristön käveltävyyteen ja lähipalvelujen saavutettavuuteen.

– Tampereen strategiassa on tavoite lisätä kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikenteen käyttöä ja edistää kuntalaisten hyvinvointia muun muassa mahdollistamalla asuminen kotona mahdollisimman pitkään. Keskeinen kotona asumisen turvaava tekijä on mahdollisuus omatoimiseen liikkumiseen ja omien asioiden itsenäiseen hoitamiseen.

– Kaupunki on hyväksynyt suunnitelman esteettömien kävelyreittien verkostosta, jonka varrella myös levähdyspaikat on huomioitu. Esteettömien asiointireittien rakentaminen parantaa julkisten palvelujen saavutettavuutta eri puolilla kaupunkia, muistuttaa Auvinen.

Lähipalvelut ja esteettömyys ovat tärkeitä

Hyvillä asumisratkaisuilla on tärkeä merkitys ikäihmisten hyvinvoinnille ja toimintakyvylle. Sekin tiedetään, että laajana säilyvä elinpiiri tukee arjen hyvinvointia.

– Tästä syystä lähipalvelut ja asuinympäristön esteettömyys ovat niin tärkeitä, Auvinen huomauttaa.

Toiminnanrajoitteita ja tuen tarvetta on eniten kaikkein vanhimpiin ikäluokkiin kuuluvilla ihmisillä. Ennusteiden mukaan hyvin iäkkäiden määrä kasvaa Suomessa seuraavina vuosina hyvin nopeasti. Tampereen kaupungin väestösuunnite arvioi, että vuoteen 2040 mennessä yli 90-vuotiaiden tamperelaisten määrä kasvaa yli 130 prosentilla. Tästä syystä ikäystävällisille ympäristöille, turvallisille asunnoille ja myös asumispalveluille on kaupungissa tarvetta yhä yleisemmin.

Tampereen ajankohtaisia esimerkkejä ovat esimerkiksi Tesomalla Käräjätörmän monisukupolvinen yhteisökylä -kehittämishanke. Konseptissa yhteisökylän keskus on Kotipirtti ry:n nykyisen palvelutalon naapuriin rakennettava palvelukortteli ja kylätalo ravintoloineen ja harrastetiloineen. Palvelukortteliin rakennetaan vuokra-asuntoja, jotka ovat tarkoitettu eri elämänvaiheessa oleville asukkaille, esimerkiksi sinkuille, pariskunnille, perheille, opiskelijoille ja maahanmuuttajille. Osa asunnoista varataan muistisairaille.

Tampereen Vanhuspalveluyhdistys on mukana kehittäjäyhteenliittymässä, joka yhteistyössä Tampereen kaupungin kanssa suunnittelee Hervantaan palvelukorttelia, jossa uudet ikäihmisten kodit ovat suoraan yhteydessä läheisen palvelukeskuksen lähihoi­to- ja turvajärjestelmään. Samalla osallistumisen mahdollisuudet ovat hyvin ulottuvilla ja lähi­palvelut tulevat tueksi yksilöllisen tarpeen mukaan.

Teksti ja kuvat: Ismo Alhoniemi

Demariosastojen määrä on Tampereella vähentynyt vuosien saatossa, mutta monien mielestä 19 osastoa on edelleen liikaa. Hervannan Sos.dem. yhdistyksen puheenjohtaja Kari Peltovirta suosittelee ”kauhojen laittamista yhteen pinoon”.

– Meillä on 80 jäsentä ja isona ongelmana on keksiä jäseniä kiinnostavia tapahtumia. Ihmisten vapaa-ajasta taistelee niin monta tahoa ja toimintoa, että perinteiseen yhdistystoimintaan tai sen tilaisuuksiin ei riitä aikaa, Peltovirta sanoo.

Suomessa on 310 kuntaa. Kuntien listalla Suomen tunnetuimpiin kaupunginosiin lukeutuva Hervanta olisi varsin korkealla, sijoilla 42-44. Hervannan Sos.dem. yhdistyksen puheenjohtaja Kari Peltovirta sanoo kuitenkin, ettei Hervannan asukasmäärällä näytä olevan erityistä vaikutusta minkään yhdistyksen toimintaan.

Yhdistyksiä on Hervannassa paljon ja näin ollen myös tarjontaa ihmisten vapaa-aikaa täyttämään on riittävästi. Hervannan Sos.dem. yhdistyksellä on 80 jäsentä, joille halutaan tuottaa kiinnostavia tapahtumia.

– Ihmisten vapaa-ajasta taistelee niin monta tahoa ja toimintoa, että perinteiseen yhdistystoimintaan tai sen tilaisuuksiin ei riitä aikaa. Yhdistyksen hallitus ja muutama aktiivi osallistuvat kokouksiin hyvin, kunhan aktiivien kalentereista löytyy tilaa, Peltovirta sanoo.

Hervanta, kaupunki kaupungissa on puolueosastoille haastava. Hervantaa rakennettaessa vauhdilla oli puolueillakin ja poliittisella toiminnalla laaja toimintakenttä, jossa ja johon vaikuttaa. Vuosien saatossa ja ratikan raiteita rakennettaessa on edunvalvojan rooli pienentynyt.

Mistä löytää kiinnostavuus?

Ongelmana on Peltovirran mukaan keksiä suurta tai edes pienempää yleisöä kiinnostavia tapahtumia. Yrityksen puutteesta hervantalaisia demareita ei voi moittia, sillä yhdistys on ollut mukana muun muassa Ylisfestareilla sekä järjestänyt lelukoiranäyttelyitä ja kirpputoritapahtumia.

– Toissa vuonna pidimme Punkkua ja politiikkaa -keskusteluiltoja, jotka olivat avoimia myös muiden yhdistysten jäsenille. Avoimesta kutsusta huolimatta tilaisuudet eivät tavoittaneet ihmisiä toivotulla tavalla, mutta ehkä yritämme vielä kerran parantaen muun muassa tiedottamista, Peltovirta sanoo.

Hervannan Sos.dem. yhdistys on tuttu näky kaupunginosan katukuvassa. Vaalien alla on jaettu niin oman yhdistyksen kuin muidenkin sd-yhdistysten ehdokkaiden esitteitä sekä muun muassa tarjottu glögiä ja piparkakkuja joulun alla.

Yhteistyössä on edelleen voimaa

Hervantalaiset ovat Peltovirran mukaan olleet vuosia tamperelaisen sd-väen voimavarojen yhdistämisen kannalla. Esimerkiksi keväälle yhdistys oli kahden muun yhdistyksen kanssa sopinut sote-teemaisen illan, jonka korona lykkäsi tuonnemmaksi.

– Pienet yhdistykset sinnittelevät muutaman aktiivin voimin ja talouskin on ehkä tiukalla. Olisi hyvin järkevää laittaa kauhat yhteen pinoon, niin saisimme isomman soppakattilan; enemmän ideoita ja tekijöitä tapahtumille sekä varoja toteuttaa niitä.

– Näkyisimme puolueena ja asioinemme muutenkin kuin vaalien keskustelutilaisuuksissa oman aatteen kannattajille, Peltovirta sanoo.

Lähinaapureiden olisi Peltovirran mukaan luontevaa ”kaataa” maantieteelliset rajat ja muodostaa uusi SDP:n puolueosasto vaikkapa nimellä Etelä-Tampere. Peltovirta vie kuitenkin heti omaa ajatustaan eteenpäin pohtimalla, ettei mahdollisen uuden yhdistyksen nimen tarvitse perustua maantieteeseen.

– Laajemmalta pohjalta syntyvän uuden yhdistyksen nimi voisi yhtä hyvin olla jonkin yhteisen ajatuksen tai toiminnan tavoitteen mukainen sanoo Peltovirta.

Peltovirta määrittää itsensä ”kohta 52-vuotiaaksi pojanvekkuliksi, joka on asunut neljä vuotta Hervannassa”.  Vanhemmat olivat töissä kaupan alalla, mutta puoluepolitiikkaa ei kotona puhuttu. SDP:n jäsen hän on ollut vuodesta 2013 ja ennen Hervantaan muuttoa hän oli Sastamalan Sosialidemokraattien hallituksessa. Vuodesta 2018 lähtien Peltovirta on ollut Hervannan yhdistyksen puheenjohtaja.

Teksti ja kuvat: Ismo Alhoniemi

Inna Rokosa on paljon pohtinut sitä, miksi hän lähti politiikkaan. Ensimmäistä kauttaan Tampereen kaupunginvaltuustossa istuva Rokosa on vastannut yhden jos toisenkin kerran kysymykseen, miksi hän valitsi puolueekseen SDP:n.

Politiikka on arvovalintoja ja puoluevalintaa tehdessään Rokosa lähestyi asiaa arvojen kautta. Vaihtoehdot olivat SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto.

Inna Rokosalle sysäyksen palaavaan vaikuttamisen haluun antoi sairastuminen yläkouluiässä syömishäiriöön. Rokosa, joka jo silloin piti tärkeänä pyrkiä näkemään huonoissakin kokemuksissa jotain hyvää otti parannuttuaan lukioikäisenä yhteyttä Syömishäiriöliiton paikallisyhdistykseen ja alkoi ohjata syömishäiriöön sairastuneiden vertaistukiryhmää. Hän on edelleen paikallisyhdistyksen aktiivi.

– Vertaistukiryhmän ohjaaminen sai minut kuitenkin ajattelemaan jälleen kerran sitä, kuinka vaikeaa avunsaaminen on syömishäiriöiden ja myös muiden mielenterveyden häiriöiden osalta. Sen ei pitäisi olla niin vaikeaa! Halusin ja haluan edelleen tähän asian muutoksen, sanoo Rokosa.

Yhteiskunnassa vallitsee Rokosan näkemyksen mukaan hyvin kovat arvot. Rokosan mielestä korona on näyttänyt myös sen puolen, että kansana osaamme olla yhteisöllisiä ja auttaa toisiamme, mutta aina se ei ole ihan näin.

– Esimerkiksi mielenterveyden häiriöistä masennusta pidetään usein sairautena, jossa pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni, ja sillä sitä sitten paranisi. Eihän kukaan sano näin esimerkiksi jalkansa katkaisseellekaan, Rokosa huomauttaa.

Asenteista johtuen moni edelleen kokee, että mielenterveyden ongelmat ovat jollain tavalla häpeällisiä. Vaikka niihin liittyvä stigma onkin Rokosan mukaan vuosien ja varsinkin vuosikymmenten aikana vähitellen hälventynyt, on asenteissa yhä korjattavaa.

– Minä haluan korjata niitä. Mielenterveyden ongelmat koskettavat meitä kaikkia. Jos eivät suoraan juuri minua tai sinua, niin ainakin välillisesti läheistemme sekä koko kansanterveyden ja -talouden kautta. Moni ihmisen ongelma on lopulta yhteiskunnallinen, joten myös ratkaisut niihin löytyvät yhteiskunnasta politiikan avulla. Sen takia minä lähdin mukaan politiikkaan, Rokosa toteaa.

Miksi nuori nainen valitsi SDP:n?

Politiikka on arvovalintoja. Rokosalle asia konkretisoitui kymmenisen vuotta sitten, kun hän puoluevalintaa tehdessään lähestyi asiaa arvojen kautta. Vaihtoehdot olivat SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto.

Yksi asia, jota Rokosa on silloin tällöin joutunut perustelemaan on, miksi nuoren ihmisen valinta osui SDP:hen, ei monien silmissä nuorekkaimpina puolueina pidettyihin vihreisiin tai Vasemmistoliittoon.

– Välillä toki tuntuukin, että nuorena joutuu taistelemaan enemmän tuulimyllyjä vastaan, koska esimerkiksi ilmastonmuutos tulee näkymään meidän elämässämme paljon enemmän kuin vanhempien ihmisten elämässä. Siitä huolimatta omassa puolueessani arvostan sitä, että perusarvojemme oikeudenmukaisuus, solidaarisuus ja tasa-arvo lisäksi kykenemme vuoropuheluun ja yhteistyöhön myös eri tavalla ajattelevien kanssa.

– SDP:n politiikka tarkoittaa minulle sitä, että me huolehdimme sekä vihreille leimallisesti kuuluvista ympäristöasioista että Vasemmistoliitolle leimallisesti kuuluvista heikommassa asemassa olevien ihmisten asioista. Nämä kaksi tärkeää asiaa eivät sulje toisiaan pois, Rokosa sanoo.

Rokosalle on hyvin tärkeää tehdä lapsiystävällistä politiikkaa.

– Minulle se on oikeastaan jopa välttämätöntä, sillä pian kahden lapsen äitinä politiikkaa täytyy tehdä heidän ehdoillaan. Esikoiseni inspiroimana tein valtuustoaloitteen lasten vaalien järjestämiseksi seuraavien kuntavaalien yhteydessä, toteaa Rokosa.

Nykyään politiikka on tärkeä osa Inna Rokosan elämää. Ensimmäisen kauden kaupunginvaltuutettu on elinvoima- ja osaamislautakunnan jäsen. Rokosa sanoo lähtevänsä mielellään SDP:n ehdokkaaksi myös ensi vuoden kuntavaaleihin.

Syytkin ovat selvät.

– Totta kai voisin elää hyvää elämää myös ilman kuntapolitiikkaan osallistumista, mutta ainakin vielä toistaiseksi minulla on valtava tarve vaikuttaa yhteiskunnassamme vallitseviin epäkohtiin.

Politiikassa ei pärjää yksin

Kuluvaa valtuustokautta on takana kolme vuotta. Rokosa on huomannut, ettei kaupunginvaltuustossa vaikuttaminen ole ollut niin yksinkertaista kuin hän toivoi.

– Jos mielessä on jokin tärkeä asia, johon haluaa muutosta, pitää ensin selvittää, onko asialle jo tehty jotain tai ollaanko sille tekemässä jotain. Sen jälkeen täytyy löytää oikea hetki ja oikeat ihmiset, jotka voisivat olla saman mielisiä asiasta. Politiikassa yksin on aika haastavaa saada asioita aikaiseksi, huomauttaa Rokosa.

Ilon hetkiä hän on kokenut muun muassa siitä, kuinka hyvin hänen tekemänsä valtuustoaloitteet on otettu muiden valtuutettujen toimesta vastaan.

– Esimerkiksi vuonna 2018 tein aloitteen mielenterveysambulanssin perustamiseksi Tampereelle. Minun lisäkseni aloitteen allekirjoitti 31 valtuutettua. Mielenterveysambulanssia ei kuitenkaan perustettu, mutta toivon, että se vielä tulevaisuudessa toteutetaan, sanoo Rokosa.

Passiivinen työttömyys huolestuttaa

Kysymykseen, mitä kuuluu elinkeino- ja osaamislautakunnalle, olisi Rokosa ennen koronaa vastannut ”hyvää kuuluu”. Nyt ei.

– Koronavirus aiheuttaa haasteita erityisesti työllisyys- ja yrittäjäpalveluiden osalta. Varsinkin passiivinen työttömyys huolestuttaa minua, sillä monet ihmiset jäävät nyt ilman tarvittavia palveluita, Rokosa toteaa.

Tampereen seudun ammattiopisto Tredu on Suomen toiseksi suurin ammatillisen koulutuksen järjestäjä.  Rokosa on tyytyväinen Tredun tilanteeseen, vaikka etäopetukseen onkin jouduttu siirtymään. Kolmen alijäämäisen vuoden jälkeen taloustilanne on tänä vuonna valoisampi. Ammatillinen koulutus joutui rahoitusleikkausten ja indeksijäädytysten kohteeksi vuosina 2017-2019, mutta nyt rahoitusta on lisätty.

Elinvoima- ja osaamislautakunnan jäsenyyden lisäksi Rokosa on päässyt kaupunginhallituksen varajäsenen ominaisuudessa osallistumaan joukkoliikennelautakunnan kokouksiin. Autoton perhe asuu Hervannassa, joten he käyttävät paljon busseja työ- ja harrastusmatkoillakin.

– Olen esimerkiksi toivonut Tampereen ja Lempäälän Ideaparkin välille kalustohankintojen yhteydessä huomioitavaksi, että bussit olisivat varustettu matalalla lattialla, jotta myös ikäihmiset, liikuntarajoitteiset ja vaunujen kanssa kulkevat pääsisivät kätevästi ja turvallisesti kyytiin, Rokosa sanoo.

Teksti ja kuva: Ismo Alhoniemi