Category Archives: Ajankohtaista

Professori Harri Melin: Ay-liikkeen on koottava voimansa

Tilannekuva Tampereen Wanhojen Toverien kuukausikokouksesta. Kolmekymmentä jäsentä kuuntelee tällä kertaa Tampereen yliopiston sosiologian professori Harri Melinin alustusta, jonka jälkeen keskustellaan vilkkaasti. Tapaaminen päättyy lounaaseen, kuten kaikki kuukausikokoukset tätä ennen.

– Kannan huolta siitä, työnantajien politiikka on muuttunut aggressiivisemmaksi. Suomessa tarvitaan ammattiyhdistysliikkeen voimien kokoamista, Melin huomautti.

Jäseniä Tampereen Wanhoissa Tovereissa on yli 80. Kokouksiin osallistuu kerrallaan 30 – 40 jäsentä. Kaikki ovat tulleet jäseniksi aikaisintaan eläköitymisen kynnyksellä.

Tampereen Wanhat Toverit perustettiin vuonna 1984. Aloitteen teki Tampereen kaupungin hiukan aikaisemmin eläköitynyt apulaiskaupunginjohtaja Paavo Lehtinen.

– Kovin monessa mukana ollut Paavo oivalsi yhteiskunnallisissa tehtävissä työuransa tehneiden ihmisten kokemusten arvon ja halusi koota porukan keskustelemaan, ei vain menneistä, vaan myös ajankohtaisista yhteiskunnallisista kysymyksistä, sanoo Tampereen Wanhojen Toverien puheenjohtaja Pekka Kivekäs.

Useat kerholaiset ovat Kivekkään mukaan tunteneet toisensa vuosikymmeniä, mutta eivät kaikki tietenkään ole vanhoja tuttuja.

– Meillä on erilaisia taustoja ja monista on tullut tamperelaisia vasta eläkevuosinaan. Wanhat Toverit ei ole SDP:n jäsenyhdistys, vaan yhteiskunnallinen keskustelukerho, joka ei ainakaan vielä ole edes rekisteröity yhdistys. Kerran kuussa pidämme kokouksen ja kuuntelemme alustuksen. Alustajilla on monenlaisia taustoja, mutta pääsääntöisesti mielenkiintoista sanottavaa ja keskustelu on aina vilkasta, Kivekäs sanoo.

Suomen Wanhat Toverit kokoaa SDP:n veteraanijäsenet yhteistoimintaan, jolla tuetaan puolueen aatteellista työtä. Paikallinen toiminta tapahtuu 60 jäsenkerhossa, joista Pirkanmaalla toimivat Akaan, Mäntän, Nokian, Tampereen, Pirkanmaan ja Valkeakosken Wanhat Toverit.

Suomen Wanhojen Tovereiden toiminnan tarkoituksena on sääntöjensä mukaisesti ”koota Suomen Sosialidemokraattisessa Puolueessa, ammattiyhdistys-, osuustoiminta-, sivistys- ja urheiluliikkeessä sekä työväenliikkeen liikelaitoksissa tai yhteiskunnallisissa tehtävissä toimineet puolueen eläkkeellä olevat jäsenet yhteistoimintaan, jolla tuetaan puolueen aatteellista työtä”.

Toiminnalla jäsenille tarjotaan mahdollisuus tavata toisiaan luento-, kulttuuri- ja virkistystilaisuuksien sekä matkailun avulla.

Suomen malli on nojautunut vahvaan luottamukseen

Syyskuun kokouksen alustajana toimi Tampereen yliopiston sosiologian professori Harri Melin, joka johdatti kuulijansa suomalaisen työmarkkinakäytännön kautta niin sanottuun Suomen malliin ja tulevaisuuden näkymiin.

Tampereen Wanhojen Toverien puheenjohtaja Pekkka Kivekäs sanoo Wanhojen Toverien olevan yhteiskunnallinen keskustelukerho.

– Suomen malli on nojautunut vahvaan luottamukseen ja se on tarjonnut ennustettavuutta työnantajille. Suomalainen työmarkkinamalli on ollut kansainvälinen menestys, Melin sanoi.

Melin kiteytti näkemyksensä siihen, että keskistetyistä työmarkkinaratkaisuista siirrytään liittokohtaisiin ratkaisuihin. Samalla paikallinen sopiminen lisääntyy ja valtion rooli työmarkkinaosapuolena vähenee.

– Kannan huolta työnantajien politiikan muuttumisesta viimeisten 10-15 vuoden aikana aggressiivisemmaksi. Suomessa tarvitaan ammattiyhdistysliikkeen voimien kokoamista muun muassa työaikaan ja työaikajoustoihin liittyen, Melin sanoi.

Melinin mielestä keskitetyt tulopoliittiset kokonaisratkaisut eli kansankielellä tupot antavat aihetta ylpeilyyn. Työmarkkinaosapuolet ovat luottaneet toisiinsa, mikä on osaltaan luonut pohjaa Suomen mallin menestystarinan kirjoittamiseen vuodesta toiseen.

Työnantajilla on halua lisätä paikallista sopimista

Nyt tämä tie näyttää kuljetun loppuun. Melinin mielestä kummallakaan osapuolella ei ole enää halua keskitettyihin sopimuksiin, jolloin tilan neuvottelupöydissä saavat liittokohtaiset ja paikalliset sopimukset.

– Liittotason neuvotteluissa ammattiliitoilla on osaamista, mutta työpaikkatasolla tämä osaaminen heikkenee. Työnantajilla on halua lisätä paikallista sopimista, huomautti Melin.

Alustuksessaan Melin nosti esille Suomen menestystarinaksi kutsumansa kehityksen merkkipaaluja. Niin sanotun Suomen mallin uudistamisen ajankohta on Melin mielestä juuri nyt.

– Uutta Suomen mallia on ryhdyttävä tekemään nyt tässä ajassa. Suomessa on kriisi ja kriisi on yleensä aina ollut se kohta, jossa suomalaiset ovat olleet hyviä. Korona- ja talouskriisin aikana kannattaa ryhtyä miettimään uusia keinoja Suomen menestystarinaksi, Melin huomautti.

Teksti ja kuvat: Ismo Alhoniemi

 

 

 

 

Riku Kemppinen SDP Tampereen kunnallissihteeriksi

Tampereen Sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön kunnallissihteeriksi on valittu tradenomi Riku Kemppinen. 

Kemppinen, 29, siirtyy tehtävään Opiskelijan Tampere ry:n toiminnanjohtajan tehtävästä. Hän on toiminut aiemmin mm. HAMK:n opiskelijakunnan toiminnanjohtajana, Länsi-Suomen Demarinuorten järjestösihteerinä ja sijaisena SDP Tampereen kunnallisjärjestön kunnallissihteerin tehtävässä.

Lisätietoja antavat SDP Tampereen kunnallisjärjestön puheenjohtaja Jyrki Koskinen p. 0400 338 024 ja Riku Kemppinen 0400 974 427.

Tervetuloa ratikka! Ensi vuonna pääsee kyytiin!

Ratikkaa tervehtimässä tiistaina 15.9.2020 Tampereen Kalevassa olivat Raisa-Tiina Lahtinen, Anja Suento, Anne Tervo, Esko Vatanen, Pekka Salmi, Rasmus Keinänen, Paula Majava ja Timo Lapila.

 

Asuminen maksaa liikaa

Asunto ja koti kuuluvat elämän perusasioihin. Pohjimmiltaan kodin merkitys syntyy siitä, että siellä ovat elämämme tärkeimmät asiat. Rakkaat ihmiset, yhteiset muistot ja niistä muistuttavat esineet.

Nykyinen kehitys asuntomarkkinoilla on johtanut tilanteeseen, jossa asuminen maksaa yhä enemmän, ja perheillä jää rahaa vähemmän muihin asioihin. Viimeisen 15 vuoden aikana vanhojen kerrostaloasuntojen hinnat ovat lähes kaksinkertaistuneet. Uusien asuntojen hinnat ovat nousseet pilviin.

Vuonna 2008 alkanut finanssikriisi muutti pysyvästi asuntomarkkinoiden rakennetta: omistusasumisen suosio heikkeni ja vuokra-asumisen kasvoi. Kehitykseen vaikuttaa moni asia mm. epävarmat työmarkkinat ja muuttuneet asenteet suhteessa omistamiseen. Merkittävä vaikutus on asumisen hinnalla. Monelle satojen tuhansien eurojen pankkilaina on sula mahdottomuus.

Vuokrakoti on hyvä ratkaisu. Tämän ovat huomanneet myös erilaiset rahastot, pankit ja vakuutusyhtiöt. Vuokra-asumisesta on tullut tuottavaa liiketoimintaa ja vuokrat nousevat nopeammin kuin ihmisten tulot. Monet eivät pysty maksamaan vaadittuja vuokria, joten sosiaaliturva auttaa. Yleisen asumistuen kustannukset ovatkin nousseet 500 miljoonasta eurosta miljardiin 10 vuodessa.

Edellä kuvattu kehitys ei ole tavallisten ihmisten eikä yhteiskunnan kannalta toivottavaa. Tilannetta voidaan muuttaa kahden keinon avulla: laskemalla rakennuskustannuksia ja kasvattamalla kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen määrää.

Rakentamisen kustannusten karsiminen on aloitettava lainsäädännöstä. Onko kaikki sääntely välttämätöntä? Myös kaavoituksessa on analysoitava taloudellisia näkökohtia. Uusien asuinalueiden kaavoittamisen yhteydessä, on varmistettava, että myös kohtuuhintaiselle asumiselle on edellytyksiä.

Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen määrää saadaan kasvatettua uudistamalla ARA-lainsäädäntöä ja tekemällä siitä houkuttelevampaa. Omavastuukorkoa on alennettava ja käynnistysavustukset on oltava riittävällä tasolla. Samalla pitää huolehtia aktiivisesta maa- ja kaavoituspolitiikasta.

Pekka Salmi
Tampereen SD. valtuustoryhmän puheenjohtaja

 

”Tehostetun palveluasumisen tarve kasvaa”

Tampereen Petsamossa eli Petsussa sijaitseva vanhusten palvelukoti Koivupirtti rakennettiin tuon ajan mukaisesti vanhainkodiksi. Asuminen muistutti nykyajan senioritaloissa asumista.

Tänään on toisin ja on ollut jo pitkään. Koivupirttiin voi tulla vain sellainen ikäihminen, jolla on suuri palvelun tarve. Tehostetun palveluasumisen tarve on kasvanut ja kasvu jatkuu vielä johonkin vuoteen 2030 asti.

Koivupirtin ovet avattiin vuonna 1963 ja joulukuussa eläkkeelle siirtyvän johtaja Mervi Heinosen sanoin ”rahaa kerättiin, vaikka kuinka kauan”. Koivupirtin toiminnan aloittamiselle oli suuri tarve, eikä tarve ole siitä muuttunut.

– Tämä on perustettu tehtaan eläkkeelle jääville naisille, joista moni oli sinkku. Koska asunto oli sidottu työpaikkaan, niin eläkkeelle siirtyessään he jäivät myös ilman asuntoa. Koivupirtti rakennettiin eläkeaikojen asunnoiksi ja tänne tulleet olivat suhteellisen hyväkuntoisia, Heinonen sanoo.

Koivupirtti oli tarkoitettu vanhainkodiksi. Tänään tilanne on täysin toinen ja näin on ollut jo pitkään. Koivupirtti tarjoaa palveluasumista, tehostettua palveluasumista, päivätoimintaa, ikääntyvien mielenterveyskuntoutujien tukitoimintaa ja Iloa arkeen -pysäkkitoimintaa, jossa ikäihmiset voivat tavata toisiaan ja saavat tarvitsemaansa tukea.

– Meille ei voi tulla kukaan sellainen, joka ei tarvitse palveluita. Tehostetun palveluasumisen tarve on kasvanut ja kasvu jatkuu vielä johonkin vuoteen 2030 asti, joten tyhjiä huoneita ei juurikaan ole yhdelläkään tamperelaisella palveluntarjoajalla, Heinonen huomauttaa.

Koivupirtin perustamisen taustalla oli Tampereen Sosialidemokraattinen Naisyhdistys eli taustalla oli myös aate. Jo ennen vuosituhannen vaihtumista aate eli sosialidemokraattinen tausta putosi pois asukasvalinnoissa.

– Kun tullaan asukkaaksi Tampereen kaupungin kautta, niin se on ihan sama, mitä poliittista suuntaa ihminen edustaa. Asunnon, mutta myös hoivan ja palveluiden tarve määrittelevät asukasvalinnat, toimitusjohtaja Johanna Santaniemi sanoo.

Muistamattomia ihmisiä asuu yksin

Kotihoidon puolella näkyy kummankin naisen mukaan vallitseva tilanne: asiakkaista osa on todella huonokuntoisia mutta he joutuvat asumaan kotonaan, koska vapaita paikkoja ei ole tarjolla riittävästi.

– Kehitys näkyy meidän päivätoiminnan asiakkaissamme. Muistamattomia ihmisiä asuu paljon yksi, Santaniemi sanoo.

Palveluasumisen ja tehostetun palveluasumisen keskinäisessä suhteessa voi käydä niin, että palveluasumisen tarve vähenee.

Palveluasumisen ja tehostetun palveluasumisen keskinäisessä suhteessa voi Santaniemen mukaan käydä niin, että palveluasumisen tarve vähenee.

– Ihmiset ovat omassa kodissaan entistä pidempään ja palveluita tuodaan kotiin. Kun vanhuksen kunto menee liian huonoksi, hän tarvitsee suoraan tehostettua palveluasumista. Palvelukodit eivät tule riittämään, koska aina se koti ei ole paras paikka vanhukselle, Santaniemi sanoo.

Tehostettu palveluasuminen on tarkoitettu vanhuksille, jotka tarvitsevat ympärivuorokautista huolenpitoa. Koivupirtin palvelukodissa on tehostettua palveluasumista palvelutalossa sekä kolmessa 5-8 asukkaan ryhmäkodissa. Ryhmäkodeissa asukkailla on oma huone, jossa on wc- ja suihkutila. Asuinhuoneiden lisäksi ryhmäkodeissa on yhteinen tupakeittiö.

Palveluasuminen on tarkoitettu vanhuksille, jotka pystyvät avun turvin selviytymään päivittäisistä toiminnoistaan. He tarvitsevat merkittävästi alentuneen toimintakykynsä vuoksi paljon psyykkistä tukea ja/tai fyysistä huolenpitoa. Palvelutalossa on 20 vuokrayksiötä, joissa on WC- ja suihkutilat sekä parveke. Asukkaalla on käytettävissään erilaisia tukipalveluita.

Jokaisella asukkaalla on omahoitaja, joka vastaa hoidon ja kuntoutuksen suunnittelusta sekä toteutuksesta yhdessä asukkaan ja muun henkilökunnan kanssa. Asukkaalle laaditaan elämänkaareen sekä yksilöllisiin voimavaroihin perustuva hoito-, palvelu- ja kuntoutussuunnitelma.

Vanhainkodista on tultu todella kauaksi

Valtakunnallinen linjaus on Santaniemen mukaan tehostetussa palveluasumisessa ja koska yhteiskunnan rahat eivät riitä panostamiseen kumpaankin palvelumuotoon, on tärkeämmäksi otettu ne ihmiset, jotka eivät enää pärjää kotonaan.

Tehostetun palveluasumisen paikat ovat lisääntyneet Koivupirtissäkin. Heinonen huomauttaa palveluasujia olevan enää 13-15 Koivupirtin 51 asukkaasta.

– Siitä 1960-luvun vanhainkotiajattelusta on tultu todella kauaksi. Vuoden 1963 Koivupirttiä voidaan ajatella sen ajan senioritaloksi. Silloin osa asukkaista teki jopa ruoan itse, sanoo Heinonen.

Santaniemi ja Heinonen kehuvat yhteistyötä Tampereen kaupungin kanssa. Kaksikko painottaa, ettei kaupunki ole kilpailija, vaan tärkeä yhteistyökumppani. Jos kilpailijoista puhutaan, niin niitä ovat muut palveluntarjoajat.

Vanhuspalveluissakin tärkeä sana on puitekilpailu. Santaniemi ja Heinonen ovat hyvin tyytyväisiä Tampereen kaupungin toimintatapaan ja poliittiseen linjaukseen.

– Puitekilpailussa ratkaisee hyvin pitkälle laatu, eivät pelkästään eurot. Siksi olen jo tamperelaisena veronmaksajana ylpeä siitä, että Tampereella palvelutuottajien listan kärjessä ovat tamperelaiset järjestötoimijat, Santaniemi sanoo.

– Tuoreimmissa kilpailutuksissa yhtiöt sijoittuivat palvelutuottajalistan loppupuolelle korkeampien hintojensa vuoksi. Asiakkaita riittää, joten he pystyvät pitämään yhdistyksiä ja säätiöitä korkeampaa hintatasoa ja näin saavat euroja osakkeenomistajille, Heinonen sanoo.

Teksti ja kuva: Ismo Alhoniemi

SDP:n on kiinnostuttava nuorten asioista

Demarinuorten liittokokouksessa valittiin hallitukseen tamperelaiset Outi Mikkola ja Miina Vulli. Valintaa voi luonnehtia harvinaiseksi, sillä valtakunnallisen järjestön korkeilla luottamuspaikoilla harvoin on kahta saman paikkakunnan ihmistä.

– Jotta nuoret kiinnostuisivat meistä, meidän on kiinnostuttava nuorten asioista. Nuorisoliikkeelle tämä on selvää, mutta asia on vaikeampi koko SDP:tä ajatellen. Meidän on puolueena pidettävä yllä keskustelua nuoria kiinnostavista aiheista, Vulli toteaa.

Miina Vullin ohella Demarinuorten hallitukseen valittiin Outi Mikkola, joka on Tampereen Demarinuorten puheenjohtaja ja Tampereen kunnallisjärjestön hallituksen jäsen. Länsi-Suomen demarinuoret saivat kolmannenkin edustajan hallitukseen, kun valituksi tuli Leevi Karisalmi Sastamalasta.

Vullin tapaan Mikkolallakin on hyvät ”fiilikset” tultuaan valituksi hallitukseen.

– Tämä on ollut pitkäaikainen unelmani. Ensimmäistä kertaa hain jäseneksi hallitukseen ja upeata oli tulla valituksi. En päässyt paikalle liittokokoukseen mutta kerroin itsestäni minuutin pituisella videolla, Mikkola sanoo.

Demarinuorten hallituksen ensimmäinen kokous eli järjestäytymiskokous on tapahtuma, jota Vulli odottaa innolla.

– Näemme, millainen poppoo meillä on ja kuinka vastuut jakautuvat. Minua kiinnostaa ympäristö- ja ilmastopolitiikkaan vaikuttaminen sekä viedä kiertotaloutta eteenpäin. Pidän tärkeänä myös edistää kansainvälistä politiikkaa, Vulli toteaa.

Vullin ja Mikkolan mukaan Demarinuorilla on edessään paljon mahdollisuuksia jo yksistään siksi, että SDP on pääministeripuolue. Tämä ei kuitenkaan riitä, jos halutaan vaikuttaa ja saada uusi jäseniä.

Mikkola pitää hyvin tärkeänä kiinnittää huomiota nuorten osallistumisen ja vaikuttamismahdollisuuksien lisäämiseen.

– Haluan, että me kannustamme ihmisiä mukaan meidän toimintaamme ja muun muassa äänestämään kuntavaaleissa. Meidän on kyettävä tuomaan esille mahdollisimman aktiivista Demarinuorten järjestöä, jota kautta saamme mukaan enemmän toimijoita ja nuoria kiinnostumaan puolueesta, Mikkola sanoo.

Demarinuorten on pidettävä ääntä

Nuorten kiinnostuminen Demarinuorista ja tätä kautta SDP:stä ei ratkea pelkästään puhumalla. Nuoria on otettava mukaan päättäviin elimiin niin puolueosastoissa kuin esimerkiksi kunnallisjärjestöissä.

– Minä olen ainoa nuori jäsen meidän kunnallisjärjestömme hallituksessa. Toinen nuori on Tampereen Demarinuorten edustajana kokouksiin osallistuva Kaapo Asuma, Mikkola huomauttaa.

Outi Mikkola lähtee hyvillä tuntemuksilla ja iloisella mielellä Demarinuorten hallitustyöhön.

Vulli jakaa Mikkolan mietteet siitä, että Demarinuorten on pidettävä ääntä ja tuotava tärkeitä asioita esille. Yksi tärkeä asia on SDP:n puoluekokouksessakin hyväksytty ajatus ja aloite kansalaispalvelusta.

– Asepalvelus on hirveän eriarvoistava malli, jossa vain yksi sukupuoli laitetaan asepalvelukseen mutta kansalaispalveluksessa kutsunnat järjestettäisiin koko ikäluokalle, Vulli sanoo.

Kutsuntojen ulottaminen kaikkiin tarkoittaa myös terveystarkastusta eli kaikki ikäluokasta pääsisivät tällä keinolla terveystarkastukseen. Vullin mukaan kansalaispalvelussa ei kuitenkaan ole kyse vain sukupuolisesta tasa-arvosta vaan taustalla on myös uhkakuvien monipuolistuminen. Enää ei puhuta vain aseellisista yhteenotoista eli perinteellisestä sodasta; nyt puhutaan myös muun muassa kyberhyökkäyksistä, luonnonkatastrofeista ja pandemioista.

– Demarinuoret pitää tärkeänä saada hyvä kriisivalmius koko kansalle, Vulli huomauttaa.

Nuorten pitää samaistua SDP:hen

SDP ei voi Mikkolan mielestä koko ajan puhua pelkästään eläkkeistä tai vanhuspalveluista.

– Pitää oikeasti puhua nuorille tärkeistä asioista ja arvoista. Se, että SDP on kaikkien puolue, on ehdottomasti tuotava näkyväksi. Meidän on enemmän tehtävä politiikkaa, johon nuorten on helppo samaistua, Mikkola huomauttaa.

Vaade näkymisestä ja kuulumisesta koskee tietysti myös Tamperetta. Mikkola muistuttaa, että tapahtumien ja tilaisuuksien on oltava mielenkiintoisia; pelkkä lukumäärä tapahtumakalenterissa ei riitä. Mikkola nostaa yksittäisenä tärkeänä asiana sosiaalisen median ja sen markkinoimisen.

Nuorten saaminen entistä laajemmin kiinnostamaan Demarinuorten ja SDP:n toiminnasta ovat asioita, joita Vullikin on miettinyt ja miettii jatkossakin Demarinuorten hallituksessa.

– Jotta nuoret kiinnostuisivat meistä, meidän on kiinnostuttava nuorten asioista. Nuorisoliikkeelle tämä on selvää, mutta vaikeampi ja isompi kysymys on koko SDP:tä ajatellen. Meidän on puolueena pidettävä yllä keskustelua nuoria kiinnostavista aiheista, Vulli toteaa.

Vullin sanoin ”on aivan ihanaa, kuinka kunnallisjärjestö tsempppaa nuoria ja ottaa meitä mukaan toimintaan. Sinäkin olet tässä tekemässä haastattelua kahdesta Demarinuoresta”.

Nuoria pitää Mikkolan mielestä ehdottomasti enemmän aktivoida mukaan toimintaan ja tehdä toiminnasta nuorille tärkeää ja mielekästä.

Teksti ja kuvat: Ismo Alhoniemi

 

 

 

Haemme kunnallissihteeriä toimistoomme

Tampereen Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö ry (SDP Tampere) on Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) Tampereella toimiva kunnallisjärjestö, johon kuuluu 23 puolueosastoa. Kuntavaaleissa 2017 SDP oli kaupungin suurin puolue ja saavutti kaupunginvaltuustoon 16 paikkaa. 

Nyt etsimme innostavaa ja idearikasta kunnallissihteeriä työskentelemään toimistossamme Tampereen työväentalolla.

Kunnallissihteerin tehtävänä on muun muassa vaalityö (ensimmäisenä kuntavaalit huhtikuussa 2021), erilaisten tapahtumien järjestäminen ja niiden markkinointi, yhteydenpito puolueosastoihin ja puolueorganisaatioon, erilaiset järjestön sihteeritehtävät sisältäen kokousten valmistelun ja päätösten toimeenpanoa, jäsenrekisterin hoito sekä toimintasuunnitelman ja toimintakertomuksen valmistelu.

Hän toimii myös SDP:n valtuustoryhmän sihteerinä, vastaa sisäisestä ja ulkoisesta tiedotuksesta (mm. www-sivujen päivitys ja some-päivitykset), taloudenhoidosta (maksatus, tiliöinti, kirjanpito, raportointi) ja järjestötoiminnan kehittämisestä. Lisäksi erilliset muut tehtävät.

Henkilöltä edellytämme soveltuvaa ammattikorkeakoulu- tai korkeakoulututkintoa tai muuta soveltuvaa tutkintoa sekä vankkaa soveltuvaa työkokemusta, poliittisen päätöksentekojärjestelmän ja puolueen toiminnan tuntemista, sosialidemokraattista ajatusmaailmaa ja MS Office -ohjelmistojen hallinta.

Hyviksi puoliksi näemme myös ennakkoluulottoman, energisen ja joustavan työskentelyotteen, monipuolisen järjestökokemuksen ja laajan osaamisen.

Tarjoamme mielenkiintoiset työtehtävät ja näköalapaikan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, toimivat työtilat ja työvälineet sekä tuen tehtävän toteuttamiseen.

Kunnallissihteerin toimipiste on Tampereella Hämeenpuisto 28:ssa (viides kerros). Työaika on hakijan osaamisen laajuudesta riippuen 60-100 prosenttia normaalityöajasta ja palkkaus ao. prosenttiosuus sovellettavasta JTL:n työehtosopimuksen palkkaluokasta. Tehtävässä noudatetaan puolen vuoden koeaikaa. Työ sisältää ilta- ja viikonlopputyötä.

Jos kiinnostuit, innostuit ja koet olevasi etsimämme henkilö, niin lähetä hakemuksesi ma 7.9.2020 klo 9 mennessä sähköpostitse osoitteella: tamperesdp(at)gmail.com. Sähköpostin otsikkoon teksti ”Kunnallissihteeri”.

Hakuaikaa voidaan tarvittaessa pidentää. Tehtävä voidaan täyttää heti sopivan hakijan löydyttyä.

Lisätietoja antavat kunnallisjärjestön puheenjohtaja Jyrki Koskinen ma-pe klo 15-17 numerossa 0400 338024 (jyrki.koskinen(at)tampereensyke.fi) tai kunnallisjärjestön varapuheenjohtaja Johanna Santaniemi 040 194 1140 (johanna.santaniemi(at)koivupirtti.fi)

Puoluekokouksessa oli vahva yhteishenki

Tampereen kunnallisjärjestön varapuheenjohtaja Johanna Santaniemi osallistui toista kertaa SDP:n puoluekokoukseen, mutta Jyrki Liikalle kokemus oli ensimmäinen.

– Kokous oli hyvin työläs ja työ valiokunnissa oli kaiken aikaa ratkaisuhakuista sekä hyvähenkistä. Minä olin Kaisa Vatasen upeasti johtamassa periaatejulistusta valmistelleessa valiokunnassa ja ensimmäisenä päivänä teimme töitä klo 23 asti, Liikka sanoo.

– Tunnelma oli koko ajan erittäin loistava ja yhteishenki hyvä. Teimme töitä hyvässä yhteishengessä ilman mitään kismoja, jatkaa Santaniemi.

Kummallekin jää ikiajoiksi mieleen hetki, jolloin kokouksen puheenjohtajan käsissä olevan nuijan kopautus vahvisti tamperelaisen Sanna Marinin valinnan SDP:n puheenjohtajaksi.

– Kuin kruununa päätökselle puoluekokouksen puheenjohtajan toimi tuolloin Tampereen pormestari Lauri Lyly, muistuttaa Santaniemi.

Liikka oli paitsi ensimmäistä kertaa SDP:n puoluekokouksessa, niin ylipäätään ensikertaa näin ison organisaation kokouksessa. Korona oli vahvasti puoluekokouksen yllä, jolloin esimerkiksi kahteen ryhmään jaetut osallistujat eivät kohdanneet kokouksen aikana Tampere-talossa.

– Tällainen järjestely tarkoitti sitä, että en keskustellut muiden kuin oman ryhmäni ihmisten kanssa, sanoo Liikka.

Liikka muistuttaa korona olleen suomalaistenkin keskuudessa alkukeväästä lähtien. Osallistujat saivat hyvin tietoa kokousjärjestelyistä ja näkyvimpänä toimena oli Tampere-talon puolittaminen kahteen osaan.

Santaniemi jakaa Liikan sanat.

– Ruokapöydässä istuimme koko ajan samoissa paikoissa ja valiokunnassa näimme ne samat tyypit, jotka olivat kanssamme samassa salissa. Olisihan se ollut kiva nähdä uusimaalaisia kavereita, morjestella ja vaihtaa ajatuksia, Santaniemi huomauttaa.

Puoluekokous ei päästä helpolla

Johanna Santaniemelle ja Jyrki Liikalle jäi Tampere-talossa pidetystä puoluekokouksesta hyvät muistot.

SDP:n puoluekokous ei koskaan päästä osallistujiaan helpolla. Ei Tampereellakaan. Santaniemi oli talous-, vero- ja elinkeinovaliokunnassa, joka sekin käsitteli isoja asioita. Valiokunta kokoontui kaksi kertaa ennen puoluekokousta ja Santaniemen mukaan ”kotiläksyt oli tehty hyvin”.

– Kokouksissa syntyvät näkyvät erot silloin, jos pitää tehdä tiukkoja henkilövalintoja, joita edeltää piirien ryhmäkokoukset. Tällä kertaa tällaista ”nyt äänestätte näin, jotta me saamme tämän” henkeä ei ollut, vaan kokous oli erittäin leppoisa, Santaniemi sanoo.

Valiokuntatyön intensiivisyys sitoi kokousedustajat Liikan mukaan koko ajaksi asiaan kiinni.

– Kokous oli hyvin työläs ja työ valiokunnissa oli kaiken aikaa ratkaisuhakuista ja hyvähenkistä. Minä olin Kaisa Vatasen upeasti johtamassa periaatejulistusta valmistelleessa valiokunnassa ja ensimmäisenä päivänä lauantaina teimme työtä klo 23 asti, Liikka sanoo.

Periaatejulistuksen kirjoitustyö alkoi jo paljon ennen kokousta ja sitä oli valmistelemassa useita ihmisiä. Tampere-talossa henki oli Liikan mukaan selvä: julistus on saatava tehtyä ja hyväksyttyä.

– Siitä tuli mielettömän hyvä, on miehen kiteytys.

Varhaiskasvatuksen linjaus miellyttää

Puoluekokouksen asioista kumpikin nostaa pyynnöstäni esille yhden asian. Santaniemeä miellyttää varhaiskasvatuksen linjaus, jonka mukaan palvelujen tuottajat eivät voi olla voittoa tavoittelevia.

– Varhaiskasvatus on ainoa koulutusmuoto, jossa voi olla mukana voittoa tavoitteleva tuottaja. Näin ei asia missään tapauksessa saa olla, Santaniemi huomauttaa.

Liikka haluaa nostaa esille turkistarhauksen kieltämiseen liittyvän yksityiskohdan, jota hän pitää mielenkiintoisena.

– Kokouksen aikana tähän lisättiin kohta, jossa otetaan huomioon metsästyksen näkökulma. Tämä jäi mieleeni selkeänä muutoksena ja asiana, joka nousi esille, Liikka toteaa.

”Puhetyöläisenä” Liikka nostaa esille varapuheenjohtajien valinnan. Kuusi ehdokasta, kolme valitaan ja jokainen kävi pitämässä puheen. Liikka uskoo joidenkin valituksi tulleiden ehdokkaiden hyvän puheen saattaneen vaikuttaa valintaan.

– Tästä päästään siihen, että puheiden sisällöllä on merkitystä, Liikka huomauttaa.

Teksti ja kuvat: Ismo Alhoniemi

Jarmo Rantasesta SDP:n kunniajäsen

Ministeri Jarmo Rantanen kutsuttiin SDP:n kunniajäseneksi maanantaina jatkuneessa puoluekokouksessa. Rantanen toimi Holkerin hallituksen sisäasiainministerinä vuosina 1987–1991. Vuodesta 1985 hän hoiti Tampereen kaupunginjohtajan virkaa, mistä hän jäi eläkkeelle vuoden 2006 lopussa.

– En ole koskaan analysoinut sitä, miksi elämä kuljetti minua tehtävästä toiseen. Politiikan yleiskuva vahvistui silloin, kun minut valittiin puoluetoimikuntaan, sanoo Rantanen.

Jarmo Rantanen (73) jätti hakemuksensa SDP:hen liittymiseksi vuonna 1963, mutta vielä tänäänkin miehelle on epäselvää, miksi hänet kirjattiin jäseneksi vasta vuonna 1965. Syyt SDP:n liittymisen ovat samat, mitä ne ovat olleet tuhansilla ja tuhansilla.

– Isäni oli vahva ammattiyhdistysmies ja äitini suku oli kenkätehdaslaisia eli tausta on hyvin tyypillinen. Armeijasta tultuani aktivoiduin ja hakeuduin SDP:n jäseneksi ja sitä myöten aloin harrastamaan aika voimakkaasti yhteiskunnallisia asioita. Olin muun muassa Nuorten Kotkien piirisihteeri ja vaimoni oli Kotka-ohjaaja, Rantanen sanoo.

Tampereen sos.dem. kunnallisjärjestön puheenjohtajana Rantanen oli 1972-82. Tämä luottamustoimi ja Tampereen kaupunginhallituksen puheenjohtajuus olivat aikanaan johtamassa miestä valtioneuvoston jäsenyyteen eli sisäministeriksi ja Tampereen kaupunginjohtajaksi.

– Ministerin tai kaupunginjohtajan paikat ovat aika harvassa, eikä minulla nuorena miehenä todellakaan ollut tällaisia tavoitteita. En ole koskaan analysoinut sitä, miksi elämä kuljetti minua tehtävästä toiseen mutta politiikan yleiskuva vahvistui ajatuksissa ja tekemisissä toden teolla silloin, kun minut valittiin SDP:n puoluetoimikuntaan, sanoo Rantanen.

Yhdeksän vuotta SDP:n keskiössä

Nykyisin SDP:n hallituksena tunnetussa puolueen keskiössä eli silloisessa puoluetoimikunnassa Rantanen oli yhdeksän vuotta. Sen sijaan vaaleilla valitut elimet eduskuntaryhmä mukaan lukien eivät olleet Rantasen mukaan puolueen toiminnan keskiössä. Ratkaisevaksi oman tulevaisuutensa suunnan näyttäjäksi Rantanen sanoo äänestystä puoluetoimikunnan ehdokkaista.

– Voitin tuon äänestyksen ja valinta puoluetoimikuntaan osoittautui myöhemmin isoksi tekijäksi poliittisessa toiminnassani, koska jäsenyys johti myöhemmin moniin tehtävin. Valtioneuvoston jäsenyys oli osa jatkumoa, Rantanen sanoo.

Tamperelaisia puoluekokousedustajia.

Rantanen ei ole koskaan toiminut kansanedustajana, eikä ole ollut edes ehdokkaana. Mies puhuu järkiargumenteista syinä kieltäytymiselle ehdokkuudesta vuosien aikana. Kyselyitä pyrkiä kansanedustajaksi tuli useita.

– Tampereen kaupunginjohtajuus oli minun takkiini sopiva, mutta en ole koskaan miettinyt, kumpi tehtävä on tärkeämpi. Minun tyyppiselle ihmiselle ja poliittiselle toimijalle kaupunginjohtajuus sopii loppujen lopuksi paremmin kuin kansanedustajuus, enkä ole koskaan katunut haluttomuuttani lähteä eduskuntavaaleihin.

Rantanen näkee paljon yhtäläisyyksiä Tampereen kaupunginjohtajuuden ja kansanedustajuuden välillä. Molemmat muun muassa vaativat halua ja taitoa hoitaa laajoja kysymyksiä sekä kykyä tulla toimeen ihmisten kanssa. Elämänmuotona Tampereen kaupunginjohtajuus (nyttemmin pormestarius) on Rantasen mielestä rasittavampi kuin kansanedustajana toimiminen.

– Tampereen asiat kävelivät joka kerta vastaan, kun avasin kotioveni. Ei sellaista kävelyä, ettei ainakin muutama kaupunkiin liittyvä asia tullut esille.

Ministeriksi ilman kansanedustajuutta

Vuonna 1987 Rantanen siis valittiin sisäministeriksi vailla kansanedustajakokemusta. Vaalien jälkeen ryhdyttiin tietysti keskustelemaan uuden hallituksen kokoonpanosta ja jälleen kerran Tampereelta tuli toiveita ministeritehtävän osumisesta tamperelaiselle.

Rantanen sanoo olleensa ”hiukan pulmallisessa tilanteessa”, koska juuri ennen vuoden 1985 alkamista hänet oli valittu kaupunginjohtajaksi. Siirtyessään eläkkeelle Rantanen oli ja on edelleen Suomen isojen kaupunkien ja Tampereen historian pitkäaikaisin kaupunginjohtaja.

– Sain aika voimakasta tukea piiri- ja kunnallisjärjestötasolta. Kaikki valtuustoryhmät katsoivat, että jos minut valitaan ministeriksi, niin se voisi olla kaupungin kannalta hyväkin asia, Rantanen toteaa.

Virallisesti tamperelaisen kaupunginjohtajan valinta ministeriksi tapahtui varsin yksinkertaisesti. Puheenjohtaja Kalevi Sorsa oli kutsunut koolle ylimääräisen puoluetoimikunnan ja kokoushuoneesta Rantasen sanoin ”putsattiin pois” kaikki muut paitsi varsinaiset jäsenet ja varajäsenet. Keskustelussa SDP:n ministeriehdokkaista Rantasen nimi nousi esille sekä sisäministeriön että ympäristöministeriön osalta.

– Sisäministerin pesti oli looginen ja läheisempi minulle, koska kunta-asiat olivat silloin pinnalla. Sorsa veti keskustelun jälkeen asiat yhteen ja Holkerin hallituksen lähdettiin, Rantanen sanoo.

Lahti-Nuuttila, Rantanen ja Rissanen myös kunniajäseniksi

Pirkanmaalta kutsuttiin SDP:n kunniajäseneksi myös kolme muuta henkilöä.

Parlamentaarisin perustein SDP:n kunniajäseneksi kutsuttu Pentti Lahti-Nuuttila (s. 1939) on ollut Kangasala SDP:n jäsen 1.10.1963 alkaen. Lahti-Nuuttila oli vuodet 1979-1995 kansanedustajana.

Jorma Rantanen (s. 1944) Valkeakoskelta on ollut SDP:n jäsen 1.1.1970 alkaen. Hän oli 12 vuotta kansanedustajana. Hän on ollut myös puolueosastonsa ja kunnallisjärjestön puheenjohtaja sekä sihteeri, piirikokousedustaja ja kunnallisjärjestön edustajiston jäsen. Rantanen on toiminut myös puoluekokousedustajana, maakunnallisissa luottamustehtävissä sekä pitkään Valkeakosken kaupunginvaltuutettuna ja kaupunginhallituksen puheenjohtajana.

Helena Rissanen (s. 1949) Pirkkalasta on ollut SDP:n jäsen 1.6.1977 alkaen. Hän on toiminut Pirkkalan sos.dem. kunnallisjärjestön puheenjohtajana, piirikokousedustajana ja piirihallituksessa. Rissanen on pitkäaikainen kunnanvaltuutettu ja moninkertainen SDP:n puoluekokousedustaja, joka oli puoluevaltuuston varapuheenjohtaja 12 vuotta. Pirkkalan pormestarina hän oli vuodet 2010-2017.

Teksti ja pääkuva: Ismo Alhoniemi