Nina Lindberg leikki lapsena presidentinvaaleja ja yritti saada kaverit äänestämään itseään

Nina Lindberg on aina suhtautunut politiikkaan intohimoisesti. Alle kouluikäisenä hän halusi vanhempiensa mukana äänestyskoppiin ja seurasi vaalilähetyksiä. Ala-asteen pihalla Espoossa hän leikki presidentinvaaleja ja yritti saada kaverit äänestämään itseään.

Kuntavaaleissa hän on ehdolla päästäkseen rakentamaan kaupunkia, joka antaa turvaa kaikille ja on sosiaalisesti oikeudenmukainen.

36-vuotias Nina Lindberg on kulkenut pitkän matkan espoolaisen koulun pihamaan leikkiäänestyspaikasta tilanteeseen, jossa hän on SDP:n jäsen ja suunnittelee elämänsä ensimmäistä kuntavaalikampanjaa.

Lindberg on yhteiskuntatieteiden maisteri ja kuusivuotiaan lapsen äiti. Hän työskentelee sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialan järjestöjen yhteistyötä edistävän Artteli-kumppanuusyhdistyksen toiminnanjohtajana.

Järjestötoiminta on ollut Lindbergille tähän asti luontaisimmalta tuntuva tapa tehdä vaikuttamistyötä, mutta koska vaaleihin ehdolle lähteminen on ollut pitkään jo haaveena, tarttui hän tilaisuuteen.

– Meidän on pidettävä huolta heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä ja kehitettävä Tamperetta sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla. Minulle on tärkeää tuoda esiin heikommassa asemassa olevien ihmisten ääntä. Päätöksenteossa on katsottava pidemmälle kuin vain neljän vuoden päähän, satsattava terveysongelmien ja sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisyyn sekä katkaistava ongelmien sukupolvelta toiselle siirtyminen ajoissa, Lindberg sanoo.

Lindberg alleviivaa vahvasti koulutukseen ja harrastusmahdollisuuksiin panostamisen olevan osa ennaltaehkäisyä.

– Tärkeää onkin, että koululuokkien koot pysyvät järkevinä ja lapsilla on mahdollisuus harrastaa vanhempien tulotasosta riippumatta.

Yritysten on koettava Tampere hyväksi paikaksi

Työelämässä mukana olo on kaikille taloudellisesti tärkeää, mutta Lindberg painottaa sen olevan myös sosiaalisesti merkityksellistä. Hänen mukaan pitää panostaa siihen, että työelämän ulkopuolella olevat saavat mahdollisuuksia työllistyä.

– Tämä tapahtuu muun muassa panostamalla siihen, että yritykset kokevat Tampereen hyvänä paikkana toimia. Vaikeasti työllistyvien ihmisten kohdalla on tärkeää, että heidän työkykyään ja arjenhallintataitojaan tuetaan ja lisätään ihmisen omia tarpeita ja jaksamista kuunnellen, Lindberg sanoo.

Sekä työllisyyden että ennaltaehkäisyn saralla on Lindbergin mielestä tärkeää tehdä laajaa yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa. Jotta kolmas sektori voi yhä kannatella ja aktivoida ihmisiä jatkossakin, ne tarvitsevat avustuksia ja tiloja toiminnalleen.

– Viime vuosina on otettu käyttöön hienoja kokeiluja, kuten osallistuva budjetointi ja joukkorahoituskampanjat. Nämä ovat keinoja, joilla kaupunkilaisia ja yhteisöjä voidaan tukea matalalla kynnyksellä toteuttamaan ruohonjuuritasolta lähtevää toimintaa, joka lisää meidän kaikkien hyvinvointia, toteaa Lindberg.

Hän kokee todella tärkeänä sen, että Tampere satsaa kestävään kehitykseen ja pitää arvossa tämän kaupungin hienoa kulttuurikenttää.

– Toivon että Tampere on elävä ja avoin kaupunki, jossa on hyvä olla juuri sitä mitä on ja kaupunki, joka antaa meille kaikille mahdollisuuksia elää hyvää elämää taustoistamme riippumatta.

SDP:n vaaliohjelma on kuin Lindbergin ajatukset

Puolueen valinta ei yleensä pohjaudu hetken mielijohteisiin. Näin ei tapahtunut Lindberginkään kohdallakaan.

– Opiskeluaikoinani olin mukana yliopiston edustajiston vaaleissa demariopiskelijoiden listoilta, joten puoluevalintani näissä kuntavaaleissa ei ollut mikään yhtäkkinen päähänpisto. Oikeasta puoluevalinnasta kertoo se, että kun kirjoitin itselleni tärkeitä asioita ylös ja kun sitten avasin SDP:n vaaliohjelman ensimmäistä kertaa, löysin sieltä kaiken miltei samoilla sanoilla kuvattuna kuin mitä itse kirjoitin.

– Pidän tärkeänä SDP:n arvoja paikallispolitiikan tasolla, mutta myös kansainvälisellä tasolla. Minulle on tärkeää olla puolueessa, joka toimii rakentavasti ja ihmisiä kunnioittaen eri päätöksentekotasoilla, puolustaa heikommassa asemassa olevia ihmisiä ja hyvinvointivaltiota ja suhtautuu myönteisesti Euroopan unioniin, Lindberg toteaa.

Teksti ja kuva: Ismo Alhoniemi

Ratikka muuttaa kaiken

Miltä tuntuisi tehdä työtä, joka vaikuttaa kaikkiin tamperelaisiin ja pirkanmaalaisiin?

Joukkoliikennelogistikko Satu Marjeta tietää, sillä hän suunnittelee linja-autojen aikatauluja ja niiden reittejä.

– Olen ollut aika lailla vastuussa siitä, miten TKL ajaa, Marjeta sanoo.

Marjeta työskenteli 18 vuotta TKL:n bussikuskina. Nykyisessä työssä siitä kokemuksesta on hyötyä.

– Se, mistä bussit pystyvät menemään vaatii sitä, että ymmärtää bussin mittasuhteet, mistä pääsee kääntymään ja mistä ei.

Kuljettajana hän rupesi miettimään, kuinka vaikeaa on suunnitella hyviä työvuoroja.

Marjeta teki HAMKissa liikenneinsinöörin opinnot ja aloitti tässä työssä lokakuussa 2015.

Hän on myös yhteydessä eri liikennöitsijöihin ja hallinnoi mm. sitä, että pääteasemilla kuljettajien wc:t ovat kunnossa.

– Jos pysäkeillä on sotkuja tai rikkinäisiä laseja, ilmoitan niistä eteenpäin korjaajille.

Kaikkiaan Nyssen palveluksessa on 20 työntekijän ryhmä, mukaan lukien asiakaspalvelupisteiden työntekijät.

Aikataulusuunnittelu lähtee tietysti kaupunkilaisten tarpeista.

– Koetamme saada ihmiset töihin silloin kun heidän pitää töihin mennä. Esimerkiksi Hatanpäällä ja Taysissa aamuvuoro alkaa pääosin klo 7.00 ja iltavuoro klo 14.00, ja töistä päästään vähän sen jälkeen.

Lisäksi täytyy sovittaa liikenne siten, että Keskustorille pääsee sopivaan aikaan.

Ratikan täysimääräinen liikennöinti alkaa 9.8.2021

Hyvä juttu on se, että tätä palapeliä ei tarvitse tehdä joka vuosi uudestaan.

– Nykyään on hienoa, kun näemme päiväkohtaisesti, kuinka paljon aikaa ajomatkaan on kulunut. Ajoaikoja korjataan sen mukaan, puoli minuuttia pois joltain linjalta, toiseen pistetään minuutti lisää, jotta se vastaisi täsmällisesti, mitä matkaan oikeasti kuluu.

Aamuviideltä huristellaan tietysti vähän nopeammin kuin iltapäivällä.

– Myös Rauhaniemi on yksi tärkeä kohde, koska sairaanhoitajat ovat siellä töissä.

Muutoksista tulee aina asiakaspalautetta. Oleellista on tasapaino, mitkä palautteet huomioidaan, mitkä ei.

Nyt Marjeta suunnittelee ensi elokuun liikennettä.

Ratikka muuttaa kaiken, ja kaupunkilaiset odottavat innoissaan liikennöinnin alkamista. Sen huomaa jo siitä, että some täyttyy kaupungilla liikkuvan ratikan kuvista.

– Ratikan täysimääräinen liikennöinti alkaa 9.8.2021 ja kaikki linjanumerot ja reitit vaihtuvat, paitsi linjan 2, Pyynikintori-Rauhaniemi, se pysyy ennallaan.

Huhtikuun alussa voi ratikalla jo matkustaa, sillä silloin alkaa ns. avoin koeliikenne.

Suunnittelupöydällä on liityntälinjojen suunnittelu, miten Atalasta, Vehmaisista ja Irjalasta pääsee ratikan pysäkille.

Vuoroväli on kahdeksan ratikkaa tunnissa.

– Pyrimme siihen, että bussi on pysäkillä silloin, kun ratikka saapuu ja se lähtee kun ratikka lähtee. Odotusaika mahdollisimman lyhyt, 3-4 minuuttia.

Marjetan teemana on kestävä liikkuminen Tampereella

Marjeta on nyt ensimmäistä kertaa SDP:n kuntavaaliehdokkaana. Lievästi sanoen häntä rupesi jonkin verran keittämään yli eräiden puolueiden toiminta.

– Kaupunkia on johdettu hyvin, ja rupesin miettimään kuinka voi tehdä vielä paremmin. Haluaisin myös selvittää, miten asioita hoidetaan.

Selvää on, että Marjetan teemana on kestävä liikkuminen Tampereella. Myös lasten ja nuorten koulutusasiat ovat kärjessä.

Matka koostuu palasista aivan kuin bussilla kulkevillakin. Yhtäältä mennään kävellen tai pyörällä pysäkille, sitten ehkä vielä bussilla.

– Teiskosta pitää tietenkin päästä kulkemaan omalla autolla. Teiskolaiset voisivat myös jättää autonsa kätevästi parkkiin liityntäpysäköintialueille.

Joku saattaa olla huolestunut siitä, mihin uuteen Kannen Areenaan jääkiekkoa katsomaan tulevat pysäköivät autonsa.

– Halliin mahtuu 15000 ihmistä ja autopaikkoja siellä on 1000. Lähellä on tietysti Hämpin parkki ja luolasto. Toivomme tietysti, että kuljetaan joukkoliikenteellä. Sorin aukiolta ja rautatieasemalta on halliin enää lyhyt matka, sanoo Marjeta.

Teksti ja kuva: Jyrki Liikka

Abdulkadir Hashi haluaa avointa ja rehellistä dialogia

Maahanmuuttajaneuvoston puheenjohtaja, verkostokoordinaattori Abdulkadir Hashi on toiminut puheenjohtajana neuvoston perustamisesta lähtien 2007.

Maahanmuuttajaneuvosto edistää yhteiskuntavastuuta ja Tampereen kaupungin yhteisien intressien viemistä eteenpäin.

– Neuvosto on todella tärkeä kaikille kuntalaisille, ei pelkästään niille, jotka ovat joskus muuttaneet maahan, sanoo Hashi.

Neuvostoon kuuluu puheenjohtaja ja kymmenen jäsentä, jolla jokaisella on varajäsen. Mukaan haetaan ulkomailla syntyneitä, eri tulosyistä tulleita, eri-ikäisiä ja eri sukupuolta olevia maahanmuuttajia, joiden kotikunta on Tampere.

– Maahanmuuttajaneuvosto on toimielin, meillä ei ole mitään päätösvaltaa eli esitämme meitä kiinnostavia erilaisia teemoja. Sen pohjalta on kytketty mukaan erilaisia palveluita, joita kuntalaiset käyttävät.

Hashi käyttää mieluummin sanaa kuntalainen koska hän ei halua käyttää toistuvasti sanaa maahanmuuttaja.

– Mihin asti maahanmuuttaja on maahanmuuttaja? Itse olen asunut Tampereella vuodesta 1991 ja olen Suomen kansalainen. Ihminen on tasavertainen kuntalainen siitä lähtien, kun hän on tullut maahan ja on toiminut sääntöjen, ohjeiden ja kulttuurin mukaisesti.

Selvää on, että sanojen mieltäminen riippuu siitä, miten kuulija käsittelee asian.

Syrjintää ei saisi olla missään vaiheessa ketään kohtaan

Toinen tuttu ja paljon käytetty sana on kotouttaminen.

– Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Eri tilanteissa puhutaan eri nimikkeillä, puhutaan assimilaatiosta integraatiosta ja kotouttamisesta.

Esimerkki lintumaailmasta valaisee asiaa.

– Kun muuttolintu tulee tänne ja lähtee takaisin, onko hän kotoutunut siksi aikaa, kun se on kesällä täällä?

Syrjintää ja rasismia täytyy torjua päivittäin.

– Syrjintää ei saisi olla missään vaiheessa ketään kohtaan. Syrjintä on kaikilla tavoilla kielletty, on se sitten tahallista tai tahatonta. Mutta sitä ei ole yhtä paljon kuin vielä 1990-luvulla, Hashi kertoo.

Tutustuminen naapurustasolta lähtien on tärkeää, sillä se lisää ymmärrystä

Asukasillat ja erilaiset vuoropuhelut ovat erinomaisia mahdollisuuksia kohdata, jos osapuolet eivät tunne toisiaan. Kuntalaiset ovat tuoneet siellä esille monenlaisia keskustelunaiheita. Mukana on myös tulkkeja niille, jotka eivät ymmärrä suomea.

– On erilaisia kieliä, on erilaisia kulttuureja, meitä on niin monenlaisia. Meidät on luotu sellaisiksi, että erilaisuus pannaan merkille.

Hashi haluaa avointa ja rehellistä dialogia.

– Tutustuminen vaikka naapurustasolta lähtien on tärkeää, sillä se lisää ymmärrystä.

Tällä hetkellä Hervannan vapaa-aikakeskuksessa on meneillään KoKo-hanke, Kotoa Koollekutsujaksi, jossa on mukana eri tahoja, mm. sosiaali- ja terveyspuolen asiantuntijoita ja projektikoordinaattoreita.

– Siellä asianomaiset pystyvät yhdessä etsimään ratkaisuja ja pyrkivät toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Hashi on ehdolla ensimmäistä kertaa kuntavaaleissa SDP:n listalla.

– Olen monta vaalikautta miettinyt, lähtisinkö mukaan. Aina löytyi syy, miksi en lähde mukaan. Tällä kertaa mietin, että nyt tai ei koskaan. Olen ollut täällä vaikuttamassa muutenkin kaupungin strategioihin linjausten mukaisesti, että asiat toteutuvat.

Katse on eteenpäin kohti tulevaisuutta.

– Tulossa on mielenkiintoinen vaalikausi, sillä maailma on muuttunut. Meidän täytyy mukautua siihen maailmaan, mihin olemme menossa, sanoo Hashi.

Maahanmuuttajaneuvoston tehtävänä on

• Esitysten tekeminen kaupungin maahanmuuttajia koskevien palveluiden kehittämiseksi

• Esitysten tekeminen palveluiden ja rekrytoinnin yhdenvertaisuuden esteiden poistamiseksi

• Eri kulttuurien välisen vuoropuhelun edistäminen sekä osallistuminen aktiivisesti syrjinnän ja rasismin ehkäisyyn liittyvään työhön

• Osallistuminen muiden erityisryhmille perustettujen neuvostojen ja neuvottelukuntien tavoin aktiivisesti kaupungin päätöksentekoon antamalla lausuntoja itseään kiinnostavista kysymyksistä sekä käyttämällä hyväksi muita kuntalaisille kehitteillä olevia vaikuttamisen kanavia

• Osallistuminen maahanmuuttajajärjestöjen erityiskysymysten käsittelyyn kaupungin hallinnossa

• Omalta osaltaan kaupungin ja muiden eri toimijoiden yhteistyön kehittäminen maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä

• Muut hyvien etnisten suhteiden ja maahanmuuttajiin liittyvien palvelujen kehittämiseen liittyvät tehtävät

Kaupunginhallitus nimeää maahanmuuttajaneuvoston puheenjohtajineen kuten vammaisneuvoston ja vanhusneuvoston.

Kaupunginhallitusta sitoo päätöksessä myös tasa-arvolaki sekä muut periaatteet, joilla kaupunginhallituksen alaisia toimielimiä nimetään.

Nykyisen maahanmuuttajaneuvoston toimikausi päättyy toukokuun lopussa.

Teksti ja kuva: Jyrki Liikka

Harrastusten perumiset lisäävät lasten ruutuaikaa

Lasten arki on muuttunut viimeisen vuoden aikana rajusti koronarajoitusten myötä. Päivittäiset harrastukset ovat muuttuneet kotona olemiseksi, joka on johtanut ruutuajan lisääntymiseen. Vanhemman on helppo antaa lapsen olla kännykällä tai pelikoneiden parissa, koska silloin ei tarvitse olla koko ajan viihdyttämässä lastaan.

Pidemmällä aikavälillä muutokset voivat yllättää vanhemman, kun mukavien pelien jälkeen on siirrytty yhä vauhdikkaampiin peleihin, joissa yhtäkkiä pelin luonne voi olla väkivaltainen. Pelimaailma saa myös eri tavalla lapsia mukaansa, kun toiset osaavat ottaa sen pelinä, kun toiset elävät läpivuorokauden pelimaailmassa.

Omat lapseni eivät pelaa väkivaltaisia pelejä, mutta ilmaispeleissä voi tulla mainoksien myötä järkyttäviä välähdyksiä väkivallasta. Tästä syystä suosimme maksettuja pelejä, joissa lapsi voi turvallisesti pitää hauskaa. Vanhempien olisi myös syytä seurata lapsensa tekemistä laitteilla, koska he oppivat yllättävän nopeasti käyttämään niitä paremmin kuin itse ymmärrämme.

Varhaiskasvatuksen ammattilaiset näkevät muutokset lapsissa. Rauhattomat lapset voivat olla jatkuvassa leikkitappelemassa toisten lasten kanssa ja ylilyönneistä tulee pikkuhiljaa arkipäivää. Onneksi päiväkodeissa ja kouluissa lapset voivat keskittyä leikkimiseen ja itsensä kehittämiseen turvallisessa ympäristössä. Tähän he tarvitsevat enemmän tukea ja lisähenkilöstä tulevaisuudessa.

Oman lapseni esikoulussa tehtiin vetoomus kaikille vanhemmille, missä pyydettiin jättämään kaikki pelit ja videot yhden viikon ajaksi tauolle. Ikärajoihin pyydettiin myös kiinnittämään huomiota. Osallistumme tähän haasteeseen mielellämme, eikä lapseni sanonut asiaan mitään vastaan. Kaveriporukka voi yhden viikon ajan elää ilman pelikonsoleita, jolloin he voivat keksiä leikkejä, jotka eivät liity peleihin.

Esitän toivomuksen kaikille lapsiperheille varhaiskasvatuksen ammattilaisten innoittamana. Ystävänpäiväviikon kunniaksi voitaisiin pitää tauko kaikista peleistä ja videoista yhden viikon ajaksi. Tämä on hyvä herätys kaikille lapsiperheille, vaikka ongelmia ei olisi tällä hetkellä. Yhteinen leikkiaika lisääntyy ja arjen askareitakin voi tehdä yhdessä. Pidemmällä aikavälillä tämä voi johtaa koko perheen hyvinvoinnin lisääntymiseen.

Ari Wigelius (sd.)
Tampereen kaupunginvaltuutettu

Kaveritaitojen oppimisella kitketään kiusaamista

Kukaan meistä ei pärjää yksin, tarvitsemme aina tavalla tai toisella toisia ihmisiä. Tarvitsemme kaveritaitoja, taitoa katsoa asioita toisen ihmisen näkökulmasta, kykyä tulla toimeen muiden kanssa.

Jo vauva haluaa olla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Hänen katseensa hakeutuu ihmisen kasvoihin. Pikkulapset hakevat kontaktia toisiin ihmisiin vaikka kaupan kassajonossa hymyilemällä tai monille niin tutulla kurkistus-leikillä, jossa kasvot laitetaan piiloon ja taas tullaan esiin. Tässä vaiheessa on merkityksellistä, että aikuinen vastaa lapsen kontaktinhakuun. Tämä kertoo lapselle, että hänet on huomattu ja hän on tärkeä.

Lapsen kehittyessä tulevat mukaan puhe ja aktiivisempi toiminta mm. leikkiminen yhdessä toisten lasten kanssa. Leikki on ensin leikkimistä rinnakkain ja sitten jo yhteistä leikkiä. Leikki- ja vuorovaikutustaitojen oppimisessa tarvitaan aikuisen ohjausta. Kaveritaitojen oppiminen on riippuvaista lapsen kasvuympäristöstä. Kun lapsi on tekemisissä toisten lasten ja aikuisten kanssa, niin lapsen käsitys itsestään muovautuu sen mukaan, miten toiset kohtaavat ja kohtelevat häntä.

Kodin rinnalla varhaiskasvatuksella on suuri merkitys

Varhaiskasvatuksessa opetellaan tunne- ja vuorovaikutustaitoja, puhutaan ns. kaveritaidoista. Oppiminen tapahtuu toisten lasten kanssa vertaisryhmässä.

Kun lapsiryhmien muodostamisessa on huomioitu lasten ikä- ja kehitystaso sekä tuen tarve, silloin varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on aikaa huomioida ja tukea jokaista lasta kaveritaitojen oppimisessa. Uudessa, oudossa tai pelottavassa tilanteessa, jossa lapsi kokee, ettei tule ymmärretyksi, lapsi saattaa purra, tönäistä tai heittää lelun toista lasta päin. Tällaisissa tilanteissa tarvitaan välittömästi aikuisen puuttumista tilanteeseen ja lapsen ohjaamista oikeanlaiseen toimintaan. Lapsen aiemmat kokemukset vaikuttavat myös siihen, miten lapsi eri tilanteissa reagoi. Tämän vuoksi tiivis yhteistyö vanhempien kanssa on tärkeää lapsen hyvinvoinnin varmistamiseksi.

Varhaiskasvatuksen laadukkaan toiminnan perusta on koulutettu henkilöstö. Sopivan kokoisissa lapsiryhmissä on varhaiskasvatuksen opetus- ja kasvatushenkilöstön mahdollista oppia tuntemaan jokaisen lapsen tapa reagoida eri tilanteisiin ja ottaa se huomioon jo toimintaa suunniteltaessa.

Varhaiskasvatuksessa lapselle opetetaan toisen kunnioittamista, anteeksi pyytämistä ja anteeksi antamista. Vertaisryhmässä harjoitellaan omien tunteiden ja toisten tunnetilojen tunnistamista eli tunne-, vuorovaikutus- ja empatiataitoja. Nämä ovat kaveritaitojen perusta ja tärkeitä taitoja vielä aikuisuudessakin. Toisen kunnioittaminen on osa ihmissuhteita ja hyvillä kaveritaidoilla on iso merkitys jo alle kouluikäisenä. Lapsi, jolla on hyvät kaveritaidot saa aina leikkikaverin ja hänellä on hyviä ja pitkäaikaisia, jopa elinikäisiä ystäviä.

Anne Liimola, päiväkodin johtaja, Tampereen kaupunginvaltuutettu (sd.)

Eija Kamppuri, varhaiskasvatuksen opettaja, varavaltuutettu (sd.)

Kuva: Matti Kamppuri

Onko politiikka teatteria?

Tässä se on! Päälause, jonka näyttelijä Kirsi-Kaisa Sinisalo lyö heti pöytään:

– Teatteri on peili yhteiskunnan edessä, näin todetaan Shakespearen Hamletissa.

Hyvä teatteri näyttää ihmiselle millainen hän on ja millainen hän voisi olla, jos uskallusta riittää.

– Teatteri kertoo ihmisten elämästä ja se pystyy näyttämään hyvinkin viiltäviä yksityiskohtia, joita ei haluaisi nähdä, Sinisalo täsmentää.

Näyttelijä Kalle Högbacka muistuttaa ammattinsa luonteesta.

– Kun aikoinaan näyttelijän ammattinimikettä mietittiin, yksi vaihtoehto oli ’teeskentelijä’.

Eihän sitä tietenkään haluaisi, että politiikassa olisi teeskentelyä. Asiat eivät ole kuitenkaan niin mustavalkoisia.

– Esimerkiksi Juha Jokelan Esitystaloudet ja Ryhmäteatterin Eduskunta-sarjat tai vaikkapa Väinö Linnan Pohjantähti kertovat, että politiikkaa tämä meidän ihmisten elämä on, sanoo Sinisalo.

On katsojasta kiinni, miten hän tulkitsee teatteriesitystä tai sitä, missä jääkiekkoa pitäisi pelata.

– Jos ajatellaan jääkiekon MM-kisoja, jotka piti pelata osittain Valko-Venäjällä, niin joidenkin mielestä asiaa ei olisi pitänyt politisoida. Keskustelu on kuitenkin tärkeää ja sillä on vaikutusta esimerkiksi ihmisoikeuskysymyksiin, Högbacka sanoo.

Sinisalo täsmentää, että politiikka on totta ja teatteri ei välttämättä sitä aina ole.

Näyttelemisen yksi elementti on leikki.

– Näytteleminen on kontaktilaji kuten jääkiekkokin. ’Pelaaja’ olisi parempi sana näyttelijälle, Sinisalo sanoo.

Joskus käytettiin ilmaisua ”pelin politiikka”, jolla viitattiin puolueiden keskinäisiin lehmänkauppoihin.

– Toivon mukaan politiikka ei ole leikkiä, eikä kukaan leiki näillä asioilla, toteaa Högbacka.

Striimatut valtuustonkokoukset, televisioidut eduskunnan kyselytunnit ja tiedotustilaisuudet ovat eräänlaisia performansseja.

– Kiusaus voi olla sellainen, että kun ollaan televisiossa, esiinnytään omille faneille. Ehkä sitä ei haluaisi ajatella niin kyynisesti, että se olisi aikuisten leikkiä, Sinisalo pohtii.

– Niissä on käsikirjoitus, miten ne toteutetaan. Kun näytös on ohi, lähdetään pois, jatkaa Högbacka.

Ei taloutta olisi ilman luontoa, eikä mitään muutakaan

Sinisalo oli muutama vuosi sitten Suomen itsenäisyyden juhlarahaston, Sitran, Kestävän talouden johtamiskurssilla, jossa leikittiin hallituksen muodostamista. Sinisalo valittiin sattumalta pääministeriksi. Leikki kesti viisi päivää.

– Siellä oli todella hyviä asiantuntijoita. Se oli leikkiä, mutta myös hirveän mielenkiintoista, kun oikeat ekonomistit laskevat meidän keksimiämme sote- tai maakuntamalleja.

Tässä leikissä pohdittiin taloutta kestävän kehityksen näkökulmasta. Peruskysymys on, kumpi on tärkeämpää talous vai luonto? Ajattelen, että se on luonto, Sinisalo sanoo.

– Samaa mieltä, että se on luonto. Ei taloutta olisi ilman luontoa, eikä mitään muutakaan.

Kun yhteiskunta on luotu pelkkään talouteen perustuen, niin luonto ei oikein tahdo sitä kestää. Jäljet näemme nyt, sanoo Högbacka.

Korona-aika on nostanut yhteisöllisyyden arvostamista.

– Jos koronassa on joitain hyviä puolia, se on tuonut meitä lähemmäksi omaa elinpiiriämme. Ei ole pakko lähteä lentokoneella Teneriffalle. Voi mennä vaikka Peltolammille hiihtämään, vinkkaa Sinisalo.

Olemme kaikki samassa veneessä ja meidän pitää jokaisen ajatella enemmän toisiamme.

Tämä on todellinen murhenäytelmä meille monille

– Etätyön mahdollisuudet ovat olleet meillä pitkään, mutta tämä tilanne on vasta pakottanut käyttämään niitä, Högbacka huomauttaa.

Kun kuntien talous oli monilla paikkakunnilla kiristynyt jo ennen pandemiaa, ovat tulevaisuuden näkymät hienoista toimenpiteistä huolimatta hämärät.

– Rokotusten edistymisen myötä aletaan esittää niitä esityksiä, joita on siirretty. Silloin freelancereilla tilanne jatkuu vaikeana ainakin vielä vuoden. Tämä on todellinen murhenäytelmä meille monille, Sinisalo sanoo.

Onneksi äänikirjat työllistävät osaa näyttelijöistä.

– Kotiin voi tehdä oman studion eikä tarvitse mennä Helsinkiin lukemaan. Myös tv-tuotannoissa on jonkin verran töitä, kertoo Sinisalo.

Sinisalo ja Högbacka ovat freelancereita ja he ovat nyt treenanneet itsekseen kotona.

Pakko on yrittää, muuta keinoa ei ole.

– Voi vaikka laulaa itsekseen ja tehdä harjoituksia. Voi opetella uusia tekstejä, kirjoittaa, miettiä, liikkua ja pitää mielensä ja kehonsa hyvällä fiiliksellä.

Nyt nimenomaan on aikaa lukea ja miettiä asioita

Sinisalo sai korona-apurahan kahden kuukauden työskentelyä varten ja opiskelee YAMK-tutkintoa, jonka voi suorittaa mahdollisen työn ohella. Apurahalla hän etsii ja opettelee uutta materiaalia ja perehtyy monitaiteelliseen esteettömään taideteokseen, jota hänet on pyydetty tuottamaan.

– Jos hetkellisesti elämästä viedään jotain pois, ei se tee elämästä yhtään sen huonompaa. Kannattaa käyttää aika hyväksi sillä tavoin, että kehittää itseään. On paljon miellyttävämpää elää itsensä kanssa, kun ajattelee positiivisesti, Högbacka sanoo.

Högbacka on tehnyt koronapandemian aikana kamerarooleja useissa tuotannoissa niin sarjoihin kuin mainoksiin, mutta aikaa on ollut tutustua myös arvokysymyksiin.

Molemmat muistuttavat, että nyt nimenomaan on aikaa lukea ja miettiä asioita.

– On ollut hyvä aika pysähtyä ja tutustua itseensä, ja pitää mieli sellaisessa tilassa, että ei panikoidu liiasta ajasta. Joitakin se saattaa ahdistaa, sanoo Högbacka.

Kumpikin on SDP:n kuntavaaliehdokkaana Tampereella. Högbacka on mukana ensimmäistä kertaa.

– Vaalikampanjat tulevat pitkälti tapahtumaan somessa. Ei auta kuin luuhata FB:ssä ja Instassa.

Sinisalon tulikaste vaalikentille tapahtui eurovaaleissa 2019.

– Kiersin vähän yli kuukauden aikana yllättävän monissa paikoissa ympäri Suomea. Kävin tosi ihania keskusteluita. Se oli valtavan antoisa kokemus.

Teksti ja kuva: Jyrki Liikka

Se tuttu ja turvallinen

Minulla on ollut viime aikoina ilo käydä keskusteluja lähiöistä – aina yksi ”sydänasiani”. Ajan kuvan mukaisesti tästä tärkeästä aiheesta on keskusteltu virtuaalisissa kanavissa. Hervannan Ruusuklubilla puhuimme paljon Hervannasta Kamppurin Eijan vetäessä keskustelua, ja Kuplan ulkopuolella -podcastissa minulla ja Pekka Salmella on ilo saada olla Ari Wigeliuksen, Jonna Hietalan ja Jyrki Liikan vieraina pohtimassa lähiöasiaa. Kannattaa olla kuulolla näissä kanavissa.

On tärkeää, että kuluneella valtuustokaudella Lauri Lylyn pormestariohjelmassa on ollut kirjattuna lähiöiden kehittäminen. Tampereella on tästä kokemusta, eri aikoina lähiöiden kehittämishankkeissa ovat olleet mukana niin Hervanta kuin Tesomakin – hyvin tuloksin. Nyt valtakunnallisessa ohjelmassa on mukana Multisillan-Peltolammin alue, mikä on niin ikään hyvä asia. Kun lähiöt kaikkinensa ovat mukana myös pormestariohjelman painotuksissa, voimme esimerkiksi hyödyntää tässä hankkeessa saatavia hyviä kokemuksia myös muilla alueilla. Ja panostaa niiden kehittämiseen.

Lähiöissä on 1.5 miljoonan suomalaisen koti. On tärkeää, että pidämme kokonaisvaltaisesti huolta siitä, että lähiöt ovat edelleen hyviä ja viihtyisiä asuinpaikkoja. Myös tätä kautta voimme torjua eriarvoistumista. Kaikkialla asuinympäristön on oltava turvallinen, viihtyisä ja palveluita on oltava ihmisten saatavilla. Meillä Suomessa on onnistuttu siinä, että eri asuinalueet on rakennettu monipuolisesti ja siten ehkäisty alueiden eriytymistä. Tämän tulee olla johtotähtenä jatkossakin.

Näin saadaan lapsille hyvä oppimisympäristö

Kun aikanaan toimin asuntoministerinä, nostin lähiöt oman ”esityslistani” yhdeksi kärkiasiaksi. Lähiöitä ei kuitenkaan voi kokonaisuudessaan kehittää vain asumiseen liittyvin toimin, vaan siinä tarvitaan monen toimijan yhteistyötä. Koulupuolella on jatkettava periaatetta, jossa haasteellisimmille alueille suunnataan hieman enemmän voimavaroja, jotta kaikkien lasten koulut pysyvät turvallisina ja hyvinä paikkoina oppia.

Olin tietenkin hervantalaisena iloinen mm. siitä, että SDP:nä teimme ryhmäaloitteen, että Pohjois-Hervannan koulun rakennus tehdään kokonaan uusiksi korjauksen sijaan. Näin saadaan lapsille hyvä oppimisympäristö. ”PoHe” on oma vanha kouluni ja on ollut todella upeaa, että jokavuotinen perinne on ollut, että koulun ysiluokat käyvät keväisin luokkaretkellä eduskunnassa luonani. Eikä koronakevät ihan kokonaan vuorovaikutusta päässyt katkaisemaan – tällä kertaa tapasimme PoHen väen kanssa etäyhteyksillä.

Kulkuyhteydet alueille on tehtävä sujuviksi, ja turvattava hyvät joukkoliikenteen palvelut. Alueiden elinvoimaa on pidettävä yllä, julkisia palveluja on oltava asukkaiden lähellä ja myös kaupalliset palvelut säilyvät elinvoimaisella alueella.

On myös huolehdittava siitä, että kotikulmat ovat turvalliset

Olen Tampereella tavannut matkan varrella runsaasti ihmisiä eri asuinalueilla – ja on ollut tärkeää kuulla asukkaiden omia terveisiä kunkin kotialueen kehittämistarpeista. Ministerinä kiersin laajemminkin – lähiökierroksen tein monen kaupungin lähiöihin ympäri Suomen. Kaikkialla asukkaiden oma iso viesti oli tietynlainen me-henki: oma alue on se, mistä halutaan olla ylpeitä! Ja jos huolenaiheita on, niin niihin pitää puuttua. Kaikkialla ihmiset korostivat, kuinka tärkeää on, että omalla alueella on myös hyvät virkistysmahdollisuudet ja luontoa lähellä. Tuolloin saimmekin lisättyä valtion tukea paitsi kotien rakentamiseen ja korjauksiin lähiöissä – myös erilaisiin lähiöympäristön kehittämis- ja kunnostustöihin. Mukaan lukien esim. ulkoilureitit ja myös yhteisöllisyyttä edistävät asukastilat.

On myös huolehdittava siitä, että jokainen voi tuntea, että kotikulmat ovat turvalliset – tänä päivänä ei tähän voi kiinnittää liikaa huomiota. Jo tuolloin lähdimme kehittelemään ajatusta, että voisimme edistää esim. lähiöpoliisitoimintaa. Nyttemmin valtion päässä on satsattu lisää tähän. Olen puhunut paljon siitä, että olisi hyvä saada eri lähiöihin omaa korttelipoliisitoimintaa, jota taannoin mm. koti-Hervannassa oli. Me nuoruuttamme Hervannassa eläneet muistamme hyvin meidän korttelipoliisimme, Kuoppamäen, jonka me nuoret tiesimme, ja joka myös meitä tunsi. Myönteisiä muistoja – siispä taas tarvitaan tuttuja ja turvallisia lähiö-Reinikaisia! Samoin on tarpeellista lisätä sellaista entisen ajan ”talkkari-henkeä”. Kaikkien asioiden osalta ei tarvitse kaipailla ”vanhoja hyviä aikoja” – mutta joissain asioissa niin on viisasta tehdä. Eikä vähiten niissä, jossa haetaan lisää yhteisöllisyyttä ja turvallisuuden tuntumaa.

Demarit ovat lähiöiden asiantuntijoita

Kuplan ulkopuolella -podcastissa esitettiin ”väitteitä”, joihin minun ja Pekan tuli kertoa näkemyksemme. Yksiselitteistä oli, että ihmiset kaipaavat myös kulttuuria; maailma olisi tyhjä ilman musiikkia, kirjoja, kuvia. Tämä pätee myös lähiöiden osalta. Se lähikirjasto on monille rakas. Ja ympäristön tekee viihtyisäksi se, että sen yhteydessä on mahdollista kohdata ja nauttia kulttuurista ja olla luova. Osana kokonaisvaltaista lähiöajattelua myös kulttuuriministerin hattu päässäni sain mahdollisuuden tukea hankkeita, joissa tuotiin kulttuuria lähiöihin asukkaiden pariin. Tästä myös Tesomalle ja Hervannalle tuli rahoitusta.

Oli myös hienoa yhtyä väitteeseen ”Demarit ovat lähiöiden asiantuntijoita”. Niin ovatkin – ja myös tekojen tekijöitä. Näyttöjä on, ei vain puhetta. Valtakunnallisesti olemme taas edistämässä lähiöiden kehittämistä. Viime hallituskaudella, kun olimme oppositiossa, lähiöiden kehittämishanketta ei ollut käynnissä, mutta kauden lopulla eduskunnan Tarkastusvaliokunnassa linjasimme asuntopoliittiseen mietintöömme periaatteen, että jatkossa olisi taas laadittava lähiöiden kehittämisohjelma. Tämän kirjauksen puolesta teimme valiokunnassa paljon työtä, ja näin valiokunta ja sitä kautta koko eduskunta sitten linjasikin.

Kun tämän kauden uutta hallitusohjelmaa neuvottelimme, toimme tämän kirjauksen myös hallitusohjelmaan. Samalla päätettiin, että alamme jälleen toteuttaa lähiöiden kehittämisohjemaa. Tähän varattiin siinä yhteydessä myös merkittävästi voimavaroja.

Jo tehdystä on hyvä jatkaa. Tampereella on edelleen nostettava kunniaan lähiöiden kehittäminen ja kaikkiaan huolehdittava siitä, että kaikilla asukkailla on oikeus hyvään ja viihtyisään asuinympäristöön – siihen tuttuun ja turvalliseen.

Pia Viitanen
Kaupunginvaltuutettu
Kansanedustaja

Kiusaajan pahoinvointiin on mahdollista puuttua

Viime aikoina raadolliset kiusaamistapaukset ovat nousseet julkisuuteen. Hetken kiinnitämme huomiota, mutta sitten ongelmaan puuttuminen jää toteutumatta. Todellisuudessa myös kiusaaja on usein uhri, joka purkaa pahaa oloaan väärin.

Julkisessa keskustelussa on ongelma. Kauhistelemme kiusaamistapauksia, mutta emme halua tai uskalla puuttua ongelmien syntymiseen. Kiusaajan kimppuun käyminen ei johda mihinkään, eikä kiusatun siirtäminen pois toiseen kouluun. Ongelmien syntyyn tulee puuttua pitkäjänteisellä kasvatustyöllä ja varhaisella puuttumisella.

Kiusaamisen taustalla voi olla monia eri syitä. Esimerkiksi lapsi ei saa tarpeeksi huomiota, kukaan ei kuuntele häntä oikeasti. Usein taustalla on myös omat kokemukset kiusatuksi tulemisesta. Suorituskeskeinen yhteiskuntamme vaientaa hiljaisen äänen, joka pyytää tulla huomioiduksi.

Varhaiskasvatuksessa lapsella on mahdollisuus tulla kuulluksi, siksi meidän tulee yhteiskuntana panostaa sen laatuun. Mitä pienempi lapsi, sitä pienempi tulee lapsiryhmän olla, jotta alan ammattilaiset voivat ottaa jokaisen lapsen huomioon toiminnan suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa. Henkilöstöllä tulee olla aito mahdollisuus huomata jokainen lapsi yksilönä varhaiskasvatuspäivän aikana.

Varhaiskasvatuksessa kiusaaminen on suurimmaksi osaksi lapsen kyvyttömyyttä toimia vuorovaikutuksessa toisten lasten kanssa. Taitojen oppimiseen tarvitaan opettajan ohjausta. Perusopetuksessa toistetaan aiemmin opittua.

Parhaiten kouluissa ja päiväkodeissa tapahtuvaan kiusaamiseen pystymme puuttumaan panostamalla henkilöstön määrään sekä heidän koulutukseensa ongelmatilanteiden havaitsemisessa. Pahoinvoivan nuoren kiusaamiseen pystytään puuttumaan, kun hänen ympärillään ovat tutut opettajat, eivätkä jatkuvasti vaihtuvat sijaiset. Varhaiskasvatuksessa jokaiselle lapsella tulisi olla mahdollisuus tarvittaessa päästä syliin.

Tampereen kaupunki voi puuttua kiusaamiseen kouluissa ja päiväkodeissa panostamalla työntekijöiden määrään ja heidän mahdollisuuksiinsa suoriutua tehtävissä laadukkaasti. Esimerkiksi sijaisjärjestelmän kehittäminen on tärkeää. Keskeistä on myös, että koulujen ja päiväkotien ryhmäkoot pysyvät tarpeeksi pieninä. Henkilöstön ja lasten hyvinvointiin panostaminen tulee pidemmällä aikavälillä halvemmaksi kuin säästöleikkaukset.

Yhteiskuntana meidän tehtävä on luoda sellaiset puitteet lapsillemme, ettei kukaan joudu kiusatuksi. Panostetaan laadukkaaseen varhaiskasvatukseen sekä perusopetukseen, silloin pystymme ennaltaehkäisemään kiusaamiseen johtavia syitä.

Ari Wigelius (sd.)
kaupunginvaltuutettu

Eija Kamppuri (sd.)
varavaltuutettu

Koronapandemia pakottaa kuntavaaliehdokkaat verkkoon

Korona on muuttanut käyttäytymistämme: ihmiskontakteja halutaan vältellä, jotta virus ei leviäisi. Kevään kuntavaaleja silmällä pitäen tämä tarkoittaa muutosta vaalikampanjointiin. Keskustorin mökkikylän tilalla on tyhjä aukio, ja ihmiset etsivät netin syövereistä sopivia ehdokkaita.

Muutokset vaalikentillä ovat suuria, kun perinteiset vaalitapahtumat siirtyvät verkkoon. Miten suhtaudutaan ehdokkaaseen, joka jakaa vaalimateriaalia kaduilla? Tuskin kovin hyvin, kun jokaista ylimääräistä kohtaamista pyritään välttämään.

Ehdokkaiden on siis muutettava suunnitelmiaan ja toimittava verkossa. Tunnettuus entuudestaan on aiempaa arvokkaampaa, koska netissä on niin paljon materiaalia, että ihmiset eivät jaksa tutustua uusiin asioihin vaan turvautuvat ennestään tuttuihin ehdokkaisiin.

Verkossa kampanjoiminen saattaa vaikuttaa haastavalta, koska monet sosiaalisen median alustat voivat tuntua aluksi vaikeilta paikoilta luoda tunnettuutta. Menestyksen salaisuus verkossa kuitenkin on sama kuin perinteisissä kasvokkain käytävissä kampanjoissa. Erikoistuminen tiettyjen teemojen kautta ja selkeät argumentit asian puolesta luovat pohjan onnistumiselle.

Hyvä kuva kiinnittää huomiota

Koska verkko tulee täyttymään vaalikampanjoinnista ja tuhansista puheenvuoroista, visuaalisuuden merkitys korostuu. Hyvä kuva kiinnittää huomiota paljon paremmin kuin pelkkä teksti. Mikäli mahdollista, ehdokkaan kannattaa panostaa muutamaan laadukkaaseen henkilökuvaan mutta yhtä lailla myös erilaisia tunnelmia luoviin, dokumentaarisiin tilannekuviin, sillä ne tekevät ihmisestä lähestyttävän. Useaan kertaan käytetty henkilökuva ei tarjoile mitään uutta – päinvastoin: se saattaa viedä terävimmän, kiehtovimman kärjen ehdokkaasta.

Kuva välittää parhaimmillaan ehdokkaasta jotain aitoa ja kertoo enemmän kuin geneeriset sanat. Onko luonto lähellä sydäntäsi? Mitäpä, jos kuvaisit itsesi hiihtoladulla tai kannonnokassa termosmukin kanssa? Hankeen kellahtaneesta pulkasta ja nauravista naamoista tajuaa vähemmälläkin, että perheasiat kiinnostavat. Tärkeintä on, että esiintyy myös kuvissa äänestäjänsä kanssa samalla, helposti lähestyttävällä, arkisellakin tasolla.

Podcast antaa äänen ehdokkaalle

Haluamme antaa ihmisille tietoa kevään kuntavaaleista monelta kantilta. Siksi olemme aloittaneet podcastin, jossa keskustelemme paikallisesti tärkeistä aiheista kansankielellä. Kansalaisvaikuttaminen on noussut suureksi trendiksi viime vuosina, ja podcast-sarjat ovat tästä yksi esimerkki. Erilaisia podcasteja on tarjolla runsaasti ja ihmiset tykkäävät niitä kuunnella: se on helppoa ja jokainen voi valita itselleen parhaiten sopivan kuunteluajankohdan.

Haastamme kaikki ehdokkaat kertomaan omista tavoitteistaan vaalikampanjoissa ja otammekin keväällä kymmeniä ehdokkaita puhumaan heille tärkeistä aiheista podcast-sarjassamme. Demokratian näkökulmasta on tärkeää saada ääni ehdokkaille.

Jonna Hietala, Jyrki Liikka ja Ari Wigelius
Kuplan ulkopuolella -podcastin tekijät

Kuva: Jesse Sainio

Vertaisohjaaja houkuttelee hoksaamaan!

Vapaaehtoistyö perustuu nimensä mukaan vapaaehtoisuuteen. Paula Majava on tehnyt tätä arvokasta työtä jo vuosia. Nyt hän toimii vertaisohjaajana haastavassa elämäntilanteessa oleville aikuisille eri kaupunginosissa Tampereella. Majavalla on tehtävään ohjaajakoulutus.

– Vertaisohjaajana ohjaan kuuden viikon mittaisia ryhmiä, joissa ohjaajat toimivat pareittain, Majava kertoo.

Tällä hetkellä vertaisohjaajia on Tampereella neljä, ja joukkoa yritetään kasvattaa.

Vertaisohjaajat tukevat omalla panoksellaan kuntalaisten hyvinvointia.

Ryhmiä, joista vaikeassa elämäntilanteessa olevat aikuiset saavat tukea, on järjestetty useassa eri paikassa Tampereella. Tarkoituksena on jatkossakin pitää ryhmiä eri asuinalueilla ns. lähipalveluna.

– Kuntalaiset, jotka hakeutuvat tai ohjautuvat tämän palvelun äärelle, voivat olla hyvinkin erilaisissa haastavissa elämäntilanteessa. Kyseessä voi olla vaikka pitkäaikaissairaus, työttömyys tai yksinäisyys. Jokainen saa tuoda esiin haluamiaan asioita.

Ryhmissä keskustellaan esimerkiksi nukkumisen tärkeydestä ja rentoutumisesta

Ryhmissä kokoontuu kerrallaan16 ihmistä. Kuuden viikon jaksossa tavataan kerran viikossa. Yksi tapaaminen kestää kaksi ja puoli tuntia, välillä on kahvitarjoilu.

Elämän kipukohta ei välttämättä tarvitse olla itsellä. Myös omainen voi tulla mukaan ryhmään. Ryhmissä pyritään siihen, että ihmiset alkaisivat ottaa enemmän vastuuta omasta hyvinvoinnistaan.

– Itsehoito-ohjelmassa käydään läpi mm. ravitsemusta, liikuntatottumuksia ja sitä, miten voi itse asioida terveydenhoitohenkilökunnan kanssa ja tehdä yhteistyötä hyvässä hengessä heidän kanssaan.

Ryhmissä keskustellaan esimerkiksi nukkumisen tärkeydestä ja rentoutumisesta. Perusjuttuja, miten voi ylläpitää arjen hyvinvointia.

– Haluamme herättää motivaatiota, että ihminen itse hoksaisi tehdä toimintasuunnitelman ja oppisi tekemään päätöksiä omassa arjessaan.

Ennen ryhmäsession päättymistä ryhmäläinen ja myös ohjaajat tekevät seuraavaksi viikoksi toimintasuunnitelman. Toimintasuunnitelman aiheen jokainen saa päättää itse omiin voimavaroihin perustuen.

Kun ihminen ensin päättää ja sitten toteuttaa, siitä muodostuu vähitellen tapa

– Toimintasuunnitelma voi olla vaikka sellainen, että päätän kaksi kertaa viikossa kävellä yhden bussipysäkin välin. Tai voi tehdä pisteytystaulukon, että ostanko uudet talvikengät. Kun laittaa paperille plussia ja miinuksia, laskee ne yhteen, niin sitä kautta pääsee tulokseen ja päätökseen.

Prosessi etenee pienistä konkreettisista asioista kohti suurempia asioita. Näin ihminen saa askel askeleelta ryhtiä arkeensa. Ja ennen kaikkea uskoa siihen, että pärjää omassa elämässään haasteista huolimatta.

– Kun ihminen ensin päättää ja sitten toteuttaa, siitä muodostuu vähitellen tapa.

Selvää on, että ryhmien kokoontumiset ovat luottamuksellisia ja niissä on turvallinen ilmapiiri.

Koronan myötä kohtaavat ryhmät laitettu osittain tauolle ja toimintaa on jatkettu etänä Teams-ryhmissä.

– Silloin voidaan olla yhteydessä valtakunnallisestikin yhtä aikaa eri paikkakunnilta.

Majava muistuttaa, että vertaistuen jakamisen voimana on oma kokemus.

– Kun on itse tullut autetuksi, haluaa auttaa ja antaa apua myös muille. Vapaaehtoistyö tarjoaa mahdollisuuden myös uuden oppimiseen. Uusi mahdollisuus antaa rohkaisua, Majava sanoo.

Teksti ja kuva: Jyrki Liikka