SDP Tampere | Rekrytori 2020

Työministeri Haatainen avasi Tampereen Rekrytorin

Avauspuheessaan Tuula Haatainen sanoi, että Rekrytorin kaltaiset tapahtumat ovat tärkeitä, koska sieltä saa kätevästi paljon tietoa erilaisista työmahdollisuuksista.

Hän muistutti myös pääministeri Sanna Marinin hallituksen päämääristä.

Hallituksen tavoite on se, että saadaan yhteen työnantajia ja työnhakijoita, ja että ihmiset miettisivät monipuolisesti uramahdollisuuksia.

Minun tehtäväni työministerinä on edesauttaa sitä, että ihmiset ja työpaikat kohtaavat, sanoi Haatainen.

Hallitus satsaa koulutukseen, mm. siten, että toisen asteen koulutus tulee maksuttomaksi.

Sillä varmistetaan, että koulutuspolku ei pääty peruskouluun, vaan jokainen saa tutkinnon ja voi paremmin työllistyä, Haatainen korosti.

Työministeri muistutti myös elinikäisestä oppimisesta ja että osaamisen päivittämiseen on saatava enemmän mahdollisuuksia, sillä uusi teknologia tuo jatkuvasti uusia työmuotoja.

Enää ei voi luottaa siihen, että sama työ jatkuu vuodesta toiseen.

Haatainen uskoo, että rekrytapahtuma tuo toivoa ja näkymää tulevaisuuteen sekä antaa konkreettisesti mahdollisuuksia löytää uusi ura.

Luottakaa itsenne. Varmasti avautuu uusi mahdollisuus, uusi toivo ja uusi tulevaisuus, rohkaisi Haatainen.

SDP Tampere | valtuutettu Ari Wigelius

Ari ei halua päästää itseään helpolla

Ensimmäisen kauden tamperelaisen demarivaltuutetun Ari Wigeliuksen halu ottaa selvää asioista, oppia kaiken aikaa uutta ja olla hyvä valtuutettu konkretisoituu kahteen ryhmätoveriin. Vasemmalla puolella istuu pormestari ja oikealla puolella pääministeri.

– Tiedon saannin kannalta voiko valtuutettu enempää toivoa. Minulle on valtava hyöty ja kehittymisen paikka saada tehdä työtä tällaisten ihmisten kanssa, sanoo Wigelius.

Ensimmäistä valtuustokautta on takana reilut 2,5 vuotta. Vaikka Ari Wigelius (35) oli pitkään ollut aktiivinen järjestöihminen, vaalityöntekijä ja yhteiskunnallinen keskustelija, oli valtuustotyöskentelyn arki kuitenkin vieras. Vaalien ensikertalaisuus ja suoraan SDP:n valtuustoryhmään ilman lautakuntakokemusta laittoivat miehen heti kovaan kouluun.

Tänään valtuutettu-Wigeliuksen poliittinen arki on jo hiukan toista, kuin se oli ensimmäisenä vuotena.

– Minä luin todella paljon ja otin selvää asioista mutta hyvä koulu oli myös valtuustoryhmän kokoukset, joissa esimerkiksi pormestari ja toimialojen asiantuntijat puhuivat. Imin tietoa aivan älyttömästi ja usein pääni olikin kipeä, sanoo Wigelius.

Wigelius puhuu ”uuvuttavasta ajanjaksosta”, jolloin piti omaksua paljon uutta tietoa. Wigelius ei halunnut päästää itseään helpolla, eikä halua tehdä sitä jatkossakaan.

– Kun tamperelainen tulee kysymään jotain, hän olettaa valtuutetun tietävän kaikesta kaiken. Valtuutettu ei mielestäni voi vain pyytää anteeksi tietämättömyyttään ja luvata selvittää asiaa, vaan hänellä pitää olla jonkinlainen haju käsiteltävistä asioista, Wigelius huomauttaa.

Wigeliuksen mukaan rivivaltuutettu on yhtä lailla vastuussa esimerkiksi leikkauspäätöksistä kuin pormestari Lauri Lyly. Valtuutetun on kyettävä kantamaan vastuunsa ja perusteltava mielipiteensä.

Sata lasissa kaiken aikaa

Sata lasissa jatkuvasti toimivan Wigeliuksen sataprosenttisen vakava suhtautuminen kaupunginvaltuutetun työhön tulee esille, kun Wigelius puhuu esityslistoihin tutustumisesta.

– Minua ärsyttävät sellaiset valtuutetut, jotka ovat ensin tehneet paljon töitä päästääkseen kaupunginvaltuustoon, mutta sitten tullaan kokouksiin vain istumaan. Saatetaan jopa naureskella niille valtuutetuille, jotka ovat aktiivisia, ottavat asioista selvää ja käyttävät puheenvuoroja.

– Minusta tämä osoittaa pelkoa siitä, ettei uskalleta heittäytyä vaan mieluummin kritisoidaan muita. Sanotaan, että valtuuston kokouksissa turha puhe ottaa vallan, mutta se johtuu siitä, että järki-ihmiset ovat hiljaa ja katsovat sivusta, Wigelius sanoo.

Jo ennen valtuustoon pääsemistä Wigelius tunnettiin järjestöaktiivina ja näkemystensä vahvana esiintuojana. Näitä mies on edelleen, mutta omasta mielestään sillä lisäyksellä, että nyt hän on paljon fiksumpi.

– Jokainen vuosi tuo lisää kokemusta ja ymmärrän entistä paremmin asioiden olevan kokonaisuuksia. Enää en ajattele niin lapsellisesti ja naivista kuin ennen valtuustokautta eli niin kivaa kuin kaikille olisikin luvata rahaa, ei se ole arkitodellisuutta.

– Monet leikkauksista ovat olleet oman arvomaailmani vastaisia, mutta jos tällaisia ikäviä päätöksiä ei pystytä tekemään, niin kymmenen vuoden kuluttua kenelläkään ei ole enää mitään, toteaa Wigelius.

Wigelius sanoo olevansa tulessa

Viimeisen neljänneksen ja muun muassa viimeisen talousarvion ollessa edessä Wigelius tunnustaa olevansa tulessa.

– Minä toivon olevani viimeisen vuoden aikana yhä pätevämpi ja yhä innostuneempi. Sd-ryhmän sisällä olemme saaneet ohitettua kaikki ryhmää rasittaneet kiistat Atanas Aleksovskia myöten ja koko ryhmä on päässyt niistä eteenpäin sen sijaan, että olisimme kaiken aikaa riitelemässä toistemme kanssa.

Wigelius aloitti seuraavan vaalikampanjan jo joulukuussa, kiitos ”opposition” valtuutetun sanojen ja katseen. Wigeliusta katsottiin vihaisena silmiin ja väitettiin demareiden romahtavan seuraavissa vaaleissa ja kuinka hänen puolueensa murskaa demarit.

– Tämän heiton jälkeen olen painanut joka päivä täysillä, jotta SDP voittaa Tampereen seuraavat kuntavaalit. Kiitän tätä valtuutettu, että hän antoi minulle valtaisasti tarmoa tehdä vaalityötä, sanoo Wigelius.

Teksti ja kuvat: Ismo Alhoniemi

 

 

 

SDP Tampere | Tampere by night

Lauri Lyly: Mistä on Tampereen kehitys tehty?

Tällä pormestarikaudella Tampere on kasvanut ja rakentunut. Työn alla ovat olleet ratikka, Kansi ja Areena, Hiedanranta, Sulkavuoren uusi keskusvedenpuhdistamo. Uusia koteja valmistui vuonna 2019 yli 4000.

Uusiakin on luvassa. Olemme päättäneet rakentaa uudet tilat Tampereen taidemuseolle ja Sara Hildénin taidemuseolle. Tämän vuoden aikana päätämme ratikan jatkolinjoista.

Vauhdikas rakentaminen näkyy myös urheilupaikoissa. Vuoden 2020 aikana meille valmistuu uusi pesäpallokenttä Kauppiin, uusi tekojääkenttä Sorsapuistoon ja Tammelan stadionin rakentaminen alkaa.

Tampereen väestökasvu on ollut historiallisen suurta. Vuosittain uutta noin 3000 uutta tamperelaista on muuttanut kaupunkiin.

Suurin yksittäinen ikäluokkamme ovat 24-vuotiaat. Haasteenamme on pitää heistä kiinni. Moni haluaisi pitää Tampereen kotinaan, mutta työpaikat ajavat muuttamaan pois.

Tampereen talouden pitäminen tasapainossa vaatii vielä paljon yhteisiä ponnisteluja, mutta olemme oikealla polulla.

Miten voisimme luoda lisää työpaikkoja, yrityksiä ja toimeentuloa Tampereen seudulle? Se on yhteinen haasteemme.

Pormestarikauden alussa kaupunki joutui ratkomaan korkeaa työttömyyttä ja huonoa taloustilannetta. Nämä kaksi ovat yhä haasteinamme, vaikkakin pienempinä kuin vuonna 2017.

Tampereen talouden pitäminen tasapainossa vaatii vielä paljon yhteisiä ponnisteluja, mutta olemme oikealla polulla.

Huhtikuussa 2017 Tampereen työttömyysaste oli 14,2 prosenttia. Joulukuussa 2019 se oli 11,6 prosenttia. Olemme pystyneet parantamaan tilannetta erityisesti alueellisella työllisyyskokeilulla.

Kokeilun aikana työttömyysaste ehti painua reilusti alle 11 prosentin. Harmillisesti valtioneuvoston päätöksellä kokeilu lopetettiin vuonna 2018 lopussa. Onneksi uusi hallitus on näyttänyt vihreää valoa kokeilun jatkamiselle keväällä 2020.

Työ pääradan parantamiseksi ja Tampere-Pirkkalan lentoaseman vilkastamiseksi jatkuu. Tarvitsemme lisää kapasiteettia Tampereen ja Helsingin väliselle päärataosuudelle.

Olemme laatineet ensimmäisenä Suomen kuntana ilmastobudjetin ja kokeilleet joukkorahoitusta.

Olemme käynnistäneet myös kokeiluja ja pilotteja. Esimerkiksi lähijunaliikenteen vuoroja on lisätty vuoden 2020 ajaksi Tampereen seudulla. Yhteydet Nokialta, Lempäälästä ja Orivedeltä ovat sujuvia ja nopeita. Tampereelle on helppo tulla.

Lisäksi pormestarin päätöksellä on perustettu muun muassa Köyhyysohjelmaan pureutuva köyhyystyöryhmä, huumeongelman tilannekuvaa kartoittanut työryhmä, esittävien taiteiden kehittämisen työryhmä ja Smart Tampere -ohjelman ohjaustyöryhmä.

Olemme laatineet ensimmäisenä Suomen kuntana ilmastobudjetin ja kokeilleet joukkorahoitusta. Lisäksi kokeilemme osallistuvaa budjetointia.

Lisäksi olemme kehittäneet kaupungin omaa toimintaa. Haluamme, että Tampereen kaupunki on hyvä työpaikka, joka houkuttelee osaajia. Tämän saavuttaminen edellyttää vielä lisää tekoja, mutta yhdessä arjen ammattilaisten kanssa pystymme siihen.

Kiivaan kasvu- ja investointikauden aikana emme ole halunneet tinkiä arjen palveluista. Olemme tehneet arvovalintoja. Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen ryhmäkokoja ei ole kasvatettu. Ikäihmisten palveluihin olemme lisänneet huolehtivia käsipareja.

Olemme yhtiöittäneet Tampereen tilapalvelut, Pirkanmaan Voimian ja Tampereen infran. Omina yhtiöinään ne ovat taloudellisesti toimivampia kokonaisuuksia ja lisäksi juuri näitä palveluita ja toimintoja on sujuvampaa kehittää kuin osana kaupungin omaa toimintaa.

Näissä muutoksissa emme ole tinkineet henkilöstön asemasta tai työsuhteiden ehdoista. Olemme turvanneet henkilöstön asemaa solmimalla asialliset siirtosopimukset. Olemme myös edellyttäneet, että perustettavissa uusissa yhtiöissä henkilöstöllä on oma edustajansa yhtiön hallituksessa.

Vaikka valtuustokausi alkaa kääntyä loppupuolelle, on työtä vielä tehtävänä. Erityisesti asunnottomuus, huumeongelma, ilmastonmuutos ja talous-, työllisyys- sekä sote-tilanne tarvitsevat tekoja.

Niitä on tehtävä nyt. Eikä ensi kaudella. Ongelmilla on tapana paisua, jopa kohtuuttomiin mittoihin, jollei toimeen tartuta.

Lauri Lyly, Tampereen kaupungin pormestari

Sos.dem. valtuustoryhmän aloite

Valtuustoryhmän aloite ääneen lausuttuna ja pähkinänkuoressa 27.1.2020.
Pähkinänkuoren avaa sos.dem. valtuustoryhmän puheenjohtaja Pekka Salmi.
Aloitteen sisältö on otsikoitu näin: ”Henkilöstön edustajien nimeäminen kaupungin omistamien yhtiöiden hallituksiin.”

 

SDP Tampere | Edustajien nimeäminen

Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä esittää henkilöstön edustajien nimeämistä kaupungin omistamien yhtiöiden hallituksiin

Laki henkilöstön edustuksesta yrityksen hallinnossa on ollut Suomessa voimassa kohta 30 vuotta. Lain mukaan yrityksissä, joissa on yli 150 työntekijää, tulisi henkilöstöllä olla edustaja yrityksen hallinnossa. Laissa ei ole tarkemmin määritelty, mitä hallinnolla tarkoitetaan. Enemmistössä yrityksissä henkilöstön edustusta hallinnossa ei ole kuitenkaan järjestetty lainkaan tai edustus on järjestetty esim. johtoryhmässä, laajennetussa johtoryhmässä tai hallintoneuvostossa, joissa vaikutusvalta on rajattua. Vähemmistönä ovat sellaiset yritykset, joissa henkilöstöllä on edustus yhtiön hallituksessa. Tällä hetkellä lain toteutuminen yrityksissä on siis heikkoa.

Toimiva vuoropuhelu työntekijöiden ja työnantajien välillä hyödyttää tutkimusten mukaan sekä työntekijöitä että yritystä. Henkilöstön edustus hallituksessa edistää tiedonkulkua, parantaa henkilöstön vaikutusmahdollisuuksia ja vahvistaa luottamusta. Mitä enemmän on paikallista luottamusta, sitä helpompi asioita on sopia. Tiedonvälitys kulkee myös ylhäältä alaspäin ja esimerkiksi johdon ehdottamien muutosten tarpeellisuutta voidaan helpommin perustella sekä ymmärtää. Varsinkin muutostilanteissa tiedonkululla ja luottamuksella on suuri merkitys.

Suomi on yritysten vuoropuhelussa jäänyt jälkeen keskeisistä kilpailijamaista Ruotsista ja Saksasta. Näissä maissa työntekijöillä ovat Suomea paremmat vaikutusmahdollisuudet. Ruotsalaisilla ja saksalaisilla työpaikoilla vallitsee myös suomalaisia työpaikkoja vahvempi luottamuksen kulttuuri.

Sosialidemokraatit haluavat lisätä henkilöstön osallistumismahdollisuuksia ja turvata henkilökunnan äänen kuuluminen yhtiöiden päätöksenteossa. Näin toimiessamme olisimme myös edelläkävijä henkilöstön osallistumismahdollisuuksien lisäämisessä. Tämä sopii hyvin kuntapuolen omistajille ja erityisesti Tampereelle.

Tampereella henkilöstön edustajia on valittu Pirkanmaan Voimia Oy:n, Tampereen Tilapalvelut Oy:n, Tampereen Infra Oy:n ja Tuomi Logistiikka Oy:n hallituksiin. Saadut kokemukset ovat rohkaisevia. Uudenlaisesta järjestelystä on tullut vain myönteistä palautetta. Nyt olisi oikea aika laajentaa käytäntöä koskemaan kaikkia yhtiöitä, joissa kaupungilla on määräävä asema.

Esitys: Esitämme, että jatkossa kaupunki nimeää henkilöstön edustajan kaikkiin yhtiöihin, joissa kaupungilla on määräävä asema.

Tampereella 27.1.2020

Tampereen sos.dem. valtuustoryhmä

SDP Tampere | Jonna Hietala

Jonna Hietala haluaa olla mukana vaikuttamassa

Jonna Hietala on yksi uusimista SDP:n jäsenistä. Joulukuussa puolueeseen ja Rantaperkiön työväenyhdistykseen liittynyt Hietala on demariperheestä, mutta vasta viime vuoden tapahtumat saivat Hietalan hakeutumaan jäseneksi.

– Haluan muistuttaa kaikille, kuinka hieno puolue meillä on ja kuinka hienoa työtä se on tehnyt. Työläisperheen tyttärenä koen tärkeäksi tehdä työtä SDP:n hyväksi, Hietala sanoo.

Parkanossa syntyneen, Tampereella ja Helsingissä asuneen sekä uudelleen Tampereelle muuttaneen Jonna Hietalan elämänvaiheet ovat kuin elokuvasta. Helsingissä Hietala työskenteli toimittajana ja viimeksi laajalevikkisen Kotivinkin toimituspäällikkönä. Elämän kulkusuunta muuttui, kun hän sairastui burn outiin ja tuli vakuuttuneeksi siitä, että hiukan päälle kolmikymppisenä ura toimittajana on huippukohdassa.

– Irtisanouduin ja muutimme takaisin Tampereelle. Olen lapsesta lähtien harrastanut käsitöitä ja sain päähäni perustaa lankakaupan. Niinpä vuonna 2011 harrastuksesta tuli ammatti. Omistin liikkeen 4,5 vuotta, jona aikana se muuttui isoksi jutuksi.

Kerran toimittaja, aina toimittaja. Lankakerien keskellä syntyi ajatus kansainvälisen neulelehden perustamisesta. Tästä myöhemmin.

Yhteiskunnallisista kysymyksistä ja politiikasta nuoruudesta asti kiinnostunut Hietala sanoo työläisperheen tyttärenä kokevansa tärkeäksi tehdä työtä SDP:n hyväksi. Jollain tasolla Hietalan ajatuksissa oli pitkään kytenyt ajatus liittymisestä SDP:hen, kunnes viime vuonna oli aika tarttua ajatuksista tekoihin.

Puolueen jäsenyys ei rakennu vain jäsenmaksun varaan

Hietala huomauttaa aika harvan hänen ikäluokastaan kannattavan demareita.

– Elämä opettaa ja oma elämäni on tuonut minulle monia tärkeitä kokemuksia. Olen nähnyt arkitodellisuuden laidasta laitaan, jossa toisessa laidassa on omien vanhempieni ahkerointi perheen talouden eteen ja toisessa laidassa taloudellisesti hyvin menestyvän oman yrityksen johtaminen, toteaa Hietala.

Hietala ei liittynyt SDP:hen vain maksaakseen jäsenmaksuja, vaan hän on halukas lähtemään mukaan politiikkaan ja rakentamaan yhteisöllisyyttä. Sosialidemokraattisten ajatusten hyväksi työskenteleminen voi tarkoittaa vaikkapa ehdokkuutta kuntavaaleissa.

– Haluan vaikuttaa ja tätä vaikuttamista voi tehdä monella tavalla sekä monella tasolla. Lähtisin hyvin mielelläni mukaan politiikkaan, sanoo Hietala.

”Yhtäkkiä olimme maailman suurin neulelehti”

Palataan tämän jutun alkuun eli maailman suurimpaan neulelehteen, joka päätoimittaja ja toinen perustaja sekä omistaja Hietala on.

Jossain vaiheessa lankakaupan pyörteissä ideoita pursuava nainen sai idean hyvin tehdystä ja tyylikkäästä käsityölehdestä. Syntyi neulelehti Laine (nimi on ranskaa ja tarkoittaa villaa), jonka ensimmäinen numero tuli ulos joulukuussa 2016. Loppu onkin vertaansa vailla olevaa historiaa. Laine on päätoimittaja ja omistaa menestyvän yrityksen ystävänsä kanssa.

– Yhtäkkiä olimme maailman suurin neulelehti. Lehti ilmestyy kolme kertaa vuodessa ja jokaista numero myydään 18 000 kappaletta eli koko painos. 30 prosenttia lehdistä ostetaan Yhdysvalloissa. Meistä on sanottu, että olemme uudistaneet kansainvälistä neulekenttää, sanoo Hietala.

14. helmikuuta ilmestyy ensimmäinen neulontakirja, jonka ensimmäinen 5 000 kappaleen painos on jo myyty loppuun.

Hietalan osaamista some-viestinnässä ja -markkinoissa on syytä hyödyntää sekä ottaa oppia. Instagramissa yhtiöllä Laine Publishingilla on peräti 91 000 seuraajaa, mikä kertoo kaiken olennaisen Hietalan suhtautumisesta somen merkitykseen.

– On kysymys lehden julkaisemisesta tai politiikan tekemisestä, niin jos halua vaikuttaa, on oltava sosiaalisessa mediassa. SDP:n jäsenten ja etenkin poliitikkojen on julkaistava somessa, jaettava muiden julkaisuja, tykättävä ja kommentoiva.

– Minusta on surullista, kun somea edelleen ylenkatsotaan sen sijaan, että muistettaisiin politiikan olevan henkilöbrändäystä. Yhtiökumppani Sini Kramer ja minä olemme halunneet antaa jotain sielustamme ja nyt ihmiset tietävät, meidän olevan Laineen takana, Hietala huomauttaa.

Teksti ja kuvat: Ismo Alhoniemi

 

 

 

 

SDP Tampere | Lyhennetty työviikko

Vatanen: Onko meillä varaa olla siirtymättä nelipäiväiseen työviikkoon?

Juonsin elokuussa SDP:n 120-vuotisjuhlassa paneelikeskustelun, jossa Sanna Marin esitti ajatuksen työajan lyhentämisestä. Asiasta nousi kohu silloin ja nyt uudestaan. On kuitenkin kysyttävä, onko meillä varaa olla pyrkimättä lyhyempään työaikaan?

Työelämäkeskustelu on täynnä puhetta muutoksesta. Siitä miten digitalisaatio, robotisaatio, väestön ikääntyminen tai ilmastonmuutos tulee mullistamaan työelämän ja nykyisen käsityksemme työstä. Siksi onkin niin kummallista, että kun joku tekee avauksen työelämän muutoksesta, yleisin reaktio on neliraajajarrutus ja mahdottomaksi julistaminen.

Tämä nähtiin niin Suomessa viime elokuussa Sanna Marinin esittäessä SDP:n 120-vuotisjuhlassa ajatuksen nelipäiväisestä työviikosta kuin menneen viikon aikana eurooppalaisessa mediassa, kun Marinin esitys lähti uudelle kierrokselle saksan- ja englanninkielisessä mediassa.

Juonsin elokuussa paneelikeskustelun, jossa Marin esitti ajatuksen työajan lyhentämisestä. Kysyin kaikilta viideltä panelistilta ehdotuksia visioihin, jotka voisivat olla tänä keväänä valmistuvan SDP:n poliittisen ohjelman suuria tavoitteita, sellaisia, mitä SDP:n kuuluisassa Forssan ohjelmassa aikanaan vaadittiin.

Sain vastaukseksi joukon utopistisia, mutta keskeisiä poliittisia tavoitteita, joita SDP:n tulisi edistää. Marin nosti esiin lapsiperheköyhyyden poistamisen, vanhusväestön hyvinvoinnin ja työajan lyhentämisen tapoina viedä hyvinvointivaltiota eteenpäin.

Näistä työajan lyhentäminen nousi kohuksi ja sai aikaan ryöpyn kritiikkiä. Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi ilkkui ajatusta kysymällä, että miksi ei sitten 0 tuntia päivässä ja 0 päivää viikossa. Vähän rakentavammissa puheenvuoroissa nostettiin esiin kysymyksiä kansantaloudesta, ikääntymisen tuomasta työmäärän vähentymisestä ja hyvinvointivaltion kulurakenteesta.

Kuitenkin tiedämme, että työ tehostuu jatkuvasti sekä sen, että työn tehostuminen on johtanut työajan lyhentymiseen koko viime vuosisadan ajan. Reilussa sadassa vuodessa työajasta on hävinnyt lähes puolet. Joten miksi asia ei ansaitsisi tarkempaa pohdiskelua torjumisen sijaan?

Aikanaan kuuden päivän ja vähintään 10 tunnin työaika oli normi, josta luopuminen oli työväenliikkeen suurimpia tavoitteita ympäri maailman. Nyt ajatus kuusipäiväisestä viikosta tuntuu käsittämättömältä ehkä Japania lukuun ottamatta kaikkialla. Japanissa kun ylityötunneille asetettiin lailla katto vasta viime vuonna.

Jo nyt työmäärät ovat erilaisia eri maissa, aloilla ja työpaikoilla. Ranskassa työaikaa lyhennettiin jo 20 vuotta sitten 35 viikkotuntiin. Hollannissa keskimääräinen työaika on 29 tuntia viikossa, joskin maalle tyypillistä on osa-aikatyön korkea osuus. Kukaan ei kuitenkaan pidä Hollantia taloudellisesti epäonnistuneena maana, päinvastoin, maa on toistuvasti maailman onnellisuustilastojen kärkisijoilla ja on ykkönen OECD:n työn ja vapaa-ajan tasapainoa mittaavassa selvityksessä.

Ajatus jostain yhteismitallisesta, kaikille samasta standardista, josta työajan vähentämiseen pyrkivä yhteiskunta olisi poikkeus, on siis tuulesta temmattu. Ajatuksia nelipäiväisestä työviikosta on esitetty jo pitkään. Suomalaisessa keskustelussa esimerkiksi STTK julkaisi aiheesta pamfletin keväällä 2017.

Samalla työajan lyhentämisen kokeiluja on tehty yhä enenevissä määrin eri puolilla maailmaa, hyvin erilaisissa yhteiskunnissa ja työyhteisöissä. Tulokset osoittavat pääosin samaan suuntaan, ihmiset voivat paremmin, sairauspoissaolojen määrä vähentyy, työpaikan ja työntekijän kulut vähenevät ja useammassa tutkimuksessa ja kokeilussa on todettu tehokkuuden ja jopa tuloksen kasvavan.

Suomessa ja muualla Euroopassa painitaan väestön ikääntymisen mukanaan tuomien ongelmien kanssa. Siihen viitataan myös usein työajan lyhentymisen yhteydessä. Koska väestö ikääntyy, meillä ei riitä tarvittavaa työvoimaa, jos teemme vielä lyhyempää viikkoakin. Samalla murehditaan syntyvyyden laskusta. Eikö samalla logiikalla pitäisi kysyä, että onko meillä varaa olla lisäämättä ihmisten perheelle käytettävää aikaa, mikäli haluamme, että nuoret haluavat enemmän lapsia ja syntyvyys saataisiin nousuun?
Kysymys on myös ilmastopoliittinen. Vähemmän työpäiviä tarkoittaa myös vähemmän työmatkoja.

Japanin Microsoftin kokeilussa sähkön kulutus lasku 23 % ja tulostettavan paperin määrä lähes 70 %. Vaikka yhden kokeilun tulos ei olekaan suoraan laajennettavissa muualle, on samansuuntaisia tuloksia löydetty myös muualla. Työajan lyhentämisellä vaikuttaa olevan ekologista- ja hiilijalanjälkeä pienentävä vaikutus myös kansantalouden tasolla. Kuten syntyvyyden osalta, mikäli haluamme ottaa ilmastokysymyksen tosissaan, voimmeko jättää pohtimatta myös työaikaan liittyvät kysymykset ilmastonmuutoksen osalta?

Lopulta kysymys työajasta on hyvin periaatteellinen ja koskee työn tehostumisen hyötyjen jakautumista. Kun me tuotamme koko ajan enemmän, tehokkaammin ja korkeampaa laatua, niin kenellä on oikeus hyötyä kehityksestä? Kun digitalisaatio ja teknologian kehitys tekevät kaikenlaisesta työstä tehokkaampaa, onko työntekijällä oikeus hyötyä tästä tehostumisesta vai siirtyykö hyöty vain omistajan iloksi?

Voisiko ajatella, että sen sijaan, että samassa työajassa hoidamme yhä enemmän työtehtäviä, hoitaisimmekin saman määrän (tai vähän enemmän) työtehtäviä lyhyemmässä ajassa ja käyttäisimme vapautuvan ajan perheelle, harrastuksille ja kulttuurille, kuten Sanna Marin elokuussa kysyi?

Kaisa Vatanen on Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtaja
Artikkelin kuva: Jukka-Pekka Flander

Kuvassa (vasemmalta): Tytti Tuppurainen, Ville Skinnari, Pinja Perholehto, Antton Rönnholm, Sanna Marin, Kaisa Vatanen.

 

SDP Tampere | Kaapo Asuma

Marinin viitoittamalla tiellä eteenpäin

Kaapo Asuma, 19, on aloittanut juuri Länsi-Suomen Demarinuorten järjestösihteerinä. Lisäksi hänen vastuullaan on Tampereen Demarinuorten toiminnan, talouden ja hallinnon koordinointi.

Perehdytyksen jälkeen Asuma on päässyt jo tositoimiin. ”Työhön kuuluu paljon paperinpyöritystä, mutta myös politiikanteolle on oma aikansa.”

Kyse on nimenomaan toiminnasta. Asuma toivoo vahvaa ja kantaa ottavaa politiikkaa.

Imagoa olisi hyvä vahvistaa. Se tarkoittaa vahvempia ulostuloja ja enemmän kannanottoja.

On reagoitava nopeasti oltava kiinni ajassa, sillä vastavoimia on ihan riittävästi liikkeellä. Asuma kaipaa myös lisää keskustelua. Haluan asiakysymykset takaisin keskusteluun. Kritisoida saa, mutta haukkuminen ei tunnu oikealta. Näkisin myös niin, että Demarinuorten tehtävä on sparrata emopuoluetta, sanoo Asuma.

Asuman esikuva on pääministeri Sanna Marin. Viidennen sukupolven demarina Asuma liittyi puolueeseen joulukuussa 2015, juuri Marinin innoittamana. ”Marin on vahva ja uskaltaa sanoa oman mielipiteensä.”

Lisää demokratiakasvatusta

Jonkin verran Asuma on huolissaan siitä, että ammattikoulussa demokratian opetus on vajavaista.

Peruskoulutus ei tällä hetkellä anna riittävää demokratiakasvatusta. Jo nyt on aikuisia sukupolvia, joiden tiedot yhteiskunnasta ovat hyvin suppeat. Tämä ajaa helposti kohti populisteja.

Demarinuorten kontolla ovat toisen asteen opiskelijat, myös ysiluokkalaiset. SONK, Sosialidemokraattiset Opiskelijat, taas huolehtii korkeakoulutetuista. Asuma on huolissaan myös siitä, että arvot ovat koventuneet.

Vaikuttaa siltä, että ihmisarvon kannatus on laskenut. Äärioikeisto ja etnonationalismi ovat nostaneet päätään. On pelottavaa, että joissain piireissä näitä ajatuksia halutaan normalisoida.

Vaikeisiin kysymyksiin haetaan helppoja ratkaisuja, vaikka tiedossa on, että asiat ovat monimutkaisia. Me emme sorru populismiin, toteaa Asuma.

Ylpeästi demari

Osa nuorista saattaa pitää politiikkaa elitistisenä.

Joku saattaa ajatella, olenko tarpeeksi fiksu. Tärkeää on se, että on mielipiteitä.

Konsensushakuisuus on Asuman mielestä oleellista. Haluamme tehdä yhteistyötä varsinkin nykyisten hallituspuolueiden nuorisojärjestöjen kanssa. Meillä on ja varmasti tulee olemaan illanviettoja ja teemme lisäksi yhteisiä kannanottoja, sanoo Asuma. ”Kaikkien mielipiteille on annattava mahdollisuus. Kaikki saavat sanoa!”

Ideana olisi perustaa jonkinlainen Google forms -tyyppinen palaute/mielipideboxi, johon myös ne ujoimmat uskaltaisivat laittaa omat näkemyksensä ja ideansa. Jos ei itse halua tuoda esille ääneen esityksiä, Kaapo itse tai joku muu voi sen hyvin tehdä. ”Sellainenkin aika oli, että demariutta piti aina selittää. Silloin kaikkia demarien edesottamuksia kommentoitiin minulle.”

Asuma ideoikin yhdessä tamperelaisen kuntapoliitikko ja eristysavustaja Sofia Julinin kanssa aihetunnisteen #ylpeastidemari. ”Somessa pitää olla aktiivinen, jotta viesti saadaan perille. Somemarkkinointiin kannattaa panostaa myös rahallisesti.”

Viestintää tullaan myös kehittämään entisestään. ”Uskon, että vuoden päästä aktiivien ja jäsenten määrä kasvanut.”

Teksti ja kuvat: Jyrki Liikka

 

SDP Tampere | Valtuuston kokous

Vuoden viimeinen valtuustokokous

Valmiusasemissa vuoden viimeiseen valtuustokokoukseen. Tunnelma oli korkealla, ainakin viidennessä kerroksessa, jopa korkeammallakin!

Kuvassa (vasemmalta): Inna Rokosa, Lauri Lyly, Anneli Kivistö, Johanna Loukaskorpi, Esa Kanerva, Riitta Ollila, Aila Dündar-Järvinen, Pekka Salmi, Kirsi Kaivonen, Ilkka Porttikivi, Anne Liimola, Ulla Kampman, Ilpo Sirniö, Eija Kamppuri, Ari Wigelius, Riitta Lyytikäinen, Tuula Harkonmaa.

Kuvasta puuttuvat ne, jotka eivät olleet paikalla.