Nollasta sataan kuukaudessa!

Viime kuntavaaleissa 2017 Kirsi Kaivonen aloitti kampanjansa neljä viikkoa ennen vaalipäivää. Kampanja lähti liikkeelle, kun silloinen apulaispormestari Pekka Salmi otti yhteyttä ja pyysi palaveriin.

Minulla ei ollut aavistustakaan, mistä oli kysymys, kertoo Kaivonen.

Kirsi Kaivosen perhetausta tai aikaisempi elämä ei ollut erityisen poliittinen. Toki hän on aina vaaleissa äänestänyt.

Suhtauduin aika neutraalisti politiikkaan, mutta minulla on ollut tiedossa puolue, jota kannatan.

Kaivonen luotsasi työpaikallaan Tampereen pelastuslaitoksella reilun kaksivuotisen projektin, missä pelastuslaitoksen naisensihoitajat tekivät hyväntekeväisyyskalenterin.

Kalenteri nousi esiin pitkin valtakunnan medioita, koska emme nakuilleet. Halusimme tuoda ammattiamme tyylikkäästi esille.

Tamperettakin kuvaavalla kalenterilla he keräsivät lähes 19 000 euroa vapaaehtoiselle pelastustoiminnalle.

Projektin tiimoilta Kaivonen otti yhteyttä Pekka Salmeen ja tiedusteli julkistukseen sopivia tiloja. Salmi otti onkeensa ja kalenterin julkistamistilaisuus pidettiin Vanhalla kirjastotalolla.

Jonkin ajan kuluttua tuli kutsu palaveriin ja Salmi pyysi Kaivosta kuntavaaliehdokkaaksi.

Ensireaktioni oli: mitä, minä, ihan tavallinen Kaivonen Tampereelta? Miten osaisin, miten pärjäisin?

Ensitöikseen Kaivonen perusti poliitikkoprofiilin

Kevät oli silloin pitkällä, varsinaiseen vaalipäivään oli aikaa vain kuukausi.

Minulla oli hämmennys siitä, miten osaan kampanjoida? Kaikki oli uutta ja olin ihan tuntematon.

Yksi paine tuli siitä, että aikaa oli niin vähän. Lisäksi kaikki muut olivat kampanjoineet jo pitkän aikaa.

Ajattelin, että teen sen minkä osaan.

Ensitöikseen Kaivonen perusti poliitikkoprofiilin Facebookiin. Some oli tuttu väline, johon oli helppo mennä. Samaan syssyyn hän teetätti vaalilehtisiä.

Kaivosen mukaan onnistumisen elementit näin kireällä aikataululla olivat siinä, että hänellä oli alusta lähtien takanaan vahva tukijoukko. Se antoi uskoa kampanjointiin.

Tukiverkkoa politiikan sisällä Kaivosella ei ollut.

Ajattelin, että en sure sitä, vaan alan hyödyntää sitä, mitä minulla on olemassa.

Koetan etsiä kaikista asioista positiivia puolia

Kaivosen vaalikampanja oli osoitus siitä, kuinka somessa voi saada paljon aikaiseksi.

Sosiaalisessa mediassa voidaan tehdä hyviä asioita, mutta siellä on myös pahaa ja negatiivisuutta.

Kun isäni kuuli, että lähden ehdolle, hän sanoi: ”Sinä satutat itsesi, olet liian herkkä!”

No, satutitko?

No, en! Välillä on ollut vaaran paikkoja, joissa on miettinyt, onko tämä juttu minua varten.

Ehkä olen ollut joissain kohtaa liian sinisilmäinen, mutta koetan etsiä kaikista asioista positiivia puolia.

Kaivosen ammatti on tuonut perspektiiviä, miten vaikeisiin asioihin voi suhtautua.

Kenttätyössä kaikki asiakkaat eivät ole mukavia ja helppoja. Joskus kohtaamme ihan suoria hyökkäyksiä.

Ensimmäisen kauden kaupunginvaltuutettu Kaivonen on keskustelijana maltillinen, se on hänen johtoajatuksensa somessakin.

Minulla on someen viha-rakkaussuhde. Koen, että minun ei tarvitse alkaa riidellä siellä. Olen koettanut pysyä sellaisena kuin olen ja mikä on minulle luontevaa.

Tärkeintä on, että löytää itselleen sopivan tavan toimia.

Someen pitää päivittää säännöllisesti jotain, osoittaa aktiivisuutta ja ehkä osallistua keskusteluihin. Mutta ei pidä myöskään yliyrittää. Jos et ole aito, se näkyy, muistuttaa Kaivonen.

 

Teksti: Jyrki Liikka

Kuva: Studio Dettani Johanna

Kymmenen vinkkiä somen käyttöön

Tänään SDP Tampereen some-työpajassa keskustelimme sosiaalisen median hyvistä ja huonoista puolista.

Vilkkaan keskustelun lisäksi paikalla olleet ehdokkaat tekivät itselleen oman poliitikkosivun Facebookiin kunnallisjärjestön sihteeri Riku Kemppisen opastuksella.

Siitä se vaalityö lähtee liikkeelle!

Joku saattaa kysyä, miksi kuntavaaliehdokkaan on hyvä olla sosiaalisessa mediassa?

Vastaus on varsin yksinkertainen: poliitikon kannattaa olla aktiivinen sosiaalisessa mediassa jo siksi, että sitä kautta saa suoran yhteyden ihmisiin. Somen kautta voi kätevästi tavoittaa runsaasti yleisöä, ja se on myös nopea ja edullinen tapa tehdä vaalityötä.

Itse asiassa jokaisen politiikan kentillä hääräävän on suorastaan velvollisuus olla somessa!

Some on kuntavaaliehdokkaalle mahdollisuus. Yleisösuhteen rakentaminen ei kuitenkaan tapahdu hetkessä. Se vie aikaa, mutta palkitsee lopulta.

Kannattaa pitää mielessä, että Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa toimivat samat vuorovaikutuksen säännöt kuin torilla.

Kymmenen vinkkiä

Ensiksi: muista päivittää sivuasi ja ole aktiivinen.

Toiseksi: keskustele ja osoita kiinnostusta muita kohtaan.

Kolmanneksi: tykkää muiden päivityksistä.

Neljänneksi: jaa muiden juttuja.

Viidenneksi: älä lähde mukaan kaikenlaisiin öyhötyksiin.

Kuudenneksi: ole avoin, suora ja rehellinen.

Seitsemänneksi: kunnioita muita keskustelijoita.

Kahdeksanneksi: ole positiivinen ja ratkaisukeskeinen.

Yhdeksänneksi: ole oma itsesi.

Kymmenenneksi: toista, toista ja toista viestiäsi.

+

Ja vielä kerran: toista!

Alla on tilaa omille muistiinpanoille:

 

 

Teksti ja kuva: Jyrki Liikka

Vinkkejä kuntavaaliehdokkaille!

Kuntavaalit lähestyvät ja jotain tarttis tehdä.

Luova johtaja Jonna Hietala ja valtuutettu Ari Wigelius, millaisia vinkkejä kampanjointiin antaisitte ehdokkaille?

Tärkein vinkki lienee se, että ole oma itsesi. Kuulostaa helpolta, mutta se on vaikeaa, kun on mukana politiikassa. Monet odottavat, että sinun pitäisi olla jotain hienoa, sanoo Wigelius.

Somen käytössä on sama juttu. Ei kannata asettua kenenkään yläpuolelle.

YouTube -tähdistä on tullut ilmiöitä, koska he ovat katsojan tasolla, Hietala sanoo.

Selvää on, että somekanavien on oltava kunnossa, mieluummin hyvässä kunnossa. Valitse vähintään yksi kanava, joka tuntuu itsestä luontevalta.

Hietala muistuttaa, että kuvien merkitystä ei saa aliarvioida.

Kun toreilla ei voi olla tekemässä vaalityötä, niin somen valtavasta infotulvasta voi erottua hyvillä kuvilla. Ihminen katsoo ensin kuvaa ja vasta sitten, mitä alla sanotaan, kertoo Hietala.

Some toimii tunnetusti niin, että viestiä pitää toistaa.

Tee mieluummin kymmenen juttua, kuin miettisit vain yhtä viikkotolkulla.

Toistoa ilman muuta. Algoritmithan toimivat niin, että joka päivä on tapahduttava jotain.

On hyvä olla impulsiivinen ja tehdä silti mahdollisimman näyttävästi.

Jos sinulla on Facebook-profiili, kerro jossain, että olet ehdokas. Ihmiset eivät välttämättä halua kaveriksi, vaan he katsovat, kuka olet.

Ihmisistä saa netistä paljon tietoa ja julkikuva voi olla pienestä kiinni.

Olisi hyvä katsoa, mitä sinusta on netissä ja poistaa vanhat örvellyskuvat, vaikka ne joskus olivat hauskoja, Wigelius sanoo.

Suurempi ongelma on se, jos netistä ei löydy mitään. Jos sinusta ei löydy mitään, niin se on siinä, Hietala kertoo.

Rauno Ihalainen, perusta Facebook -profiili ja tee positiivia päivityksiä, niin saat vaaleissa 500 ääntä enemmän, Wigelius neuvoo.

Monella menee sormi suuhun siinä vaiheessa, kun pitäisi tehdä päivityksiä.

Hietalan mukaan sinne voi laittaa aivan arkisia asioita tyyliin ”Tänään lunta luodessani ajattelin, että onpa mukavaa, kun Tampereelle on tullut uusi kirjastoauto.”

Sitä kautta johdatetaan, että minulle tärkeitä ovat kulttuuri- ja sivistysasiat. Eikä sitä tarvitse avata sen kummemmin. Se kertoo jo sen, että ehdokasta kiinnostavat nämä asiat.

Asioihin kannattaa suhtautua positiivisesti ja kannustavasti. Luoda sellaisia tartuntapintoja, joihin ihmisten on mukava kommentoida.

Eikä kannata lähteä mukaan mihinkään öyhötykseen, muistuttavat molemmat.

Somessa tulva on niin valtava, että on turhaa lähteä aina kirjoittamaan jotain syvällistä.

Jos kirjoittaa pitkästi, se pitää olla tosi hyvin kirjoitettu, kuittaa Wigelius.

Ei tarvitse heti olla syvällistä tekstiä, sillä ihmisillä ei ole aikaa lukea sitä, Hietala sanoo.

On tärkeää tuoda esiin inhimillistä itseään, muutaman pidemmän blogitekstin voi tehdä kampanjan aikana.

Muista myös oikeinkirjoitus! Kirjoitusten ei tarvitse olla täydellisiä, mutta oikeinkirjoitukseen voi panostaa.

Twitter on usein haastava tekstin lyhyyden vuoksi.

Turun demarien pormestariehdokas Aki Lindén on hyvä Twitterissä. Rauno Ihalainen voisi hyvin kirjoittaa Twitterssä: ”Leivoin tänään pullia!” ja saisi tuhat tykkäystä, Wigelius sanoo.

Kyllä tuollaisella päivtyksellä saa näkyvyyttä, Hietala komppaa.

Jos tuuttaa vain politiikkaa, antaa itsestään kylmän kuvan.

Wigelius huomauttaa, että kannattaa ottaa mallia muiden poliitikkojen päivityksistä.

Jos lähdetään tyhjästä luomaan somekuvaa, täytyisi löytää oikea yhteistyökumppani, joka ehkä puffaa sinua ja tuo liikennettä omalle sivullesi.

Jos olisin itse ehdokas miettisin oman ikäluokkani kovia nimiä, mitä yhteistä minulla on vaikka Sannan tai Ilmarin kanssa. Voi kysyä vaikka kommenttia tai tägätä tyyliin ”Olen yhtä mieltä #SannaMarin’in kanssa”, jolloin se nousee somevirrassa juuri linkityksen takia, sanoo Hietala.

 

Teksti ja kuva: Jyrki Liikka

Tampereen demarit valitsivat ensimmäiset kuntavaaliehdokkaansa

Tampereen SDP:n kunnallisjärjestön edustajisto päätti hybridikokouksessaan 11.1.2021 asettaa ensimmäiset 85 kuntavaaliehdokasta. Kunnallisjärjestön hallitus nimeää loput 15 ehdokasta lähiaikoina. Pormestariehdokkaasta päätetään myöhemmin edustajiston kokouksessa.

Ehdokkaiksi on asetettu monipuolinen lista erilaisia ihmisiä, joita yhdistää vahva sosialidemokraattinen arvomaailma. Listalla on eri alojen kokemusta, erityisesti ihmisten arjen asiantuntijoita, jotka rakentavat Tampereesta paremman paikan elää”, kertoo SDP Tampereen kunnallisjärjestön puheenjohtaja Jyrki Koskinen.

SDP Tampereen kuntavaaliehdokkaat 2021:

Ahmadi Ahmed, 29, diplomi-insinööri

Aleksovski Atanas, 52, toiminnanjohtaja

Arbelius Marja, 64, eläkeläinen

Asuma Kaapo, 20, järjestösihteeri

Dündar-Järvinen Aila, 58, herastuomari

Grann Hanna-Maria, 44, terveydenhoitaja

Gustafsson Jukka, 74, kansanedustaja

Hannula Timo, 48, pääluottamusmies

Harkonmaa Tuula, 51, yo-merkonomi

Hashi Abdulkadir, 51, verkostokoordinaattori

Heino Leena, 49, järjestelmäasiantuntija

Herranen Pentti, 61, vahtimestari

Hiitti Antti, 36, lehtori

Högbacka Kalle, 32, näyttelijä

Hämäläinen Eetu, 41, linja-autonkuljettaja

Ihalainen Rauno, 68, sairaalaneuvos

Julin Sofia, 22, poliittinen avustaja

Kaivonen Kirsi, 38, ensihoitaja

Kallio Kalle, 43, museonjohtaja

Kampman Ulla, 58, koulutusasiantuntija

Kamppuri Eija, 50, varhaiskasvatuksen opettaja

Keinänen Rasmus, 20, opiskelija

Keränen Jyri, 49, lähihoitaja

Kivekäs Pekka, 70, eläkeläinen

Kivistö Anneli, 75, eläkeläinen

Korhonen Auli, 66, eläkeläinen

Korpela Bahria, 38, ohjaaja

Koskinen Jyrki, 53, toiminnanjohtaja

Kuusinen Marie, 37, automaatio- ja koneenasentaja

Kuusipalo Saana, 24, yrittäjä

Kähkönen Henrik, 37, hitsaaja

Laaksonen Raimo, 63, erityisluokanopettaja

Lahtinen Jussi, 35, väitöskirjatutkija

Lahtinen Raisa-Tiina, 65, toimittaja

Laitinen Kimmo, 36, liiketoimintajohtaja

Lapila Timo, 43, logistikko

Lehtelä Heli, 38, käsityönopettaja

Lehtimäki Joni, 49, tuotespesialisti

Lignell Birgit, 59, laboratorioanalyytikko (AMK)

Liikka Jyrki, 59, vapaa toimittaja

Liimola Anne, 64, päiväkodin johtaja

Lobanovskiy Arseniy, 28, yhteiskuntatieteiden maisteri

Loukaskorpi Johanna, 46, apulaispormestari

Luhtalampi Mari, 48, varhaiskasvatuksen erityisopettaja

Machaal Mahmoud, 59, sairaanhoitaja

Majava Paula, 63, taideaineiden tuntiopettaja

Marin Sanna, 35, pääministeri

Marjeta Satu, 41, joukkoliikennelogistikko

Mehtätalo Annielina, 28, restonomi

Mikkola Outi, 27, järjestöasiamies

Moskari Ari, 49, insinööri

Mozaffari Khalil, 31, opiskelija

Niemenmaa Marjo, 44, hallintotieteiden maisteri

Niemi Ville, 41, yrittäjä

Nieminen Helena, 58, henkilöstökoordinaattori

Niinivaara Mirva, 38, asiantuntija

Nurmi Touko, 75, eläkeläinen

Nurminen Ilmari, 29, kansanedustaja

Näreikkö Heikki, 68, toimittaja

Paulamäki Jari, 60, yrittäjä

Peltovirta Kari, 52, hallinnollinen isännöitsijä

Penders Elisa, 37, aluepäällikkö

Pitkänen Jari, 60, yrittäjä

Pohjola Tuula, 60, linja-autonkuljettaja

Porttikivi Ilkka, 41, rikosseuraamustyöntekijä

Randell Marko, 41, perämies

Rokosa Inna, 28, opiskelija

Salmi Pekka, 46, toiminnanjohtaja

Seppälä Janne, 44, suunnitteluinsinööri

Sinisalo Kirsi-Kaisa, 50, näyttelijä

Sirniö Ilpo, 62, projektityöntekijä

Solja Petri, 35, seurakuntapuutarhuri

Tervo Anne, 65, eläkeläinen

Tuokko Jyri, 28, poliittinen suunnittelija

Vaara Jenny, 29, koulutuspoliittinen asiantuntija

Vatanen Kaisa, 39, poliittisen valmistelun päällikkö

Vesa Unto, 76, emeritustutkija

Viitanen Pia, 53, kansanedustaja

Viljanen Iidakaisa, 41, järjestösihteeri

Viljanen Kirsti, 64, eläkeläinen

Virta Tero, 43, konduktööri

Wickström Jarkko, 36, yhteiskuntatieteiden maisteri

Wigelius Ari, 36, järjestöasiantuntija

Wäre Johanna, 50, projektipäällikkö

 

Lisätietoja antaa kunnallisjärjestön puheenjohtaja Jyrki Koskinen, jyrki.koskinen@tampereensyke.fi

tai 0400 338 024.

Kuntavaalit pidetään sunnuntaina 18.4.2021 ja ennakkoäänestys järjestetään 7.‒13.4.2021.

 

Teksti ja kuva: Jyrki Liikka

Muutamia pohdintoja vuodesta 2020

Vuosi 2020 jäänee mieleen vuotena, jolloin maailma muuttui vai muuttuiko? Millaisia muutoksia korona on elämäämme tuonut?

Yksi, mikä ei ole muuttunut, on roskaaminen. Eli jos et ole aiemminkaan osannut tehdä roskalle muuta kuin heittää sen kadulle tai jättää luontoon, niin nyt teet samoin ja heität maskisi maahan. Tätä käyttäytymismallia minun on vaikea ymmärtää. Jos oikein kärjistää, voi kysyä, mitä tällaisen ihmisen päässä liikkuu? Vastaus on: ei mitään.

Mutta mennään asiaan, mihin toivon vuoden 2020 meitä ohjaavan, ja se on rauhoittuminen perusasioiden ääreen. Millaisten arvojen maailmassa olemme eläneet ja millaisen maailman haluamme?

Uskonpa, että läheisten hyvinvointi on ollut oleellista. Huoli on ollut monella suuri, kun hoivakodissa asuvaa omaa vanhempaa ei voinutkaan enää käydä tapaamassa kuten ennen. Entä isovanhemmat, jotka kaipasivat lastenlapsiaan, ja yhtäkkiä tapaamiset eivät olleetkaan helposti järjestettäviä.

Lapsiperheiden arkeen toivon vuoden 2020 tuoneen myös hyviä muutoksia. Lapset haluavat olla omien vanhempiensa kanssa. Sen osoitti myös Lapsibarometri 2020 -kysely, jossa selvitettiin kuusivuotiaiden käsityksiä hyvästä elämästä (Lapsibarometri 2020, Lapsiasiavaltuutetun toimisto, lapsiasia.fi).

Lapset kaipaavat leikkiä, yhdessäoloa ja kehuja. Vanhemmilla tulee olla aikaa lapselleen. Ei tarvitse mennä paikasta toiseen, vaan riittää kun ollaan kotona, leikitään ja saa ruokaa. Yksinkertaista, eikö? Ydinperhe tai korkeasti koulutetut vanhemmat eivät varmista lapsen hyvää päivää, jos vanhemmilla ei ole lapselleen aikaa.

Tämän vuoden suosituimpia joululahjoja olivat lautapelit; niistä onkin hyvä aloittaa perheen yhdessäoloa ja yhteiset leikit. Lapsi kaipaa rakkautta ja rajoja. Lapsen pitää tuntea, että häntä rakastetaan ja että hänellä on turvallista olla. Meidän aikuisten on varmistettava lapsille hyvä elämä, eikä se tarkoita tavaramäärää vaan huolenpitoa, aitoa välittämistä. Entä jos suorittamisen tilalle saataisiin entistä enemmän välittämistä? Opetellaan kotoilua!

Mitä muuta voimme oppia vuodesta 2020? Arkeen on tullut muutoksia, jotka osaltaan jäävät elämäämme helpottamaan: etätöiden lisääntyminen, työmatkustuksen vähentyminen ja ns. hybridikokousten mahdollistaminen. Myös asuntosuunnittelussa vaaditaan uudenlaista ajattelua.

Vuoden 2020 aikana opittiin taas leipomaan, arvostettiin kotimaisuutta, kotiin oli helppo tilata ruokaa, verkkokauppa kehittyi ja pakettien määrä kasvoi. Ja koimme varsinaisen digiloikan, sillä Teams ja Zoom ovat osa arkeamme, ainakin monen kokoustajan ja opiskelijan arkea, saati kunnan työntekijän. Ja mikä mukavinta, innostuimme tekemään käsillämme, ei pelkästään käsitöitä vaan remontoimme ja kiinnostuimme puutarhanhoidosta.

Tässä vain joitakin nostoja vuodesta 2020. Olemme kulkemassa kohti valoisampaa aikaa, kevättä ja kesää 2021 kohden, kun rokote on saatu helpottamaan elämäämme. Mutta toivottavasti muistamme jatkossakin nämä yksinkertaiset asiat: yski oikein, pese kätesi kun menet kotiin tai kylään, käytä käsihuuhdetta kun et voi pestä käsiäsi. Muista siis hyvä käsihygienia! Äläkä mene viihteelle, kylään tai töihin, jos olet nuhassa ja yskässä ‒ näin me kaikki pysymme terveempinä. Välitetään siis toisistamme ja itsestämme.

Terveellistä ja turvallista vuotta 2021!

Anne Liimola, kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen jäsen

Kuva: Harri Hurske

Lautakunnissa tapahtuu: Sara Hildénin taidemuseon johtokunnan kokous

Kokous pidettiin 15.12.2020 poikkeuksellisesti taidemuseon kahvilassa, jossa huolehdittiin riittävistä turvaväleistä.

Kuten tiedossa on, Sara Hildénin taidemuseo tarjoaa Sara Hildénin säätiön ja Tampereen kaupungin väliseen sopimukseen perustuvat taidemuseopalvelut, jotka koskevat säätiön omistaman suomalaisen ja kansainvälisen modernin taiteen kokoelman esilläpitoa ja hoitoa sekä vaihtuvien näyttelyiden järjestämistä kaupungin omistamassa ja ylläpitämässä Sara Hildénin taidemuseossa.

Sara Hildénin taidemuseoon onkin tulossa ensi vuonna jälleen hyvin kiinnostavia näyttelyitä.

Jos koronatilanne sallii, helmikuun alussa avautuu taidemaalari Kari Vehosalon (s. 1982) yksityisnäyttely. Kyseessä on koko museon kattava katsaus taiteilijan tähänastiseen tuotantoon.

Vehosalo kuvaa ihmistä ja pohtii teoksissaan yksilön ja sosiaalisen todellisuuden välisiä suhteita. Näyttelyn pääpaino on maalauksissa, mutta esillä on myös piirustuksia, veistoksia ja installaatioita.

Kesän 2021 näyttely Taiteen tiloja, tilojen taidetta perustuu Sara Hildénin säätiön kokoelmaan. Näyttelyn teokset ja niiden välinen vuoropuhelu kommentoivat erilaisia tilan näkemisen ja kokemisen tapoja. Esillä on myös kokoelman uushankintoja. Näyttelyä täydennetään teoslainoilla.

Syksyn kansainvälinen näyttely on taidemaalari Marcel Dzaman (s. 1974) yksityisnäyttely.

Dzama visualisoi teoksissaan lapsuuden fantasioita ja satujen maailmaa. Vaikutteet löytyvät kansanperinteestä, taidehistoriasta ja populaarikulttuurista.

Marcel Dzaman näyttely on sikäli merkittävä tapaus, että kyseessä on taiteilijan ensimmäinen museonäyttely Pohjoismaissa.

Uudisrakennuksen arkkitehtikilpailu päättyi joulukuun alussa. Arkkitehtikilpailu herätti hyvin laajaa kiinnostusta, joka kertoo mm. siitä, kuinka arvostettu toimija Sara Hildénin taidemuseo maailman museokentällä on.

Kilpailuun saapui 475 ehdotusta, joista saadaan lisätietoa tammikuun alkupuolella.

Koronarajoitusten vuoksi museo on suljettuna 10.1.2021 asti.

 

Jyrki Liikka, Sara Hildénin taidemuseon johtokunnan jäsen, varapuheenjohtaja

Kuva: Jyrki Liikka

Haluaisin nähdä tulevaisuudessa sellaisen Iidesjärven, jossa luonto kukoistaa!

Tein valtuustoaloitteen Iidesjärven perhepuistosuunnitelmista luopumiseksi. Aloitetta käsiteltiin valtuuston kokouksessa 14.12.2020. Olin jo aiemmin, yli puoluerajojen käymieni keskustelujen pohjilta optimistinen, että aloitteeni saa muissa valtuutetuissa myönteisen vastaanoton.

Jätin kokouksessa seuraavan ponsiehdotuksen: ” Asemakaavaa valmisteltaessa luovutaan alueen perhepuistosuunnitelmista. Perhepuistolle etsitään sille paremmin soveltuva sijainti. Asemakaavan lähtökohdiksi ja tavoitteeksi otetaan Iidesjärven alueen kehittäminen luonnontilaisena sekä alueen luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja sen ennallistaminen.”

Toivomusponsi hyväksyttiin äänin 57 puolesta, 4 vastaan ja 6 tyhjää. Hienoa, että moni muukin valtuutettu kokee Iidesjärven suojelun olevan tärkeää.

Miksi sitten Iidesjärvi kaipaa suojelua ja ennallistamista? Iidesjärvi on niitä harvoja alueita Tampereen keskustan läheisyydessä, mikä on säästynyt rakentamiselta ja liialliselta ihmisen puuttumiselta luontoon. Toki alueella on heikkouksia ja paljon tehtävää alueen viihtyisämmäksi saattamisessa ja luonnon ennallistamiseksi. Alueella sijaitsee myös vanha kaatopaikka-alue, joka oman ja monen muidenkin asiaan perehtyneiden mielestä tulee jättää nykyiseen tilaansa. Haitallisten aineiden päätyminen järveen on liian suuri riski.

Oma näkemykseni ja visioni alueesta on sellainen, että Iidesjärveä kehitetään luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta. Kaikkia puistoja ei tule kehittää vain ihmisen viihdykkeeksi ja tarpeisiin. Nurmialueita on jo Tampereella riittävästi. Monet eläimet, kasvit ja hyönteiset ovat ihmisen liian ”steriilin” ja siistin viherrakentamisen vuoksi hätää kärsimässä.

Itse haluaisin nähdä tulevaisuudessa sellaisen Iidesjärven, jossa luonto kukoistaa: siellä on kotimaisilla kasveilla kukkivat niityt Nekalantien varrella, linnuille turvaksi pusikkoja ja ryteikköjä, hyönteisille otollisia alueita ja hyvät polut ja kulkuväylät myös ihmisille nauttia upeasta luonnosta, aivan keskustan sykkeen läheisyydessä. Luontoa ja sen ihmeitä seuratessa on äärimmäisen helppo ladata akkuja arjen koitoksiin tai vaikka opettaa lapsille luonnon arvostusta ja sen moninaisuutta.

En missään nimessä vastusta perhepuistohanketta sellaisenaan, mutta koen Iidesjärven olevan sille väärä paikka. Tampereelta löytyy huomattavasti parempia vaihtoehtoja perhepuistolle, kuten esimerkiksi Eteläpuisto tai Santalahti. Jätetään Iidesjärvestä lahja tuleville sukupolville ja ennen kaikkea elintilaksi sitä kiperästi kaipaaville eläinlajeille.


Ilkka Porttikivi, kaupunginvaltuutettu

Kuva: Ismo Alhoniemi

 

 

 

Valtuustoaloite korona-toimenpiteiden lapsivaikutusten arvioimiseksi Tampereella

Koronaepidemian vaikutukset ovat muuttaneet tamperelaisten lasten arkea. Maaliskuussa hallitus suositteli, että varhaiskasvatuksessa olevat lapset hoidettaisiin kotona. Peruskoulut suljettiin ja oppilaat siirtyivät nopealla aikataululla etäopetukseen, mikä siirsi opetusvastuuta myös vanhemmille. Toisen asteen koulutus siirtyi etäopetukseen, mikä johti lisääntyneeseen itseopiskeluun. Vapaa-ajan harrastuksissa oli keväällä pitkä tauko ja nyt joulukuussa tilat ovat jälleen suljettuina. Harrastusmahdollisuuksien sulkemisen vaikutuksia lasten hyvinvointiin tulisi selvittää, jotta saisimme päätöksenteon tueksi tärkeää tietoa hyvinvoinnin todellisesta tilasta koronaepidemian aikana.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan lapsivaikutusten arviointia voi käyttää kuntien palveluiden suunnitteluun ja kehittämiseen sekä lapsiväestön hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Vaikutuksia tulee arvioida, kun tehdään esimerkiksi varhaiskasvatuksen, perusopetuksen tai lastensuojelun toimintaympäristössä lapsiin kohdistuvia päätöksiä. Lapsivaikutusten arviointi on tärkeää, sillä se lisää lasten oikeuksien toteutumista ja osallisuutta; vaikutusten arviointia ei voi tehdä ilman lapsia ja heidän asiantuntemustaan. Tampereella arviointia tehdessä tulisi kuulla Tampereen Lasten Parlamenttia, Tampereen nuorisovaltuustoa, lasten ja nuorten kanssa toimivia järjestöjä, oppilas- ja opiskelijakuntien hallituksia, nuorisopalveluiden nuoria sekä lapsiasiamiestä.

Lapsiasiavaltuutettu totesi lausunnossaan sivistysvaliokunnalle, että on ensiarvoisen tärkeää kerätä ja huomioida aktiivisesti lasten ja nuorten omia kokemuksia, näkemyksiä ja mielipiteitä lapsivaikutuksia arvioitaessa sen sijaan, että luotetaan vain asiantuntijoiden, rekistereiden tai tilastojen tuottamaan tietoon.

Esitämme, että Tampereella käynnistetään korona-toimenpiteiden lapsivaikutusten arviointi, jossakuullaan mahdollisimman laajasti lasten omaa asiantuntemusta.

 

Lähteet:
www.thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/johtamisen_tueksi/miten_arvioida/lapsivaikutusten_arviointi

www.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/EDK-2020-AK-311535.pdf

 

14.12.2020 Tampereella

Ari Wigelius (sd.)                Inna Rokosa (sd.)

Valtuustoaloite: Tampereen kaupungin kotihoidon työntekijöille ja hoitohenkilökunnalle koronalisä sekä esimiestyön ja johtamisen vahvistaminen

 

Jätin valtuustoaloitteen selvityksen tekemiseksi vanhuspalveluiden tilasta Tampereella 17.12.2018. Valtuustoaloitteeni käsiteltiin kaupunginvaltuustossa 16.9.2019. Ennen aloitteeni valtuustokäsittelyä sain runsaasti palautetta kotihoidon työntekijöiden työhön liittyvistä epäkohdista ja huolenaiheista. Kävi ilmi, että jo vuosien ajan Tampereen kotihoidon työntekijöiden työn kuormittavuus, huonot työolosuhteet ja työssäjaksaminen on ollut suuri ongelma. Kotihoidon työntekijöiltä oli lähtenyt kirje ja vetoomus kaupungin johdolle jo vuonna 2013-2014. Silti ongelmat ovat jatkuneet ja jopa pahentuneet. Tampereen kaupungin kotihoidon tilanne on ollut välillä kriittinen. Avoimien työpaikkojen haussa kiinnostus tehostettuun palveluasumiseen on hakijoiden määrän perusteella kymmenkertainen verrattuna kotihoitoon. 10.10.2019 kotihoidon työntekijöiden tilanteesta pidettiin avoin keskustelutilaisuus, jota olin järjestämässä runsaan palautteen vuoksi. Jätin vielä valtuustoaloitteen Tampereen kaupungin kotihoidon työntekijöiden aseman parantamiseksi ja asiakkaiden laadukkaan hoidon turvaamiseksi 21.10.2019. Valtuustoaloitteeni käsiteltiin valtuuston kokouksessa 15.6.2020. Valtuusto hyväksyi yksimielisesti esittämäni toivomusponnen: ”Kotihoidon toiminnanohjausjärjestelmän kehittämisessä on myös syytä ottaa huomioon hoitajien asiakkaiden välisiin siirtymiin todellisuudessa menevä aika. Lisäksi kotihoidon omavalvonnan parantamiseksi henkilöstö tulee perehdyttää hyvin tiimikohtaisen omavalvontasuunnitelman sisältöön ja merkitykseen sekä sosiaalihuoltolain mukaisen ilmoituksen tekemiseen.”

Olen myös jättänyt valtuustokyselyn koskien kotihoidon omavalvontaa sekä kotihoidon lähihoitajien palkkauksen tasoa. Valtuustokyselyni käsitellään kaupunginvaltuuston kyselytunnilla 25.1.2021. Kaupunginvaltuusto siis edellytti hyväksyessään ponsiesitykseni, että omavalvonnan parantamiseksi henkilöstö tulee perehdyttää hyvin kunkin tiimin omavalvontasuunnitelman sisältöön ja merkitykseen sekä sosiaalihuoltolain mukaisen ilmoituksen tekemiseen. Minulle on viestitetty, ettei tälle asialle ole vielä tehty mitään. Kotihoidon omavalvontasuunnitelmaan on kirjattu, että omavalvonta-suunnitelmia täydennetään toiminnan muutosten mukaan ja suunnitelmien toteutumista seurataan vuosittain. Omavalvontasuunnitelman tarkoituksena on kertoa, miten yksikössä varmistetaan, että palvelu toteutetaan laadukkaasti ja asiakasturvallisesti. Omavalvontasuunnitelma kertoo myös sen, miten yksikössä toimitaan, kun todetaan, että palvelu ei syystä tai toisesta toteudu sille asetettujen tavoitteiden mukaisesti tai asiakasturvallisuus uhkaa vaarantua. Omavalvonnan tavoitteena on, että henkilökunta arvioi koko ajan omaa toimintaansa, kuulee asiakkaita ja omaisia laatuun ja asiakasturvallisuuteen liittyvissä asioissa sekä ottaa asiakaspalautteen huomioon toiminnan kehittämisessä.

Kotihoidon lähihoitajan palkka Tampereella on selkeästi huonompi kuin useissa muissa kunnissa. Laadukas kotihoito tarvitsee vetovoimatekijäkseen paremman tehtäväkohtaisen palkan, että saadaan palkattua riittävästi ammattitaitoista henkilöstöä. Ammattitaitoinen ja riittävästi resursoitu henkilöstö takaa laadukkaan ja hyvän hoidon asiakkaille, jotka ovat kaikkein hauraimmassa asemassa olevia ikäihmisiä. Kotihoito on henkisesti ja fyysisesti vaativaa, asiakkaaksi tulevat ovat aiempaa huonokuntoisempia, työpäivänsä aikana hoitaja kohtaa hyvin erilaista apua tarvitsevia asiakkaita. Tämä tekee työstä entistä vaativampaa. Kotihoidon lähihoitajalta vaaditaan erittäin monipuolista ammattitaitoa ja ongelmanratkaisukykyä, että hän selviytyy työpäivänsä aikana eteen tulevista tilanteista. Työ on myös erittäin aikapaineistettua, jotta asiakkaat saavat tarvitsemansa avun oikeaan aikaan. Nämä työn vaativuustekijät tulisi näkyä myös palkkatasossa. Ikäihmisten määrä kotihoidossa kasvaa koko ajan ja samalla tarve ammattitaitoisesta ja koulutetusta henkilöstöstä kasvaa myös koko ajan.

Koronapandemia koettelee erityisesti hoitohenkilökuntaa ja kotihoidon työntekijöitä. Tartuntariski ja kontaktien määrä on suuri monilla aloilla, mutta erityisesti sairaaloissa, vanhuspalveluissa ja kotihoidossa. Monet tahot ovat vaatineet, että koronalisää tulisi maksaa kaikille niille ammattilaisille, jotka eivät voi jäädä etätöihin ja joutuvat kohtaamaan koronariskin päivittäin työssään. Suomessa on voimassa tällä hetkellä laaja suositus, että tehdään etätöitä aina kun mahdollista. Suuri joukko eri alojen ammattilaisia ei kuitenkaan voi jäädä etätöihin. Lisäksi koronapandemian aikana, varsinkin alussa, on suojavarusteiden saatavuus vaihdellut ja suojainten laadussa ollut puutteitta. Pahimmillaan työnantajat eivät ole kyenneet toimittamaan riittäviä tai asianmukaisia suojaimia hoitohenkilöstölle. Esim. Terveystalo on päättänyt maksaa etulinjan henkilöstölleen 500 euron ylimääräisen palkkion kiitoksena hyvästä työstä poikkeuksellisena koronavuotena. Ylimääräinen palkkio maksetaan noin 5 000 terveystalolaiselle. Kyseessä on sivukuluineen yhteensä 3 miljoonan euron investointi.

Myös kotihoidon esimiestyö ja johtaminen kaipaavat vahvistamista. Rekrytointiongelmat, sijaisten puute, kiire ja tiedottamisen puutteellisuus vaikuttavat esimiestyöskentelyyn ja johtamiseen. Uusien esimiesten perehdytysprosessin kriittinen tarkastelu ja vahvistaminen sekä nykyisten esimiesten täydennyskoulutus olisi tärkeää. Esimiesten henkiseen tukemiseen ja avun saamiseen tulisi kiinnittää huomiota. Toimivat ja riittävän suuret tiimitilat ovat hyvän työskentelyn edellytys. Ei ole harvinaista, että useita kotihoidon tiimejä toimii tiloissa, jossa kotihoidon arjen pyörittäminen muodostuu epäkäytännölliseksi ja haastavaksi. Kotihoitoon on tullut uusia toimintoja esim. kuvapuhelintiimit ja Evondos- lääkeautomaatit; näille ei ole kaikissa tiimeissä osoittaa kunnollisia toimivia tiloja. Esimiehellä saattaa olla samassa huoneessa esim. vastaava sairaanhoitaja, koska on tilanahtautta. Työntekijän kanssa käytävään luottamukselliseen keskusteluun ei ole tällaisissa tiloissa mahdollisuutta. Tiimit ovat hyvin erikokoisia. Kuormituksen ja työmäärän tulisi jakaantua tasaisemmin, esim. lisäämällä esimiehiä eli lähipalvelualueita. Olen kuullut, että Kaakkois-Tampereella tämä on toteutumassa. Sinne tulee alkuvuodesta yksi alue/esimies lisää. Esimiehen pitkäaikaisen poissaolon sijaisjärjestely tulisi olla suunniteltu ja toimiva. Vastaava sairaanhoitaja sijaistaa esimiestä niissä tiimeissä, missä sellainen on. Vaarana on, että vastaava sairaanhoitaja kuormittuu liikaa esimiehen poissaolon pitkittyessä, jos muuta sijaisjärjestelyä ei ole.

 

Esitän, että Tampereen kaupunki tutkii mahdollisuutta maksaa Tampereen kaupungin kotihoidon työntekijöille ja hoitohenkilökunnalle koronalisää. Esimiestyötä sekä johtamista tulee vahvistaa mm. aloitteessa mainittujen epäkohtien osalta. Esimiehet tulee ottaa mukaan kehittämistyöhön.

Tampereella 14.12.2020

 

Aila Dündar – Järvinen

Tampereen kaupunginvaltuuston 1.varapuheenjohtaja (sd)