Yhteiskunnassamme on ollut paljon puhetta tasa-arvosta, mutta vähemmän on kuultu puhetta köyhyydestä. Köyhyydessä ei ole mitään hienoa, eikä aiheesta saa hyviä kuvia lehteen. Ongelma on myös se, että köyhät ihmiset eivät välttämättä äänestä. Toisenlainenkin ongelma on nähtävillä.
– Poliitikot ovat yleensä paremmin toimeentulevia. Mitä kauempaa köyhää katsoo, sitä vähemmän voi toimeentulotuen varassa elävien ihmisten tilannetta ymmärtää, sanoo Tampereen yliopiston köyhyystutkija Heikki Palviainen.
1990-luvun laman jälkeen köyhyysriskit eri väestöryhmien välillä rupesivat erkaantumaan. Tilastokeskus puhuu pienituloisuudesta, kansainvälisessä kirjallisuudessa puhutaan köyhyysriskistä
Ennen lamaa köyhyysriskit olivat väestöryhmien välillä tasaisemmin jakaantuneita.
– Taloudelliset kriisit, kuten korona, voivat jättää pitkän jäljen toimeentuloon. Tutkimusten mukaan laman aikaan valmistuneilla urakehitys on heikompaa. Koulutuksen tärkeys toimeentulossa on kasvanut, ja erityisesti nuoret ovat suuressa köyhyysriskissä.
Köyhyys on moniulotteinen ilmiö, eikä köyhyydelle ole täysin tyhjentävää määritelmää. Se riippuu esimerkiksi kotitaloustyypistä, sillä kotitalouksilla on erilaisia kulutustarpeita.
Yksinasuvilla ja lapsiperheillä on erilaiset tarpeet. Myös asuinpaikalla on vaikutusta.
– Koronavuodesta ei vielä tiedetä tarpeeksi, mutta 2000-luvulla köyhyysriskit ovat jossain määrin laskeneet, Palviainen sanoo.
Köyhyyteen liittyy lisäksi subjektiivisuutta, kokeeko ihminen olevansa köyhä.
Lähtökohtaisesti valtio tai julkinen hallinto on vastuussa köyhyyden torjunnasta
– Köyhyyttä ei välttämättä aina mitata tuloilla, sillä ihmisellä voi olla erilaista varallisuutta, esimerkiksi asunto.
Suomalaisista reilu 10 % elää köyhyysriskissä, puoli miljoonaa ihmistä. Yksi ryhmä, josta ei paljon puhuta, ovat yksinasuvat. Heidän määränsä on kasvanut ja heidän köyhyysriskinsä on kymmenissä prosenteissa.
– Meidän yhteiskuntamme perustuu pohjoismaiseen malliin, siihen, että on riittävät tulonsiirrot. Jos turvaverkossa pääsee syntymään puutteita, silloin syntyy leipäjonoja.
Toinen hankaluus on se, että köyhyyden torjunta on siirretty järjestöille.
– Lähtökohtaisesti valtio tai julkinen hallinto on vastuussa köyhyyden torjunnasta.
Viimesijainen apu ihmiselle on toimeentulotuki.
– Jos toimeentulotukea nostetaan, se parantaa tehokkaasti kaikkein hankalimmassa asemassa olevien tilannetta. Se on varsin tehokas politiikkatoimi.
Pidän siitä, että demarit pitävät esillä sosiaalista oikeudenmukaisuutta
Usein unohtuu, että keskitetty sopiminen ja sen perinne on johtanut tasa-arvoisempaan tulonjakoon, mistä voi olla hyötyä yrityksille.
– Jos palkkojen alettaisiin sopia ihan vapaasti, on mahdollista, että asiantuntijatasolla palkkakustannukset nousevat, vaikka aina puhutaan pienempipalkkaisen paikallisesta sopimisesta.
Palviaisen mukaan paikallisessa sopimisessa on se ongelma, että käytännössä se saattaa tarkoittaa sitä, että matalampia palkkoja alentamalla haetaan tuottavuuden parantamista.
Palviainen on kuntavaaleissa ensimmäistä kertaa ehdolla SDP:n listalla.
– Haluan pitää esillä köyhyys- ja eriarvoisuusteemoja. Pidän siitä, että demarit pitävät esillä sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Eikä puolue ole liian idealistinen, se on myös valtionhoitajapuolue. Mukana on aina tietyntyyppistä realismia. Itsekin olen varsin pragmaattinen, vaikka olenkin tutkijataustainen, Palviainen lisää.
Teksti ja kuva: Jyrki Liikka