Harrastusten perumiset lisäävät lasten ruutuaikaa

Lasten arki on muuttunut viimeisen vuoden aikana rajusti koronarajoitusten myötä. Päivittäiset harrastukset ovat muuttuneet kotona olemiseksi, joka on johtanut ruutuajan lisääntymiseen. Vanhemman on helppo antaa lapsen olla kännykällä tai pelikoneiden parissa, koska silloin ei tarvitse olla koko ajan viihdyttämässä lastaan.

Pidemmällä aikavälillä muutokset voivat yllättää vanhemman, kun mukavien pelien jälkeen on siirrytty yhä vauhdikkaampiin peleihin, joissa yhtäkkiä pelin luonne voi olla väkivaltainen. Pelimaailma saa myös eri tavalla lapsia mukaansa, kun toiset osaavat ottaa sen pelinä, kun toiset elävät läpivuorokauden pelimaailmassa.

Omat lapseni eivät pelaa väkivaltaisia pelejä, mutta ilmaispeleissä voi tulla mainoksien myötä järkyttäviä välähdyksiä väkivallasta. Tästä syystä suosimme maksettuja pelejä, joissa lapsi voi turvallisesti pitää hauskaa. Vanhempien olisi myös syytä seurata lapsensa tekemistä laitteilla, koska he oppivat yllättävän nopeasti käyttämään niitä paremmin kuin itse ymmärrämme.

Varhaiskasvatuksen ammattilaiset näkevät muutokset lapsissa. Rauhattomat lapset voivat olla jatkuvassa leikkitappelemassa toisten lasten kanssa ja ylilyönneistä tulee pikkuhiljaa arkipäivää. Onneksi päiväkodeissa ja kouluissa lapset voivat keskittyä leikkimiseen ja itsensä kehittämiseen turvallisessa ympäristössä. Tähän he tarvitsevat enemmän tukea ja lisähenkilöstä tulevaisuudessa.

Oman lapseni esikoulussa tehtiin vetoomus kaikille vanhemmille, missä pyydettiin jättämään kaikki pelit ja videot yhden viikon ajaksi tauolle. Ikärajoihin pyydettiin myös kiinnittämään huomiota. Osallistumme tähän haasteeseen mielellämme, eikä lapseni sanonut asiaan mitään vastaan. Kaveriporukka voi yhden viikon ajan elää ilman pelikonsoleita, jolloin he voivat keksiä leikkejä, jotka eivät liity peleihin.

Esitän toivomuksen kaikille lapsiperheille varhaiskasvatuksen ammattilaisten innoittamana. Ystävänpäiväviikon kunniaksi voitaisiin pitää tauko kaikista peleistä ja videoista yhden viikon ajaksi. Tämä on hyvä herätys kaikille lapsiperheille, vaikka ongelmia ei olisi tällä hetkellä. Yhteinen leikkiaika lisääntyy ja arjen askareitakin voi tehdä yhdessä. Pidemmällä aikavälillä tämä voi johtaa koko perheen hyvinvoinnin lisääntymiseen.

Ari Wigelius (sd.)
Tampereen kaupunginvaltuutettu

Kaveritaitojen oppimisella kitketään kiusaamista

Kukaan meistä ei pärjää yksin, tarvitsemme aina tavalla tai toisella toisia ihmisiä. Tarvitsemme kaveritaitoja, taitoa katsoa asioita toisen ihmisen näkökulmasta, kykyä tulla toimeen muiden kanssa.

Jo vauva haluaa olla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Hänen katseensa hakeutuu ihmisen kasvoihin. Pikkulapset hakevat kontaktia toisiin ihmisiin vaikka kaupan kassajonossa hymyilemällä tai monille niin tutulla kurkistus-leikillä, jossa kasvot laitetaan piiloon ja taas tullaan esiin. Tässä vaiheessa on merkityksellistä, että aikuinen vastaa lapsen kontaktinhakuun. Tämä kertoo lapselle, että hänet on huomattu ja hän on tärkeä.

Lapsen kehittyessä tulevat mukaan puhe ja aktiivisempi toiminta mm. leikkiminen yhdessä toisten lasten kanssa. Leikki on ensin leikkimistä rinnakkain ja sitten jo yhteistä leikkiä. Leikki- ja vuorovaikutustaitojen oppimisessa tarvitaan aikuisen ohjausta. Kaveritaitojen oppiminen on riippuvaista lapsen kasvuympäristöstä. Kun lapsi on tekemisissä toisten lasten ja aikuisten kanssa, niin lapsen käsitys itsestään muovautuu sen mukaan, miten toiset kohtaavat ja kohtelevat häntä.

Kodin rinnalla varhaiskasvatuksella on suuri merkitys

Varhaiskasvatuksessa opetellaan tunne- ja vuorovaikutustaitoja, puhutaan ns. kaveritaidoista. Oppiminen tapahtuu toisten lasten kanssa vertaisryhmässä.

Kun lapsiryhmien muodostamisessa on huomioitu lasten ikä- ja kehitystaso sekä tuen tarve, silloin varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on aikaa huomioida ja tukea jokaista lasta kaveritaitojen oppimisessa. Uudessa, oudossa tai pelottavassa tilanteessa, jossa lapsi kokee, ettei tule ymmärretyksi, lapsi saattaa purra, tönäistä tai heittää lelun toista lasta päin. Tällaisissa tilanteissa tarvitaan välittömästi aikuisen puuttumista tilanteeseen ja lapsen ohjaamista oikeanlaiseen toimintaan. Lapsen aiemmat kokemukset vaikuttavat myös siihen, miten lapsi eri tilanteissa reagoi. Tämän vuoksi tiivis yhteistyö vanhempien kanssa on tärkeää lapsen hyvinvoinnin varmistamiseksi.

Varhaiskasvatuksen laadukkaan toiminnan perusta on koulutettu henkilöstö. Sopivan kokoisissa lapsiryhmissä on varhaiskasvatuksen opetus- ja kasvatushenkilöstön mahdollista oppia tuntemaan jokaisen lapsen tapa reagoida eri tilanteisiin ja ottaa se huomioon jo toimintaa suunniteltaessa.

Varhaiskasvatuksessa lapselle opetetaan toisen kunnioittamista, anteeksi pyytämistä ja anteeksi antamista. Vertaisryhmässä harjoitellaan omien tunteiden ja toisten tunnetilojen tunnistamista eli tunne-, vuorovaikutus- ja empatiataitoja. Nämä ovat kaveritaitojen perusta ja tärkeitä taitoja vielä aikuisuudessakin. Toisen kunnioittaminen on osa ihmissuhteita ja hyvillä kaveritaidoilla on iso merkitys jo alle kouluikäisenä. Lapsi, jolla on hyvät kaveritaidot saa aina leikkikaverin ja hänellä on hyviä ja pitkäaikaisia, jopa elinikäisiä ystäviä.

Anne Liimola, päiväkodin johtaja, Tampereen kaupunginvaltuutettu (sd.)

Eija Kamppuri, varhaiskasvatuksen opettaja, varavaltuutettu (sd.)

Kuva: Matti Kamppuri

Onko politiikka teatteria?

Tässä se on! Päälause, jonka näyttelijä Kirsi-Kaisa Sinisalo lyö heti pöytään:

– Teatteri on peili yhteiskunnan edessä, näin todetaan Shakespearen Hamletissa.

Hyvä teatteri näyttää ihmiselle millainen hän on ja millainen hän voisi olla, jos uskallusta riittää.

– Teatteri kertoo ihmisten elämästä ja se pystyy näyttämään hyvinkin viiltäviä yksityiskohtia, joita ei haluaisi nähdä, Sinisalo täsmentää.

Näyttelijä Kalle Högbacka muistuttaa ammattinsa luonteesta.

– Kun aikoinaan näyttelijän ammattinimikettä mietittiin, yksi vaihtoehto oli ’teeskentelijä’.

Eihän sitä tietenkään haluaisi, että politiikassa olisi teeskentelyä. Asiat eivät ole kuitenkaan niin mustavalkoisia.

– Esimerkiksi Juha Jokelan Esitystaloudet ja Ryhmäteatterin Eduskunta-sarjat tai vaikkapa Väinö Linnan Pohjantähti kertovat, että politiikkaa tämä meidän ihmisten elämä on, sanoo Sinisalo.

On katsojasta kiinni, miten hän tulkitsee teatteriesitystä tai sitä, missä jääkiekkoa pitäisi pelata.

– Jos ajatellaan jääkiekon MM-kisoja, jotka piti pelata osittain Valko-Venäjällä, niin joidenkin mielestä asiaa ei olisi pitänyt politisoida. Keskustelu on kuitenkin tärkeää ja sillä on vaikutusta esimerkiksi ihmisoikeuskysymyksiin, Högbacka sanoo.

Sinisalo täsmentää, että politiikka on totta ja teatteri ei välttämättä sitä aina ole.

Näyttelemisen yksi elementti on leikki.

– Näytteleminen on kontaktilaji kuten jääkiekkokin. ’Pelaaja’ olisi parempi sana näyttelijälle, Sinisalo sanoo.

Joskus käytettiin ilmaisua ”pelin politiikka”, jolla viitattiin puolueiden keskinäisiin lehmänkauppoihin.

– Toivon mukaan politiikka ei ole leikkiä, eikä kukaan leiki näillä asioilla, toteaa Högbacka.

Striimatut valtuustonkokoukset, televisioidut eduskunnan kyselytunnit ja tiedotustilaisuudet ovat eräänlaisia performansseja.

– Kiusaus voi olla sellainen, että kun ollaan televisiossa, esiinnytään omille faneille. Ehkä sitä ei haluaisi ajatella niin kyynisesti, että se olisi aikuisten leikkiä, Sinisalo pohtii.

– Niissä on käsikirjoitus, miten ne toteutetaan. Kun näytös on ohi, lähdetään pois, jatkaa Högbacka.

Ei taloutta olisi ilman luontoa, eikä mitään muutakaan

Sinisalo oli muutama vuosi sitten Suomen itsenäisyyden juhlarahaston, Sitran, Kestävän talouden johtamiskurssilla, jossa leikittiin hallituksen muodostamista. Sinisalo valittiin sattumalta pääministeriksi. Leikki kesti viisi päivää.

– Siellä oli todella hyviä asiantuntijoita. Se oli leikkiä, mutta myös hirveän mielenkiintoista, kun oikeat ekonomistit laskevat meidän keksimiämme sote- tai maakuntamalleja.

Tässä leikissä pohdittiin taloutta kestävän kehityksen näkökulmasta. Peruskysymys on, kumpi on tärkeämpää talous vai luonto? Ajattelen, että se on luonto, Sinisalo sanoo.

– Samaa mieltä, että se on luonto. Ei taloutta olisi ilman luontoa, eikä mitään muutakaan.

Kun yhteiskunta on luotu pelkkään talouteen perustuen, niin luonto ei oikein tahdo sitä kestää. Jäljet näemme nyt, sanoo Högbacka.

Korona-aika on nostanut yhteisöllisyyden arvostamista.

– Jos koronassa on joitain hyviä puolia, se on tuonut meitä lähemmäksi omaa elinpiiriämme. Ei ole pakko lähteä lentokoneella Teneriffalle. Voi mennä vaikka Peltolammille hiihtämään, vinkkaa Sinisalo.

Olemme kaikki samassa veneessä ja meidän pitää jokaisen ajatella enemmän toisiamme.

Tämä on todellinen murhenäytelmä meille monille

– Etätyön mahdollisuudet ovat olleet meillä pitkään, mutta tämä tilanne on vasta pakottanut käyttämään niitä, Högbacka huomauttaa.

Kun kuntien talous oli monilla paikkakunnilla kiristynyt jo ennen pandemiaa, ovat tulevaisuuden näkymät hienoista toimenpiteistä huolimatta hämärät.

– Rokotusten edistymisen myötä aletaan esittää niitä esityksiä, joita on siirretty. Silloin freelancereilla tilanne jatkuu vaikeana ainakin vielä vuoden. Tämä on todellinen murhenäytelmä meille monille, Sinisalo sanoo.

Onneksi äänikirjat työllistävät osaa näyttelijöistä.

– Kotiin voi tehdä oman studion eikä tarvitse mennä Helsinkiin lukemaan. Myös tv-tuotannoissa on jonkin verran töitä, kertoo Sinisalo.

Sinisalo ja Högbacka ovat freelancereita ja he ovat nyt treenanneet itsekseen kotona.

Pakko on yrittää, muuta keinoa ei ole.

– Voi vaikka laulaa itsekseen ja tehdä harjoituksia. Voi opetella uusia tekstejä, kirjoittaa, miettiä, liikkua ja pitää mielensä ja kehonsa hyvällä fiiliksellä.

Nyt nimenomaan on aikaa lukea ja miettiä asioita

Sinisalo sai korona-apurahan kahden kuukauden työskentelyä varten ja opiskelee YAMK-tutkintoa, jonka voi suorittaa mahdollisen työn ohella. Apurahalla hän etsii ja opettelee uutta materiaalia ja perehtyy monitaiteelliseen esteettömään taideteokseen, jota hänet on pyydetty tuottamaan.

– Jos hetkellisesti elämästä viedään jotain pois, ei se tee elämästä yhtään sen huonompaa. Kannattaa käyttää aika hyväksi sillä tavoin, että kehittää itseään. On paljon miellyttävämpää elää itsensä kanssa, kun ajattelee positiivisesti, Högbacka sanoo.

Högbacka on tehnyt koronapandemian aikana kamerarooleja useissa tuotannoissa niin sarjoihin kuin mainoksiin, mutta aikaa on ollut tutustua myös arvokysymyksiin.

Molemmat muistuttavat, että nyt nimenomaan on aikaa lukea ja miettiä asioita.

– On ollut hyvä aika pysähtyä ja tutustua itseensä, ja pitää mieli sellaisessa tilassa, että ei panikoidu liiasta ajasta. Joitakin se saattaa ahdistaa, sanoo Högbacka.

Kumpikin on SDP:n kuntavaaliehdokkaana Tampereella. Högbacka on mukana ensimmäistä kertaa.

– Vaalikampanjat tulevat pitkälti tapahtumaan somessa. Ei auta kuin luuhata FB:ssä ja Instassa.

Sinisalon tulikaste vaalikentille tapahtui eurovaaleissa 2019.

– Kiersin vähän yli kuukauden aikana yllättävän monissa paikoissa ympäri Suomea. Kävin tosi ihania keskusteluita. Se oli valtavan antoisa kokemus.

Teksti ja kuva: Jyrki Liikka

Se tuttu ja turvallinen

Minulla on ollut viime aikoina ilo käydä keskusteluja lähiöistä – aina yksi ”sydänasiani”. Ajan kuvan mukaisesti tästä tärkeästä aiheesta on keskusteltu virtuaalisissa kanavissa. Hervannan Ruusuklubilla puhuimme paljon Hervannasta Kamppurin Eijan vetäessä keskustelua, ja Kuplan ulkopuolella -podcastissa minulla ja Pekka Salmella on ilo saada olla Ari Wigeliuksen, Jonna Hietalan ja Jyrki Liikan vieraina pohtimassa lähiöasiaa. Kannattaa olla kuulolla näissä kanavissa.

On tärkeää, että kuluneella valtuustokaudella Lauri Lylyn pormestariohjelmassa on ollut kirjattuna lähiöiden kehittäminen. Tampereella on tästä kokemusta, eri aikoina lähiöiden kehittämishankkeissa ovat olleet mukana niin Hervanta kuin Tesomakin – hyvin tuloksin. Nyt valtakunnallisessa ohjelmassa on mukana Multisillan-Peltolammin alue, mikä on niin ikään hyvä asia. Kun lähiöt kaikkinensa ovat mukana myös pormestariohjelman painotuksissa, voimme esimerkiksi hyödyntää tässä hankkeessa saatavia hyviä kokemuksia myös muilla alueilla. Ja panostaa niiden kehittämiseen.

Lähiöissä on 1.5 miljoonan suomalaisen koti. On tärkeää, että pidämme kokonaisvaltaisesti huolta siitä, että lähiöt ovat edelleen hyviä ja viihtyisiä asuinpaikkoja. Myös tätä kautta voimme torjua eriarvoistumista. Kaikkialla asuinympäristön on oltava turvallinen, viihtyisä ja palveluita on oltava ihmisten saatavilla. Meillä Suomessa on onnistuttu siinä, että eri asuinalueet on rakennettu monipuolisesti ja siten ehkäisty alueiden eriytymistä. Tämän tulee olla johtotähtenä jatkossakin.

Näin saadaan lapsille hyvä oppimisympäristö

Kun aikanaan toimin asuntoministerinä, nostin lähiöt oman ”esityslistani” yhdeksi kärkiasiaksi. Lähiöitä ei kuitenkaan voi kokonaisuudessaan kehittää vain asumiseen liittyvin toimin, vaan siinä tarvitaan monen toimijan yhteistyötä. Koulupuolella on jatkettava periaatetta, jossa haasteellisimmille alueille suunnataan hieman enemmän voimavaroja, jotta kaikkien lasten koulut pysyvät turvallisina ja hyvinä paikkoina oppia.

Olin tietenkin hervantalaisena iloinen mm. siitä, että SDP:nä teimme ryhmäaloitteen, että Pohjois-Hervannan koulun rakennus tehdään kokonaan uusiksi korjauksen sijaan. Näin saadaan lapsille hyvä oppimisympäristö. ”PoHe” on oma vanha kouluni ja on ollut todella upeaa, että jokavuotinen perinne on ollut, että koulun ysiluokat käyvät keväisin luokkaretkellä eduskunnassa luonani. Eikä koronakevät ihan kokonaan vuorovaikutusta päässyt katkaisemaan – tällä kertaa tapasimme PoHen väen kanssa etäyhteyksillä.

Kulkuyhteydet alueille on tehtävä sujuviksi, ja turvattava hyvät joukkoliikenteen palvelut. Alueiden elinvoimaa on pidettävä yllä, julkisia palveluja on oltava asukkaiden lähellä ja myös kaupalliset palvelut säilyvät elinvoimaisella alueella.

On myös huolehdittava siitä, että kotikulmat ovat turvalliset

Olen Tampereella tavannut matkan varrella runsaasti ihmisiä eri asuinalueilla – ja on ollut tärkeää kuulla asukkaiden omia terveisiä kunkin kotialueen kehittämistarpeista. Ministerinä kiersin laajemminkin – lähiökierroksen tein monen kaupungin lähiöihin ympäri Suomen. Kaikkialla asukkaiden oma iso viesti oli tietynlainen me-henki: oma alue on se, mistä halutaan olla ylpeitä! Ja jos huolenaiheita on, niin niihin pitää puuttua. Kaikkialla ihmiset korostivat, kuinka tärkeää on, että omalla alueella on myös hyvät virkistysmahdollisuudet ja luontoa lähellä. Tuolloin saimmekin lisättyä valtion tukea paitsi kotien rakentamiseen ja korjauksiin lähiöissä – myös erilaisiin lähiöympäristön kehittämis- ja kunnostustöihin. Mukaan lukien esim. ulkoilureitit ja myös yhteisöllisyyttä edistävät asukastilat.

On myös huolehdittava siitä, että jokainen voi tuntea, että kotikulmat ovat turvalliset – tänä päivänä ei tähän voi kiinnittää liikaa huomiota. Jo tuolloin lähdimme kehittelemään ajatusta, että voisimme edistää esim. lähiöpoliisitoimintaa. Nyttemmin valtion päässä on satsattu lisää tähän. Olen puhunut paljon siitä, että olisi hyvä saada eri lähiöihin omaa korttelipoliisitoimintaa, jota taannoin mm. koti-Hervannassa oli. Me nuoruuttamme Hervannassa eläneet muistamme hyvin meidän korttelipoliisimme, Kuoppamäen, jonka me nuoret tiesimme, ja joka myös meitä tunsi. Myönteisiä muistoja – siispä taas tarvitaan tuttuja ja turvallisia lähiö-Reinikaisia! Samoin on tarpeellista lisätä sellaista entisen ajan ”talkkari-henkeä”. Kaikkien asioiden osalta ei tarvitse kaipailla ”vanhoja hyviä aikoja” – mutta joissain asioissa niin on viisasta tehdä. Eikä vähiten niissä, jossa haetaan lisää yhteisöllisyyttä ja turvallisuuden tuntumaa.

Demarit ovat lähiöiden asiantuntijoita

Kuplan ulkopuolella -podcastissa esitettiin ”väitteitä”, joihin minun ja Pekan tuli kertoa näkemyksemme. Yksiselitteistä oli, että ihmiset kaipaavat myös kulttuuria; maailma olisi tyhjä ilman musiikkia, kirjoja, kuvia. Tämä pätee myös lähiöiden osalta. Se lähikirjasto on monille rakas. Ja ympäristön tekee viihtyisäksi se, että sen yhteydessä on mahdollista kohdata ja nauttia kulttuurista ja olla luova. Osana kokonaisvaltaista lähiöajattelua myös kulttuuriministerin hattu päässäni sain mahdollisuuden tukea hankkeita, joissa tuotiin kulttuuria lähiöihin asukkaiden pariin. Tästä myös Tesomalle ja Hervannalle tuli rahoitusta.

Oli myös hienoa yhtyä väitteeseen ”Demarit ovat lähiöiden asiantuntijoita”. Niin ovatkin – ja myös tekojen tekijöitä. Näyttöjä on, ei vain puhetta. Valtakunnallisesti olemme taas edistämässä lähiöiden kehittämistä. Viime hallituskaudella, kun olimme oppositiossa, lähiöiden kehittämishanketta ei ollut käynnissä, mutta kauden lopulla eduskunnan Tarkastusvaliokunnassa linjasimme asuntopoliittiseen mietintöömme periaatteen, että jatkossa olisi taas laadittava lähiöiden kehittämisohjelma. Tämän kirjauksen puolesta teimme valiokunnassa paljon työtä, ja näin valiokunta ja sitä kautta koko eduskunta sitten linjasikin.

Kun tämän kauden uutta hallitusohjelmaa neuvottelimme, toimme tämän kirjauksen myös hallitusohjelmaan. Samalla päätettiin, että alamme jälleen toteuttaa lähiöiden kehittämisohjemaa. Tähän varattiin siinä yhteydessä myös merkittävästi voimavaroja.

Jo tehdystä on hyvä jatkaa. Tampereella on edelleen nostettava kunniaan lähiöiden kehittäminen ja kaikkiaan huolehdittava siitä, että kaikilla asukkailla on oikeus hyvään ja viihtyisään asuinympäristöön – siihen tuttuun ja turvalliseen.

Pia Viitanen
Kaupunginvaltuutettu
Kansanedustaja

Kiusaajan pahoinvointiin on mahdollista puuttua

Viime aikoina raadolliset kiusaamistapaukset ovat nousseet julkisuuteen. Hetken kiinnitämme huomiota, mutta sitten ongelmaan puuttuminen jää toteutumatta. Todellisuudessa myös kiusaaja on usein uhri, joka purkaa pahaa oloaan väärin.

Julkisessa keskustelussa on ongelma. Kauhistelemme kiusaamistapauksia, mutta emme halua tai uskalla puuttua ongelmien syntymiseen. Kiusaajan kimppuun käyminen ei johda mihinkään, eikä kiusatun siirtäminen pois toiseen kouluun. Ongelmien syntyyn tulee puuttua pitkäjänteisellä kasvatustyöllä ja varhaisella puuttumisella.

Kiusaamisen taustalla voi olla monia eri syitä. Esimerkiksi lapsi ei saa tarpeeksi huomiota, kukaan ei kuuntele häntä oikeasti. Usein taustalla on myös omat kokemukset kiusatuksi tulemisesta. Suorituskeskeinen yhteiskuntamme vaientaa hiljaisen äänen, joka pyytää tulla huomioiduksi.

Varhaiskasvatuksessa lapsella on mahdollisuus tulla kuulluksi, siksi meidän tulee yhteiskuntana panostaa sen laatuun. Mitä pienempi lapsi, sitä pienempi tulee lapsiryhmän olla, jotta alan ammattilaiset voivat ottaa jokaisen lapsen huomioon toiminnan suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa. Henkilöstöllä tulee olla aito mahdollisuus huomata jokainen lapsi yksilönä varhaiskasvatuspäivän aikana.

Varhaiskasvatuksessa kiusaaminen on suurimmaksi osaksi lapsen kyvyttömyyttä toimia vuorovaikutuksessa toisten lasten kanssa. Taitojen oppimiseen tarvitaan opettajan ohjausta. Perusopetuksessa toistetaan aiemmin opittua.

Parhaiten kouluissa ja päiväkodeissa tapahtuvaan kiusaamiseen pystymme puuttumaan panostamalla henkilöstön määrään sekä heidän koulutukseensa ongelmatilanteiden havaitsemisessa. Pahoinvoivan nuoren kiusaamiseen pystytään puuttumaan, kun hänen ympärillään ovat tutut opettajat, eivätkä jatkuvasti vaihtuvat sijaiset. Varhaiskasvatuksessa jokaiselle lapsella tulisi olla mahdollisuus tarvittaessa päästä syliin.

Tampereen kaupunki voi puuttua kiusaamiseen kouluissa ja päiväkodeissa panostamalla työntekijöiden määrään ja heidän mahdollisuuksiinsa suoriutua tehtävissä laadukkaasti. Esimerkiksi sijaisjärjestelmän kehittäminen on tärkeää. Keskeistä on myös, että koulujen ja päiväkotien ryhmäkoot pysyvät tarpeeksi pieninä. Henkilöstön ja lasten hyvinvointiin panostaminen tulee pidemmällä aikavälillä halvemmaksi kuin säästöleikkaukset.

Yhteiskuntana meidän tehtävä on luoda sellaiset puitteet lapsillemme, ettei kukaan joudu kiusatuksi. Panostetaan laadukkaaseen varhaiskasvatukseen sekä perusopetukseen, silloin pystymme ennaltaehkäisemään kiusaamiseen johtavia syitä.

Ari Wigelius (sd.)
kaupunginvaltuutettu

Eija Kamppuri (sd.)
varavaltuutettu

Koronapandemia pakottaa kuntavaaliehdokkaat verkkoon

Korona on muuttanut käyttäytymistämme: ihmiskontakteja halutaan vältellä, jotta virus ei leviäisi. Kevään kuntavaaleja silmällä pitäen tämä tarkoittaa muutosta vaalikampanjointiin. Keskustorin mökkikylän tilalla on tyhjä aukio, ja ihmiset etsivät netin syövereistä sopivia ehdokkaita.

Muutokset vaalikentillä ovat suuria, kun perinteiset vaalitapahtumat siirtyvät verkkoon. Miten suhtaudutaan ehdokkaaseen, joka jakaa vaalimateriaalia kaduilla? Tuskin kovin hyvin, kun jokaista ylimääräistä kohtaamista pyritään välttämään.

Ehdokkaiden on siis muutettava suunnitelmiaan ja toimittava verkossa. Tunnettuus entuudestaan on aiempaa arvokkaampaa, koska netissä on niin paljon materiaalia, että ihmiset eivät jaksa tutustua uusiin asioihin vaan turvautuvat ennestään tuttuihin ehdokkaisiin.

Verkossa kampanjoiminen saattaa vaikuttaa haastavalta, koska monet sosiaalisen median alustat voivat tuntua aluksi vaikeilta paikoilta luoda tunnettuutta. Menestyksen salaisuus verkossa kuitenkin on sama kuin perinteisissä kasvokkain käytävissä kampanjoissa. Erikoistuminen tiettyjen teemojen kautta ja selkeät argumentit asian puolesta luovat pohjan onnistumiselle.

Hyvä kuva kiinnittää huomiota

Koska verkko tulee täyttymään vaalikampanjoinnista ja tuhansista puheenvuoroista, visuaalisuuden merkitys korostuu. Hyvä kuva kiinnittää huomiota paljon paremmin kuin pelkkä teksti. Mikäli mahdollista, ehdokkaan kannattaa panostaa muutamaan laadukkaaseen henkilökuvaan mutta yhtä lailla myös erilaisia tunnelmia luoviin, dokumentaarisiin tilannekuviin, sillä ne tekevät ihmisestä lähestyttävän. Useaan kertaan käytetty henkilökuva ei tarjoile mitään uutta – päinvastoin: se saattaa viedä terävimmän, kiehtovimman kärjen ehdokkaasta.

Kuva välittää parhaimmillaan ehdokkaasta jotain aitoa ja kertoo enemmän kuin geneeriset sanat. Onko luonto lähellä sydäntäsi? Mitäpä, jos kuvaisit itsesi hiihtoladulla tai kannonnokassa termosmukin kanssa? Hankeen kellahtaneesta pulkasta ja nauravista naamoista tajuaa vähemmälläkin, että perheasiat kiinnostavat. Tärkeintä on, että esiintyy myös kuvissa äänestäjänsä kanssa samalla, helposti lähestyttävällä, arkisellakin tasolla.

Podcast antaa äänen ehdokkaalle

Haluamme antaa ihmisille tietoa kevään kuntavaaleista monelta kantilta. Siksi olemme aloittaneet podcastin, jossa keskustelemme paikallisesti tärkeistä aiheista kansankielellä. Kansalaisvaikuttaminen on noussut suureksi trendiksi viime vuosina, ja podcast-sarjat ovat tästä yksi esimerkki. Erilaisia podcasteja on tarjolla runsaasti ja ihmiset tykkäävät niitä kuunnella: se on helppoa ja jokainen voi valita itselleen parhaiten sopivan kuunteluajankohdan.

Haastamme kaikki ehdokkaat kertomaan omista tavoitteistaan vaalikampanjoissa ja otammekin keväällä kymmeniä ehdokkaita puhumaan heille tärkeistä aiheista podcast-sarjassamme. Demokratian näkökulmasta on tärkeää saada ääni ehdokkaille.

Jonna Hietala, Jyrki Liikka ja Ari Wigelius
Kuplan ulkopuolella -podcastin tekijät

Kuva: Jesse Sainio

Vertaisohjaaja houkuttelee hoksaamaan!

Vapaaehtoistyö perustuu nimensä mukaan vapaaehtoisuuteen. Paula Majava on tehnyt tätä arvokasta työtä jo vuosia. Nyt hän toimii vertaisohjaajana haastavassa elämäntilanteessa oleville aikuisille eri kaupunginosissa Tampereella. Majavalla on tehtävään ohjaajakoulutus.

– Vertaisohjaajana ohjaan kuuden viikon mittaisia ryhmiä, joissa ohjaajat toimivat pareittain, Majava kertoo.

Tällä hetkellä vertaisohjaajia on Tampereella neljä, ja joukkoa yritetään kasvattaa.

Vertaisohjaajat tukevat omalla panoksellaan kuntalaisten hyvinvointia.

Ryhmiä, joista vaikeassa elämäntilanteessa olevat aikuiset saavat tukea, on järjestetty useassa eri paikassa Tampereella. Tarkoituksena on jatkossakin pitää ryhmiä eri asuinalueilla ns. lähipalveluna.

– Kuntalaiset, jotka hakeutuvat tai ohjautuvat tämän palvelun äärelle, voivat olla hyvinkin erilaisissa haastavissa elämäntilanteessa. Kyseessä voi olla vaikka pitkäaikaissairaus, työttömyys tai yksinäisyys. Jokainen saa tuoda esiin haluamiaan asioita.

Ryhmissä keskustellaan esimerkiksi nukkumisen tärkeydestä ja rentoutumisesta

Ryhmissä kokoontuu kerrallaan16 ihmistä. Kuuden viikon jaksossa tavataan kerran viikossa. Yksi tapaaminen kestää kaksi ja puoli tuntia, välillä on kahvitarjoilu.

Elämän kipukohta ei välttämättä tarvitse olla itsellä. Myös omainen voi tulla mukaan ryhmään. Ryhmissä pyritään siihen, että ihmiset alkaisivat ottaa enemmän vastuuta omasta hyvinvoinnistaan.

– Itsehoito-ohjelmassa käydään läpi mm. ravitsemusta, liikuntatottumuksia ja sitä, miten voi itse asioida terveydenhoitohenkilökunnan kanssa ja tehdä yhteistyötä hyvässä hengessä heidän kanssaan.

Ryhmissä keskustellaan esimerkiksi nukkumisen tärkeydestä ja rentoutumisesta. Perusjuttuja, miten voi ylläpitää arjen hyvinvointia.

– Haluamme herättää motivaatiota, että ihminen itse hoksaisi tehdä toimintasuunnitelman ja oppisi tekemään päätöksiä omassa arjessaan.

Ennen ryhmäsession päättymistä ryhmäläinen ja myös ohjaajat tekevät seuraavaksi viikoksi toimintasuunnitelman. Toimintasuunnitelman aiheen jokainen saa päättää itse omiin voimavaroihin perustuen.

Kun ihminen ensin päättää ja sitten toteuttaa, siitä muodostuu vähitellen tapa

– Toimintasuunnitelma voi olla vaikka sellainen, että päätän kaksi kertaa viikossa kävellä yhden bussipysäkin välin. Tai voi tehdä pisteytystaulukon, että ostanko uudet talvikengät. Kun laittaa paperille plussia ja miinuksia, laskee ne yhteen, niin sitä kautta pääsee tulokseen ja päätökseen.

Prosessi etenee pienistä konkreettisista asioista kohti suurempia asioita. Näin ihminen saa askel askeleelta ryhtiä arkeensa. Ja ennen kaikkea uskoa siihen, että pärjää omassa elämässään haasteista huolimatta.

– Kun ihminen ensin päättää ja sitten toteuttaa, siitä muodostuu vähitellen tapa.

Selvää on, että ryhmien kokoontumiset ovat luottamuksellisia ja niissä on turvallinen ilmapiiri.

Koronan myötä kohtaavat ryhmät laitettu osittain tauolle ja toimintaa on jatkettu etänä Teams-ryhmissä.

– Silloin voidaan olla yhteydessä valtakunnallisestikin yhtä aikaa eri paikkakunnilta.

Majava muistuttaa, että vertaistuen jakamisen voimana on oma kokemus.

– Kun on itse tullut autetuksi, haluaa auttaa ja antaa apua myös muille. Vapaaehtoistyö tarjoaa mahdollisuuden myös uuden oppimiseen. Uusi mahdollisuus antaa rohkaisua, Majava sanoo.

Teksti ja kuva: Jyrki Liikka

Rauno Ihalainen: ”Ei ammattilaisten osaaminen sote-uudistuksessa mihinkään häviä”

Sairaalaneuvos Rauno Ihalainen on ollut sairaanhoitopiirin johtajana Pirkanmaalla pitkään. Tänä vuonna Taysin johtajuuden jälkeen kuntavaaliehdokkuus tuli ensi kertaa mahdolliseksi. Ihalainen on terveysalan huippuosaaja ja hän on liikkeellä tosimielellä.

– Viime ajat ovat entisestään korostaneet terveyden merkitystä ja sitä kautta terveydestä tulevan turvallisuuden merkitystä, sanoo Ihalainen.

Ihminen asuu aina jossain kunnassa ja kuntalaisia rakenteilla olevan hyvinvointialueen tulee palvella.

– Kunnassa pitää olla tietoinen siitä, mitä hyvinvointialueella tapahtuu. Kunnan pitää vaikuttaa aktiivisesti sen toimintaa niin, että kansalaisten sosiaali- ja terveyspalvelut tulevat oikealla tavalla huomioitua.

Nykyinen sote-uudistus on edistynyt edellisistä ehdotuksista ja keskittyy nyt terveyspalveluihin, sosiaalipalveluihin, pelastustoimeen ja ensihoitoon.

– Ehdotus on nyt paljon rajatumpi, mikä on minusta järkevää. Sote on ihan riittävän iso kokonaisuus tällaisenakin saada eteenpäin.

Ihalainen suhtautuu myönteisesti soten perusajatukseen eli siihen, että palvelujen järjestäjällä ja tuottajalla on isommat hartiat. Hän ei näe uudistuksessa tamperelaisten kannalta isoja lähtökohtaisia ongelmia.

– Tampere on tämän maakunnan veturi, on ollut ja tulee olemaan jatkossa. Tampereella on ja täytyykin olla suurempaakin vastuuta ja esimerkillä johtamista, ymmärrystä ja huolenpitoa laajemmin maakuntaan liittyen. Sen Tampere on tehnyt tähänkin asti.

Tampere on ihmisille avoin ja ystävällinen kaupunki

Tampere on ollut aiheellisesti huolissaan soten rahoituksesta ja rahoitusmallista. Vielä ei ole tarkkaan tiedossa, mikä on esimerkiksi maakuntaveron lopullinen kohtalo. Ihalaisen mielestä sote-uudistuksen pitäisi toteutua siten, että se mahdollistaa jatkossakin Tampereen kaupungin elinvoimaisen kehityksen.

– Huoli on, jääkö riittävästi elinvoimaa kehittää muuta toimintaa, sitä kokonaisuutta, joka liittyy elinkeinopolitiikkaan sekä työllisyyden, kaavoitukseen, sivistystoimen, kulttuuriin ja infran ylläpitämiseen ja kehittämiseen.

Tampereella tapahtuu paljon, tänne halutaan muuttaa.

– Tampere on ihmisille avoin ja ystävällinen kaupunki. Tampere kiinnostaa ja tätä luonnollista kehitystä pitäisi pystyä jatkamaan.

Sote-uudistuksen sisällä on yksi asia, jota Ihalainen ei tässä mallissa pidä hyvänä: millä tavalla lakiehdotuksessa suhtaudutaan Tays Sydänsairaalan ja Coxan toimintaan?

– Minulla on pelko, että lakiehdotus nykymuodossaan ei mahdollista toimintaa ja kehittämistä tämän kaltaisille julkisesti omistetuille ja ohjatuille yhtiöille. Korostan, että vaikka Coxa ja Sydänsairaala ovat yhtiöitä, ne ovat julkisesti omistettuja ja ohjattuja eivätkä ne toimi markkinoilla.

Lakiehdotuksessa on yksityiskohtia ja säädöksiä, jotka rinnastavat yhtiöt suoraan yksityisiin yrityksiin, mikä ei ole järkevää eikä siihen ole Ihalaisen mukaan oikein perusteitakaan.

Kunnallisia päätöksiä pitäisi arvioida entistä enemmän terveyden näkökulmasta

– Asia pitäisi saada valiokuntakäsittelyssä sellaiseen muotoon, että näillä potilaspalveluja tuottavilla sairaaloilla on myös jatkossa hyvät toimintaedellytykset. Ne ovat sairaaloita, jotka tuottavat laadukkaita palveluita. Kansalaiset ovat hoitoon tyytyväisiä ja sinne tulee potilaita muualtakin kuin Pirkanmaalta.

Uudistuksissa asiakasnäkökulman pitäisi olla vahva.

– Jos sote-uudistus tuottaa parempia palveluita, se saa myös kansalaisten luottamuksen. Lisää resursseja ja kehittämistä tarvitaan erityisesti terveyskeskusten palveluihin ja tiettyihin sosiaalipalveluihin, kuten lastensuojeluun.

Erikoissairaanhoito on Suomessa laadukasta ja hyvää.

– Oleellista on, että päästään hoitoon, päästään lääkärille tai hoitajalle nopeasti ja vaivattomasti silloin kun tarve on.

Tamperelaisten ei tarvitse olla huolissaan sote-uudistuksesta

Kunnallisessa päätöksenteossa tulisi toimia niin, että terveys on mukana kaikessa poliittisessa päätöksenteossa.

– Kunnallisia päätöksiä pitäisi arvioida entistä enemmän terveyden näkökulmasta. Tähän liittyy myös vaikkapa ilmastonmuutos, koska ilmaston muutos vaikuttaa suoraan tai viiveellä myös terveyteen ja sitä kautta terveyspalveluihin.

Vuoropuhelun pitää olla joustavaa näiden asioiden välillä.

– Korona-pandemia on osoittanut sen, miten tärkeää on, että terveysnäkökulma on koko ajan mukana päätöksissä.

Tamperelaisten ei tarvitse olla huolissaan sote-uudistuksesta senkään takia, että samat ammattilaiset tuottavat sote-palveluita myös jatkossa kuin tälläkin hetkellä.

Joka tapauksessa Suomessa erityisesti väestön ikääntymisestä johtuen ollaan tilanteessa, jossa sosiaali- ja terveyspalveluihin täytyy kohdentaa lisää rahaa.

– Se ei tarkoita sitä, etteikö sosiaali- ja terveydenhuollossa pitäisi toimia myös jatkossa järkevästi ja tehokkaasti eli että veroeurolle tulee aina katetta, muistuttaa Ihalainen.

Teksti ja kuva: Jyrki Liikka

Lauri Lyly demareiden pormestariehdokkaaksi

SDP Tampereen kunnallisjärjestön edustajisto päätti kokouksessaan asettaa Lauri Lylyn pormestariehdokkaaksi kevään kuntavaaleissa.

Pormestari Lauri Lylyn mukaan valtuustokausi 2017–2021 alkoi poikkeuksellisella yksituumaisuudella.

– Neuvottelimme valtuustoryhmien kanssa sujuvat askelmerkit pormestariohjelmaan tulevalle kaudelle. Kuluneen kauden ykkösjuttu on ollut kaupungin talouden tasapainottaminen ja työllisyyden parantaminen.

Talouden tasapainottamisohjelman avulla vuoden 2021 talousarvio saatiin tasapainoon, vaikka koronakriisi näkyy toteutuneissa talousluvuissa.

Myös työllisyyden kuntakokeilulla edellisen hallituksen ja eduskunnan aikana saatiin hyviä tuloksia.

– Harmillisesti tuolloin kokeilua ei ollut mahdollista jatkaa, mutta nyt olemme käynnistämässä sitä uudelleen. Odotamme siitä vaikuttavia työkaluja työllisyyden hoitoon, ja toivomme sen jäävän pysyvästi kuntien tehtäväksi.

Kuluvalla valtuustokaudella kaupunkia on kehitetty etunojassa ja Tampere on vastannut kasvaviin palvelutarpeisiin.

Sote-uudistusta odotettiin toteutuvaksi jo viime kaudella, mutta sen maaliin saaminen siirtyi ja on tulevan valtuustokauden tehtävänä. Tampere tarvitsee jatkossakin toimivat sote-palvelut.

Lyly huomauttaa, että sote-uudistuksen jälkeen kaupunkien ja kuntien on haettava oma roolinsa elinvoiman ja kasvatuspalveluiden keskiössä.

– Uudessa tilanteessa palvelujamme ja elinvoimaamme on kehitettävä. On huolehdittava ilmastotavoitteista ja turvallisuudesta sekä vastattava investointitarpeisiin mm. kouluihin ja päiväkoteihin.

Kaupungin etupainoinen ja inhimillinen kehittäminen luo kasvua, työpaikkoja ja vetovoimaa.

Lyly haluaa viedä eteenpäin nyt alulle saatuja suuria uudistuksia. Yksi tärkeä kohde on Tampereen veto- ja pitovoimaisuuden kehittäminen korkeakoulu- ja opetuskeskittymänä.

– Listalla on monia hankkeita: Asemakeskus, Suomirata, Hakametsän Sport Campus, Ruotulan puurakentaminen ja Hiedanrannan hiilineutraali kaupunginosa sekä mm. Viinikan alueen kehittäminen vedenpuhdistamon siirryttyä.

– Viime kausi oli toteuttamisen aikaa, ja sellaiselta tulevakin kausi näyttää. Yhteistyöllä saamme parhaimmin tuloksia aikaiseksi, Lyly summaa.

Kuntavaalien ennakkoäänestys järjestetään 7.-13.4.2021. Varsinainen vaalipäivä on 18.4.2021.

Kalle Högbacka: ”En ajatellut kuvauksen aikana mitään!”

SDP Tampereen vaaliehdokaskuvaukset alkoivat tänään. Ensimmäinen kuvattavamme oli näyttelijä Kalle Högbacka.

Kalle Högbacka kävi muutama viikko sitten hammaskiven poistossa. Usein ihminen onnistuu etukäteen pohtimaan tulevaa operaatiota läpi uudelleen ja uudelleen.

– Voin helposti kuvitella, että tällaisen valokuvaamisen kanssa on helposti sama juttu. Sitä jännittää vähän suottakin liikaa.

Hyvä uutinen on, että kuvaus ei sattunut missään kohdassa.

– Kuvattavana oleminen on suhteellisen helppoa. Istu tuolilla, katso kameraan ja tee se, mitä kuvaaja pyytää.

Högbacka valitsi asukseen mustan kokonaisuuden ja tyylikkään solmion. Hän pyrki välttämään vaatteissa isoja kuvioita.

– Sitähän sanotaan, että musta ja valkoinen eivät ole kuvauksessa kovin hyviä valintoja, minkä vuoksi tämä valinta on mielenkiintoinen.

Kuvattavat käyvät ensin maskeerauksessa, joka on tärkeä osa kuvaukseen valmistautumista.

– Sanoin meikkaajille, että peittävät minun silmäpussini, Högbacka kertoo.

Kameran edessä kannattaa keskittyä omaan hyvän oloon eikä ajatella ikäviä ajatuksia.

– Laita vaikka mielivaatteesi päälle, niin tulee rento fiilis, ja sitten kuvaajan on helppo vangita sielusi.

Högbackan mielestä valokuvaus meni hyvin.

– Itse en ajatellut kuvauksen aikana mitään. Istuin tuolille ja lähinnä odotin, että kuvaaja sanoo, että tämä on nyt valmis.

Tällä kertaa viimeinen otos vaikutti parhaalta.

– Valokuvaus menee ohi nopeasti, vähän niin kuin se hammaskiven poisto.

Kuvaukset toteuttaa valokuvaaja Jouko Järvinen ja meikkauksen hoitaa Santalahden Tredun opiskelijat.

Teksti ja kuva: Jyrki Liikka