Kaveritaitojen oppimisella kitketään kiusaamista

Kukaan meistä ei pärjää yksin, tarvitsemme aina tavalla tai toisella toisia ihmisiä. Tarvitsemme kaveritaitoja, taitoa katsoa asioita toisen ihmisen näkökulmasta, kykyä tulla toimeen muiden kanssa.

Jo vauva haluaa olla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Hänen katseensa hakeutuu ihmisen kasvoihin. Pikkulapset hakevat kontaktia toisiin ihmisiin vaikka kaupan kassajonossa hymyilemällä tai monille niin tutulla kurkistus-leikillä, jossa kasvot laitetaan piiloon ja taas tullaan esiin. Tässä vaiheessa on merkityksellistä, että aikuinen vastaa lapsen kontaktinhakuun. Tämä kertoo lapselle, että hänet on huomattu ja hän on tärkeä.

Lapsen kehittyessä tulevat mukaan puhe ja aktiivisempi toiminta mm. leikkiminen yhdessä toisten lasten kanssa. Leikki on ensin leikkimistä rinnakkain ja sitten jo yhteistä leikkiä. Leikki- ja vuorovaikutustaitojen oppimisessa tarvitaan aikuisen ohjausta. Kaveritaitojen oppiminen on riippuvaista lapsen kasvuympäristöstä. Kun lapsi on tekemisissä toisten lasten ja aikuisten kanssa, niin lapsen käsitys itsestään muovautuu sen mukaan, miten toiset kohtaavat ja kohtelevat häntä.

Kodin rinnalla varhaiskasvatuksella on suuri merkitys

Varhaiskasvatuksessa opetellaan tunne- ja vuorovaikutustaitoja, puhutaan ns. kaveritaidoista. Oppiminen tapahtuu toisten lasten kanssa vertaisryhmässä.

Kun lapsiryhmien muodostamisessa on huomioitu lasten ikä- ja kehitystaso sekä tuen tarve, silloin varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on aikaa huomioida ja tukea jokaista lasta kaveritaitojen oppimisessa. Uudessa, oudossa tai pelottavassa tilanteessa, jossa lapsi kokee, ettei tule ymmärretyksi, lapsi saattaa purra, tönäistä tai heittää lelun toista lasta päin. Tällaisissa tilanteissa tarvitaan välittömästi aikuisen puuttumista tilanteeseen ja lapsen ohjaamista oikeanlaiseen toimintaan. Lapsen aiemmat kokemukset vaikuttavat myös siihen, miten lapsi eri tilanteissa reagoi. Tämän vuoksi tiivis yhteistyö vanhempien kanssa on tärkeää lapsen hyvinvoinnin varmistamiseksi.

Varhaiskasvatuksen laadukkaan toiminnan perusta on koulutettu henkilöstö. Sopivan kokoisissa lapsiryhmissä on varhaiskasvatuksen opetus- ja kasvatushenkilöstön mahdollista oppia tuntemaan jokaisen lapsen tapa reagoida eri tilanteisiin ja ottaa se huomioon jo toimintaa suunniteltaessa.

Varhaiskasvatuksessa lapselle opetetaan toisen kunnioittamista, anteeksi pyytämistä ja anteeksi antamista. Vertaisryhmässä harjoitellaan omien tunteiden ja toisten tunnetilojen tunnistamista eli tunne-, vuorovaikutus- ja empatiataitoja. Nämä ovat kaveritaitojen perusta ja tärkeitä taitoja vielä aikuisuudessakin. Toisen kunnioittaminen on osa ihmissuhteita ja hyvillä kaveritaidoilla on iso merkitys jo alle kouluikäisenä. Lapsi, jolla on hyvät kaveritaidot saa aina leikkikaverin ja hänellä on hyviä ja pitkäaikaisia, jopa elinikäisiä ystäviä.

 

Anne Liimola, päiväkodin johtaja, Tampereen kaupunginvaltuutettu (sd.)

Eija Kamppuri, varhaiskasvatuksen opettaja, varavaltuutettu (sd.)

Kuva: Matti Kamppuri