Tunnelmia Sarankulman Pärrinkosken maisemista keväällä 2020 ja 2021

Olen kävellyt 20- vuotiaan poikani kanssa tämän koronakauden aikana paljon. Erityisesti
kävelimme viime keväänä kahdestaan ja nyt (koska hän on alikersantti Niinisalossa ) omilla
tahoillamme. Olemme kirjoittamalla vaihdelleet ajatuksiamme tämän kummallisen aikakauden yli.
Milloin kirjoitamme ihan suoraa tekstiä, milloin runoja mitassa tai modernisti. Kirjoittelu on ollut
eräänlainen hauska kommunikaation peli keskenämme. Löysin hänelle keväällä 2020 kirjoittamani
retkemme innoittaman tekstinpätkän arkistoistani:

”Me oltiin kävelyllä just. Kävellään kauppaan, mä odotan kaupan pihalla, kävellään takas ja jutellaan,
kävellään metsässä ja jutellaan. Asioista on paljon helpompi puhua liikkeellä. Ei niin heti
kuule hengityksestä, että itkettää. Kerran me käveltiin varmaan kolme tuntia eikä edes tajuttu että
huudettiinkin kun se purki pahaa oloaan ja mä yritin rauhottaa, oltiin yhdellä luontopolulla, joka
on nyt suljettu kun siellä oli liikaa väkeä. Oli siellä tosi paljon väkeä ja silloin oli arki-ilta. Tälläsen
oon huomannut, että ihmisillä on nykyään joku pitkospuuraivo. Jos ne näkee, että joku kävelee
pitkospuilla, niille tulee kauhee kiire rynniä samoille puille. Ei millään voi odottaa, että toinen tulee
ensin pois. Kuulemma kaupoissa on kanssa joku välimatkaraivo. Ei voi millään pitää etäisyyttä.
Kummallista.

Me mietittiin siellä metsälenkillä, mitä poika tekee yliopistohaun kanssa. Mun pitäs olla viisas ja
tasanen ja mä osaan kaikkia ratkaisumenetelmiä ja kyselymalleja ja tolleen. Mutta välillä pojan
tuska vuotaa yli. On hyvä, että se kuohuu. Se on koski, keväällä, patoamaton. Sen täytyy kuohua
ja vyöryä ja jylistä ja veden pitää haljeta kiviin ja sen täytyy ärjyä. Niin on normaalia. Mä oon sen
kosken parras, vanhaa sammalta, joka imee paljon vettä ja ottaa vastaan kuohua. Oon kivi, johon
vesi saa törmätä ja juosta ohi, teen vedelle reitin. Kesä kuivattaa joen, sen uoman ja partaat ja
sammalen. Veden, sen tarttee vaan jatkaa matkaansa.

Nyt juuri pennun pitäis elää ajatonta aikaa, siivekästä ja täyttä, unelmien aikaa, odotettua ja
ihanaa. Miksi mun pieni tämän kantajaksi joutui, mun pentuni ja kaikkien tämän kevään abien
vanhempien pennut. Kun mä kuuntelen poikaani, sen puheen alla soi mun oma yo- kevät 30
vuotta sitten. Ajelin autolla kavereiden kanssa kaiket yöt, mikään ei painanut missään. Mä olin
vapaa, mulla oli rahaa ja kaksi työtä ja ihan järkyttävän kivaa. ”

Erikoinen aika on koskettanut lapsia, nuoria ja perheitä paljon. Minuakin, koska aika vei minulta
työt. Niinpä olen nyt opiskelija itsekin ja teen kulttuurituottaja YAMK- tutkintoa Humakissa. Ihan
viimeeksi viime viikolla opiskelin Tulevaisuuden ennakointia ja yhteisöjen kehittämistä taiteen ja
kulttuurin keinoin. Tein työtä pienryhmässä , johon kuului ay- liikkeen sihteeri ja nuorisotyötä
tekevä yhteisöpedagogi ja toisessa ryhmässä kumppaneinani olivat teatteripedagogi,
psykoterapeutti ja teatterinjohtaja. Opiskelu on aivan hirmuisen ihanaa, enkä tiedä, miten
paremmin olisin tämän työttömyysaikani saanut käytettyä. Onneksi järjestelmämme mahdollistaa
tälläisen omaehtoisen opiskelun, joka parantaa työllistymismahdollisuuksiani ja kehittää
ammattitaitoani kohti koronan jälkeistä aikaa.

Mutta entä nämä nuoret? Kummityttäreni kirjoitti ylioppilaaksi tehden kokeet kolmessa erässä
keväällä 20, syksyllä 20 ja keväällä 21. Kaikki poikkeusjärjestelyin. Poikani joutui kirjoittamaan
keväällä 20 nopeutetussa aikataulussa. Hyvin meni molemmilla kuitenkin. Armeijassa pojallani
alkoi varsinainen erikoisjärjestely. Kiinnioloajat ovat pitkiä ja jos tupa on ollut karanteenissa, olosuhteet
ovat muistuttaneet vankilaa. Iltalomia ei ole, syödään pakeista ja aina puuttuu porukkaa altistusten ja
epäilyjen takia.

Me tiedämme, että pandemialle ei kukaan voi mitään, ja että pandemian jälkeinen aika vasta tulee
paljastamaan meille kaiken sen, mitä tänä aikana ihmisten hyvinvoinnissa on tapahtunut, niin
nuorten kuin vanhojenkin.

Poikani kanssa mietittiin keväällä 2020:

” Kevätkoski kuohuaa ja mä mietin, onks nää mun ajatuksetkin siellä vaan yksi pyörre. Ollaanko me
kaikki vaan kuohua ja meidän aika on törmätä nyt joen partaaseen? Miten lyhyt aika elää ja mitä
mä nyt sillä teen, jos se loppuu kohta. Yritän liittää itseni tähän nuoreen, jos se vaikka veis mut
muistona eteenpäin, sitten kun on sen aika. Silloin me oltas kokonaisuus, erottamaton niin kuin
vesimolekyyli, joka kiertää maailmaa aina, mullan ja ilman läpi suodattuu ja vie meidät kaikki
lopulta mereen kohinaksi. Ei mua haittaa, vaikka mua ei niinkun enää oliskaan, koska mä elän siinä
pojassa, vaikka se kuohuis nyt mun yli. Mä luotan siihen ja luotettavat ihmiset, ne on tosi harvinaisia.
Tää on varmaan se kaikki, mitä mulla on sille annettavaa. Että on vain vain matkaansa jatkava vesi,
joka pysyy. Vesi, jota on aina, aina saman verran maailmassa olemassa. Ja sinä itse:
yksi, harvinainen ja luotettava. Näin kuiskaan hänelle räntäsateessa. Eikä me voida pidätellä
kyyneleitä.

Onkohan kyyneleitä, niin kuin vettä, aina saman verran maailmassa? Nekin on osa kevään
kuohuvaa puroa, mietitään. ”

Haluan uskoa, että tämän kriisin jälkeen kulttuurilla on hyvinvoinnin kehittämisessä ja ylläpidossa
entistä tärkeämpi rooli. Arvoinani vaalityössäkin ovat arjen turvallisuus, suvaitsevaisuus ja
yhdenvertaisuus. Asuinalueita kehitetään yhä tasavertaisimmiksi ja yhdenvertaisuutta edistäviin
lähipalveluihin kiinnitetään aina enemmän huomiota. Lähiluonnon merkitys on viimein kaikille
selvä. Tässä on upea mahdollisuus ujuttaa taide ja kulttuuri osaksi jokaisen arkipäivää, joko
julkisen taiteen tai yhteisöjen kehittämisen muodossa. Euroopassa ollaan jo pitkällä yhteisötaiteen
ja taiteella vaikuttamisen keinojen kanssa. Yhteisöllisyys luo turvallisuutta, suvaitsevaisuutta, tasa-
arvoa ja rohkeutta tuoda mielipiteensä kuuluviin. Tarvitsemme kollektiivista kokemusta,
yhteisyyttä. Toisiamme.

Kun kirjoitin tätä nyt keväällä 2021, poikani oli lomalla armeijasta ja vietimme äitienpäivää
ennakkoon. Kirjoitustyöni taustalla kuului saunan pukuhuoneesta nuoren miehen jutustelua ja
naurua armeijakavereiden kanssa.

Kaikki on hyvin.
Ihanaa kevättä ja etenkin hyvinvointia ja terveyttä!

Toivottelee Sinisalon Kirsi-Kaisa

Mielenterveyteen panostaminen on investointi tulevaisuuteen siinä missä muutkin investoinnit

Lotta Reito on koulutukseltaan sosiaalityöntekijä (YTM) ja hän työskennellyt yli 7 vuotta lastensuojelun avohuollossa. Käytännössä Reito tekee töitä erilaisia lastensuojelun ja muita palveluita tarvitsevien lasten ja perheiden kanssa. Hän pyrkii tukemaan perheissä sellaisia muutoksia, että lasten ja vanhempien olisi mahdollista ja hyvä asua kotona yhdessä.

– Työssäni kohtaan koko ihmiselämän kirjon, eikä lastensuojelun avun tarvitseminen ns. katso tilinauhaa. Lastensuojelun palveluita saa tarvita ihan jokainen perheen lähtökohdista huolimatta, Reito sanoo.

Reito on pohtinut pitkään politiikkaan lähtöä.

– Minua on mietityttänyt, olenko liian ”yhden asian ihminen”, toisin sanoen sote-asioiden. Vaaleihin valmistautuessa moni muukin asia on alkanut kiinnostaa, kuten ympäristö-, joukkoliikenne- ja asumisasiat.

Sote-asiat ovat kuitenkin hänen vahvuutensa. Reito on suorittanut alalta yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon ja lisäopintoja sekä työskennellyt pitkään kunnallisissa sosiaalipalveluissa.

Lisäksi hän harrastaa sosiaalialan ammattiyhdistystoimintaa ja on mukana erilaisissa toimielimissä, joissa työstetään mm. sosiaalialan työskentelyolosuhteita ja alueellisia sote-uudistusasioita.

Sote-uudistuksessa pitäisi kiinnittää enemmän huomiota so-asioihin, ei vain te-asioihin

– Haluan toisaalta tuoda erityisesti esiin, että sanaa ”sote” käyttämällä tunnutaan viittaavaan liian usein lähinnä terveyspalveluihin. Sote-uudistuksessa ei ole kyse ainoastaan siitä, miten varmistetaan terveyspalveluiden saatavuus, vaan esimerkiksi miten nopeasti päästään terveyskeskukseen lääkärille tai saadaanko Coxan ja Sydänsairaalan palvelut säilytettyä.

Terveyspalveluiden ohella uudistuksessa määritellään uudella tavalla lasten, nuorten, lapsiperheiden, aikuisten ja työikäisten, vammaisten, maahanmuuttajien, ikääntyneiden, asunnottomien ja päihde- ja/tai mielenterveysongelmista kärsivien sosiaalipalveluiden järjestäminen.

– Kovin moni ei voi sanoa, että ei kuuluisi mihinkään näistä ryhmistä, minkä vuoksi sote-uudistuksessa pitäisi kiinnittää enemmän huomiota so-asioihin, ei vain te-asioihin.

Sosiaalipalvelut eivät ole terveyspalveluille alisteisia, vaan sosiaalisten tekijöiden edistämisellä on suuri merkitys kuntalaisten hyvinvoinnin turvaamisessa terveyspalveluiden rinnalla.

– Sote-uudistukseen valmistautuminen kuntatasolla onkin yksi tärkeimmistä vaaliteemoistani. Emme voi tuudittautua siihen, että hyvinvointialueet ”tulevat”. Meidän pitää olla aktiivisesti valmistautumassa uudistuksen toteutumiseen ja taata kunnan toimintakyky ja turvata kuntalaisten hyvinvointi historiallisen suuressa uudistuksessa.

Minuun on kotikasvatuksessa iskostettu kiistaton usko ihmisten arvokkuuteen, tasa-arvoon ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen

Reito muistuttaa, että sote-uudistus koskettaa myös valtavaa määrää kunnalla työskenteleviä ihmisiä. Siksi sen toteutuminen on myös työhyvinvointikysymys.

– Koen, että minulla on karttunut kunnallispoliittista päätöksentekoa varten tuntumaa kuntalaisten arjesta ja hyvinvointihaasteista. Työskentelen sosiaalipalveluiden ytimessä ja tehtävissä, joissa minun pitää hallita asiakkaiden palvelukokonaisuuksia ja toimia eri palveluiden rajapinnoilla.

Työssä hän kohtaa myös tilanteita, joissa palveluita on riittämättömästi tai niitä ei ole.

Reitoa vaivaa erityisesti lasten, nuorten ja aikuistenkin mielenterveyspalveluiden tilanne Tampereella. Aihe on syystäkin monen ehdokkaan asialistalla.

– Minulle nämä eivät ole ainoastaan teemoja paperilla tai numeroita tilastoissa, vaan työssäni kohtaamia, apua tarvitsevia ihmisiä, jotka ansaitsisivat parasta mahdollista apua. Mielenterveyteen panostaminen on investointia tulevaisuuteen siinä missä muutkin investoinnit.

Tärkeimpiä arvoja elämässä ja politiikassa Reitolle ovat toisista välittäminen, solidaarisuus ja oikeudenmukaisuus.

– Nämä ovat ne linssit, joiden kautta katson maailmaa. Ne motivoivat minua puuttumaan niihin rakenteellisiin asioihin, jotka vaikuttavat hyvinvointierojen syntyyn kuntalaisten arjessa.

Nämä samaiset arvot ohjasivat hänet myös demariksi.

– Minuun on kotikasvatuksessa iskostettu kiistaton usko ihmisten arvokkuuteen, tasa-arvoon ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen.

Kenenkään ei tarvitse pärjätä maailmassa yksin.

– Olen aikuisiälläni kokenut mahdottomaksi sen, että en yrittäisi vaikuttaa siihen, että nämä arvot toteutuisivat yhteiskunnassamme paljon paremmin. Siksi olen sosiaalityöntekijä ja siksi olen demari.

Vaikka Reito on ensimmäistä kertaa ehdolla, hänellä on yli 10 vuoden kokemus erilaisista järjestötoiminnan tehtävistä. Niissä hän on saanut kokemusta mm. johtamisesta, vaikeiden päätösten ja kompromissien tekemisestä sekä eri näkökulmien yhteensovittamisesta.

– Lähdin ehdolle myös siitä syystä, että minulla on poliittisessa päätöksenteossa ja yhteistoiminnassa tarvittavia ominaisuuksia. Usein järjestöjen hallitustoiminnassa saa hyvän johdantokurssin diplomatian alkeisiin, ja uskoisin, että tämän kautta minulla on annettavaa myös rakentavan ja asiallisen päätöksenteon kulttuurin edistämisessä.

Kotiosoitteiden ja työpisteiden muuttuessa on voinut luottaa siihen, että Nysse hoitaa homman

Sote-asioiden lisäksi Reito haluaa edistää ympäristöasioita.

– Luontoalueiden monimuotoisuuden säilyttäminen ja ympäristövaikutusten arviointi päätöksenteossa ovat tärkeitä siksikin, että meillä kaikilla on vastuu tehdä kaikki voitavamme ilmastonmuutoksen haittojen vähentämiseksi. Luonnossa liikkumisen mahdollisuudet edistävät myös kuntalaisten hyvinvointia.

Reito on asunut Tampereella Hervannassa, Kalevassa ja nyt Leinolassa, ja jokaisesta kodista on päässyt helposti metsään ja luontoon.

– Ympäristöasioihin kuuluu myös toimiva joukkoliikenne. Kotiosoitteiden ja työpisteiden muuttuessa on voinut luottaa siihen, että Nysse hoitaa homman.

Vielä tammikuussa Reitokaan ei tiennyt, millainen kevät oli edessä. Vaalien siirtyminen oli harmillista, mutta se antoi lisäaikaa pohtia vaaliteemoja ja viestejä.

– Kuntavaalikampanjassani seuraavia askeleita ovat näkyvyyden lisääminen sosiaalisessa mediassa, vaaliteemojen kirkastaminen ja avaaminen somepäivityksissä sekä äänestäjien tavoittaminen.

– Tämä tuntuu suurelta haasteelta, koska vaaliasioita kotisohvalta koneelta käsin tehden yhteys muuhun maailmaan tuntuu etäiseltä. Katsotaan kuitenkin, millaiseksi vaalipöhinä vielä muodostuu, kun päästään lähemmäksi vaalipäivää, Reito sanoo.

Teksti: Jyrki Liikka

Kuva: Lotta Reito

Lukiolaisten kielitaidon perään itkeminen on tekopyhää

Vähän aikaa sitten uutiskynnyksen Suomen mediassa ylitti nuorten alati heikkenevä kielitaito. Esimerkiksi lukiossa saksan opiskelun määrä on romahtanut kuudesosaan 1990-luvun lukemista. Poliitikot ja liike-elämä olivat huolissaan, kuinka supistuva kielitaito heikentää tulevaisuudessa kaupan alan mahdollisuuksia. Varsinkin eräiden poliitikkojen ja etujärjestöjen kohdalla tämä huolestuminen lukiolaisten kielitaidosta on mitä suurinta jeesustelua, kun he ovat kaikkensa tehneet ajaakseen kieltenopiskelun entisestään marginaalisempaan asemaan.

Suomalaiset nuoret halutaan aloittamaan korkeakouluopiskelunsa entistä nuorempana, jotta he myös valmistautuisivat työelämään aikaisemmin. Tätä helpottamaan luotiin ensikertalaiskiintiö, eli korkeakoulujen on varattava osa opiskelupaikoista ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakeville. Lukiosta opiskeluputken tulisi jatkua katkeamatta korkeakouluun. Vuonna 2020 korkeakouluihin valittavien opiskelijoiden määrä ylioppilastutkinnon perusteella nostettiinkin vähintään 51 %, mikä tarkoittaa ylioppilaskirjoitusten merkityksen voimakasta kasvamista. Samalla kun kirjoitusten merkitys nousi merkittävästi, kasvaa erityisesti myös niiden aineiden merkitys mitä lukiolainen kirjoittaa. Tämä sen takia, koska kirjoitettavista aineista saa eri määrän pisteitä.

Yksinkertaistettuna kirjoittamalla pitkän matematiikan L:n saat paljon enemmän pisteitä kuin kirjoittamalla esimerkiksi keskipitkästä saksasta vastaavan arvosanan, kun haet korkeakouluun. Kun opiskelee matemaattisista aineita, joista on tarjolla todella paljon kursseja, joita on käytävä saadakseen hyvän arvosanan ja paljon pisteitä, ei lukiolaisilla ole yksinkertaisesti aikaa ottaa työläitä ja huonosti pisteitä antavia kieliä.

Suomalaiset lukiolaiset eivät ole tyhmiä. He osaavat hyvin toimia vallitsevassa tilanteessa, kun pelkällä valkolakilla ei nykymaailmassa tee yhtään mitään. Tärkeintä on päästä seuraavalle asteelle. Ylivoimaisesti parhaiten sinne pääsee valitsemalla lukujärjestyksen täyteen matemaattisia aineita, joista saa hakuvaiheessa parhaat pisteet. Taktisesti ja järkevästi ajatteleva nuori jättää valitsematta heikosti pisteitä tuottavia kieliä, jotta hän omaa parhaat mahdollisuudet päästä todistusvalinnalla opiskelemaan haluamaansa korkeakouluun.

Tällä pääsykoeuudistuksella lukiosta on tehty kolme vuotta kestävä valmennuskurssi korkeakouluihin. Lukiolaisten on päivästä yksi tiedettävä mistä aineista saa kirjoituksissa parhaiten pisteitä ja valittava näitä kursseja. Kokeilut uusien aineiden sekä vähän pisteitä tuottavien aineiden kanssa jätetään minimiin. Kun lukiosta on näin tehty pelkkä vuosia kestävä painekattila, ei ole mikään ihme lukiolaisten stressikäyrien osoittaessa taivaita. Juuri näin kerrottiin käyvän, kun uudistusta suunniteltiin, mutta se ei uudistuksen tekijöitä hetkauttanut. Ja nyt sitten ollaan ihmeissään, kun kriitikoiden varoitukset kävivät toteen.

No, valittaminen ja ongelmien osoittaminen on aina helppoa. Paljon vaikeampaa on tuoda esille, kuinka asioihin saataisiin parannusta. Muutama korjausehdotus olisi kuitenkin varsin helppo toteuttaa. Ensinnäkin eri aineiden pisteytystä voitaisiin tasapainottaa, esimerkiksi kielten ja matemaattisten aineiden välillä. Näin nuorilla olisi mahdollista valita myös kieliä ilman, että riskeeraa omat mahdollisuutensa jatko-opintoihin. Ylioppilastodistuksella valittavien määrä voitaisiin vähentää, jotta lukiossa olisi helpompaa valita eri aineita, eikä vain hyvin pisteitä tuottavia.

Ensikertalaiskiintiötä pitää myös voimakkaasti vähentää tai jopa poistaa kokonaan. Kiintiöllä tavoiteltiin välivuosien vähentämistä, kun ensimmäistä kertaa hakijat pääsisivät helpommin sisään. Paradoksaalisesti tämä uudistus on kuitenkin pahimmillaan lisännyt välivuosia! Syynä on se, että jos hakee esim. lääkkikseen ensisijaisesti, mutta pääseekin opiskelemaan biologiaa, hän jättää paikan ottamatta. Hakija ei halua menettää ensikertalaiskiintiötään ja parhaita mahdollisuuksiaan päästä opiskelemaan vaikeasti saavutettavaan aineeseen. Ensikertalaiskiintiötä vähentämällä sekä helpottamalla alanvaihtoa korkeakouluissa parannetaan tilannetta tällä sektorilla.

Suuremmat ja hitaammat muutokset ovat osittain kiinni rahasta sekä asenteista. Mikäli halutaan nuoria aikaisemmin ja helpommin korkeakouluihin niin lisätään aloituspaikkoja reilusti. Tämä kyllä maksaa verorahoja, jota tarvitaan myös esim. terveydenhoitoon, vanhustenhoitoon, yritystukiin ja vaikka mihin, niin aiheesta täytyy keskustella laajasti. Asenteiden puolella taas kirjoitusten painoarvon laskeminen mahdollistaisi palaamisen lukion alkuperäisiin arvoihin, eli yleissivistävään koulutukseen. Mielestäni on itseisarvo, että suomalaiset nuoret voisivat saada ammattitaitoisten opettajien johdatuksella tietoa vähän kaikesta. Näistä tiedoista, kun on aina hyötyä myöhemmin. Kaupan alalla on hyvä tietää muiden maiden tapoja, kulttuureja ja uskontoja. Insinöörin koodatessa sovellusta on ihmisen psykologian tuntemuksesta hyötyä parhaan lopputuloksen saavuttamiseen. Juristeille taas historiasta ja biologiasta ei voi ainakaan olla haittaa toimiessaan ammatissaan.

Yleissivistävään koulutukseen keskittyvässä lukiossa opiskelijatkin voisivat hengittää ilman jatkuvaa huolta sekä stressiä kirjoituksista sekä korkeakoulujen pääsykokeista. Kyllä he sitten työelämässä ehtivät stressata monta vuosikymmentä. Lukiossa suomalaiset nuoret ansaitsevat vielä hetken keskittyä sivistämään itseään ja nauttimaan laadukkaasta opetuksesta sekä toistensa seurasta.

Jyri Tuokko (sd)

Kirjoittajalla on historian ja yhteiskuntaopin opettajan pätevyys

Kuntavaaliehdokkaana Tampereella

Tampere on mahdollisuuksien kaupunki, jossa uskalletaan ottaa riskejä

Elisa Penders, 38, on nyt ensimmäistä kertaa ehdokkaana. Hän haluaa olla mukana vaikuttamassa ja tekemässä päätöksiä, ei vain vastaanottamassa niitä.

– Olemme asuneet Tampereella viisi vuotta ja nyt tuntui siltä, että aika on oikea. Olen oppinut tuntemaan ihmisiä, tiedän miten päivähoito ja koulu toimivat. Kaikkea en tiedä, mutta onneksi uskallan ja osaan kysyä.

Penders on valmis kantamaan vastuuta siitä, mitä päätöksiä tehdään ja millä tavoin niitä tehdään.

– Politiikka vaatii neuvottelutaitoja ja sovittelukykyä, perspektiiviä nähdä asioita laajemmin.

Palautetta voi antaa monella eri tavalla ja asioista voidaan olla hyvinkin erimielisiä, mutta keskustelu voi säilyä fiksuna.

Olen perheenäiti Pispalasta ja perheeseen kuuluu ääniä, vauhtia ja vilskettä!

Penders valitsee tarkasti foorumit, joissa hän haluaa olla läsnä ja keskustella.

Kevään aikana hän on järjestänyt Facbookissa live-keskusteluita kotonaan.

– Aloitimme töissä Facebook-livet koronan takia. Jännitin hirveästi, mutta se tuntui lopulta hyvin luontevalta. Ja kun lähti ehdolle tämmöisenä aikana, oli mietittävä, miten ihmisiä voisi kohdata.

Oma koti on live-lähetyksille kätevä ja turvallinen ympäristö. Positiivista palautetta on tullut runsaasti.

– Jos tulee jotain katastrofia, lapsi alkaa huutaa tai koira oksentaa, niin se kuuluu siihen. Olen perheenäiti Pispalasta ja perheeseen kuuluu ääniä, vauhtia ja vilskettä!

Lähetyksissä ei tarvitse tehdä mitään ihmeellisiä temppuja ja on uskallettava mokata.

– Pakkohan minun on riitettävä sellaisena kuin olen. Lähestyn ihmisiä ihmisinä.

Päätöksiä tehdessä on muistettava, että taustalla ovat aina ihmiset

Kun Penders kertoi, että on ehdolla kuntavaaleissa, ihmisiä alkoi ilmoittautua mukaan vaalitiimiin.

– Minulla on ihan loistava tiimi. Sekin minua jännitti, saanko tiimiä kasaan, koska ay-liikkeestä niin moni on ehdolla. Olin tosi otettu ja olen siitä onnellinen. Mukana on luovia tyyppejä ja jopa minä, joka yleensä keksii ihan päättömiä juttuja, joutuu välillä miettimään, että jos vähän himmailtaisiin.

Hänen vaaliteemojaan ovat ihmiskeskeinen politiikka sekä perheystävällinen ja turvallinen Tampere.

– Päätöksiä tehdessä on muistettava, että taustalla ovat aina ihmiset. Tämä tahtoo poliitikoilta välillä unohtua.

Sydäntä lähellä on koulutus varhaiskasvatuksesta yliopistoon saakka niin, että huolehditaan resursseista ja mahdollisuuksista. Myös yritysten toimintaedellytykset on turvattava, sillä jos ei ole yrityksiä, ei työntekijöille ole töitä.

SDP on Pendersin henkinen koti ja puolueen arvojen päälle on hyvä rakentaa.

– Demareilla on mielestäni loistava keskustelukulttuuri. Isäni on ollut ehdolla demareitten listalta sitoutumattomana. Meidät lapset on kasvatettu demarien arvojen mukaisesti, joten on luontevaa olla demari.

Tampereen luonnonläheisyys viehättää.

– On ihanaa kävellä Pispalasta keskustaan töihin, käytännössä voin tehdä niin, että näen vain puita ja kuulen lintujen laulua.

– Tampere on mahdollisuuksien kaupunki, täällä uskalletaan ottaa riskejä ja tehdä asioita. Täällä ei odoteta, että joku muu kertoo, että nyt pitäisi toimia.

Palvelualojen ammattiliitto PAM Pirkanmaan aluepäällikkö Penders koordinoi alueen toimintaa ja kaikkea, mitä siihen liittyy, kuten mm. sidosryhmäyhteistyötä, jäsenten edunvalvontaa, jäsenhankintaa ja koulutusta.

Rakastan työtäni, sillä viihdyn hyvin ihmisten parissa

– Eteen tulevat riitatilanteet pyrimme ratkaisemaan neuvottelemalla ennen kuin tarvitsee lähteä edes riitelemään.

Ay-liikkeestä kuulee joskus sanottavan, että työnantaja ja työntekijä ovat aina napit vastakkain.

– Toki me katsomme asioita eri puolilta pöytää, mutta intressimme ovat usein ihan samat. Yritämme saada aikaan kompromisseja ja löytää kaikkia tyydyttäviä ratkaisuja.

Pendersin toimipiste on Tampereella ja koko Pirkanmaa on hänen valtakuntaansa, jäseniä on reilut 21000.

– Rakastan työtäni, sillä viihdyn hyvin ihmisten parissa. Saan tehdä paljon hallinnollisia asioita ja olla esimiehenä työntekijöiden ja johdon välissä.

Penders on koulutukseltaan hallintotieteiden maisteri Lapin yliopistosta, vaikka alun perin hänestä piti tulla ravintolapäällikkö.

– Isäni oli aikoinaan portsari, josta hän eteni yksityisyrittäjäksi. Olen kasvanut tiskin toisella puolella tarjoilijana. Opiskelin ensiksi restonomiksi. Kun olin töissä ja lapset olivat pieniä, mietin, että tätäkö tämä tulee olemaan, epäsäännöllistä työtä.

Hän meni ex-tempore yliopiston pääsykokeisiin ja oli pian opiskelemassa hallintotiedettä.

– Pohdin, että jos polku vie tähän suuntaan, niin ehkä työllistyisin joskus kunta-, kaupunki- tai valtiosektorille. Tämmöinen räväkkä tarjoilijanainen voisi tuoda sinne hiukan uusia tuulia.

Ay-liikkeeseen tulikin paikka Rovaniemellä auki. Hän sai paikan, vaikka opiskelut olivat hiukan kesken.

Vaikutamme ihmisen elämässä sillä hetkellä, kun hän tarvitsee tukea ja apua

PAMissa työtä tehdään ihmisille ja ihmisiä varten.

– Työni on välillä vaikeaa. Siinä kohtaa monenlaisia ihmiskohtaloita varsinkin näin korona-aikana.

Inhimillinen hätä on välillä ahdistavaa ja arki kovaa.

– Vaikutamme ihmisen elämässä sillä hetkellä, kun hän tarvitsee tukea ja apua.

Nyt suunnittelupöydällä on ensi syksy ja mietintämyssyssä uudet keinot lähestyä ihmisiä.

Perhe pitää Pendersin jalat tukevasti maassa työajan ulkopuolella. Aika harvoin työt seuraavat kotiin.

– Kyllä se menee niin, että kun kotona ovat 2- ja 13-vuotiaat pojat sekä 15-vuotias tytär niin he pitävät minut hyvin kiinni perhe-elämässä. Lisäksi kotona arkea on pyörittää minun kanssa puolisoni. Meillä asustaa myös koko perheen lemmikkikoira Sulo.

Teksti ja kuva: Jyrki Liikka

”Suomalaiset eivät aina ymmärrä, kuinka hyvä maa tämä on”

Koronasta huolimatta Silvana Berkille kuuluu hyvää, sillä hän kokee vahvasti, että Suomi on turvallinen maa. Pandemia on kansainvälinen kriisi. Täälläkin talousluvut laskevat, mutta verrattuna muihin maihin olemme pärjänneet hyvin. Berkin mukaan se johtuu siitä, että Suomen järjestelmä on toimiva ja ihmisiä palveleva.

Tällä hetkellä Berki työskentelee Valkeakoskella sosiaalityöntekijänä. Hänen työhönsä kuuluu lapsiperheiden palvelutarpeen arviointi.

– Perheiden tukeminen on arvokasta työtä, jota teen täydestä sydämestäni.

Varsinkin jos ongelmat ovat perheen sisäisiä, ne aiheuttavat stressiä.

– On monenlaisia ongelmia, pääsääntöisesti arkeen vaikuttavia ja jotka heijastuvat lapsen kehitykseen. Sellaisia ovat esimerkiksi perheen vähävaraisuus ja vanhemmuuden puute. Nämä kaikki aiheuttavat stressiä, joka ajan myötä saattaa johtaa erilaisiin terveydellisiin ongelmiin.

Koronan aikana perheissä on ollut enemmän hankaluuksia, koska liikkumista on rajoitettu. Lapset eivät ole päässeet seurustelemaan sosiaalisiin tiloihin tai harrastuksiin.

– Kaikki vaikuttaa vanhempien psyykeen ja lapset aistivat tämän.

Lähdimme Albaniasta juuri ennen kuin aktivisteja alettiin murhata

Jokaisella maahanmuuttajalla on oma raskas tarinansa.

Berki on asunut vuodesta 1995 lähtien Tampereella.

– Tampere on toinen kotikaupunkini. Toinen on kaupunki Albaniassa, jossain siellä eteläisen Välimeren alueella. Olen kasvanut eri paikassa kuin missä synnyin.

Ennen Suomeen tuloaan Berki asui Romanian pääkaupungissa, Bukarestissa.

– Lähdimme Albaniasta poliittisista syistä. Entinen mieheni oli yksi aktivisteista, joita vainottiin. Lähdimme maasta juuri ennen kuin aktivisteja alettiin murhata. Muuta vaihtoehtoa meillä ei ollut.

Kun heiltä ryöstettiin passit ja rahat, he joutuivat jäämään joksikin aikaa Romaniaan. Albaniaan ei olisi enää voinut palata.

– Albania oli suljettu maa ja koko muu maailma oli meille tuntematon. Emme kärsineet Albaniassa, siellä kärsivät ne, jotka olivat poliittisia aktivisteja tai muuten vangittu eli vain sananvapautta oli rajoitettu.

Albaniassa kenelläkään ei ollut tarve kilpailla elintasosta.

– Maailmassa on paljon tavaraa. Ihmisen onnellisuus ei löydy rahasta, vaan solidaarisuudesta, ja siitä että meillä on ympärillämme muita ihmisiä. Täällä Suomessa on näin. Esimerkiksi tanskalaiset maksavat korkeita veroja, koska he haluavat tukea kokonaisuutta. Heitä kiinnostaa enemmän onnellisuus ja turvallisuus.

Täällä luotetaan tasavertaisuuteen ja demokratiaan

Tänä keväänä Berkin oli aika lähteä ehdokkaaksi kuntavaaleihin.

– Huoleni on se, miksi niin innokkaasti lähdetään oikeistolaisille linjoille. Rahaa ja tavaroita mietitään aivan liikaa. Pelkoni on se, että tietävätkö ihmiset oikeasti mihin se johtaa?

Berkin mukaan Suomen malli on hyvä esimerkki koko maailmalle. Suomella on kaikkialla hyvä maine.

– Täällä luotetaan tasavertaisuuteen ja demokratiaan. Kansa haluaa turvallisuutta enemmän kuin mitään muuta. Ensin tulevat ihmisoikeudet, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus. Meillä on vastuu toisistamme eikä kuten kapitalistimaissa, joissa ihminen on yksin oman onnensa seppä. Mielestäni se, mitä todellisuudessa tavoiteltiin Marxin kirjoissa kansan onnellisuudesta, on toteutettu Suomessa.

Berki lähti varsin myöhään mukaan vaaleihin, siksi vaalien siirto ei häntä haitannut.

Työn alla on ollut vaalikoneisiin vastaaminen.

– Ainoa keino käydä vaalikampanjaa on virtuaalisesti ja mahdollisesti ottaa osaa keskustelutilaisuuksiin sekä paneeleihin.

Hänen vaaliteemojaan ovat suomalaiset arvot.

– Ihmisten oikeuksien toteuttamiseen liittyy myös kansalaisten itsensä toteuttaminen.

Berkin mukaan Suomessa ei siedetä yhteiskunnallista epätasa-arvoa. Suomalaiset eivät aina ymmärrä kuinka hyvä maa tämä on.

– Jos kapitalistisessa maassa ihmisen elämä menee raiteiltaan, eikä ole rahaa, ei pääse esimerkiksi terveydenhuollon tarvittaviin toimenpiteisiin. Maailmanhistoriassa on todettu, että kommunismi ei ole ainoa utopia, toinen utopia on kapitalismi. Amerikka on esimerkiksi kamppailut vuosikymmeniä taloudellisten ongelmien kanssa, eikä ole vieläkään päässyt ulos umpikujasta. Se on harmi, että Trump pyrki etsimään vikoja heikoista ryhmistä kuten maahanmuuttajista ja päätti rakentaa muurin heidän välilleen. Kuitenkin ilman maahanmuuttajia, länsimaita ei olisi rakennettu.

Berki sanoo olevansa sitkeä, mutta hän huomauttaa, että järjestelmämme on nostanut hänet ylös vaikeuksista.

– Kun minun on tarvinnut pienituloisena mennä lääkäriin, olen päässyt, sillä sosiaalihuolto on auttanut minua. Kun minua on kiusattu työpaikalla, luottamusmies on taistellut oikeuksistani. Tuollainen apu vähentää kriisihetkellä stressiä.

Hyvinvointivaltiossa pidetään kaikista ihmisistä huolta.

Tamperelaiset eroavat muista siinä, että heillä on sellainen kaunis ironia

Toinen vaaliteema on ekologisuus.

– Suomalaisilla on yksi ihana periaate, kierrätys. Täysin vastaavaa ei maailmalta löydy.

Tämä on arvokas asia, eikä vain teoria, sillä täällä ajatellaan ekologisesti.

Berki muistuttaa, että Suomi on pärjännyt koulutuksen ja tiedon ansiosta, yhteiskunta on onnistunut kasvattamaan ihmisten tietoisuutta.

Valtio tukee myös opiskelijoita, kuten Berkin omaa poikaa, joka on nyt insinööri ja työskentelee rakennussuunnittelijana.

– Maailmassa on paljon nuoria, jotka eivät pysty opiskelemaan.

Berkistä on tullut aikaa myöten hyvin tamperelainen.

– Tamperelaiset eroavat muista siinä, että heillä on sellainen kaunis ironia. Ironia liittyy usein älykkyyteen, eivätkä kaikki ymmärrä sitä.

– Aluksi se ironia ärsytti, mutta tyyli on tarttunut minuun, hymyilee Berki.

Teksti ja kuva: Jyrki Liikka

Ammattikoulutusta on jo monta vuotta ajettu alas

Ihan aina ei kepeään kysymykseen ”Mitä kuuluu?” saa tällaista vastausta.

– Kiitos kysymästä, hyvää kuuluu. Eilen syntyi terve poika Tampereen keskussairaalassa. Hienot on fiilikset tällä hetkellä, vastasi Matti Hellsten hymyillen.

Perheen esikoispoika on nyt puolitoistavuotias isoveli.

Lasten myötä elämä tunnetusti muuttuu, mutta myös olosuhteet ja ympäristö muuttuvat.

– Itse asiassa varsin paljon on muuttunut lyhyessä ajassa. Taysissa on ihan uusi synnytyssairaala, tilat ovat viimeisen päälle. Nyt korona-aikana vain yksi vierailija saa käydä eikä synnytyksen kuluessa saanut poistua tilasta.

Hellsten työskentelee Tredussa ammattikoulun kone- ja tuotantotekniikan lehtorina.

– Opetan koneautomaatiota: robotiikkaa, ohjelmointia, sähkötekniikkaa ja hydrauliikkaa sekä kaikkea muuta automaatioon liittyvää.

– Olen tekemisessä yritysten kanssa ja mukana Taitaja-toiminnassa eli valmennan taitaja-kilpailijoita Suomessa sekä annan kansainvälistä valmennusta.

Taitaja-kilpailu on kansallinen kisailu ja World Skills on maailmanlaajuinen kilpailuorganisaatio, jossa kilpaillaan maailmanlaajuisesti eri ammattialojen osaajien paremmuudesta.

Valmentaminen on hyvää vastapainoa perusopettamiselle.

– Siinä joutuu vielä enemmän haastamaan itseään, kun mennään aika syvälle ammattialan taitoihin ja tietoihin. Silloin täytyy itsekin opiskella lisää asioita.

Lisäksi Hellsten opettaa lukiolaisille ja peruskoululaisille robotiikka eri projektien sekä yhteistyökuvioiden yhteyksissä.

Hellsten on huolissaan opiskelijoistaan. Heille ammattitaidon hankkiminen on nykyään huomattavasti vaikeampaa.

– Sosiaalisten kanssakäymisten vähyys näkyy oppilaiden psyykkisinä ongelmina ja ahdistuneisuutena. On ikäluokkia, jotka ovat nyt koronan vuoksi menettäneet tiettyjä nuoruuteen ja aikuistumiseen liittyviä asioita eivätkä ole päässeet opiskelemaan sekä kokemaan oppimaansa käytännössä. Vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen.

Kyseessä on jo toinen vuosiluokka, jolla on puutteita osaamisessa. Osaamisen aukkoja olisi hyvä saada paikattua lisäkoulutuksella.

Kymmenen vuoden aikana kolmen vuoden tutkinnosta on lähtenyt pois noin 1000 tuntia lähiopetusta

– Yritysten pitää jossain määrin ottaa huomioon, että kun he palkkaavat tämän ajankohdan nuoria, työhön tarvitaan enemmän perehdytystä.

Tiedossa on, että yritysten tarkoitus on saada toiminta tuottavaksi. Monessa yrityksessä voi kuitenkin olla hankalaa käyttää henkilöresursseja ylimääräiseen kouluttamiseen.

Tähän kokonaisuuteen liittyvät lisäksi ikävät koulutusleikkaukset.

– Ammattikoulusta valmistuvien osaamisen taso on muutenkin laskenut. Tämä aika kärjistää tilannetta ja on ehkä vaikea nähdä, mikä johtuu mistäkin, mutta kumulatiivinen vaikutus on aivan ilmeistä. Kymmenen vuoden aikana kolmen vuoden tutkinnosta on lähtenyt pois noin 1000 tuntia lähiopetusta.

Hellsten on huolissaan ammattikoulutuksen tilasta, sitä on monta vuotta ajettu alas.

– Jos verrataan ammattikouluopiskelijaa ja lukio-opiskelijaa, niin he ovat keskenään eriarvoisessa asemassa. Entistä useampi lukiolainen opiskelee neljä vuotta samalla, kun ammattikoulunuoria pusketaan mahdollisemman nopeasti työelämään. Kun nuori tulee peruskoulusta, kolmessa vuodessa tapahtuu huikea kasvu.

– Silloin ovat muutkin asiat mielessä, tulee täysi-ikäisyyttä ja muuta. Ihmisen elämässä tapahtuu suuri muutos. Kuitenkin he ovat ihan samanlaisia nuoria ja kaipaavat aikaa kasvaa.

Hellsten on ehdolla nyt ensimmäistä kertaa. Hänen vaaliteemojaan ovat koulutus, nuoret ja lapset.

– Ehdokkuus vaaleissa oli takaraivossa pitkään, että voisi opettamisen lisäksi kehitellä jotain muutakin.

Työnantaja saa teettää päälle 40 tunnin työviikkoja ilman erillistä korvausta

Lapsen saamisen lomassa hän on panostanut vaalikoneisiin ja somessa Hellsten on keskustellut mm. Opettajien vuosityöaika-, professio- ja edunvalvonta-ryhmässä.

– Ryhmissä on keskusteltu lähinnä ammatillisen koulutuksen reformista. Siinä on paljon ongelmia, jotka näkyvät omassa työssäni.

Ammatillisten opettajien vuosityöaika-keskustelu on ollut vilkasta.

– Se ei tunne enää arkipyhiä ja lisäksi meiltä poistuivat iltalisät. Työnantaja saa teettää päälle 40 tunnin työviikkoja ilman erillistä korvausta. Nämä ovat isoja ongelmia, joita edustamamme ammattijärjestö OAJ ei ole ottanut huomioon. Yksi neuvottelukierros mennyt, eikä siltikään ongelmia ole korjattu.

Hellsten on ollut aina mukana ammattiyhdistystoiminnassa. Hän on ehtinyt olla jäsenenä myös Metalliliitossa ja Insinööriliitossa.

Ongelmista huolimatta niitä onnistumistarinoitakin on ja huippuosaajia valmistuu

Tampereella on hyvä noste ja vetovoima. Kaupunkikehitys ja raitiotie ovat Hellsteniä aina kiinnostaneet.

– Tampereen demarien tilanne on hyvä. Pääministeri Sanna Marin tuo huikean nosteen ja pormestari Lauri Lyly on hoitanut hommansa erittäin hyvin.

Tampere on paras paikka asua, eikä hän ole ikinä missään muualla asunutkaan.

– Kun muutin pois kotoa Uudestakylästä, niin päädyin Kissanmaalle, sitten Kalevaan ja Armonkallion kautta Koivistonkylään rintamamiestaloon.

Työlistalla on tällä hetkellä talon yläkerran remppaaminen.

– Tampereella ihmisten on hyvä asua ja tänne halutaan muuttaa. Myös yritykselle kaupunki on otollinen, sillä täältä löytyy koulutettua työvoimaa. Kouluverkko on kunnossa ja kaupunkia kehitetään aktiivisesti. Nämä kaikki seikat ruokkivat toisiaan. Koen itseni iloiseksi veronmaksajaksi, koska niillä rahoilla tuotetaan yhteiskuntaan palveluita.

Hellsten ottaa vielä esille yhden surkuhupaisan asian paikallislehdestä liittyen ammattikoulutuksen vetovoimaan, minkä parantaminen voisi auttaa ammattikoulutuksen ongelmien ratkaisuissa.

– Jos Aamulehdessä on jutun aiheena ammattikoulu, se on aina negatiivissävytteinen. Ongelmista huolimatta niitä onnistumistarinoitakin on ja huippuosaajia valmistuu, Hellsten huomauttaa.

Teksti ja kuva: Jyrki Liiika

”Työn ja perheen yhteensovittaminen pitää tehdä helpommaksi”

Veera Keränen, 31, on asunut koko aikuisikänsä Tampereella, lukuun ottamatta vaihto-opiskeluaikoja. Hän on kotoisin lähikulmilta, Ylöjärveltä. Nykyisin Keränen asuu perheineen Tesomalla.

Keränen opiskeli Tampereen ammattikorkeakoulussa rakennusmestariksi ja hän on työskennellyt mm. työnjohtajana.

– Rakennusmestarin työssä parasta on sen monipuolisuus. Työtehtäviä voi olla työnjohdosta suunnitteluun ja projekteja infrahankkeista toimitilarakentamiseen. Minusta on myös motivoivaa oppia uutta ja kehittyä työssäni.

Keräsen päätös lähteä ehdolle kuntavaaleihin tuli tehtyä varsin myöhään, joten hän aloitti kampanjoinnin myöhemmin kuin moni muu.

– Panostan vaalikoneiden vastauksiin, koska ne ovat itselleni aina ollut tärkein tapa tutustua ehdokkaisiin ja tehdä äänestyspäätös.

Syrjinnälle ja kiusaamiselle pitää olla nollatoleranssi

Keräsen vaaliteemoja ovat toisten kunnioittaminen, perhe ja työ sekä maahanmuutto.

– On hyvä, että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä, mutta toisia on kuunneltava ja käyttäydyttävä kunnioittavasti. Syrjinnälle ja kiusaamiselle pitää olla nollatoleranssi. Jokainen vauvasta vaariin haluaa tulla kuulluksi ja nähdyksi. Jo pieni lapsi oppii olevansa tärkeä, kun häntä kuunnellaan.

Keräsen mukaan nuorten, sairaiden ja syrjäytyneiden ääni pitää kuulua päätöksiä tehtäessä. Myös vanhusten toiveita asua omassa kodissaan tulee ymmärtää.

– Työllisyysastetta pitää nostaa, elinikäistä oppimista on tuettava ja lisäopiskelun pitää sopia jokaiseen elämänvaiheeseen. Päivähoitopalveluita pitäisi kehittää niin, että ne tukevat vanhempien työssäkäyntiä.

Nopeat muutokset päivähoidossa pitäisi mahdollistaa erityisesti vanhempien työllistyessä, jäädessä työttömäksi tai ylitöihin.

Demareiden arvomaailma vastaa parhaiten omaani

– Työn ja perheen yhteensovittaminen pitää tehdä helpommaksi esimerkiksi tarjoamalla lapsille edullisia harrastusmahdollisuuksia kodin lähellä.

Tampereellakin tarvitaan lisää osaajia.

– Maahanmuuttajien olemassa olevia taitoja tulisi hyödyntää mm. tarjoamalla edullisia palveluita työ- ja opiskelutodistusten virallisten käännösten laatimiseksi.

Sujuva kielitaito on tärkeää ja siksi vaativan tason kielikursseja tulisi järjestää iltaisin tai viikonloppuisin, jotta työssäkäyvät voivat niihin osallistua.

– Demareiden arvomaailma vastaa parhaiten omaani. Minulle tärkeitä arvoja ovat vapaus, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus.

Keränen toivoo, että kuntalaiset kävisivät äänestämässä omien arvojensa mukaisesti ja itselleen tärkeiden asioiden vuoksi. Äänestyksen voi hoitaa ennakkoon, jolloin se hoituu usein nopeasti ja vaivattomasti.

Luonnonläheisyys on ehdottomasti Tesoman parhaita puolia

– Demokratia toimii parhaiten, jos mahdollisimman moni äänioikeutetuista äänestäisi. Aina voi lähteä seuraavissa vaaleissa itse ehdolle, jos sopivan ehdokkaan löytäminen on työn ja tuskan takana.

Keränen pitää luonnossa liikkumisesta ja harrastaa mm. marjastusta ja sienestystä.

– Lasten kanssa tulee koluttua niin lähimetsät kuin pohjoisen vaellusreititkin. Liikun päivittäin lähiluonnossa ja luonnonläheisyys on ehdottomasti Tesoman parhaita puolia, täällä on hyvä ja turvallista asua.

Hän muistuttaa, että Tampere on loistava opiskelukaupunki ja se kehittyy jatkuvasti.

Tällä hetkellä Keräsen perheessä on menossa mielenkiintoinen koe.

– Luovuimme hiljattain perheemme autosta ja tämän vuoden aikana onkin tarkoitus testata kuinka hyvin polkupyörällä ja julkisilla pääsee liikkumaan ja harrastamaan Tampereen ympäristössä.

Teksti: Jyrki Liikka

Kuva: Jorma Keränen

Yhteistyö merkitsee avointa keskustelua ja muiden kunnioittamista

Rasmus Keinäsen, 20, elämään kuuluu pelkkää hyvää. Ensimmäinen vuosi hallintotieteiden yliopisto-opintoja alkaa olla takanapäin, kesätyökuviot selkiytyivät haastavasta yleisestä tilanteesta huolimatta ja edessä siintävät jo kuntavaalit.

– Vapaa-ajalla olen ehtinyt myös ulkoilla kevätauringossa, se on kivaa vastapainoa etäopiskelulle ja politiikalle.

Koronan myötä kuntavaalikampanjat ovat siirtyneet erilaisille some-alustoille.

– Koronarajoitusten takia kampanjoin lähinnä verkossa. Alkuvuodesta ehdimme turvavälein tavata pari kertaa muiden mahtavien nuorten ehdokkaiden kanssa, mutta nyt olen perehtynyt somekampanjoinnin saloihin ja vaalikoneisiin vastaamiseen.

Laadukas ja tasa-arvoinen koulutus on erittäin tärkeää kaikissa elämänvaiheissa

Seuraavaksi Keinäsen on tarkoitus julkaista somessa lyhyitä kirjoituksia hänelle tärkeistä vaaliteemoista.

– Minulle näissä vaaleissa kärkiteemoja ovat koulutus, ympäristö ja yhteistyö. Soteuudistuksen jälkeen koulutuksen merkitys kaupungin toiminnassa korostuu. Eikä syyttä, koska laadukas ja tasa-arvoinen koulutus on erittäin tärkeää kaikissa elämänvaiheissa.

Ympäristöasioitakaan ei voi pitää liikaa esillä. Kaupunkisuunnittelu ja kaavoitus ovat keskeisiä välineitä kestävämmän kaupungin kehittämisessä.

– Tampere on kasvava ja vetovoimainen kaupunki, jolla on meneillään sekä tuloillaan paljon todella mielenkiintoisia rakennus- ja kehittämishankkeita. Raideliikenteen ystävänä seuraan mielenkiinnolla varsinkin ratikan jatkosuunnitelmia sekä lähijunaliikenteen kehittämistä.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen on äärimmäisen tärkeää

Yhteistyö merkitsee Keinäselle avointa keskustelua ja muiden kunnioittamista.

– Tulevaisuuden Tampere täytyy rakentaa yhteistyönä. Jokaista tamperelaista tarvitaan!

Keinänen on demari, koska hänelle tärkeää on tasa-arvo; jokainen ihminen on arvokas.

– Lisäksi ilmastonmuutoksen hillitseminen on äärimmäisen tärkeää. Me demarit haluamme tehdä ilmastotoimia siten, etteivät heikoimmat joudu niiden takia entistäkin heikompaan asemaan.

Kolmanneksi hän nostaa esille julkiset palvelut.

– Niihin pitäisi uskaltaa panostaa. SDP:n politiikassa nämä kaikkia koskettavat asiat yhdistyvät mielestäni hyvin. Bonuksena mainittakoon myös, että tässä puolueessa on todella mukavia ja sydämellisiä ihmisiä!

Keinäsen silmään Tampere on sopivan kokoinen, sijaitsee erinomaisella paikalla kauniiden järvi- ja metsämaastojen keskellä ja varsinkin keskustassa historia näkyy upeilla punatiilialueilla.

Jokainen voi osallistua keskusteluihin ja tuoda oman panoksensa päätöksentekoon

Kuopiosta kotoisin oleva Keinänen taitaa todella tykätä Tampereesta.

– Täällä on sopivasti kaikkea, mitä ihminen voi kuvitella tarvitsevansa. Ja mustamakkara on todella hyvää!

Keinäselle politiikka ei ole haudanvakavaa, eikä siihen tarvitse mitenkään erityisesti lähteä mukaan, vaan ihan jokainen voi osallistua keskusteluihin ja tuoda oman panoksensa päätöksentekoon.

– Kantaa voi ottaa niin somessa kuin toreilla ja turuillakin. Mielestäni kynnyksen osallistua julkiseen keskusteluun pitäisi olla matalammalla ja yleisen ilmapiirin kannustavampi ja positiivisempi.

– Kukaan ei ole täydellinen, koska kaikki me olemme vain ihmisiä. Varsinkin nettikeskusteluissa toisinaan unohtuu se, että ruudun toisella puolella on samalla tavalla ihminen, Keinänen muistuttaa.

Teksti: Jyrki Liikka

Kuva: Laura Tammisto

Kaikilla Suomessa asuvilla on oikeus ylläpitää omaa äidinkieltään

Küllike Adamson on koulutukseltaan kasvatustieteiden maisteri ja työskentelee oman äidinkielen opettajana. Adamson on myös Oman äidinkielen opettajat ry:n jäsen. Hän on huolissaan siitä, että maahanmuuttajaoppilaiden oman äidinkielen opetus on joutunut viimeiset 20 vuotta kohtaamaan rakenteellista rasismia.

– Olen ehdottomasti Maailman Paras Ope ja opettajan ammatti on kutsumustyöni. Haluan edistää koulutuksen tasa-arvoa ja rakentaa yhteiskuntaa, jossa oman äidinkielen oppiminen ja opettaminen on aidosti mahdollista.

Äidinkieli on jokaisen perusoikeus. Oman äidinkielen opetuksella on tärkeä tehtävä sekä monikielisten lasten identiteetin että Suomen kielivarannon ylläpitämisen kannalta.

– Kieli on sydämen, tunteiden ja ajattelun kieli. Kieli vahvistaa kulttuurista identiteettiä, siteitä omaan kieliyhteisöön ja sukuun.

Oman äidinkielen oppiminen tukee myös kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan.

– Sosialidemokraatit haluavat parantaa koulutuksen tasa-arvoa ja rakentaa yhteiskuntaa, missä vähemmistöryhmien integraatiota vahvistetaan koulutuksen keinoin.

Sivistysvaltion mittana pidetään sitä, miten se kohtelee heikommassa asemassa olevia jäseniään.

Oman äidinkielen opetus on perusopetuksen ulkopuolista opetusta

Maahanmuuttajaoppilaille on annettu oman äidinkielen opetusta 1970-luvulta lähtien. Vielä 1994 opetus oli Suomessa virallisesti mukana perusopetuksen opetussuunnitelmassa. 2004 oppiaineen virallinen asema poistettiin opetussuunnitelmasta.

Vuoden 2010 alussa opetuksen asemaa heikennettiin jälleen.

– Opetuksen viikkotuntimäärää pudotettiin 20 %:iin. Oman äidinkielen opetus on perusopetuksen ulkopuolista opetusta, eikä kuntia velvoiteta järjestämään sitä. Se määriteltiin perusopetusta täydentäväksi opetukseksi.

Erillisrahoitettuna, perusopetusta täydentävänä opetuksena, omaa äidinkieltä voivat opiskella kaikki ne oppilaat, joiden äidinkieli tai jokin perheen kielistä on muu kuin suomi, ruotsi tai saame.

– Erillisrahoitus tarkoittaa käytännössä sitä, että kuntien ei ole pakko järjestää maahanmuuttajaoppilaille opetusta lainkaan. Kunnilla ei ole järjestämispakkoa eikä oppilailla ole osallistumispakkoa.

Suomi oli koulutuksen mallimaa vielä 2000-luvun alussa. Nuorten oppimistulokset olivat erinomaisia ja suomalaisten koulutustaso oli nousussa, mutta sen jälkeen menestys on hiipunut.

– Tutkimukset osoittavat, että yksi syy PISA-tulosten laskemiselle voi olla oman äidinkielen oppiaineen aseman heikentäminen. Äidinkielen merkitys myös koulupudokkuutta ennaltaehkäisevänä tekijänä tulisi saattaa tietoon ennen kaikkea päättäjille.

Järjestelmä ei anna kaikille samoja mahdollisuuksia

Maahanmuuttajaoppilaiden oman äidinkielen opetus on roikkunut perusopetuksen ulkopuolella 20 vuotta. Suurimmissa kaupungeissa maahanmuuttajaoppilaiden osuus on joissakin kouluissa jo yli puolet.

Oman äidinkielen opetus ja oppilaat ovat myös eriarvoisessa asemassa myös koulupsykologin ja koulukuraattorin palveluiden saatavuudessa.

– Kyse on rakenteellisesta rasismista, joka tarkoittaa sitä, että järjestelmä ei anna kaikille samoja mahdollisuuksia.

Haasteita opetuksen kehittämiselle on useita. Näitä ovat mm. opetuksen asema tuntijaossa, opettajien koulutus ja kelpoisuudet sekä opetusmateriaalin puute.

Oman äidinkielen opetusta järjestetään Suomessa noin 60 kielessä, mutta pätevyyden voi saada vain 11 maahanmuuttajakielen opettamiseen.

– Käytännössä 50 kielen opettajat jäävät epäpäteviksi. Suurista maahanmuuttajakielistä mm. somali, albania, farsi, kurdi, vietnam, turkki, thai sekä osittain arabia ovat sellaisia, joissa ainekelpoisuuden tuottavia opintoja ei ole tarjolla missään suomalaisessa korkeakoulussa.

Lain sekä työ- ja virkaehtosopimuksen mukaan opettajilta puuttuu muodollinen kelpoisuus.

Monikielisyydestä kasvaa voimavara, josta sekä yksilön että yhteiskunnan on hyvä ammentaa

– Opettajan ei ole siis mahdollista saavuttaa aineenopettajan kelpoisuutta, mikä heikentää merkittävästi opettajan asemaa. Hän ei voi saada vakituista työtä eikä parempaa palkkaa. Tällä hetkellä oman äidinkielen opettajat ovat keskeisin opettajaryhmä, jotka edustavat etnistä ja kulttuurista moninaisuutta. Heidän roolinsa tulisikin nähdä osana oppilaiden identiteetin ja maailmankuvan kehitystä.

Opetuksen ja oppimisen vaatimukset ovat entisestään kasvamassa.

Sosialidemokraatit korostavat, että koulutuksen vahvistamisen on kohdennettava siten, että siitä pääsevät osallisiksi mahdollisimman monet.

– Monikielisyydestä kasvaa voimavara, josta sekä yksilön että yhteiskunnan on hyvä ammentaa. Kaikilla Suomessa asuvilla ihmisillä on oikeus kehittää ja ylläpitää omaa äidinkieltään.

Tampere on Adamsonille rakas kotikaupunki.

– Kaunis, sopivan kokoinen, toimiva sosiaalinen infrastruktuuri, kauniit järvimaisemat, mukavat ihmiset, historiallinen tehdasmiljöö, opiskelumahdollisuudet. Tykkään siitä, että Tampereen keskustassa on ihania pikku kahviloita ja joka paikkaan pääse helposti pyörällä.

Autoa hän ei ole omistanut eikä kaivannut 25 vuoteen.

– Minulle luonnon terveys on ollut aina tärkeää ja siksi on ihanaa, että Tampereella pääsen liikkumaan ja pitämään hyvä huolta luonnosta.

Teksti: Jyrki Liikka

Kuva: Kari Rossi

Valtuustoaloite Ikurin Virelän liikuntapaikan kehittämiseksi

Ikurilaisten talkoovoimin rakentama juhla- ja kerhohuoneisto Virelä valmistui vuonna 1966. Tampereen kaupunki lahjoitti rakennusmateriaalit, ja osoitti rakennukselle tontin. Virelän rakentaminen talkoovoimin oli hieno osoitus alueen talkoohengestä ja alueen toimijoiden yhteistyöstä,joka on vireää myös nykypäivänä. Virelä on ollut siitä lähtien Ikurin harrastustoiminnan keskus, jossa on järjestetty kaikenlaisia tilaisuuksia aina tanhu- ja näytelmäkerhoista lumenveistotapahtumiin. Virelän liikuntasali on aktiivisessa liikuntakäytössä, ja siellä järjestetään mm. jumppa- ja tanssitunteja.

Virelän toimintaa pyörittää urheiluseura Ikurin Vire, vaikka Virelä on kaupungin virallinen liikuntapaikka. Vire järjestää toimintaa Virelässä ja vuokraa liikuntasalia muille tahoille. Vuokratuloilla Vire maksaa mm. kiinteistön sähkö- ja lämmityskulut. Kaupunki omistaa rakennuksen ja vastaa kiinteistön muista kuluista. Kaupungin ja Vireen välillä vallitseekin ainutlaatuinen kumppanuus, joka keventää kaupungin taloudellisia vastuita. Virelän toimintamalli vastaa hyvin kaupungin strategisia tavoitteita mm. yhdessä tekemisestä ja yhteistyöstä kansalaisyhteiskunnan kanssa.

Virelän välittömässä läheisyydessä on useita ulkoliikuntaan soveltuvia aktiviteettejä. Varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn pallokenttä on ahkerassa jalkapallokäytössä. Talvella kenttä jäädytetään luistelijoiden iloksi talkoovoimin. Kenttää jäädytetään syksyllä heti kun säät sallivat. Virelän jää on usein yksi ensimmäisistä luistelukelpoisista kentistä. Kaupunki maksaa jäädyttämisestä ja aurauksesta pientä korvausta Vireelle.

Pihapiirin ulkokuntoilulaitteet ovat ympärivuotisessa käytössä. Laitteiden kunnossapidosta vastaa Tampereen kaupunki. Lisäksi pihassa on lapsille leikkipuisto, jossa on mm. keinut, liukumäki ja kiipeilyteline. Eripituiset kuntoilupolut lähtevät aivan Virelän takaa ulkokuntoilulaitteiden vierestä. Reittien opasteiden mukaan on helppo edetä. Vire avustaa kaupunkia latuverkon ylläpidossa Virelään, josta on hyvät yhteydet mm. Lamminpään ulkoilumajalle ja Nokian Koukkujärvelle.

Virelän kiinteistö alkaa olla peruskunnostuksen tarpeessa. Kiinteistön rakenteille ja taloteknisille järjestelmille ei ole tehty saneerausta kiinteistön elinkaaren aikana. Ikkunat ja ovet ovat alkuperäiset. Samoin käyttövesiputket ja viemärit. Monet pinnat ovat kuluneet, vaikka liikuntasalia onkin ehostettu vuosien varrella. Virelä on perusteellisen remontin tarpeessa. Alueen asukkailta ja urheiluseura Vireeltä on tullut toiveita alueen liikuntapalveluiden kehittämiseksi. Alueelle mahtuu nykyisten toimintojen lisäksi uusiakin toimintoja. Ikurin Vire on esittänyt, että alueelle rakennettaisiin miniareena, joka mahdollistaisi koripallon ja salibandyn pelaamisen.

Alueen asukkailta on tullut toiveita frisbeegolf -radan ja petankikentän rakentamisesta. Lisäksi pallokentän pinnan alle voitaisiin asentaa jäähdytysputket, jolloin luistinkenttä saataisiin käyttöön paljon varhaisemmassa vaiheessa syksyä, ja kausi jatkuisi pitkälle kevääseen.

Pate Mustajärven Ikuri -kulttuuriraitti vihittiin käyttöön vuonna 2008. Virelä on yksi raitin kohteista.
Yksi raitin haasteista on, ettei raittia ole merkitty mitenkään maastoon. Virelän saneerauksen
yhteydessä kulttuuriraitin kohteista olisi hyvä tehdä infotaulut, jotka kertoisivat Ikurin ja Pate
Mustajärven tarinan. Infotaulut lisäisivät raitin kiinnostusta ja käyttöä.

Esitänkin että, Tampereen kaupunki aloittaa Virelän liikuntatilan saneerauksen suunnittelun ja ryhtyy toimenpiteisiin Virelän alueen kehittämiseksi monipuoliseksi ulkoliikuntapaikaksi.

Tampereella 19.4.2021
Pekka Salmi
Kaupunginvaltuutettu