Asuminen maksaa liikaa

Asunto ja koti kuuluvat elämän perusasioihin. Pohjimmiltaan kodin merkitys syntyy siitä, että siellä ovat elämämme tärkeimmät asiat. Rakkaat ihmiset, yhteiset muistot ja niistä muistuttavat esineet.

Nykyinen kehitys asuntomarkkinoilla on johtanut tilanteeseen, jossa asuminen maksaa yhä enemmän, ja perheillä jää rahaa vähemmän muihin asioihin. Viimeisen 15 vuoden aikana vanhojen kerrostaloasuntojen hinnat ovat lähes kaksinkertaistuneet. Uusien asuntojen hinnat ovat nousseet pilviin.

Vuonna 2008 alkanut finanssikriisi muutti pysyvästi asuntomarkkinoiden rakennetta: omistusasumisen suosio heikkeni ja vuokra-asumisen kasvoi. Kehitykseen vaikuttaa moni asia mm. epävarmat työmarkkinat ja muuttuneet asenteet suhteessa omistamiseen. Merkittävä vaikutus on asumisen hinnalla. Monelle satojen tuhansien eurojen pankkilaina on sula mahdottomuus.

Vuokrakoti on hyvä ratkaisu. Tämän ovat huomanneet myös erilaiset rahastot, pankit ja vakuutusyhtiöt. Vuokra-asumisesta on tullut tuottavaa liiketoimintaa ja vuokrat nousevat nopeammin kuin ihmisten tulot. Monet eivät pysty maksamaan vaadittuja vuokria, joten sosiaaliturva auttaa. Yleisen asumistuen kustannukset ovatkin nousseet 500 miljoonasta eurosta miljardiin 10 vuodessa.

Edellä kuvattu kehitys ei ole tavallisten ihmisten eikä yhteiskunnan kannalta toivottavaa. Tilannetta voidaan muuttaa kahden keinon avulla: laskemalla rakennuskustannuksia ja kasvattamalla kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen määrää.

Rakentamisen kustannusten karsiminen on aloitettava lainsäädännöstä. Onko kaikki sääntely välttämätöntä? Myös kaavoituksessa on analysoitava taloudellisia näkökohtia. Uusien asuinalueiden kaavoittamisen yhteydessä, on varmistettava, että myös kohtuuhintaiselle asumiselle on edellytyksiä.

Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen määrää saadaan kasvatettua uudistamalla ARA-lainsäädäntöä ja tekemällä siitä houkuttelevampaa. Omavastuukorkoa on alennettava ja käynnistysavustukset on oltava riittävällä tasolla. Samalla pitää huolehtia aktiivisesta maa- ja kaavoituspolitiikasta.

Pekka Salmi
Tampereen SD. valtuustoryhmän puheenjohtaja

”Tehostetun palveluasumisen tarve kasvaa”

Tampereen Petsamossa eli Petsussa sijaitseva vanhusten palvelukoti Koivupirtti rakennettiin tuon ajan mukaisesti vanhainkodiksi. Asuminen muistutti nykyajan senioritaloissa asumista.

Tänään on toisin ja on ollut jo pitkään. Koivupirttiin voi tulla vain sellainen ikäihminen, jolla on suuri palvelun tarve. Tehostetun palveluasumisen tarve on kasvanut ja kasvu jatkuu vielä johonkin vuoteen 2030 asti.

Koivupirtin ovet avattiin vuonna 1963 ja joulukuussa eläkkeelle siirtyvän johtaja Mervi Heinosen sanoin ”rahaa kerättiin, vaikka kuinka kauan”. Koivupirtin toiminnan aloittamiselle oli suuri tarve, eikä tarve ole siitä muuttunut.

– Tämä on perustettu tehtaan eläkkeelle jääville naisille, joista moni oli sinkku. Koska asunto oli sidottu työpaikkaan, niin eläkkeelle siirtyessään he jäivät myös ilman asuntoa. Koivupirtti rakennettiin eläkeaikojen asunnoiksi ja tänne tulleet olivat suhteellisen hyväkuntoisia, Heinonen sanoo.

Koivupirtti oli tarkoitettu vanhainkodiksi. Tänään tilanne on täysin toinen ja näin on ollut jo pitkään. Koivupirtti tarjoaa palveluasumista, tehostettua palveluasumista, päivätoimintaa, ikääntyvien mielenterveyskuntoutujien tukitoimintaa ja Iloa arkeen -pysäkkitoimintaa, jossa ikäihmiset voivat tavata toisiaan ja saavat tarvitsemaansa tukea.

– Meille ei voi tulla kukaan sellainen, joka ei tarvitse palveluita. Tehostetun palveluasumisen tarve on kasvanut ja kasvu jatkuu vielä johonkin vuoteen 2030 asti, joten tyhjiä huoneita ei juurikaan ole yhdelläkään tamperelaisella palveluntarjoajalla, Heinonen huomauttaa.

Koivupirtin perustamisen taustalla oli Tampereen Sosialidemokraattinen Naisyhdistys eli taustalla oli myös aate. Jo ennen vuosituhannen vaihtumista aate eli sosialidemokraattinen tausta putosi pois asukasvalinnoissa.

– Kun tullaan asukkaaksi Tampereen kaupungin kautta, niin se on ihan sama, mitä poliittista suuntaa ihminen edustaa. Asunnon, mutta myös hoivan ja palveluiden tarve määrittelevät asukasvalinnat, toimitusjohtaja Johanna Santaniemi sanoo.

Muistamattomia ihmisiä asuu yksin

Kotihoidon puolella näkyy kummankin naisen mukaan vallitseva tilanne: asiakkaista osa on todella huonokuntoisia mutta he joutuvat asumaan kotonaan, koska vapaita paikkoja ei ole tarjolla riittävästi.

– Kehitys näkyy meidän päivätoiminnan asiakkaissamme. Muistamattomia ihmisiä asuu paljon yksi, Santaniemi sanoo.

Palveluasumisen ja tehostetun palveluasumisen keskinäisessä suhteessa voi käydä niin, että palveluasumisen tarve vähenee.

Palveluasumisen ja tehostetun palveluasumisen keskinäisessä suhteessa voi Santaniemen mukaan käydä niin, että palveluasumisen tarve vähenee.

– Ihmiset ovat omassa kodissaan entistä pidempään ja palveluita tuodaan kotiin. Kun vanhuksen kunto menee liian huonoksi, hän tarvitsee suoraan tehostettua palveluasumista. Palvelukodit eivät tule riittämään, koska aina se koti ei ole paras paikka vanhukselle, Santaniemi sanoo.

Tehostettu palveluasuminen on tarkoitettu vanhuksille, jotka tarvitsevat ympärivuorokautista huolenpitoa. Koivupirtin palvelukodissa on tehostettua palveluasumista palvelutalossa sekä kolmessa 5-8 asukkaan ryhmäkodissa. Ryhmäkodeissa asukkailla on oma huone, jossa on wc- ja suihkutila. Asuinhuoneiden lisäksi ryhmäkodeissa on yhteinen tupakeittiö.

Palveluasuminen on tarkoitettu vanhuksille, jotka pystyvät avun turvin selviytymään päivittäisistä toiminnoistaan. He tarvitsevat merkittävästi alentuneen toimintakykynsä vuoksi paljon psyykkistä tukea ja/tai fyysistä huolenpitoa. Palvelutalossa on 20 vuokrayksiötä, joissa on WC- ja suihkutilat sekä parveke. Asukkaalla on käytettävissään erilaisia tukipalveluita.

Jokaisella asukkaalla on omahoitaja, joka vastaa hoidon ja kuntoutuksen suunnittelusta sekä toteutuksesta yhdessä asukkaan ja muun henkilökunnan kanssa. Asukkaalle laaditaan elämänkaareen sekä yksilöllisiin voimavaroihin perustuva hoito-, palvelu- ja kuntoutussuunnitelma.

Vanhainkodista on tultu todella kauaksi

Valtakunnallinen linjaus on Santaniemen mukaan tehostetussa palveluasumisessa ja koska yhteiskunnan rahat eivät riitä panostamiseen kumpaankin palvelumuotoon, on tärkeämmäksi otettu ne ihmiset, jotka eivät enää pärjää kotonaan.

Tehostetun palveluasumisen paikat ovat lisääntyneet Koivupirtissäkin. Heinonen huomauttaa palveluasujia olevan enää 13-15 Koivupirtin 51 asukkaasta.

– Siitä 1960-luvun vanhainkotiajattelusta on tultu todella kauaksi. Vuoden 1963 Koivupirttiä voidaan ajatella sen ajan senioritaloksi. Silloin osa asukkaista teki jopa ruoan itse, sanoo Heinonen.

Santaniemi ja Heinonen kehuvat yhteistyötä Tampereen kaupungin kanssa. Kaksikko painottaa, ettei kaupunki ole kilpailija, vaan tärkeä yhteistyökumppani. Jos kilpailijoista puhutaan, niin niitä ovat muut palveluntarjoajat.

Vanhuspalveluissakin tärkeä sana on puitekilpailu. Santaniemi ja Heinonen ovat hyvin tyytyväisiä Tampereen kaupungin toimintatapaan ja poliittiseen linjaukseen.

– Puitekilpailussa ratkaisee hyvin pitkälle laatu, eivät pelkästään eurot. Siksi olen jo tamperelaisena veronmaksajana ylpeä siitä, että Tampereella palvelutuottajien listan kärjessä ovat tamperelaiset järjestötoimijat, Santaniemi sanoo.

– Tuoreimmissa kilpailutuksissa yhtiöt sijoittuivat palvelutuottajalistan loppupuolelle korkeampien hintojensa vuoksi. Asiakkaita riittää, joten he pystyvät pitämään yhdistyksiä ja säätiöitä korkeampaa hintatasoa ja näin saavat euroja osakkeenomistajille, Heinonen sanoo.

Teksti ja kuva: Ismo Alhoniemi

Pormestari Lauri Lylyn puheenvuoro

SDP:n on kiinnostuttava nuorten asioista

Demarinuorten liittokokouksessa valittiin hallitukseen tamperelaiset Outi Mikkola ja Miina Vulli. Valintaa voi luonnehtia harvinaiseksi, sillä valtakunnallisen järjestön korkeilla luottamuspaikoilla harvoin on kahta saman paikkakunnan ihmistä.

– Jotta nuoret kiinnostuisivat meistä, meidän on kiinnostuttava nuorten asioista. Nuorisoliikkeelle tämä on selvää, mutta asia on vaikeampi koko SDP:tä ajatellen. Meidän on puolueena pidettävä yllä keskustelua nuoria kiinnostavista aiheista, Vulli toteaa.

Miina Vullin ohella Demarinuorten hallitukseen valittiin Outi Mikkola, joka on Tampereen Demarinuorten puheenjohtaja ja Tampereen kunnallisjärjestön hallituksen jäsen. Länsi-Suomen demarinuoret saivat kolmannenkin edustajan hallitukseen, kun valituksi tuli Leevi Karisalmi Sastamalasta.

Vullin tapaan Mikkolallakin on hyvät ”fiilikset” tultuaan valituksi hallitukseen.

– Tämä on ollut pitkäaikainen unelmani. Ensimmäistä kertaa hain jäseneksi hallitukseen ja upeata oli tulla valituksi. En päässyt paikalle liittokokoukseen mutta kerroin itsestäni minuutin pituisella videolla, Mikkola sanoo.

Demarinuorten hallituksen ensimmäinen kokous eli järjestäytymiskokous on tapahtuma, jota Vulli odottaa innolla.

– Näemme, millainen poppoo meillä on ja kuinka vastuut jakautuvat. Minua kiinnostaa ympäristö- ja ilmastopolitiikkaan vaikuttaminen sekä viedä kiertotaloutta eteenpäin. Pidän tärkeänä myös edistää kansainvälistä politiikkaa, Vulli toteaa.

Vullin ja Mikkolan mukaan Demarinuorilla on edessään paljon mahdollisuuksia jo yksistään siksi, että SDP on pääministeripuolue. Tämä ei kuitenkaan riitä, jos halutaan vaikuttaa ja saada uusi jäseniä.

Mikkola pitää hyvin tärkeänä kiinnittää huomiota nuorten osallistumisen ja vaikuttamismahdollisuuksien lisäämiseen.

– Haluan, että me kannustamme ihmisiä mukaan meidän toimintaamme ja muun muassa äänestämään kuntavaaleissa. Meidän on kyettävä tuomaan esille mahdollisimman aktiivista Demarinuorten järjestöä, jota kautta saamme mukaan enemmän toimijoita ja nuoria kiinnostumaan puolueesta, Mikkola sanoo.

Demarinuorten on pidettävä ääntä

Nuorten kiinnostuminen Demarinuorista ja tätä kautta SDP:stä ei ratkea pelkästään puhumalla. Nuoria on otettava mukaan päättäviin elimiin niin puolueosastoissa kuin esimerkiksi kunnallisjärjestöissä.

– Minä olen ainoa nuori jäsen meidän kunnallisjärjestömme hallituksessa. Toinen nuori on Tampereen Demarinuorten edustajana kokouksiin osallistuva Kaapo Asuma, Mikkola huomauttaa.

Outi Mikkola lähtee hyvillä tuntemuksilla ja iloisella mielellä Demarinuorten hallitustyöhön.

Vulli jakaa Mikkolan mietteet siitä, että Demarinuorten on pidettävä ääntä ja tuotava tärkeitä asioita esille. Yksi tärkeä asia on SDP:n puoluekokouksessakin hyväksytty ajatus ja aloite kansalaispalvelusta.

– Asepalvelus on hirveän eriarvoistava malli, jossa vain yksi sukupuoli laitetaan asepalvelukseen mutta kansalaispalveluksessa kutsunnat järjestettäisiin koko ikäluokalle, Vulli sanoo.

Kutsuntojen ulottaminen kaikkiin tarkoittaa myös terveystarkastusta eli kaikki ikäluokasta pääsisivät tällä keinolla terveystarkastukseen. Vullin mukaan kansalaispalvelussa ei kuitenkaan ole kyse vain sukupuolisesta tasa-arvosta vaan taustalla on myös uhkakuvien monipuolistuminen. Enää ei puhuta vain aseellisista yhteenotoista eli perinteellisestä sodasta; nyt puhutaan myös muun muassa kyberhyökkäyksistä, luonnonkatastrofeista ja pandemioista.

– Demarinuoret pitää tärkeänä saada hyvä kriisivalmius koko kansalle, Vulli huomauttaa.

Nuorten pitää samaistua SDP:hen

SDP ei voi Mikkolan mielestä koko ajan puhua pelkästään eläkkeistä tai vanhuspalveluista.

– Pitää oikeasti puhua nuorille tärkeistä asioista ja arvoista. Se, että SDP on kaikkien puolue, on ehdottomasti tuotava näkyväksi. Meidän on enemmän tehtävä politiikkaa, johon nuorten on helppo samaistua, Mikkola huomauttaa.

Vaade näkymisestä ja kuulumisesta koskee tietysti myös Tamperetta. Mikkola muistuttaa, että tapahtumien ja tilaisuuksien on oltava mielenkiintoisia; pelkkä lukumäärä tapahtumakalenterissa ei riitä. Mikkola nostaa yksittäisenä tärkeänä asiana sosiaalisen median ja sen markkinoimisen.

Nuorten saaminen entistä laajemmin kiinnostamaan Demarinuorten ja SDP:n toiminnasta ovat asioita, joita Vullikin on miettinyt ja miettii jatkossakin Demarinuorten hallituksessa.

– Jotta nuoret kiinnostuisivat meistä, meidän on kiinnostuttava nuorten asioista. Nuorisoliikkeelle tämä on selvää, mutta vaikeampi ja isompi kysymys on koko SDP:tä ajatellen. Meidän on puolueena pidettävä yllä keskustelua nuoria kiinnostavista aiheista, Vulli toteaa.

Vullin sanoin ”on aivan ihanaa, kuinka kunnallisjärjestö tsempppaa nuoria ja ottaa meitä mukaan toimintaan. Sinäkin olet tässä tekemässä haastattelua kahdesta Demarinuoresta”.

Nuoria pitää Mikkolan mielestä ehdottomasti enemmän aktivoida mukaan toimintaan ja tehdä toiminnasta nuorille tärkeää ja mielekästä.

Teksti ja kuvat: Ismo Alhoniemi

Haemme kunnallissihteeriä toimistoomme

Tampereen Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö ry (SDP Tampere) on Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) Tampereella toimiva kunnallisjärjestö, johon kuuluu 23 puolueosastoa. Kuntavaaleissa 2017 SDP oli kaupungin suurin puolue ja saavutti kaupunginvaltuustoon 16 paikkaa.

Nyt etsimme innostavaa ja idearikasta kunnallissihteeriä työskentelemään toimistossamme Tampereen työväentalolla.

Kunnallissihteerin tehtävänä on muun muassa vaalityö (ensimmäisenä kuntavaalit huhtikuussa 2021), erilaisten tapahtumien järjestäminen ja niiden markkinointi, yhteydenpito puolueosastoihin ja puolueorganisaatioon, erilaiset järjestön sihteeritehtävät sisältäen kokousten valmistelun ja päätösten toimeenpanoa, jäsenrekisterin hoito sekä toimintasuunnitelman ja toimintakertomuksen valmistelu.

Hän toimii myös SDP:n valtuustoryhmän sihteerinä, vastaa sisäisestä ja ulkoisesta tiedotuksesta (mm. www-sivujen päivitys ja some-päivitykset), taloudenhoidosta (maksatus, tiliöinti, kirjanpito, raportointi) ja järjestötoiminnan kehittämisestä. Lisäksi erilliset muut tehtävät.

Henkilöltä edellytämme soveltuvaa ammattikorkeakoulu- tai korkeakoulututkintoa tai muuta soveltuvaa tutkintoa sekä vankkaa soveltuvaa työkokemusta, poliittisen päätöksentekojärjestelmän ja puolueen toiminnan tuntemista, sosialidemokraattista ajatusmaailmaa ja MS Office -ohjelmistojen hallinta.

Hyviksi puoliksi näemme myös ennakkoluulottoman, energisen ja joustavan työskentelyotteen, monipuolisen järjestökokemuksen ja laajan osaamisen.

Tarjoamme mielenkiintoiset työtehtävät ja näköalapaikan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, toimivat työtilat ja työvälineet sekä tuen tehtävän toteuttamiseen.

Kunnallissihteerin toimipiste on Tampereella Hämeenpuisto 28:ssa (viides kerros). Työaika on hakijan osaamisen laajuudesta riippuen 60-100 prosenttia normaalityöajasta ja palkkaus ao. prosenttiosuus sovellettavasta JTL:n työehtosopimuksen palkkaluokasta. Tehtävässä noudatetaan puolen vuoden koeaikaa. Työ sisältää ilta- ja viikonlopputyötä.

Jos kiinnostuit, innostuit ja koet olevasi etsimämme henkilö, niin lähetä hakemuksesi ma 7.9.2020 klo 9 mennessä sähköpostitse osoitteella: tamperesdp(at)gmail.com. Sähköpostin otsikkoon teksti ”Kunnallissihteeri”.

Hakuaikaa voidaan tarvittaessa pidentää. Tehtävä voidaan täyttää heti sopivan hakijan löydyttyä.

Lisätietoja antavat kunnallisjärjestön puheenjohtaja Jyrki Koskinen ma-pe klo 15-17 numerossa 0400 338024 (jyrki.koskinen(at)tampereensyke.fi) tai kunnallisjärjestön varapuheenjohtaja Johanna Santaniemi 040 194 1140 (johanna.santaniemi(at)koivupirtti.fi)

Puoluekokouksessa oli vahva yhteishenki

Tampereen kunnallisjärjestön varapuheenjohtaja Johanna Santaniemi osallistui toista kertaa SDP:n puoluekokoukseen, mutta Jyrki Liikalle kokemus oli ensimmäinen.

– Kokous oli hyvin työläs ja työ valiokunnissa oli kaiken aikaa ratkaisuhakuista sekä hyvähenkistä. Minä olin Kaisa Vatasen upeasti johtamassa periaatejulistusta valmistelleessa valiokunnassa ja ensimmäisenä päivänä teimme töitä klo 23 asti, Liikka sanoo.

– Tunnelma oli koko ajan erittäin loistava ja yhteishenki hyvä. Teimme töitä hyvässä yhteishengessä ilman mitään kismoja, jatkaa Santaniemi.

Kummallekin jää ikiajoiksi mieleen hetki, jolloin kokouksen puheenjohtajan käsissä olevan nuijan kopautus vahvisti tamperelaisen Sanna Marinin valinnan SDP:n puheenjohtajaksi.

– Kuin kruununa päätökselle puoluekokouksen puheenjohtajan toimi tuolloin Tampereen pormestari Lauri Lyly, muistuttaa Santaniemi.

Liikka oli paitsi ensimmäistä kertaa SDP:n puoluekokouksessa, niin ylipäätään ensikertaa näin ison organisaation kokouksessa. Korona oli vahvasti puoluekokouksen yllä, jolloin esimerkiksi kahteen ryhmään jaetut osallistujat eivät kohdanneet kokouksen aikana Tampere-talossa.

– Tällainen järjestely tarkoitti sitä, että en keskustellut muiden kuin oman ryhmäni ihmisten kanssa, sanoo Liikka.

Liikka muistuttaa korona olleen suomalaistenkin keskuudessa alkukeväästä lähtien. Osallistujat saivat hyvin tietoa kokousjärjestelyistä ja näkyvimpänä toimena oli Tampere-talon puolittaminen kahteen osaan.

Santaniemi jakaa Liikan sanat.

– Ruokapöydässä istuimme koko ajan samoissa paikoissa ja valiokunnassa näimme ne samat tyypit, jotka olivat kanssamme samassa salissa. Olisihan se ollut kiva nähdä uusimaalaisia kavereita, morjestella ja vaihtaa ajatuksia, Santaniemi huomauttaa.

Puoluekokous ei päästä helpolla

Johanna Santaniemelle ja Jyrki Liikalle jäi Tampere-talossa pidetystä puoluekokouksesta hyvät muistot.

SDP:n puoluekokous ei koskaan päästä osallistujiaan helpolla. Ei Tampereellakaan. Santaniemi oli talous-, vero- ja elinkeinovaliokunnassa, joka sekin käsitteli isoja asioita. Valiokunta kokoontui kaksi kertaa ennen puoluekokousta ja Santaniemen mukaan ”kotiläksyt oli tehty hyvin”.

– Kokouksissa syntyvät näkyvät erot silloin, jos pitää tehdä tiukkoja henkilövalintoja, joita edeltää piirien ryhmäkokoukset. Tällä kertaa tällaista ”nyt äänestätte näin, jotta me saamme tämän” henkeä ei ollut, vaan kokous oli erittäin leppoisa, Santaniemi sanoo.

Valiokuntatyön intensiivisyys sitoi kokousedustajat Liikan mukaan koko ajaksi asiaan kiinni.

– Kokous oli hyvin työläs ja työ valiokunnissa oli kaiken aikaa ratkaisuhakuista ja hyvähenkistä. Minä olin Kaisa Vatasen upeasti johtamassa periaatejulistusta valmistelleessa valiokunnassa ja ensimmäisenä päivänä lauantaina teimme työtä klo 23 asti, Liikka sanoo.

Periaatejulistuksen kirjoitustyö alkoi jo paljon ennen kokousta ja sitä oli valmistelemassa useita ihmisiä. Tampere-talossa henki oli Liikan mukaan selvä: julistus on saatava tehtyä ja hyväksyttyä.

– Siitä tuli mielettömän hyvä, on miehen kiteytys.

Varhaiskasvatuksen linjaus miellyttää

Puoluekokouksen asioista kumpikin nostaa pyynnöstäni esille yhden asian. Santaniemeä miellyttää varhaiskasvatuksen linjaus, jonka mukaan palvelujen tuottajat eivät voi olla voittoa tavoittelevia.

– Varhaiskasvatus on ainoa koulutusmuoto, jossa voi olla mukana voittoa tavoitteleva tuottaja. Näin ei asia missään tapauksessa saa olla, Santaniemi huomauttaa.

Liikka haluaa nostaa esille turkistarhauksen kieltämiseen liittyvän yksityiskohdan, jota hän pitää mielenkiintoisena.

– Kokouksen aikana tähän lisättiin kohta, jossa otetaan huomioon metsästyksen näkökulma. Tämä jäi mieleeni selkeänä muutoksena ja asiana, joka nousi esille, Liikka toteaa.

”Puhetyöläisenä” Liikka nostaa esille varapuheenjohtajien valinnan. Kuusi ehdokasta, kolme valitaan ja jokainen kävi pitämässä puheen. Liikka uskoo joidenkin valituksi tulleiden ehdokkaiden hyvän puheen saattaneen vaikuttaa valintaan.

– Tästä päästään siihen, että puheiden sisällöllä on merkitystä, Liikka huomauttaa.

Teksti ja kuvat: Ismo Alhoniemi

Jarmo Rantasesta SDP:n kunniajäsen

Ministeri Jarmo Rantanen kutsuttiin SDP:n kunniajäseneksi maanantaina jatkuneessa puoluekokouksessa. Rantanen toimi Holkerin hallituksen sisäasiainministerinä vuosina 1987–1991. Vuodesta 1985 hän hoiti Tampereen kaupunginjohtajan virkaa, mistä hän jäi eläkkeelle vuoden 2006 lopussa.

– En ole koskaan analysoinut sitä, miksi elämä kuljetti minua tehtävästä toiseen. Politiikan yleiskuva vahvistui silloin, kun minut valittiin puoluetoimikuntaan, sanoo Rantanen.

Jarmo Rantanen (73) jätti hakemuksensa SDP:hen liittymiseksi vuonna 1963, mutta vielä tänäänkin miehelle on epäselvää, miksi hänet kirjattiin jäseneksi vasta vuonna 1965. Syyt SDP:n liittymisen ovat samat, mitä ne ovat olleet tuhansilla ja tuhansilla.

– Isäni oli vahva ammattiyhdistysmies ja äitini suku oli kenkätehdaslaisia eli tausta on hyvin tyypillinen. Armeijasta tultuani aktivoiduin ja hakeuduin SDP:n jäseneksi ja sitä myöten aloin harrastamaan aika voimakkaasti yhteiskunnallisia asioita. Olin muun muassa Nuorten Kotkien piirisihteeri ja vaimoni oli Kotka-ohjaaja, Rantanen sanoo.

Tampereen sos.dem. kunnallisjärjestön puheenjohtajana Rantanen oli 1972-82. Tämä luottamustoimi ja Tampereen kaupunginhallituksen puheenjohtajuus olivat aikanaan johtamassa miestä valtioneuvoston jäsenyyteen eli sisäministeriksi ja Tampereen kaupunginjohtajaksi.

– Ministerin tai kaupunginjohtajan paikat ovat aika harvassa, eikä minulla nuorena miehenä todellakaan ollut tällaisia tavoitteita. En ole koskaan analysoinut sitä, miksi elämä kuljetti minua tehtävästä toiseen mutta politiikan yleiskuva vahvistui ajatuksissa ja tekemisissä toden teolla silloin, kun minut valittiin SDP:n puoluetoimikuntaan, sanoo Rantanen.

Yhdeksän vuotta SDP:n keskiössä

Nykyisin SDP:n hallituksena tunnetussa puolueen keskiössä eli silloisessa puoluetoimikunnassa Rantanen oli yhdeksän vuotta. Sen sijaan vaaleilla valitut elimet eduskuntaryhmä mukaan lukien eivät olleet Rantasen mukaan puolueen toiminnan keskiössä. Ratkaisevaksi oman tulevaisuutensa suunnan näyttäjäksi Rantanen sanoo äänestystä puoluetoimikunnan ehdokkaista.

– Voitin tuon äänestyksen ja valinta puoluetoimikuntaan osoittautui myöhemmin isoksi tekijäksi poliittisessa toiminnassani, koska jäsenyys johti myöhemmin moniin tehtävin. Valtioneuvoston jäsenyys oli osa jatkumoa, Rantanen sanoo.

Tamperelaisia puoluekokousedustajia.

Rantanen ei ole koskaan toiminut kansanedustajana, eikä ole ollut edes ehdokkaana. Mies puhuu järkiargumenteista syinä kieltäytymiselle ehdokkuudesta vuosien aikana. Kyselyitä pyrkiä kansanedustajaksi tuli useita.

– Tampereen kaupunginjohtajuus oli minun takkiini sopiva, mutta en ole koskaan miettinyt, kumpi tehtävä on tärkeämpi. Minun tyyppiselle ihmiselle ja poliittiselle toimijalle kaupunginjohtajuus sopii loppujen lopuksi paremmin kuin kansanedustajuus, enkä ole koskaan katunut haluttomuuttani lähteä eduskuntavaaleihin.

Rantanen näkee paljon yhtäläisyyksiä Tampereen kaupunginjohtajuuden ja kansanedustajuuden välillä. Molemmat muun muassa vaativat halua ja taitoa hoitaa laajoja kysymyksiä sekä kykyä tulla toimeen ihmisten kanssa. Elämänmuotona Tampereen kaupunginjohtajuus (nyttemmin pormestarius) on Rantasen mielestä rasittavampi kuin kansanedustajana toimiminen.

– Tampereen asiat kävelivät joka kerta vastaan, kun avasin kotioveni. Ei sellaista kävelyä, ettei ainakin muutama kaupunkiin liittyvä asia tullut esille.

Ministeriksi ilman kansanedustajuutta

Vuonna 1987 Rantanen siis valittiin sisäministeriksi vailla kansanedustajakokemusta. Vaalien jälkeen ryhdyttiin tietysti keskustelemaan uuden hallituksen kokoonpanosta ja jälleen kerran Tampereelta tuli toiveita ministeritehtävän osumisesta tamperelaiselle.

Rantanen sanoo olleensa ”hiukan pulmallisessa tilanteessa”, koska juuri ennen vuoden 1985 alkamista hänet oli valittu kaupunginjohtajaksi. Siirtyessään eläkkeelle Rantanen oli ja on edelleen Suomen isojen kaupunkien ja Tampereen historian pitkäaikaisin kaupunginjohtaja.

– Sain aika voimakasta tukea piiri- ja kunnallisjärjestötasolta. Kaikki valtuustoryhmät katsoivat, että jos minut valitaan ministeriksi, niin se voisi olla kaupungin kannalta hyväkin asia, Rantanen toteaa.

Virallisesti tamperelaisen kaupunginjohtajan valinta ministeriksi tapahtui varsin yksinkertaisesti. Puheenjohtaja Kalevi Sorsa oli kutsunut koolle ylimääräisen puoluetoimikunnan ja kokoushuoneesta Rantasen sanoin ”putsattiin pois” kaikki muut paitsi varsinaiset jäsenet ja varajäsenet. Keskustelussa SDP:n ministeriehdokkaista Rantasen nimi nousi esille sekä sisäministeriön että ympäristöministeriön osalta.

– Sisäministerin pesti oli looginen ja läheisempi minulle, koska kunta-asiat olivat silloin pinnalla. Sorsa veti keskustelun jälkeen asiat yhteen ja Holkerin hallituksen lähdettiin, Rantanen sanoo.

Lahti-Nuuttila, Rantanen ja Rissanen myös kunniajäseniksi

Pirkanmaalta kutsuttiin SDP:n kunniajäseneksi myös kolme muuta henkilöä.

Parlamentaarisin perustein SDP:n kunniajäseneksi kutsuttu Pentti Lahti-Nuuttila (s. 1939) on ollut Kangasala SDP:n jäsen 1.10.1963 alkaen. Lahti-Nuuttila oli vuodet 1979-1995 kansanedustajana.

Jorma Rantanen (s. 1944) Valkeakoskelta on ollut SDP:n jäsen 1.1.1970 alkaen. Hän oli 12 vuotta kansanedustajana. Hän on ollut myös puolueosastonsa ja kunnallisjärjestön puheenjohtaja sekä sihteeri, piirikokousedustaja ja kunnallisjärjestön edustajiston jäsen. Rantanen on toiminut myös puoluekokousedustajana, maakunnallisissa luottamustehtävissä sekä pitkään Valkeakosken kaupunginvaltuutettuna ja kaupunginhallituksen puheenjohtajana.

Helena Rissanen (s. 1949) Pirkkalasta on ollut SDP:n jäsen 1.6.1977 alkaen. Hän on toiminut Pirkkalan sos.dem. kunnallisjärjestön puheenjohtajana, piirikokousedustajana ja piirihallituksessa. Rissanen on pitkäaikainen kunnanvaltuutettu ja moninkertainen SDP:n puoluekokousedustaja, joka oli puoluevaltuuston varapuheenjohtaja 12 vuotta. Pirkkalan pormestarina hän oli vuodet 2010-2017.

Teksti ja pääkuva: Ismo Alhoniemi

Sanna Marin haluaa kaikkien vahvuudet käyttöön

Ensin Sanna Marinista tuli ensimmäinen tamperelainen pääministeri, sunnuntaina hänestä tuli ensimmäinen SDP:n tamperelainen puheenjohtaja. 34-vuotiaan Marinin poliittinen urakehitys hakee vertaistaan, sillä vuonna 2013 hänestä tuli Tampereen kaupunginvaltuuston jäsen, kansanedustaja vuonna 2015 ja pääministeri viime vuoden joulukuussa.

– Uskon siihen, että kun teemme työtä yhdessä rohkeasti ja sydämen palolla, niin silloin myös pärjäämme. Me olemme täällä siksi, että haluamme muuttaa Suomea ja maailmaa tavallisten ihmisten kannalta paremmaksi tekemällä arjen tekoja, Marin sanoi valintansa jälkeisessä tiedotustilaisuudessa.

Sanna Marinin mukaan SDP on onnistunut erittäin hyvin päättyneellä puoluekokouskaudella muodostamaan hyvän joukkuehengen.

– Haluan jatkaa tällä samalla linjalla. Uskon aidosti siihen, että ihmiset tuovat mukanaan omat vahvuutensa ja persoonansa siihen yhteiseen joukkueeseen, joka täällä puoluekokouksessa muodostetaan. Haluan johtaa puoluetta tavalla, joka tuo ihmisten vahvuudet myös käyttöön, Marinin sanoi valintansa jälkeen pidetyssä tiedotustilaisuudessa.

Uuden puheenjohtajan mukaan uusi puoluejohto kokoontuu myöhemmin käymään läpi niitä odotuksia, joita ”ihmisillä on tälle puoluekokouskaudelle”.

– Tätä kautta pyrimme yhdessä löytämään tavan toimia. En uskon siihen, että puheenjohtaja yksin määrittää, vaan uskon aidosti siihen, että keskustelemalla ja hakemalla näkökulmia saamme parhaiten vietyä Suomen ja SDP:n asioita eteenpäin.

Marin ei halua lähteä tekemään mitään radiaalia muutosta puolueen johtamisessa Antti Rinteen jälkeen. Kulunutta puoluekokouskautta Marin sanoi odottaneensa koko sen ajan, kun hän on ollut mukana SDP:n toiminnassa.

– Ohjelmatyö, johon on osallistunut satoja ihmisiä eri puolilta Suomea on ollut inspiroivaa ja innostavaa. Tämä on ollut työtä, jota haluan jatkaa. Olen ollut yhtenä ihmisenä luomassa sitä linjaa ja suuntaa, jonka me yhdessä tässä puoluekokouksessa asetamme, joten suurta muutosta ja mullistusta ei minun näkemykseni mukaan ole tulossa, Marin sanoi.

Marin mukaan SDP:ssä jatketaan tulevaisuusorientoitunutta, rohkeaa ja visionääristä tavoiteasettelua.

Yhdessä kestävään maailmaan

Sunnuntaina tehtiin yhdellä tavalla historiaa, kun puoluekokous hyväksyi periaatejulistuksen. Julistuksessa määritellään sosialidemokraattien perusarvot, tehtävät ja näkemykset tulevaisuudesta.

Periaatejulistus korvaa 21 vuotta sitten hyväksytyn ohjelman. Periaatejulistuksen tehtävänä on määrittää sitä arvopohjaa, johon SDP:n politiikka perustuu sekä antaa suuntaviivat sille, millaista sosialidemokratian tulee olla 2020-luvulla ja siitä eteenpäin.

Periaatejulistuksen keskeisenä ajatuksena on, että meillä kaikilla on kyky muuttaa maailmaa. Me pystymme yhdessä, demokratian keinoin, rauhanomaisesti ja toisiimme luottaen vaikuttamaan siihen, millainen on tulevaisuutemme.

Periaatejulistuksessa linjataan, että solidaarinen yhteiskunta toteutuu parhaiten hyvinvointivaltiossa, jossa vallitsee yksilön vapauksien, velvollisuuksien ja yhtäläisten mahdollisuuksien tasa-arvo. Jokaisella ihmisellä on oikeus tavoitella hyvää elämää.

Julistuksessa korostetaan lisäksi sitä, että yhteiskuntaa tulee päämäärätietoisesti rakentaa edistämään tasa-arvoa.

Teksti ja kuvat: Ismo Alhoniemi

Rinteeltä viimeinen puhe puheenjohtajana

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne muistutti lauantaina puoluekokouksen puheessaan pohjoismaisen hyvinvointivaltion olevan ylivoimainen tapa järjestää yhteiskuntaa. Kehittämisen jatkuminen edellyttää, että myös jatkossa on kiinnitettävä erityinen huomio työikäisen väestön työhön osallistumiseen.

– Tarvitsemme pitkäjänteistä, suunnitelmallista ja rohkeaa rakentamista, jotta kaikki kynnelle kykenevät saadaan työelämään kiinni, Rinne sanoi.

Antti Rinne valittiin SDP:n puheenjohtajaksi kuusi vuotta sitten; sunnuntaina puheenjohtajaksi valitaan pääministeri Sanna Marin. Puheessaan Rinne palasi kuuden vuoden takaisiin aikoihin.’

– Kun minut kuusi vuotta sitten valittiin puolueemme puheenjohtajaksi, halusin tarjota vaihtoehdon, jolla usko ja luottamus liikkeeseemme palautetaan. Ja halusin palauttaa oman itseluottamuksemme työhömme. Sillä kuten monesti olemme todenneet: SDP on parhaimmillaan silloin, kun se on rohkeimmillaan, Rinne totesi.

Pahimmillaan toivottomuus ja yhteiskunnan eriarvoisuus murentavat Rinteen mukaan luottamusta demokratian instituutioihin ja politiikan päätöksentekoon.

– Tästä demokratian ja oikeusvaltion rapautumisesta hyötyvät vain väärät profeetat, voimat, jotka haluavat kääntää kehityksen kelloa vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja taaksepäin. Syyllisiä haetaan milloin toisista kulttuureista, milloin Euroopan unionista.

– Meidän on rohkeasti käytävä taisteluun näitä voimia vastaan. Meidän on hyökättävä väärän tiedon levittäjiä vastaan totuudella, toivolla ja teoilla. Työhön tarvitsemme jokaista: käymään toisia arvostavaa ja kunnioittavaa keskustelua, mutta oikaisemaan virheet ja erehdykset. Näyttämään totuuden, mutta paljastamaan valheet, Rinne sanoi.

Talouden pudotusta korjattava elvytyksellä

Puheessaan Rinne muistutti, ettei maailmanlaajuinen koronakriisi ole muuttanut tarvetta nostaa työllisyysastetta hyvälle pohjoismaiselle tasolle miksikään. Pandemian aiheuttamaa talouden pudotusta on Rinteen mukaan korjattava elvytyksellä.

– Emme saa enää toistaa aikaisempien talouskriisien virheitä. 1990-luvun laman ja finanssikriisin opetukset on otettava nyt vakavasti. Leikkauspolitiikalla emme voi rakentaa sosiaalisesti, taloudellisesti tai ekologisesti kestävää kasvua.

Rinteen mukaan huomattava vaikutus työllisyydelle on SDP:n pitkään ajamalla tavoitteella oppivelvollisuusiän korottamisesta ja toisen asteen maksuttomuudesta. Rinne tunnusti hänellä olevan vaikeuksia ymmärtää tämän tavoitteen kriitikoita.

– Onko kyse jostain pahasti vinoutuneesta elitismistä, korkeamman koulutuksen ja sen tarjoaminen mahdollisuuksien rajaamisesta harvempien, joidenkin yhteiskunnan etuoikeutettujen oikeudeksi?

– Muistamme hyvin, että myös peruskoulu-uudistuksen kovimmat vastustajat edustivat samoja yhteiskuntapiirejä. SDP:lle tämä ajattelu ei käy. Sivistys ja oikeus tavoitella täyttä potentiaaliaan kuuluvat jokaiselle yhteiskuntamme jäsenelle, taustasta tai lähtökohdista riippumatta, Rinne sanoi.

Sanna Marinista puheenjohtaja ennen lounasta

Sunnuntaiaamu käynnistyy paitsi periaatejulistuksen päätöskäsittelyllä, niin myös ja oikeastaan ennen kaikkea puheenjohtajan valinnalla. Rinne tekee tilaa pääministeri Sanna Marinille, jonka poliittinen ura on ollut häikäisevän nopea.

Myöskään puoluesihteerivalinnasta ei tarvitse järjestää vaalia, sillä Antton Rönnholm ei ole saanut haastajia.

Sen sijaan kolmesta varapuheenjohtajasta äänestetään. Ehdolla ovat Timo Harakka, Aki Lindén, Niina Malm, Matias Mäkynen, Ville Skinnari ja Jaana Ylitalo.

Puoluehallitus valitaan myös sunnuntaina, samoin kuin puoluevaltuuston puheenjohtaja. Valtuuston valinta sen sijaan tapahtuu vasta maanantaina.

Teksti ja kuvat: Ismo Alhoniemi

Korona muutti rajusti kokousjärjestelyitä

Lauantaina Tampere-talossa alkava SDP:n puoluekokous on 45 edeltävään kokoukseen verrattuna hyvin poikkeuksellinen. Koronaviruksen myötä kokouksen järjestelyt ja työskentely ovat tiukat ja esimerkiksi osallistujamäärää on rajoitettu hyvin voimallisesti.

Näkyvin muutos normaalikäytäntöön on kokousedustajien jakaminen kahteen ryhmään, jotka eivät kohtaa toisiaan Tampere-talossa.

46. SDP:n puoluekokous oli määrä järjestää toukokuussa ja lauantaina alkavan kokouksen on mahdollistanut poikkeuksellisen suuret muutokset järjestelyissä. Kokouksen osallistujamäärää on rajoitettu merkittävästi ja niinpä seuraajat sekä kutsuvieraat eivät saavu Tampere-taloon. Riskien minimoimiseksi sisälle pääsevät 500 kokousedustajan ohella vain sääntömääräiset osallistujat, tiedotusvälineiden edustajat ja tarvittava henkilökunta.

Näkyvin muutos normaalikäytäntöön on kokousedustajien jakaminen kahteen ryhmään, jotka eivät kohtaa toisiaan Tampere-talossa. Kokoussalit ovat Iso Sali ja Sorsapuistosali. Ryhmät työskentelevät ja ruokailevat eri tiloissa eli käytännössä puoluekokous järjestetään kahdessa kokoussalissa, joiden välillä on videoyhteys. Myös muille kokoukseen osallistuville on määritelty istumapaikat kokoussaleissa riittävin turvaetäisyyksin.

Jokaisella ryhmällä eli kokousedustajilla, sääntömääräisillä kutsuttavilla ja tiedostusvälineiden edustajilla on määritelty omat kulkureitit ja tilat, joissa on lupa olla.

Työskentely puoluekokouksessa on tuotu täysin uuteen aikaan, digiaikaan. Digitaalisena työskentelyalustana toimii Howspace-sovellus, joka on ollut muutaman kuukauden ajan kokousedustajien käytössä. Kokousedustajat tekevät kokouksen puheenjohtajistolle esitettävät puheenvuoropyynnöt tämän sovelluksen avulla.

Puoluekokouksen asiaäänestyksetkin toteutetaan uudella tavalla: perinteisen lappuäänestyksen korvaa radioaalloilla toimivat äänestyskapulat. Sen sijaan henkilövaalit käydään edelleen uurnavaalina.

Varapuheenjohtajista päästään äänestämään

Tampereella valitaan SDP:n uudeksi puheenjohtajaksi pääministeri Sanna Marin. Puoluesihteeriksi on ehdolla Antton Rönnholm, mutta kolmesta varapuheenjohtajan nimestä äänestetään. Ehdolla ovat Timo Harakka, Aki Lindén, Niina Malm, Matias Mäkynen, Ville Skinnari ja Jaana Ylitalo.

Puoluevaltuuston puheenjohtajaksi ovat ehdolla Aki Lindén ja Sirpa Paatero.

SDP:n puoluekokous pidetään Tampereella kuudennen kerran. Ensimmäinen puoluekokous Tampereella oli vuonna 1905 ja kyseessä oli SDP:n neljäs puoluekokous. Vuonna 1913 paikkana oli edelleen Tampereen työväentalo ja kyseessä oli kahdeksas puoluekokous. 16. puoluekokous järjestettiin vuonna 1933 ja edelleen Tampereen työväentalolla.

Kun Tampereelle kokoonnuttiin 29. SDP:n puoluekokoukseen, oli vuosi 1972 ja kokouspaikaksi oli vaihtunut Sampola. 39. puoluekokous järjestettiin vuonna 2002 Tampere-talossa.

Tampereen 20 edustajaa ovat Lyly Lauri, Salmi Pekka, Läärä Kaisa, Rokosa Inna, Kallio Kalle, Julin Sofia, Ojakangas Aki, Kanerva Esa, Auvinen Jarkko, Eskonen Lasse, Kampman Ulla, Tervo Anne, Liikka Jyrki, Vatanen Kaisa, Nurmio Kirsi, Leino Joanna, Vulli Miina, Mikkola Outi, Kuusinen Marie ja Laine Annika.

”Olen ylpeä, kun kokous on Tampereella”

Tampereen pormestari Lauri Lyly on toista kertaa varsinaisena puoluekokousedustajana. Useita kertoja mies on ollut kutsuvierana, joten ”meno” puoluekokouksessa on toki tuttu. Tosin tällä kertaa melkoisesti uudistetussa muodossa.

– Tuntuu hienolta ja tunnelma on korkealla, kun puoluekokous on Tampereella. Olen ylpeä siitä, että Tampere on isäntäkaupunki ja kuten aiemmillakin kerroilla, niin nytkin Tampereella tehdään isoja päätöksiä, Lyly sanoo.

Lylyn mukaan hallituspuolueen ja etenkin pääministeripuolueen puoluekokousta seurataan ympäri maan suurella mielenkiinnolla.

– Puoluekokouksen linjauksilla ja päätöksillä tulee olemaan valtakunnallista merkitystä, kun niitä tehdään pääministeripuolueen kokouksessa. Mielenkiinto meitä kohtaan on suurempi kuin oppositiossa ollessamme, sanoo Lyly.

Korona tuo oman mielenkiintonsa ja Tampereen pormestarina Lyly on aitiopaikalla näkemässä, kuinka kokousjärjestelyt Tampere-talossa onnistuvat. Luottamus kaiken toimimiseen on täydellinen.

– Kieltämättä kansalaisjuhlan tunnelma latistuu, kun osallistujat eivät voi vapaasti tavata toisiaan ja tapahtumat talon ulkopuolella jäävät pois, Lyly toteaa.

Kokous striimataan SDP:n Youtube-tilille

Teksti ja kuva: Ismo Alhoniemi