SDP:n kaupunginvaltuutettu Ilkka Porttikivi rakastaa luonnossa liikkumista ja kaikista lähinnä sydäntä ovat linnut. Ei siis ihme, että kuvauspaikaksi sovimme Iidesjärven lintutornin aivan kaupungin sydämessä.

– Luonnon monimuotoisuus köyhtyy jatkuvalla tahdilla ja se on ihmisen syytä. Enemmän ja enemmän pyritään ottamaan irti ja se köyhdyttää luontoa sekä tekee siitä liian yksipuolisen, Porttikivi sanoo.

Vain 2,5 kilometriä Keskustorilta sijaitsee eteläisen Suomen suosituimpiin lintujärviin kuuluva rauhoitettu Iidesjärvi. Tämä on paikka, jossa SDP:n kaupunginvaltuutettu Ilkka Porttikivi viihtyy ja lintutornista on tullut miehelle rakas ja paljon käytetty paikka.
Porttikivi rakastaa luonnossa liikkumista ja sen tarkkailua.

– Erityisen lähellä sydäntäni ovat linnut, joita harrastan jollain tasolla päivittäin. Luonnossa liikkuminen on äärimmäisen tärkeä keino nollata päätä ja saada energiaa työn, perhe-elämän ja politiikan vastapainoksia, Porttikivi sanoo
Porttikivellä on monien kadehtima taito kyetä irtautumaan kaikesta muusta paitsi luonnon tarkkailusta. Se mies tekee sanojensa mukaan täysillä.

– Luonnossa liikkuessani en mieti koskaan mitään muita mieltä askarruttavia asioita, vaan keskityn täysin luonnon tarkkailuun. Välillä visuaalisesti tarkkaillen, välillä keskittyen luonnon äänimaailmaan, joka on äärimmäisen monipuolinen ja rikas. Yksi lintuharrastuksen jatkuvasti kehitettävä ja lisää oppimista vaativa alue on nimenomaan lintujen äänien tunnistaminen ja havainnointi, Porttikivi huomauttaa.
Hän pyrkii viettämään suuren osana vapaa-ajastaan luonnossa kiikareiden, kameran ja kaukoputken kanssa.

– Välillä liikun aktiivisesti ja toisinaan olen pitkiä aikoja paikallani ja havainnoin. Akut latautuvat hyvin luonnossa ja en tulisi ilman sitä toimeen, Porttikivi toteaa.

Luonnon puolta pitävä kuntapoliitikko

Mies, joka elää luonnosta, hengittää luontoa, pitää luonnon puolta kuntapoliitikkona. Tuoreimmassa valtuustoaloitteessaan hän esittää, että Tampere kartoittaisi hallinnassaan olevia alueita, joita voitaisiin metsittää. Tämä koskee esimerkiksi vanhoja peltoalueita, joita ei enää käytetä tai muuta käyttämätöntä joutomaata.

– Metsittämisessä on otettava huomioon luonnon monimuotoisuuden turvaaminen, eikä tehometsätalous. Osa alueista voitaisiin jättää ja ennallistaa luonnonvaraisiksi niityiksi ja tuhottuja suoalueita voitaisiin ennallistaa. Toivon, että aloitteeseeni tartutaan ja kartoitus alueista tehdään tarkasti. Myös kaupunkialueella tulisi tehdä puuston ja vihreyden lisäämistä, Porttikivi huomauttaa.

Porttikivi ei ole viikko toisensa jälkeen aloitteita tehtaileva poliitikko. Hän pyrkii tekemään aloitteita, joilla on realistista mahdollisuutta edetä, ne ovat toteuttamiskelpoisia ja tuovat selkeitä parannuksia palveluihin tai kaupunkikuvaan.

Esimerkkinä mies mainitsee aloitteen, joka tuo Suomensaareen uuden laiturin, jolloin uimaranta on jälleen turvallinen ja viihtyisä käyttää. Toinen on aloite päihtyneiden päihdetoimintakeskus Huoltsun aukioloaikojen lisäämiseksi ja myös se toteutuu tämän vuoden aikana.
Porttikivelle hyvin läheinen Iidesjärven lintutorni alkoi olemaan huonokuntoinen ja ahdas. Mies tekikin aloitteen uuden lintutornin rakentamisesta ja nykyisen tornin kunnostamista.

– Nykyinen torni kunnostettiin ja laajennettiin marraskuussa 2019, mutta uuden tornin rakentaminen linkittyy alueen jumissa olevaan kaavaan. Olenkin suunnitellut seuraavan aloitteen tekemistä Nekalaan suunnitellun perhepuistohankkeen kuoppaamisesta. Perhepuiston suunnitelmat haittaavat koko alueen kehittämistä ja esimerkiksi Iidesjärven hoito- ja tarveselvitys on jumissa hankkeen vuoksi.

– Perhepuisto on tarpeellinen, mutta Iidesjärven alue ei sen erityisluonteisuutensa ja luonnon vuoksi ole oikea paikka. Muita ja parempia paikkoja sille löytyisi varmasti. Iidesjärvi tulee jättää kokonaan mahdollisimman luonnonmukaiseen tilaan. Toivottavasti aloitteellani saataisiin alueen pattitilanne ratkaistua, Porttikivi sanoo.

”En jotenkin ollut tarpeeksi radikaali ja uskottava”

Porttikivi pääsi varavaltuutetuksi vuoden 2012 vaaleissa. Vasemmistoliittolaisena. Vuoden 2017 vaaleissa hän oli ensin ensimmäinen varavaltuutettu, mutta nousi kesken kauden Vasemmistoliiton varsinaiseksi valtuutetuksi. Miettiessään lähtemistä politiikkaan Porttikivi punnitsi puolueita tarkkaan päätyen Vasemmistoliittoon. Nyt hän sanoo, ettei oikeastaan koskaan kokenut täysin kuuluvansa osaksi Vasemmistoliittoa.

– En jotenkin ollut tarpeeksi radikaali ja uskottava. Tuntui, että välillä politiikkaa tehtiin vain saadaksemme huomiota. Ei niinkään edistääksemme asioita, koska itsensä nurkkaan ahdettuna tuloksia ei saa aikaan, Porttikivi pohtii.

Kun Porttikivi luonnehtii nykyistä valtuustokautta sanoilla ”hyvin mielenkiintoinen”, sisältyy tähän kaksi merkittävää tekijää. Siirtymisessä Vasemmistoliitosta SDP:hen viime kesänä linkittyy kuntapolitiikka ja Vasemmistoliiton ovat päätökset.

– Olin innoissani pormestariohjelmasta. Jossain vaiheessa ja osin syystäkin Vasemmistoliitto koki, että se ei saa tarpeeksi ääntään kuuluviin ja alkoi vaatimaan asioita, joita muut puolueet eivät olleet valmiita hyväksymään. Tämän seurauksena ja varsin pienten asioiden vuoksi me emme olleet enää osa koalitiota. Koalition ulkopuolella jääminen ei tuntunut hyvältä, Porttikivi toteaa.

Vaihtaminen oli hirveä kokemus

Porttikivi sai vuoden 2019 eduskuntavaaleissa huonon äänimäärä, joka oli pettymys, vaikka koki tehneensä hyvän kampanjan. Tämä tulos ratkaisi päätöksen vaihtaa puoluetta.

– Tulos alleviivasi sitä, että en ehkä ole oikeassa puolueessa ja näin minulle moni sanoi jo aiemmin. Tein itselle raskaan päätöksen ja erosin puolueesta. Vaihtaminen oli vapauttavaa, mutta samalla aika hirveä kokemus. Menetin monta kaveria ja moni pitää minua petturina. Koin silti, että haluan olla osa uskottavampaa puoluetta, jonka kautta pystyn paremmin ajamaan minulle ja tamperelaisille tärkeitä asioita aidosti eteenpäin.

– Politiikka on aina kompromisseja ja tulokset vaativat suurta työtä. Olen nyt ollut kohta vuoden osa SDP:n valtuustoryhmää ja olen ollut päätökseeni tyytyväinen. Menestystä loikkareille ei aina ole tullut seuraavissa vaaleissa, mutta se hinta on siitä maksettava. Koin tehneeni oikean valinnan ja pystyväni nyt tekemään parempaa ja tuloksellisempaa politiikkaa, sanoo Porttikivi.

Porttikivellä on kokemusta neljästä lautakunnasta. Näillä näkymin maanantain valtuusto nimittää hänet SDP:n edustajaksi sosiaali- ja terveyslautakuntaan.

Teksti ja kuvat: Ismo Alhoniemi

Englantia ja ruotsia Tampereen yliopiston normaalikoulussa opettava Antti Hiitti on muiden opettajien tapaan joutunut muuttamaan päivänsä rytmiä ja rutiineja. Työpäivä alkaa klo 8.30, kun hän on saanut vaimonsa kanssa omien 4- ja 6-vuotiaiden lasten aamupalat ja -toimet tehtyä.

Hiitti on myös SDP:n varavaltuutettu Tampereen kaupunginvaltuustossa sekä jäsen sivistys- ja kulttuurilautakunnassa.

Poikkeustilanteissa on tärkeää säilyttää arki mahdollisimman tavanomaisena. Englantia ja ruotsia lukiossa opettavan Antti Hiitin osalta se tarkoittaa muun muassa etäopettamista lukujärjestyksen mukaisesti, toisin sanoen jokainen tunti alkaa vähintään yhteydenotolla koko ryhmän kanssa Teamsissa.

– Välillä tunnit etenevät kokonaan yhdessä, välillä oppilaat tekevät tehtäviä omissa pienissä ryhmissään ja olen saavutettavissa Teamsissa tai Wilmassa. Tuntien välissä hoidan omia lapsiani ja teen mahdollisuuksien mukaan muita töitä, kuten esimerkiksi tuntien valmistelua, arviointia tai lukion uuden opetussuunnitelman kirjoittamista. Onnistun päättämään työpäivän useimmiten noin klo 16.30, tarvittaessa jatkan lasten mentyä nukkumaan, Hiitti selvittää normaalin etätyöpäivän kulkua.

Hiitti sanoo olevansa siinä mielessä onnellisessa asemassa, että lukiolaiset ovat hyvin omatoimisia ja hallitsevat etäopetuksessa käytettävät välineet. Opetus siis sujuu kohtalaisen sujuvasti, vaikka kaikista olennaisin eli oikea kohtaaminen puuttuukin.

Tampere reagoi etulinjassa

Tampereella, kuten koko Suomessa, on Hiitin mielestä todennäköisesti suuria yksittäisiä eroja siinä, kuinka hyvät valmiudet opettajilla ja oppilailla on sopeutua tilanteeseen. Suurin yksittäinen tekijä on yksinkertaisesti se, kuinka hyvin hallitsee välineet ja teknologian.

– Itse opetan Tampereen yliopiston normaalikoulussa, joten työnantajani on yliopisto, mutta uskon ja osin tiedänkin tilanteen olevan aika samanlainen myös kaupungin kouluissa. Me olemme pyrkineet mahdollisimman paljon seuraamaan Tampereen kaupungin linjauksia omassa toiminnassamme.

Tampere reagoi Hiitin mielestä nopeasti, jopa etulinjassa. Nopeasta reagointikyvystä oli hyötyä siinä, että valtion rajoitustoimien astuessa voimaan Tampereella oli muihin kuntiin verrattuna jo selkeä käsitys ja linja siitä, miten ja mitä tilanteessa on tehtävä.

– Yksityiskohdissa on aina tekemistä, kuten siinä miten tavoitetaan ne oppilaat, jotka tilanteen johdosta putoavat pois ”tutkalta”, tai miten opettajien työ organisoidaan niin, ettei samaan aikaan pidä antaa sekä lähi- että etäopetusta, mutta pääosin kaupungin toiminta on ollut hyvää, kiittää Hiitti.

Mies haluaa nostaa esille apulaispormestari Johanna Loukaskorven ja kaikki valmisteluissa mukana olleet ja olevat viranhaltijat.

– He ovat tehneet hyvää työtä ohjeistaessaan kouluja ja huoltajia tässä nopeassa muutoksessa. Suurin työ on kuitenkin tehty kouluissa, muistuttaa Hiitti.

Koronan synnyttämät tuen tarpeet tunnistettava

Oppimisen tasa-arvoisuuden toteutumista Hiitti luonnehtii suureksi kysymykseksi. Ennen kaikkea taustalla vaikuttaa kotien erilaiset tilanteet. Hiitin mukaan nyt korostuu se ero, joka muutenkin on olemassa: lapset, jotka saavat kotoa tukea opiskeluunsa ja oppimiseensa, tulevat pärjäämään nytkin. Ne, joiden tilanne ei ole yhtä hyvä, tulevat väistämättä jäämään heikompaan asemaan.

– Tämä on opettajana se tilanteen kaikista surullisin puoli. Tämän vuoksi syksyllä uuden lukuvuoden alkaessa onkin pyrittävä mahdollisimman hyvin tunnistamaan ne tuen tarpeet, jotka koronakriisi on aiheuttanut, ja auttaa oppilaita heidän tarpeidensa mukaan. Tähän koulut tarvitsevat tukea, Hiitti huomauttaa.

Oppilaat ovat saaneet lainakoneita, opettajat ovat jakaneet osaamistaan digitaalisissa työvälineissä, ja koulut ovat kehittäneet omat toimintamallinsa tilanteeseen. Opettajat ovat lähteneet tähän erittäin positiivisella ja solidaarisella asenteella. Oppilaiden, niin Hiitin omien kuin yleensä, asenne on myös ollut hyvä.

– Voi olla vaikea paikka, kun koulun tuoma struktuuri lähtee osin pois, mutta ainakin omilla lukiolaisillani on ollut todella hyvä läsnäoloprosentti etätunneilla. He ovat kertoneet päivien hektisyyden vähenevän, kun aikaa ei mene esimerkiksi matkoihin, Hiitti huomauttaa

Suurimpana ”rasittavana” tekijänä Hiitti pitää sitä, että oppilaat eivät näe kavereitaan fyysisesti.

On sanottu, että maailma ei ole entisellään koronan jälkeen. Jotain muuttuu ja muutoksesta on otettava oppia. Hiitin mielestä opetukseen liittyen suomalaisilla opettajilla ovat digitaidot keskimäärin hyvin hallussa. Omassa koulussaan etäopetuksessa käytettävät välineet ovat olleet myös osa lähiopetusta jo pitkään.

– Tästä varmasti opitaan uutta siinä, miten näitä välineitä voidaan käyttää hyödyksi, ja varmasti ainakin lukiot tulevat käyttämään näitä hyödyksi verkkokursseja suunniteltaessa.

– Mikään ei kuitenkaan korvaa opettajan ja oppilaiden välistä sekä oppilaiden keskinäistä aitoa vuorovaikutusta, toteaa Hiitti.

Asiantuntijuus opettajana otettu hyvin vastaan

Antti Hiitti on SDP:n varavaltuutettu sekä sivistys- ja kulttuurilautakunnan jäsen. Kolme vuotta on valtuustokaudesta kohta takana ja edessä on kuntavaalit vuoden kuluttua. Työ on Hiitin mukaan ollut erittäin mielekästä jo ammatillisestakin näkökulmasta.

Hiitti on mielissään, kun oma asiantuntijuus opettajana on otettu hyvin vastaan lautakunnassa. Valmistelutyötä Hiitti pitää ammattitaitoisena ja pääosin erittäin huolellisena.

– Iso yksittäinen asia on ollut kouluverkkouudistus. Saavutettu lopputulos on hyvän yhteistyön ansiota ja tämän takana voi seistä täysillä vuoteen 2033 asti, johon se ulottuu, sanoo Hiitti.

Apulaispormestarina Loukaskorpi on johtanut lautakuntaa hyvin ja yhteistyö koalition kesken sekä muutenkin on ollut lautakunnassa toimivaa ja keskustelukulttuuri on ollut hyvä.

– Sopeutustoimet ovat aiheuttaneet stressiä siinä mielessä, että ei ole mukavaa, kun joutuu käytännössä koko ajan tekemään leikkauksia ja supistuksia. Onneksi pormestariohjelma on linjannut, että lapsiin ja nuoriin kohdistuvia leikkauksia ei tehdä, joten perusopetus ja varhaiskasvatus ovat säästyneet pahimmalta, Hiitti toteaa.

Koronan vaikutukset kuntataloudelle ovat merkittävät, mutta niitä on vaikea vielä tarkkaan arvioida.

– Toivottavasti sekä Tampereella että valtiolla riittää kriisin jälkeen rohkeutta elvyttää ja huolehtia ihmisistä, toistamatta 1990-luvun virheitä. 1984 syntyneenä ja 1990-luvulla kasvaneena muistan laman jäljet hyvin, Hiitti sanoo.

Teksti ja kuvat: Ismo Alhoniemi

Tampereen kokoisella kaupungilla on useita toimielimiä perinteisen kuntapolitiikan organisaation ohella. Yksi näistä on vuonna 1999 perustettu vanhusneuvosto, jonka roolia puheenjohtaja Tarja Jokinen kuvaa lauseella, ”sen kuuluu olla piikki päätöksenteon lihassa”.

– Vanhusneuvostoa ei tulisi pitää ainoastaan sosiaali- ja terveysasioista kiinnostuneena, vaan haluan painottaa aina enemmän toimintaamme kulttuuri- ja vapaa-ajan puolelle, Jokinen toteaa.

Vanhusneuvoston puheenjohtaja, SDP:n pitkäaikainen ex-kaupunginvaltuutettu ja entinen apulaispormestari Tarja Jokinen painottaa, ettei neuvostolla ole päätösvaltaa. Se voi ainoastaan lausua ja kuulla eri alojen asiantuntijoita. Vanhusneuvosto on poliittisesti valittu, mutta Jokisen sanoin ”mitään politiikkaa ei harrasteta”.

–  Olemme yksimielisen itsekkäästi Tampereen ikäihmisten asialla, sen olen jo tähän mennessä huomannut. Tämän vuoksi en neuvostolle mitään päätösvaltaa haluakaan, poliittinen peli jääköön varsinaisten päättäjien ongelmaksi. Sitä olen kylläkseni saanut kokea, Jokinen sanoo.

Vanhusneuvosto on kaupunginhallituksen asettama toimielin, johon jäsenet valitaan eri eläkeläisyhdistysten jäsenistä. Jokinen on Eläkkeensaajien Tampereen yhdistyksen jäsen, kuten myös pitkäaikainen jäsen Eero Portaankorva.

Vanhuspalvelulain mukaan vanhusneuvostolta on kaikissa ikäihmisiä koskevissa asioissa tiedusteltava mielipidettä. Esimerkiksi kaava- ja joukkoliikenneasioissa ympäristölautakunta on saanut pyydettyjä kannanottoja.

– Ratikan jatkolinjoja suunniteltaessa olen neuvoston puheenjohtajana kutsuttuna osallistunut suunnitteluryhmään. Velvoitteesta huolimatta toimielimet unohtavat ajoittain pyytää lausuntoa. Viimeksi näin kävi, kun vanhusasiamiehistä toisen virka siirrettiin uusiin tehtäviin. Tätä paheksuimme, onhan vanhusasiamies meille läheisin toimija. Saimme kyllä kohtuulliset perustelut niitä pyytäessämme, Jokinen toteaa.

Mikä ihmeen vanhusneuvosto?

Jokisen mielestä vanhusneuvoston iso ongelma on sen tuntemattomuus. Jokinen on usein eri tilaisuuksissa kuullut valituksia siitä, että neuvostoa ei tunneta eikä tiedetä, mitä se tekee.

– Juuri siksi onkin äärimmäisen tärkeää, että meitä kutsutaan eri yhdistysten kokouksiin kertomaan toiminnastamme. Yhdessä tilaisuudessa vähän närkästyneenä minulle sanottiin, että ei tässä vielä vanhuksia olla, miksi siis tämä nimi. Enpä itsekään tuosta nimestä pidä, mutta minkäs teet, se on laissa meille annettu. Virkeät ikäihmiset, joita on tosi paljon, eivät ehkä koe kuuluvansa kohderyhmäämme, sanoo Jokinen.

Vanhusneuvostolle tulee paljon yhteydenottoja erilaisissa asioissa. Eniten varmasti puhuttavat joukkoliikenteen ja harrastusten hinnat sekä rollaattorien käyttö busseissa. Lisäksi yli 65-vuotiaiden bussilipun hinta klo 9-14 pitäisi saada pidennettyä.

– Entisenä valtuutettuna, ymmärtäen kaupungin taloudellisen tilan, minun on äärimmäisen vaikea allekirjoittaa näitä vaatimuksia. Alennusta voitaisiin suunnitella vaikkapa illan hiljaisiin tunteihin, tuolloin ehkä pikkuisen madallettaisiin kynnystä lähteä esimerkiksi teattereihin ja konsertteihin. Ehkäpä kulttuurin kanssa voisi jopa vähän tehdä yhteistyötä, kytkeä matka pääsylipun hintaan, Jokinen esittää.

Vanhusneuvosto on omalla tiedottamisellaan pyrkinyt tekemään omaa työtään tunnetuksi. Syksyllä siltä lähti tiedote penkeistä, joita toivotaan eri puolelle kaupunkia levähdyspaikoiksi. Vanhusneuvosto on toivonut koko kaupungille ”penkkikarttaa”, johon voisi kirjata toivomuksia.

– Olemme myös perustamassa joukkoliikennettä kokonaisuutena tarkastelevaa työryhmää, johon kuuluisi oman edustajamme lisäksi edustajat joukkoliikenteestä ja palveluliikennettä järjestävästä Tuomi logistiikasta. Pian meitä palveleva ratikkakin tietysti meitä kiinnostaa, erityisesti sen esteettömyys, Jokinen huomauttaa.

Sote kiinnostaa joka tilaisuudessa

Ei ole sellaista tilaisuutta, jossa vanhusneuvoston jäseniltä ei udeltaisi terveyskeskusmaksuista ja terveyskeskusten toiminnasta. Jokisen mukaan näistä tilaisuuksia viedään terveiset aina vastaavalle lautakunnalle. Jokinen kuitenkin haluaa, että vanhusneuvoston toiminta nähdään nykyistä laajempana.

– Vanhusneuvostoa ei tulisi pitää ainoastaan sosiaali- ja terveysasioista kiinnostuneena, vaan haluan painottaa aina enemmän toimintaamme kulttuuri- ja vapaa-ajan puolelle. Ennaltaehkäisy tulisi olla toimintamme pääpaino, kuten terveyttä edistävä liikunta, yhdessäolo ja erilaiset kulttuuritoiminnat.

– Neuvoston piti keväällä järjestää yhdessä Suvanto ry:n kanssa Mummon markka -tilaisuus koskien ikäihmisten raha-asioiden turvallista hoitamista. Tämä siirtyi syksyyn samoin kuin Kuule ja kerro -tilaisuus, johon ikäihmiset voivat tulla kertomaan huolistaan ja kuulemaan kaupungin asioista, Jokinen toteaa.

Tänä vuonna vanhusneuvosto edistää Tampereen kaupungin ikäystävällisyyttä sekä seuraa sosiaalipalveluiden laatua, vaikuttavuutta ja asiakastyytyväisyyttä.

Jokisella on korona-aikana päällimmäisenä huoli tamperelaisista ikäihmisistä, heidän pärjäämisestään.

– Toivottavasti ainakin yksinäisille apu löytyy. Kotihoito on lujilla ja toivonkin heille terveyttä sekä jaksamista, samoin tietysti eri palvelutaloihin ja laitoksiin. Haluan myös kiittää kaikkia vapaaehtoisia, jotka haluavat auttaa tässä vaikeassa tilanteessa, Jokinen sanoo.

Teksti ja kuvat: Ismo Alhoniemi

Joka neljäs vuosi Pirkanmaan Osuuskaupalle valitaan 60-jäseninen edustajisto, joka edustaa koko omistajakuntaa osuuskaupan hallinnossa. Edustajistovaalit alkoi keskiviikkona 25.3. ja päättyy 6.4.

– Äänestämällä pääset vaikuttamaan, ketkä päätöksiä tekevät sinunkin ruokakaupastasi, sanoo hallintoneuvoston jäsen Petri Korhonen.

Tampereen jäsenalueelta valitaan Pirkanmaan osuuskaupan edustajistoon 29 edustajaa. Äänioikeutettu on jokainen ennen vaalivuotta Pirkanmaan osuuskauppaan hyväksytty jäsen. Henkilöjäsenen tulee olla täyttänyt 15 vuotta ennen vaalivuoden alkua. Edustajisto käyttää ylintä päätösvaltaa ja se muun muassa valitsee hallintoneuvoston.

Äänestää voi postitse tai sähköisesti verkkopankkitunnuksia tai mobiilivarmennetta käyttäen. Mikäli epähuomiossa äänestit sekä verkossa että äänestyslipulla, jää ensimmäisenä rekisteröitynyt äänesi voimaan. Vaalikone avattiin 24.3. ja sähköinen äänestys alkoi 25.3.

Hallintoneuvoston jäsen, tamperelainen Petri Korhonen sanoo edustajiston tehtävänä olevan muun muassa tilinpäätösasioiden ja voitonjaon käsittely. Hallintoneuvoston jäsenenä Korhonen ei ole ehdolla edustajiston vaalissa.

– Edustajisto myös myöntää vastuuvapauden ja valitsee hallintoneuvoston. Edustajisto järjestää lisäksi teemakokouksia, joissa jäsenet paremmin pääsevät ottamaan kantaa muihinkin kuin sääntömääräisiin asioihin, Korhonen toteaa.

Hallintoneuvoston tehtävänä on Korhosen mukaan valvoa, että osuuskauppaa ja sen hallintoa hoidetaan lain, sääntöjen sekä edustajiston ja hallintoneuvoston päätösten mukaisesti. Hallintoneuvosto myös vahvistaa osuuskaupan strategian.

Pirkanmaan osuuskaupan edustajiston vaaleissa on kysymys samasta asiasta, kuin muissakin vaaleissa eli vaikuttamisesta.

– Äänestämällä pääset vaikuttamaan, ketkä päätöksiä tekevät sinunkin ruokakaupastasi. Osuustoiminnan arvot eli tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus ovat varmasti tärkeitä meille jokaiselle. Ellet vielä ole asiakasomistaja, nyt kannattaisi liittyä, vaikka näissä vaaleissa ei enää ehtisikään vaikuttamaan, Korhonen huomauttaa.

Jäsenalue 3 eli Tampereen demariehdokkaat

261 Grann Hanna-Maria, 262 Hakanperä Veera, 263 Helenius Sari Hannele, 264 Hirvonen Maarit, 265 Hykkö Harri, 266 Hämäläinen Eetu, 267 Ihalainen Paula, 268 Jokinen Tarja, 269 Kaivola Seppo, 270 Kallio Petri, 271 Kampman Ulla, 272 Kamppuri Eija, 273 Keränen Jyri, 274 Koskinen Elsa, 275 Kovanen Päivi, 276 Kuusinen Marie, 277 Lapila Timo, 278 Leino Joanna, 279 Leppänen Marjut, 280 Liimola Anne, 281 Lintunen Kari, 282 Luokkala Paavo.

283 Majava Paula, 284 Malezer Marko, 285 Mehtätalo Annielina, 286 Nevala Eija, 287 Niemenmaa Marjo, 288 Nieminen Helena, 289 Näreikkö Heikki, 290 Penders Elisa, 291 Porttikivi Ilkka, 292 Rainio Matti, 293 Rautiainen Jari, 294 Rokosa Inna, 295 Savikko Pertti, 296 Tapio Tarja, 297 Viljanen Iidakaisa, 298 Vilpponen Hannu, 299 Virolainen Paula, 300 Vuorinen-Vilen Päivi Marjaana, 301 Warto Alex.

Teksti ja kuva: Ismo Alhoniemi

Tampereen kaupunginvaltuuston, kaupunginhallituksen ja konsernijaoston jäsen Anne Liimola elää koronan aikaa paitsi luottamushenkilönä, niin myös päiväkodin johtajana. Liimolan mukaan ”elämme kuin scifi-elokuvassa tai näemme pahaa unta, josta haluaisimme herätä”.

– Päiväkotien merkitys on korostunut ja alan työntekijöiden rooli on huomattu. Alalla toimitaan nytkin luovasti ja joustavasti. Tällaisina aikoina on oleellista, että lapsien päivärytmi ja rutiinit säilyvät kotona ja päiväkodissa, Liimola sanoo.

Anne Liimola on siis paitsi kuntapoliitikko, niin myös päiväkodin johtaja. Hän on mielissään Tampereen kyvystä ja halusta tehdä nopeita päätöksiä jopa ennen kuin maan hallitus on ohjeistanut.

– Mielestäni nyt pitääkin toimia ennakoidusti ja kaupungin johtavat virkahenkilöt ovat suoriutuneet hyvin. Esiopetuksessa toteutuu etäopetus ja päiväkodeista ollaan myös yhteydessä niihin lapsiin, jotka ovat kotona. Yhteisöllisyys on oleellista nyt. Kaikki kiitos varhaiskasvatuksen henkilöstölle. Myös lähiesimiehen rooli korostuu aikana, jolloin eletään päivä kerrallaan, Liimola toteaa.

Liimolan viesti on selvä: luottamus tulevaisuuteen on nyt oleellista. On tullut aika pysähtyä ja miettiä arvojamme.

– Kaikki muuttui hetkessä ja kun tästä selviämme ja uskon että niin tapahtuu, ajattelemme enemmän muita. Palaamme perusasioiden äärelle, jolloin vähemmän on enemmän. Eikö läheiset ja terveys olekin oleellista eikä jatkuva kiire ja kuluttaminen? Yhdessä vietetty arki on merkityksellistä.

– Luonnon merkitys korostunee jatkossa ja toivottavasti myös entistä enemmän kotimaisuus ja lähituotanto. Meidän tulee pitää huolta omavaraisuudestamme. Itsekkyyden aika olkoon ohi, sanoo Liimola.

Yhteiskuntaa koetellaan

Vaikka Tampereen kaupunki saa hyvän arvion, niin Liimola toivoo silti, että vältettäisiin koulujen ja päiväkotien yhdistämisiä. Näin on mahdollista estää sosiaalisten kontaktien lisääminen.

– Toivon koko sydämestäni, että ihmiset ihan aikuisten oikeesti välttäisivät nyt sosiaalisia kontakteja, sanoo Liimola.

Kuntatalouden haasteet ovat edessä, ja tasapainotus kestää kauan. Liimola sanoo olevansa vankkumaton hyvinvointivaltion kannattaja, joka uskoo tilanteesta selvittävän, koska ”me pidämme toisistamme huolta”.

Yhteiskuntaa koetellaan, toteaa Liimola.

– Meillä kansalaisilla on oikeuksia mutta myös velvollisuuksia, joten noudatetaan nyt meille annettuja ohjeita, jotka ovat meidän hyväksi määrätty. Toivon jokaiselle voimia tuleviin viikkoihin, tämä sota on haastava, koska vastustajasta emme tiedä kaikkea, mutta me selviämme, Liimola toteaa.

Varhaiskasvatus on lapsen oikeus

Varhaiskasvatuksessa on Liimolan mukaan tapahtunut viime vuosina paljon uuden lain myötä mutta myös sen myötä, että varhaiskasvatus on selkeästi osa kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuutta, sen vahva perusta.

Liimola muistuttaa varhaiskasvatuksen olevan kasvatusta, opetusta ja hoitoa, jossa korostuu lapsen osallisuus ja lapsilähtöisyys.

– Varhaiskasvatus on lapsen oikeus. Vain laadukkaalla varhaiskasvatuksella on vaikutusta.  Laatuun vaikuttaa lapsiryhmän koko ja koulutettu osaava henkilöstö, toteaa Liimola.

Liimolan mielestä on tärkeää, että Tampere on pitänyt kaupunginvaltuuston päätöksellä kiinni subjektiivisesta oikeudesta sekä lasten ja aikuisten suhdeluvusta. Kehitettävää silti löytyy.

– Lakiin tulisi saada kuitenkin tarkemmin kirjattua henkilökunnan ja lasten välinen suhdeluku ryhmäkohtaisesti. Toivoisin myös maksuttoman varhaiskasvatuksen laajentamista ainakin viisivuotiaisiin, sanoo Liimola.

Teksti ja kuvat: Ismo Alhoniemi