SDP Tampere - ruusu

SDP Tampere I Kuuluuko huumori politiikkaan?

Huumori on asenne, jolla maailmaa katsotaan myötätuntoisesti ja empaattisesti. Pertti Paasio (2.4.19324.4.2020) kuului niihin harvoihin, joilla oli hyppysissään humoristinen tilannetaju.

Jos politiikassa puheenvuoroihin saa mukaan humoristisen heiton, se on pelkästään hyvä asia. Oleellista on, että osaa oikealla tavalla keventää tunnelmaa. Tämä tietysti koskee kaikkia elinpiirejä, ei pelkästään politiikan näyttämöitä.

Rennossa tunnelmassa ajatus liitää kepeämmällä otteella, jolloin myös luovien ratkaisujen määrä kasvaa.

Paasio toimi SDP:n kansanedustajana 1975–79 ja 1982–96. Hän oli Harri Holkerin hallituksen ulkoministerinä 1989–91. SDP:n puheenjohtajana Paasio toimi 1987–91 ja europarlamentaarikkona vuosina 1996–1999.

Aikalaiset ovat muistelleet kuluneella viikolla Pertti Paasiota.

Toimittaja Kirsi Heikel kirjoittaa: ”Olin 90-luvulla illallispöydässä, jossa Pertti Paasio ja kreikkalainen EU-virkamies väittelivät siitä, kumman maan saaret ovat kauniimmat.

Teidän saaret ovat pieniä kuin kivet eikä niissä asu ketään, sanoi kreikkalainen.

Niin, sitä kutsutaan luonnoksi, vastasi Paasio.”

Kirjailija taas Jari Tervo muistelee näin: ”Tarinan mukaan ulkomainen toimittaja kysyi ulkoministeri Paasiolta, eikö ole kamalaa, että Suomella on tuhat kilometriä rajaa Neuvostoliiton kanssa. Paasio vastasi: kamalaa olisi, jos sitä rajaa ei olisi.”

Vuonna 1996 Pertti Paasio julkaisi kirjan Minä ja Mr Murphy (Gummerus). Kirjassa Paasio kertoo herkullisia poimintoja poliitikon matkan varrelta. Ulkoministerinä toimineen Paasion eriväriset kengät tai sotkeutuminen frakkipaitaan ovat inhimillisiä sattumuksia hänen elämästään.

Filosofiansa Paasio pelkistää kirjan esipuheessa.

Kun Murphyn lain peruslähtökohta tunnetusti on periaate, että asia, joka voi mennä pieleen, menee pieleen; ellei asia, joka voi mennä pieleen, menekään pieleen, jälkeenpäin osoittautuu, että olisi ollut parempi, että se olisi mennyt pieleen.”

Demokraatti-lehti haastatteli Pertti Paasiota elokuussa 2019 SDP:n 120-vuotisjuhlissa Turussa. Lehti kysyi Paasiolta, mikä on puolueen suurin ratkaisua vaativa kysymys, jotta se pärjää jälleen seuraavat 120 vuotta.

Pitää lakata kuvittelemasta, että on olemassa jokin ratkaisu, jota me emme vain huomaa. Se on jatkuvaa työtä ja kuuntelua, yhteistoimintaa sekä luottamusta omaan porukkaan ja puolueeseen, Pertti Paasio opasti.

Paasion mukaan on tärkeää luottaa omaan puolueeseen ja kunnioittaa yhdessä rakennettua politiikkaa ja toinen toisiaan, vaikka ei aina kaikkeen olisikaan tyytyväinen.

Eero Heinäluoma muistelee tapausta, jolloin SDP:llä oli vaalien alla vastoinkäymisiä.

Tunnelma oli vähän mollivoittoinen. Pertti ehdotti, että vaihdettaisiin vaalilause ja otettaisiin tilalle: ’Äänestä meitä, edes säälistä.’ Pertti pystyi keventämään tilanteita, mikä oli tärkeää, koska politiikassa asiat ovat yleensä vaikeita ja niihin liittyy paljon ristiriitoja, Heinäluoma kertoo.

Palataan vielä Paasio kirjaan.

Hän päättää kirjansa varsin osuvasti: ”Tavaksi on tullut sanoa, etten päivääkään vaihtaisi pois. Kyllä minä muutaman vaihtaisin. Mitä edessäpäin on, onneksi en tiedä.”

Teksti Jyrki Liikka