Mira Hirvonen, 36, on ensimmäistä kertaa ehdokkaana – niin alue- kuin kuntavaaleissakin. Kokemusta poliittisesta päätöksenteosta hänellä on kuitenkin jo runsaasti. Sosiaalipolitiikkaa opiskellut Hirvonen oli ensimmäisen työpaikkansa Kelan jälkeen töissä eduskunnassa.

– Olin myös lyhyen aikaa silloisen sosiaali- ja terveysministerin erityisavustajana. Olen nähnyt paljon lainsäädäntöprosessia, jota eduskunnassa tehdään. Kelassa ja tämänhetkisessä työssäni työllisyyspalveluiden Oma-valmentajana puolestaan olen nähnyt, mitä säädetty laki tarkoittaa arjen tasolla. Olen siis nähnyt päätöksenteon molemmat puolet. Tämä on osaamista, jota haluan ehdottomasti valtuutettuna käyttää, Hirvonen kertoo.

Tällä hetkellä vanhempainvapaalla oleva Hirvonen työskentelee työllisyyspalveluissa myös kohtaantokoordinaattorina.

Hirvonen näkee työllisyyspalveluiden siirtymisen kunnille ”tuhannen taalan paikkana” vaikuttaa työmarkkinoihin positiivisella tavalla.

– Puhutaan paljon kohtaanto-ongelmasta – siitä, että on avoimia työpaikkoja, mutta ei päteviä hakijoita – tai siitä, että on paljon työnhakijoita, mutta ei sopivia työpaikkoja. Ongelmaa pitäisi pyrkiä ratkaisemaan paljon enemmän ruohonjuuritasolla. Meidän pitää jalkautua työpaikkoihin ja puhua potentiaalisia työpaikkoja auki. Toki yrityksillä ei välttämättä ole tällä hetkellä niin hyviä tulevaisuudennäkymiä, että uskallettaisiin rekrytoida ihmisiä. Täällä on kuitenkin varmasti paljon potentiaalia, jota voidaan hyödyntää, Hirvonen sanoo.

Tärkeät perhepalvelut

Niin alue- kuin kuntapuolellakin perheiden asiat ovat Hirvoselle tärkeitä. Esikoisensa kesällä saanut Hirvonen kertookin lapsen saamisen niin innostaneen häntä lähtemään ehdolle vaaleihin, kuin myös muuttaneen sitä, miten hän tulevaisuuden näkee. Hän kuvailee itseään tulevaisuusorientoituneeksi ihmiseksi, joka toivoo, että tulevaisuus olisi kaikille valoisampi kuin nykyiset näkymät antavat ymmärtää.

– Toivoisin mahdollisimman oikeudenmukaista tulevaisuutta meille kaikille. Tuntuu, että tässä ajassa oikeudenmukaisuus ei näyttele suurta roolia ainakaan hallituksen tekemissä. Tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta ja ihmisten yhdenmukaisesta kohtelusta ei ole enää juuri puhettakaan, Hirvonen kertoo.

Hirvonen on huolestunut perheiden nykyisestä tilanteesta ja lapsiperheköyhyyden lisääntymisestä.

– Katson erilaisten perhepalvelujen ja perheiden tilannetta huolestuneena. Sosiaaliturvan leikkaukset vaikuttavat lapsiperheisiin kipeästi. Lapsiperheiden palvelut ovat tärkeitä niin kunta- kuin hyvinvointialueenkin tasolla. Kuntatasolla voimme vaikuttaa esimerkiksi leikkipaikkojen, uimahallien ja kirjastojen toimintaan ja saavutettavuuteen. Esimerkiksi vauvauintiryhmät ovat tällä hetkellä Tampereella täynnä kahdessa minuutissa. Alueen puolella voimme puolestaan vaikuttaa esimerkiksi kotipalveluun – että vanhemmat eivät uupuisi lapsiarkeen. Tuen tarvetta on paljon, mikä pitäisi ottaa ennaltaehkäisevästi huomioon ennen tilanteiden eskaloitumista, Hirvonen sanoo.

Eriarvoisuuden kasvu huolestuttaa

Eriarvoisuus yhteiskunnassamme on viime vuosina lisääntynyt hurjasti. Hirvosen mukaan tähän ovat vaikuttaneet niin nykyhallituksen toimet, kuin myös globaalit virrat.

– Globaalisti äärioikeisto ja ääriryhmittymät ovat nousseet. Tuntuu, että olemme suurten globaalien voimien edessä – emmekä pelkästään Suomessa, vaan kaikkialla. Tämän vuoksi itsekin haluan asettua ehdolle, laittaa itseni alttiiksi. Aika on sellainen, että on oltava rohkea ja asettauduttava vastavoimaksi sille, mitä tällä hetkellä tapahtuu, Hirvonen toteaa.

Vaihto-opiskelijavuosi Yhdysvalloissa oli yksi tekijä, joka avasi Hirvosen silmiä yhteiskunnalliselle eriarvoisuudelle. Se näytti aivan toisella tavalla kuin Suomessa, millä tavalla erilaiset yhteiskuntarakenteet toimivat.

– Huomasin tuolloin, ettei tämä ole sitä, mitä toivon tulevaisuudelta, Hirvonen sanoo.

Sosiaaliturvan korkeakoulu

Kelassa työskentelyään Hirvonen kuvailee ”sosiaaliturvan korkeakouluksi arjen tasolla”.

– Näin, miten ihmiset turvautuvat sosiaaliturvaan, ja paljon erilaisia ihmiskohtaloita tämän taustalla. Tuskin kukaan on pitkäaikaisesti tarkoituksella sosiaaliturvan varassa. Nämä ovat toivottavasti lyhyitä elämänvaiheita. Kelassa näin kuitenkin paljon ihmiskohtaloita. Tämä on rikkaus, mitä ehdokkaana tarvitsen, Hirvonen toteaa.

Nykyisessä työssään Hirvonen pyrkii auttamaan työnhakijoita työllistymisessä. Avoimia työpaikkoja ei ole paljoa, vaan sen sijaan on paljon yt-neuvotteluja ja yritysten konkursseja.

– Tässä jos jossain täytyy luoda toivoa työnhakijoille, että jaksaa jatkaa työnhakua, Hirvonen kertoo.

Hirvonen kuvailee työttömän ihmisen tilannetta Tampereella ja valtakunnallisesti hankalaksi, kun avoimia työpaikkoja ei ole. Tämä on Hirvosen mukaan tilanne, oli ala mikä tahansa.

– Puhutaan paljon siitä, että sote- ja ravintola-aloilla on työpaikkoja. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikkien tulisi kouluttautua ja mennä töihin näille aloille. Soveltuvuus ja halukkuus työskennellä alalla on myös tärkeää, Hirvonen sanoo.

Työttömän taloudellista tilannetta tällä hetkellä Hirvonen kuvailee todella huonoksi.

– Lapsikorotus on poistettu, mikä ehdottomasti lisää lapsiperheköyhyyttä. Esimerkiksi työmarkkinatuki on hyvin pieni tuki, jonka saa, kun ei ole oikeutta ansiosidonnaiseen tai peruspäivärahaan. Yleensä tässä kohtaa lisätuetaan asumistuella ja toimeentulotuella, sillä pelkällä työmarkkinatuella ei kyllä elä, Hirvonen toteaa.

Käytännössä yhteiskuntaan olisi siis luotava lisää työpaikkoja, koska avoimia työpaikkoja ei ole riittävästi. Keinoiksi Hirvonen esittää yrityksiin jalkautumista, sen tiettäväksi tekemistä, että on olemassa paikalliset työllisyyspalvelut, sekä sen kertomista, että rekrytointiin voi saada myös apua.

– Yritykset eivät tällä hetkellä uskalla luoda kovin paljoa uusia työpaikkoja, vaikka nähtäisiin, että työntekijälle olisikin tarve. En usko, että tämä on aivan heti muuttumassa, Hirvonen sanoo.

Periaatteellinen ja voimakastahtoinen ehdokas

– Valtuutettuna olisin aika täpäkkä – pidän omista periaatteistani kiinni. Toki olen myös sovitteleva luonne – tämä edistää asioita paremmin kuin jarruttelu. Olen osaava, kaikkia kunnioittava, ihmiset huomioon ottava ja kompromissikykyinen henkilö. Politiikkaan mukaan lähtiessä on oltava kompromissikykyä ja voimakasta tahtoa, Hirvonen päättää.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Janne Klemetti

Aleksi Tammi, vaalien alla 30 vuotta täyttävä logistinen ammattikuljettaja, kuvailee itseään tuoreehkoksi kunnallispoliittiseksi aktiiviksi, poliittiseksi vaikuttajaksi ja luonnon ystäväksi. Kuntavaaliteemansa hän tiivistää Kolmeksi Syyksi: Yhteisöllisyys, Yhdenvertaisuus ja Ympäristö.

Tammi lähti mukaan politiikkaan reilut kaksi vuotta sitten uudenvuodenlupauksen siivittämänä.

– Joulun alla ystävien läsnä ollessa annoin uudenvuodenlupauksen, että lähden politiikkaan mukaan, liityn puolueeseen ja lähden tätä kautta edistämään niitä asioita, jotka koen edistämisen arvoisiksi ja tärkeiksi, Tammi kertoo.

Tammi haluaa politiikassa edistää ihmisten oikeutta työntekoon ja elinkeinon harjoittamiseen, joissa on hänen mielestään parantamisen varaa. Lisäksi hän kertoo, että ihmisten keskinäisen tasa-arvon ja ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien kehittäminen sekä vaaliminen on hänen sydäntään lähellä.

– Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä, on ihmisten ja luonnon keskinäinen kunnioitus toisiaan kohtaan ja ympäristön vaaliminen. Varsinkin kaupunkiympäristössä luonnon läsnäolo ja luonnon kosketus ihmiskeholle ja ihmismielelle on terveyttä edistävä tekijä, ja se täytyy jatkossakin turvata ja järjestää niin, että kaikilla ihmisillä on mahdollisuus urbaaniympäristössäkin päästä kosketuksiin luonnon kanssa, Tammi pohtii.

Hervannassa asuva Tammi kiittää kotikaupunginosaansa erinomaisesta luontoyhteyden järjestämisestä – hänen mielestään ihmisen ja luonnon välinen yhteys on Hervannassa kenties parhaimmalla tolalla Tampereen kaupunginosista.

– Hervanta on siitäkin erikoisuus, että se on usean järven välittömässä läheisyydessä. Vaikka kyseessä on suuri lähiö, Hervannassa on myös laaja luonto ja maasto lähellä. Muutamissa muissa kaupunginosissa asiaa ei ole huolehdittu ja järjestetty yhtä mallikkaasti. Otetaan esimerkiksi Atala, Lielahti ja Lentävänniemi. Niissäkin on kyllä luontoa, mutta sen lähelle pääsemiseen ei olla nähty niin paljon vaivaa ja panostusta kuin esimerkiksi Hervannassa. Tätä kannattaisi tasapuolisesti kaikilla Tampereen asutusalueilla tutkia ja kehittää, Tammi toteaa.

Yhteisöllisyys

Yhteisöllisyys on Tammen ensimmäinen vaaliteema.

– Tampere on useita vuosia toiminut ikään kuin suomalaisena kulttuuripääkaupunkina, joka pitää sisällään myös kansalaisuuksia lukuisista eri kulttuureista. Tällainen kaupunki kysyy aina ja enenevissä määrin yhteisöllisyyttä pyrkimyksenä parantaa omia olosuhteitaan, Tammi toteaa.

Tammi kuvailee tamperelaisia kunnianhimoisiksi, kyvykkäiksi ja hyvin koulutetuiksi ihmisiksi, joita yhdistää halu osallistua ja motivaatio lähteä kehittämään asioita.

– Yhteisöllisyys on tasa-arvon, sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta välttämätöntä, jotta jokainen otettaisiin tasapuolisesti huomioon, ja jotta jokaisen ihmisen tarpeet tulisivat täytetyiksi ja heidän toiveensa ja huolensa kuultaisiin ja ihmisten esittämät ongelmat saataisiin ratkaistua asianmukaisesti, Tammi jatkaa.

Yhdenvertaisuus

Yhdenvertaisuus liittyy Tammen vaaliteemoissa perus- ja ihmisoikeuksiin.

– Kulttuurillisesti ja sivistyksellisesti korkealle tasolle noussut Tampere tarvitsee vankkaa ja vakaata yhdenvertaisuusoppia. Tämä ei tarkoita, että ihmiset olisivat universaalilla tasolla kaikki keskenään samankaltaisia, vaan sitä, että ihmisiä kohdeltaisiin samanarvoisesti oikeus- ja lakiasioiden edessä. Tässä on kehityskohde, jonka etenkin muutaman edellisen vuoden aikana olen huomannut jääneen vaiheeseen Tampereella. Kunnolla alulle laitettuna tämä olisi kaikkien yhtäläinen etu, Tammi pohtii.

Ympäristö

Luonnon ystävänä Tammi haluaa lisätä Tampereella ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta keskenään.

– Viime vuosien aikana on tehty lukuisia tutkimuksia, jotka tukevat luonnon positiivista vaikutusta ihmisten mielen ja kehon terveyteen, minkä lisäksi luonnolla on yleistä virkeystasoa ylläpitävä vaikutus. Tämä vaatii sitä, että luonnon läsnäolo on järjestetty ihmisille helposti saatavaksi kuitenkaan luonnonmukaisuudesta ja ympäristön autenttisuudesta tinkimättä, Tammi toteaa.

– Urbaanissa ympäristössä, missä betoni ja teräs hallitsee, on aina silmäätekevää ja positiivinen yllätys nähdä luonnonkukkia, vehreää puita ja niiden mukanaan tuomaa eläimistöä. Haluaisinkin, että Tampere keskittyisi lähitulevaisuudessa hakemaan harmoniaa sekä urbaanin betoniviidakon, että luonnonmukaisen ympäristön kesken, Tammi jatkaa.

Onnistumisia ja kehityskohteita

Tammen mielestä Tampereella toimii julkinen liikenne ”oikein mallikkaasti”. Lisäksi hän toteaa, että peruspalvelut, missä päin Tamperetta asuukaan, on asianmukaisesti järjestetty.

Kehityskohteitakin kuitenkin löytyy.

– Tampereella on kehitettävää asunnottomien majoittamisessa ja perheväkivallasta kärsivien ihmisten turvapaikkojen järjestämisessä. Lisäksi kehitettävää on terveyspalvelujen saamisessa lähiöissä. Terveyskeskuksilla on toistaiseksi liikaa henkilökuormitusta ja liian vähän henkilöstöä, sekä huonosti organisoidut resurssit terveyspalveluiden järjestämiseen. Terveyspalveluiden saaminen täytyy Tampereella turvata, Tammi toteaa.

Kyky kuunnella ja ymmärtää

Valtuutettuna Tammi haluaisi edustaa kaikkia tamperelaisia – niin häntä äänestäneitä, kuin heitäkin, jotka eivät ole ääntään äänestyshetkellä antaneet.

– Yhdenvertaisuus on avaintekijä tässäkin asiassa. Toki äänestys ja äänimäärä ratkaisee sen, pääseekö valtuustoon. Haluaisin valtuutettuna tulla tunnetuksi kyvystäni kuunnella ja ymmärtää. Olen myös yhteistyöhaluinen, tykkään hakea kompromisseja ja konsensusta. Olen myös halukas neuvottelemaan. En hae eripuraisuutta tai ristiriitoja ja pyrin välttämään vastakkainasettelua silloin, kun se on mahdollista. Yhteistyössä ja yhteishengessä muiden valtuutettujen kanssa meillä on kyky ja kapasiteetti saada aikaan koko Tamperetta kehittäviä päätöksiä. Meillä on myös kyky parantaa tamperelaisten ihmisten elämää ja arkea, Tammi kuvailee itseään.

Politiikassa Tammi haluaa edetä ”yksi pieni poliittinen askel kerrallaan, kunnes pitkä matka on taittunut.”

–  Jokainen annettu tehtävä tulee hoitaa vastuullisesti ja rauhassa lävitse ennemmin kuin lähtisi kiireellä hosumaan itseään kohti huippua. Jokainen pitkä matka alkaa ensimmäisestä pienestä askeleesta, Tammi päättää.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Annika Kuusisaari, 20, opiskelee Tampereen yliopistossa toista vuotta hallintotieteitä pääainesuuntanaan kunta- ja aluejohtaminen. Valinnaisina aineina hän aikoo opiskella julkisoikeutta ja kansainvälistä politiikkaa. Kevään kuntavaaleissa Kuusisaari haluaa painottaa tasa-arvoon, koulutukseen ja nuorten asemaan liittyviä teemoja. Kuntavaalien lisäksi hän oli ehdolla vuoden 2024 Tampereen yliopiston edustajistovaaleissa.

Kuusisaari toimii Tampereen demarinuorten ja Väinö Voionmaa-seuran johtokunnissa, ja on Länsi-Suomen demarinuorten johtokunnan varajäsen.

Nuorena henkilönä Kuusisaari on nähnyt läheltä oman ikäluokkansa huolen toimeentulosta ja tulevaisuudesta.

– Itsenäistymisen kynnyksellä olevilla nuorilla aikuisilla on nykypäivänä entistä suurempi huoli toimeentulosta ja esimerkiksi opintojen rahoittamisesta. Paljon puhuttanut teema on se, kun opiskelijat elokuussa siirtyvät opintotuen asumislisän piiriin. Pärjääminen on polttava puheenaihe. Lainapainotteisempaan elämään siirtyminen on pakottavaa. Vaikka haluaisikin rahoittaa opinnot osittain työnteolla, ei se välttämättä ole Tampereen alueella työpaikkaa hakiessa mahdollista, sillä työnhakijoita on liikaa suhteessa avoimiin työpaikkoihin. Työpaikkaa voi olla mahdottomuus saada, Kuusisaari toteaa.

– Nuoret aikuiset itsenäistymisen kynnyksellä joutuvat kantamaan tällaisen taakan, mikä vaikuttaa väkisin myös opiskeluun. Tämä on yhteiskunnallisesti merkittävää – tulevat veronmaksajat opiskelevat stressin ja taloudellisen ahdingon keskellä. Tässä on riskinä, että valmistuminen viivästyy tai epäonnistuu totaalisesti. Tämä on huolestuttavaa, ja tilannetta voidaan parantaa kuntatasollakin, Kuusisaari jatkaa.

Halvempaa asumista ja matkalippuja

Alun perin Hämeenlinnasta kotoisin oleva Kuusisaari on asunut Tampereen keskustassa jo useamman vuoden ajan.

– Olen tykästynyt Tampereeseen kovasti. Voisin nähdä asuvani täällä pidempäänkin, ja luultavasti näin onkin. Haluaisin jatkaa elämääni täällä opintojen jälkeenkin. Tämä on täydellisen kokoinen kaupunki, jossa moni asia toimii todella hyvin – esimerkiksi julkinen liikenne. Lisäksi täällä on rauhaa ja maanläheisyyttä, missä huomaa selvän eron esimerkiksi Helsinkiin. Keskustassa asuessa joka paikkaan pääsee julkisilla liikennevälineillä sujuvasti ja nopeasti, ja liikenne, kuten pyörätiet, on ylipäätään hyvin järjestetty, Kuusisaari kehuu.

Lisäksi Kuusisaari kiittää Tampereen lähiliikuntamahdollisuuksia sekä viher- ja lenkkeilyalueita.

– Viher- ja lenkkeilyalueita on todella kattavasti. Liikuntamahdollisuuksia on lähellä, vaikka asuisi ydinkeskustassa. Liikuntapaikat ovat myös hyvin kunnossapidettyjä ja niihin on helppo pääsy, Kuusisaari jatkaa.

Kehitettävääkin Tampereessa kuitenkin on.

– Tämä on aika trendaava kaupunki tässä maailman ajassa. Tänne tarvittaisiin järkevähintaista asumista entistä tehokkaammin, mutta hinnat vain nousevat. Asutusta voisi kehittää siltä osin, että kohtuuhintaiset vuokra-asunnot olisivat useamman tavoitettavissa. Opiskelija-asuntoihin on nyt kaikkiin vuoden jono, ja Tampereella on erittäin kallista asua. Lisäksi julkisen liikenteen hinnat voisivat olla opiskelijoille vielä matalammat, Kuusisaari ehdottaa.

Turvallisuuden tunne heikentynyt

Hallituksen sosiaaliturvaleikkausten myötä ihmisten huonovointisuus on lisääntynyt taloudellisen ahdingon kasvaessa. Myös Kuusisaari on huomannut turvallisuuden tunteen heikentyneen Tampereella.

– Turvattomuutta on Tampereella usealla asuinalueella – niin Multisillassa kuin Hervannassakin, mutta myös keskustassa. Tähän tulisi puuttua. Ihmisten huonovointisuus näkyy katukuvassa – tietynlainen levottomuus on läsnä monilla asuinalueilla. Huonovointisuus ja taloudelliset ongelmat voivat johtaa rikollisuuden ja päihdeongelmien nousuun, Kuusisaari toteaa.

– Päihde- ja mielenterveyspuolen asioihin vaikutetaan enemmän aluevaltuuston puolella, mutta kuntatasollakin avun tarjoajille voidaan lisätä resursseja. Itse kannatan esimerkiksi käyttöhuoneita, jos mennään päihdepolitiikkaan. Myös mielenterveyspalveluista, kuten Mieli ry:ltä on leikattu. Nämä ovat näitä arvovalintoja, joilla voitaisiin vaikuttaa turvattomuuden tunteeseen, mutta myös moneen muuhun asiaan, Kuusisaari jatkaa.

Samat lähtökohdat kaikille

Kuusisaaren mukaan häntä kannattaa kuntavaaleissa äänestää ihmisten, jotka pystyvät samastumaan hänen arvoihinsa.

– Minua kannattaa äänestää ihmisten, jotka ovat huolissaan tulevaisuudesta, kuten minäkin olen. Huoli voi koskea erityisesti omaa taloudellista tilannetta ja tulevaisuudennäkymiä sekä poliittisen ilmapiirin polarisoitumista. Minulle tasa-arvokysymykset monessa muodossa ovat tärkeitä, oli kyse sitten rasismin ja syrjinnän poissaolosta tai tuloerojen vaikutuksesta yhteiskunnassa. Tuloeroja pitäisi pyrkiä tasaamaan ja tekemään se niin, että yhteiskunnassa mahdollisimman monella olisi arjen hyvinvointi läsnä. Haluan tehdä tulevaisuudennäkymistä kirkkaampia siten, että ihmiset voisivat Tampereella hyvin, eikä omasta toimeentulosta tarvitsisi stressata. Lisäksi haluaisin, että kaikilla olisi samat lähtökohdat ja mahdollisuudet rakentaa omannäköinen tulevaisuus tänne Tampereelle, Kuusisaari päättää.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Päihde- ja mielenterveysongelmiin voidaan vaikuttaa monella tavalla hyvinvointialueen lisäksi myös kuntapolitiikassa. Näin uskoo Pirhan päihde- ja mielenterveyspalveluiden palvelupäällikkö ja kuntavaaliehdokas Henri Sipilä. Sipilä vastaa tällä hetkellä esimerkiksi päihdetyöhön liittyvästä ostopalveluyhteistyöstä. Hän on toiminut päihde- ja mielenterveyspalveluissa hieman yli kymmenen vuoden ajan, ensin sairaanhoitajana, sitten osastonhoitajana ja nyt palvelupäällikkönä.

– Olen henkilö, joka ymmärtää ihmisiä ja välittää aidosti mielenterveyden kehittymisestä ja ongelmiin puuttumisesta. Välitän siitä, että ihmisiä ongelmien takana kuullaan. Asioihin pitäisi puuttua pehmeiden ja kovien arvojen yhteistyöllä – molempia tarvitaan, eivätkä ne ole toisiaan poissulkevia, Sipilä kuvailee itseään.

Kuntavaaliehdokkaana Sipilä pitää tärkeänä puhua turvallisuuteen, sivistykseen ja työllisyyteen liittyvistä teemoista – jotka yhdistyvät olennaisesti päihde- ja mielenterveysongelmiin.

Ennaltaehkäisy lähtee koulun penkiltä

Päihde- tai mielenterveysongelman syntyminen voi alkaa jo kouluiässä, ja usein alkaakin. Jo tässä ikävaiheessa ongelmien syntyä voidaan ennaltaehkäistä.

– Olen sitä mieltä, että peruskoulussa ja yleisesti kouluissa päihdehoidon ja päihdehäiriöiden ymmärtämisen taso ei ole sitä, mitä se voisi olla ja mitä sen mielestäni tulisi olla. Vaikkapa nuorten huumekuolemien ja ongelmien komplisoitumisen ehkäisemiseksi jo koulupolulla voitaisiin tehdä ehkäiseviä toimenpiteitä, Sipilä sanoo.

Jo asianmukaisten liikuntapalveluiden järjestämisellä ja kaikella muulla harrastus- ja vapaa-ajantoiminnalla jo koulupolulla voidaan vaikuttaa nuorten vapaa-ajankäyttöön.

– Kaupungin tulisi järjestää riittävän matalakynnyksisiä ja vanhemmille helppoja harrastusmahdollisuuksia. Näin voitaisiin ehkäistä paljon päihteisiin ja mielenterveyteen liittyviä ongelmia. Silloin kun ollaan jo päihde- ja mielenterveyspalveluiden piirissä, olisi moni asia matkan varrella voitu tehdä toisin, Sipilä pohtii.

Sipilä kuitenkin kiittää esimerkiksi Tampereen Lupa liikkua -ohjelmaa, joka hänen mielestään toimii hyvin, kuten myös monet muut Tampereen tarjoamat mahdollisuudet.

Koulumaailmassa Sipilän mielestä esimerkiksi opettajien lisäkouluttaminen, teeman aktiivisempi esillä pitäminen, aidompi ymmärtäminen ja nuorisoyhteisöjen tunteminen ja niiden kohdennettu tukeminen ovat konkreettisia keinoja puuttua ongelmiin.

– Kouluissa voisi olla parempaa ohjauksen osaamista. En missään nimessä pidä tarpeellisena tai realistisena, että opettajan pitäisi osata hoitaa ketään. Opettajat voisivat kuitenkin olla heitä, jotka voisivat tunnistaa ongelmia ja ottaa niitä puheeksi matalalla kynnyksellä. Tällä tavalla asioita voitaisiin viedä oikeille urille. Päihde- ja mielenterveysongelmien eskaloitumiseen on mahdollista puuttua jo ennen kuin sitä tapahtuu, Sipilä toteaa.

Turvallisempi Tampere

Tampereen keskustan turvattomuus on ollut mediassa paljon esillä. Sipilä kertoo, että Tamperelainen on nimennyt keskustan alueella päihteiden käytön yhdeksi suurimmista turvallisuus- ja järjestyshäiriöistä, sekä yhdeksi tärkeimmistä turvallisuuden tunnetta heikentävistä tekijöistä.

– Uskallan sanoa, että harva ihminen haluaa ilkeyttään aiheuttaa järjestyshäiriöitä tai pelotella ketään. Ihmisten asiat voitaisiin huomioida paremmin, ja hänen tilannettaan voitaisiin parantaa osallistavalla päihdetyöllä. Esimerkiksi Tampere on järjestänyt Tullin alueella tällaista kohdennettua toimintaa. Tällaiset toiminnat ovat hyviä ja hienoja asioita, Sipilä sanoo.

Turvallisuutta kaupunkialueella voidaan Sipilän mukaan parantaa vaikkapa valvontakameroiden ja valaistuksen lisäämisellä, kaupunkiarkkitehtuurin parantamisella ja ratkaisujen hakemisella yhdessä päihdeongelmaisten ihmisten kanssa. Tämä on osallistavaa päihdetyötä, millä voitaisiin saada ratkaisuja siihen, ettei päihdeongelmaisten käyttäytymisestä olisi ongelmia liiketoiminnalle tai kaupungilla asioiville ihmisille.

– Turvallisuustematiikkaan liittyy myös segregaation ehkäisy ja hyvä lähiöpolitiikka. Nämä ovat toimenpiteitä, joilla kiistatta saadaan parannettua päihdeongelmien kytemistä tietyillä alueilla ja toisaalta pakkautumista tietyille alueille. Kuntapolitiikassa näihin voidaan vaikuttaa esimerkiksi kaavoituksen kautta. Näillä toimilla päästäisiin jo siihen, että Tampere olisi entistä turvallisempi paikka, Sipilä toteaa.

Interventiota työllisyyspalveluissa

Työvoimapalvelut ovat vuodenvaihteessa siirtyneet työllisyysalueiden vastuulle. Myös työllisyyspalvelujen on mahdollista puuttua mahdollisiin päihde- ja mielenterveysongelmiin ja lisätä turvallisuutta.

– Kuten kouluissa, työllisyyspalveluissa mahdollisuuksia puuttua päihde- ja mielenterveyspalveluihin voidaan lisätä osaamista lisäämällä, sekä interventioiden kohdentamisella. Jo tiedustelulla siitä, voisiko henkilöllä olla ongelma tai voisiko ongelma olla syntymässä, voi olla merkittävä rooli ongelman eskaloitumisen ennaltaehkäisyssä. Puuttuminen tulee tehdä ennen kuin työllisyys tai työllistyminen on käytännön mahdottomuus päihdeongelman vuoksi, tai työnhaku ei onnistu problematiikan edetessä, Sipilä pohtii.

Jämäkkä ja pitkäjänteinen ehdokas

Sipilälle tärkeää kuntapolitiikassa ovat turvallisuus, lasten, nuorten ja aikuisten harrastusmahdollisuudet, sekä lähiliikuntapaikkojen demokraattinen kehittyminen. Hän kertoo olevansa potentiaalinen ehdokas iästä ja sukupuolesta riippumatta ihmisille, jotka pitävät päihde- ja mielenterveysongelmia vakavina asioina ja ajattelevat, että niihin pitäisi puuttua ennen kuin ongelma eskaloituu pisteeseen, jossa tarvitaan koviakin hoitotoimenpiteitä.

– Minua kannattaa äänestää myös, jos haluaa Tampereen säilyvän elinvoimaisena ja kehittyvänä kaupunkina, jossa arvostetaan työntekijöitä ja yrittäjiä. Pidän todella tärkeänä elinkeinopolitiikan huomioimista tässä sosialidemokraattisessa kontekstissa. Tampereella täytyy olla työpaikkoja, sekä hyvä yrittää ja tehdä töitä. Se on kaiken hyvinvoinnin lähde, Sipilä toteaa.

– Olen henkilö, joka ei nielaise sanojaan tai lähde pyörtämään lausuntoja. Toimin jämäkällä, pitkäjänteisellä ja yhteistyötä rakentavalla tavalla, Sipilä päättää.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Sari Hänninen, 46, on ensimmäistä kertaa ehdolla kuntavaaleissa. Myös puolueessa hän on tuore kasvo. Halu vaikuttaa sote-kysymyksiin inspiroi työuransa kätilönä ja sairaanhoitajana sekä muissa sote-puolen tehtävissä tehnyttä Hännistä ottamaan itse osaa päätöksentekoon.

– Sote-puolen asiat aiheuttavat enemmän ja enemmän keskustelua. Olen päässyt työssäni seuraamaan päätöksentekoa ja sen prosesseja yhä lähempää. Näin kuntapolitiikkakin on tullut minulle tutummaksi ja helpommin lähestyttäväksi. Toivon, että pystyisin vaikuttamaan asioihin, eikä aika menisi valittaessa – mieluummin otan itse prosessiin osaa, Hänninen toteaa.

Osallistamista ja työpajatoimintaa

Tällä hetkellä Hänninen työskentelee Pirhalla hanketyöntekijänä asiakaskokemusprojektissa. Hännisen mielestä uudenlainen työkokemus on ollut käänteentekevä. Se on näyttänyt hänelle konkreettisia keinoja, joilla kuntalaisten ja sote-puolen asiakkaiden osallisuutta myös päätöksentekoon voidaan parantaa.

– Meidän täytyy kuulla ja ottaa mukaan päätöksentekoon heitä, joita varten asioita suunnitellaan ja tehdään. Meidän täytyy esimerkiksi kuulla vanhusneuvostoa ja nuorisovaltuustoa, mutta sen lisäksi voimme osallistaa tavallisia kuntalaisia. Eräs hyvä keino tähän on työpajatoiminta, jossa asioista keskustellaan eri teemojen ympärillä, Hänninen toteaa.

Myös Hännisen omassa työssä on järjestetty tämän kaltaista työpajatoimintaa. Myös tilaisuudet, joissa asiakkaat ja kuntalaiset voivat tulla avoimesti kertomaan oman mielipiteensä, ovat tärkeä osa osallisuutta.

– Asiakaspalaute tulisi kuulla ja sen pitäisi antaa vaikuttaa päätöksentekoon, Hänninen jatkaa.

Ennaltaehkäisy inhimillisintä

Hänninen on ehdolla myös aluevaaleissa juuri siksi, että sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvät teemat ovat hänelle merkityksellisiä. Näihin teemoihin on kuitenkin mahdollista pureutua myös kuntapolitiikassa. Kunnallisella puolella Hänninen haluaa panostaa erityisesti ennaltaehkäisyyn.

– Terveydellisten ja sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisy on edullisinta, järkevintä ja inhimillisintä. Niin ikäihmisten, perheiden, nuorten kuin työttömienkin palvelut on turvattava. Erilaisten palvelujen, kuten kuljetuspalveluiden tarjoaminen edistää toimintakykyä, ja esimerkiksi liikuntamahdollisuuksien tarjoaminen edistää terveyttä ja ennaltaehkäisee sairauksia, Hänninen summaa.

Sairaanhoitajan työ muuttunut

Hänninen kertoo, että hänen uransa alkuvaiheessa esimerkiksi sairaanhoitajalla oli enemmän mahdollisuuksia paneutua tiettyihin aihealueisiin ja tulla niissä erikoisosaajaksi. Nyt työelämä on muuttunut. Katsotaan, että saman ihmisen on voitava toimia usealla eri osa-alueella. Näin voidaan paikata esimerkiksi henkilöstöpulaa.

– On tietenkin hyvä, että yksi ihminen hallitsee useampia osa-alueita työssään. Kätilö tai sairaanhoitaja voi toimia monessa paikassa. On tällä kuitenkin syväosaamiseen vaikutusta – syväosaamista ei synny ainakaan niin helposti ja nopeasti. Lisäksi työelämän vaatimukset ovat kiristyneet – töitä on enemmän ja paineita on enemmän. Itselläni on ollut työelämässä onni, että olen aina voinut tehdä työni hyvin kiireestä huolimatta, Hänninen kertoo.

Hännisen mielestä on myös tärkeää, että sote-puolen koulutuksiin on riittävästi aloituspaikkoja ja työntekijöiden tarve saadaan tyydytettyä. Lisäksi hän pitää hyvänä asiana työperäistä maahanmuuttoa ja esimerkiksi maahanmuuttaneiden kouluttamista sote-alalle.

Rakas Tampere

Hänninen ei ole paljasjalkainen Tamperelainen – hän on asunut kaupungissa nyt noin 20 vuoden ajan. Hän kertoo muualta muuttaneena olevansa hyvin rakastunut Tampereeseen kaupunkina.

– Tämä on helposti lähestyttävä, kaunis kaupunki. Tamperelaisuus on minulle henkilökohtainen ilo ja ylpeys. Täällä palvelut ovat toimineet hyvin, ja arvostan myös vedenläheisyyttä – esimerkiksi Koskenranta on hyvin kaunis ja ympärillä on paljon vesistöjä. Toivon, että sellaisena kaupunki pysyykin: elinvoimaisena, mutta silti kauniina ja kaikille saavutettavana, Hänninen kuvailee.

Itseään Hänninen kuvailee tavallisen ihmisen puolella olevaksi, empaattiseksi, yhteistyökykyiseksi, aktiiviseksi toiminnan ihmiseksi.

– Päämäärän saavuttaminen on tärkeää. Näin toimin töissäni ja elämässäni muutenkin – päämäärätietoisesti. Tavoitteita on oltava, ja ne on voitava saavuttaa, Hänninen päättää.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Alli Anttila

Marko Moisio, 52, on Tampereen Infra Oy:n pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu. Hän on myös ehdolla kevään 2025 kuntavaaleissa SDP:n listalla.

Pääluottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun toimenkuvaan kuuluu työehtosopimusten noudattamisen valvomista sekä työn kehittämistä turvallisemmaksi yhdessä työsuojelun kanssa.

– Olen ehdolla, koska haluan vaikuttaa siihen, miten Tampereen sisällä In-house-yhtiöt pärjäävät. Työehtosopimukset ja niiden noudattaminen ovat meidän kaikkien mielestä tärkeitä, ja haluan taata, että hyvät työehdot säilyvät jatkossakin. Tällä hetkellä Tampereen Infralla noudatetaan työehtosopimuksia hyvin, ja meillä on kaupungin suuntaan ja yhtiön johtoon hyvät neuvottelusuhteet. Yksityisillä aloilla työehtosopimusten noudattaminen on kuitenkin mennyt huonoon suuntaan, ja hallituksen niin sanotut työelämäaloitteet tulevat heikentämään tilannetta entisestään. Olin esimerkiksi pettynyt siihen, että Dimitri Qvintuksen alulle panema palkkavarkausaloite sai niin vähän allekirjoituksia, Moisio toteaa.

In-house-yhtiöt ovat kunnan tai kuntayhtymän omistamia yhtiöitä, yleensä osakeyhtiöitä, joilta tehdyt hankinnat voidaan toteuttaa ilman hankintalain vaatimaa kilpailutusta.

– Vaaliteemani tulevat myös JHL: n suunnalta. Yhteiskunnan tarjoamat palvelut ja peruspalvelut, joita kunnissa tuotetaan, täytyy turvata – esimerkiksi kadunrakennus- ja kunnossapitopalvelut sekä vesihuolto. Nämä eivät saa toteutua ihan vapaalla kilpailulla, Moisio kertoo.

SDP tärkein työväenpuolue

Moisio on ollut SDP:n jäsen noin kahden vuoden ajan. Politiikassa hän on ollut mukana luottamusmiestoimensa vuoksi kuitenkin jo nelisen vuotta. SDP on valikoitunut hänen puolueekseen, sillä hänen mukaansa SDP on edelleen tärkein työväenpuolue.

– Vaikka Perussuomalaiset esittävätkin työväenpuoluetta, on nykyinen hallitus osoittanut, että työväen edustus on vasemmalla, Moisio toteaa.

Moisio on koulutukseltaan yo-artesaani, käytännössä kiviseppä. Hän on elämänsä aikana työskennellyt esimerkiksi hautakiviveistämössä.

– Myös useampi kilometri rotvallinreunaa on tullut rakennettua ja asennettua Tampereen kaupungille, maanrakennusyksikössäkin työskennellyt Moisio kertoo.

– Tällä hetkellä ay-toiminta työllistää minua eniten, minkä lisäksi harrastan uintia sekä äijäjumppaa maanantaisin, Moisio päättää.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Marko Moisio

Ville Talikka, 20, on sekä SDP Tampereen kuntavaaliehdokas, että Pirkanmaan sosialidemokraattien aluevaaliehdokas. Hän on myös kuluneena kesänä ylioppilaaksi valmistunut lastensuojelun jälkihuollon asiakas.

– Olen itse nuori, ja kaikki on minulla tuoreessa muistissa. Näen nuorten palveluihin ja lastensuojeluun kohdistuvat leikkaukset lähietäisyydeltä, Talikka sanoo.

Kuntavaalien osalta Talikka mainitsee tärkeimmiksi teemoikseen julkisen liikenteen, rasismin vastaisen työn, koulukiusaamisen ehkäisemisen, sekä nuorten palvelut. Moni lastensuojelun palveluiden piirissä ollut tai oleva lapsi ja nuori on kokenut stigmatisointia – Talikka esimerkiksi muistaa, että tässä tilanteessa olleelta on kysytty, mitä on tehnyt ”joutuessaan” lastensuojelun asiakkaaksi. Stigma voi johtaa koulukiusaamiseenkin.

– Stereotypiat ovat vain stereotypioita. Nuortenkin keskuudessa ikään kuin vahingossa saatetaan syyllistää nuorta tämän tilanteesta. Itse sanon mieluummin, että olen päässyt kuin joutunut lastensuojelun asiakkaaksi, sillä usein lastensuojelu tulee kuvioihin vasta liian myöhään. Olen itse rohkaissut nuoria menemään puhumaan koulukuraattorille, mitä perheessä on oikeasti käynyt. Lastensuojelun työntekijää ei tarvitse pelätä, sillä lastensuojelu on lasten suojelua, Talikka toteaa.

Talikka haluaa myös omassa vaalikampanjassaan korostaa omaa taustaansa ja sitä, että hän on lastensuojelutaustaisten tukena. Hän toimii Pesäpuu ry:n lastensuojelun kehittämisryhmässä, sekä Lastensuojelun keskusliiton neuvottelukunnassa.

Osallisuus ylipäätään on Talikalle tärkeää. Aluevaalien osalta hänen tärkeimmät teemansa ovat lastensuojelu sekä ikäihmisten palvelut. Talikka ajattelee, ettei hyvinvointialueen ja kunnan asioita voi täysin erottaa toisistaan: esimerkiksi kaupunki voi rahoituksen kohdistamisella tiettyyn rajaan asti helpottaa puutteita hyvinvointialueen palveluissa.

– Leikkauksia, jotka kohdistuvat hyvinvointialueelle ja jotka kohdistuvat kaupunkiin, ei voi erottaa toisistaan. Kaupungin nuorisopalvelut eivät korvaa lastensuojelua, mutta kunnalla on oma veropohja, jolla se voi kasvattaa nuorisopalveluiden kassaa. Kaupungilla on mahdollisuus järjestää nuoria tukevaa toimintaa, vaikka se ei lastensuojelua korvaakaan, Talikka pohtii.

– Itse en tiedä, minkälainen oma tilanteeni tällä hetkellä olisi, jos en olisi saanut lastensuojelupalveluita, ja jos kouluissa ei olisi ollut esimerkiksi kuraattoria ja psykologia, Talikka jatkaa.

Esimerkkinä siitä, mitä kaupunki voi tehdä nuorten hyväksi, Talikka mainitsee Koskikeskukseen avatun Nuorisokeskus Kolon. Kolossa nuorten ei tarvitse vain olla jossakin keskenään, vaan siellä esimerkiksi leivotaan ja laitetaan yhdessä ruokaa.

Jälkihuollon leikkaukset huolettavat

Sanna Marinin hallitus nosti lastensuojelun jälkihuollon ikärajan 25 ikävuoteen. Orpo-Purran hallitus puolestaan laski ikärajan 23 vuoteen. Samaan aikaan istuva hallitus kevensi olutveroa. Talikka näkee tässä selkeän arvoristiriidan.

– Säästö, mikä lastensuojelun jälkihuollon ikärajan laskulla saavutetaan, on suurin piirtein samaa luokkaa kuin minkä verran rahaa olutveron kevennys on vienyt valtion kassasta. Samaan aikaan meillä on paljon syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. On huolestuttavaa, että hallituksen moraali on tämän kaltaista. Nyt nuoret eivät enää saa palveluita, mutta halpaa olutta kyllä, Talikka toteaa.

Päihdeongelmakin voi alkaa halusta turruttaa tunteet esimerkiksi alkoholilla, kun palveluita – kuten esimerkiksi terapiaa – ei saa. Talikka nostaakin terapeuttien ja terapian tarpeessa olevien määrän esiin – terapiapalveluita on yksinkertaisesti tarjolla liian vähän.

– Myös työllisyyspalveluiden siirtyminen työllisyysalueille koskee myös nuoria. Moni jää välitilaan. Itse olen nyt lukiosta valmistumiseni jälkeen välivuodella ja käyn töissä. Jos kuitenkin olisi kaltaiseni nuori, jolla ei olisi työpaikkaa, missä olisivat sosiaaliset kontaktit? Itse olen sosiaalinen ihminen, jolla on turvaverkko ja ihmisiä ympärillä. Mutta entä ne nuoret, jotka ovat valmistuneet, muuttaneet itsekseen asumaan, mutta päätyneet työttömiksi? TE-palveluilla on tässä suuri rooli, Talikka pohtii.

Lastensuojelun ikärajan lasku 23 ikävuoteen on myös sikäli arveluttavaa, että ilman ammatillista tutkintoa alle 25-vuotias työtön nuori ei saa työmarkkinatukea, jolloin vaihtoehtona on lähinnä toimeentulotuelle jääminen.

Mistä nuoret haaveilevat?

Unelmat ja haaveet ovat tärkeä osa elämää, ja etenkin nuorella henkilöllä kyky unelmoida on tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeä. Erilaiset mielenterveyden haasteet sekä myös taloudelliset ongelmat voivat vaikuttaa siihen hyvin negatiivisesti. Talikka itse kertoo haaveilevansa yhteiskunnasta, jossa kaikilla olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet menestyä ja tavoitella unelmiaan.

– Yhteiskunnallinen asema ei saisi olla tässä esteenä. Pienituloisuus ei esimerkiksi saisi olla esteenä pääsemiselle sellaiseen tilanteeseen, jota tavoittelee. Jos esimerkiksi tahtoo sairaanhoitajaksi, siihen tulee antaa mahdollisuus. Nuorilla tulisi olla mahdollisuus opiskella rauhassa siten, että heillä on siihen taloudelliset edellytykset. Haaveilen yhteiskunnasta, joka tukee ihmisiä sen verran, kuin on tarpeen – eikä välttämättä vain taloudellisesti, vaan verkostojen kautta. Itselleni esimerkiksi on ollut tärkeää jo se, että opettaja on koulussa kysynyt, mitä minulle kuuluu, Talikka sanoo.

Henkilökohtaisessa elämässään hän haaveilee työstä, josta pitää, vaikuttamisesta tärkeisiin asioihin politiikan kautta, sekä omasta perheestä.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Kuntavaaliehdokas Georgios Karhu-Jopasinia houkuteltiin mukaan politiikkaan jo hänen ollessaan 19-vuotias. Takana oli useampi vuosi Ylellä mediatoimittajana sekä viihdealalla näyttelijänä. Työkavereihin oli tehnyt vaikutuksen se, miten luontevasti Ylen aikojen jälkeen sukunimensä ja toisen etunimensä vaihtanut Karhu-Jopasin toimi vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa – sekä hänen esiintymistaitonsa. Innostus – jopa Karhu-Jopasinin mukaan ”intuitiivinen kutsu” lähteä mukaan politiikkaan syttyi kuitenkin vasta vuosia myöhemmin sattumalta.

– Ylen uran jälkeen halusin normitöihin. Rinnastin poliitikon ja esiintyjän hieman samaan maailmaan. Siksi monelle tulee olemaan yllättävää, että olen ehdolla kuntavaaleissa. Tähän kuitenkin liittyy tarina, Karhu-Jopasin kertoo.

– Syyskuussa istuin kesämökillämme ja tuli tosi voimakas olo, että olisi pakko lähteä ehdolle seuraaviin vaaleihin. En edes tiennyt, milloin seuraavat vaalit ovat, mutta se oli tosi intuitiivinen kutsu. Potkaisin sen pois mielestäni yhtä nopeasti, kuin se tuli. Viikko sen jälkeen oli sama juttu – lapseni ja vaimoni istuivat autossa, yhtäkkiä puristan ratista ja ajattelen, että minun on pakko lähteä ehdolle. Kerroin tästä vaimolleni, joka totesi vaalien olevan ensi vuonna – ja sitten vain puoluetta googlailemaan, Karhu-Jopasin jatkaa.

Käytyään läpi Vasemmistoliiton, SDP: n sekä muutaman muunkin puolueen sivut Karhu-Jopasin totesi, että SDP olisi itsestään selvä valinta.

– Tasa-arvo ja solidaarisuus ovat itselleni tärkeitä arvoja. Eikä kyse ole vain arvoista, vaan SDP:n tekemä politiikka ja toiminta resonoi itsellä. En kadu pätkääkään, että valitsin SDP:n enkä toista puoluetta, Karhu-Jopasin muistelee.

Kolme keskeistä vaaliteemaa

Karhu-Jopasin työskentelee tällä hetkellä Tampereen kaupungin työllisyyspalveluissa ohjaajayksikössä, jossa palvellaan alle 30-vuotiaita nuoria aikuisia. Asiakkaiden taustat ovat kirjavia: on asunnottomia, sekä myös korkeakouluopiskelijoita, jotka tarvitsevat neuvontaa esimerkiksi tukiin liittyen. Hänellä on siis kosketuspintaa tavallisten tamperelaisten arkeen todella paljon. Nuorilla aikuisilla on kauttaaltaan hyvin samanlaisia huolia: esimerkiksi mielenterveyspalveluiden saavutettavuusongelmaan törmätään usein.

– Työllisyyteen liittyen olen katsonut, kun tapaamiseen tulee silmät pyöreinä vastavalmistuneita arkkitehteja ja insinöörejä ilman töitä. He eivät ole saaneet harjoittelupaikkaa, ja tulevat itku silmässä kysymään, miten tämä on mahdollista. Ihmetellään, että tällä työkokemuksella ja koulutuksella olisi luullut, että jotain tapahtuisi. Lisäksi hiuksia päässä nostavaa on suhteellisen iso kansainvälinen väestömme, jonka työllisyystilanne on erittäin huono. Ymmärrän, miksi moni ulkomaalaistaustainen on lähtenyt yrittäjäksi, kun on lähettänyt kymmeniä työhakemuksia, eikä mihinkään olla välttämättä edes vastattu, Karhu-Jopasin kuvailee.

Työllisyys ja kansainvälinen osaaminen onkin yksi Karhu-Jopasinin kolmesta keskeisestä vaaliteemasta.

– Työllisyys on yksi suurimmista haasteista tällä hetkellä Tampereella ja Suomessa, ja tässä korostuvat erityisesti nuoret ja maahanmuuttajat. Haluan poliittisena työkaluna pystyä rakentamaan parempia polkuja, jotka yhdistävät opiskelijat ja kansainväliset osaajat työpaikkoihin. Yksi konkreettinen keino on rekrytointikoulutusten hyödyntäminen. Näin työntekijä saadaan työpaikalle, katkaistaan välissä olevaa ilmaa ja saadaan ihmiset kohtaamaan toisensa todella paljon nopeammin. Myöskään usein henkilön tutkinto tai työkokemus ei kerro kaikkea ihmisestä, vaan hänellä on paljon sellaista tietoa, jota hän ei osaa sanoittaa, laittaa paperille tai tuoda haastattelutilanteessa ilmi. Työnhausta tulee tehdä reilumpaa, Karhu-Jopasin sanoo.

Karhu-Jopasin kertoo olevansa hyvin tietoinen siitä, että työnhaussa pelkästään ulkomaalainen nimi voi tuoda paljon haasteita. Jos kansainvälistä opiskelijakuntaa ei voida integroida Suomeen, tulee lieveilmiöitä. Jos elämiseen ei ole riittävästi rahaa, peruspalveluita ei saa ja elämä on hyvin niukkaa, paha olo lisääntyy.

– Kun paha olo lisääntyy, tulee uusia lieveilmiöitä. Asenteita pitäisi rikkoa jo varhaisessa vaiheessa. Usein kansainväliset opiskelijat ovat omissa kuplissaan, ja onkin hyvä, että oma porukka on. Omat verkostot voivat luoda uusia mahdollisuuksia. Tärkeää olisi löytää ymmärrys siihen, että vaikka olisimme erilaisia, emme lopulta ole niin erilaisia. Meillä on Suomessa niin paljon potentiaalia, mitä emme tunnu lainkaan näkevän. Moni asia tehdään Suomessa todella hyvin, mutta monesti tuntuu, ettei meillä kyetä tunnistamaan sitä arvoa, joka muualta voisi tulla. Tästä on puhuttu jo silloin, kun olin itse peruskoulussa, Karhu-Jopasin toteaa.

Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kärsineet hallituksen leikkausten vuoksi, ja esimerkiksi mielenterveyspalveluiden jonot ovat kestämättömän pitkiä. Kuntien ja Suomenkin tasolla erilaisilla järjestöillä, kuten Mielen ry:llä, Mieli ry:llä ja FinFamilla on tärkeä rooli matalan kynnyksen palvelujen tarjoamisessa – ja nämä palvelut voivat olla ensisijaisen tärkeitä haastavissa tilanteissa oleville. Kuitenkin järjestöt käyvät läpi tuskallisia aikoja, kun lisärahoitusta ei välttämättä tule, ja toimintaa joudutaan supistamaan monella paikkakunnalla.

– Kuntien tasolla ei suoraan voida vaikuttaa julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Kuitenkin jos tukea tarjoaville organisaatioille, järjestöille, voidaan antaa rahallista tukea siten, että ne voivat jatkaa ja ehkä laajentaakin toimintaansa, on se jo iso voitto. Vuoden 2020 jälkeen kriisipuhelimet ovat ruuhkautuneet. Jos Sekasin-chattiin menee nyt, siellä saattaa olla tunnin jono, Karhu-Jopasin toteaa.

Karhu-Jopasin kantaa erityistä huolta opiskelijoista, senioreista sekä lapsiperheistä – joista viimeisimmästä on alettu puhua enemmän vasta viime aikoina. Karhu-Jopasin itsekin elää tiivistä lapsiperhearkea.

– Hinnat nousevat kaikkialla. Monenlaisissa perheissä näkyy aivan samanlaisia haasteita. Lapsiperheet tarvitsevat tukipalveluja aivan perusarjen pyörittämiseen. Organisaatiot ja järjestöt järjestävät toimintaa näille perheille, ja itsekin aktiivisesti käyn iltapäivä- ja iltakerhoissa. Tuen ei tarvitse olla maagista ja suurta, vaan vertaistuki arjen keskellä voi olla se ensimmäinen askel. Tämä kytkeytyykin suoraan kolmanteen teemaani yhteisöllisyyteen, Karhu-Jopasin kuvailee.

Karhu-Jopasinin mukaan juuri yhteisöllisyys tekee Tampereesta erityisen.

– On ollut ihanaa huomata, että Tampereella ja lähikunnissa on järjestetty erilaisia tapahtumia. Näitä voisi olla enemmänkin – esimerkiksi Peltolammi-Multisillassa on mukavasti toimintaa kesäisin. Yhteisöllinen toiminta eri puolilla Tamperetta tukee hyvinvointia. Yksinäisyys ja eristäytyneisyys puolestaan rappeuttaa ja vahvistaa ääri-ilmiöitä Tampereellakin, Karhu-Jopasin sanoo.

Terveet yhteisöt ovat tärkeitä – ne vahvistavat tunnetta, että ihminen kuuluu johonkin.

– Juurevuuden lisääminen ihmisillä voi tuoda paljon positiivista hyvinvointiin – esimerkiksi tapahtumat ja hankkeet sekä yhdistykset ovat sitä, millä Tamperetta saadaan kehitettyä edelleen, Karhu-Jopasin toteaa.

Työllisyysalueet tulevat

Vuodenvaihteessa kaikki TE-toimistot lakkautetaan ja vastuu työllisyyspalvelujen järjestämisestä siirtyy työllisyysalueille – kunnille ja kuntien muodostamille yhteistoiminta-alueille. Mitä mieltä työllisyyspalveluissa työskentelevä Karhu-Jopasin on uudistuksesta?

– Uudistus jakaa mielipiteitä, ja itsekin olen siitä montaa mieltä. Mitään suoraan negatiivista en osaa sanoa. Toivon kuitenkin, että muutosvalmius paranisi, että henkilöstölle saataisiin enemmän tukea. TE-toimistoista siirtyy paljon työntekijöitä. Tampereella tullaan ylipäätään kokemaan monia muutoksia seuraavien viiden vuoden aikana, esimerkiksi älykaupunkihanketta viedään eteenpäin. Työllisyys on yksi keskeinen teema, jossa muutokset tulevat näkymään. Koen, että entistä avoimempaa keskustelua pitäisi olla siitä, mitä muutokset voivat tuoda tullessaan. Tällä hetkellä ei ole hahmotettu, millaisia riskejä tilanne voi tuoda mukanaan, miten ne voidaan hoitaa ja millaiset resurssit kaupungilla on ylläpitää palvelulaatua sekä matalaa kynnystä niiden saamiseen. Odotan siis mielenkiinnolla, mitä muutos tuo mukanaan, Karhu-Jopasin toteaa.

Satojen ihmisten tarinoita

Karhu-Jopasinilla on paitsi työn kautta tullutta, myös sosiaalisen elämän myötä karttunutta ihmistuntemusta.

– Minua kannattaa äänestää, jos uskoo, että Tampere voi olla kaupunki, jossa kansainvälinen osaaminen, hyvinvointi ja yhteisöllisyys kulkevat käsi kädessä. Asiat, joita lähden ajamaan, koostuvat sadoista tarinoista, joita olen kuullut monilta aikuisilta, maahanmuuttajilta, opiskelijoilta ja senioreilta. Koen, että olen 10–15 vuoden aikana kerännyt suomalaisten tarinoita, ja vuodesta 2013 saakka tamperelaisten tarinoita. Tampere on vahvasti kotikaupunkini. Minulla on ajatuksia, ideoita ja valmiuksia tuoda jotakin Tampereelle takaisin, Karhu-Jopasin kertoo.

Teksti:  Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Kuntavaaliehdokas Elizabeth Fleming haluaa puhua erityisesti koulunkäyntiin liittyvien asioiden, lasten asioiden ja pienituloisten lapsiperheiden puolesta omassa vaalityössään. Tampereen kansainvälisessä koulussa koulunkäynninohjaajana työskentelevällä Flemingillä on ensi käden käsitys siitä, miten vaarallista koulunkäynnin tukitoimista leikkaaminen on.

– Tällä hetkellä oppilaiden tukemisessa kouluissa on vielä siedettävä tilanne. On kuitenkin väärä suunta lähteä vähentämään esimerkiksi koulunkäynninohjaajia. Jo nyt kouluissa on lapsia, jotka vaikuttavat tarvitsevan enemmänkin tukea, mutta joita ei esimerkiksi diagnoosin puuttumisen vuoksi voida ohjata erityisluokkaan. Lisäksi myös erityisluokkiin tarvittaisiin enemmän etenkin pätevää henkilökuntaa, mutta riittävää budjettia ja resursseja ei ole, Fleming toteaa.

Flemingillä itsellään on myös kansainvälinen tausta: hän puhuu äidinkielenään englantia, vaikka pitää myös suomea äidinkielenään. Tampereelle hän on muuttanut kahdeksan vuotta sitten Vantaalta, jossa kävi niin ikään kansainvälistä koulua.

– Koulunkäynninohjaajien kohtalo tulevana lukuvuonna jännittää minua. Kun koulut alkavat syksyllä 2025, pitäisi koulunkäynninohjaajia olla vieläkin vähemmän. Lapset kärsivät tästä, kun nytkin on jo hankalaa, Fleming jatkaa.

Katse nuoriin yksinhuoltajaäiteihin

Fleming itse on saanut suuren avun yhteiskunnalta esimerkiksi Kelan ja lastensuojelun taholta tultuaan äidiksi hyvin nuorena.

– Muutin ensikotiin ollessani 17-vuotias, odottaessani esikoistani. Tuntuu, että sellaisia tukitoimia, joita itse sain, ei ole enää tai ne vähenevät koko ajan. Itse olen ehtinyt saada hyvät palvelut, jotka ovat auttaneet minua eteenpäin. Voi olla, että ilman viimeisen 13 vuoden aikana saamiani tukitoimia en olisi töissä tällä hetkellä. Myös mielenterveysongelmani saattaisivat olla yhtä pahoja kuin 13 vuotta sitten. En välttämättä olisi niin sanotusti kunnon osa yhteiskuntaa. Minua huolestuttavat todella paljon nuoret tytöt ja naiset, jotka ovat nyt samassa asemassa kuin minä olin silloin. Mitä heille ja heidän lapsilleen käy – entä miten se vaikuttaa koko yhteiskuntaan? Fleming pohtii.

Erittäin tärkeistä tukitoimista säästäminen ei siis välttämättä ole säästöä lainkaan.

Fleming itse on kolmen lapsen nuori yksinhuoltajaäiti. Hänen esikoisensa oli itse asiassa liikkeelle paneva henkilö siinä, miksi Fleming lähti mukaan poliittiseen toimintaan.

– Esikoiseni on kiinnostunut politiikasta – hän inspiroi minua lähtemään mukaan enemmän kuin mikään muu. Minulla on kyllä ollut aina omia toiveita sen suhteen, miten asiat lähtisivät sujumaan, mutta en ole aikaisemmin ajatellut voivani vaikuttaa asioihin paljoa. Nyt ajattelen, että pienetkin asiat voivat vaikuttaa – ja ehkä minä voin myös vaikuttaa, Fleming toteaa.

Poliittisen kodin SDP:stä löytänyt Fleming kokee vastaanoton olleen puolueen toimesta lämmin. Vaaleihin hän lähtee mukaan ennakkoluulottomasti. Flemingille on tärkeää kuunnella ihmisten tarinoita itsestään – niitä syvällisempiäkin kuin ainoastaan se, missä ihminen tekee töitä.

Kysyttäessä, miksi Flemingiä kannattaisi äänestää, hän vastaa:

– Koska minä välitän – enkä vain sano niin, Fleming päättää.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Elizabeth Fleming

Pitkäaikaisin eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsen, tamperelainen Jukka Gustafsson julkaisi syyskuussa 2024 teoksensa Sivistyksen asianajaja (Into Kustannus). Osin omaelämäkerrallinen teos käsittelee paitsi Gustafssonin aikaa opetusministerinä ja sivistysvaliokunnassa, myös aatehistoriaa sekä sitä, millä tavalla Gustafssonin oma kasvatus- ja koulutusfilosofia peilautuu tähän. Gustafsson nähdään Tampereen Kirjafestivaaleilla sunnuntaina 1. joulukuuta.

– Pohjimmiltani olen kansansivistäjä. Ajattelen mielelläni, että hyvässä puheessa, esitelmässä tai alustuksessa tulee olla ainakin kaksi ”leivosta” – uutta asiaa, uutta näkökulmaa kuulijakunnalle. Sellaisia asioita, jotka ravistelevat ja antavat uutta ajateltavaa, Gustafsson toteaa.

Gustafsson kertoo olleensa aina kiinnostunut historiasta. Hänellä onkin kunnianhimoinen tavoite tuoda mihin tahansa esitykseensä aina mukaan myös historiallinen perspektiivi ja näkökulma.

– Ylipäätään historia on tänä päivänä erittäin tärkeä asia. Kannan paljon huolta siitä, että aikaamme leimaa historiattomuus. Ylisukupolvisen ajattelun tulisi olla enemmän läsnä yhteiskunnallisessa keskustelussa, Gustafsson jatkaa. ´

– Toivon, että kirjani on yksi puheenvuoro sivistyksen puolesta. Olen kirjassakin todennut, että Sivistyksen asianajaja on ajankohtainen kirja juuri tässä hetkessä, jossa populistinen politiikka kiertää kaukaa tosiasiat.

Historia ja yhteiskuntaoppi kunniaan

Gustafsson pitää historian ja yhteiskuntaopin osuutta opetus- ja koulutusohjelmissa erittäin tärkeänä. Hän myös onnistui lisäämään näiden aineiden opetusta opetusministeriössä ollessaan. Kuitenkin näiden aineiden opetus ja oppilaiden motivointi näitä opiskelemaan voi olla pedagogisesti työlästä lasten ja nuorten kehityksellisen tason vuoksi.

– Nyt kun tiedän, että peruskoulun syvällisempää uudistustyötä tehdään, esitän kirjassanikin uudenlaista tutkimustietoon pohjautuvaa yhteiskunnallisen sivistyksen koulutuspolkua. Tämä käsittäisi koko peruskoulun, lukion ja ammatillisen opetuksen. Korostan kuitenkin sitä, että opetuksen tulisi olla tarkkaan harkittua siten, että se sopii lapsen ja nuoren ikäkauteen, Gustafsson toteaa.

Tasa-arvoinen koulutus

Gustafssonin sivistysfilosofiassa korostuu koulutuksellinen tasa-arvo: tasa-arvon tulisi toteutua kaiken kattavana koko koulutusjärjestelmässä ja koulutuksen toteuttamisessa.

– Yhteiskunnallista repeytymistä on tapahtunut. Monet koulutuksen parissa työskentelevät olivat onnensa kukkuloilla, kun ensimmäiset Pisa-tutkimustulokset tulivat 2000-luvun alussa. Suomalainen peruskoulu pärjäsi tässä oppimistulosvertailussa erittäin hyvin, Gustafsson muistelee.

2000-luvun jälkeen on kuitenkin tapahtunut oppimistulosten heikkenemistä – ja myös perustaidot, kuten laskeminen ja lukeminen, ovat heikentyneet.

– Tässä vaiheessa sanon tärkeän asian. Pisahan kertoo itse asiassa lapsen ja nuoren kehityksestä ja kehitysedellytyksistä vain pienen osan. Olen itse omassa kasvatus- ja koulutusajattelussani korostanut sitä, että peruskoulun tärkein tehtävä on luoda lapselle ja nuorelle hyvä, terve itsetunto, jolla hän pärjää tulevissa opinnoissaan, Gustafsson pohtii.

Hyvää, tervettä itsetuntoa tulevien opintojen pohjana Gustafsson pohtii kirjassaan syvällisesti. Hänelle perustaidot ovat toki tärkeitä, ja hän katsoo, että nykyinen koulutusjärjestelmä on jonkin verran katsonut näitä läpi sormien. Peruskoulun yläaste on aikaa, jolloin etenkin poikien oppimismotivaatio voi jonkin verran laskea.

– Oppimisen edellytykset luodaan jo peruskoulun ala-asteella. Jos lapsen ja nuoren itsetunto ja oppimishalu eivät ole kohdallaan yläasteelle tultaessa, on oppimisessa omat vaikeutensa, vaikka siihen annettaisiin paljon tukea. Oppiminen rakennetaan aiemmin opitun päälle, ja jos pohja on heikko, sitä on vaikea korjata, Gustafsson toteaa.

Opetusministerinä Gustafsson tekikin historiallisen avauksen, jossa ensimmäisen kerran enemmän tukea kohdistettiin alueille ja kouluihin, joissa sosiaalinen rakenne oli vaativampi ja myös oppimisen edellytykset näin heikommat. Kunnille tarjottiin mahdollisuus hakea avustuksia, ja niitä jaettiinkin lähes sadalle kunnalle. Näin haastavammassa tilanteissa olevat koulut saattoivat palkata lisää koulunkäyntiavustajia ja muita oppimisen tukitoimia. Tämä paransi oppimisen tasa-arvoa.

Laki hallitusohjelman ulkopuolelta

–  2010-luvun alussa törmäsin tutkimustuloksiin, joissa 70-80 prosenttia opettajista valitti koulujen työrauhaongelmista. Luin tutkimustuloksia ja totesin, että jotain pitäisi tehdä. Peiliin katsoessani sanoin itselleni, että siinähän on opetusministeri Gustafsson, että se on sinun tehtäväsi, Gustafsson kertoo.

Tuloksena Gustafsson päätyi toteuttamaan silloisen hallitusohjelman ulkopuolelta työrauhalain. Lakiin tuotiin pykälätasolla mukaan esimerkiksi kasvatuskeskustelu tilanteissa, joissa koulukuri- ja muita ongelmia on ollut. Myös oppilaitosdemokratiaa lisättiin. Laissa myös määritettiin, että oppilaalta voidaan koulussa poistaa oppimista häiritsevä esine. Tähän on kuitenkin tullut viime vuosina löysyyttä.

– Kirjassani nostan julkkikseksi yhden tamperelaisen koulun rehtorin, joka julisti omassa koulussaan, että oppitunneille ei pääsääntöisesti tuoda kännyköitä ollenkaan. Kännykät voidaan kerätä koulupäivän alkaessa yhteen paikkaan. Siitä kuitenkin Tampereella käydään keskustelua, voisiko esimerkiksi välitunnilla kännykkä olla kuitenkin mukana, Gustafsson kertoo.

Taito- ja taideaineiden tärkeys

Gustafssonille perustaitojen oppimisen lisäksi tärkeää on myös taito- ja taideaineiden, kuten musiikin, kirjallisuuden ja filosofian vaaliminen.

– Parikymmentä vuotta sitten perehdyin Espanjan kouluissa tehtyyn uudistukseen. Espanjalaisessa sivistyskäsityksessä tuodaan voimakkaasti esille taito- ja taideaineet. Ne myös korostavat oman maan historian tuntemusta. Nyt kun maailma muuttuu ja työelämä muuttuu, kuten myös perinteiset ammatit muuttuvat tai katoavat riippuen erilaisista tahtotiloista, näiden merkitys on tärkeää ymmärtää. Kulttuuri laajasti ymmärrettynä antaa ihmiselle tärkeitä voimavaroja – kuten esimerkiksi harrastukset vaikkapa työttömäksi joutumisen jälkeen voivat kannatella ihmistä, Gustafsson päättää.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev