Kari Peltovirta kehottaa äänestäjiä muistamaan edellisten oikeistohallitusten teot

Eduskuntavaalit lähestyvät. Valta vaihtuu Suomessa huhtikuun alussa – mutta millainen on tuleva hallituskokoonpano? Hervannan demareiden puheenjohtaja Kari Peltovirta toivoo tulevan hallituksen keskittyvän etenkin verotuksen oikeudenmukaisuuteen ja tulojen kerryttämiseen yhteiskunnalle reiluilla keinoilla.

– Tällä hetkellä pelkään sitä, että kansaan uppoaa Kokoomuksen velalla pelottelu ja saamme oikeistohallituksen, joka keventää varakkaiden verotusta ja leikkaa sosiaaliturvasta sekä peruspalveluista. Velalla pelottelu on saanut mediassa suuren osan ja se menee helposti ihmisten mieleen. Tällainen politiikka kuitenkin kurjistaa kansan hiljaista osaa. Asioita ei korjata leikkauksilla, vaan kohdistamalla yhteiskunnan tuloja oikein.

– Menoleikkauksista puhutaan paljon, mutta olisi katsottava myös, mitä tulopuolella on tehtävissä. Verotus pitäisi säätää oikeudenmukaiseksi ja tilkitä niitä porsaanreikiä, joiden kautta varoja voidaan siirtää kevyen verotuksen piiriin. Esimerkiksi ulkomaalainen rahasto voi omistaa Suomesta metsää ja saada tästä itselleen myyntivoitot, mutta ei kuitenkaan maksa veroja Suomeen. Veroparatiisit pitäisi poistaa. Yhteiskunnalle on tärkeää saada tuloja – yhteiskunta kuitenkin maksaa varakkaidenkin ihmisten koulutuksen ja kunnallistekniikan sekä heidänkin turvallisuutensa poliisin ja puolustusvoimien kautta. Myös varakkailla on pääsy julkisiin palveluihimme. Niistä on reilua myös maksaa, Peltovirta perustelee.

Peltovirta toivoo, että äänestäjät ajattelisivat, mitä oikeistoa äänestämällä oikeasti saadaan. Myös oikeistohallitusten aikana on otettu paljon velkaa, mutta verohelpotuksiin hyvätuloisille ja varallisuuden siirtoon varakkaille.

– Suuret puheet velkaantumisen hillitsemisestä eivät ole toteutuneet edellisten oikeistohallitusten hallituskausilla. Koulutusvarojen leikkaaminen on johtanut esimerkiksi nuorison koulumenestyksen heikkenemiseen. Oppilaat eivät kaipaa itseopiskelua ja häliseviä luokkia, vaan opetusalan ammattilaisia. Kymmenvuotias ei ole itseohjautuva. On erikoinen tilanne, kun arkea tuntemattomat ihmiset tekevä arkea koskevia päätöksiä.

– Gallupien valossa nykyhallituspohjan jatko vaikuttaa epätodennäköiseltä. Kakkosvaihtoehtona toivoisin, että löytäisimme vanhan yhteisen sävelen vuosien takaa ja saisimme sinipunahallituksen, vaikka näkemyseroja onkin paljon. Näin sosialidemokraatit voisivat saada tulevalla hallituskaudella inhimillisiä tavoitteitaan läpi, Peltovirta toivoo.

– Silloin on tavalliselle kansalaiselle kylmä tilanne, jos tulee porvarioikeistohallitus. Esimerkiksi perussuomalaiset osaavat kyllä tuoda esiin kaikki ongelmat ja syyttää hallitusta, mutta eivät tarjoa mitään ratkaisua mihinkään – paitsi maahanmuuton estämisen ja bensaveron.

Monipuolinen tausta ay-toiminnassa ja järjestöissä

Kari Peltovirta työskentelee aluehallintovirastossa työsuhdetarkastajana. SDP:hen hän on liittynyt noin 15 vuotta sitten.

– SDP:n arvomaailma tuntuu itselleni puolueista läheisimmältä. Ammattiyhdistyksistä olen ollut PAM:n toiminnassa mukana vuodesta 2003 kesään 2020 saakka, myös edustajistossa ja valtuustossa. Olen ollut myös noin kymmenen vuoden ajan SAK:n eri toimielimissä. Joulukuussa 2022 minut valittiin Tampereen seudun Pro ry:n puheenjohtajaksi, ja aloitin Pro Pirkanmaan aluejohtokunnassa vuoden alusta. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa olen ollut vuoden alusta yksi kolmesta prolaisesta luottamusmiehestä, Peltovirta kertoo.

Hervannan demareissa Peltovirta oli aikaisemmin varapuheenjohtajana, kunnes hänet valittiin puheenjohtajaksi vuonna 2019. Peltovirran mukaan valinta oli selvä ja yksimielinen: äänestystä ei tarvittu. Tätä ennen hän toimi Sastamalan kunnallisjärjestön hallituksessa, viime vuoden alusta taas Tampereen sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön hallituksessa.

– Vapaa-aikani kuluu paljolti järjestötoiminnassa. Hervannan demarit on perustettu vuonna 1975, joten yhdistys on lähes yhtä vanha kuin Hervanta itsekin. Yhdistys on pieni, mutta jäsenmäärässä on kuitenkin jonkin verran kasvusuuntaa.

– Tuemme myös vaaliehdokkaitamme esimerkiksi rahoittamalla esitteitä ja jakamalla niitä. Tällä hetkellä tuemme eduskuntavaaliehdokkaamme Mahmoud Machaalin vaalikampanjaa. Machaal on myös hallituksemme jäsen.

– Pyrimme myös järjestämään vuodessa vähintään kaksi jäsentapahtumaa: joulun alla perinteisen piparia ja glögiä-tapahtuman, ja Hervanta-päivillä olemme aina olleet mukana. Helmikuussa Tampereen SDP:n valtuustoryhmä on tulossa vierailulle, Peltovirta kuvailee.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Sofia Julin: ”Nyt on yksinasuvien vuoro”

Tampereen nuorimmalla kaupunginvaltuutetulla, SDP:n eduskuntavaaliehdokkaalla Sofia Julinilla, 24, on jo yli kymmenen vuoden kokemus politiikasta. Peruskoulussa hän vaikutti oppilaskunnassa, myöhemmin Tampereen Nuorisovaltuustossa jäsenenä ja varapuheenjohtajana. Lukiossa hän kuului Suomen Lukiolaisten Liiton liittohallitukseen. Tällä hetkellä hallintotieteiden maisteriopintoja opintovapaalla tekevä Julin ajattelee politiikan kokemuksen olevan hänelle selkeä etu myös mahdollisessa kansanedustajan tehtävässä.

– Työskentelen eduskunnassa poliittisena avustajana. Olen avustanut esimerkiksi Antti Rinnettä ja Aki Lindeniä. Minusta on hyvä, että eduskuntaan tulee siviiliammateista alojensa asiantuntijoita, mutta tarvitsemme myös niin sanottuja politiikan ammattilaisia, jotka ymmärtävät, kuinka eduskunnan prosessit toimivat, miten hallituksessa saadaan esityksiä läpi ja miten vaikuttaminen ylipäätään toimii. Tämän kokemuksen voisin tuoda kaikkien suomalaisten käyttöön – kansanedustajana se olisi merkittävin etuni.

Julin aloitti eduskunnassa työskentelyn vuonna 2019, juuri ennen koronakriisin alkua. Hänestä on kiinnostavaa, miten samaan aikaan on hoidettu historiallisia kriisejä, mutta samaan aikaan toteutettu hallitusohjelmaa ja edistetty tärkeitä asioita. Tällä vaalikaudella on esimerkiksi päätetty maksuttomasta toisen asteen koulutuksesta ja oppivelvollisuuden pidentämisestä ja toteutettu perhevapaauudistus. Julinin ydinvaaliteema huomioi kuitenkin hänen mukaansa politiikassa unohdetun, noin 1,3 miljoonaa ihmistä käsittävän ryhmän: yksinasuvat.

Korona-aika antoi aiheen kandidaatintutkielmaan

Tällä hetkellä Julin odottaa todistusta kandidaatin tutkinnosta Tampereen yliopistosta. Hänen hallintotieteiden kandidaatintyönsä “Kuntien yksinäisyystyön mahdollisuudet” (2022) käsittelee konkreettisia keinoja, joita kunnat ja yhteiskunta voisivat tehdä yksinasuvien ja yksinäisten hyväksi. Yksinäisyyttä ei ole kyseisestä näkökulmasta aiemmin juuri tutkittu. Julinin tärkein eduskuntavaaliteema onkin yksinasuvien ihmisten aseman parantaminen.

– Olen itse yksinasuva opiskelija. Kipinä kandidaatintyöhöni lähti, kun koronakriisin aikaan koin itse yksinäisyyttä. Toimenpiteet, joita koronakriisin aikaan tehtiin eivät mielestäni huomioineet yksinasuvia lainkaan, vaikka he asumismuotonsa vuoksi kokivat muita enemmän yksinäisyyttä. Kiinnostuin yksinäisyyden vaikutusten, kuten terveyshaittojen, tutkimisesta ja halusin miettiä konkreettisia keinoja, joita kunnat voisivat tehdä yksinasuvien ihmisten hyväksi yksinäisyystyössä. Tällä hetkellä noin kolmannes suomalaisista kokee yksinäisyyttä, Julin kuvailee.

Yksinasuvien asiat samalle viivalle perhepolitiikan kanssa

Julin on SDP:n yksinasuvat -työryhmän puheenjohtaja. Ryhmä on koonnut puolueelle yksinasuvien osalta vaalitavoitteita ja listaa siitä, millä keinoilla yksinasuvien asemaa voidaan parantaa.

– Perhepolitiikan rinnalle voitaisiin tuoda yksinasuvien tarpeet. Monesti sitä, ettei yksinasuvien asioita huomioida perustellaan sillä, että he ovat niin moninainen ryhmä. Lähtökohtaisesti jokainen yksilö on erilainen, ja jokainen perhekin on erilainen, joten tämä argumentti ei minusta toimi. Perhepolitiikalla on pitkä historia, mutta yksinasuvista ei juuri puhuta – edes, vaikka perinteinen ydinperhe on murroksessa. Vaalisloganini onkin “Nyt on yksinasuvien vuoro”, Julin kommentoi.

Yksinasuvien asema yhteiskunnassa on erityinen monesta näkökulmasta. Yksin eläminen vaikuttaa niin asumiseen, toimeentuloon, palveluiden saamiseen kuin osallisuuteenkin liittyviin asioihin.

– Yksinasuva ihminen maksaa vuokra-asumisesta suhteessa enemmän kuin ihmiset, jotka pystyvät jakamaan asumiskulut. Kohtuuhintainen asumistuotanto tulisi turvata. Lisäksi iso ongelma on se, että asumistuessa ei huomioida yksinasuvien suhteessa korkeampia asumiskuluja. Yksinasuva kantaa koko taloudellisen vastuun yksin. Asumistuen laskentaperusteisiin tulisi luoda elementti, joka huomioisi yksin asumisen, eräänlainen sinkkulisä. Yksinasuvat saisivat siis korkeampaa asumistukea, Julin ehdottaa.

Vuokralla asuminen on monelle yksinasuvalle ainoa vaihtoehto, eikä omistusasunnon hankkiminen välttämättä ole mahdollista.

– ASP-järjestelmässä on se vika, ettei siinäkään oteta millään tavalla huomioon, jos ihminen hankkii asunnon yksin. Pankkien ja asiantuntijoiden kanssa pitäisi käydä keskustelua siitä, miten järjestelmässä voidaan ottaa huomioon, jos asunnolla on vain yksi ostaja. Kumppanin kanssa elävä pystyy laittamaan asuntosäästöt yhteen toisen kanssa, jolloin yhden ihmisen osuus on suhteessa pienempi.

Yksin asuminen on taloudellisesti raskaampaa kuin talouden kulujen jakaminen juuri siksi, että taloudellinen vastuu on kokonaan yhdellä ihmisellä, ja kotitalouteen tulee vain yhden ihmisen tulot. Merkittävä osa yksinasuvista onkin pienituloisia.

– Kolmannes yksinasuvista elää köyhyysrajan alapuolella. Esimerkiksi kriisin, kuten työttömyyden yllättäminen on yhden hengen taloudessa vaikeampaa kuin toisen kanssa asuessa, koska ei ole ketään auttamassa. Sosiaaliturvaa pitäisi uudistaa. SDP:llä on hyvä yleisturvamalli, jossa yksinasuvat pitäisi huomioida esimerkiksi siten, että he saisivat suuremman taloudellisen vastuunsa vuoksi muita korkeampaa sosiaaliturvaa, Julin ehdottaa.

– Yksinasuvien toimeentuloa voidaan tukea myös verotuksen keinoilla. Esimerkiksi kotitalousvähennystä ei yksinasuva voi hyödyntää samalla tavalla kuin perheellinen. Lisäksi työasuntovähennys on selkeä yksinasuvia syrjivä elementti. Työasunnon vuokraa ei saa vähentää verotuksessa, jos ei ole vakituista asuntoa ja perhettä toisella paikkakunnalla. Nämä asiat pitäisi korjata tasavertaisiksi kaikille.

Lisäksi yksinasuvat tulisi Julinin mukaan huomioida sosiaali- ja terveyspalveluissa. Julkisia tiloja voitaisiin kehittää siten, että ne loisivat mahdollisuuksia uusien ihmisten kohtaamiseen. Koska yksin asuminen ei aina ole oma valinta, myös keinoja lisätä yhteisöllistä asumista kannattaisi pohtia.

– Yhteiskunnassamme on paljon yksilökeskeistä ajattelua, jonka sijaan toivoisin enemmän yhteisöllisyyttä ja me-henkeä. Kuvaavaa on esimerkiksi se, että meillä on perhe- ja peruspalveluministeri, mutta ei ministeriä, joka vaikuttaisi yksinasuvien puolesta. Yksinelävien asioita edistettäisiin yli vaalikausien siten, että heilläkin olisi oma ministeri, Julin pohtii.

Politiikassa tulisi nähdä yli vaalikausien

Viime vuosien kriisiajat ovat jättäneet jälkeensä paljon korjattavaa. Julinin mielestä sosiaali- ja terveyspalveluista leikkaaminen tilanteessa, kun esimerkiksi hoitojonot ovat jo valmiiksi valtavat, tulisi tulevaisuudessa lopulta taloudellisesti kalliimmaksi kuin niihin panostaminen, puhumattakaan inhimillisestä näkökulmasta.

– Minulle politiikassa on tärkeää pitkä aikaväli. Välillä vaikuttaa siltä, että politiikassa ei osata nähdä vaalikaudesta toiseen. Meidän tulee saavuttaa ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä yhteiskunta – yhteiskunta ei voi olla vakaa ja toimiva, elleivät nämä kaikki toteudu. Taloudellinen ja inhimillinen puoli kulkevat aina käsi kädessä: kun pidämme huolta ihmisistä, pidämme huolta myös taloudesta. Tämä tuntuu joiltakin puolueilta usein unohtuvan, Julin kommentoi.

Tällä hetkellä Suomessa elää noin yhden ikäluokan verran syrjäytyneitä, eli työelämän ja opiskelun ulkopuolella olevia nuoria. Julin ajattelee, että nuorista tulee pitää huolta – peruskoulusta asti.

– Tällä hetkellä koulutuspolitiikassa peruskoulu on se, joka kaipaa kaikkein eniten uudistusta. Peruskouluista valmistuu paljon esimerkiksi poikia, joilla ei ole kunnollista lukutaitoa. Oppilailla on todella paljon ahdistuneisuutta, masennusta ja muita mielenterveyshaasteita. Jokuhan peruskoulussa täytyy olla pielessä, kun yhä nuoremmat kärsivät mielenterveyshaasteista. Uskon, että meillä on edessä hyvinvointikriisi, ellei tätä ongelmaa ratkaista. Tällöin meillä ei välttämättä ole tulevaisuuden tekijöitä, Julin pohtii.

Myös opiskelijoiden asema kaipaa parannusta.

– Nykyään opiskelu ei takaa vakituista työpaikkaa, vaan elämme määräaikaisuudesta toiseen. Tällöin esimerkiksi oman asunnon hankkiminen ei välttämättä onnistu. Silti opiskelijat ovat ainut ihmisryhmä Suomessa, jonka oletetaan rahoittavan elämisensä ja asumisensa velkarahalla. Opiskelijoiden kohdalla asumistuki ja opintoraha yhdessä eivät yhdessä riitä edes vuokranmaksuun, mutta työelämän murroksen vuoksi lainan ottaminen on hyvin epävarmaa. Miten voimme saada opiskelijat pois köyhyysrajalta ja parantaa heidän toimeentuloaan?

Uuden sukupolven päättäjiä kaivataan

Sofia Julinilla on omakohtaista kokemusta niin opiskelemisesta kuin yksin asumisestakin, minkä lisäksi hänellä on pitkä kokemus käytännön politiikan tekemisestä.

– Minä olen nähnyt niin nuorten kuin opiskelijoidenkin elämää ja ymmärrän, minkälaisia asioita heidän elämässään pitäisi ratkaista. Pidän tärkeänä sitä, että eduskunnassamme olisi niin sanottuja uuden sukupolven edustajia, jotka ovat nuorten elämässä läsnä ja näkevät aidosti ne asiat, joita nuorten eteen tulisi tehdä.

– Taloudellisesta kestävyydestä puhutaan paljon, ja totta kai talous pitää tasapainottaa, mutta tämän rinnalla tulee nähdä myös sosiaalinen kestävyys. Koronakriisi jätti paljon jälkivelkaa. Meillä on käsissämme mielenterveyskriisi, syrjäytymisongelma ja yksinäisyys. Myös ekologinen kestävyys on koetuksella. Ilmastokriisi on aikakautemme suurin kriisi eikä meillä ole aikaa hukattavaksi sen ratkaisemiseksi. Erityisesti tarvittaisiin kansainvälisesti rohkeaa ilmastopolitiikkaa. Seuraavalla vaalikaudella meidän tulee vastata todella suuriin haasteisiin, Julin ennakoi.

– Tulevaisuuden tulee tuoda mukanaan edistystä, eikä taantumista. Huomenna asioiden täytyy olla paremmin kuin ennen. Politiikan tärkein tehtävä on luoda toivoa ihmisten elämään. Erityisesti vaikeina aikoina.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Eija Kamppuri: ”Lajittelemalla jätteet voi vaikuttaa jätehuollon asiakashintoihin”

Eija Kamppuri (SDP) on Pirkanmaan alueellisen jätehuoltolautakunnan varapuheenjohtaja. Lautakunta on viranomaistoimija, joka käsittelee jätteiden keräykseen, käsittelyyn ja uudelleenkäyttöön liittyviä asioita – esimerkiksi päättää asiakkaita koskevista hinnoista. Lain mukaan jätehuolto ei saa tehdä voittoa, vaan maksujen tulee ainoastaan kattaa sen kulut.

– Viime vuoden lopulla asiakashintoja korotettiin kustannusten nousun vuoksi. Suurin osa jätehuollon kustannuksista syntyy kalustosta, polttoaineista ja henkilökunnasta. Jätemaksu on tehty lajitteluun kannustavaksi – esimerkiksi biojäte on edullisempaa kuin sekajäte, sillä biojätteen lajitteleminen on erityisen tärkeää. Korotuksissa on kuitenkin ollut kyse joistain kymmenistä senteistä, Kamppuri kertoo.

Jätehuollon hinnoittelu siis kannustaa ekologiseen elämään.

Kamppuri kuvaa jätehuoltolautakuntaa asiakaslähtöiseksi siinä mielessä, että se ottaa hyvin huomioon kuntien näkemykset tehtäviin päätöksiin. Kokouksiin ja tehtäviin päätöksiin on helppo valmistautua etukäteen, koska päätöksenteon suuntaviivat ovat jo selvillä sen perusteella, minkälaisia kommentteja kunnat ja eri taustaryhmät ovat esittäneet.

Biojätteen mahdollisuudet

Jätehuollon hinnoittelu kannustaa ekologiseen elämään.

– Jos maailman haluaa pelastaa, biojäte on ehdottomasti lajiteltava, Kamppuri tiivistää.

Biojätteen uusiokäyttöön on löytynyt paljon uusia mahdollisuuksia. Pirkanmaan Jätehuollon biolaitoksen eli Biomyllyn tiloissa biojätteestä voidaan valmistaa biokaasua ja lannoitteita ja sitä voidaan valmistaa puhdasta energiaa.

– Viime aikoina kompostointi on puhuttanut ihmisiä paljon. Joillekuille on syntynyt käsitys, että kaikkien pitäisi ryhtyä kompostoimaan, vaikka asia ei näin ole. Bioastia riittää, ja sitä paitsi kompostointi vaatii paljon aikaa ja vaivaa, jotta sen saa toimimaan oikein. Biojäteastia on paljon helpompi ratkaisu, ja sen yksi tyhjennyskerta on todella edullinen.

– Kerrostaloissa biojäteastiat on yleensä taloyhtiön puolesta olemassa, mutta omakotitaloasujien kannattaisi jutella naapuriensa kanssa yhdessä hankittavasta kimppabioastiasta. Harvalla omakotitaloasujalla on kotipihassaan muuta kuin sekajäteastia, vaikka sekajäte on kaikkein kalleinta. Moni omakotitalotontti on myös niin pieni, ettei sinne ole mahdollista sijoittaa useita astioita. Kaupunkisuunnittelussa ja kaavoituksessa kannattaisikin ottaa huomioon se, että omakotitaloalueille voisi rakentaa jätteidenlajittelupisteitä, Kamppuri ehdottaa.

Lajittelemalla jätteet voi vaikuttaa – myös asiakashintoihin

Kamppurin mukaan kierrättämisellä pelastetaan maailma. Lisäksi se tuo kaikille pitkällä tähtäimellä paljon säästöjä. On pelkästään hyödyllistä, että kaikkea materiaalia ei tarvitse ottaa luonnosta, vaan uusiokäytetään. Esimerkiksi kierrätettävät tekstiilit menevät jatkokäsittelyyn energiaksi ja uusiksi tekstiileiksi. Toki sekajätteetkin poltetaan energiaksi, mutta kaikelle jätteelle ei näin tarvitse tehdä, kun uusiokäyttökin on mahdollista. Lisäksi Kamppurin mukaan kierrättäminen antaa hyvän mielen, kun tietää tekevänsä oikein maailman hyväksi.

– Jos jätteet lajitellaan ohjeiden mukaan, niiden käsittely on huomattavasti helpompaa. Sekajäteastiaan laitettu bioroskapussi puolestaan hidastaa sekajätteen palamista. Puhdas biojäte menee kokonaisuudessaan uudelleen käyttöön.

– Mikäli taas biojäteastiaan on laitettu jotakin sinne kuulumatonta, biojätettä keräävä roska-auto ei voi ottaa astiaa kyytiin, sillä siellä on väärää roskaa. Tästä tulee ylimääräisiä kustannuksia, kun paikalle joudutaan järjestämään toinen auto. Joissakin autoissa kuljetetaan useammanlaisia jätteitä, jolloin yleinen kuvitelma on, että jätteet menevät autossa jollain lailla sekaisin. Ei se näin ole, vaan samassakin autossa ne kuljetetaan erikseen, Kamppuri selventää.

Lajittelemalla jätteet asiakkaalle tuleva jätehuoltolasku on pienempi – siinä tapauksessa, että mahdollisimman suuri osa ihmisistä lajittelee jätteensä.

– Asiakasmaksut voivat pienentyä, kun mahdollisimman moni kierrättää. Koska lain mukaan asiakkaalle tuleva jätehuoltolasku on jätehuollon kustannuksen suuruinen, jos mahdollisimman suuri osa jätteestä voidaan uusiokäyttää tehokkaasti, on kustannuskin pienempi.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Mahmoud Machaal haluaa parantaa toimeentuloa ja terveyspalveluita sekä puhua rauhan puolesta

Mahmoud Machaal ei kutsu itseään ensisijaisesti poliitikoksi, vaan aktiiviseksi kansalaiseksi. Eduskuntaan häntä motivoi halu vaikuttaa – vuodesta 2008 saakka kertynyt kokemus varavaltuutetun ja valtuutetun toimista on osoittanut, että omalla toiminnalla on merkitystä.

Tampereen kaupunginvaltuutettu, terveyspalveluissa sairaanhoitajana ja esimiestehtävissä 25 vuoden ajan työskennellyt Machaal toivoo päättävissä asemissa olevilta henkilöiltä enemmän inhimillisyyttä.

– Ihmisten päättävissä asemissa tulisi nähdä, kuinka ihmiset aidosti täällä elävät ja kuunnella, mitä heillä on sanottavanaan. Tästä saa parhaan kuvan todellisuudesta ja kyvyn myös tehdä päätöksiä parhailla mahdollisilla tiedoilla, Machaal kommentoi.

Machaal itse terveydenhoidon alalla pitkään työskennelleenä kokee, että erityisesti terveydenhoito Suomessa kaipaa parannusta.

– Minua huolestuttaa todella terveydenhuollon tilanne. Esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmiin on todella vaikeaa saada hoitoa. Meillä on paha resurssipula alan työntekijöistä, ja tarvitsemmekin koulutettua henkilöstöä myös Suomen ulkopuolelta, jotta asiaa voidaan korjata.

– Emme saisi unohtaa, että meillä on velvollisuus huolehtia myös toisista ihmisistä. Esimerkiksi ilman vanhuksia Suomea ei olisi rakennettu sellaiseksi maaksi kuin se nykyään on. Toisekseen meidän tulee huolehtia myös lapsista. He kaikki ansaitsevat sen. Lisäksi meidän tulee huolehtia työntekijöistä; erityisesti julkisen sektorin naisvaltaisilla aloilla, kuten hoitajina tai varhaiskasvatuksen opettajina työskentelevien ihmisten työolosuhteita ja palkkoja on parannettava.

Huomio eläkeläisiin, pienituloisiin ja nuorisoon

Inflaatio on laskenut huomattavasti suomalaisten ostovoimaa ja erityisesti tästä ovat kärsineet pienituloiset ihmiset. Paitsi hoitovelkaa, korona-aika jätti jälkeensä myös yksinäisyyttä. Taloudelliset vaikeudet ja yksinäisyys ajavat ihmiset helposti toivottomuuteen ja näköalattomuuteen. Machaal haluaisi kansanedustajana huomioida erityisesti ne ihmisryhmät, joihin viime vuosien vastoinkäymiset ovat kaikkein pahiten osuneet.

– Meidän tulee kiinnittää huomiota yksinäisyyden ja mielenterveysongelmien torjumiseen. Mielestäni pienellä eläkkeellä tai palkalla ei ole realistista elää, kun inflaatio on nostanut niin sähkön kuin ruoankin hintaa. Ei ole inhimillistä joutua taistelemaan arkielämässä saadakseen rahat riittämään, Machaal toteaa.

Nuoren ihmisen elämässä korona-aika on voinut merkitä esimerkiksi koko lukion mittaista aikaa, vaikka aika voi aikuisesta tuntua lyhyeltä, ja tässä välissä on saatettu lain silmissä aikuistua.

– Niin nuoriso kuin opiskelijatkin kaipaavat paljon enemmän tukea. Kun nuori itsenäistyy, se ei tarkoita, että hänellä olisi jo kaikki taidot itsenäiseen toimimiseen maailmassa. Nuorille pitää pystyä antamaan niin paljon tukea kuin he tarvitsevat.

Energiaomavaraisuus ja vienti lisäävät hyvinvointia

Machaal toivoo, että suomalaiset luottaisivat enemmän omaan osaamiseensa myös ulkomaanviennin suhteen.

– Meillä Suomessa on erinomainen koulutus ja paljon osaamista, jota voisimme viedä maailmalle. Koulujärjestelmämme on maailman parhaita. Lisäksi meillä toimii miesten ja naisten välinen tasa-arvo sekä oikeus ilmaista mielipiteensä. Nämä eivät ole kaikkialla maailmassa itsestäänselvyyksiä.

– Toivon sitä, että Suomesta tulisi energian suhteen riippumaton ja omavarainen. Kannatan puhtaan energian, kuten maalämmön, tuulivoiman ja aurinkovoiman tuotannon lisäämistä.

– Myös bisnestä me tarvitsemme. Pehmeitä arvoja tietenkin tarvitaan, mutta taloudellisesti tarvitsemme tällä hetkellä erityisesti hyvää vientiä, jotta Suomeen saadaan lisää työpaikkoja ja ihmisillä on mahdollisuus elättää itsensä omalla työllään.

– Taikakeinoja näiden asioiden saavuttamiseen ei ole, mutta pikkuhiljaa voimme lähteä rakentamaan ja pohtimaan, mitä voimavaroja meillä realistisesti tällä hetkellä on, miten voimme saada niitä lisää, ja mitä tarvitsemme lisää. Tarvitsemme enemmän konkreettisia tekoja kuin kauniita sanoja. Tavoitteitahan voi kirjoittaa paljon, mutta tarvitsemme myös toimintaa. Itse olen aidosti ihmisistä ja asioista välittävä ihminen, ja haluan tehdä konkreettisia tekoja sydämellä.

– Toivon, että neljän vuoden kuluttua Suomi nähdään maailman parhaana maana, jossa on hyvä olla, ja jossa kaikilla on mahdollisuus opiskella, tehdä työtä ja perustaa halutessaan perhe. Eri taustoja ja uskontoja tulee kunnioittaa, eikä erilaisuutta tule pelätä, Machaal kommentoi.

Rauha kaikkein tärkeintä

Machaalin mukaan hoitotyö, jonka parissa hän on myös tehnyt uran, on ollut hänelle aina sydäntä lähellä.

– Elin 11 vuotta Libanonin sisällissodan keskellä. Tuohon aikaan nuoret miehet ja pojat yritettiin värvätä taistelemaan ja moni piti itseään kovin vahvana ase kädessään. Minä halusin tarttua ensiapulaukkuun. Tuolloin minulla ei ollut varsinaista ammattia, vaan toimin pelastusmiehenä. Minusta vahvuus ei tule aseista vaan siitä, kun kykenee pelastamaan toisen ihmisen.

Machaal kertoo, että jos hän kirjoittaisi kirjan, se käsittelisi rauhaa ja rauhan merkitystä. Rauhan puolestapuhujia on hänestä nykyään aivan liian vähän. Myös lapsille täytyisi opettaa rauhan merkitys.

– Kaikkein eniten tällä hetkellä toivon, että vältämme sotia. Rauha on äärimmäisen tärkeää. Itse sodan keskellä eläneenä tiedän, että sota ei voi rakentaa mitään muuta kuin kuolemaa. Jos tuleville sukupolville halutaan taata hyvä elämä, rauhan ja ihmisten välisen tasa-arvon tulee toteutua. Yhtäkään ihmistä ei saa syrjiä, vaan kaikille on annettava mahdollisuus olla ja elää, Machaal päättää.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Lotta Reiton mukaan sosiaalipalvelut jääneet terveyspalveluiden jalkoihin sote-uudistuksessa

Lotta Reito (SDP) on Tampereen kaupunginvaltuuston varavaltuutettu, alueellisen ympäristöterveydenhuollon jaoston puheenjohtaja ja sosiaalityöntekijä (YTM).

Alueellisen ympäristöterveydenhuollon jaoston yhteistoiminta-alueeseen kuuluvat Akaa, Juupajoki, Kangasala, Orivesi, Pälkäne, Urjala ja Valkeakoski. Ympäristöterveydenhuollon jaosto on terveydensuojeluviranomainen, joka muun muassa säätelee nikotiinituotteiden lupa- ja valvontamenettelyratkaisuja ja ratkaisee tupakoinnin sääntelyn liittyviä asioita. Jaostolle kuuluu myös elintarvikevalvontaan, ravintoloihin ja elintarvikeliikkeisiin ja eläinlääkintähuoltoon tehtäviä tarkastuksia sekä päätöksiä näiden pohjalta. Muun muassa parveketupakoinnin säänteleminen kuuluu alueelliselle ympäristöterveydenhuollon jaostolle.

Sosiaalipalvelut yhtä tärkeä osa sote-uudistusta kuin terveyspalvelutkin

Lotta Reito on vuodenvaihteen myötä siirtynyt kaupunkiorganisaatiosta hyvinvointialueen työntekijäksi. Reito työskentelee lastensuojelun avohuollon palveluissa. Sosiaalityöntekijänä Reito tekee pääosin asiakastyötä, mutta kuvaa ammattieettiseksi velvollisuudekseen myös rakenteellisen sosiaalityön tekemisen.

– Rakenteellinen sosiaalityö tarkoittaa vaikuttamista myös huono-osaisuutta ja syrjäytymistä luoviin rakenteisiin. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, kuinka palvelut toimivat ja miten niissä huomioidaan erilaiset ihmiset. Järjestelmän tulee kuitenkin olla olemassa ihmistä varten ja mahdollistaa se, että työntekijät voivat tehdä työnsä kunnolla ja eettisesti kestävällä tavalla. Siksi on tarpeellista myös pystyä arvioimaan järjestelmää myös työntekijänäkökulmasta ja kuulla niitä, jotka ovat käytännössä töissä järjestelmän arjessa, Reito perustelee.

Reito kokee sote-uudistuksen ja siihen liittyvän yhteiskunnallisen keskustelun keskittyneen jo pitkään lähinnä terveys-, lääkäri-, ja sairaalapalveluihin sekä niiden etäisyyteen omasta kodista, vaikka sosiaalipalvelut ovat yhtä suuri osa sote-uudistusta. Reiton mukaan sosiaalipalvelujen tavoitettavuuteen ei ole kiinnitetty tähän asti yhtään niin paljon huomiota kuin terveyspalveluihin. Tähän on tultava muutos, koska sosiaalipalveluiden asiakkaat ansaitsevat yhtä lailla hyvin toimivia palveluita, vaikka sosiaalipalveluiden tarpeesta ei ehkä tohdita puhua yhtä julkisesti, Reito sanoo.

– Ymmärrän, että tilanne ei hyvinvointialueiden aloitettua ole heti valmis ja tilanteen tasaantuminen vie aikansa ja toivonkin, että järjestelmän tämänhetkiset ongelmat selviävät ajan kuluessa. Tällä hetkellä ongelmia on kuitenkin esimerkiksi asiakasohjauksessa eli siinä, mistä ja millä tavalla asiakkaamme palveluita saavat. Ihmisten pitäisi saada niin lastensuojelun palveluita kuin päihde- ja asumispalveluitakin tasavertaisesti asuinpaikasta riippumatta, Reito kuvailee.

– Toisaalta kun palvelukriteerit yhtenäistetään alueellisesti, olisi koko järjestelmä teknisesti rakennettava uudelleen. Pirkanmaalla on paljon erikokoisia kuntia, joissa on tarvittu palveluita eri tavalla. Tämän vuoksi myös palveluiden järjestämisen tavoissa on ollut vaihtelua. Joissakin kunnissa on voitu esimerkiksi käyttää paljon ostettavia palveluita ja toisissa kunnissa taas hyvin vähän. Jatkossa järjestelmän täytyisi kuitenkin toimia rakenteellisesti samalla tavalla ja palveluiden myöntämisessä pitäisi toimia oikeudenmukaisesti niin ihmisten kuin alueidenkin kesken. Käytäntöjen yhdistämisessä on paljon tehtävää.

– Itseäni pelottaa, onko jossain vaiheessa helpompaa vain vetää mutkia suoraksi, jotta asiassa päästään eteenpäin, mutta asiakasnäkökulma unohdetaan. Meidän asiakkaamme eivät kuitenkaan ole heitä, jotka välttämättä kuuluttavat hätäänsä helposti ulospäin. Itseäni huolestuttaa, kuinka paljon sosiaalipalveluiden toimivuuteen ja palveluiden asiakkaiden eteen halutaan nähdä vaivaa.

Epäselvät käytännöt vaikeuttaneet sosiaalityötä sote-uudistuksen jälkeen

Reiton mukaan sosiaalityöntekijän ja myös asiakkaan arjen perimmäinen ongelma tällä hetkellä ovat puuttuvat tai vakiintumattomat käytännöt hyvinvointialueisiin siirtymisen jälkeen. Palveluntuottajat saattavat olla edelleen ainakin osittain samoja kuin ennenkin, mutta käytännöt puuttuvat. Tämä vaikeutta oman työskentelyn hallintaa.

– Tässä alkuvaiheessa hankaluuksia on aiheuttanut siirtyminen vanhoista järjestelmistä uuteen, eli kuntakohtaisista hyvinvointialueen yhteiseen systeemiin. On todella paljon aivan käytännön asioita, joita ei ole järjestetty tai siirretty uuteen, kuten esimerkiksi erilaiset lomakepohjat, tallennusjärjestelmät, työvälineet, käyttäjätunnukset, mistä löytyy mitäkin tietoa. Nämä saattavat kuulostaa pieniltä asioilta, mutta kun niitä kasautuu eikä asiat etene, vie se turhaan voimavaroja. On myös todella turhauttavaa, että tällä hetkellä liian paljon työaikaa menee sellaisten tukitöiden tekemiseen, joihin ei todellakaan olisi syytä käyttää sosiaalityöntekijöiden työaikaa, ja jotka voisi hoitaa esimerkiksi toimistosihteeri. Sihteereitä tai muuta auttavaa henkilökuntaa ei kuitenkaan ole riittävästi tai ollenkaan. Työaikani pitäisi mennä ensisijaisesti asiakastyöhön ja asiakkaiden asioiden hoitamiseen. Aikaa täytyy riittää myös verkostotyöhön ja palveluiden organisointiin. Meidän työtämme ei tehdä tyhjiössä, vaan asiakaspintaamme liittyy erittäin paljon niin sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä, mutta myös yhteistyötä koulujen ja päiväkotien kanssa, Reito kertoo. Tämän vuoksi järjestelmä olisi saatava toimimaan kokonaisuutena, pienilläkin yksityiskohdilla on merkitystä ja työaika pitäisi saada käytettyä oikeisiin asioihin.

Vaikka monet asiat ja käytännöt ovat epäselviä, ei se saisi vaikuttaa asiakkaan avun saantiin tai siihen miten nopeasti apua saadaan tarjottua. Esimerkkinä Reito käyttää tilannetta, jossa nuorella asiakkaalla oli mukanaan suuri määrä laskuja, jotka sosiaalityöntekijä avasi nuoren kanssa yksitellen.

– Kun tällaisessa tilanteessa ollaan, asia pitäisi saada hoidettua niin pian kuin mahdollista, esimerkiksi erääntyneet laskut maksettua. Esimerkiksi asunto saattaa mennä alta, jos ihminen on pahasti vuokravelkainen ja jollei häntä auta saman tien. Tällaisessakin tilanteessa apu voi kuitenkin tulla myöhään, jos on ensin selvitettävä useammalta taholta, miten asia nykyään kuuluu hoitaa uudessa järjestelmässä. Monta kertaa joutuu sanomaan, että selvitän jonkun asian, mutta kuitenkaan tarkkaa tietoa ei ole, mistä saisin tietoa siitä, miten asia tällä hetkellä järjestetään. Olemme omassa tiimissämme keränneet listaa siitä, mitkä asiat ovat epäselviä ja mihin tarvitsemme uusia ohjeita, ja meidän olisi saatava näihin asioihin mahdollisimman pian vastauksia. Lastensuojelunkin kanssa tilanteet tulevat usein vastaan erittäin nopeasti ja avun tarpeeseen on vastattava nyt eikä viikon päästä, Reito kuvailee.

Sosiaalityön resurssipula huolestuttaa

Reito toivoo, että sosiaalipalveluiden tämänhetkiset epäselvyydet selviävät ajan kanssa, mutta kuitenkin niin, että sosiaalipalveluiden työntekijöiden ei oleteta vain odottavan loputtomiin asioiden selkeytymistä. Koen sosiaalipalvelut alueena, johon panostamiseen ei ole riittänyt tarpeeksi kiinnostusta ja aikaa. Sosiaalipalveluiden tärkeys ihmisten hyvinvoinnin turvaajana on otettava vihdoin tosissaan eikä niitä voida pitää vain menoeränä, Reito toteaa.

– Olen huolissani siitä, että meidän työstämme lähdettäisiin edelleen vain vähentämään resursseja. Tällöin ikään kuin hyväksyttäisiin se, että on ihmisiä, jotka eivät voi hyvin ja yhteyskunnastamme tulee sellainen, jossa köyhyys ja huono-osaisuus vain hyväksytään tai vaikka jos ihminen sairastuu mieleltään, niin hän olisi aivan omillaan.

– Hyvät rakenteet ja selkeät toimintatavat auttavat paljon, mutta jos niihin ei ole panostettu tarpeeksi, tulee asiakkaiden auttamisesta todella vaikeaa. Otan työntekijänä ihmisen vastaan hänen lähityöntekijänään ja jos työssäni kohtaan liikaa tilanteita, joissa asiakkaan tarvitsemista palveluista on epäselvyyksiä tai niitä ei ole saatavilla, on se mielestäni kohtuutonta myös työntekijän kannalta. Minä en yksin riitä asiakkaan tilannetta muuttamaan.

– Jos nyt ollaan tekemässä paljon puhuttua historiallisen poikkeuksellista uudistusta, niin pitäisi keksiä myös historiallisen poikkeuksellisia tapoja, että se saadaan toimimaan kuten pitää. Uutta järjestelmää ei voi tehdä vanhoilla ajatuksilla. Tätä olen miettinyt sekä ihmisenä, työntekijänä, että poliitikkona, Reito päättää.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Eduskuntavaaliehdokas Saana Kuusipalo haluaa kannustaa nuoria vaikuttamaan

Saana Kuusipaloa, 26, motivoi eduskuntavaaliehdokkuuteen aikakausi, jota leimaavat useat päällekkäiset kriisit.

– Ilmastokriisi on tällä hetkellä akuutein ja vakavin uhka koko ihmiskunnalle. Myös Venäjän hyökkäyssota ja sen aiheuttama energiakriisi sekä inflaatio vaikuttavat meihin kaikkiin, mutta eniten haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin. Näiden kriisien seuraukset kantavat lopulta nuoret, ja haluankin itse olla rakentamassa yhteiskuntaa, joka turvaa reilun työelämän ja toimeentulon kaikille, ja jossa onnistutaan torjumaan luontokatoa ja ilmastokriisiä, Kuusipalo perustelee.

Vastikkeeton sosiaaliturva, mielenterveyspalvelut ja luontoarvot

Kansanedustajana Kuusipalo pyrkisi köyhyyden ja ilmastonmuutoksen torjumiseen ja mielenterveyspalveluiden turvaamiseen.

Köyhyyden torjuminen vaatii reiluja työskentelyolosuhteita ja toimeentulon turvaamista. Kuusipalo kertoo kannattavansa vastikkeetonta sosiaaliturvaa; lisäksi tällä hetkellä elinkustannusten nousua tulisi kompensoida kaikkein pienituloisimmille esimerkiksi etuuksien ylimääräisillä indeksikorotuksilla. Taloudelliset olosuhteet vaikuttavat paljon niin fyysiseen kuin psyykkiseen terveyteenkin, joten mielenterveys- ja köyhyyskysymykset kytkeytyvät yhteen.

– Mielenterveyskriisi on todellinen. Tällä hetkellä yksinäisyys ja syrjäytyminen on Suomessa yleisempää kuin koskaan aiemmin. Esimerkiksi korkeakouluopiskelijoilla psyykkinen oireilu on erittäin yleistä. Noin joka neljäs nuori kärsii jostakin mielenterveyden häiriöstä, ja suuri osa peruskoulujen oppilaista ahdistuneisuudesta. Mielenterveystyössä painopisteen tulee olla ennaltaehkäisyssä, esimerkiksi varhaista keskusteluapua tulisi olla paremmin saatavilla. Vaikka ennaltaehkäisevä työ on tärkeää, on autettava myös akuutisti apua tarvitsevia. Esimerkiksi julkisen sektorin psykiatripulaan on puututtava.

Mielenterveys- ja ilmastoteot ovat sijoituksia tulevaisuuteen

– Mielenterveyden ongelmat aiheuttavat suurta inhimillistä kärsimystä, mutta tämä on myös taloudellinen kysymys. Opetusministeriön arvion mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle noin 1,2 miljoonaa euroa, Kuusipalo perustelee.

Kuusipalo toivoo Suomen investoivan yhtenä ilmastonmuutoksen torjunnan keinona huomattavasti puhtaan energian tuotantoon. Marinin hallitus onkin tätä jo tehnyt.

– Tulevaisuudessa puhtaan energian tuotanto täytyy moninkertaistaa. Liikennettä tulisi sähköistää ja vähäpäästöisten liikennemuotojen osuutta lisätä. Kaikkien, myös Suomen, on kannettava kortensa kekoon ilmastonmuutoksen torjunnassa ja oltava osa ratkaisua. Luonnontilan heikentyminen uhkaa kaikkea elämää. Suojelualueita on siis lisättävä ja heikennettyjä ympäristöjä ennallistettava. Meidän tulee myös asettaa ekologisesti kestävät hakkuiden ylärajat valtakunnallisella ja alueellisella tasolla.

Kuka tahansa voi vaikuttaa

Mielenterveys- ja päihdetyön lähihoitaja, yhteiskuntatieteiden opiskelija Kuusipalo haluaa näyttää omalla esimerkillään muille nuorille, että kuka tahansa voi päästä vaikuttamaan. Elämän ei tarvitse olla särötön, vaan monenlaisista taustoista on mahdollista nousta eduskuntavaaliehdokkaaksi asti.

– Olen itse valitettavasti ollut nuori, joka ei äänestä. Nykyään taas pidän äänestämistä erittäin suuressa arvossa, varsinkin kun olen matkustellut hyvin hierarkkisissa, autoritäärisissä maissa, joissa kansalainen ei oikeasti pysty vaikuttamaan, ja samalla nähnyt absoluuttista köyhyyttä. Pidän oikeutta äänestää ja vaikuttaa yhteisiin asioihin suuressa arvossa.

Kuusipalo kertoo olleensa Sipilän hallituksen aikaan pitkäaikaistyötön ja työvoimapalveluiden asiakas, joka koki aktiivimallin epäkohdat konkreettisesti omassa taloudessaan. Tuohon aikaan hän otti vastaan nollatuntisopimuksella työn, jolloin palkka leikkasi hänen sosiaaliturvaansa siten, että lopulta palkka ja sosiaaliturva yhdessä olivat pienemmät kuin pelkkä sosiaaliturva olisi ollut. Erittäin matalasta toimeentulosta huolimatta, irtisanoutumisen kynnys oli korkea, sillä siitä olisi seurannut kuukausien karenssi.

– Nykyinen sosiaaliturvamalli on vaikeaselkoinen ja joustamaton, jopa passivoiva ja rankaiseva. Vastikkeellinen sosiaaliturvajärjestelmä kannustinloukkuineen estää palkallista työntekoa ja opiskelujen aloittamista ja aiheuttaa muutenkin stressiä ja toimintakyvyn alenemista. Meidän tulisi siirtyä yksinkertaisempaan ja automatisoituun sosiaaliturvamalliin. Työntekijöiden hyväksikäyttö on myös vakava asia, jonka puuttumiseen tulee satsata entistä enemmän, esimerkiksi alipalkkauksen kriminalisoinnilla ja työehtosopimusrikkomusten sanktioiden korottamisella.

Kuusipalolla on ollut aina halu vaikuttaa; tie kuntapolitiikkaan aukesikin lopulta, kun hän pääsi kesätöihin Tampereen kaupungille Ohjaamon kautta. Kesätyössä ryhmä nuoria toteutti kaupungille siisteyskampanjan ja raportoi epäkohtia sekä kehityskohteita yhdyskuntalautakunnalle. Lisäksi ryhmä toi esiin yhteiskunnallisia ilmiöitä, kuten näkyvästi lisääntyneen huumausaineiden käytön.  Nykyään Kuusipalo paitsi opiskelee Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa, on myös Tampereen kaupunginvaltuuston varavaltuutettu.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

SDP tukee Tampereen Veden yhtiöittämistä, jyrkkä ei yksityistämiselle

Tampereen Sosialidemokraattinen Valtuustoryhmä kävi 23.1. pidetyssä ryhmäkokouksessaan pitkän keskustelun Tampereen Veden yhtiöittämisestä, josta päätetään tulevana maanantaina kaupunginvaltuuston kokouksessa. Valtuustoryhmä päätyi tukemaan Tampereen Vesi Liikelaitoksen yhtiöittämistä, kunhan ryhmälle tärkeitä reunaehtoja noudatetaan.

Sen sijaan sosialidemokraatit eivät tule hyväksymään Tampereen Veden yksityistämistä missään olosuhteissa. Ero yhtiön ja yksityisen yrityksen välillä liittyy omistamiseen. Esimerkiksi Tampereen kaupungilla on useita yhtiöitä, jotka ovat Tampereen kaupungin omistuksessa, eivätkä ne näin ollen ole yksityisiä yrityksiä. Kaupungin kokonaan omistamissa yhtiöissä kaupungilla on määräysvalta. Kaupunki mm. valitsee yhtiöiden hallitukset, linjaa yhtiöiden strategioita ja keskeisiä investointeja.

Monia liikelaitoksia on viime vuosina yhtiöitetty, esimerkiksi Tilapalvelut ja Tampereen Voimia.
– Lähtökohtaisesti SDP on ollut kriittinen yhtiöittämisten suhteen. Kokemuksen kautta on kuitenkin huomattu, että yhtiömalli toimii. Aiemmin pelkona on ollut esimerkiksi tehokkuuden parantaminen asettamalla työntekijöille kohtuuttomia vaatimuksia tai nostamalla hintoja, mutta näin ei ole tapahtunut, vaan itse asiassa niin tuottavuus kuin työhyvinvointikin ovat parantuneet. Henkilöstö on myös saanut edustuksen yhtiöiden hallituksiin, joten vuorovaikutus on toiminut hyvin, perustelee valtuustoryhmän puheenjohtaja Pekka Salmi.

Päätöksenteon valmistelussa on linjattu, että uusi vesiyhtiö säilyy julkisomisteisena. Muina omistajina voivat olla vain muut kunnat tai niiden omistamat yhtiöt, mutta eivät yksityiset sijoittajat tai yhtiöt. Lisäksi osaakaan Tampereen Vesi Oy:stä ei voida myydä ilman kaupunginvaltuuston päätöstä. Näin varmistetaan se, että yhtiö säilyy Tampereen kaupungin omistuksessa.

Eduskunta on käynnistänyt selvitystyön kansalaisaloitteen pohjalta, jotta vesi säilytettäisiin julkisomisteisena lain määrityksellä. Selvitys on määrä valmistua vuoden 2024 aikana, ja julkisomisteisuudelle on laaja koko eduskunnan kattava kannatus.
– Ryhmän mielestä lakimuutos on kannatettava. Puhdas vesi on elämänehto. Sitä ei voi alistaa voitontavoittelulle missään olosuhteissa, linjaa Salmi.

Veden hinta poliittiseen kontrolliin

Yhtiömuotoinen Tampereen Vesi mahdollistaa myös veden asiakashinnan pysymisen kohtuullisena.
– SDP vaatiikin, että yhtiön tarkoitus ei ole tuottaa suuria osinkoja, vaan pitää veden hinta mahdollisimman alhaisena. Asian jatkokäsittelyssä tulee kiinnittää huomiota siihen, että veden hintaa korotetaan tulevaisuudessa keskuspuhdistamon valmistuttua vain inflaation verran. SDP haluaa tämän seikan selkeämmin mukaan kaupunginvaltuuston päätökseen ja yhtiön peruslähtökohtiin, kertoo Salmi.

Lisäksi valtuustoryhmä vaatii Tampereen Vesi Oy:n toiminnan olevan avointa ja julkista, vaikka se ei yhtiönä enää automaattisesti olisi julkisuusvaatimuksen alainen. Jos yhtiö perustetaan, sen toiminnan tulee olla niin avointa kuin mahdollista asiakkaiden, päättäjien ja omistajien suuntaan. Tampereen Vesi tulisi kuitenkin olemaan kokonaan kaupungin omistama yhtiö ja monopoliasemassa. Sen ei siis ole tarpeen pitää päätöksiään salassa esimerkiksi kilpailuun vedoten.

Yhdyskuntalautakunnassa päätetään Tampereen ilmeestä nyt ja tulevaisuudessa

Iida Viljanen on Tampereen kaupunginvaltuuston varavaltuutettu SDP:n valtuustoryhmässä ja jäsen yhdyskuntalautakunnassa. Lisäksi hänellä on päivätyö Sähköliitossa hallinnon assistenttina, eli myös ammattiyhdistystoiminta ja järjestötyö on hänelle tuttua. Yhdyskuntalautakuntaan osallistumiseen Viljasta inspiroi halu vaikuttaa kotikaupunkiympäristöön.

– Ympäristö vaikuttaa kokonaisvaltaiseen terveyteen, myös hyvinvointiin ja mielenterveyteen. ympäristön viihtyisyys ja monimuotoisuus on tärkeä arvo, Viljanen kertoo.

Viljanen on muuttanut Tampereelle Helsingistä vuonna 2014. Yhdeksän vuoden aikana tapahtunutta muutosta Tampereessa hän kuvailee räjähdysmäiseksi. Kaupungissamme alkaa olla suuren kaupungin tuntua, mutta toisaalta täällä on myös helppo hengittää: puistojen ja vihreyden säilyttäminen on yhtä tärkeää kuin kaupungin rakentaminen.

Viljasen työpaikka Sähkötalo sijaitsee lähellä Rongankatua. Rongankadun tilanne on edelleen epäselvä: suunnitteilla on pyörätien ja liikenneympyrän rakentaminen. Tämä vähentää olennaisesti autopaikkoja, mikä ei ole kaikkien autoilijoiden mieleen.

Lähivuosina uusia asuinalueita ja tekosaaria

Olemme jo saaneet Tampereelle ratikan ja lähijunan, mutta paljon uutta on suunnitteilla myös tuleville vuosille.

– Yhdyskuntalautakunnassa puhuttavat tällä hetkellä isot kaavamuutokset ja se, mitä Tampereelle rakennetaan. Meille siis tulevat päätettäviksi asuinalueiden kaavat ja kaavamuutokset, täydennysrakentaminen, uusien asuinalueiden rakentaminen ja erilaiset tiehankkeet. Ratikan on tarkoitus kulkea seuraavaksi myös Härmälän ja Pirkkalan suuntaan. Ratikka on minusta kyllä tulevaisuuden liikennemuoto, Viljanen kertoo.

– Projekteja, johon olen lautakunnassa päässyt vaikuttamaan jo aivan niiden alkuvaiheessa ovat esimerkiksi Hakametsään tuleva Sport Campus ja uuden taidemuseon kaava Pyynikillä. Puheenaiheena on myös Pispalan alue ja se, mitä sinne saa rakentaa.

Hakametsän ilme tulee muuttumaan lähivuosina merkittävästi: Sport Campuksen rakentaminen merkitsee myös uusien asuinrakennusten rakentamista, viheralueiden lisäämistä ja monipuolisia harrastus- ja urheilumahdollisuuksia sekä uusia liiketiloja.

Pinnalla on edelleen myös Tampereen keskustan Rongankadun tilanne: Rongankadulle suunniteltu pyörätie jakaa edelleen mielipiteitä. On vielä epävarmaa, minkälainen pyörätie ja liikenneympyrä Rongankadulle tullaan rakentamaan.

Läntinen Tampere on saamassa lähivuosina aivan uuden asuinalueen, Hiedanrannan. Suunnitelmaan liittyy niin ikään Näsisaari, eli Näsijärveen rakenteilla oleva tekosaari, jossa on arvioilta 2030-luvulla mahdollista asua. Ratikan suunnitellaan aloittavan kulkeminen Näsisaaren läpi jo vuonna 2025.

Uuden rakentamista ja vanhan säilyttämistä sopivassa suhteessa

Viljasen mielestä Tampere on vetovoimainen kaupunki, johon ihmiset haluavat tulla.

– Olen todella innoissani Tampereen kehittymisestä. On hienoa olla myös itse vaikuttamassa oman ympäristönsä asioihin. Täällä tuntuu siltä, että on tullut kotiin: on esimerkiksi hienoa, että ympäri vuoden pääsee järveen uimaan – käyn talvisin avannossa. Nyt odottelen jäitä, että pääsisi Siilinkarille.

Kaupungin rakentaminen ja kehittäminen on tärkeää, mutta niin on myös monien asioiden säilyttäminen.

– Haluan, että Tampere säilyy ihmisläheisenä ja vihreänä kaupunkina. En halua, että tänne rakennetaan mitä tahansa, vaan että myös koskemattomia maastoja säilytetään, jotta meillä kaupunkilaisilla on tilaa liikkua. Kaikkea ei tarvitse rakentaa täyteen. Ympäristöä tulee arvostaa siten, että mahdollisimman paljon myös säästetään, Viljanen toteaa.

Teksti: Milla Zuev

Kuvat: Milla Zuev

VTS:n vuokrat edelleen 20 % edullisempia Tampereen muuhun vuokratasoon nähden myös korotusten jälkeen

Tampereen vuokratalosäätiö on Tampereen kaupungin perustama, voittoa tavoittelematon säätiö. Sen tarkoitus on tarjota muun muassa erilaisissa haasteellisissa elämäntilanteissa oleville ihmisille sekä pienituloisille asuntoja. VTS investoi myös rakentamiseen ja asuntojen osa- ja peruskorjauksiin huomattavia summia vuosittain.

Vuokratalosäätiön hallituksen puheenjohtaja Pekka Anttila kertoo säätiön vuokraavan noin sata asuntoa kuukaudessa. Kysyntää olisi kuitenkin enemmänkin: hakijoita kuukaudessa on noin 1500.

– Kun asuntoa tarjotaan, käytetään tarveharkintaa. Pohdimme, ketkä hakijoista tarvitsevat asunnon kaikista eniten. Meillä on tähän käytössä pisteytysjärjestelmä. Esimerkiksi erittäin kiireellinen tilanne on sellainen, jossa henkilöllä ei ole asuntoa lainkaan. Aiemmin vuokratasomme on ollut 24 prosenttia alempi Tampereen aiempaan vuokratasoon nähden, Anttila kommentoi.

Inflaatio oli marraskuussa yhdeksän prosenttia. Vuoden 2023 inflaatioksi on ennustettu viittä prosenttia. Vuodenvaihteessa VTS:n energianhankintasopimus päättyi – sen aikaisempi hinta oli 3,26 senttiä kilowattitunnilta. Vuonna 2023 voimaantulleen sopimuksen hinta on yli kaksinkertainen: 8,65 senttiä kilowattitunnilta. Sähkön arvonlisäverohuojennus kompensoi kustannuksia jonkin verran, mutta VTS:n talousarvioon on tämän pohjalta laskettu puolen miljoonan euron lisäkustannus. Myös Tampereen kaupungin lämmityskustannusten on odotettu nousevan 10 prosenttia.

– Maaliskuun alusta vuokriamme korotetaan 4,9 prosenttia. Toimintaamme ei voi ylläpitää tappiollisena. Kustannusten nousun vuoksi vuokrankorotukset ovat välttämättömiä, Anttila perustelee.

Vuokrankorotuksista päättää Vuokratalosäätiön hallitus. Yhteishallintolain mukaan hallituksessa on tällä hetkellä oltava kaksi paikkaa taloissa asuville ihmisille. Asukkaat pääsevät antamaan oman mielipiteensä vuokrankorotuksista. Asia menee edelleen käsiteltäväksi myös taloyhtiöiden hallituksille, jotka saavat kertoa, onko korotuksissa talojen asukkaiden mielestä korjaamisen varaa.

Energian säästäminen torjuu sähkökatkoja

Hallitus esittää, että kaikki suomalaiset, joiden sähköenergiamaksu ylittää 90 euron omavastuun rajan ja jotka maksavat sähköenergiastaan yli 10 senttiä kilowattitunnilta, olisivat oikeutettuja sähkötukeen marras-helmikuun sähkölaskuista. Tuki on 50 prosenttia sähköenergian osuudesta sähkölaskussa omavastuun jälkeen. SDP pyrki neuvotteluissa viittäkymmentä prosenttia korkeampaan korvaustasoon.

Sähkötuista huolimatta energian säästäminen on tärkeää tällä hetkellä. Suuri energian kulutus nostaa sähkökatkojen vaaraa. VTS-kodeilla asukkaita ohjeistetaan energiansäästöön erilaisin keinoin. Esimerkiksi vuoden 2022 viimeiseen asukaslehteen on koottu yleisiä energiansäästövinkkejä. Esimerkiksi sähkön tuntihinnan seuraaminen Fingrid-sovelluksesta on tärkeää, oli oma spimus sitten kiinteähintainen tai pörssisähkösopimus: suuri energiankulutus kalliilla tunneilla nostaa sähkökatkojen uhkaa, vaikka oma kilowattituntihinta olisikin kiinteästi halvempi kuin pörssihinta.

Sähkökatkoja ajatellen asukkaita ohjeistetaan hankkimaan varavirtalähteitä, taskulamppuja ja kotivaraa sen varalta, että kaupat joutuvat sulkemaan ovensa sähkökatkon vuoksi. Kylmänä vuodenaikana jääkaapissa ja pakastimessa säilytettävä ruoka säilyy myös parvekkeella. Veden tulon lakkaamiseen kannattaa varautua muutamalla vesipullolla.

Marraskuussa Vuokratalosäätiö järjesti Ekotreffit-tapahtuman, jossa vinkkejä energian säästämiseen jakoivat niin asukkaista koostuva ekotiimi kuin VTS-kotien omat energia-asiantuntijatkin. Paikalla oli myös Ekokumppanit Oy:n, Pirkanmaan jätehuolto Oy:n Tampereen Veden ja Nextiili ry:n edustajia.

– Kannustamme asukkaitamme esimerkiksi sisälämpötilan laskemiseen, asunnoista löytyvän vesimittarin seuraamiseen ja lämpimän veden kulutuksen säännöstelemiseen. Jo esimerkiksi led-valoja hankkimalla energiaa säästyy merkittävästi, Anttila kuvailee.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Pirhan henkilöstöjaoston puheenjohtaja Ulla Kampman: ”Hoitotyö tarvitsee kunnianpalautuksen”

Vuodenvaihteessa sosiaali- ja terveyspalvelut ja pelastustoimi siirtyivät kunnilta hyvinvointialueiden vastuulle. SDP on suurin puolue Pirhan eli Pirkanmaan hyvinvointialueen henkilöstöjaostossa, jonka puheenjohtajana toimii Ulla Kampman. Kampman on myös elinvoima- ja osaamislautakunnan jäsen Tampereella.

Pirhan henkilöstöjaosto päättää tai valmistelee hyvinvointialueen hallituksen päätettäväksi laajat hyvinvointialueen henkilöstöön vaikuttavat asiat.

– Päätämme esimerkiksi hyvinvointialueen työntekijöiden palkkauksen perusteista, vaikka ammattiliitot päättävätkin lopulta itse palkoista. Teemme myös ehdotuksia henkilöstöeduista, kuten hyvinvointiseteleistä, tyky-eduista ja erilaisesta palkitsemisesta.

– Meille myös esitellään laajat henkilöstöön vaikuttavat asiat ja muutokset, kuten nyt julkisuudessakin ollut ohjelmistoavusteinen työvuorosuunnittelu. Olemme saaneet esittää mielipiteemme tästä, vaikka käyttöönotto onkin työnantajan päätös. Toisin sanoen pyrimme siis vaikuttamaan henkilöstöön vaikuttaviin asioihin, Kampman tiivistää henkilöstöjaoston tehtäviä.

Riittävä sote-henkilöstö ja hyvä johtaminen edellä

Hyvinvointialueiden uudet toimielimet ovat vuoden alussa vasta aloittamassa toimintaansa, mutta heti alkuun ollaan suurten kysymysten äärellä.

– Toivon, että henkilöstön riittävyys ja johtaminen tulisivat henkilöstöjaostossa aivan ensimmäisenä käsíttelyyn. Sosiaali- ja terveysalalla on hirvittävä työvoimapula. Kun kotihoitokin on nyt siirtynyt hyvinvointialueen harteille, on siellä mittava lähihoitajapula. Nämä ovat kaikkein tärkeimpiä asioita, joita meidän henkilöstöjaostossa täytyy alkaa ratkoa ensimmäisenä, Kampman kommentoi.

Kampman on itse työskennellyt leikkaussalihoitajana yli 20 vuoden ajan. Nykyään hän työskentelee Tampereen yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa opetuskoordinaattorina ja hoitotaitojen opettajana.

– Hoitotyötä tehdessäni tunsin tekeväni arvokasta työtä. Kuunnellessani nykyisiä hoitajia, he puhuvat itsestään ja työstään halveksuvasti. Tämä on pakko muuttaa. Jokainen tietää, miten iso asia terveys on ihmisen elämässä – ilman terveyttä ei ole mitään. Jos hoitotyötä ei vaalita ja arvosteta, on sen hirvittävä arvotyhjiö. Meidän on hyvinvointialueella vihdoin pystyttävä osoittamaan työntekijöille se, että heidän työnsä on tärkeää, ja että he ovat oman työnsä asiantuntijoita, Kampman vaatii.

Työn arvostaminen kertoo paljon yhteiskunnan pohjimmaisista arvoista.

– On mielenkiintoista, että AMK-tasoista insinöörikoulutusta arvostetaan paljon enemmän kuin samantasoista sairaanhoitajakoulutusta, vaikka molemmat koulutukset ovat yhtä pitkiä ja vaativia.

Perusterveydenhoito uudelleenrakennettava

Hoitotyön heikolla arvostuksella ja työn vaativuutta vastaamattomalla palkkauksella on pitkät juuret.

Kampman kertoo olleensa aikanaan töissä apuhoitajan nimikkeellä, joka edelsi lähihoitajaa. Apuhoitajia pidettiin suuressa arvossa. Kun lähihoitajia alettiin kouluttaa, ei opetukseen annettu riittäviä resursseja, ja työelämään pääsi henkilöitä, joilla ei kuitenkaan käytännössä ollut riittävää koulutusta.

Syntyi laajempi mielikuva osaamattomuudesta, vaikka todellisuudessa lähihoitajakoulutus on hyvin vaativa. Kampmanin mukaan tämä, ja 1990-luvun lamasta alkanut perusterveydenhoidon palveluiden supistaminen on lopulta johtanut myös erikoissairaanhoidon kuormittumiseen, kun perusterveydenhoito ei toimi.

– Terveydenhoito on alue, josta kuntien on ollut helppo nipistää rahaa sellaisiin hankintoihin, joita halutaan enemmän, kuten erilaiseen rakentamiseen. Erityisesti mielenterveyspalvelut on puhkisäästetty alue – voi olla niin, että ensimmäinen hoitokontakti on sairaala, jolloin tilanne on jo pitkällä. Oma toiveeni on, että hyvinvointialueet pystyvät uudelleenrakentamaan toimivan perusterveydenhoidon, jotta terveysongelmiin voidaan puuttua ennen kriisiytymistä ja erikoissairaanhoidon tarvetta.

– Menneisyydessä on tehty suuria linjanvetovirheitä. Yhteiskunnalla on kyllä rahaa niihin asioihin, joita oikeasti halutaan. Jotkut asiat maksavat, ja ne saavat maksaa, Kampman tiivistää.

Sote-alojen koulutusta terästettävä

Kampman odottaa Pirkanmaan hyvinvointialueelle kaikille asukkaille tasapuolisia rakenteellisia ratkaisuja, eli saavutettavia sote-palveluja kaikille.

– Toivon myös, että digitalisaatiota kehitettäisiin, ja ettei sitä jätettäisi kehittämättä raha-asioiden vuoksi. Tarvitsemme yhtenäistetyt digipalvelut. Esimerkiksi etävastaanotot ovat lisääntyneet, ja monet tutkimukset ovat osoittaneet, että ne ovat oikein toteutettuina yhtä tehokkaita kuin kasvokkain tapaaminen. Lisäksi toivon, että alue alkaa vetää työntekijöitä – vuokratyövoima on tällä hetkellä todella kallista, koska ihmiset ovat jättäneet työpaikkansa, koska heillä ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa työhönsä, tai esimerkiksi työvuoroihin tai lomiin, Kampman kaavailee.

Kuinka sotehenkilökuntaa saadaan lisää? Julkisuudessa puhutaan paljon koulutuspaikkojen lisäämisestä, jotta koulutettuja ihmisiä saataisiin lisää, mutta onko koulutetun henkilöstön riittämättömyys ongelman juuri?

– Meillä on Suomessa tällä hetkellä eniten koulutettuja lääkäreitä historian aikana. Meillä on myös paljon koulutettuja hoitoalan ihmisiä, mutta he ovat lähteneet alalta. En usko koulutuksen lisäämiseen sinänsä, vaan sen terästämiseen. Koulutuksen tulee olla tarkkaan suunniteltua ja kontrolloitua, jotta emme kouluttaisi henkilöitä, jotka eivät lopulta kykene työhön.

– Koulutuksen tulee olla myös arvostettua. Arvostetusta koulutuksesta valmistuu hoitajia, jotka eivät suostu alistumaan. Myös palkkauksen on pakko muuttua, eli hoitoalan palkkoja on pakko korottaa. Tämä on nähty jo Ruotsissa ja Norjassa.

Työntekijöillä on myös oltava sananvaltaa ja mahdollisuuksia vaikuttaa työhönsä.

– Nuorissa on tulevaisuus. Nyt jo näkee, että tämän päivän nuoret eivät suostu alistumaan sellaiseen hierarkkiseen työelämään, joka sairaaloissa on valitettavasti edelleen pitkälti voimassa, Kampman kommentoi.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev