Kuntavaaliehdokas Elizabeth Fleming haluaa puhua erityisesti koulunkäyntiin liittyvien asioiden, lasten asioiden ja pienituloisten lapsiperheiden puolesta omassa vaalityössään. Tampereen kansainvälisessä koulussa koulunkäynninohjaajana työskentelevällä Flemingillä on ensi käden käsitys siitä, miten vaarallista koulunkäynnin tukitoimista leikkaaminen on.
– Tällä hetkellä oppilaiden tukemisessa kouluissa on vielä siedettävä tilanne. On kuitenkin väärä suunta lähteä vähentämään esimerkiksi koulunkäynninohjaajia. Jo nyt kouluissa on lapsia, jotka vaikuttavat tarvitsevan enemmänkin tukea, mutta joita ei esimerkiksi diagnoosin puuttumisen vuoksi voida ohjata erityisluokkaan. Lisäksi myös erityisluokkiin tarvittaisiin enemmän etenkin pätevää henkilökuntaa, mutta riittävää budjettia ja resursseja ei ole, Fleming toteaa.
Flemingillä itsellään on myös kansainvälinen tausta: hän puhuu äidinkielenään englantia, vaikka pitää myös suomea äidinkielenään. Tampereelle hän on muuttanut kahdeksan vuotta sitten Vantaalta, jossa kävi niin ikään kansainvälistä koulua.
– Koulunkäynninohjaajien kohtalo tulevana lukuvuonna jännittää minua. Kun koulut alkavat syksyllä 2025, pitäisi koulunkäynninohjaajia olla vieläkin vähemmän. Lapset kärsivät tästä, kun nytkin on jo hankalaa, Fleming jatkaa.
Katse nuoriin yksinhuoltajaäiteihin
Fleming itse on saanut suuren avun yhteiskunnalta esimerkiksi Kelan ja lastensuojelun taholta tultuaan äidiksi hyvin nuorena.
– Muutin ensikotiin ollessani 17-vuotias, odottaessani esikoistani. Tuntuu, että sellaisia tukitoimia, joita itse sain, ei ole enää tai ne vähenevät koko ajan. Itse olen ehtinyt saada hyvät palvelut, jotka ovat auttaneet minua eteenpäin. Voi olla, että ilman viimeisen 13 vuoden aikana saamiani tukitoimia en olisi töissä tällä hetkellä. Myös mielenterveysongelmani saattaisivat olla yhtä pahoja kuin 13 vuotta sitten. En välttämättä olisi niin sanotusti kunnon osa yhteiskuntaa. Minua huolestuttavat todella paljon nuoret tytöt ja naiset, jotka ovat nyt samassa asemassa kuin minä olin silloin. Mitä heille ja heidän lapsilleen käy – entä miten se vaikuttaa koko yhteiskuntaan? Fleming pohtii.
Erittäin tärkeistä tukitoimista säästäminen ei siis välttämättä ole säästöä lainkaan.
Fleming itse on kolmen lapsen nuori yksinhuoltajaäiti. Hänen esikoisensa oli itse asiassa liikkeelle paneva henkilö siinä, miksi Fleming lähti mukaan poliittiseen toimintaan.
– Esikoiseni on kiinnostunut politiikasta – hän inspiroi minua lähtemään mukaan enemmän kuin mikään muu. Minulla on kyllä ollut aina omia toiveita sen suhteen, miten asiat lähtisivät sujumaan, mutta en ole aikaisemmin ajatellut voivani vaikuttaa asioihin paljoa. Nyt ajattelen, että pienetkin asiat voivat vaikuttaa – ja ehkä minä voin myös vaikuttaa, Fleming toteaa.
Poliittisen kodin SDP:stä löytänyt Fleming kokee vastaanoton olleen puolueen toimesta lämmin. Vaaleihin hän lähtee mukaan ennakkoluulottomasti. Flemingille on tärkeää kuunnella ihmisten tarinoita itsestään – niitä syvällisempiäkin kuin ainoastaan se, missä ihminen tekee töitä.
Kysyttäessä, miksi Flemingiä kannattaisi äänestää, hän vastaa:
– Koska minä välitän – enkä vain sano niin, Fleming päättää.
Teksti: Milla Zuev
Kuva: Elizabeth Fleming