Yksi aikakausi Tampereen ja Suomen historiassa on päättynyt, kun Tampereen Työväentalolla sijainnut, vuodesta 1946 saakka toiminut Lenin-museo on sulkenut ovensa pysyvästi 3. marraskuuta. Idänsuhteiden historiaa ja nykypäivää on kuitenkin tarjolla jatkossakin, sillä helmikuun 2025 puolivälissä entisen Lenin-museon tiloihin avataan idänsuhteiden museo Nootti.
Museonjohtaja Kalle Kallion mukaan museon uudistumisen ja nimenmuutoksen taustalla oleva tärkein syy liittyy museon uudistuvaan sisältöön.
– Lenin-museossa kerrottiin selkeä tarinankaari alkaen vuodesta 1905, jolloin Lenin ja Stalin tapasivat salaisessa kokouksessa Tampereella tiloissa, joissa Lenin-museo sijaitsi. Kerrottiin tarina bolshevikkivallankumouksesta ja Neuvostoliiton rakentamisesta Neuvostoliiton romahtamiseen vuonna 1991. Kuitenkin kun katsomme nyt, mitä Venäjällä tapahtuu, huomaamme, että valtio on ottanut talouden haltuun, toisinajattelijat ovat vankiloissa ja rahaa käytetään hillittömiä summia asevarusteluun. Myös Neuvostoliitossa harjoitettiin tällaista imperialistista etupiiripolitiikkaa, ja se on taas voimissaan. Mielipiteitä kontrolloidaan propagandan keinoin. Herää kysymys, hajosiko Neuvostoliitto, Kallio selittää.
Kyseessä oli Leninin ja Stalinin ensimmäinen kohtaaminen. Tapaaminen oli salainen, joten tietoa siitä, mitä sovittiin tai keskusteltiin, ei ole.
Nimi muuttuu myös siksi, että Lenin-museon nimi on aiheuttanut museon sisällöstä vääränlaisia mielikuvia. Museo on edellisen kerran uudistettu vuonna 2016, ja Kallio kertookin pohtineensa, olisiko nimenmuutokseen pitänyt ryhtyä jo silloin.
– Nyt kun museo jälleen uudistetaan, päätettiin lähteä liikkeelle uudella nimellä. Moni on ihmetellyt, mikä ”nootti” oikein on – kyllähän tuolta Venäjältä niitä nootteja on tänäkin syksynä tullut. Pääosin nimi aukeaa ihmisille hyvin, Kallio toteaa.
Kallio myös pohtii, miten museo Lenin-museona selittäisi sitä, mitä Venäjällä tapahtuu nyt. Historiaa tulee kaiken aikaa lisää, joten myös sitä esittelevien museoiden täytyy muuttua. Historiaa myös kirjoitetaan tämän päivän ihmisiä varten. Juuri nyt tapahtuu paljon kiinnostavia asioita, joilla on historialliset juuret. Lisäksi museoon kaivataan vierailulle koululaisia, ja opettajilla on saattanut olla kynnys järjestää retkiä ”Lenin-museoon”.
– Tuo ei ole enää kuvaava nimi. Museoissa ei voida keskittyä vain yhteen ukkoon, joka toimi joskus, Kallio toteaa.
Nootissa myös esiteltävä idänsuhteiden aikajänne on erilainen: vuodesta 1917 tähän päivään asti. Tarina lähtee liikkeelle keisarivallan kumoamisesta ja itsenäisen Suomen muodostumisesta sekä idänsuhteiden muodostumisesta Neuvostoliiton kanssa. Esiin halutaan tuoda myös aivan tavallisia ihmisiä, ei ainoastaan neuvostojohtajia.
– Museo tulee käsittelemään idänsuhteita monella tavalla, Kallio lupaa.
Nimeä ei tätä ennen ole muutettu myöskään siksi, että siihen on ihmettelyn lisäksi liittynyt tiettyä vetovoimaa. Museo on ollut suosittu turistikohde Tampereella. Vuonna 2016 tapahtunutta museon uudistusta ei aivan kaikki yleisö kuitenkaan täysin ymmärtänyt – ja monella on ollut erikoisia mielikuvia siitä, mitä Tampereella puuhataan.
– Viime vuosina kriittisempi suhtautuminen Venäjään on alkanut näkyä vahvasti. Osittain kritiikki on kohdistunut myös Lenin-museoon. Ei ole aivan ymmärretty, että meillä ei ole mitään tekemistä Putinin koneiston kanssa, vaan tämä on ihan kotoperäistä museotoimintaa ja historia on se, mikä meitä kiinnostaa, Kallio toteaa.
Työväentalo idänsuhteiden näyttämönä
Tampereen Työväentalo on merkittävä paikka, mitä tulee Suomen ja itänaapurimme välisiin suhteisiin. Leninin ja Stalinin kohtaaminen juuri Suomessa ja Tampereella johtui siitä, että kyseinen salainen kokous oli alun perin tarkoitus järjestää Pietarissa – mikä osoittautui mahdottomaksi venäläisen poliisin toiminnan vuoksi. Sosialistinen bolshevikkipuolie oli tuolloin vielä maanalainen ja terroristinen. Kokous siirrettiin Suomeen ja juuri Tampereelle, sillä täällä oli tapaamiselle otollinen Työväentalo ja lisäksi oma poliisilaitos. Tampereella kuitenkin valtaa piti poliisin sijaan Työväen järjestyskaarti vielä joulukuussa 1905.
– Tämä oli ikään kuin hyvä paikka vehkeillä, Kallio toteaa.
– Eihän sitä silloin kukaan tullut ajatelleeksi, että tämä olisi maailmanhistoriallinen juttu. Koska nämä veijarit kuitenkin tekivät vallankumouksen ja perustivat Neuvostoliiton, niin Suomen piti näyttää toisen maailmansodan hävittyään jotenkin, että ulkopolitiikkamme suunta muuttuu. Tätä piti todentaa erilaisilla teoilla, joista Lenin-museon avaaminen oli yksi. Museo toimi Suomi-Neuvostoliittoseuran pyörittämänä läpi kylmän sodan, Kallio kertoo.
Alkujaan museon johtajat olivat Kallion mukaan tiukan linjan kommunisteja ja stalinisteja, joten käytännössä kyseessä oli nimestään huolimatta Lenin-Stalin -museo.
Museo jatkoi toimintaansa myös Neuvostoliiton hajottua. Museo oli tähän mennessä muuttunut paljon: se keskittyi Leninin sijaan Neuvostoliiton historiaan. Tämä nähtiin tärkeänä osana Suomen historiaa. 1990-luvulla museossa myös alettiin käsitellä aikaisemmin vaiettuja aiheita, mutta nimi kuitenkin säilyi samana.
Työväentalon ulkoseinää koristavat edelleen Leninin kohokuviolaatta ja Lenin-museon kyltti. Kallion mukaan nämä ovat suojeltuja kohteita, eikä niitä voida poistaa. Keskusteluita kuitenkin käydään siitä, voitaisiinko ainakin Lenin-museon kyltille tehdä jotakin.
Vetovoima säilyy
Lenin-museo Lenin-museona on myös vetänyt kävijöitä Tampereelle ympäri maailman. Noin kolmannes museon kävijöistä on ollut turisteja. Miten tälle vetovoimalle käy nimen vaihtuessa?
– Uskomme siihen, että museon vetovoima kyllä säilyy. Olen vakuuttunut, että matkailijoilla kiinnostus Suomeen Venäjän naapurimaana sekä entisen Lenin-museon perintö riittävät siihen, että kiinnostusta meitä kohtaan on jatkossakin. Museo tulee edelleen olemaan samalla paikalla, ja Leninin ja Stalinin ensikohtaaminen on edelleen tapahtunut täällä. Paikan asema idänsuhteiden näyttämönä ei katoa mihinkään. Paikan henki on läsnä myös uudessa museossa. Nimi muuttuu ja museo muuttuu – historia ei kuitenkaan häviä mihinkään, eikä sitä olla häivyttämässä, Kallio lupaa.
Teksti: Milla Zuev
Kuvat: Milla Zuev