Seppo Salmista, pitkän linjan kuntapoliitikkoa ja Kunnallispolitiikan aallokossa – Käytännön oppikirja (2021) -teoksen kirjoittajaa kehotettiin hänen poliittisen uransa jo päätyttyä lähes 37 vuoden jälkeen kirjoittamaan itse omat muistelmansa. Näistä muistelmista syntyikin uransa alkuvaiheessa myös yhteiskunnallisten aineiden opettajana toimineen miehen oppikirja – 40-luvulta 2010-luvulle saakka Tampereen kuntapolitiikan vaiheita seuraavasta teoksesta hyötyvät niin nykyiset kuin tulevatkin valtuutetut.

– Minua neuvottiin kirjoittamaan kirja nimenomaan itse. Meillä on jo paljon teoksia, jotka on kirjoittanut ammattikirjailija. Tämän kirjan kohdalla oli tärkeää saada esiin selvä ja henkilökohtainen näkemys. Tästä ajatuksesta kirja lähti muodostumaan. Käyn siinä läpi esimerkiksi hallinnon uudistuksia ja olen kriittinenkin sen suhteen, ettei näitä kaikkia mielestäni mietitty loppuun.

– Oppikirja-nimitys on lähtöisin keskustelustani entisen kansainvälisen toimittajan Heikki Näreikön kanssa. Päädyimme siihen, että kyllä tätä voi sanoa oppikirjaksi. Tässä käydään perusteellisesti läpi monia erilaisia teemoja, joten totesimme nimen sopivaksi, Salminen kertoo.

Tampereen SDP:llä on tänä päivänä useita nuoria kaupunginvaltuutettuja, varavaltuutettuja ja eduskuntavaaliehdokkaita. Salminen neuvoo nuoria perehtymään huolellisesti valtuutetun poliittiseen vastuuseen ja tehtävään, sekä tekemään vaikuttamistyötä äänestäjien kautta.

– Perehdy huolellisesti kuntalakiin ja hallintolakiin sen osalta, mikä on valtuutetun tehtävä. Luottamushenkilöllä on vastuu samalla tavoin kuin virkamiehelläkin. Virkamies esittelee asiansa virkamiesvastuulla, luottamushenkilö poliittisella vastuulla. Tämä vastuu tulee ymmärtää. Tämä on numero yksi.

– Lisäksi, jos haluat vaikuttaa, kierrä kenttää. Tulet kuulemaan ihmisiltä kaikenlaisia odotuksia. Luottamushenkilön tehtävä on myös todeta, että tuo on ehkä mahdollista, mutta tuo ei ole. Kuntalaissa ja hallintolaissa määritellään luottamushenkilöiden tehtävät tarkkaan, Salminen neuvoo.

Kenttää Salminen on kiertänyt itsekin: hän kuului 1960-luvulla perustamaansa epäviralliseen jaostoon, ”karhukoplaan”, joka kävi ihmisten parissa tiedustelemassa mielialoja kuntapolitiikan suhteen. Jäsenet halusivat olla mukana tekemässä kunnallispoliittista ohjelmaa. Karhukoplan johdolla tehtiin perusteellinen selvitys siitä, mitkä ovat demarien tavoitteet. Mittaa selvitykselle tuli 30 sivun verran; tämän pohjalta syntyi kymmensivuinen kansanpainos, jota jaettiin yleisesti.

Tampereen poliittinen historia

Salmisen teosta voi hyvällä syyllä kutsua Tampereen poliittiseksi historiaksi. Tuo historia ei suinkaan ole ollut vailla konflikteja ja kahakoita: kädenvääntöjä liittyy esimerkiksi ensimmäisen pormestarin valintaan, kaupunginjohtaja Pekka Paavolan eroon johtaneeseen tapahtumaketjuun, niin sanottuun poliittisen värisuoran katkeamiseen kuin surullisenkuuluisan Pälkäne-liikkeen tekemään julkilausumaankin.

– Minusta Paavolan tapaus oli selvä ajojahti – hän oli erinomaisen hyvä kaupunginjohtaja. Hänestä haluttiin eroon. Osa kokoomuksesta lähti ajojahtiin mukaan ja tiesin, että se oli nyt menoa.

Salminen muistelee myös Paavolan tapausta seurannutta tilannetta, jossa Tampereen vasemmistoenemmistö kaventui vuoden 1984 vaalien myötä. Tätä ennen sosialidemokraateilla oli ollut perinteisesti kaikki kaupungin merkittävimmät luottamustoimet, eli valtuuston ja hallituksen puheenjohtajuudet, sekä kaupunginjohtajan ja useamman apulaiskaupunginjohtajan virat. Kokoomus oli vaatinut johtavia luottamustoimia itselleen jo aiemmin. Tähän ei oltu kuitenkaan suostuttu, sillä SDP:n asema oli vahva, paikat ”kuuluivat SDP:lle.”

– Tuolloin totesimme, että yhteistyötä porvareiden kanssa tarvitaan edelleen, eikä perinteistä aseveliakselia saa päästää rikkoutumaan, koska sen myötä saatettaisiin menettää kaupungille tärkeitä arvoja, kuten talouden vakaus ja luotettava yhteistyökumppanuus. Päädyimme siihen, että hallituksen puheenjohtajuus säilyi SDP:llä ja kokoomus sai varapuheenjohtajuuden.

Termi aseveliakseli viittaa SDP:n ja kokoomuksen yhteistyöhön, jonka tarkoitus oli estää SKP:n valta Tampereella.

– SKP oli tuolloin vuoden 1945 kunnallisvaalien aikaan vahva, sosialidemokraattien jälkeen toisiksi suurin ryhmä Tampereella. Meikäläisistä yritettiin kalastella valtuutettuja SKDL:ään. Aseveliakselin idea oli, että SKP:lle ei saanut antaa valtaa ja heidät piti pitää erossa merkittävistä paikoista. Voin sanoa, että näin syntyi mahdollisuus viedä asioita eteenpäin, kuten itse halusimme.

– Pälkäne-liike puolestaan oli nuorisoliiton vasemmistofraktio puolueessa. Liikkeen edustajat kirjoittivat lausuman, jossa todettiin, että sosialidemokraattien pitäisi noudattaa leniniläismarxilaista politiikkaa ja lähettivät sen julkisuuteen. Totesimme tämän jälkeen, että tällä liikkeellä ei ole mitään tulevaisuutta, Salminen muistelee.

Kun pormestarin virka perustettiin Tampereelle vuonna 2007, piti Hanna Tainiosta tulla Tampereen ensimmäinen pormestari. Varapormestarin ja valtuuston puheenjohtajan pestit oli pedattu kokoomukselle.

– Tuolloin SDP:n ryhmäpuheenjohtajana oli Pauli Ruoholahti ja kokoomuksen puheenjohtajana Seppo Rantanen, jotka ovat kirjoittaneet Pitkät pojat-kirjan. Kokoomuksesta nousi Rantasta kohtaan vastustus, ja hänet erotettiin puheenjohtajan paikalta. Tästä seurasi tapahtumaketju, joka teki Timo K. Niemisestä pormestarin ja Hanna Tainio jäi nuolemaan näppejään. Varoitin tuolloin ihmisiä, että ottakaa yhteyttä Pekka Paavolaan, joka oli perustanut Tampereen puolesta -nimisen ryhmän. Tiesin, ettei ollut mitään takeita siitä, että kokoomuksen ryhmä pysyisi Tainion takana.

Seppo Salminen

Salminen muutti Tampereelle vuonna 1967 vaimonsa Marin ja lastensa kanssa. Tesomalla asuessaan hän liittyi Tesoman sosialidemokraatteihin. Tesomalle oltiin perustamassa keskikoulua, ja Salminen toimi tässä toimikunnassa. Viljo Häkkisen jättäessä kunnallisjärjestön sihteerin paikan Salminen valittiin hänen tilalleen.

– Tuohon aikaan oli sovittu, että sihteeri ei saa olla ehdolla kunnallisvaaleissa. Pesti ei kuitenkaan ollut elinikäinen, vaan siirryin parin vuoden jälkeen Voionmaan opistolle yhteiskunnallisten aineiden opettajaksi. Olin opiskellut pääaineenani työvoimapolitiikkaa Tampereen yliopistossa.

– Opettajana minun oli mahdollista asettua ehdolle kunnallisvaaleissa. Tulin ensimmäisissä vaaleissani valituksi varsinaiseksi jäseneksi viimeisenä. Tästä alkoi poliittinen urani Tampereella.

Myöhemmin Salmisella oli monta tehtävää Tampereen kuntapolitiikassa. Hän toimi sosiaalipuolen apulaiskaupunginjohtajana, kaupunginhallituksen jäsenenä ja valtuuston puheenjohtajana.

– Alun perin oli sovittu, että jos olet valtuuston puheenjohtaja, sinulla ei voi olla muita tehtäviä kuntapolitiikassa. Tämä on mielestäni järkevä päätös. Puheenjohtajalla on niin suuri rooli koko kaupunkia ajatellen – yksi niistä tärkeimmistä rooleista.

Lopulta Salminen toimi tarkastuslautakunnan varapuheenjohtajana ja kahden viimeisen vuoden ajan puheenjohtajana vuoteen 2017 saakka.

– Tämän jälkeen jäin valtuustosta pois, kun ajattelin, että lähes 37 vuotta jo riittää hyvin.

Seppo Salminen on nähnyt vuosikymmeniä Tampereen kuntapolitiikkaa ja työskennellyt arvostetuissa ja vaativissa tehtävissä. Opiskeluaikoina häneltä kuitenkin jäi yksi työpaikka saamatta.

– Nuoruudessani Tampereen yliopiston työvoimapolitiikan opiskelijana minua kehotettiin menemään tapaamaan Finlaysonin tehtaan konttoripäällikköä. Keskustelimme ihan mukavasti, kunnes hän kysyi, missä opiskelen. Vastasin, että Tampereen yliopistossa.

– ”Aijaa, ai siinä punaisessa yliopistossa”, vastasi konttoristi. Jatkoimme vielä hetken aikaa keskusteluamme, kunnes nuorehko kaveri tuumasi, että niin – me kyllä katsomme, ettei Tampereen yliopistossa koulutuksensa saanut ole näihin tehtäviin sopiva. Lisäksi hän neuvoi minua pukeutumaan seuraavan kerran töitä hakiessani valkoiseen kauluspaitaan ja solmioon.

Salminen päätti keskustelun sanoihin:

– Jaaha, olemme nyt käyneet asiasta keskustelun ja todenneet, että olen kelvoton teidän palvelukseenne.

Jälkeenpäin tapausta ja elämäänsä tarkastellessaan Salminen toteaa, että parempi näin.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Joanna Leino, Hervannan Sosialidemokraattinen yhdistys ry:n hallituksen varajäsen ja Ammattiliitto Pron hallituksen jäsen, kertoo olevansa ”luottari rakkaudesta lajiin.”

Luottari tarkoittaa luottamushenkilöä – häntä, joka työpaikalla valvoo työntekijöiden oikeuksien toteutumista. Leino itse on työpaikkansa Swecon luottamushenkilö ja palkanlaskija.

– Luottari – rakkaudesta lajiin on yhteistyöryhmä, joka on syntynyt Pron, Teollisuusliiton, JHL:n, AKT:n ja SEL:n välisessä yhteistyössä. Ryhmän tarkoitus on tehdä meidän luottareiden työtä näkyväksi ja tukea luottareita. Olemme esillä sosiaalisessa mediassa ja lisäksi jaamme eri alojen luottareille sloganillamme varustettuja t-paitoja esimerkiksi hyvästä työstä tai oman tarinansa jakamisesta, Leino selittää.

– Haluamme promota liitosta riippumatta luottamushenkilön tehtävää. Toivomme, että ihmiset kiinnostuisivat luottarina toimimisesta. Swecolla esimerkiksi hiljattain tapahtuneen fuusion myötä käytiin läpi kaikki organisaatiomme ja järjestimme luottamushenkilövaalit. Kävi ilmi, että yhdessä vaalipiireistämme ei ollut ainuttakaan ehdokasta luottariksi. Haluamme tarjota tarinoita onnistumisista ja vertaistukea, jotta ihmiset eivät turhaan pelkäisi tarttua toimeen.

Mitä luottarilta vaaditaan työelämässä?

– Luottarina toimiminen ei missään nimessä ole rakettitiedettä. Tarvitaan vain halua hoitaa yhteisiä asioita ja puhaltaa yhteen hiileen. Neuvottelutaidoista on hyötyä, ja nekin harjaantuvat harjoitellessa. Lisäksi tarvitaan hieman keittiöpsykologiaa ja ihmistuntemusta. Näillä pääsee pitkälle. Yleisin syy, miksi ihmiset kieltäytyvät luottamushenkilön pestin vastaanottamisesta on pelko siitä, että se olisi liian vastuullista ja hankalaa, ja että he eivät olisi luottamuksen arvoisia – mikä on surullista. Meidän porukkamme tarkoitus on antaa vertaistukea ja rohkaisua.

Luottarihenkilöiden tsemppaus ei rajoitu tiettyihin ammattiliittoihin, vaan kuka tahansa luottamushenkilönä toimiva saa yhteistyöryhmältä tukea. Leino uskoo yhteistyön ja solidaarisuuden voimaan kaiken kaikkiaan: myös ammattiliittojen välillä.

Pron hallituksessa yhteistyötä yli puoluerajojen

Leino kuvailee Ammattiliitto Pron hallituksen toimintaperiaatetta idealistiseksi: puoluepolitiikka on pudotettu toiminnasta tietyllä tavalla pois. Hallituksen ryhmät perustuvat alakohtaisiin sektoreihin, joiden voimasuhteet määrittyvät jäsenmäärien mukaan. Järjestelmä on Leinon mukaan erilainen kuin monessa muussa ammattiliitossa.

– Esimerkiksi SAK:ssa ja Teollisuusliitossa hallitustyötä tehdään vahvasti puoluetaustan mukaan. Teollisuusliitossa SDP:n ja Vasemmistoliiton ryhmät ikään kuin kilpailevat keskenään, ja on olemassa vahvoja ryhmäsääntöjä.

– Meidän hallituksessamme kullakin sektorilla on tietyllä tavalla sama päämäärä: se, että Pron jäsenellä menee paremmin sektorista riippumatta. Mielestäni ammattiliitot ylipäätään voisivat käydä keskenään enemmän avointa vuoropuhelua. Meillä hallituksessa tavataan kerran kuukaudessa ja keskustellaan hyvin avoimesti eri päämääristämme.

Joanna itse kuuluu palvelusektoriin. Lisäksi Prossa on finanssisektori, julkinen sektori, ICT-alojen sektori ja teollisuusalan sektori.

– Meillä hallituksessa kaikki menee demokraattisesti: sektorien sisällä äänestetään asioista, jotka koetaan kullekin sektorille tärkeiksi. Meillä on laaja skaala jäseniä eri yrityksistä, joten joukkoon mahtuu paljon erilaisia ihmisiä.

– Strategiamme painopiste on, että kun on liiton jäsen, niin menee hyvin. Kaikki meillä hallituksessa haluavat turvata hyvän työelämän. Ammattiliittona me toimimme työelämässä ja niiden ihmisten eteen, jotka ovat työelämän käytettävissä, vaikka olisivat väliaikaisesti työttöminäkin.

– Hallituksemme ottaa kantaa esimerkiksi erilaisiin työelämää koskeviin lakiesityksiin, esimerkiksi juuri luottamushenkilöitä koskien. Ministeriöistä tulee meille kannanottopyyntöjä, joihin annamme lausuntoja. Tämä on hyvin tärkeä osa hallitustyöskentelyä, Leino painottaa.

Tällä hetkellä ajankohtaisimpana asiana Pron hallituksessa ovat työehtosopimusneuvottelut. Eduskuntavaalitavoitteensa hallitus on linjannut jo viime vuoden puolella. Prolaiset toivovat työntekijämyönteistä hallitusta, oli puoluekanta mikä hyvänsä, sekä mahdollisimman paljon työntekijöiden asioita edistäviä kansanedustajia.

Aktiivinen puoluejäsenyys ja ammattiyhdistystoiminta tukevat toisiaan

Ammattiyhdistystoiminnassa Leino korostaa puolueettomuutta ja yhteistyötä. Samalla hän on aktiivinen Tampereen SDP:n jäsen.

– Olen ollut SDP:n jäsen vuodesta 2012. Vuoden jäsenyyden jälkeen minut valittiin kunnallisjärjestön hallitukseen, jossa toimin kolmen kauden ajan. Olin ehdolla vuoden 2017 kuntavaaleissa. Edelliset kuntavaalit jäivät välistä Pron hallitustyöskentelyn vuoksi – jostakin oli pakko luopua, mutta katsotaan, kuinka ensi kerralla käy. Olen Hervannan demarien hallituksen varajäsen, mutta käytännössä istun joka kokouksessa.

– Henkilökohtaisesti en näe puolueettomuutta ammattiyhdistystoiminnassa ja aktiivista puoluejäsenyyttä toisensa poissulkeviksi, vaan toisiaan tukeviksi asioiksi. Omaan arvomaailmaani nämä kaksi sopivat saumattomasti.

Leinon mielestä työllisyyden kasvua kuluneella hallituskaudella tulisi liputtaa paljon enemmän.

– Työllisyyshän on viime vuosina kohentunut ennätyksellisesti. Lisäksi on hyvä, että työelämään on palannut pehmeämpiä arvoja: esimerkiksi hoitajamitoitusta on suurennettu. Tekijöistä toki on pulaa monesta syystä. Kaiken aikaa olemme kuitenkin menneet hyvään suuntaan, Leino kuvailee.

– Toivon kuitenkin, että tulisi myös tiettyjä lakimuutoksia, kuten alipalkkauksen kriminalisointi. Sipilän kaudella kiky-maksut siirrettiin paljolti työntekijöiden maksettavaksi, mistä olemme viime aikoina keskustelleet paljon. Muutos tähän ei tule ehtimään tälle hallituskaudelle, mutta myös tämän vuoksi toivon työntekijäystävällistä hallitusta.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Hakametsän Sosialidemokraatit ry vietti 111-vuotisjuhlaansa lauantaina 18. helmikuuta. Vuoden 2023 alusta yhdistyksen puheenjohtajana toiminut Anne Liimola kuvailee kunnioitettavan iän saavuttanutta yhdistystä aktiiviseksi ja laajan alueen kattavaksi.

– Meillä on ollut aina aktiivisia toimijoita niin kunta- kuin aluetasollakin. Emme ajattele itseämme kaupunginosaosastona, sillä meillä on toimijoita monesta kaupunginosasta. Meidän ja Tampereen Sosialidemokraattisen Kunnallisjärjestön tavoitteena on esimerkiksi kehittää eri puolueosastojen välillä.

– Eräs tärkeä tavoitteeni on osallisuuden lisääminen. Puheenjohtajana ajattelen, että on tehtävä paljon töitä puoluejäsenyyden tekemiseksi houkuttelevammaksi. Lisäksi haluan kannustaa myös jo jäseniksi liittyneitä aktiivisemmin mukaan toimintaan. Jäsenten mielipiteet ovat meille tärkeitä ja haluamme niitä kuunnella. Nyt kevään aikana on tulossa useampi tilaisuus, joihin toivon jäsenten aktiivista osallistumista, Liimola kuvailee.

Hakametsän demarit järjestää keväällä vuosittaisen sääntömääräisen kevätkokouksen, minkä lisäksi edessä on puoluekokous. Jäseniltä toivotaan mielipiteitä esimerkiksi puoluekokousaloitteiden ja ehdokasasettelun suhteen.

– Tulossa on myös avoin tilaisuus, jossa jäsenemme Pauli Ruoholahti kertoo kirjastaan Pitkät pojat. Lisäksi haluamme olla mukana aktiivisesti kunnallisjärjestön tilaisuuksissa sekä aktivoida jäseniämmekin osallistumaan näihin.

–  Luontoasiat kiinnostavat itseäni paljon. Kaupungin kasvua on kiinnostavaa seurata, mutta myös luonto on tärkeä. Mahdollisesti saamme jonkinlaisen luontoretkenkin järjestymään kuluvan vuoden aikana, Liimola kaavailee.

Monipuolinen alue- ja kuntavaikuttaja

Liimola itse on syntyperäinen tamperelainen. Hän on tehnyt työuransa varhaiskasvatuksessa päiväkodin johtajana. Lisäksi Liimola on ollut aktiivinen jäsen ammattiyhdistysliikkeessä ja tehnyt tämän tiimoilta niin Suomen kuin Pirkanmaankin tason töitä. Hakametsän demareiden puheenjohtajuuden lisäksi Liimolalla on useita muita luottamustoimia.

– Olen kuntapoliitikkona Tampereella ja Pirkanmaan hyvinvointialueella. Olen Pirkanmaan hyvinvointialueen monipalveluvaliokunnan jäsen ja vara-aluevaltuutettu. Kaupunginvaltuustossa olen varajäsenenä. Jäsenenä olen Asunto- ja kiinteistölautakunnassa sekä Pirkanmaan Jätehuollon hallituksessa. Olen myös kaupunkikuvatoimikunnan puheenjohtaja, Liimola kertoo.

– Luottamustoimista työllistävin on kaupunkikuvatoimikunta. Pidän kovasti työskentelystä tässä toimikunnassa, sillä arkkitehtuuri ja kaupunkikuvan kehittäminen on aina kiinnostanut minua. Puheenjohtajuus on oikein mielekäs rooli, ja samoin jäsenyys Asunto- ja kiinteistölautakunnassa. Näissä käsitellään kiinnostavia teemoja, Liimola kuvailee.

– Hyvinvointialueen monipalveluvaliokunnan työskentely kehittyy kaiken aikaa. Tehtävänkuva on laaja: kyseessä on haastava valiokunta, jossa teemme esimerkiksi erilaisia lausuntoja.

Monipalveluvaliokunta käsittelee paljon julkisia palveluita käyttävien ihmisten asioita. Pirkanmaan valiokuntamalli on Suomessa ainoa laatuaan.

Tampereella asiat hyvin, mutta ihmissuhdetöiden vetovoimaa kehitettävä

Liimola kertoo olevansa mielissään siitä, että osallisuutta on onnistuneesti kehitetty Tampereella. Hän kuvailee Tamperetta aktiiviseksi, toimivaksi ja vetovoimaiseksi kaupungiksi.

– Tämän saavutuksen eteen on tehty paljon työtä. Minulle ja SDP:lle on tärkeää, että meidän hyvinvointivaltiomme säilyy, eikä ketään jätetä yksin. On tärkeää, että hyvinvointialueellakin kuntalaiset saavat luvatusti tarvitsemansa palvelut.

– Tällä hetkellä suurin ongelma on työntekijöiden riittävyys. Niin Tampereella kuin hyvinvointialueellakin on aloja, joihin ei riitä koulutettuja työntekijöitä.

Miten esimerkiksi sote-alan houkuttelevuutta voitaisiin lisätä?

– Palkalla on aina merkitystä työn houkuttelevuudelle. Käteen jäävällä palkalla on oltava mahdollista elää. Työntekijän on myös kyettävä tekemään organisaatiossaan töitä omien arvojensa mukaisesti.

– Työpaikoille kaivataan hyvää johtamista. Lähijohtajalla on oltava aikaa perustyön tekijöille. Lisäksi lainsäädäntöä on noudatettava – lait ovat olemassa sen vuoksi, että niillä varmistetaan työn laadukas toteutuminen. Työyhteisötaitojen tulee olla kunnossa organisaatiossa. Näin työntekijöitä saadaan ja heidät saadaan myös sitoutumaan työyhteisöön, Liimola kuvailee.

– Olen itse tehnyt pitkän uran varhaiskasvatuksessa ja arvostanut omaa työtäni. Ihmissuhdetöiden tekijät tyypillisesti arvostavat työtään, ja heidän työtään tulisi myös yhteiskunnan arvostaa huolehtimalla siitä, että palkka on kohdallaan ja työolot kunnossa. Näin lain vaatimat tehtävät pystytään toteuttamaan.

Eduskuntavaaleissa kyse hyvinvointivaltion tulevaisuudesta

Huhtikuun alussa odottavilta eduskuntavaaleilta Liimola toivoo sosialidemokraateille ainakin yhtä uutta paikkaa Pirkanmaalta.

– Toivon, että äänestäjät ymmärtäisivät, että näissä vaaleissa on kyse hyvinvointiasioista, hyvinvointivaltion säilyttämisestä. Teen itse vaalityötä kaikille ehdokkaillemme ja mainostan heitä eri kanavissa. Olisi tärkeää, että puolueemme olisi jatkossakin pääministeripuolue, jotta voisimme jatkaa arvojemme mukaista työtä.

Nykyhallitus on kohdannut jo useamman poikkeuksellisen kriisin, jotka ovat vaikuttaneet niin maailmanlaajuisesti kuin Suomen ja Euroopan tasollakin.

– Nykyhallitus on mennyt kriisistä kriisiin ja kuitenkin samaan aikaan hoitanut asioita eteenpäin toimintakykyisenä. Samaan aikaan Suomen rooli ja merkitys Euroopassa ja maailmanlaajuisesti on selvästi vahvistunut. Tämä on hyvä asia ja pitkälti seurausta pääministeri Sanna Marinin sekä Tytti Tuppuraisen merkittävästä työstä Euroopan tasolla ja laajemminkin.

Liimola haluaa painottaa yhteistyön ja vuoropuhelun merkitystä kaikessa toiminnassa, myös politiikassa.

– Olemme eläneet ja elämme kriisiaikaa, eikä tulevasta voi olla varmuutta. Niin minä kuin Jukka Gustafssonkin puhuimme lauantain juhlapuheissamme historian merkityksestä.

– Jotta voi tehdä tulevaisuutta, on tunnettava historiaa. Historiassa on tehty päätöksiä sen hetkisen tietämyksen mukaan. On siis tiedettävä, mitä on tehty, ja kuitenkin pitää katse tulevaisuudessa. Toivon eri puolueosastojen tekevän tulevaisuudessa hyvää yhteistyötä, ja että puolueen jäsenyydestäkin tulee houkuttelevampaa. Uusia, eri-ikäisiä jäseniä tarvitaan – ja kaikille myös löytyy töitä, Liimola päättää.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev