Ilkka Porttikivi otti innolla vastaan 10. kesäkuuta Tampereen kaupunginvaltuuston päätöksellä kaupunkiympäristön palvelualueen lautakuntien apulaispormestarin pestin. Hänen edeltäjänsä työssä oli Pekka Salmi, joka jätti tehtävänsä siirryttyään Tampereen elinvoiman palvelualueen johtajaksi.  

– Minulla on suuri intohimo tähän työhön. Olen kova tekemään töitä ja haluan työskennellä niiden asioiden eteen, joissa on epäkohtia ja olla siellä, missä päätöksiä tehdään. Tämä on minulle kaikkein ominta, Porttikivi kuvailee itseään.  

Paljasjalkaisena tamperelaisena Porttikiven tavoite on tehdä kaupungista viihtyisämpää. Hän tekee mielellään yhteistyötä yli puoluerajojen – neuvotellen ja yrittäen luoda sellaista konsensusta, jolla hyviä asioita saadaan läpi.  

Monipuolinen työnkuva  

Paitsi kolmen lautakunnan – jätehuolto-, yhdyskunta-, ja joukkoliikennelaukuntien asiat, Porttikiven uusi työnkuva kattaa myös paljon muuta. Yllätyksenä Porttikivelle on tullut työnkuvan kansainvälisyys sekä laajuus.  

– Edustustilaisuuksia on ollut paljon, ja ne ovat pääosin olleet kansainvälisiä. Olen pitänyt paljon puheita, joista yhden ainoan suomeksi, loput englanniksi. Olen jo ehtinyt tapaamaan ihmisiä ympäri maailman, mikä on ollut mukavaa, Porttikivi kehuu työtään.  

Kansainvälisiin tapahtumiin on lukeutunut esimerkiksi yliopiston koordinoima yhteisömusiikin tapahtuma, jossa oli vieraita esimerkiksi Uudesta-Seelannista. Lisäksi Porttikivi on ollut mukana Koripalloliiton nuorten EM-kisoissa ja suurimmassa Pohjoismaissa järjestetyssä akvarellitaiteen symposiumissa.  

Syksylle Porttikivellä on tiedossa matka Sambiaan. Sambiasta tehtiin ensin vierailu Tampereen Raatihuoneelle, missä keskusteltiin kiertotaloudesta ja siitä, miten esimerkiksi jätehuolto ja kierrätys toimivat Sambiassa huonosti. Matkan on tarkoitus edistää jätehuoltoa ja kierrätystä Sambiassa.  

– Toivon, että meiltä lähtee mukaan yrityksiä, joilla olisi mahdollisuus tarjota heille apua, Porttikivi kommentoi.  

Suoraan Sambian matkaltaan Porttikivi suuntaa Brysseliin käsittelemään hiilivelkaisuusasioita.  

– Tamperehan yrittää olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Paikalla on edustajia monista muista kaupungeista ympäri Eurooppaa sekä apulaispormestareita kertomassa kokemuksistaan ja haasteistaan näissä kaupungeissa. Uskon, että tämä on hienoa, ja tästä voi tulla paljon uusia ajatuksia, Porttikivi ennakoi. 

Luontoarvot ja kaupungin kehitys kiinnostavat  

Porttikivi kertoo, että politiikkaan tullessaan häntä kiinnostivat eniten sosiaalipuolen asiat, kuten koulutus. Vuosien mittaan kaupungin kehitys, luonnonsuojelu, luontoteemat sekä kestävä kehitys alkoivat kiinnostaa enenevissä määrin. Näihin teemoihin hän myös kertoo profiloituneensa valtuustossa.

 – Apulaispormestarina minut erottaakin Pekka Salmesta se, että olen astetta enemmän suuntautunut luontoon ja kestävään kehitykseen. Muutoin olen ollut tyytyväinen Salmen linjaan – ei ole ollut suurempaa tarvetta muuttaa kurssia mihinkään suuntaan, vaan enemmänkin tuoda omaa tietoisuutta esiin luonnon monimuotoisuudesta, Porttikivi sanoo.  

Porttikivi haluaa olla tulevaisuuteen katsova apulaispormestari.  

– Esimerkiksi monet ratikan vastustajat sanovat, että ratikkaa ei olisi pitänyt rakentaa. Ilman ratikkaa kaupunki ei kuitenkaan olisi niin vetovoimainen. Aina ei nähdä tulevaisuusvaikutuksia etukäteen, Porttikivi pohtii.  

Porttikiven mielestä politiikassa ihmiset ikään kuin elävät liian usein tässä hetkessä, vaikka pitäisi katsoa pitkälle tulevaisuuteen – minkälaiseksi kaupunki on rakentumassa?  

– Usein nähdään vain se rakennusvaihe. Itse pyrin aina ajattelemaan, miltä kaupunki näyttää tulevaisuudessa ja miten asiat voisivat toimia paremmin. Esimerkiksi, jos liikenne ei toimi, virheitä on tehty jo kauan sitten, Porttikivi päättää.  

Anne Liimolaa pyydettiin konsernijaoston puheenjohtajaksi vankan kokemuksen vuoksi ensimmäisenä tehtävään astuneena naisena. Liimola on ollut konsernijaoston jäsen edellisellä valtuustokaudella, minkä lisäksi hän on aiemmin toiminut useissa puheenjohtaja- ja luottamustehtävissä, muun muassa puheenjohtajana Varhaiskasvatuksen Opettajien liitossa.

– Konsernijaosto on kaupunginhallituksen nimeämä, ja sen tehtävä on huolehtia kaupunkikonserniin kuuluvista yhtiöistä. Olen kokousten puheenjohtaja, mutta se ei suinkaan ole ainoa tehtäväni. Yli miljardista vastaamme tässä jaostossa, mikä on suunnilleen sama kuin kaupungin budjetti.

– Vastuuntuntoisena ihmisenä otin tehtävän totta kai vastaan. Minun on luotettu hoitavan tämä tehtävä hyvin: minulla on historiaa vastuullisissa tehtävissä. Tavoitteeni on aina ollut se, että teen tehtäväni niin hyvin kuin osaan.

Konsernijaosto käsittelee kaupunkikonsernin strategiseen kehittämiseen ja konserniyhteisöjen toimintaan liittyviä asioita. Se valvoo, arvioi ja ohjaa eri tahoja, kuten esimerkiksi kaupungin omistamia yhtiöitä ja säätiöitä. Jaosto seuraa esimerkiksi toiminnan ja talouden tavoitteiden toteutumista näistä ja vastaa riskienhallinnasta sekä hallitustyöskentelystä.

Henkilöstöasiat tärkeitä

Liimola on toiminut useissa puheenjohtajatehtävissä ja esimerkiksi päiväkodin johtajana. Vankalla ammattiyhdistys- ja työurataustalla hänellä on paljon konsernijaostossakin tarvittavaa osaamista. Henkilöstön hyvinvointi on myös jaoston puheenjohtajana Liimolalle sydämenasia.

– Se, että olen ollut kaupungin omistamien yhtiöiden hallituksessa aikaisemmin tarkoittaa sitä, että minulla on myös näkökulmaa siihen, minkälaista työskentely näissä yhtiöissä on. Myös työssäni päiväkodinjohtajana tein yhteistyötä muutamien kaupungin yhtiöiden kanssa. Minulla onkin paljon näkökulmia yhtiömaailmaan, myös strategiaprosessien kannalta.

– Missä tahansa tehtävässä olen ollutkaan, henkilöstön hyvinvointi on ollut minulle hyvin tärkeää. Kiinnitän konsernijaoston puheenjohtajana erityistä huomiota tähän. Työhyvinvoinnin on oltava kunnossa: tästä lähtee myös laadukas tulos ja tavoitteellisuus. Nythän olemme saaneet selvät ohjeet, että hallituksessa tulee olla myös henkilöstön edustaja, mikäli yhtiössä on yli 20 työntekijää. Minusta tämä on kaupungissamme selkeä edistysaskel, Liimola kertoo.

– Haluan myös itse tavata kaikkien kaupungin omistamien yhtiöiden edustajat henkilökohtaisesti syksyn aikana: ainakin toimitusjohtajan ja puheenjohtajan. Haluan tutustua yhtiöihin ja tehdä sen paikan päällä.

Minkälaisia asioita konsernijaostossa käsitellään lähiaikoina?

– Maailmantilanteessa on tapahtunut ja tapahtuu paljon, mikä saattaa näkyä konsernijaoston tehtävissä. Todennäköisesti konsernijaostossa tehdään ratkaisuja, jotka vaikuttavat selkeästi esimerkiksi sähkön ja veden hintaan – eli asioihin, jotka vaikuttavat tamperelaisten arkeen. Toistaiseksi olemme kyenneet tuottamaan kuitenkin veden edullisena.

– Sähkön hinnannousu puolestaan on saanut monet ajattelemaan omaa sähkönkäyttöään ja kulutustottumuksiaan; toivon, että kehitys jatkuu ja jatkossakin ajatellaan, minkälaisiin energiamuotoihin kannattaa panostaa, Liimola pohtii.

Tällä hetkellä käynnissä ovat myös Tampereen Veden yhtiöittäminen ja TKL:n yhtiöittämisselvitys.

– Yhtiömalli on todettu tässä kaupungissa toimivaksi, Liimola päättää.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Työväenmuseo Werstaan museonjohtaja Kalle Kallio on jo pidemmän aikaa ollut mukana SDP:n kulttuurijaostossa ja esimerkiksi johtanut kulttuuripoliittista ohjelmaa, joka luotiin noin viisi vuotta sitten. Vastikään hän aloitti lautakuntatyön Tampereen kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnassa.  

– Olen työväenliikkeen toimija viidennessä polvessa. SDP:hen liityin parikymmentä vuotta sitten Tarja Halosen presidentiksi valitsemisen aikoihin. Edelliset kaksi vuotta olin joukkoliikennelautakunnassa. Kulttuuri on kuitenkin se alue, jonka kanssa olen tehnyt töitä todella paljon, joten ymmärrys näistä asioista on aika hyvä. Paljon tehneenä huomaa sellaisia asioita, jotka eivät välttämättä pistä muiden silmiin. Joissakin asioissa olen toki jäävi, mutta tätä varten paikalla on varaedustaja, Kallio kuvailee.  

Werstas kiinnostavampi kuin koskaan 

Museonjohtajana Kallio on toiminut jo 18 vuoden ajan. Työväenmuseolla on useita merkittäviä kulttuuritehtäviä. Museo vastaa Suomessa työelämän historian ja sosiaalihistorian tallentamisesta. Työväen perintö, eli se, millaisia jälkiä työväestö on aikojen saatossa jättänyt ja toisaalta, mitä se tänä päivänä jättää, on Werstaan toiminnan ytimessä. Työväenmuseoita on myös muissa Pohjoismaissa, ja näiden kanssa Werstas tekeekin tiivistä yhteistyötä.  

Museo täyttää tänä vuonna 30 vuotta.  

– Werstas on syntynyt eri työväenliikkeen toimijoiden omista museotyöajatuksista. Museota perustettaessa huomattiin, että Suomessa on oltava yksi paikka, jossa työväen historian säilyttämisen työ hoidetaan ammattimaisesti. Tuolloin paikaksi valittiin Tampere.  

Tänä päivänä museo kiinnostaa yleisöä enemmän kuin koskaan. Sinne on myös aina vapaa pääsy.  

– Alkuun meillä kävi parhaimmillaan noin 5000 ihmistä vuodessa. Nyt tänä vuonna toukokuun loppuun mennessä kävijämäärä oli jo ehtinyt kolmeenkymmeneen tuhanteen. Olemme siis tekemässä jonkinlaista kävijäennätystä. 

Nyt museossa on esillä uusi päänäyttely nimeltä Yhteisvoimin. Näyttelyyn on kerätty materiaalia esittämään työväenliikkeen historiansa aikana saavuttamia yhteiskunnallisia uudistuksia. Museoon tulee uusi päänäyttely melko harvoin, joten kyse on isosta muutoksesta.  

Työväenliikkeen historiallisia saavutuksia Suomessa ovat esimerkiksi ensimmäinen naispresidentti, terveys- ja neuvolapalvelut, ilmainen koulutus ja peruskoulu, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien merkittävät parannukset, työelämän pelisäännöt, kuten viisipäiväinen työviikko sekä moni muu asia, joka tekee meistä suomalaisista monella lailla etuoikeutettuja. Näyttelyssä on myös näitä etuoikeuksiamme esittelevä elementti, jossa esimerkiksi pohditaan, millä tavalla köyhyys vaikuttaa ihmiseen.

 – 13 vuotta sitten näyttelyksi tuli Meidän kaupunki, joka oli hieman erilainen. Nyt kerromme toisenlaista tarinaa, jota olemme yrittäneet tuoda lähemmäs tätä päivää. Tarina alkaa nälkävuosista ja tulee melko lähelle nykyisyyttä. Olemme kuitenkin halunneet säästää tiettyjä pidettyjä näyttelyn elementtejä, kuten Työväentalon. Uusi näyttely on ollut viimeisen parin vuoden iso rutistus ja nyt se on saatu.  

“Täyden palvelun iloliiteri”  

Werstas tekee myös paljon sellaista, joka jää tavalliselle museokävijälle huomaamatta.  

– Kuvailen joskus, että tämä on “täyden palvelun iloliiteri”. Esimerkiksi meillä juuri päättyi hanke, jossa teille yläkoululaisille pakohuonepelin teollisuusmuseoon. Heidän oli tarkoitus päästä erilaisia tehtäviä tekemällä ulos. Peli liittyi kulutusyhteiskunnan kysymyksiin ja siihen, millä tavoin kestävää elämäntapaa voidaan harjoittaa. Osallistujille tämä oli mieleenpainuva ja erityinen kokemus, Kallio kertoo.  

– Teemme myös paljon työtä kokoelmiemme kanssa: nyt esimerkiksi meille on tullut uutena kokonaisuutena rakennusalan työvälinemuseo, jonka Rakennusliitto on aikanaan perustanut kurssikeskuksensa yhteyteen. Nyt kun tämä opisto on lopetettu ja he ovat siirtyneet sieltä pois, pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että kokoelma tulee tänne meille.  

Syksyisin Werstaalla järjestetään yhteistyössä Tampereen yliopiston kirjallisuustieteen opiskelijoiden kanssa Työväenkirjallisuuden päivä.  

– Työväenkirjallisuuden päivä on saanut alkunsa siitä, kun parisen kymmentä vuotta sitten joukko nokialaisia vanhempia herrasmiehiä pohti, onko työväenkirjallisuudelle omaa tapahtumaa. Totesimme, että sellaista ei ole, mutta eiköhän sellainen pitäisi järjestää.  

– Työväenkirjallisuutta ajatellaan helposti historiallisena ilmiönä, mutta mielestäni on vielä kiinnostavampaa, mitä on tämän päivän työväenkirjallisuus. Vanhan määritelmän mukaan se on esimerkiksi työväen lukemaa tai työväen kirjoittamaa kirjallisuutta ja jollakin tavalla aatteellisesti motivoitua. Nykyajan työväenkirjallisuus taas saattaa määrittyä enemmän sen kautta, minkälaista aihetta se käsittelee.  

Kallion mukaan tapahtuman suosio ja se, kuinka paljon se herättää keskustelua kertoo siitä, että yhteiskunnassamme on tarvetta keskustelulle esimerkiksi yhteiskuntaluokista sekä siitä, miten keskiluokkaista kulttuurielämä tyypillisesti on.  

Teksti: Milla Zuev

Kuvat: Milla Zuev

Ari Wigeliuksella on kokemusta siitä, millaiseksi elämä voi muuttua, mikäli haalii itselleen jatkuvasti liikaa kuormitusta – politiikassa tai työssä. Tällä hetkellä Wigeliukselle riittää yksi luottamustehtävä elinkeino- ja osaamislautakunnan jäsenenä.  

Kun Wigeliuksella oli yhtä aikaa kolme lautakuntapaikkaa, valtuustopaikka ja samaan aikaan työ Sähköliitossa yhteiskuntavaikuttamisen ja nuorisoasioiden parissa, politiikka tuntui ympäröivän koko elämää. Wigelius toivoo nuorille päättäjille mahdollisuuksia politiikassa, mutta kuitenkin myös sitä, että itse kukin muistaisi oman itsensä ajattelemisen tärkeyden.  

Tämä on varmasti tärkeä ajatus myös siinä mielessä, minkälaiseen suuntaan muodostunut hallitus on Suomea tällä hetkellä viemässä. Kaikkea ei ole syytäkään jaksaa oman sietokyvyn yli.  

Politiikkaa tuutin täydeltä – mistä omaa aikaa?  

– Olen melko suorasanainen ja usein useammassa luottamustehtävässä ollessani minua pyydettiin tekemään tai sanomaan asioita muiden puolesta. Varsinaisesti en palanut loppuun, mutta en aina jaksanutkaan, Wigelius kuvailee.  

– Minulla on kaksi pientä lasta ja työ. Itse olen nykyään ymmärtänyt, että itseäänkin kannattaa ajatella eikä välttämättä olla niin lojaali aina muille. Aiemmin en ymmärtänyt, miten saisin puoli tuntia aikaa liikuntaan viikossa – nyt liikun päivittäin. Harrastan juoksemista, pilatesta, kuntosalia ja joogaa. Kokouksiinkin on parempi mennä mieli ja keho hyvässä kunnossa.  

– Olen aina ottanut politiikassa asiat hyvin tosissani ja kertonut mielipiteeni hyvin suoraan. Nyt puoluekokousedustajana en aio pyrkiä millekään paikoille, vaan paikalla oleminen ja tämä yksi luottamustehtävä Tampereella riittää.  

Miten Wigelius neuvoisi nuoria poliittista uraa aloittelevia päättäjiä ylikuormituksen välttämisestä?  

– Tämä on asia, joka jokaisen täytyy selvittää itse. Helpointa tietenkin on sanoa, että omaa itseään on tärkeää ajatella. Työnantajasikaan ei tahdo, että menet kaiken aikaa eteenpäin liian kovaan tahtiin, sillä siinä väsyy.  

– Kannattaa tehdä jotakin, mitä ei ole ennen tehnyt. Itse ilmoittauduin pilatekseen sellaisena hetkenä, kun ylikuormitus oli todella voimakasta valtuustoaikanani.  

Ihminen ei edelleenkään ole kone, politiikassa tai työelämässä. Tämä on hyvä muistaa myös tulevana neljänä vuotena.  

Teksti: Milla

SDP on saamassa uuden puheenjohtajan Krista Kiurusta tai Antti Lindtmanista syksyn puoluekokouksessa Sanna Marinin väistyessä tehtävästä. Kilpakumppanit ovat parhaillaan Arvokiertueella, jolla he ottavat mittaa toisistaan puheenjohtajatenteissä eri paikkakunnilla. Sunnuntaina 11.6. saimme puheenjohtajaehdokkaat vieraaksemme Työväentalon juhlasaliin Matti Pulkkisen juontamaan puheenjohtajatenttiin.

Tilaisuus sujui hyvässä yhteishengessä: ehdokkaat pääsivät muun muassa listaamaan toistensa parhaita puolia sekä pohtimaan, minkä karaokekappaleen tahtoisivat laulaa kuulolla olleelle yleisölle, joka koostui suurelta osin puoluekokousedustajista. Kevennysten lisäksi tilaisuudessa käytiin läpi toki myös polttavaa päivänpolitiikkaa sekä katsottiin niin menneeseen kuin tulevaan.  

Keskustelussa katsottiin myös jo odottaviin europarlamentti- ja presidentinvaaleihin sekä annettiin aikaa yleisön kysymyksille.  

Poimimme tähän artikkeliin keskustelun parhaita paloja.

Puheenjohtajatentti oli osa Kiurun ja Lindtmanin Arvokiertuetta.

Minkälainen puheenjohtaja sinusta tulisi ja miksi pyrit SDP:n puheenjohtajaksi?  

Kiuru: “Olen päättänyt käyttää kesäkuukauteni siihen, että pääsisimme lopputulokseen puolueemme suunnasta ja siitä, millaisella ohjelmalla olemme lähdössä pääministerikisaan. Pidän mahdollista loikkaa puheenjohtajaksi melko pienenä, sillä olen jo ollut puolueen johtotehtävissä, hallitusvastuussa ja pääministerin sijaisena.” 

Lindtman: “Puheenjohtajana haluaisin uudistaa puolueemme seuraavalle vuosikymmenelle ja nostaa meidät uudelleen pääministeripuolueeksi. Olen neljännen kauden kansanedustaja, eli olen ollut 12 vuotta eduskunnassa. Kymmenen vuotta olen ollut puoluejohdossa jossakin roolissa – varapuheenjohtajana ja viimeisimmät vuodet eduskuntaryhmän puheenjohtajana. Olen ollut mukana rakentamassa puolueemme uutta nousua, joka mahdollisti SDP:n nousun pääministeripuolueeksi vuonna 2019. Tällä hallituskaudella olemme vieneet läpi monia todella merkittäviä uudistuksia siitä huolimatta, että olemme eläneet kriisiaikoja.”

Mitkä perusarvot ja tehtävät olisivat sinulle puheenjohtajana tärkeitä?  

Kiuru: “Tässä ajassa kaikkein tärkeintä on, että yhteiskunnassa säilyy SDP:n arvojohtajuus. Marinin perintö on siinä, että isoissa oikeudenmukaisuuskysymyksissä ja ihmisoikeuskysymyksissä me olemme arvojohtaja. Oikeistohallitus kohtelee ihmisiä eriarvoisesti asettaen toiset toisten edelle. Toisista välitetään, mutta ei toisista. Tämä ei ole ollut meidän linjamme. Meidän tulee herättää ihmisissä luottamusta, arvostaa koulutusta ja osaamista, huolehtia sosiaali- ja terveyspalveluista ja tarjota työtä ja toimeentuloa ihmisille. 

Lindtman: ”Edelleen tässäkin ajassa kestävät arvot tulevat periaateohjelmastamme. Perusarvomme ovat vapaus, solidaarisuus ja oikeudenmukaisuus. SDP on liike, joka on aina löytänyt ja pystynyt tarjoamaan ratkaisuja. SDP on rakentanut suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa, ollut viemässä Suomea Euroopan unioniin ja nyt me veimme Suomen Natoon. Olemme aina eläneet ja hengittäneet myös tulevaisuuden kysymyksistä. Nyt liikettä pitää viedä kohti tulevaisuutta ja uudistaa. Tärkeintä on, että Suomesta tulee maailman ensimmäinen hiilineutraali hyvinvointiyhteiskunta. Lisäksi työnteon tulee olla aina kannattavaa. Me onnistumme tässä kaikessa, jos saamme kaikki suomalaiset mukaan.” 

Jos SDP tosiaankin on nyt oppositiossa, minkälaista on oppositiopolitiikkasi?  

Kiuru: “Olen aina ajatellut, että yhteiskuntaa on kehitettävä ennemmin yhdessä sopimalla kuin erikseen repimällä. Nyt meidän on kuitenkin pakko asettua vastavoimaksi jokaista miestä ja naista myöten ja tiukasti vastustaa sitä, mitä täällä tällä hetkellä tehdään. Meidän on tarjottava oma selkeä vaihtoehtomme, jolla haastamme oikeistohallituksen. On toki myös kysyttävä, mihin meillä on rahaa tässä ajassa. Vain omalla, uskottavalla politiikalla pärjäämme. Ihmisiin tulee investoida heidän tarpeidensa pohjalta. 

Lindtman: ”Politiikka riippuu siitä, minkä asetamme tavoitteeksi. Mikäli tavoitteena on nousu pääministeripuolueeksi, niin puheenjohtajana on oltava uskottava pääministeriehdokas. Miten tämä tapahtuu? Edellistä nousua olimme rakentamassa vuosina 2015–2019, kun kannatuksemme oli historiallisen alhainen. Tällöin teimme kaksi asiaa: kutsuimme suomalaisen yhteiskunnan ja kansalaisyhteiskunnan mukaan. Aloimme rakentaa vaihtoehtoa Sipilän politiikalle. Kun tuolloinen hallitus näytti karvansa, tämä mahdollisti sen, että meillä oli olemassa uskottava vaihtoehto, ja kannatuksemme nousi. Meidän on siis uskottavalla vaihtoehdolla luotava toivoa, kutsuttava ihmiset mukaan ja laitettava rohkeasti vastaan.”

Sanna Marin on niittänyt kansainvälisesti enemmän kiitosta ja kunniaa kuin Suomessa. Mitä sanotte kaikille heille, jotka ovat katsoneet tehtäväkseen väheksyä hänen saavutuksiaan?  

Kiuru: “Tässä on tullut ajateltua, miten alas Suomessa voidaan vajota. Sanna Marin on ollut erinomainen puheenjohtaja ja pääministeri, eikä hänestä ole saatu mitenkään sellaista heikkoa kohtaa irti, niin on vain pitänyt keksiä jotakin, millä vetää matto alta. Se vetää ihon kananlihalle. Itse koin pienemmässä mittakaavassa koronavuosien aikana samantyylistä kohtelua. On hävytöntä, mitä tässä maassa saadaan sanoa.” 

Lindtman: ”Tässä kuluneen kolmen vuoden aikana olen monesti sanonut, että pääministerikin on vain ihminen. Tähän kaikkeen kiteytyy paljon meidän ajastamme. Aika on armoton. On ollut niitä hetkiä, kun kukaan ei ole puolustanut Sannaa, ja se on ollut eduskuntaryhmän puheenjohtajan tehtävä. Me emme liikkeenä halua alistua tällaiselle kulttuurille, vaan haluamme omalla esimerkillämme osoittaa muuta. Polarisaatiota on niin paljon, että ymmärrykselle ja yhteistyökyvylle olisi tilausta. Ollaan me aikuinen, arvokas liike, eikä anneta periksi heille, jotka viettävät päivänsä sosiaalisessa mediassa räyhäämässä.”  

Lindtman kertoi myös tapauksesta, jossa kaksi tyttöä ulkomailta olivat ilmoittaneet vanhemmilleen pitävänsä Sanna Marinista paljon.  

“He sanoivat, että hän on erittäin hyvä tanssimaan.”

Teksti: Milla Zuev

Kuvat: Milla Zuev

Hanna-Maria Grann on työskennellyt hoitoalalla noin 20 vuotta. Hän on nähnyt terveydenhoidon muutoksen ja pitää nykyistä hoitajapulaa hyvin huolestuttavana. Grannin mukaan koulutuspaikkojen lisääminen ei välttämättä kuitenkaan ole ainoa vastaus kiperään kysymykseen: ensinnäkään ei voida olettaa, että kuka tahansa voidaan ohjata hoitoalalle, ja toisekseen palkkojen ja työolojen tulisi olla kunnossa, jotta hoitajat pysyisivät alallaan.

Grannille terveyden edistäminen ja ongelmien ennaltaehkäisy on hänelle sydäntä lähellä. Hän toimii myös ammattiyhdistysaktiivina ja työsuojeluhenkilönä. Henkilöstön hyvinvointi, työturvallisuus sekä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointi ovat hänelle tärkeitä asioita.

– Haluan omalta osaltani vaikuttaa siihen, että työelämästä tulee oikeudenmukaisempaa ja reilumpaa, ja varmistaa tämän kaikille, Grann kommentoi.

Ennen Pirhaan siirtymistä Grann oli Tampereen sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen sekä sotelan yksilöjaoston jäsen ja varapuheenjohtaja. Hän oli ensimmäistä kertaa ehdolla edellisissä kuntavaaleissa ja näistä vaaleista hän nousi varavaltuutetuksi.

Tulevan hallituksen ei pitäisi vimmalla leikata sote-menoista

Suomeen on parhaillaan muodostumassa varsin todennäköisesti oikeistopohjainen hallitus. Talouden sopeutuksessa myös leikkaukset sosiaali- ja terveyspalveluihin ovat mahdollisia.

– Tulevan hallituksen ei pitäisi vimmalla leikata ja säästää sote-menoissa: meillä ei ole varaa menettää enää yhtäkään koulutettua sosiaali- ja terveysalan ja varhaiskasvatuksen ammattilaista. Koulutettujen ammattilaisten pitoon ja alojen vetovoimaisuuteen on löydyttävä riittävä rahoitus, jotta voimme järjestää palveluita ylipäätään.

– Tärkeää on myös panostaa ennaltaehkäiseviin palveluihin ja terveyden edistämiseen, jotta korjaaviin palveluihin pääsisivät oikeaan aikaan he, jotka niitä tarvitsevat, Grann muistuttaa.

Sosiaali- ja terveyspuolen leikkaukset ovat myös työllisyyden ja kansantalouden kannalta lyhytnäköisiä: mikäli näihin ei panosteta, ihmiset joutuvat yhä huonompiin tilanteisiin ja tulevat yhä sairaammiksi, mikä taas lisää sosiaali- ja terveyspalveluiden menoja pidemmällä tähtäimellä.

– Meidän tulee kyetä ohjaamaan ja auttamaan ihmisiä jo ennalta ehkäisten mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Se on kaikille osapuolille parempi ratkaisu kuin asioiden korjaaminen jälkeenpäin, ja myös aina kustannustehokkaampaa, Grann tiivistää.

Tärkeimpänä keinona, jota tuleva hallitus voi käyttää, Grann näkee sote-henkilöstön työolojen saattamisen kuntoon.

– Henkilöstön työhyvinvointi on onneksi nostettu Pirhan strategiaan, joten asiaan suhtaudutaan vakavasti ja sen tärkeys on ymmärretty.

20 vuotta hoitoalalla työskennellyt Hanna-Maria Grann pitää hoitajien työolojen ja palkkojen kuntoon saattamista tärkeimpänä keinona vastata henkilöstökriisiin.

Henkilöstökriisi koskettaa myös Tamperetta ja vaikeuttaa palveluiden järjestämistä

Tampere ei Grannin mukaan ole muuta maata paremmassa asemassa henkilöstökriisissä. Täälläkin henkilöstöpula vaikuttaa palveluiden saatavuuteen ja sitä kautta hoitoonpääsyyn.

– Pirhan alettua on konkretisoitunut, kuinka erilaisia tapoja eri kunnissa on ollut järjestää samanlaista palvelua, puhumattakaan sellaisista palveluista, joita kaikki kunnat eivät järjestä. Toisaalta sekin on vahvistunut, että yhtenäisten palveluiden järjestäminen ja niistä linjaaminen vaatii aikaa. Tampereella hyvinvointialueiden alkamiseen varauduttiin mielestäni kohtuullisesti, ja esimerkiksi sosiaali- ja terveyslautakunnassa jo mietittiin hyvinvointialueiden valmisteluissa sovittuja linjauksia.

– On myös tärkeää muistaa, että kuntien vastuulla on edelleen terveyden edistäminen ja ennaltaehkäisevien toimintojen tarjoaminen, mikä tulee ottaa huomioon kuntaa koskevia päätöksiä tehtäessä. Näitä ovat esimerkiksi varhaiskasvatusryhmien ja koululuokkien koot, erityistuen mahdollistaminen, kaupunkisuunnittelu, ulkoliikuntamahdollisuudet ja kulttuurihyvinvointi, Grann päättää.

Teksti: Milla Zuev

Kuvat: Hanna-Maria Grann ja Milla Zuev

Mirva Niinivaara on hallintotieteiden maisteri, uravalmentaja sekä kiertotalouden puolestapuhuja. Hän vaikutti politiikassa jo yliopisto-opintojensa aikaan Tamyn edustajistossa SDP:n riveissä – samoin kuin moni muu niin kuntapolitiikkaan kuin eduskuntaankin myöhemmin päätynyt opiskelutoveri. Eräästä heistä, Sanna Marinista, tuli pääministeri.

– Tuolloin edustajistossa vaikutti monia ihmisiä, joista on tullut hyviä päättäjiä yli puoluerajojen. Kuntapolitiikkakin on sitä, että täytyy osata tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa.

Niinivaara on Tampereen tarkastuslautakunnan varajäsen ja Tampereen kaupungin lahjoitus- ja tukirahaston toimikunnan jäsen. Lisäksi hän toimii Tuomiokirkkoseurakunnassa varajäsenenä ja Sask:n (Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus) lähettiläänä. Hän on myös Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:n valtuuston varajäsen.

Tekstiiliteollisuus saastuttaa kuin lento- ja rahtiliikenne

Vaateteollisuus tuottaa päästöjä yhtä paljon kuin lento- ja rahtilaivaliikenne yhteensä. Ongelmana ovat tuotannossa käytettävät ympäristömyrkyt, veden tuhlaaminen sekä rikkinäisten ja käyttökelvottomien vaatteiden kuljettaminen toiselle puolelle maailmaa. Myös työntekijöiden ala-arvoinen kohtelu vaateteollisuudessa on useiden kuluttajien tiedossa – samoin kuin mikromuovien pääseminen vesistöihin ja tätä kautta ruokapöytiimme.

Toisaalta tiedostavuuden kasvu on tuottanut erilaisia tapoja kuluttaa: käytetty on nykypäivänä trendikästä. Markkinoille on tullut myös vaatelainaamoita – välttämättä ei ole järkevää hankkia esimerkiksi uutta juhlamekkoa, jota käyttää elämässään sen yhden kerran. Toisaalta hienot kauppakeskukset ja uuden ostaminen tuottavat mielihyvää ja uudet vaatteet ovat halvempia kuin koskaan: mutta millä hinnalla vaatteet on oikeasti tehty? Kestävä vaateteollisuus on Niinivaaralle sydämenasia.

– Jos tietää sen, mistä kulisseista vaatteet ovat tulleet kauppaan, todellisuus näyttäytyy hyvin toisenlaisena kauppakeskusten hienoista puitteista. Tuottamispaikkana voi olla jokin räjähtänyt tehdas, jota ei ole alun alkaenkaan tarkoitettu vaateteollisuuden käyttöön – esimerkiksi Ran Plazan tehdasromahdus Bangladeshissa vuonna 2013. Noin 1100 ihmistä sai surmansa vaatetehtaan romahduksessa. Tämä painaa itseäni hyvin paljon.

– Tiedän kuitenkin, kuinka hankala yksittäisenä kuluttajana on tehdä eettisiä valintoja. Tekstiiliteollisuus on kuitenkin yksi pahimmista saastuttajista. Tuottajamaiden ihmisoikeudet voivat olla todella heikot ja tuotteen tuotantopolku surullinen. Onkin loistavaa, että käytetyn ostamisesta on tullut trendikästä. Käytettynä ostettu halpaketjun vaate ei tietenkään ole eettisesti tuotettu, mutta on silti kestävämpää ostaa se, kuin ostaa aina uutta. Lopulta kiertotalouden tulisikin olla sellaista, että uutta materiaalia ei enää tarvitsisi tehdä.

On selvää, että eettisesti tuotettujen ja vaikkapa kotimaisten vaatteiden ostaminen ei ole halpaa. Moni tiedostaakin halpamuodin ongelmat, mutta taloudellinen tilanne ei anna myöten niin eettistä kuluttamista kuin henkilö toivoisi. Niinivaara itse pyrkii hankkimaan mahdollisimman paljon vaatteita käytettynä, vaikka painottaakin, ettei itsekään ole välttynyt halpamuodilta.

– En yritä esittää, että olisin itse millään tavalla viaton tai kirkasotsaisempi kuin muut kiertotalousasiassa. Kuitenkin nämä asiat on hyvä tiedostaa. Tampereella on paljon hyviä kirpputoreja, ja lisäksi on tullut käytettyjen vaatteiden verkkokauppoja.

– Näen itse muodin taiteenlajina. Pidän muodin ja muotitalojen seuraamista. On kuitenkin pohdittava, miten muoti saadaan kulutuksessa kestävälle pohjalle. Esimerkiksi on järjetöntä, että jos 70 euron hintaisesta takista hajoaa vetoketju, on uuden takin ostaminen edullisempaa kuin vetoketjun korjauttaminen. Jos vaatteiden korjaaminen olisi rahallisesti kannattavaa, se toisi ihmisille työpaikkojakin.

– Marimekkoa kritisoin hieman siitä, että merkin tuotanto on viety muihin maihin, kuten Turkkiin, missä ihmisoikeudet, palkat ja työolot ovat huonossa kunnossa. Marimekko kuitenkin mielletään hyvin sinivalkoiseksi merkiksi.

Kuluttajia myös on johdettu melkoisesti harhaan joidenkin vaatemerkkien tuotannon eettisyyden suhteen. Esimerkiksi eräs nyt jo konkurssin tehnyt verkostomarkkinointiyritys markkinoi omaa vaatetuotantoaan eettisenä sillä verukkeella, että vaatteet on tuotettu juuri Turkissa.

Nuorissa on tulevaisuus – muodissakin

Niinivaaraa ilahduttaa, että muotiin suhtautuminen on muuttunut – kaiken ei tarvitse aina olla uutta.

– 1990-luvulla Tampereelle tuli esimerkiksi H&M, mikä lisäsi halpojen vaatteiden ostamista. Nyt on tapahtunut iso notkahdus – kirppisten suosio on huima, ja Tampereella on kaksi isoa kauppakeskusta, joista molemmista on varattu kokonainen kerros kierrätetyille vaatteille. Tämä on kuluttajalle erinomainen tapa harjoittaa kiertotaloutta.

– Luin eilen Helsingin Sanomista jutun, jossa haastateltiin nuoria, jotka kertoivat, etteivät enää osta vaatteita oikeastaan uusina. Muistelin, kun minusta ja kavereistani tehtiin nuorena niin ikään juttu Helsingin Sanomiin: punktyylisesti pukeutuneina kerroimme myös, että emme osta uusia vaatteita, vaan ostamme niitä kirppareiltä ja teemme myös itse.

Nyt käytetyn ostaminen onkin valtavirtaa.

– Nuoret ovat aina fiksumpia kuin edellinen sukupolvi. Heistä muutos tulee, tässäkin asiassa, jos on tullakseen.

Aiemmin tavarataloissa on myyty pääasiassa uusia vaatteita ja käyttötavaroita. Nyt niin Sokos kuin Stockmannkin ovat saaneet kokonaiset kerrokset, jotka on pyhitetty kierrätysmuodille. Samoin esimerkiksi Ratinan kauppakeskuksen yhteydessä on lastenvaatekirpputori. Tampereen kirpputoritarjonta on ylipäätään oikein hyvä.

Luonnon monimuotoisuuden suojelu on verissä

Luonnon monimuotoisuuden suojelu on kuulunut Niinivaaran arvomaailmaan lapsuudesta asti.

– Molemmat isovanhempani olivat maanviljelijöitä. Vietin kesät heidän luonaan Pohjois-Savossa, joten minulla on käytännön kosketuspintaa maaseutuun. Eläinten, luonnon, villieläinten ja ekosysteemin suojelu ovat olleet minulle tärkeitä arvoja aina.

Myös ihmisten auttaminen on Niinivaaralle tärkeää niin hänen ammattinsa kuin perusarvojensakin kautta. Koulutus- ja uravalmentajana hän näkee, miten suuri merkitys koulutuksella on ihmiselle, hänen työllistymiselleen ja työssä pärjäämiselle.

– Ilman hyvinvointivaltiota, jossa on ilmainen koulutus, en välttämättä olisi itse maisteri. Pidän erittäin tärkeänä, ettei koulutuksesta leikata, mitä käynnissä olevissa hallitusneuvotteluissa on kaavailtu. On tärkeää, että opiskelija saavuttaa opintojensa aikana työelämän vaatimat taidot, pohtii itse 17-vuotiaasta lähtien ihmisten parissa töitä tehnyt Niinivaara.

Teksti: Milla Zuev

Kuvat: Milla Zuev

Jenny Vaara on siirtymässä yhdyskuntalautakunnan varsinaiseksi jäseneksi kesäkuun alusta alkaen. Aikaisemmin hän on ollut yhdyskuntalautakunnassa Leena Heinon varajäsenenä. Vaara haluaa vaikuttaa lautakunnassa erityisesti siihen, että erilaisilla liikkujilla olisi turvalliset ja hyvät mahdollisuudet liikkua kaupunkiympäristössä.

– Yhdyskuntalautakunnan ympäristö- ja rakennusjaostossa toimiessa huomasi konkreettisesti, kuinka suuri merkitys kaavalla on, kun määritetään sitä, minkälaisia uusia rakennuksia Tampereelle rakennetaan. Kaava kattaa koko meitä ympäröivän alueen: teistä puistoihin ja julkisiin rakennuksiin. Yhdyskuntalautakunnassa työskennellessä pystyy vaikuttamaan suuntaan, johon Tampere kehittyy.

Oulusta kotoisin oleva, kolme vuotta Tampereella asunut Vaara kertoo liikkuneensa kaupungeissa aina paljon jalan tai pyörän selässä.

– Olen aina ollut kiinnostunut siitä, miten kaupungeissa suunnitellaan ihmisen kokoisia ympäristöjä: miten paikasta toiseen pääsee ja millainen on kaupungin matala taso, eli puistoalueet, joita ei ole tarkoitettu autojen käyttöön, sekä esimerkiksi kaupat ja kivijalkaliikkeet. Ylipäätään kiinnostavia ovat kaikki isot julkiset rakennushankkeet, kuten koulut. Koulut olivatkin ensimmäisiä kiinnostuksen kohteitani: se, minkälaista reittiä kouluun tullaan ja millainen on itse kouluympäristö.

Tampere on tiivistyvä kaupunki, jonne rakennetaan kaiken aikaa uusia alueita ja lisää jo rakennetuille alueille. Miten Tampereesta rakennetaan samaan aikaan viihtyisää kaupunkia?

– Puistot, viheralueet ja puut on tärkeää säilyttää. On tärkeää, että kaupunkilaisilla on mukavia ajanviettopaikkoja, jotka eivät kesällä myöskään ole paahteisen kuumia. Yksi hyvä esimerkki onnistuneesta viihtyisän ympäristön luomisesta on kaupunkilaisten käytössä oleva Ranta-Tampellan alue.

Ranta-Tampellassa on esimerkiksi kävelyreittejä ja katettuja istumapaikkoja. Lisäksi alueelta lähtee kävelijöille ja pyöräilijöille tarkoitettu Näsinsilta kohti Särkänniemeä.

Pyöräily on nopea tapa liikkua, jos reitit on suunniteltu hyvin

Oulussa ei tunneta kausipyöräilyä: niinpä ympäri vuoden pyöräilevä Vaara oli hämmentynyt, kun Tampereelle muutettuaan huomasi, että ilmojen viiletessä ihmiset luopuivat pyöräilystä. Vaara itse yrittää pyöräillä niin paljon kuin mahdollista ja puhuu mielellään pyöräilyn puolesta. Vaara oli myös vapaaehtoisena järjestämässä perhepyöräilysuunnistusta Pyöräilyviikolla 5.–14.5. Monilla pyöräilykausi alkaa keväällä, ja perheet lähtivätkin tapahtumaan mukaan innoissaan.

– Pyöräily on helppo tapa liikkua paikasta toiseen etenkin lyhyillä välimatkoilla. Kaupungissa suurin osa välimatkoista on alle viiden tai kahden kilometrin mittaisia. Nämä on todella helppo kulkea julkisilla tai pyöräillen. Pyöräily on nopeakin tapa, jos vain reitit on suunniteltu sujuviksi.

Leena Heino kertoi haastattelussaan, että yli kilometrin matkalle ihmiset valitsevat kulkuvälineeksi kuitenkin useimmiten auton.

Talvellakin tosiaan voi pyöräillä: tähänkin kannustettiin kuluneena talvena Tampereella.

– Talvella Tampereella otettiin uutena käyttöön talviagenttitoiminta. Talviagentit ilmoittivat viikkotasolla siitä, miten talvikunnossapito oli milläkin alueella onnistunut pyöräilijän ja jalankulkijan kannalta. Tämän kaltaiset konkreettiset asiat vaikuttavat talvikunnossapidon laatuun ja kannustavat siihen, etteivät ihmiset talvellakaan lopettaisi liikkumista.

– Yhdyskuntalautakunnassa aion edistää kävelyn ja pyöräliikenteen edellytyksiä pyrkimällä vaikuttamaan siihen, että liikennesuunnitelmat ja uudet kaavat huomioisivat eri kulkumuodoilla liikkuvia. Risteysalueilla tulisi olla helppo tunnistaa, kuka on kääntymässä. Voidaan pohtia, käytetäänkö esimerkiksi punaista asfalttia, josta pyörätien tunnistaa helposti, ja joka auttaa autoilijaa havaitsemaan pyöräilijän. Taajamassa on hyvä pohtia myös liikennenopeutta ja voisiko sen kautta mahdollistaa sen, että pyöräilijät voisivat turvallisemmin ajaa ajoväylillä.

Työnantajat voivat tukea pyöräilyä

Vaaran oma työmatka Tampereen yliopiston Hervannan kampukselle on seitsemän kilometrin mittainen. Jos työpaikalla ei olisi kunnollisia mahdollisuuksia peseytymiseen, voisi työmatka taittua pyörän sijasta esimerkiksi ratikan kyydissä. Pyöräily on kuitenkin hyvää liikuntaa ja vaikuttaa tätä kautta vaikkapa työntekijöiden terveyteen ja kokonaishyvinvointiin.

– Meidän työpaikallamme otettiin käyttöön pyöräilyetu loppuvuodesta 2022. Monet tuttavapiirissäni miettivätkin, hankkisivatko sähköpyörän tämän edun kautta. Usein valitaankin kulkuvälineeksi jo pyörä auton sijaan.

Pyöräetu otettiin käyttöön Suomessa noin kaksi vuotta sitten. Pyöräetua saa vuosittain 1200 euroon saakka, ja sitä voi käyttää niin pyörän huoltoon kuin uuden hankkimiseenkin. Pyöräetu on veroetu: jos sen kautta hankkii pyörän, säästää noin 20–30 prosenttia sen hankintahinnasta. Etu oli suosittu jo ensimmäisenä käyttöönottovuotenaan ja sen suosion odotetaan nousevan.

Pyöräily on hyvää liikuntaa ja vaikuttaa tätä kautta työntekijöiden terveyteen ja kokonaishyvinvointiin. Pyöräilyn tukeminen voikin paitsi tukea työntekijöiden terveyttä, myös näkyä pitkällä tähtäimellä pienempinä sairauspoissaolokustannuksina.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev