Kokousraportti Asunto- ja kiinteistölautakunta 29.10.2026

Asunto- ja kiinteistölautakunta (Akila) kokousti viitisen tuntia kokouksessaan, joka pidettiin Pyynikin lukiossa. Kokousta ennen tutustuimme rehtori Niina Peltosen johdolla kouluun. Ajankohtaisten asioiden lista oli pitkä ja viritti monipuoliseen keskusteluun. Saimme selvitykset mm. liikkumisohjelmasta 2026–2030, vuoden 2027 vuosisuunnitelman valmistelutilanteesta, koulujen ja päiväkotien tilakonseptien kehittämisestä, täydennysrakentamisen investointiprosessin tilannekatsauksesta ja yömyyntipaikkojen luovutuksen toimintamallin uudistamisesta ja avoimesta hakumenettelystä.

Listalla oli myös mm. Hatanpään koulun perusparannushankkeen kokonaiskustannusten nousu, mikä keskustelutti pitkään.

Akilan jäsen Terhi Leino pohti kokouksen jälkeen koulun perusparannuksen kohonneita korjauskustannuksia: tarvitseeko kaikkia eri aikakausien rakennuksia säilyttää, elleivät ne ole alueen asukkaille erityisen tärkeitä. Onko koulu Tampereen mittakaavassa ollut todella arkkitehtonisesti niin merkittävä, että se on ollut ainoa vaihtoehto? Terhi totesi, että jatkossa meidän on uudisrakentamisessa panostettava laadukkaisiin runko- ja päämateriaaleihin, jotta emme rakenna samoja virheitä tulevaisuuteen kaupungin talouden ollessa tiukka. Se on edellytys sekä ajalliselle että ekologiselle kestävyydelle. Päivitetty toteutuskustannusarvio on 23 650 000 euroa, ja se ylittää toteutussuunnitelman kustannusarvion 2 060 000 eurolla. Tampereen lyseon lukion perusparannushankkeen lopputilitys ylitti 20 miljoonaa euroa, joten se siirtyi vielä myös kaupunginhallitukselle. Kissanmaan koulun perusparannuksen lopputilitys hyväksyttiin ja sen toteutuskustannus oli 15 310 000 euroa.

Tampereen taidemuseon laajennuksen ja perusparannuksen toteutussuunnitelma ja -sopimus etenevät päätöksenteossa kaupunginhallitukselle. Toteutuskustannukset ovat kasvaneet 976 000 eurolla ja tämä lisäys huomioidaan ensi vuoden talousarviossa, jos valtuusto niin päättää. Hankesuunnitelmassa kustannusarvioksi hyväksyttiin 36 284 000 euroa.

Toivomusponsi autopaikoista

Kanjonin koulun ja päiväkodin toteutussuunnitelma, toteutussopimus ja leasingrahoitus hyväksyttiin ja lisäksi hyväksyttiin toivomusponsi: ”Lautakunta edellyttää, että selvitetään, miten henkilökunnalle voidaan osoittaa P-paikkoja enemmän kuin nyt esillä olevassa esityksessä piha-alueeseen puuttumatta.”

Anne Liimola (Sdp) teki tämän esityksen, ja sitä kannattivat Matti Höyssä (kok) ja Ele Rantasalmi (Sdp). Ponsi hyväksyttiin yksimielisesti.

Koulu mitoitetaan 525 oppilaalle, luokat 0–6 (käsittää esiopetuksen, erityisopetuksen, toiminta-alueopetuksen ja vaativan oppilaskohtaisen tuen oppilaat). Päiväkoti mitoitetaan 200 lapselle. Henkilöstöä on 132 ja autopaikkoja olisi tulossa vain seitsemän henkilökunnalle. Päiväkoti jatkaa nykyisissä tiloissa, kunnes käytössä on uusi päiväkoti. Koulun oppilaat ovat väistössä Ahvenisjärven koululla (0–2-luokat) ja muut luokat toimivat Hervannan kampuksen tiloissa. Tilat on tarkoitus ottaa käyttöön tammikuussa 2029. Vanha koulu on jo purettu tontilta.

Nekalan kulttuurikeskuksen lopputilitys oli päätettävänä. Toistamiseen peruskorjatun rakennuksen budjetti alittui 340 000 eurolla.

Järvensivun uusi päiväkoti ja koulun peruskorjaus etenevät

Uusi päiväkoti on tulossa Järvensivulle ja koululle peruskorjataan tilat. Oppilaita on tulossa 75 (0–2-luokat) ja päiväkoti mitoitetaan viidelle ryhmälle. On hyvä, että tämä hanke etenee. Rakennuksen käyttöönotto olisi elokuussa 2030.

Oikaisuvaatimuksia oli yhdeksän.

Hyväksyimme myös Hatanpään Pesulan myymisen hintaan 735 900 euroa.

Lista oli pitkä senkin takia, että talouden tasapainottamisen takia myös lautakuntien kokousten määrää on vähennetty. Seuraava kokous on vasta joulukuussa.

Asunto- ja kiinteistölautakunnan sd. jäsenet Anne Liimola, Terhi Leino, Saana Kuusipalo ja Ele Rantasalmi.

Kokouksesta raportoi
Anne Liimola (SDP), lautakunnan jäsen

Murroksista menestykseen – SDP Tampere 2006–2026

FT Jussi Lahtinen piti esitelmän lauantaina 24.10.2026 Tampereen sosialidemokraattien vaiheista viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalta. Esitelmä oli osa Tampereen Sosialidemokraattisen Kunnallisjärjestön 120-vuotisjuhlaa, joka järjestettiin Tampereen Työväentalolla. Tämä teksti on esitelmästä laajennettu katsaus teemaan.

Sattumaa vai ei, historiantutkija Pekka Kaarnisen Tampereen sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön 100-vuotishistoriateos Tampereen voimatekijä 1906–2006 päättyy puolueen historiassa todelliseen saranakohtaan.

Vuoden 2007 eduskuntavaalitappio ja uutta demarisukupolvea edustavan Jutta Urpilaisen valinta puheenjohtajaksi seuraavana vuonna kuvastivat sosialidemokraattien tarvetta löytää tuore suunta muuttuneessa poliittisessa ympäristössä, jossa kokoomuksen presidenttiehdokas saattoi esiintyä kansaan vetoavasti ”työväen presidenttinä” ja SAK:n luokkavastakkainasetteluun perustunut mainoskampanja oli juuri ajanut täydellisesti karille. Samaan aikaan runsaasti keskustelua synnyttänyt Hannu Jouhkin pamfletti Demari ajaa bemarilla (2010) kyseenalaisti sosialidemokratian tulevaisuuden työväenpuolueena.

Lisää poliittista reagointia vaati Yhdysvalloista vuonna 2007 alkanut maailmanlaajuinen poikkeusaika. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulta tähän päivään asti Suomi yhdessä muun maailman kanssa on kulkenut ”kriisistä kriisiin”. Maltillisten vasemmistolaisten ja oikeistolaisten puolueiden on ollut vaikea reagoida näihin jatkuviin talouden ja politiikan saralla tapahtuviin shokkeihin. Suomessa vuoden 2011 perussuomalaisten ”jytky” vahvisti osaltaan tätä murrosta.

Vuodesta 2007 alkaen SDP:n menestysikkuna oli valtakunnallisesti pitkään kiinni. Vuoden 2004 kunnallisvaalien ja 2006 presidentinvaalien jälkeen SDP saavutti voiton seuraavan kerran vasta vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Eduskuntavaaleissa 2023 puolue kasvatti suosiotaan ja vuoden 2025 kuntavaalit olivat ensimmäinen suurvoitto kahteen vuosikymmeneen. Tuleviin eduskuntavaaleihin SDP on Suomen johtavana oppositiopuolueena menossa todella tukevassa gallupjohdossa. Tällä hetkellä SDP:llä on laaja-alaista kannatusta ja voi sanoa puolueen kehittyneen kahdessakymmenessä vuodessa perinteisen keskusvasemmistolaisen ja punavihreän puolueen moderniksi hybridiksi.

Mutta miten tämä kaikki on näkynyt paikallistasolla, demarilinnakkeeksi nimetyn Tampereen politiikassa? Tässä tekstissä käyn läpi tamperelaisen sosialidemokratian vaiheita vuodesta 2006 aina tähän päivään saakka. Lähteinäni käytän ensisijaisesti eri toimijoiden muistelmateoksia ja Tampereen lähihistoriasta kertovia tietokirjoja (ks. kirjallisuusluettelo). Olen käynyt tekstiä varten läpi myös Tampereen Sosialidemokraattisen Kunnallisjärjestön sekä valtuustoryhmän toimintakertomukset vuosilta 2007–2025.

Tampereen demarien shokki

Myös Tampereella vuodet 2006 ja 2007 olivat poliittisten muutosten – jopa järistysten – aikaa. Punatiilien kaupungissa astuttiin uuteen aikakauteen keskiviikkona 6.9.2006. jolloin kaupunkiin valittiin historian ensimmäinen pormestari. Se oli myös hetki, jolloin sosialidemokraattien sotien jälkeinen valta-asema kaupungissa järkkyi pahemmin kuin koskaan ennen. Edes 1950–1960-lukujen hajaannuksen kausi ei vaikuttanut Tampereella yhtä voimakkaasti kuin kokoomuksen ja vihreiden tekemä salainen sopimus valita Timo P. Nieminen (kok.) pormestariksi.

Pormestarivalinnan yhteydessä muodostettiin niin sanottu XL-koalitio, johon kuuluivat kokoomus, vihreät, kristillisdemokraatit ja sitoutumattomat sekä myöhemmin keskusta ja RKP. Koalitio sysäsi vuoden 2007 alussa sosialidemokraatit tamperelaisen kunnallisdemokratian sivustakatsojiksi. Tilanteen erityisyyttä kuvaa se, että Tampere siirtyi tällöin ensimmäistä kertaa historiassa aikaan, jolloin kaupunginjohtaja oli joku muu kuin demaritaustainen. Kaupunginjohtajamalli oli ollut voimissaan vuodesta 1929, ja jokainen virkaa hoitava oli valittu SDP:n mandaatilla.

Vaikka aikaisempien sopimusten mukaisesti SDP sai pormestarimallin alussa kaksi apulaispormestarin ”salkkua” (terveyden ja toimintakyvyn palveluiden Riitta Ollila ja yhdyskuntapalveluiden Tarja Jokinen), kapenivat puolueen vaikutusmahdollisuudet radikaalisti uuden valtakoalition alla. Sosialidemokraattien näkökulmasta ongelmallista oli myös vuodesta 1992 kunnallispolitiikassa toimineen Pekka Paavolan (Tapu/sit.) nimeäminen valtuustotoiminnan tärkeimpään luottamustoimeen – kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi. Paavola oli entinen SDP:n jäsen ja 1970–1980-lukujen vaikutusvaltainen kaupunginjohtaja. Paavolan ja demarien välirikko oli tapahtunut jo 1980-luvulla, jonka jälkeen suhdetta miehen ja hänen entisen puolueensa välillä on kuvailtu jääkylmäksi. Ei ole yllätys, että Paavolan valinta arvopaikalle näyttäytyi demarileirissä petokselta, joka sinetöi entisen aseveliakselin (SDP:n ja kokoomuksen yhteistyön) katkeamisen.

Vuoden 2008 SDP:n kunnallisvaaliehdokkaat. Työväenmuseo Werstas.

SDP:n oppositioasema kaupungissa sementoitui kuntavaaleissa 2008, jotka puolue hävisi. Asiaan ei auttanut edes SDP:n pormestariehdokas Hanna Tainion suursuosio – henkilökohtaisissa äänimäärissä hän pesi selvästi muiden puolueiden pormestariehdokkaat. Yhtä kaikki, XL-koalitio sai selkeän enemmistön kaupunkiin. Sosialidemokraatit menettivät myös apulaispormestaripaikkansa. Vaikka kunnallispolitiikan tasolla ei hallitus-oppositio-linja ole yhtä selkeä kuin eduskunnassa, oli uuden pormestarikoalition ulkopuolelle jääminen SDP:lle kova paikka.

2000–2010-lukujen vaihteessa Tampereen nykyinen visio kasvusta alkoi hahmottua. Muun muassa Vuoreksen uusi lähiö ja vuoden 2012 asuntomessualue, raitiovaunuliikenne, maanalaiset pysäköintiluolat (P-Hämppi), kansiareena ja rantatunneli olivat kaupunkipoliittisen debatoinnin keskiössä. Nykyperspektiivistä katsottuna on hämmästyttävää, kuinka moni massiivinen projekti on lopulta myös valmistunut. Myös ”oppositiossa” SDP teki yhteistyötä XL-koalition kanssa kaupungin tärkeimmissä hankkeissa – yhtä merkittävä poikkeusta lukuun ottamatta.

Tampere 2000–2010-lukujen vaihteessa. Vapriikin kuva-arkisto, SkyFoto Group.

Kuuluisa tunneli

Tampereen kaupunginhallitus ja kaupunginvaltuusto hyväksyivät elokuussa 2007 ehdotuksen rantatunnelin rakentamisesta Näsijärven rantaan Naistenlahdesta aina Santalahteen asti. Rakentamispäätös konkretisoi jo edellisen vuosituhannen puolella aloitetut suunnitelmat. Vuoden 2007 rakentamispäätös hyväksyttiin verrattain yksimielisesti, mutta päätöksen jälkeen hiljalleen tunnelia alettiin kritisoida yhä voimakkaammin.

Vuonna 2009 niin sanottu Rantaväylä-liike jätti lähes 9000 allekirjoitusta keränneen adressin kaupungille, jossa vaadittiin tunnelista kansanäänestystä. Tässä vaiheessa myös Tampereen sosialidemokraattinen valtuustoryhmä – yhdessä perussuomalaisten, Suomen Kommunistisen Puolueen ja Vasemmistoliiton kanssa – oli muuttanut mielipidettään ja alkanut vastustamaan tunnelia erityisesti sen kustannusten nousun takia. Kallis tunneli herätti isoja kysymyksiä kansainvälisen finanssikriisin kärjistämässä taloustilanteessa. Tunneli asetettiin tällöin ratikan vastinpariksi (esim. SDP:n valtuustoryhmän tiedote 11.10.2010: ”Tunneli jäihin, katuratikkaan vauhtia”).

Rantatunneli vastustanut graffiti vuodelta 2011. Vapriikin kuva-arkisto, kuvaaja Jussi Lahtinen.

Vuoden 2012 kunnallisvaalikampanjoissa tunneli nousi Tampereella ylivoimaisesti tärkeimmäksi aiheeksi. Vaalit ovatkin jääneet historiaan ”tunnelivaaleina”. Kuten historiantutkija Marko Nenonen on kirjassaan Tunneli tasaiselle maalle – Tampereen Rantatunnelin lyhyt historia (2017) todennut, vaalien alla tunnelikeskustelu oli harvinaisen kiivasta ja aika ajoin jopa asiatonta. Tunnelinvastustajat saivat lopulta vaalivoiton (sosialidemokraatit yksi lisäpaikka, perussuomalaiset viisi lisäpaikkaa).

Kenties merkittävämpää oli, että SDP oli lähellä nousta Tampereen ykköspuolueeksi ohi kokoomuksen ensimmäisen kerran sitten vuoden 1992. Valtakunnallisesti Tampere kulki vastavirtaan ja oli ainoa iso kaupunki, jossa sosialidemokraatit Jyrki Kataisen hallituksen kakkospuolueena nosti selvästi kannatustaan. Vaikka tunnelikeskustelusta olisi mitä mieltä tahansa, avitti se SDP:n kaupungin ”johtavana oppositiopuolueena” vaalikannatuksen parantamiseen.

Kunnallisvaalien jälkeen Tampereella palattiin normaaliin siinä mielessä, että SDP osallistui tuoreen pormestari Anna-Kaisa Ikosen (kok.) johtamaan pormestarikoalitioon yhdessä kokoomuksen, vihreiden ja Vasemmistoliiton kanssa. Pekka Salmi jatkoi Tarja Jokisen ja Riitta Ollilan jalanjäljissä noustessaan kaupunkiympäristön palvelualueen apulaispormestariksi. Uuden valtuustokauden alussa riitti vielä dramatiikkaa SDP:n ja Vasemmistoliiton vaatiessa tunnelipäätöstä uudelleenkäsiteltäväksi. Lopullisesti tunnelista päätettiin valtuuston kokouksessa 16.9.2013 ja pitkään näytti siltä, että hanke kaatuisi vasemmistopuolueiden vastustukseen. Kuitenkin neljä sosialidemokraattia lipesivät ryhmäpäätöksestä ja tunneli hyväksyttiin äänin 36–31.

Koska tunneliprojektin uudelleenarviointi oli ollut yksi SDP:n kärkiteemoista kunnallisvaaleissa, ei ollut yllättävää, että tunnelin puolesta äänestäneet demarivaltuutetut erotettiin valtuustoryhmästä. He palasivat ryhmään hieman yli vuoden päästä marraskuussa 2014. Marko Nenonen on korostanut, että vaalien jälkeenkin tunnelidebatti loi uudenlaisen – kärkkäämmän – keskustelukulttuurin Tampereelle, jonka vaikutukset ovat ryöpsähtäneet esille tasaisin väliajoin aina tähän päivään asti.

Kaiken kaikkiaan ei ole täysin väärin väittää sosialidemokraattien tunnelivastustuksen kummunneen osaksi siitä, että puolue oli sysätty vuoden 2007 alussa kaupungin päätöksenteossa paitsioon. Oli niin tai näin tunnelipäätöksen jälkeen kaupunkipolitiikassa vapautui runsaasti energiaa ja poliittisia resursseja muihin kamppailuihin. Vuonna 2014 väännettiin jo ratikasta, josta – tunnelin tapaan – vaadittiin kansanäänestystä. Kun tunneliasiassa kansanäänestystä vaati valtava kansalaisaloite, oli tällä kertaa asialla perussuomalaiset valtuutetut. Asia kaatui taas, eikä Tampereella ole tähän päiväänkään mennessä järjestetty neuvoa-antavaa kansanäänestystä. Yleisesti kunnallistason kansanäänestyksiä Suomessa on järjestetty suurelta osin vain kuntaliitoksista.

Jälkikäteen voi todeta, että vuonna 2016 avautuneen tunnelin rakentamisprosessi oli menestys. Suomessa uniikista allianssimallista tuli jopa vientitavaraa kansainvälisen kiinnostuksen myötä. Tosin yksityistä ja julkista päätöksentekoa yhdistelevän monimutkaisen luonteen takia allianssimallia on myös kritisoitu. Yhtä kaikki, projekti valmistui aikataulussa ja pysyi kustannusraameissa. Tunnelista olisi voinut jäädä isommatkin jäljet kokoomuksen ja SDP:n välille, jos se olisi tavalla tai toisella epäonnistunut. Myös demarien sisäiseen kemiaan tunnelin epäonnistuminen olisi saattanut vaikuttaa merkittävästi. Vaalikauden 2013–2017 SDP:n ryhmädynamiikkaan tunnelilla oli varmasti iso vaikutus, mutta tämän jälkeen arvet ovat umpeutuneet.

Raitiovaunun kyydissä kohti yhteistyötä

Valtuustokauden 2013–2017 toinen iso projekti oli tunneliin sidottu raitiotiehanke. Tässä uusi pormestarikoalitio toimi vankassa yhteistyössä vieden hanketta eteenpäin kovaäänisen, erityisesti perussuomalaisista kummunneen kritiikin keskellä. Projekti osoitti uuden valtakoalition jämäkkyyden ja samalla loi uuden poliittisen tähden: ensimmäisen kauden demarivaltuutettu Sanna Marinin, joka oli nostettu huomattavan nuorella iällä vuonna 2013 kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi. Pikanttina yksityiskohtana todettakoon, että toinen puheenjohtajavaihtoehto olisi ollut entinen kaupunginjohtaja Jarmo Rantanen, joka toimi SDP:n valtuutettuna yhden kauden (2013–2017).

Sanna Marinin poliittinen ura oli nousujohteinen, ja vuonna 2014 hänet valittiin yllättäen ei-kansanedustajana SDP:n 2. varapuheenjohtajaksi. Esimerkiksi Jukka Gustafsson on kirjassaan Sivistyksen asianajaja (s. 309–312) kirjoittanut mielenkiintoisesti tästä valintaprosessista. ”Paikallispoliitikko” Marinin yllättävä nousu puolueen johtoportaaseen jäi vuoden 2014 Seinäjoen puoluekokouksessa kuitenkin sivuosaan – suurimmat otsikot sai niin ikään eduskunnan ulkopuolelta ponnistanut Antti Rinne, joka päihitti kireässä puheenjohtajataistossa puolueen istuvan puheenjohtajan Jutta Urpilaisen. Rinteen ja Marinin valintojen on tulkittu kääntäneen SDP:n suuntaa vasemmalle.

Kuva vuodelta 2015. Kuvassa Pekka Salmi, Sanna Marin, Pirita Ruokonen, Antti Rinne ja Ilmari Nurminen. Tampereen Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö ry.

Sanna Marin sai jo vuoden 2015 eduskuntavaaleissa eniten ääniä Pirkanmaalla, mutta kansallisesti tunnetuksi ”kylmähermoiseksi (puheen)johtajaksi” hän nousi marraskuussa 2016, kun kaupunginvaltuustossa päätettiin ratikan rakentamisesta. Yli kuusituntiseksi venyneen kokouksen ”puhemyllyä” on kuvailtu villiksi, jonka Marin piti taitavasti hallinnassaan ja osaltaan edesauttoi siinä, että kokous päättyi ”yllättäen” jo ennen puolta yötä. Itse päätösäänestys ei ollut tällä kertaa tiukka. Ratikka hyväksyttiin selvin äänin.

Marinin suoritus valtuuston puheenjohtajana keräsi välittömästi laaja-alaisia kehuja, ja se oli uudenlaisen, sosiaaliseen mediaan manifestoituvan poliittisen kulttuurin esiinnousu Tampereella. Tuhannet ja tuhannet suomalaiset katsoivat suoraa livestriimiä kokouksesta, ja siitä jälkikäteen tehtyjä tallenteita on katsottu satoja tuhansia kertoja. Se jäi osaksi suomalaista poliittista historiaa, ja nosti Sanna Marinin uudenlaiseen valtakunnalliseen valokeilaan. Vuoden 2017 kuntavaaleissa Marin oli heittämällä äänikuningatar. Tämän varhaisen Marin-ilmiön vaikutusta punavihreiden nuorten äänestäjien houkuttelemiseksi sosialidemokraattien leiriin ei pidä aliarvioida.

Pormestaripuolueeksi

Vuoden 2017 kuntavaalit olivat ensimmäiset, jotka järjestettiin keväällä perinteisen loppuvuoden sijaan. Vaalien nimikin muutettiin vanhahtavasta ”kunnallisvaalit”-muodosta moderniin muotoon ”kuntavaalit”. Vaalien olisi pitänyt olla otolliset sosialidemokraateille, jotka olivat valtakunnallisesti olleet pari vuotta suurin oppositiopuolue Juha Sipilän porvarihallituksen aikakaudella. Kuntavaalien suurin voittaja niin Tampereella kuin valtakunnallisestikin oli kuitenkin Ville Niinistön johtama Vihreä liitto.

Tampereella vihreiden historiallinen vaalivoitto oli huima – tasan 20 % kannatus ja 14 valtuustopaikkaa. Se oli vain kaksi vähemmän kuin vaalit voittaneiden sosialidemokraattien. Vaalit olivat historialliset myös kahdessa muussa mielessä. Ensinnäkin ne olivat tähän mennessä viimeiset, jossa pääsi läpi myös vakiintuneiden eduskuntapuolueiden ulkopuolisia ehdokkaita (4 kpl). Pekka Paavolan maanvyöryvoitosta 1992 alkaneiden sitoutumattomien poliitikkojen aikakausi veti tältä erää viimeisiä henkäyksiään Tampereella. Toiseksi SDP sai vihdoin – lähes kymmenen vuoden odotuksen jälkeen – pormestaripaikan itselleen.

Kesäkuussa Lauri Lyly nimitettiin Suomen ensimmäiseksi sosialidemokraattiseksi pormestariksi. Lyly nousi kaupunginvaltuutetuksi ja pormestariksi suoraan kolmikantaisen vallan ytimestä: SAK:n puheenjohtajuudesta ja pääministeri Sipilän hallituksen kätilöimän kilpailukykysopimuksen (kiky-sopimus) neuvottelupöydistä. Lylyn pormestariohjelmaan sitoutui koko valtuusto yhtä yhdenmiehen valtuustoryhmää lukuun ottamatta. Sosialidemokraattiseksi apulaispormestariksi valittiin Johanna Loukaskorpi (hyvinvointipalvelut/sosiaali- ja terveyspalvelut).

Pormestari Lylyn kautta määrittelivät kunnianhimoiset rakennushankkeet sekä keväällä 2020 iskenyt koronapandemia. Rakennushankkeet tosin valmistuivat Lylyn pormestarikauden ulkopuolella: ratikka alkoi liikennöidä Tampereella elokuussa 2021 ja Nokia Areenalla pelattiin ensimmäinen paikallisottelu saman vuoden joulukuussa. Uusi Kaupin pesäpallo- ja hiihtostadion avattiin 2022 ja Tammelan stadion 2024. Kuuluisa Rantaväylän tunneli taas oli valmistunut loppuvuonna 2016, noin puoli vuotta ennen kuntavaaleja.

Vaikka Lylyn kabinetti ei päässyt paistattelemaan avajaishumussa Ratinan kauppakeskuksen avajaisia 2018 lukuun ottamatta, alkoi Tampere esiintyä valtamedioissa yhä useammin Suomen ”vetovoimaisimpana” ja ”dynaamisimpana” kaupunkina. Ratikan ja Areenan valmistuttua tämä maine sementoitui. Tampereesta tuli selkeämmin kuin koskaan ennen Suomen kakkoskaupunki, jonka päätöksentekokykyä kadehdittiin jopa pääkaupunkiseudulla. Lauri Lyly sai laajaa kiitosta kaupungin johtajana, jota myös häntä edeltänyt – ja seurannutkin – Anna-Kaisa Ikonen oli saanut.

Lylyn kauden erityisyys oli ”populistipoliitikkojen” – Perussuomalaisten ja sitoutumattomien – heikko menestys kuntavaaleissa, joka johti laskevaan vaikutusvaltaan. Tämä antoi tietynlaista mediarauhaa kauden alussa viedä päätöksiä eteenpäin. Kauden edetessä myrskyjä oli kuitenkin luvassa. Ensimmäinen näistä oli Vasemmistoliiton irtautuminen pormestarikoalitiosta keväällä 2018. Perussuomalaiset, Tampereen puolesta -ryhmä (Tapu) ja Vaihtoehto Tampere -ryhmän ainoa edustaja irtautuivat yhteistyöstä syksyllä 2019 veronkorotusten takia. Koronan iskiessä keväällä 2020 ryhmät kuitenkin tekivät yhteistyötä ja jättivät riidat sikseen.

Kuva vuodelta 2020, Lauri Lyly, Tampereen Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö ry

Myös sosialidemokraattien valtuustoryhmä kuohui. Tämä johti maaliskuussa 2020 neljän valtuutetun ja yhden valtuustoryhmän toimintaan osallistuneen varavaltuutetun eroon ryhmästä. Ryhmän jakaantumisessa oleellinen asia kuitenkin on, että se ei liittynyt kaupunkipolitiikkaan liittyviin asia- tai aatteellisiin kysymyksiin. Tämä auttoi osaltaan siinä, että eronneista neljä viidestä oli SDP:n ehdokkaina vuoden 2021 kuntavaaleissa.

Tampere ja maailman mullistukset 2020-luvulla

Vuonna 2021 kuntavaalit järjestettiin poikkeuksellisesti vasta kesäkuussa koronarajoitusten takia. Kuntavaalien viitekehyksenä toimi niin korona kuin valtakunnan politiikan muutokset. Suomi oli saanut historian ensimmäisen tamperelaisen pääministerin joulukuussa 2019, jolloin Sanna Marin korvasi Antti Rinteen. Marin sai johdettavakseen hallituksen, jota kuvailtiin uudeksi kansanrintamaksi (sdp, kesk., vihr., vas., rkp), ja se on jäänyt historiaan huomattavan suosittuna, ”vasemmistolaisena” hallituksena. Loppukesästä 2020 Marinista tuli myös historian ensimmäinen tamperelainen sosialidemokraattien puheenjohtaja.

Marinin hallituksen alkuaika ei kuitenkaan ollut helppo, SDP:n suosio oli syksyn 2019 kohujen takia pohjamudissa. Tämä kuitenkin muuttui koronapandemian alussa, jolloin Marinin päättäväinen tapa johtaa kansakuntaa kriisin aikana sai huomattavaa kiitosta. ”Maailman nuorin pääministeri” Sanna Marin oli toden totta vahva johtaja kriisiaikana. Marinin kansansuosio oli korkealla mentäessä vuoden 2021 kuntavaaleihin. Valtakunnallisesti vaalit olivat tyypilliset: hallituspuolueet menettivät kannatusta ja oppositio menestyi. Perussuomalaisten huima menestys kuitenkin enteili ”oikeistotuulien” voimistuvan yhä enemmän politiikan kentillä.

Kuten vuonna 2012, myös vuonna 2021 Tampereen demarit kulkivat vastavirtaan ja kasvattivat merkittävästi kannatustaan. Muuten vuodet 2012 ja 2021 eivät rinnastu toisiinsa. Kun 2010-luvun alussa SDP etsi itseään ja oli Tampereella hämmentävässä oppositioasemassa, oli se vuoden 2021 lähihistorian vahvimmassa tilanteessa. Oli jopa todennäköistä, että Suomen suosituin poliitikko, Sanna Marin, tulisi tekemään historiallisen kovan kuntavaalituloksen ja siivittävän SDP:n Tampereella hyvään tulokseen. Demarit jäivät kokoomuksesta vain 15 ääntä. Lopullinen pormestaripaikan häviö liittyi RKP:n pitkäaikaisen kaupunginvaltuutettu Peter Löfbergin yllättävään kuolemaan kesken vaalikampanjan. RKP:n ja kokoomuksen vaaliliiton takia Löfbergin – RKP:n ainoan ehdokkaan – äänet menivät kokoomukselle.

Lauri Lylystä ei tullut ensimmäistä kaksi kautta putkeen pormestarina toiminutta poliitikkoa Tampereelle, vaan Anna-Kaisa Ikonen palasi pormestarin paikalle. Ikonen tosin luopui pormestarin paikasta vuoden 2023 eduskuntavaalien jälkeen, jolloin hänet valittiin kansanedustajaksi ja lopulta ministeriksi. Valtuustokauden loppuun pormestariksi Tampereelle tuli Kalervo Kummola (kok.) – tätä voi pitää Kummolan pitkän tamperelaisen poliittisen uran huipentumana. Tosin myös tällä hetkellä Kummola on arvostetulla paikalla kaupunginvaltuuston puheenjohtajana.

Kuten todettua, Ikosen toisen pormestarikauden alussa Tampereen suuret hankkeet – ratikka ja Areena – valmistuivat. Muutenkin Tampere oli kovassa nosteessa. SDP oli uuden pormestarikoalition ehdoton kakkospuolue ja sai tärkeän elinvoiman ja kilpailukyvyn apulaispormestarin paikan. Paikkaan valittiin Pekka Salmi. Johanna Loukaskorpi jatkoi hyvinvointipalvelujen apulaispormestarina aina vuoteen 2023 asti, jolloin uudet hyvinvointialueet lakkauttivat kyseisen pestin. Valtuustokauden lopussa kaupungin talous alkoi luisua alijäämäiseksi, johon vaikutti vuonna 2023 valtaan nousseen Petteri Orpon hallituksen leikkauspolitiikka, mutta jonka juurisyynä voi pitää vuonna 2022 alkaneen Ukrainan sodan vaikutuksia kansainväliseen talouteen ja energiapolitiikkaan.

Valtakunnallisesti vuoden 2025 kuntavaaleissa SDP teki parhaan tuloksen missään vaaleissa sitten vuoden 2004. SDP oli selvä ykkönen niin Suomessa kuin Tampereellakin ja Ilmari Nurmisesta tuli itseoikeutettu Tampereen pormestari ja vuonna 2024 kaupunkiympäristön palvelualueen apulaispormestarina aloittanut Ilkka Porttikivi jatkoi pestissä. Porttikivi oli valittu apulaispormestarin pestiin Pekka Salmen siirryttyä menestyksekkään poliittisen uran jälkeen Tampereen kaupungin elinvoimajohtajaksi. 2010-luvun alussa kansanedustajanakin toiminut Hanna Tainio taas palasi politiikkaan rytinällä nousten Pirkanmaan hyvinvointialueen hallituksen puheenjohtajaksi.

Pormestari Nurmisen kautta on kestänyt vasta alle puolitoista vuotta, mutta yleinen mielipide on Nurmisen toiminnalle suosiollinen. Kaupungin kroonisen alijäämän takia tehdyt sopeutustoimet ovat olleet ankaria, mutta perusteltuja. Koronan ja Ukrainan sodan jälkeen seuraavan talousshokin aiheutti presidentti Donald Trump hyökkäämällä Iraniin alkuvuodesta 2026. Tampereen on pitänyt sopeutua myös yllättävään tilanteeseen, jossa kuntien valtionosuuksia ei uudistettu Tampereelle suotuisaan suuntaan. Vain aika näyttää mihin päin kaupunki kulkee, mutta tällä hetkellä se on vahvasti SDP:n hallussa. Pormestari Nurmisen esitellessään maanantaina 19.10.2026 kaupungin ensi vuoden budjettiesitystä, voi siinä nähdä sosialidemokraattisen kädenjäljen: sopeutustoimien lisäksi esityksessä korostetaan lisäpanostuksia muun muassa lapsiin ja nuoriin.

Kuva vuodelta 2025, kuvassa Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä, Tampereen Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö ry

Pohdintaa viimeisestä kahdestakymmenestä vuodesta

Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana Tampereen Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö (kj) on muuttunut yhdessä valtakunnallisen emopuolueen kanssa. 2010-luvun alussa puolueen vahvat tamperelaiset vaikuttajat – erityisesti Pauli Ruoholahti ja Seppo Salminen – väistyivät nuorempien tieltä. Tämä toisaalta loi valtatyhjiötä, mutta samalla avasi uusia ovia, joiden avulla SDP Tampere lopulta uudistui.

Ei ole kenties väärin nostaa tässä esiin erityisesti Pekka Salmi (apulaispormestari, kj:n pj., valtuustoryhmän pj.), Atanas Aleksovski (kj:n pj., valtuustoryhmän pj.) ja Johanna Loukaskorpi (apulaispormestari, valtuustoryhmän pj.) merkittävinä tamperelaisina kuntapäättäjinä, kun taas aikakauden tamperelaiskansanedustajat Jukka Gustafsson, Pia Viitanen, Sanna Marin, Saara Karhu, Hanna Tainio ja Ilmari Nurminen ovat pitäneet kaupungin lippua korkealla valtakunnan tasolla.

Viimeiset kaksikymmentä vuotta ovat olleet tamperelaiselle sosialidemokratialle monessa mielessä erityisiä. Ensinnäkin Tampereen demarit selviytyivät oppositioaseman synnyttämästä turbulenssiasemasta pormestaripuolueeksi. Tämä ei ole itsestään selvyys: kun vallasta joutuu luopumaan, ei paluu aina ole helppoa. Samalla tamperelaiset sosialidemokraatit ovat olleet näkyvimmissä asemissa valtakunnallisesti kuin koskaan ennen.

Kun katsoo historiaan, on hämmentävää, kuinka harvoin tamperelaisdemarit ovat nousseet valtakunnan kärkipaikoille. Ennen Sanna Marinia vaikutusvaltaisin Tampereeseen vaikuttanut sosialidemokraatti oli Väinö Voionmaa (1869–1947). Hän edusti eduskunnassa Pohjois-Hämeen vaalipiiriä (nyk. Pirkanmaan vaalipiiri), kirjoitti Tampereen kaupungin ensimmäisen historiateoksen ja oli osaltaan luomassa väylää tamperelaiselle korkeakoululle. Hän ei tosin ikinä asunut lähelläkään Tamperetta. Toinen ”suuri tamperelaispoliitikko” oli nykyään tuntematon Väinö Hakkila (1882–1958). Todettakoon, että hänestä julkaistiin vuonna 2026 ensimmäinen elämäkerta (Pietiäinen 2026). Ylivoimaisesti ministerinä meritoitunein pohjoishämäläinen poliitikko sotien jälkeen on ollut Mänttää edustanut Jermu Laine (s. 1931).

2000-luvulla jo ennen Sanna Marinin pääministeriyttä tamperelaisdemarit olivat nousseet valtakunnallisesti tärkeämpiin positioihin kuin ennen. Piia Viitanen toimi Työväen Sivistysliiton puheenjohtajana vuodet 2001–2013 ja ensimmäisenä pirkanmaalaisena SDP:n varapuheenjohtajana vuodet 2005–2012. Hän toimi Jyrki Kataisen hallituksen asunto- ja viestintäministerinä/kulttuuri- ja asuntoministerinä vuosina 2013–2015. Jukka Gustafsson taas toimi samaisen hallituksen opetusministerinä vuosina 2011–2013 sekä SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajistossa. Ennen puolueen puheenjohtajuutta Sanna Marin ehti toimia SDP:n varapuheenjohtajana vuodet 2014–2020.

Tamperelaisille sosialidemokraateille Gustafssonin, Viitasen ja Marinin pestit ovat ainoat poliittisilla meriiteillä hankitut tamperelaiset ministerisalkut toisen maailmansodan jälkeisessä Suomessa. Mielenkiintoisesti kolme merkittävää tamperelaista kaupunginjohtajaa on valittu SDP:n toimesta ministereiksi. Niin Erkki Lindfors (von Fieandtin hallituksen II sosiaaliministeri, 1957–1958), Pekka Paavola (Paasion II hallituksen oikeusministeri, 1972) kuin Jarmo Rantanenkin (Holkerin hallituksen sisäasiainministeri, 1987–1991) toimivat Suomen hallituksissa ottaen vapaata ministeriajaksi kaupunginjohtajapaikoiltaan. He eivät siis saaneet mandaattejaan edustuksellisen demokratian kentillä.

Tampereen seutu on historiallisesti ollut ja on tälläkin hetkellä yksi SDP:n vahvimmista kannatusalueista. Onkin hämmentävää, kuinka vähän alueen demaripoliitikkoja on noussut aivan valtakunnan kärkipaikoille. Historiantutkija Keijo Rantasen mukaan Tampereen seudun vaikutus on kuitenkin ”kabineteissa” ollut läpi vuosikymmenten todella vahvaa. Pohjois-Hämeen tai Pirkanmaan piirit ovat olleet niitä paikkoja, joihin valtakunnan demarijohtajat ovat tulleet esittelemään uusia avauksia ensimmäisenä. Puolihumoristisena heittona voi sanoa, että Tampere on paikka, jossa turkulaisista demareista on tehty puolueen puheenjohtajia, pääministereitä ja presidenttejä.

Kuten todettua, kahdenkymmenen viime vuoden aikana Tampere on saanut enemmän vaikutusvaltaa puolueessa kuin ennen. Viitasen ja Gustafssonin ministerisalkut, Viitasen varapuheenjohtajuus ja erityisesti Sanna Marinin pääministeriys ovat poikkeus puolueen historian pitkässä kaaressa. Samalla tamperelainen sosialidemokratia on näyttäytynyt positiivisessa valossa, kun Tampere on noussut Suomen ”trendikkäimmäksi” kaupungiksi. Jopa aikakauden aikana tapahtuneet valtuustoryhmän merkittävät hajoamiset ovat lopulta olleet henkilökemioihin tai yksittäisiin asioihin liittyviä, suuria aatteellisia ristiriitoja ei Tampereen demareilla ole ollut. Tästä kenties kertoo sekin, että yksikään vaikutusvaltainen demari ei ole loikannut toiseen puolueeseen Tampereella, mutta toiseen suuntaan loikkauksia on tapahtunut puolenkymmentä. Sotien jälkeistä ”kanervalaiset” vastaan ”lindforslaiset” asetelmaa ei 2000-luvulla Tampereella ole ollut, vaikka valtakunnallisesti valtamediat ovat monesti SDP:n sisäisistä taisteluista juoruilleetkin.

Mutta miltä tamperelainen sosialidemokratia näyttää nyt, loppuvuonna 2026? Vaikka Sanna Marin on jättänyt politiikan ja muuttanut Helsinkiin, eikä tällä hetkellä tamperelaisdemarit ole puolueen johtopaikoilla, ei tulevaisuus näytä Tampereen näkökulmasta synkältä. Vuoden 2025 kuntavaaleissa valtuustoryhmään nousi useampikin uusi kasvo isoilla äänimäärillä. Ilmari Nurmisen pormestaritaival taas on alkanut lupaavasti. Samalla valtakunnallisesti seuraavan hallituksen ministerispekulaatioissa on esiintynyt useammankin tamperelaisdemarin nimet. On siis syytä uskoa, että Tampereen demarit ovat näkyviä jatkossakin.

Yleisellä tasolla yksi isoimmista muutoksista viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on ollut poliittisten puolueiden jäsenmäärien jyrkkä lasku. Tosin viime vuosina määrät ovat lähteneet hienoiseen nousuun. Tämä nousu ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että koko puoluekenttää kohtaa lähitulevaisuudessa eksistentiaalinen kysymys. Mistä puolueille tulee mandaatti toimia demokratian kentillä, jos niillä ei ole jäseniä? Tätä pohti jo vuonna 2022 veteraanitoimittaja Unto Hämäläinen silmiä avaavassa artikkelissa ”Demokratia on kuolemanvaarassa – Unto Hämäläinen pelkää, että puolueet katoavat kokonaan” (HS Kuukausiliite 9/2022).

Lopuksi – arkinen työ parrasvalojen takana

Lopuksi on syytä kääntää katse vielä Tampereen Sosialidemokraattiseen Kunnallisjärjestöön. Käymällä läpi kunnallisjärjestön vuosikertomuksia vuodesta 2007 vuoteen 2025 asti voi tehdä muutaman huomion aikojen muuttumisesta – ja toisaalta muuttumattomuudesta. Alla muutama tärppi 2000–2010-lukujen politiikan teon realiteeteista, jotka vertautuvat mielenkiintoisesti nykypäivään.

Tampereen demarit järjestivät vuosittain elo-syyskuun vaihteessa monipuolista ”Politiikan viikko” -tapahtumaa aina vuoteen 2009 asti. Tämänkin jälkeen vuoteen 2013 asti järjestettiin vuosittain koko perheen tapahtumaa Tallipihalla. Näinä vuosina Tampereen demarit jakoivat myös Vekan pyttyä ja ”Yhteiskunnallisen vaikuttamisen” -diplomia säännöllisesti.
Kunnallisjärjestö perusti verkkolehti Kansan Lehden (www.kansanlehti.fi) helmikuussa 2007. Lehdellä oli oma päätoimittaja ja ilmoitusmyyjä, ja se ilmestyi verkossa kaksi kertaa perustamisvuoden aikana. Lehdessä vaikutti esimerkiksi aivan liian nuoren kuollut Joonas Lepistö (1982–2026). Hän oli yksi uuden aikakauden innokkaista tamperelaisista demarinuorista, josta lopulta kehkeytyi kokopäiväinen ammattitoimittaja. Vuosien 2008 ja 2009 toimintakertomuksissa verkkolehteä kehuttiin: ”Nettilehti on onnistunut monipuolistamaan tamperelaista kunnallispoliittista keskustelua ja uutisointia.” Lehti ilmestyi vaalien aikana jopa painettuna. Verkkolehden elämä oli kuitenkin lyhyt, ja se lakkautettiin vuonna 2010. Sitä ennen SDP:n Joensuun puoluekokoukseen 2010 oli tehty hyvin argumentoitu puoluekokousaloite, jossa vaadittiin puolueelta viestintätukea pirkanmaalaisen verkkoviestinnän kehittämiseen. Tätä ei kuitenkaan herunut ja tuloksena oli verkkolehden kuolema. 2010-luvulla Pirkanmaalla yritettiin uutta verkkolehteä Pirkanmaan päivä, jota varten oli perustettu vuonna 2012 yhdistys Pirkanmaan Viestintä ry. Pirkanmaan päivä toimi aina vuoteen 2017 asti. Tämän jälkeen Tampereen demareilla ei ole ollut omaa verkkomediaa, jos blogitekstejä ei lasketa mukaan. Tämä on sääli, koska esimerkiksi Pirkanmaan päivää siteerattiin aina valtamedioissa asti. Verkkolehden alamäki saattoi liittyä sen päätoimittajana toimineen Jari Niemelän (1962–2016) poistumiseen keskuudestamme.
Tarkastelemalla aktiivisia tamperelaisia demaripoliitikkoja vuonna 2007/2008 ja vuonna 2026, voi huomata demarisukupolvien todella vaihtuneen. Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa valituista vain neljä on edelleen valtuutettuina ja kaksi varavaltuutettuina. Mielenkiintoinen fakta on myös se, että eduskuntavaaleissa 2007 ehdolla olleista pirkanmaalaisista kolme on vuonna 2026 kansanedustajia.
On sympaattista huomata, että vielä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla tärkeä viestintäkanava oli ”järjestökirjeet”, joita lähetettiin paperisina jäsenistölle vuosittain 3–4 kappaletta. Facebook mainitaan toimintakertomuksissa ensimmäisen kerran vuonna 2012 ja Instagram 2018.
Tarkastelukauden aikana Tampereen sosialidemokraateilla oli hienoja tapahtumia, muun muassa Työväen Sivistysliiton Tampereen opintojärjestön (lakkautettu 2010-luvun puolivälissä) kanssa toteutettuja Stand Up -iltoja, ”Kulttuurikuppiloita” ja ”Punkkua ja politiikkaa” -iltoja Työväenteatterin lämpiössä sekä apulaispormestarien kuukausittain järjestettyjä tapaamisia Työväenmuseo Werstaan aulakahvilassa. Kuntavaalikampanjan avauksena järjestettiin teatterinäytös Työväenteatterissa ja nuoret kunnallisvaaliehdokkaat vuonna 2008 organisoivat ”Reilu Rockin” kampanjaslogania mukaillen (”Reilu meininki”).
Vaikka maailma on muuttunut paljon, on viimeiset kaksikymmentä vuotta eletty enemmän tai vähemmän kriisiaikaa. Tämä näkyy siinä, että 2000–2010-lukujen vaihteen aloitteista ja tiedotteista voi aistia samaa tunnelmaa kuin nykyään:
- ”Poliittiset/populistiset ääriliikkeet” (Sorsa-säätiön Perjantaiyliopisto, Tampereen yliopistossa 30.11.2007)
- ”Asumisen ja rakentamisen kallistuminen pysäytettävä” (kunnallisjärjestön tiedote, 30.10.2007)
- ”Kauppi-Niihama alue on liitettävä osaksi kansallista kaupunkipuistoa” (kuntalaisaloite 2008)
- Missä työllisyyspanostukset? (tiedote, 29.10.2009)
- ”Keskustelua työttömyydestä ja maahanmuutosta” (tapahtuma, 23.11.2010)
- ”Talouslaman riskit kantavat yhä useimmin pientuloiset perheet” (tiedote vuonna 2010)
- ”Valtuustoryhmien ehkäistävä rasismia Tampereella” (tiedote, 8.8.2011)

Kaiken kaikkiaan viimeiset 20 vuotta ovat olleet tamperelaiselle sosialidemokratialle vauhdikkaita vuosia, joista on kirjoiteltu runsaasti aina valtakunnan medioiden tasolle asti. Tampereen sosialidemokraatit ovat nousseet dramaattisesta oppositioasemasta historiallisen vahvaan asemaan valtakunnan tason vaikuttajina. Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että arkinen ruohonjuurityö tehdään kunnallisjärjestön tasolla, ja tämä työ ei sinänsä muutu. Se pitää poliittisen liikkeen liikkeessä.

Arkistomateriaali

Tampereen Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö ry
toimintakertomukset 2007–2025.

Tampereen sosialidemokraattinen valtuustoryhmä, toimintakertomukset
2007–2025.

Media-aineistot

Digitaaliset media-aineistot (Yle, Helsingin Sanomat, Tamperelainen, Aamulehti).

Kirjallisuutta

Haapala, Pertti & Peltola, Jarmo 2019. Globaali Tampere. Kaupungin taloushistoria 1700-luvulta 2000-luvulle. Tampereen museoiden julkaisuja, 156. Tampereen museot, Tampere.

Helen, Olli 2011. Tampereen pomo. Olli Helen, Pekka Paavola & Tampere-seura, Tampere.

Hämäläinen, Unto 2022. ”Demokratia on kuolemanvaarassa. Unto Hämäläinen pelkää, että puolueet katoavat kokonaan.” HS Kuukausiliite 9/2022, 68.

Jouhki, Hannu 2010. Demari ajaa bemarilla. Punakoneen viritysopas. WSOY, Helsinki.

Kaarninen, Pekka 2006. Tampereen voimatekijä. Tampereen sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön historia 1906–2006.

Koivuniemi, Jussi 2025. Maailmantalouden murroksessa. Tampereen historia V, 1990–2025. Tampereen kaupunki, Tampere.

Marin, Sanna 2025. Toivo on tekoja. Gummerus, Helsinki.

Nenonen, Marko 2017. Tunneli tasaiselle maalle. Tampereen Rantatunnelin lyhyt historia. Nevelyn media, Tampere.

Nurmi, Lauri 2024. Sanna Marin. Kapinoivan esikuvan tie huipulle. Into, Helsinki.

Pietiäinen, Jukka-Pekka 2026. Sosialisti ja patriootti. Unohdettu valtiomies Väinö Hakkila. Otava, Helsinki.

Rantanen, Keijo 2025. Tovereiden maakunta. Pohjois-Hämeen ja Pirkanmaan sosialidemokraattinen piirijärjestö sisällissodasta 2020-luvulle. Keijo Rantanen & Pirkanmaan Sosialidemokraatit ry, Tampere.

Rantanen, Keijo 2016. Kivijalka. Tampereen työväenyhdistys 1945–2015. Työväenmuseo Werstas, Tampere.

Rantanen, Seppo & Ruoholahti, Pauli 2022. Pitkät pojat. Omakustanne.

Salminen, Seppo 2021. Kunnallispolitiikan aallokossa. ”Käytännön oppikirja”. Omakustanne.

Välimäki, Pauli & Roivainen, Irene 2021. Virastotalon valtaus. Vihreitä muistelmia Tampereen kuntapolitiikasta. Tillikadun Teos, Tampere.

Valtuustokysely hankintaosaamisesta ja pk-yritysten toimintaedellytyksistä Tampereella

Kaupunginvaltuutetut Tuila Jaatinen ja Pilvi Kuitu esittivät oheisen valtuustokyselyn valtuustonkyselytunnilla 19.10.2026.

Tampereen pormestariohjelmassa 2025–2029 asetetaan selkeä tavoite pk-yritysten toimintaedellytysten vahvistamiselle ja kilpailutuksiin osallistumisen mahdollisuuksien parantamiselle. Kaupungin hankintojen strategisena tavoitteena on lisäksi varmistaa, että hankinnat ovat eri kokoisille tarjoajille houkuttelevia ja mahdollistavat vastuullisesti elinvoiman kasvua.

Tavoitteen toteutuminen ei kuitenkaan ratkea yksittäisillä kilpailutuskriteereillä. Siihen vaikuttavat jo hankinnan valmisteluvaiheessa esimerkiksi markkinavuoropuhelu, hankinnan tarkoituksenmukainen koko, rakenne ja esimerkiksi hankinnan jakaminen pienempi kokonaisuuksiin, soveltuvuusvaatimukset sekä hinta–laatusuhteen näkemyksellinen määrittely. Näissä ratkaisuissa tarvitaan sekä hankintalain että markkinoiden ja eri toimialojen tuntemusta.

Tampereen kaupungin hankinnat ovat vuositasolla mittava kokonaisuus. Lisäksi kaupungin tytäryhtiöillä on merkittävä hankintavolyymi ja vaikutus tamperelaisten yritysten toimintaympäristöön. Siksi on perusteltua tarkastella hankintaosaamista ja pk-yritysten osallistumismahdollisuuksia koko kaupunkikonsernin näkökulmasta.

Kysymme:

Miten Tampere varmistaa, että pormestariohjelman tavoite pk-yritysten osallistumismahdollisuuksien parantamisesta toteutuu kaupungin ja koko kaupunkikonsernin hankinnoissa, ja miten konsernitasolla varmistetaan tähän tarvittava hankinta-, markkina- ja kilpailutusosaaminen?

Lisäksi kysyn:

Miten kaupunki arvioi ja seuraa sitä, miten hankintojen valmistelussa ja kilpailutusten rakenteessa toteutuvat pk-yritysten osallistumismahdollisuuksia koskevat strategiset tavoitteet?
Miten kaupunkikonsernissa varmistetaan, että kaupungin hankintojen strategiset tavoitteet, kuten pk-yritysten ja pirkanmaalaisten toimittajien osallistumismahdollisuudet, huomioidaan myös merkittävissä tytäryhteisöjen hankinnoissa, ja miten niiden toteutumista seurataan konsernitasolla?
Onko kaupungilla suunnitelmaa vahvistaa hankintaosaamista, markkinavuoropuhelua ja hankintojen vaikutusten seurantaa siten, että hankintojen strategiset tavoitteet näkyvät nykyistä paremmin myös käytännön kilpailutuksissa?

Pormestari Ilmari Nurmisen vastaus Pilvi Kuidun ja Tuila Jaatisen valtuustokyselyyn:

Tavoite pk-yritysten osallistumismahdollisuuksien parantamisesta on kirjattu kaupungin hankinnan strategisiin painopisteisiin 2026–2029. Siihen on liitetty toimenpide ja mittarit, ja sen toteutumisesta raportoidaan vuosittain kaupunginhallitukselle. Tavoitetta edistetään erityisesti hankintojen valmisteluvaiheessa. Keinoja ovat markkinavuoropuhelu, hankintojen tarkoituksenmukainen rajaus ja osiin jakaminen, oikeasuhtaiset soveltuvuusvaatimukset sekä hankinnan kohteeseen liittyvät vertailuperusteet. Tytäryhteisöjä ohjataan konserniohjeen, omistajaohjauksen ja talousarviossa asetettavien tavoitteiden kautta. Hankintaosaamista vahvistetaan keskitetyllä hankintapalvelulla, kategoriajohtamisella, koulutuksella sekä hankintaprosessin ja hankintatiedon digitalisoinnilla.

Kaupunginhallitus hyväksyi 27.4.2026 kaupungin hankinnan strategiset painopisteet vuosille 2026–2029. Painopisteitä on neljä: taloudellinen vakaus, vaikuttava uudistuminen, ekologinen ja sosiaalinen kestävyys sekä toimintavarmuus. Taloudellista vakautta koskevaan painopisteeseen sisältyy toimenpide, jolla varmistetaan, että kaupungin hankinnat ovat houkuttelevia eri kokoisille tarjoajille ja mahdollistavat elinvoiman kasvua. Mittareina ovat pk-yritysten osuus sopimuskumppaneista ja pirkanmaalaisten yritysten osuus tarjoajista. Tavoitetta tukevat myös kilpailun ylläpitämistä koskeva toimenpide, jonka mittarina on saatujen tarjousten määrä, sekä markkinayhteistyötä koskeva toimenpide, jonka mittarina on tehtyjen markkinakartoitusten osuus.

Painopisteet ohjaavat lautakuntien hankintalinjauksia. Ne tarkentuvat kategoriasuunnitelmissa tavoitteiksi, toimenpiteiksi ja mittareiksi, ja yksittäisen hankinnan valmistelussa ne viedään hankinnan laajuuteen, vaatimuksiin ja vertailuperusteisiin. Painopisteet on otettava huomioon myös kansallisen kynnysarvon alittavissa pienhankinnoissa.

Kaupungin hankintaosaaminen on koottu talousyksikön keskitettyihin hankintapalveluihin. Hankintapalvelut kilpailuttaa kynnysarvon ylittävät hankinnat, tukee palvelualueita hankinnan suunnittelusta sopimuskauden loppuun ja varmistaa yhdessä lakiasiainyksikön kanssa hankintojen lainmukaisuuden.

Hankintalain vuoksi yrityksen kokoa tai sijaintia ei voida käyttää tarjoajaa suosivana perusteena. Pk-yritysten osallistumista edistetään siksi syrjimättömin keinoin, jotka parantavat kilpailua.

1. Miten kaupunki arvioi ja seuraa sitä, miten hankintojen valmistelussa ja kilpailutusten rakenteessa toteutuvat pk-yritysten osallistumismahdollisuuksia koskevat strategiset tavoitteet?

Seurantaa tehdään kolmella tasolla:

Kaupunkitaso: Vuonna 2025 pk-yritysten osuus sopimuskumppaneista oli 50 prosenttia ja pirkanmaalaisten toimittajien osuus 40 prosenttia. Kilpailutuksissa saatiin keskimäärin 6,26 tarjousta.

Kategoriataso: Hankintajohto ja palvelualueet seuraavat yhdessä kategoriasuunnitelmien tavoitteita ja mittareita.

Hankintakohtainen taso: Valmistelussa arvioidaan hankinnan laajuus ja osiin jakaminen, soveltuvuusvaatimusten oikeasuhtaisuus, sopimuskausi, markkinavuoropuhelun tarve sekä vertailuperusteiden yhteys hankinnan tavoitteisiin.

Lisäksi tarjoajilta kerätään palautetta tarjouspyyntöjen laadusta ja kilpailutuksen sujuvuudesta, ja kilpailutuskäytäntöjä arvioidaan jälkikäteen. Toimittajien näkökulmasta mitattava innovaatio- ja yhteistyökykyindeksi oli 79. Painopisteiden toteutumisesta raportoidaan vuosittain kaupunginhallitukselle hankintatoimen tilannekatsauksessa.

2. Miten kaupunkikonsernissa varmistetaan, että kaupungin hankintojen strategiset tavoitteet, kuten pk-yritysten ja pirkanmaalaisten toimittajien osallistumismahdollisuudet, huomioidaan myös merkittävissä tytäryhteisöjen hankinnoissa, ja miten niiden toteutumista seurataan konsernitasolla?

Tytäryhteisöt ovat itsenäisiä oikeushenkilöitä, ja julkisoikeudellisina laitoksina ne ovat omia hankintayksiköitään. Kaupunki ohjaa niitä omistajaohjauksen kautta. Keskeiset ohjauksen välineet ovat:

valtuuston hyväksymä tytäryhteisöjen konserniohje (19.5.2025 § 59)

omistajaohjauksen periaatteet (10.11.2025 § 177)

kaupunginhallituksen hyväksymä Hyvä hallinto- ja johtamistapa -ohje (6.11.2023 § 453).

Hyvä hallinto- ja johtamistapa -ohjeen mukaan konsernijohto voi antaa koko konsernia koskevia ohjeita myös julkisista hankinnoista. Tytäryhteisön hallituksen on valvottava, että hankintalakia noudatetaan.

Valtuusto asettaa talousarviossa tytäryhteisökohtaiset toiminnan ja talouden tavoitteet. Vuodelle 2025 niitä asetettiin 66, ja niiden toteutumista seurataan osana konsernivalvontaa. Tytäryhteisöjen hankintaprosesseja arvioidaan myös konserniohjeen noudattamista koskevissa tarkastuksissa. Kaupunki selvittää, miten hankintojen strategisten painopisteiden mittarit, kuten pk-yritysten ja pirkanmaalaisten toimittajien osuus, voidaan ottaa mukaan merkittävimpien tytäryhteisöjen tavoitteisiin ja konsernitason raportointiin.

3. Onko kaupungilla suunnitelmaa vahvistaa hankintaosaamista, markkinavuoropuhelua ja hankintojen vaikutusten seurantaa siten, että hankintojen strategiset tavoitteet näkyvät nykyistä paremmin myös käytännön kilpailutuksissa?

Kyllä. Painopisteille laaditaan toimenpidesuunnitelmat, ja markkinoiden kanssa tehtävää yhteistyötä kehitetään. Markkinakartoitusten osuutta seurataan mittarina, ja tulevista hankinnoista viestitään ennakoivasti hankintasuunnitelmien avulla. Hankintapalvelut kouluttaa palvelualueita, ja kategoriajohtaminen tuo substanssi- ja markkinaosaamisen hankintojen valmisteluun.

Vaikutusten seurantaa parannetaan hankintatietovarantoa koskevaan lakiin varautumalla. Laki mahdollistaa hankintojen seurannan laskutasolla. Lisäksi kehitetään hankinta- ja sopimushallintajärjestelmiä sekä ostamisen ja tilauksesta maksuun -prosessin järjestelmiä. Hankintaprosessin kehittämisessä ja tekoälyn hyödyntämisessä tehdään yhteistyötä Tampereen yliopiston kanssa. Näin strategiset tavoitteet voidaan kytkeä nykyistä systemaattisemmin yksittäisiin kilpailutuksiin ja niiden tuloksiin.

Valmistelijat: talousjohtaja Mikko Koskela ja kehittämispäällikkö Marika Pakkanen, konsernihallinto / talousyksikkö

Pormestari Ilmari Nurmisen talousarvioehdotus vuodelle 2027 on julkaistu

Vuoden 2027 talousarvion keskiössä on ihmisten palveluiden turvaaminen. Kasvavan kaupungin taloutta ei voida tasapainottaa pelkästään palveluista leikkaamalla. Talouden tasapainotusta on tehty päämäärätietoisesti. Talouden tasapainotustarve arvioitiin alunperin pormestariohjelmassa noin 60 miljoonaa euroa, ja tämä tavoite on nyt saavutettu. Talousarvioesityksessä tehdään uusia panostuksia mm. Ikuriin uuteen voimisteluhalliin, arjen turvallisuuteen, aktiivipassin käytön laajentamiseen, ruoka-avun kasvattamiseen ja Kaupin palloiluhalliin.

Perusopetuksen ryhmäkoot pidetään ennallaan. Kasvatuksen ja opetuksen tasa-arvorahoitusta jatketaan alueellisten erojen kaventamiseksi. Työllisyyspaketilla tavoitellaan työllisyyden paranemista, investointien lisääntymistä, osaamistason vahvistumista ja yritystoiminnan kasvua. Järjestöavustuksiin ei tehdä leikkauksia ja kriteereitä muutetaan joustavampaan suuntaan siten, että järjestöjen toimintaedellytykset turvataan muuttuvassa toimintaympäristössä.

Kaupungin avustusta ruoka-apuun kasvatetaan 100 0000 eurolla, yhteensä 435 000 euroon. Arjen turvallisuutta vahvistetaan 200 000 euron panostuksella, jolla edistetään mm. keskustan alueen turvallisuustyötä, naapurustotyötä ja lähisuhdeväkivallan ehkäisyä. Tampereen Tulevaisuusrahasto perustetaan. Ihmisille tärkeät palvelut pitää turvata myös tulevaisuudessa. Rahasto on uusi, vuosittain tuottoa tuova tulonlähde palveluiden ja investointien tueksi.

Aktiivipassin käyttöä laajennetaan, jotta yhä useammalla olisi omasta taloudellisesta tilanteestaan riippumatta mahdollisuus osallistua liikuntaan, kulttuuriin ja kaupungin palveluihin. Ikääntyneiden maksuttomia uintivuoroja jatketaan ja palveluliikenteen avustajien määrää lisätään. Vähennämme yksinäisyyttä ja turvattomuutta sekä edistämme esteetöntä ja turvallista liikkumista. Kaupin Toimelankadulle suunniteltava (2027–2029) uusi palloiluhalli turvaa jalkapallon ympärivuotiset harjoitteluolosuhteet. Huonokuntoisen Ikurin liikuntahallinkorvaajaksi toteutetaan uusi voimisteluhalli, joka mahdollistaa myös kilpailu- ja tapahtumatoiminnan.

Pormestari Ilmari Nurmisen talousarvioehdotus löytyy täältä: https://www.tampere.fi/ajankohtaista/2026/10/19/tulevaisuus-rakennetaan-vastuullisesti-pormestarin-talousarvioehdotus

Valtuustoaloite Tampereen järjestökentän tilannekuvasta ja järjestöstrategisista linjauksista

Tampere tarvitsee järjestöpolitiikan, jossa päätetään yhdessä, mikä on järjestöjen strateginen rooli kaupungissa ja miten sitä tuetaan pitkäjänteisesti.

Tampereella toimii laaja ja monimuotoinen järjestökenttä. Järjestöt vahvistavat ihmisten hyvinvointia, osallisuutta ja toimijuutta sekä tarjoavat mahdollisuuksia harrastamiseen, kulttuuriin, liikuntaan, luontoon sekä vertaistukeen, vapaaehtoistoimintaan ja yhteisöllisyyteen. Järjestöillä on merkittävä rooli Ilmari Nurmisen pormestariohjelman ja Kaikkien Tampere -kehitysohjelman yhdenvertaisuuteen, osallisuuteen ja segregaation ehkäisyyn liittyvien tavoitteiden toteuttamisessa. Niiden merkitys korostuu erityisesti tilanteissa, joissa ihmisellä on riski jäädä palvelujen, yhteisöjen tai yhteiskunnallisen osallisuuden ulkopuolelle. Järjestöt ovat myös merkittäviä työllistäjiä ja työelämän ulkopuolella olevien ihmisten työ- ja toimintakyvyn tukijoita.

Järjestöjen toimintaedellytykset ovat heikentyneet merkittävästi. Kuluvalla hallitusohjelmakaudella tehdyt sosiaali- ja terveysjärjestöihin, kulttuuriin ja muuhun kansalaisyhteiskuntaan kohdistuneet leikkaukset heijastuvat myös Tampereelle. Samanaikaisesti hyvinvointialueuudistus on muuttanut kaupungin ja järjestöjen toimintaympäristöä ja yhteistyön rakenteita. Järjestöjen toimintaa uhkaavat rahoituksen epävarmuuden lisäksi esimerkiksi kustannusten nousu, liian vähäinen ymmärrys toiminnan vaikutuksista ja vaikuttavuudesta sekä kasvavat hallinnolliset vaatimukset. Tässä tilanteessa kaupungilla tulee olla ajantasainen tieto siitä, mitä tamperelaiselle järjestökentälle kuuluu, millaisia vaikutuksia toimintaympäristön muutoksilla on järjestöjen toimintaedellytyksiin, millaisia riskejä järjestökentän heikentyminen synnyttää ja missä asioissa kaupunki voi omilla ratkaisuillaan vahvistaa järjestöjen toimintaedellytyksiä.

Tavoitteena tulee olla kaiken kokoisten järjestöjen merkityksen tunnistaminen ja vaikuttava toimintaedellytysten turvaaminen. Erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, miten järjestötoiminta tavoittaa eri elämäntilanteissa olevia tamperelaisia ja miten järjestöt voivat edelleen omalta osaltaan kaventaa hyvinvointi- ja osallisuuseroja. Järjestöpolitiikan tulee siksi olla osa kaupungin strategista hyvinvoinnin, yhdenvertaisuuden ja elinvoiman edistämistä – ei erillinen avustuspolitiikan osa-alue.

SDP:n valtuustoryhmä ja me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että Tampereen kaupunki

1. laatii ajantasaisen tilannekuvan Tampereen järjestökentästä ja sen toimintaedellytyksistä sekä toimintaympäristössä tapahtuneiden muutosten vaikutuksista järjestöjen toimintaan;

2.selvittää erityisesti sote- ja kulttuurialan rahoitusleikkausten, hyvinvointialueuudistuksen, kaupungin avustus- ja tilapolitiikan sekä muiden toimintaympäristön muutosten vaikutuksia tamperelaisten järjestöjen toimintaan

3.kuvaa kaupungin, hyvinvointialueen ja järjestöjen yhdyspinnat ja työnjaon;

4.arvioi, miten kaupunki voi omilla ratkaisuillaan turvata eri kokoisten järjestöjen, vapaaehtoistoiminnan ja kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä;

5. muodostaa tilannekuvan pohjalta Tampereen järjestöstrategiset linjaukset, joissa määritellään järjestöjen strateginen rooli kaupungin hyvinvoinnin, yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja asukkaiden toimijuuden vahvistamisessa sekä kaupungin ja järjestöjen pitkäjänteisen kumppanuuden periaatteet;

6. määrittelee tilannekuvan pohjalta selkeät tavoitteet ja seurannan sekä huomioi ne avustuspolitiikassaan.

Tampereella 14.9.2026
Tampereen Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä

Mielipidekirjoitus: Tämä aika vaatii kykyä ratkaista, ei vain kykyä kritisoida

Puolueet kasaavat parhaillaan listoja eduskuntavaaliehdokkaistaan. Samalla ne vaikuttavat siihen, millaisista ihmisistä tuleva eduskunta voi koostua. Siksi on syytä kysyä, millaisia päättäjiä tämä aika tarvitsee.

Nykyään sosiaalisen median näkyvyys tuntuu olevan yhä tärkeämpää politiikassa. Somessa asioiden kärjistäminen toimii. Mitä kärkkäämmin asian sanot, sitä enemmän se saa huomiota. Algoritmit eivät palkitse asioiden puntarointia, monimutkaisia vastauksia tai niin sanottuja harmaan eri sävyjä. Samaan aikaan yhteiskunnalliset haasteet eivät kuitenkaan ole muuttuneet yksinkertaisiksi, päinvastoin.

Seuraavalla vaalikaudella on kyettävä hillitsemään velkaantumista, vahvistamaan työllisyyttä, vastaamaan muuttuneeseen turvallisuustilanteeseen ja palauttamaan nuorten tulevaisuususko. Näihin kysymyksiin ei ole olemassa yksinkertaisia vastauksia. Tarvitaan päättäjiä, jotka hahmottavat asioiden monimutkaisuuden, punnitsevat vaihtoehtoja sekä rakentavat toimivia ratkaisuja.

Siksi emme tarvitse lisää poliitikkoja, jotka vain osoittavat ongelmia tai etsivät syyllisiä. Emmekä välttämättä niitä, jotka huutavat kovimpaa. Tarvitsemme päättäjiä, jotka eivät tyydy vain kritisoimaan, vaan esittävät ratkaisuja ja vievät niitä eteenpäin. Johtajuus ei ole sitä, että kertoo mikä kaikki on pielessä, vaan sitä, että näyttää, miten asiat korjataan.

Ratkaisujen rinnalle tarvitaan yhteistyökykyä. Politiikka ei ole yksin puurtamista, vaan yhdessä tekemistä. On osattava kuunnella myös eri mieltä olevia ja tunnistaa, milloin omasta kannasta pidetään kiinni ja milloin kompromissi vie yhteisiä asioita paremmin eteenpäin. Yhteistyö ei tarkoita omista arvoista luopumista. Kompromissit eivät ole politiikan heikkoutta, vaan usein sen edellytys.

Kaiken tämän tavoitteena pitäisi olla Suomi, jossa meillä ja tulevilla sukupolvilla on mahdollisuus elää hyvää ja turvallista elämää. Suomi, jossa huomiseen voi luottaa ja jossa on mahdollisuus unelmoida. Päätöksiä ei pidä tehdä vain seuraavia vuosia ajatellen, vaan myös kaikkia tulevia sukupolvia varten.

Sofia Julin

Kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja (Sd.)

Hallintotieteiden maisteri

Valtuustokysely henkilöstön osallistamisesta talouden tasapainottamiseen

Tampereen kaupungin taloudellinen tilanne edellyttää tällä hetkellä säästötoimia ja toimintojen uudelleenarviointia.

Vaikeissa taloustilanteissa useissa eurooppalaisissa julkisen sektorin organisaatioissa on pyritty löytämään säästöjä ja tuottavuusparannuksia henkilöstöä osallistamalla. Esimerkiksi Ison-Britannian NHS-organisaatioissa on korostettu niin sanottua bottom-up-lähestymistapaa, jossa henkilöstö osallistuu säästöjen, toiminnan tehostamisen ja uusien toimintatapojen suunnitteluun. Ajatuksena on, että työntekijät tuntevat työn arjen, päällekkäisyydet, pullonkaulat ja kehittämiskohteet parhaiten.

Myös suomalaisissa kunnissa on korostettu henkilöstön osallistumisen merkitystä tuottavuuden, työhyvinvoinnin ja toiminnan kehittämisen kannalta. Kunta-alan yhteisissä suosituksissa todetaan, että tuloksellisuuden ja tuottavuuden kehittäminen edellyttää yhteistoimintaa henkilöstön kanssa.

Edellä olevan perusteella kysyn:

Miten Tampereen kaupungin henkilöstöä on tähän mennessä osallistettu talouden tasapaino-ohjelman valmisteluun ja säästötoimien suunnitteluun?
Kuinka paljon henkilöstöltä on kerätty konkreettisia ehdotuksia toiminnan tehostamisesta, kustannusten vähentämisestä tai palveluiden järjestämisestä uudella tavalla?
Onko kaupungilla käytössä tai suunnitteilla henkilöstölähtöinen kehittämis- ja säästöohjelma, jossa työntekijöiden ehdotukset käsitellään systemaattisesti ja niiden vaikutukset arvioidaan avoimesti?
Onko kaupungilla suunnitelmia lisätä henkilöstön osallistumismahdollisuuksia ennen uusien talouden sopeuttamistoimien valmistelua?

Nina Lindberg (sd.)
varavaltuutettu
Kaupunginvaltuuston kyselytunti 24.8.2026

Pormestari Ilmari Nurmisen vastaus valtuustokyselyyn annetaan valtuuston kyselytunnilla 24.8.2026.

Valtuustokysely Härmälän rottaongelmasta

Härmälän alueen asukkaat ovat tuoneet esiin kasvavaa huolta rottahavainnoista asuinalueellaan. Rottia on havaittu pihoissa, puistoissa ja katutilassa. Rottia näkee jo päiväsaikaan ja ne ovat tulleet pelottomiksi. Rottien määrän lisääntyminen heikentää asuinalueen viihtyisyyttä, aiheuttaa terveydellisiä riskejä sekä lisää huolta lasten ja lemmikkien turvallisuudesta.

Alueen asukkaiden näkökulmasta on tärkeää, että kaupunki selvittää tilanteen laajuuden ja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin ongelman hallitsemiseksi.

Kysyn:

Onko Tampereen kaupungilla käytettävissään ajantasaista tietoa Härmälän rottakannan määrästä tai alueella tehdyistä rottahavainnoista?
Onko kaupunki saanut viime vuosina lisääntyneitä yhteydenottoja tai ilmoituksia rottaongelmasta Härmälän alueelta?
Mitä konkreettisia torjuntatoimenpiteitä kaupunki on tehnyt tai suunnittelee tekevänsä rottakannan vähentämiseksi Härmälässä?
Onko Härmälässä tunnistettu erityisiä kohteita tai syitä, jotka ylläpitävät rottaongelmaa, kuten jätehuoltoon, rakennustyömaihin tai viheralueisiin liittyviä tekijöitä?
Millä aikataululla kaupunki arvioi voivansa toteuttaa mahdollisia uusia toimenpiteitä tilanteen parantamiseksi?

Härmälän asukkaat odottavat, että kaupunki ryhtyy ennakoiviin ja vaikuttaviin toimenpiteisiin alueen viihtyisyyden, turvallisuuden ja terveyden turvaamiseksi.

Johanna Loukaskorpi (sd.)
kaupunginvaltuutettu
Kaupunginvaltuuston kyselytunti 24.8.2026

Apulaispormestari Ilkka Porttikiven vastaus valtuustokyselyyn annetaan valtuuston kyselytunnilla 24.8.2026.

Valtuustoaloite perusteettomien määräaikaisten työsuhteiden kieltämiseksi Tampereella

Määräaikaisten työsuhteiden käyttö on Suomessa yleistä, ja niiden määrä on lisääntynyt toistaiseksi voimassa olevien työsuhteiden kustannuksella. Eniten määräaikaisissa työsuhteissa ovat nuoret ja naiset.

Suomen hallitus on tehnyt uutta sääntelyä, jonka mukaan työnantaja voisi jatkossa solmia määräaikaisen työsopimuksen enintään vuoden ajaksi ilman perusteltua syytä. Asiantuntijoiden arvioiden ja poliittisten naisjärjestöjen, myös hallituspuolueiden omien järjestöjen, mukaan tämä lisää merkittävästi raskaus- ja perhevapaasyrjinnän riskiä. Hallitus tunnusti nämä ongelmat myös omassa esityksessään. Vuoden 2024 väestötutkimuksen mukaan joka neljäs raskaana oleva on kokenut raskaussyrjintää. Tasa-arvovaltuutetun mukaan palkkasyrjintää koskevista yhteydenotoista noin 70 prosenttia liittyi syrjintään raskauden tai perhevapaan vuoksi. Raskaussyrjintä Suomessa -tutkimuksen mukaan yleisin raskaussyrjinnän muoto on määräaikaisen työsuhteen jatkamatta jättäminen.

Julkisella sektorilla määräaikaisuuksia käytetään jo nyt huomattavasti yksityistä sektoria enemmän. Tilastokeskuksen mukaan julkisella sektorilla määräaikaisten työsopimusten osuus oli 24,8 prosenttia ja yksityisellä sektorilla 13,0 prosenttia vuonna 2023. Lukumääräisesti määräaikaisessa työsuhteessa oli julkisella sektorilla 163 000 ja yksityisellä sektorilla 210 000 palkansaajaa. Tämä muutos heikentää erityisesti nuorten naisten asemaa työmarkkinoilla ja lisää epävarmuutta työpaikoilla, joilla henkilöstön pysyvyys, osaamisen kehittäminen ja työhyvinvointi ovat kriittisiä palveluiden laadulle.

Esitämme, että Tampere sitoutuu olemaan solmimatta perusteettomia määräaikaisia työsuhteita, vaikka valtakunnallinen lainsäädäntö mahdollistaa tämän.

Esitämme lisäksi, että Tampere vaikuttaa omistajaohjauksen kautta konsernin tytäryhtiöihin ja -yhteisöihin, jotta myös nämä sitoutuisivat vastaavaan periaatteeseen. Tampereen tulee toimia esimerkkinä vastuullisesta ja yhdenvertaisesta työnantajapolitiikasta, joka tukee henkilöstön hyvinvointia ja vahvistaa työnantajamielikuvaa.

Edellä todetun perusteella esitämme, että:

1. Tampere sitoutuu olemaan ottamatta käyttöön perusteettomia määräaikaisia työsuhteita, vaikka laki tämän mahdollistaa.
2. Perusteettomien määräaikaisten työsuhteiden kielto sisällytetään Tampereen omistaja- ja henkilöstöstrategioihin.
3. Tampere vaikuttaa omistajaohjauksen kautta konsernin tytäryhtiöihin ja -yhteisöihin, jotta ne sitoutuvat samaan linjaukseen.

Tämä linjaus tukee tasa-arvoista työelämää, ehkäisee raskaus- ja perhevapaasyrjintää, vahvistaa kaupungin veto- ja pitovoimaa työnantajana sekä turvaa erityisesti nuorten naisten aseman työmarkkinoilla.

Tampereella
8.6.2026

Tampereen Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä

Valtuustoaloite: Tekoälykoulutuksen järjestäminen opettajille

Tekoäly ja digitaaliset työkalut kehittyvät nopeasti ja vaikuttavat yhä merkittävämmin opetukseen, oppimiseen ja koulun arkeen. Tekoälyn vastuullinen, pedagogisesti tarkoituksenmukainen ja eettinen
hyödyntäminen edellyttää, että opettajilla on riittävät tiedot ja taidot näiden työkalujen käyttöön.

Tällä hetkellä opettajien osaaminen tekoälyn suhteen vaihtelee suuresti, eikä koulutusta ole järjestetty systemaattisesti. Ilman riittävää koulutusta on riskinä, että tekoälyä joko vältetään kokonaan tai sitä käytetään tavalla, joka ei tue oppimista, yhdenvertaisuutta tai tietosuojaa.

Esitän, että Tampere käynnistää opettajille suunnatun tekoälykoulutuksen, joka:
– antaa perustiedot tekoälyn toiminnasta ja sen vaikutuksista opetukseen
– ohjaa tekoälyn pedagogisesti tarkoituksenmukaiseen ja eettisesti kestävään käyttöön
– käsittelee tietosuojaan, tekijänoikeuksiin ja arviointiin liittyviä kysymyksiä
– tukee opettajien valmiuksia hyödyntää tekoälyä oppimisen tukena, ei sen korvaajana

Koulutus voitaisiin toteuttaa osana opettajien täydennyskoulutusta yhteistyössä korkeakoulujen, asiantuntijaorganisaatioiden tai muiden kuntien kanssa. Samalla Tampere vahvistaisi koulutuksen laatua, opettajien ammatillista osaamista sekä oppilaiden yhdenvertaisia oppimismahdollisuuksia.

Edellä esitetyn perusteella esitän, että Tampere selvittää ja käynnistää tekoälykoulutuksen järjestämisen perus- ja toisen asteen opettajille.

Tampereella 18.5.2026
Mahmoud Machaal (sd.)