PAMin Elisa Penders ja JHL:n Helena Nieminen neuvovat: ”Järjestäydy, vaikuta, äänestä!”

Ammattiliitot valmistautuvat parhaillaan kevään työehtosopimusneuvotteluihin. Samanaikaisesti vuoden 2023 eduskuntavaalit ja niiden lopputulos ovat ay-liikkeen toimijoiden mielessä. Palvelualojen ammattiliitto PAMin Pirkanmaan aluepäällikkö Elisa Penders ja Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n Sisä-Suomen aluepäällikkö Helena Nieminen haluavat niin tes-neuvotteluja kuin eduskuntavaalejakin ajatellen tiivistää liittojensa sanoman kolmeen sanaan: järjestäydy, vaikuta, äänestä.

Politiikka on ihmisten asioiden hoitamista

Helena Nieminen haluaa uusien vaalien alla muistuttaa edellisen oikeistopohjaisen hallituksen tekemistä muutoksista. Hallitus muun muassa puuttui subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen, minkä nykyhallitus on korjannut. Lisäksi julkisten alojen lomarahojen leikkaukset vaikuttivat erittäin paljon yhteiskunnan toimintojen kannalta elintärkeää työtä tekevien ihmisten palkkoihin ja tätä kautta toimeentuloon. Tämän vuoksi niin Nieminen kuin Penderskin toivovat hallituspohjan säilyvän mahdollisimman samana kuin se tällä hetkellä on.

– Mitä politiikka on? Se on ihmisten asioiden hoitamista. Pienten, yksinkertaisten asioiden hoitamista. Äänestäminen on tavalliselle kansalaiselle yksi keino vaikuttaa – toinen on järjestäytyminen. Me ammattiliitoissa teemme yhteiskuntaan vaikuttavaa edunvalvontatyötä ja vaikutamme tätä kautta esimerkiksi lakimuutoksiin, Nieminen vakuuttaa.

Tällä hetkellä PAMin ja JHL:n tärkeä vaatimus on alipalkkauksen kriminalisointi. Tällä hetkellä työnantajien tulee periaatteessa noudattaa universaaleiksi eli yleispäteviksi määriteltyjä työehtosopimuksia – jollainen esimerkiksi kaupan alalla on – mutta alipalkkaus ei silti ole laitonta.

– Toivomme, että alipalkkauksen kriminalisointi menisi läpi. On työnantajia, jotka maksavat jatkuvasti työehtosopimuksen vähimmäispalkkaan nähden huonompaa palkkaa, jättävät lisät maksamatta ja muuten rikkovat työehtosopimuksia. Meillä ei ole käytännössä kuitenkaan keinoja puuttua tähän asiaan muuten kuin yksi työntekijä kerrallaan. Mahdollisuus kanneoikeuteen olisi yksi ratkaisu: usean samassa tilanteessa olevan kesken mahdollistaisi useamman henkilön asian hoitamisen samanaikaisesti. Yhden työntekijän asian hoitaminen ei korjaa koko työpaikan ongelmia. Tällä hetkellä, kun riitelemme kuntoon yhden työntekijän asian, tehdään salassapitosopimus, johon liittyy vaitiolovelvollisuus ja sakkorangaistukset. Näin ihmisiä hiljennetään, ja työpaikka kokonaisuudessaan jää hoitamatta, Penders kommentoi.

Penders ja Nieminen kuvailevat, etteivät ammattiliitot edellisellä hallituskaudella päässeet kehittämään työelämää työntekijöiden näkökulmasta, vaan toiminta keskittyi lähinnä puolustamaan olemassa olevia oikeuksia.

– JHL:n jäsenille edellinen hallituskausi oli hurja. Esimerkiksi kiky-tunnit tarkoittivat käytännössä sataa tuntia vuodessa palkatonta työtä. Olimme neljä vuotta puolustusasemissa. Tällä hallituskaudella asioita on kyllä saatu edistettyä, mutta toivomme, että näin voi jatkua myös seuraavalla kaudella, ettei tarvitse lähteä takaisin puolustuskannalle ja torppauspolitiikkaan, Nieminen toivoo.

–  Ihmiset näkevät politiikan kaukaisena asiana, vaikka se oikeasti on todella lähellä omaa arkea, matalan kynnyksen asioita. Eduskunnassa tehtävät päätökset liittyvät kaikkien arkeen. Tässä on kyse syyn ja seurauksen suhteesta, jota äänestämisen merkitystä vähättelevät eivät vaikuta lainkaan tunnistavan, Penders kommentoi.

Järjestäytyminen tuo turvaa

Paitsi äänestämällä, jokainen työtä tekevä ihminen voi vaikuttaa myös liittymällä ammattiliittoon. Ammattiliitto antaa turvaa ja tukea. Liiton jäsenyys on aina salassapitovelvollisuuden alainen asia, eikä se tule esimerkiksi työnantajan tietoon mitään kautta, ellei jäsenyydestä itse kerro. Järjestäytymisvapaus on jokaisen oikeus.

– Meillä on esimerkiksi PAMissa paljon jäseniä, jotka eivät uskalla tuoda työpaikallaan esiin liittoon kuulumista tai työpaikalla tapahtuvia väärinkäytöksiä, tai he tuovat ne esiin vasta työsuhteen päättymisen jälkeen, Penders kommentoi.

Yhteiskuntaamme on luotu riippuvuussuhteita, jotka vaikuttavat rajoittavasti valinnanvapauteen.

– PAMiin kuuluu paljon myös esimerkiksi maahanmuuttajia. Jos heillä ei ole pysyvää oleskelulupaa, tai heidän oleskelulupansa on sidottu työsuhteeseen, he pelkäävät menettävänsä työpaikkansa ja oleskelun perusteensa, jos tuovat työpaikan ongelmat ilmi. Kun luomme sellaisia riippuvuussuhteita, että sinun on pakko tehdä vaikka sellaistakin työtä, jossa sinua kohdellaan huonosti, ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä sitä työtä, Penders pohtii.

Järjestäytyminen on Pendersin ja Niemisen mukaan keino niin tulla tietoiseksi omista oikeuksistaan kuin myös vakuutus sille, että ongelmatilanteissa on asiantunteva yhteisö pitämässä ihmisen puolia. Jotta ammattiliitto voi puuttua työpaikkojen ongelmiin, jäsenen tulee aina ottaa yhteyttä. Muuten he eivät voi tehdä mitään. Liiton asema korostuu erityisesti palvelualoilla. Palvelualoilla on paljon alle kymmenen hengen työyhteisöjä, joissa ei ole luottamushenkilöä. Tällöin luottamushenkilön vastuut kuuluvat käytännössä liitolle. JHL:ssä puolestaan työpaikat ovat pääsääntöisesti suurempia, ja luottamushenkilö on nimetty.

Kaupan alan palkkaneuvottelut jäissä – työehtosopimusneuvottelut alkavat keväällä

Suomessa ollaan voimakkaassa inflaatiossa, jossa lähes kaikki elämisen kustannukset ovat nousussa. Miten käy palkkojen käynnissä olevissa palkkaneuvotteluissa?

– Hiihtokeskuspuolella on jouduttu jo turvautumaan työtaistelutoimenpiteisiin. Kaupan alalla palkkaneuvottelujen olisi jo pitänyt alkaa, mutta työnantajapuoli on ilmoittanut, etteivät he suostu neuvotteluihin ennen kuin muualta saadaan tuloksia aikaan. Jos neuvottelupöytiin ei palata, työehtosopimukset aukeavat tammikuun alussa ja työehtoista lähdetään neuvottelemaan uusiksi alusta saakka. Kaupan ala on merkittävä – se viitoittaa myös sitä, mihin ratkaisuun muilla isoilla aloillamme päädytään, Penders kertoo.

Esimerkiksi ravintola-, kiinteistöpalvelu-, ja turvallisuusalojen neuvottelut ovat myös edessä keväällä, ja kaupan alan ratkaisulla voi olla merkitystä myös näille aloille.

Myyjä on Suomen yleisin ammatti. Kaupan alalla olevat ongelmat ja alipalkkaus vaikuttavat siis laajaan ja naisvaltaiseen ihmisjoukkoon.

– Kaupan alan työsopimus voi olla esimerkiksi viisi tuntia viikossa. Kokoaikaisia sopimuksia on alalla vain vähän. Työnantaja voi tarjota lisätunteja hyvin lyhyellä varoitusajalla ja vuoro voi sijoittua nykyään mihin vuorokaudenaikaan tahansa kauppojen aukioloaikojen vapauduttua. Miten tällaisessa tilanteessa esimerkiksi lasten päivähoito voidaan järjestää, kun päiväkodin tulisi tietää hoitoajat ennakkoon? Penders pohtii.

Penders ja Nieminen näkevät kaupan alan pienet palkat ja heikot työehdot tulonsiirtona työnantajalta yhteiskunnan harteille, sillä käytännössä esimerkiksi ensimmäisen vuoden myyjän palkalla osa-aikaisessa työssä on mahdotonta tulla toimeen. Tällöin joudutaan turvautumaan yhteiskunnan tukiin.

Miksi työntekijöistä ei haluta pitää huolta?

– Kaupan alan työnantajille työntekijät ovat juhlapuheissa heidän suurin resurssinsa. Miksi he eivät sitten halua neuvotella palkoista? Niin kaupan-, kuin ravintola-, kiinteistö-, kuin muillakin aloillamme on työvoimapula, joten yhtälö on ristiriitainen, Penders pohtii.

Penders ja Nieminen myös muistuttavat, että työehtosopimus ei suinkaan määrittele palkan maksimia, vaan sen minimin. Työnantaja voi aina halutessaan maksaa parempaa palkkaa. Moni työnantaja kuitenkin tulkitsee, että parempaa palkkaa ei voida maksaa työehtosopimuksen vuoksi. Tämä ei pidä paikkaansa.

–  Työpaikat, joissa työntekijöistä huolehditaan, ja joissa heitä kuullaan esimerkiksi työvuorosuunnittelussa ja vapaapäivätoiveissa, ja joissa heille maksetaan hieman korkeampaa palkkaa, säilyttävät työntekijänsä helposti. Näissä paikoissa vaihtuvuus ei ole suurta ja näihin paikkoihin on jopa tunkua. Siellä missä ei makseta kunnollista palkkaa eikä kuulla tai arvosteta työntekijöitä, ei ole tarpeeksi työntekijöitä. Siellä kukaan ei viihdy, eikä pysy. Työntekijät siirtyvät sinne, missä työtaakka on kohtuullinen, ja missä työntekijää arvostetaan – ja missä arvostus näkyy myös arjen teoissa, eikä vain juhlapuheissa, Penders päättää.

Työ on ajallisesti ja inhimillisesti suuri osa ihmisen elämää. Sen tulee tarjota riittävä toimeentulo, eikä kuitenkaan olla niin kuormittavaa, ettei perheelle tai omille harrastuksille jää jaksamista ja aikaa. Myös näiden asioiden puolesta toimivat ammattiliitot.

Kuva: Milla Zuev

Teksti: Milla Zuev

Pekka Salmi

Lukioihin pääsyä helpotettu Tampereella; ammattioppilaitokset kaipaavat lisää erityisopetusta

Toisen asteen koulutus on ollut valtakunnallisesti murroksessa, kun oppivelvollisuus laajeni koskemaan kaikkia alle 18-vuotiaita vuonna 2021. Tampereella tämä on tarkoittanut ja tarkoittaa edelleen suuria muutostarpeita niin lukio- kuin ammatilliseen koulutukseenkin. Aloituspaikkojen tarve on kasvanut erityisesti lukioissa.  Ammatillisen koulutuksen osalta Tampereella on entistä paremmin tiedostettu koulutuksen työelämävastaavuuden ja laadun parantamisen sekä erityisten tukitoimien tarve.

Lukioiden aloituspaikkoja lisätty onnistuneesti

Elinvoiman ja kilpailukyvyn palvelualueen lautakuntien apulaispormestari Pekka Salmen mukaan Tampere on erittäin suosittu opiskelukaupunki. Tampereella lukiota suorittavista 40 prosenttia on alun perin ulkopaikkakuntalaisia.

– Koska uusia lukioita ei oltu pitkään aikaan rakennettu eikä lukioiden aloituspaikkoja lisätty, lukioiden keskiarvorajat olivat nousseet erittäin korkeiksi. Vielä vuosi sitten keväällä lukioon pääsyyn vaadittiin lähes kahdeksan keskiarvo. Me näimme tämän lautakunnassa suurena haasteena. Esimerkiksi pojilla, joilla oppimishalut heräävät usein hieman myöhemmin, oli Tampereella vaikeuksia päästä oman kotipaikkakuntansa lukioon. Tällöin he joutuivat pohtimaan, jäädäkö muuhun koulutukseen Tampereelle, vai lähteäkö kauemmas lukioon, Salmi kuvailee.

Vuosi sitten lautakunnassa pohdittiin, kuinka aloituspaikkoja voidaan lisätä. Niitä lisättiinkin kahdesti. Keväällä 2022 lukiokoulutukseen oli haussa yli 80 paikkaa enemmän kuin edellisvuotena.

– Aloituspaikkoja lisäämällä saimme tehokkaasti laskettua keskiarvorajoja. Esimerkiksi Tampereen teknilliseen lukioon pääsi sisään 7,3:n ja Hatanpään lukioon noin 7,6–7,7:n keskiarvolla. Yhtäkään sellaista lukiota ei enää ollut, jossa sisäänpääsyn raja olisi ollut yhdeksän pinnassa. Tällä saimme aikaan merkittävän parannuksen.

Vuoden 2022 yhteishaussa kaikki lukioiden aloituspaikat eivät täyttyneet, joten seuraavaan yhteishakuun paikkoja ei lisätty. Valmius tähän on kuitenkin koko ajan olemassa. Salmen mukaan yksi mahdollisuus huomattavaan aloituspaikkojen lisäykseen on Pyynikintie 2:n entisen Tekun peruskorjauksessa ja Hatanpään lukion siirtymisessä sen tiloihin Tampereen lyseon lukion peruskorjauksen jälkeen. Rakennukseen on tarkoitus varata tiloja noin 800 oppilaalle.

– Arvio on, että nuorten ikäluokat jatkavat kasvuaan 30-luvulle saakka, minkä jälkeen ne lähtevät taas laskuun. Aloituspaikkojen edelleen lisäämiseen on varauduttu. Haluamme edelleen tarjota mahdollisimman monelle nuorelle mahdollisuuden opiskella lukiossa. Tästä uudistuksesta hyötyvät erityisesti pojat.

Koulua käymättömät nuoret suuri kysymys

Salmen mukaan oppivelvollisuuden laajentaminen uusiin ikäluokkiin näkyy enemmän ammatillisen koulutuksen kuin lukiokoulutuksen puolella. Tampereella, kuten myös valtakunnallisesti, uudistus on tuonut oppivelvollisuuden piiriin huomattavan määrän uusia nuoria.

– Nykyisistä oppivelvollisista nuoremmistakin ikäluokista 15 prosenttia on jäänyt kouluttamatta, eli vaille peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Tampereella uudistuksen toimeenpaneminen on lähtenyt hyvin käyntiin – keskeytyksiä ei enää voi tulla, vaan koulutuksen keskeyttävälle nuorelle on kunnan osoitettava opiskelupaikka. Tällaisia nuoria on tähän saakka ollut noin kymmenen, eli luku on verrattain pieni. Kaikille on löytynyt opiskelupaikka, Salmi kertoo.

Oppivelvollisuuden laajentamisen onnistumista ei kuitenkaan voi mitata ainoastaan numeroilla tai sillä, onko jokaisella nuorella opiskelupaikka paperilla. Nuorten tulisi myös suorittaa tutkinto, johon heillä on suoritusoikeus. Kouluttamattomuus nostaa merkittävästi syrjäytymisvaaraa. Salmi onkin eniten huolissaan siitä, että Tampereella on edelleen noin 100–150 koulua käymätöntä nuorta. Heistä ensimmäiset alkavat tulla täysi-ikäisiksi ja saattavat jättää opiskelun taakseen, eikä enää tässä vaiheessa ole olemassa keinoja pitää heitä koulussa.

– Miten koulua käymättömät nuoret saataisiin motivoitua opiskelusta? Meidän pitäisi lisätä ammatillista erityisopetusta. Jos 10–15 prosenttia peruskoulua käyvistä on erityisen tuen piirissä, ei voida olettaa, että esimerkiksi keskittymis- ja oppimisvaikeudet häviävät kesäloman aikana ennen ammattioppilaitokseen siirtymistä. On kohtuutonta olettaa, että erityisen tuen tarpeessa olevat oppilaat pysyisivät tavallisen opetuksen kyydissä toisella asteellakaan. Toki on jo olemassa pienryhmätoimintaa ja tuki- ja ohjausapua, mutta väitän, että ammatillista erityisopetusta tarvitaan silti enemmän.

Toinen erityisesti ammatillista koulutusta koskettava ongelma liittyy opetuksen laatuun ja työelämävastaavuuteen. Opetuksen laadulla on luonnollisesti tekemistä myös oppilaiden motivaation kanssa.

– Toki on tärkeää saada mahdollisimman moni nuori koulutettua, mutta työelämävastaavuus ja koulutuksen laatu ovat aivan yhtä tärkeitä asioita. On tärkeää, että taidot ja tiedot, joita koulusta saadaan, vastaavat työelämän tarpeita ja että nuoret voivat oikeasti työllistyä saamallaan koulutuksella. Elinkeinoelämältä on tullut paljon huomautuksia siitä, että opetuksen laatu ei ole tarpeeksi hyvää. Tämä on ymmärrettävä viesti. Toisaalta, kun ammatillinen tutkinto kuitenkin kestää kolme vuotta, karkaa työelämä vaatimuksineen jatkuvasti eteenpäin. Yritysten tuleekin tiedostaa oma vastuunsa spesifimpien taitojen ja tietojen antamisesta uusille työntekijöilleen.

Salmi kantaa erityistä huolta heikommista lähtökohdista kouluun tulleista oppilaista ja lähiopetuksen riittävyydestä.

– Lähiopetuksen määrä vaikuttaa suoraan opetuksen laatuun. Oppilaiden taidot pitää saada riittävälle tasolle, jotta heidät voidaan lähettää yrityksiin oppimaan lisää.

– Tavoite, että 100 prosenttia ikäluokasta saataisiin koulutettua, ei varmastikaan tule toteutumaan. Mitä suurempi tuo prosenttiosuus kuitenkin on, sen todennäköisempää on, että nuoret löytävät paikkansa yhteiskunnasta ja työllistyvät. Kouluttamattomat ja kouluista putoavat ovat suuressa syrjäytymisvaarassa, ja heidän saamisensa myöhemmin mukaan yhteiskunnan toimintaan on hyvin vaikeaa. Tästä yhteiskunnalle tuleva taloudellinen lasku on merkittävä, kuten myös inhimilliset murheet, joita syrjäytyminen aiheuttaa. Tämä on myös valtakunnallinen teema, Salmi pohtii.

Oppivelvollisuuden laajentamisen rahoitus ei ole riittävä

Salmi ei koe valtion oppivelvollisuuden laajentamiseen antamaa rahoitusta riittäväksi. Valtio on luvannut kustantaa uudistuksen, mutta tuen tarve ja materiaalikustannukset ovat todellisuudessa korkeampia, kuin mihin rahoitus riittää. Tämäkin koskee erityisesti ammatillista koulutusta.

– Rahoitus tulee selvästi jäljessä siitä, mitä opiskelijamäärien ja tuen tarpeiden kasvu edellyttää. Tredun talous oli viime vuonna noin kaksi miljoonaa euroa miinuksella, ja niin tulee olemaan tänäkin vuonna.

Tilanne on myös epäsuhtainen suhteessa paikkakuntiin, joiden opiskelijamäärät ovat päinvastoin pienentyneet.

– Joillakin paikkakunnilla tilanne on päinvastainen: heille annettava rahallinen tuki ylittää tarpeen. Esimerkiksi viime vuonna Pirkanmaa koulutti 600 nuorta talkoilla, ilmaiseksi. Tähän pitää saada muutos.

Lukioissa rahoituksen tilanne on parempi, mutta ei siltikään Tampereella vastaa tarvetta.

– Kaikki Suomen kunnat osallistuvat lukiokoulutuksen kustannuksiin, oli paikkakunnalla omaa lukiota tai ei. Tämäkään rahoitus ei silti kata kaikkia kustannuksia. Tampereella lukiokoulutus maksaa noin 30 miljoonaa euroa vuodessa, mistä jäämme noin viisi miljoonaa euroa vajaaksi. Asetelma on siinäkin mielessä epäreilu, että 40 prosenttia lukiolaisistamme tulee muualta kuin Tampereelta.

Toisen asteen koulutuksen tulevaisuus Tampereella?

Salmen mukaan toisen asteen koulutuksen kehittäminen on prosessi, joka on aina käynnissä, eikä koskaan valmis. Uudistustarpeiden tiedostaminen on jatkossakin positiivinen asia.

– Toivon, että voimme keksi keinoja siihen, miten koulua käymättömiin nuoriin voidaan reagoida. Tredun johto kyllä ymmärtää ongelman, mutta mitään toimenpiteitä ei vielä ole tehty. On kuitenkin tehty analyysia ja etsitty tapoja muuttaa toimintaa.

– Lukiopuolella aiomme tulevaisuudessakin taata mahdollisimman monelle nuorelle mahdollisuuden lukiokoulutukseen aloituspaikkoja lisäämällä.

– Opetuksen laadun kehittäminen puolestaan on asia, joka ei koskaan tule kokonaan valmiiksi. Työelämä karkaa vaatimuksineen jatkuvasti eteenpäin. Tärkeintä on, että välimatka ei ainakaan enää lisääntyisi, vaikka muutosvauhti onkin nopea, Salmi päättää.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

”Hyvinvoinnin ulottuvuuksia – Having, loving, being”

Pidin puheenvuoron budjettikeskustelussa tiistaina 20.9.2022.
( Hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2023 )

Itseäni jäi vaivaamaan opposition, etenkin perussuomalaisten synkkä kuva Suomesta.  Erityisesti se, kuinka huonosti heidän mielestään kaikki asiat ovat.

Olen juuri lukenut ”Hyvinvoinnin muutos ja pysyvyys” ‑kirjan, jonka lähtökohtana oli akateemikko Erik Allardtin mukainen hyvinvointi Suomessa 1972 ja 2017. Allardt oli sosiologi, tunnettu maailmalla, joka loi nämä tunnetut käsitteet teoksessa ”Att ha, att älska, att vara: om välfärd i Norden”.
Suomeksi kirja on ilmestynyt jo vuonna1976 nimellä ”Hyvinvoinnin ulottuvuuksia”. Teoksen tutkimuskäsitteistöä ”having, loving, being” käytetään edelleen kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa.

Tässä tuoreessa, juuri ilmestyneessä ”Hyvinvoinnin muutos ja pysyvyys” -kirjassa on seuraava teksti, joka käsittelee hyvinvoinnin muutossuuntia Suomessa 50 vuoden aikana lähes tähän päivään:

”Kansainvälisessä vertailussa Suomi on vuosi vuoden perään kärjessä erilaisissa selvityksissä, joissa on vertailtu yhteiskuntien kehityksen tasoa. Suomi on vakaa, turvallinen ja vapaa niin kansalaisilleen kuin mediallekin. Hallinto on parhaasta päästä, ja oikeuslaitos on riippumaton.
Perusoikeuksia suojellaan, ja inhimillisen hyvinvoinnin, sosiaalisen kehityksen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vertailussa olemme kärkisijoilla.
Köyhyys ja tuloerot ovat pienimmästä päästä. Ihmisten elämäntyytyväisyys on korkealla tasolla ja ympäristön tila korkea.”

Juuri nyt me sosialidemokraatit kannamme huolta ihan jokaisesta suomalaisesta. Me olemme kulkeneet tämän vaalikauden aikana läpi kolmen suuren ja poikkeuksellisen ison kriisin: globaali pandemia, sota Euroopassa ja nyt viimeisimpänä energiakriisi.

Sosialidemokraatit ovat aina olleet toivon ja tulevaisuuden puolue. Me teemme päivittäin töitä ja etsimme ratkaisuja, jotta kohtaamiemme kriisien vaikutukset jäisivät kaikilta osin mahdollisimman pieniksi ja jokainen suomalainen voisi elää mahdollisimman normaalia elämää.

Mitä kauemmin tämä kriisi kestää, sitä tärkeämpää on mielestäni huolehtia siitä, ettei kukaan jää yksin ja että kaikista pidetään huolta. Tämän nyt käsittelyssä olevan budjetin henki ja päätökset edustavat tätä linjaa.

Mielestäni nyt ei ole aika tehdä leikkauslistoja.

Kestävyysvajeemme on pitkäaikainen ongelma, jonka taltuttamiseen tarvitaan lisääkin tekoja, mutta keskellä energiakriisiä ei ole nyt järkevää eikä edes realistista tehdä sopeutumistoimia, jotka väistämättä lisäisivät suomalaisten kotitalouksien ahdinkoa.

Säästöjä on tehty ja tullaan vielä tekemään: 370 miljoonaa euroa kehysriihessä tehtiin menoleikkauksia. Hallitus on huolehtinut ja tulee huolehtimaan julkisesta taloudesta.

”Oppositio, rehellisyyttä nyt peliin!”

Toistuvista kriiseistä huolimatta kestävyysvaje ei ole tällä vaalikaudella myöskään kasvanut. Vaalikauden alussa valtiovarainministeri arvioi tämän vajeen olevan neljä prosenttiyksikköä suhteessa bkt:hen, nyt tuorein arvio on kolme prosenttia. Kestävyysvaje on siis pienentynyt tällä vaalikaudella.

Lopuksi päätin puheenvuoroni lempiaiheeseeni – miten talouskasvu syntyy koulutuksella ja osaamisella.

Meillä on oltava -nyt kriisienkin keskellä- rohkeutta katsoa tulevaisuuteen. Tällä hallituskaudella on tehty merkittäviä koulutukseen liittyviä tulevaisuusinvestointeja mm. varhaiskasvatukseen, oppivelvollisuusuudistukseen ja nyt yhdessä sovituilla TKI (tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta) -panostuksilla varmistetaan, että Suomeen syntyy tulevaisuudessakin talouskasvua, kiinnostavia investointeja ja työpaikkoja.


Jukka Gustafsson
kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu

Tamperelaiset ehdokkaat eduskuntavaaleissa 2023

Pirkanmaan Sosialidemokraatit ovat asettaneet eduskuntavaaleihin täyden 20 ehdokkaan listan. Listalla on 8 tamperelaista ehdokasta.

asetetut tamperelaiset ehdokkaat:

____________________________________

Julin Sofia, 24, hallintotieteiden opiskelija, poliittinen avustaja, Tampere

Sofia on tällä hetkellä Tampereen nuorin kaupunginvaltuutettu. Hän on työskennellyt mm. pääministerin ja kansanedustajan poliittisena avustajana.
Sen lisäksi, että Sofia on kaupunginvaltuutettu, on hän varajäsenenä Tampereen kaupunginhallituksessa sekä jäsenenä sivistys- ja kulttuurilautakunnassa.

____________________________________


Kuusipalo Saana, 26, valtiotieteiden ylioppilas, lähihoitaja, Tampere

Saana on tällä hetkellä varavaltuutettuna Tampereella. Hän on valmistumassa lähihoitajaksi, minkä lisäksi hän on valtiotieteiden ylioppilas.
Saana on lisäksi jäsenenä elinvoima- ja osaamislautakunnassa.

____________________________________


Loukaskorpi Johanna, 48, apulaispormestari, opettaja, Tampere

Johanna toimii sosiaali- ja terveyspalveluiden apulaispormestarina Tampereella. Hän toimi sivistyspalveluiden ja sosiaali- ja terveyspalveluiden apulaispormestarina vuosina 2017-2021.
Johanna toimii myös Pirkanmaan sosialidemokraattisen aluevaltuustoryhmän puheenjohtajana.

____________________________________


Lyly Lauri, 69, puheenjohtaja, pormestari (em.), Tampere

Lauri on toiminut aiemmin Tampereen pormestarina sekä SAK:n puheenjohtajana. Tällä hetkellä hän toimii Tampereen kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtajana sekä konsernijaoston puheenjohtajana. Tämän lisäksi hän toimii Pirkanmaan aluevaltuuston puheenjohtajana.

____________________________________


Machaal Mahmoud, 61, kaupunginvaltuutettu, sairaanhoitaja, Tampere

Mahmoud on tamperelainen kaupunginvaltuutettu. Tämän lisäksi hän toimii Tampereen maahanmuuttajaneuvoston puheenjohtajana. Mahmoud on jäsenenä Tampereen sosiaali- ja terveyslautakunnassa.

____________________________________


Marin Sanna, 37, kansanedustaja, pääministeri

Sanna toimii tällä hetkellä Suomen pääministerinä. Hän on myös SDP:n puheenjohtaja. Kansanedustajana Sanna on toiminut vuodesta 2015 lähtien. Hän on toiminut aiemmin myös liikenne- ja viestintäministerinä 06/2019 – 12/2019.

____________________________________


Nurminen Ilmari, 31, kansanedustaja, Tampere

Ilmari on toisen kauden kansanedustaja. Hän on toiminut kansanedustajana vuodesta 2015. Tällä hetkellä hän toimii jäsenenä Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa sekä Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa. Ilmari toimii myös Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtajana.

____________________________________


Viitanen Pia, 55, kansanedustaja, Tampere

Pia on toiminut kansanedustajana vuodesta 1995 lähtien. Hän on toiminut asunto- ja viestintäministerinä 05/2013-04/2014 sekä kulttuuri- ja asuntoministerinä 04/2014-05/2015. Tällä hetkellä Pia toimii Verojaoston puheenjohtajana sekä jäsenä Valtiovarainvaliokunnassa ja Tarkastusvaliokunnassa. Lisäksi hän on kaupunginvaltuutettuna Tampereella.
____________________________________

Lue artikkeli kaikista SDP:n asettamista ehdokkaista Pirkanmaalla:

https://pirkanmaa.sdp.fi/eduskuntavaalit/

 

Apulaispormestari Pekka Salmen alustus valtuuston kokouksessa 13.6.2022

Hyvät kuulijat,

Pormestariohjelman, kaupunkistrategian ja valtuustokauden tavoitteet on viety asunto- ja maapolitiikan linjauksiin. Linjausten laadinnan pohjaksi aiempien linjausten vaikuttavuus arvioitiin, ja päivitystyö tehtiin aiempaa merkittävästi enemmän sidosryhmiä, kuntalaisia ja kaupunginkin eri tahoja osallistaen.

Kaupungin asuntopolitiikkaa toteutetaan yhteistyössä kaupungin muiden palvelualueiden ja yksiköiden sekä kaupunkikonserniin kuuluvien asuntoyhteisöjen kanssa. Lisäksi asuntopolitiikan toteuttamisessa on keskeistä yhteistyö rakennuttajien, rakennusliikkeiden ja asuntoihin investoivien tahojen sekä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa.

Tampereella harjoitettu asunto- ja maapolitiikka on perustunut johdonmukaisiin, ennustettaviin ja pitkäjänteisiin käytännön linjauksiin, joita on noudatettu päätöksenteossa ja toimenpiteissä. Tätä linjaa tulemme jatkamaan.

Aikaisempaan nähden monet peruslinjaukset pysyvät ennallaan. Maanvuokrasopimusten uusimisten osalta olemme kuitenkin tekemässä useita muutoksia. Politiikkaa on puhuttanut pitkään kansalaisten ja asunto-osakeyhtiöiden antama palaute asuntotonttien vuokrien suurista korotuksista. Monissa tapauksissa tonttivuokra on kasvanut 10–20-kertaiseksi ja asuminen kallistunut huomattavasti. Taustalla on erityisesti keskusta-alueen vetovoima ja sen myötä tapahtunut maan hinnan nousu.

Asunto- ja maapolitiikka linjauksissa onkin tulossa neljä muutosta nykytilanteeseen:

Ensinnäkin asuntotonttien maanvuokrasopimusten uusimisen yhteydessä vuokrankorotus porrastetaan, kun tontin vuokralainen ei toimi markkinoilla. Uusi maanvuokra tulee voimaan asteittain seuraavasti: 1. vuosi 60 %, 2. vuosi 80 % ja 3. vuosi 100. Porrastus antaa asunto-osakeyhtiölle ja asukkaille aikaa sopeutua uuteen vuokratasoon.

Toiseksi vuokran perusteena oleva tontin pääoma-arvo tarkistetaan vuokra-aikana 20 vuoden ja 40 vuoden kohdalla. Uusittu maanvuokrasopimus tehdään aiemman 50 vuoden sijasta 60 vuodeksi, koska pääoma-arvo päivitetään 20 vuoden välein. Näin ollen vuokrataso ei jää jälkeen todellisesta vuokratasosta, kuten aikaisemmin.

Kolmanneksi mikäli asuntotontissa, on käytetty vähemmän kuin 80 % asemakaavan mahdollistamasta rakennusoikeudesta, eikä käyttämättömän rakennusoikeuden hyödyntäminen ole esim. rakennusteknisistä, suojelullisista, kaupunkikuvallisista tai RKY-arvoista johtuvista syistä mahdollista, voi kaupunki kohtuullistaa maanvuokraa sopimuksen uusimisen yhteydessä tai erillisestä hakemuksesta. Näin ollen jatkossa ei makseta vuokraa turhista neliöistä.

Lisäksi neljäntenä asiana yhtiömuotoisen asuntotontin maanvuokralaisella on oikeus ostaa tontti, jos tontti sijaitsee keskustan strategisen osayleiskaavan alueella, ja jos tontilla sijaitsee asemakaavalla tai lailla suojeltu rakennus. Tontin myynnin edellytyksenä on, että vuokralainen on suorittanut kaikki voimassa olevan maanvuokrasopimuksen mukaiset vuokrat kaupungille. Tontti myydään ulkopuolisen auktorisoidun arvioitsijan määrittelemällä hinnalla. Tämä linjaus koskee myös jo aikaisemmin uusittuja vuokrasopimuksia. Seuraavan asunto- ja maapolitiikan päivittämisen yhteydessä on hyvä arvioida, onko aluerajaus onnistunut, vai onko sitä perusteltua muuttaa koko kaupunkia koskevaksi. Mutta nyt mennään tällä linjauksella.

Olen erittäin tyytyväinen, että saimme tehtyä useita kaivattuja muutoksia maanvuokrasopimusten uusimiseen. Nämä neljä muutosta tuovat helpotusta asunto-osakeyhtiöiden ja niiden asukkaiden tilanteeseen. Sitä perusasiaa ne eivät kuitenkaan muuta, että maan hinta on keskustan alueella ja läheisyydessä korkea ja vaikuttaa suoraa myös vuokratasoihin. Kaupungissamme on vetovoimaa ja sen vaikutus näkyy monessa asiassa. Toisaalta myös kiinteistöjen ja asuntojen arvot ovat nousseet.

Yksi keskeinen asunto- ja maapolitiikan tavoite on ollut segregaation ehkäiseminen ja lähiöiden kehittäminen. Parhaillaan on käynnissä Peltolammin ja Multisillan alueen lähiöohjelmatyö. Seuraavaksi rinnan PeltsuMultsun kehittämisen vielä jatkuessa panostamme Kaukajärven ja Annalan alueen lähiöohjelmaan. Sen rinnalle tulee vähitellen myös lähiöohjelmatyöryhmä, jonka tehtävänä on seurata ja edistää myös muiden lähiöalueiden kehittämistä. Lähiöiden kehittämisestä suunnitellaankin pysyvää toimintaa nykyisen projektiluonteisen toiminnan tilalle.

Lähiöidenkin kehittämisessä yhteistyö asukkaiden ja alueen toimijoiden kanssa on ehdottoman tärkeää. Yhteistyön kautta saadaan hyviä kehittämisideoita ja käynnistettyä konkreettisia toimenpiteitä. Kaupungin panostukset palveluihin ovat ratkaisevan tärkeitä. Mutta myös panostukset katujen, viheralueiden, leikkikenttien ja valaistuksen kunnostukseen ovat merkittäviä. Myös uutta monipuolista asuntorakentamista tarvitaan, jotta lähiöt eivät jää nukkumaan ruususen unta.

Kohtuuhintaisen asumisen edistämisen kannalta linjaukset sisältävät uuden kumppanuusmallin. Kumppanuusmallilla varmistetaan riittävä kohtuuhintaisen asuntotuotannon toteutuminen, MAL-sopimuksen asumisen tavoitteiden toteutuminen sekä yksittäisten vuokra-asuntojen saatavuus henkilöille, joilla on asumiseen liittyviä haasteita. Mukaan kumppanuuteen kutsutaan kaikki kohtuuhintaisia asuntoja Tampereella toteuttavat tai omistavat yleishyödylliset toimijat ja lisäksi laajasti muita kaupungin hallinnonaloja ja muita toimijoita, jotka kytkeytyvät kohtuuhintaisen asumisen edistämiseen.

Yksi pieni ja tärkeä muutos aikaisempiin linjauksiin on myös omakotitonttien luovutustavoitteen nostaminen 110 tontista 150 tonttiin vuodessa. Tavoite on haastava, ja riippuu asemakaavoituksesta. Kiinteistötoimi kyllä luovuttaa tontteja, jos niitä vain saadaan kaavoitettua. Tavoiteasetantaa on kuitenkin tärkeää nostaa, jotta päästään nykyistä parempaan tilanteeseen tonttien saatavuuden suhteen. Lisäksi hakukriteerien palauttaminen tamperelaisuuden ja lapsilukumäärän osalta vaikuttaa siihen, että tontteja saavat jatkossa ennen kaikkea tamperelaiset perheet. Kriteerit koskevat vain vuokrattavia omakotitalotontteja. Myytävien tonttien osalta kriteereitä ei ole käytössä, vaan kuka tahansa voi ostaa Tampereelta tontin.

Aluevaaliehdokkaat

620. Atanas Aleksovski

toiminnanjohtaja

621. Abdullah Alosaimi

lääkäri, epidemologi

622. Antti Asp

opiskelija

623. Kaapo Asuma

järjestösihteeri

624. Aila Dündar-Järvinen

herastuomari, kehitysvammahoitaja
https://www.ailan.info/

625. Hanna-Maria Grann

terveydenhoitaja, sairaanhoitaja

628. Rami Hansen

lähihoitaja, työsuojeluvaltuutettu

633. Jouni Huuskonen

tuotespesialisti, fysioterapeutti (AMK)
https://jouni.huuskonen.sdp.fi/

634. Harri Hykkö

IT-alan insinööri, eläkeläinen

635. Risto Ilomäki

opetusneuvos, emeritusrehtori LAMK
https://www.ristoilomaki.fi/

640. Tarja Jokinen

sairaanhoitaja, vanhusneuvoston varapuheenjohtaja

647. Kirsi Kaivonen

ensihoitaja / sairaanhoitaja AMK, kaupunginvaltuutettu

649. Tarja Kallio

ohjaaja, sosionomi AMK

650. Ulla Kampman

sairaanhoitaja (AMK), koulutusasiantuntija
https://ullakampman.fi/

652, Rasmus Keinänen

hallintotieteiden ylioppilas, opiskelija
https://rasmuskeinanen.wordpress.com/

653. Jyri Keränen

lähihoitaja, kotihoito

656. Bahria Korpela

OMA-valmentaja/asiantuntija, asioimistulkki

658. Annika Laine

lastenhoitaja, kasvatustieteen ylioppilas

666. Anne Liimola

päiväkodin johtaja
http://www.anneliimola.fi/

667. Nina Lindberg

toiminnanjohtaja, YTM
https://www.ninalindberg.fi/

669. Arseniy Lobanovskiy

yhteiskuntat. maist., samh. mag
https://www.arseniylobanovskiy.fi/

671. Johanna Loukaskorpi

sosiaali- ja terveyspalveluiden apulaispormestari, FM
http://www.johannaloukaskorpi.net/

672. Lauri Lyly

pormestari 2017-2021, kaupunginvaltuutettu
https://laurilyly.fi/

673. Mahmoud Machaal

kaupunginvaltuutettu, sairaanhoitaja

674. Paula Majava

taideaineiden tuntiopettaja, vertaisohjaaja

678. Marjo Niemenmaa

hallintotieteiden maisteri, elektroniikka-asentaja

679. Mirva Niinivaara

asiantuntija, HTM

684. Ilmari Nurminen

kansanedustaja
https://meidanilmari.fi/

686. Riitta Ollila

erityisopettaja, sosiaali- ja terveyspalveluiden apulaispormestari 2007-2008

688. Marko Randell

järjestyksenvalvoja, vartija

690. Aino Rantamäki

kätilö, tohtorikoulutettava

691. Lotta Reito

sosiaalityöntekijä, YTM

694. Inna Rokosa

kaupunginvaltuutettu, opiskelija

698. Jari Saari

koneenasentaja

700. Anja Suento

osastosihteeri, eläkeläinen

702. Simo Tuominen

vartija

703. Pasi Turkia

Lähihoitaja, lastensuojelun ohjaaja,päihdetyö

706. Jaana Vastamäki

erityisasiantuntija, yhteiskuntatieteiden tohtori

707. Eeva Viljanen

viestinnän asiantuntija

708. Iida Viljanen

järjestösihteeri

709. Markku Virkamäki

Hallintotieteen maisteri, sosiaali- ja terveysjohtamisen eMBA
https://www.markkuvirkamaki.fi/

710. Paula Virolainen

lastenhoitaja, eläkeläinen

714. Ari Wigelius

järjestöasiantuntija
http://www.ariwigelius.fi/

Kaikki Pirkanmaan Sosialidemokraattien asettamat ehdokkaat voit katsoa täältä: Pirkanmaan aluevaaliehdokkaat

Tamperelaiset ehdokkaat aluevaaleihin

Pirkanmaan Sosialidemokraatit asettivat ensimmäiset aluevaaliehdokkaansa piirikokouksessaan 20.10.2021. Tamperelaisia ehdokkaita asetettiin yhteensä 33. Lisää ehdokkaita asetettiin 10.11.2021, jolloin asetettiin 7 tamperelaista ehdokasta.

Tamperelaiset ehdokkaat aakkosjärjestyksessä:

Aleksovski Atanas, toiminnanjohtaja
Alosaimi Abdullah, lääkäri, epidemologian
Asuma Kaapo, järjestösihteeri
Dündar-Järvinen Aila, herastuomari, kehitysvammahoitaja
Grann Hanna-Maria, terveydenhoitaja, sairaanhoitaja
Hansen Rami, lähihoitaja, työsuojeluvaltuutettu
Hirvonen Maarit, toiminnanjohtaja
Huuskonen Jouni, tuotespesialisti, fysioterapeutti (AMK)
Hykkö Harri, insinööri, eläkeläinen
Ilomäki Risto, opetusneuvos, emeritusrehtori LAMK,
Jokinen Tarja, sairaanhoitaja, vanhusneuvoston varapuheenjohtaja
Kaivonen Kirsi, ensihoitaja
Kampman Ulla, sairaanhoitaja (AMK)
Keinänen Rasmus, opiskelija
Keränen Jyri, lähihoitaja
Korpela Bahria, oma-valmentaja/asiantuntija, asioimistulkki
Laine Annika, lastenhoitaja
Liimola Anne, päiväkodin johtaja
Lindberg Nina, toiminnanjohtaja, YTM
Lobanovskiy Arseniy, yhteiskuntat. maist., samh. mag.
Loukaskorpi Johanna, FM, sosiaali- ja terveyspalveluiden apulaispormestari
Lyly Lauri, pormestari 2017-2021, kaupunginvaltuutettu
Machaal Mahmoud, sairaanhoitaja
Majava Paula, taideaineiden tuntiopettaja, vertaisohjaaja
Niemenmaa Marjo, hallintotieteiden kandidaatti, elektroniikka-asentaja
Niinivaara Mirva, asiantuntija HTM
Nurminen Ilmari, kansanedustaja
Ollila Riitta, erityisopettaja, sosiaali- ja terveyspalveluiden apulaispormestari 2007-2008
Randell Marko, järjestyksenvalvoja, vartija
Reito Lotta, sosiaalityöntekijä
Rokosa Inna, kaupunginvaltuutettu, opiskelija
Saari Jari, koneenasentaja
Suento Anja, osastosihteeri, eläkeläinen
Tuominen Simo, vartija
Turkia Pasi, lastensuojelun päihdetyö, lastenkodinohjaaja
Viljanen Eeva, viestinnän asiantuntija
Viljanen Iida, järjestösihteeri
Virkamäki Markku, hallintotieteen maisteri, eMBA, eläkeläinen
Virolainen Paula, lastenhoitaja, eläkeläinen
Wigelius Ari, järjestöasiantuntija

Kaikki Pirkanmaan Sosialidemokraattien asettamat ehdokkaat voit lukea täältä: https://pirkanmaa.sdp.fi/hyvinvointialueen-aluevaalit/

Tampereen SDP:ltä kunnallisiin luottamustehtäviin valitut henkilöt

Ohessa on listaus valituista henkilöistä. Muutamat luottamuspaikat listalta vielä puuttuvat, sillä niiden osalta ei ole tehty kaupungin päättävissä elimissä vielä päätöksiä.

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja:
Ilmari Nurminen

Kaupunginhallitus:
1. varapuheenjohtaja: Lauri Lyly, varajäsen: Antti Hiitti
Aila Dündar-Järvinen, varajäsen: Inna Rokosa
Kirsi Kaivonen, varajäsen: Sofia Julin

Kaupunginhallituksen konsernijaosto:
puheenjohtaja Lauri Lyly, varajäsen Antti Hiitti
Aila Dündar-Järvinen, varajäsen Kirsi Kaivonen

Elinvoima- ja osaamislautakunnan sekä asunto- ja kiinteistölautakunnan apulaispormestari 2021-2023:
Pekka Salmi

Salmen vastuualueet apulaispormestarina vaihtuvat 1.6.2023, jolloin hänen vastuulleen tulee yhdyskuntalautakunnan, kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunnan sekä alueellisen jätehuollonlautakunnan apulaispormestarin tehtävät.

Sosiaali- ja terveyslautakunnan apulaispormestari 2021-2023:
Johanna Loukaskorpi

Elinvoima- ja osaamislautakunta:
Ulla Kampman, varajäsen Helena Nieminen
Ari Wigelius, varajäsen Jari Pitkänen
Saana Kuusipalo, varajäsen Iida Viljanen
Apulaispormestarin varajäsen: Jyri Tuokko

Asunto- ja kiinteistölautakunta:
Anne Liimola, varajäsen Arseniy Lobanovskiy
Jussi Lahtinen, varajäsen Lotta Reito
Helena Nieminen, varajäsen Timo Hannula
Apulaispormestarin varajäsen: Jani Henttinen

Sivistys- ja kulttuurilautakunta:
varapuheenjohtaja: Antti Hiitti, varajäsen Jussi Lahtinen
Sofia Julin, varajäsen Kirsti Viljanen
Nina Lindberg, varajäsen Kirsi-Kaisa Sinisalo

Sosiaali- ja terveyslautakunta:
Rauno Ihalainen, varajäsen Jyrki Liikka
Hanna-Maria Grann, varajäsen Ulla Kampman
Mahmoud Machaal, varajäsen Jyri Keränen
Apulaispormestarin varajäsen: Satu Marjeta

Sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasioiden jaosto:
varapuheenjohtaja Hanna-Maria Grann, varajäsen Raisa-Tiina Lahtinen
Jyri Keränen, varajäsen Rasmus Keinänen

Yhdyskuntalautakunta:
Leena Heino, varajäsen Jenny Vaara
Jari Saari, varajäsen Matti Hellsten
Iida Viljanen, varajäsen Terhi Leino

Yhdyskuntalautakunnan ympäristö- ja rakennusjaosto:
varapuheenjohtaja Matti Hellsten, varajäsen Ahmad Ahmadi
Jenny Vaara, varajäsen Marja Arbelius

Alueellinen ympäristöterveydenhuollon jaosto:
puheenjohtaja Lotta Reito, varajäsen Marjo Niemenmaa
Jouni Huuskonen, varajäsen Ville Niemi

Alueellinen jätehuoltolautakunta:
varapuheenjohtaja Eija Kamppuri, varajäsen Anne Liimola
Timo Hannula, varajäsen Harri Hykkö

Tampereen kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunta:
varapuheenjohtaja Inna Rokosa, varajäsen Heli Lehtelä
Kalle Kallio, varajäsen Timo Lapila

Tarkastuslautakunta:
puheenjohtaja Ilkka Porttikivi, varajäsen Touko Nurmi
Elisa Penders, varajäsen Mirva Niinivaara
Tuula Harkonmaa, varajäsen Miia Rajamäki

Kaupunginvaltuuston vaalilautakunta:
Puheenjohtaja: Aila Dündar-Järvinen, varajäsen: Kirsi Kaivonen

Keskusvaalilautakunta:
varapuheenjohtaja Miia Rajamäki
varajäsen Riku Kemppinen

Sara Hildénin taidemuseon johtokunta:
puheenjohtaja Kirsi-Kaisa Sinisalo, varajäsen Silvana Berki

Tampereen kaupunkiliikenne liikelaitoksen johtokunta:
Mari Luhtalampi, varajäsen Paula Virolainen
Pekka Kivekäs, varajäsen Ari Wigelius
Outi Mikkola, varajäsen Paula Majava

Tampereen Vesi liikelaitoksen johtokunta:
varapuheenjohtaja Erkki Salopino, varajäsen Raimo Laaksonen
Johanna Wäre, varajäsen Birgit Lignell

Pirkanmaan käräjäoikeuden lautamiehet:
Aila Dündar-Järvinen
Marie Kuusinen
Marko Niemi
Tero Virta

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän valtuusto:
Atanas Aleksovski, varajäsen Arseniy Lobanovskiy
Pekka Anttila, varajäsen Hanna-Maria Grann

Pirkanmaan liiton kuntien edustajainkokous:
Aila Dündar-Järvinen, varajäsen Johanna Loukaskorpi

Kiinteistötoimitusten uskotut miehet:
Veera Keränen
Ari Moskari

Sisä-Suomen Poliisilaitoksen neuvottelukunta:
Kirsi Kaivonen, varajäsen Elisa Penders

Kadunnimitoimikunta:
Kaapo Asuma

Kaupunkikuvatoimintakunta:
Anne Liimola

Lahjoitus- ja tukirahaston toimikunta:
Mirva Niinivaara

Luovan kirjallisen työn palkitsemistoimikunta:
puheenjohtaja Unto Vesa
Heli Lehtelä

Teknisen luovuuden palkitsemistoimikunta:
Janne Seppälä
Auli Korhonen

Tampereen kaupungin tiedeapurahatoimikunta:
Heikki Palviainen
Marjo Niemenmaa

Tampereen kaupunkiseudun kuntayhtymän seutuhallitus ja tarkastuslautakunta:
Johanna Loukaskorpi, varajäsen Anne Liimola
Pekka Salmi, varajäsen Ilkka Porttikivi

Liikennetoimikunta:
Kirsi Kaivonen

Tampereen SDP teki valintansa luottamustehtäviin

Tampereen SDP teki valinnat luottamustehtäviin edustajiston kokouksessaan 5.8.2021.
Kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi päätettiin esittää Ilmari Nurmista. Tampereen SDP on saamassa kaksi apulaispormestarin paikkaa, joista toiseen paikkaan esitetään Pekka Salmea. Salmi ottaa vastuulleen ensimmäiseksi kaksivuotiskaudeksi elinvoiman ja kilpailukyvyn palvelualueen lautakuntien apulaispormestarin tehtävät sekä toiseksi kaksivuotiskaudeksi kaupunkiympäristön palvelualueen lautakuntien apulaispormestarin tehtävät. Toiseen apulaispormestarin paikkaan esitetään Johanna Loukaskorpea, joka ottaa vastuulleen sosiaali- ja terveyslautakunnan apulaispormestarin tehtävät. Kyseinen tehtävä on kaksivuotinen, johtuen SOTEn siirtymisestä maakunnille.

Kaupunginhallitukseen päätettiin esittää varapuheenjohtajaksi Lauri Lylyä, sekä jäseniksi Aila Dündar-Järvistä ja Kirsi Kaivosta. Varajäseniksi esitetään Antti Hiittiä, Inna Rokosaa ja Sofia Julinia. Lauri Lylyä esitetään myös konsernijaoston puheenjohtajaksi. Tarkastuslautakunnan puheenjohtajaksi päätettiin esittää Ilkka Porttikiveä.

Lisäksi Atanas Aleksovskia esitetään Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuuston puheenjohtajaksi.

Päätökset esityksistä luottamustehtäviin päätettiin yksimielisesti.

SDP Tampere ihmettelee Ikosen ulostuloja

Tampereen Sosialidemokraatit ihmettelevät neuvottelija ja pormestariehdokas Ikosen ulostuloja.

Ensi viikon alussa maanantaina 28.6 ovat alkamassa pormestariohjelman ja -koalition neuvottelut. Aivan neuvottelujen kynnyksellä neuvottelija ja pormestariehdokas Anna-Kaisa Ikonen (kok) on mitätöinyt pormestari Lauri Lylyn kaudella tehdyt saavutukset ja päätökset Aamulehden 24.6. julkaistussa haastattelussa.

Kuitenkin Tampereen kaupungin talous on ensimmäistä kertaa 10 vuoteen tasapainossa 2020 tilinpäätöksessä ilman koronatukivaikutuksia. Palveluita ei ole heikennetty, ja kasvaneisiin palvelutarpeisiin on yritetty vastata.

Tällä kaudella päätettyjä ja linjattuja isoja hankkeita ovat muun muassa uusi Tampereen Areenan rakentamispäätös, ratikan linjauspäätökset ja niiden rakentaminen, Tammelan stadion, Hakametsän Sport Campus, Sara Hildénin uusi museorakennus, Sorsapuiston tekojää, Kaupin urheilupuisto ja lisäksi ennätyskorkeat investoinnit päiväkoteihin ja kouluihin. Tämän lisäksi pormestari Lylyn johdolla on hoidettu Tampereella koronatilannetta, joka on pitkään pysynyt yhtenä maan parhaista.

– Tällaiset ulostulot murentavat yhteishenkeä ja edellytyksiä neuvotella hyvässä yhteistyössä.
Sosialidemokraatit ovat hyvin ihmeissään Ikosen haastattelun sisällöstä, sanoo valtuustoryhmän
puheenjohtaja Pekka Salmi.

Lisäksi Sosialidemokraatteja huolettaa pormestariehdokkaan 23.6. tehtyyn eduskunnan sote-päätökseen liittyvät ulostulot sosiaalisessa mediassa.

– Tamperelaiset ja elinkeinoelämä ovat antaneet tukensa ja kiitosta pormestari Lylyn kaudesta ja
toiminnasta. Siitä kertoo myös SDP:n vaalitulos Tampereen suurimpana puolueena. Puheissaan ja lausunnoissaan pormestariehdokas Ikonen korostaa sillanrakentajana toimimisen tärkeyttä, näkyykö tämä hänen uusimmissa ulostuloissaan, sanoo SDP Tampereen kunnallisjärjestön puheenjohtaja Jyrki Koskinen.