Työväenmuseo Werstaan museonjohtaja Kalle Kallio on jo pidemmän aikaa ollut mukana SDP:n kulttuurijaostossa ja esimerkiksi johtanut kulttuuripoliittista ohjelmaa, joka luotiin noin viisi vuotta sitten. Vastikään hän aloitti lautakuntatyön Tampereen kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnassa.  

– Olen työväenliikkeen toimija viidennessä polvessa. SDP:hen liityin parikymmentä vuotta sitten Tarja Halosen presidentiksi valitsemisen aikoihin. Edelliset kaksi vuotta olin joukkoliikennelautakunnassa. Kulttuuri on kuitenkin se alue, jonka kanssa olen tehnyt töitä todella paljon, joten ymmärrys näistä asioista on aika hyvä. Paljon tehneenä huomaa sellaisia asioita, jotka eivät välttämättä pistä muiden silmiin. Joissakin asioissa olen toki jäävi, mutta tätä varten paikalla on varaedustaja, Kallio kuvailee.  

Werstas kiinnostavampi kuin koskaan 

Museonjohtajana Kallio on toiminut jo 18 vuoden ajan. Työväenmuseolla on useita merkittäviä kulttuuritehtäviä. Museo vastaa Suomessa työelämän historian ja sosiaalihistorian tallentamisesta. Työväen perintö, eli se, millaisia jälkiä työväestö on aikojen saatossa jättänyt ja toisaalta, mitä se tänä päivänä jättää, on Werstaan toiminnan ytimessä. Työväenmuseoita on myös muissa Pohjoismaissa, ja näiden kanssa Werstas tekeekin tiivistä yhteistyötä.  

Museo täyttää tänä vuonna 30 vuotta.  

– Werstas on syntynyt eri työväenliikkeen toimijoiden omista museotyöajatuksista. Museota perustettaessa huomattiin, että Suomessa on oltava yksi paikka, jossa työväen historian säilyttämisen työ hoidetaan ammattimaisesti. Tuolloin paikaksi valittiin Tampere.  

Tänä päivänä museo kiinnostaa yleisöä enemmän kuin koskaan. Sinne on myös aina vapaa pääsy.  

– Alkuun meillä kävi parhaimmillaan noin 5000 ihmistä vuodessa. Nyt tänä vuonna toukokuun loppuun mennessä kävijämäärä oli jo ehtinyt kolmeenkymmeneen tuhanteen. Olemme siis tekemässä jonkinlaista kävijäennätystä. 

Nyt museossa on esillä uusi päänäyttely nimeltä Yhteisvoimin. Näyttelyyn on kerätty materiaalia esittämään työväenliikkeen historiansa aikana saavuttamia yhteiskunnallisia uudistuksia. Museoon tulee uusi päänäyttely melko harvoin, joten kyse on isosta muutoksesta.  

Työväenliikkeen historiallisia saavutuksia Suomessa ovat esimerkiksi ensimmäinen naispresidentti, terveys- ja neuvolapalvelut, ilmainen koulutus ja peruskoulu, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien merkittävät parannukset, työelämän pelisäännöt, kuten viisipäiväinen työviikko sekä moni muu asia, joka tekee meistä suomalaisista monella lailla etuoikeutettuja. Näyttelyssä on myös näitä etuoikeuksiamme esittelevä elementti, jossa esimerkiksi pohditaan, millä tavalla köyhyys vaikuttaa ihmiseen.

 – 13 vuotta sitten näyttelyksi tuli Meidän kaupunki, joka oli hieman erilainen. Nyt kerromme toisenlaista tarinaa, jota olemme yrittäneet tuoda lähemmäs tätä päivää. Tarina alkaa nälkävuosista ja tulee melko lähelle nykyisyyttä. Olemme kuitenkin halunneet säästää tiettyjä pidettyjä näyttelyn elementtejä, kuten Työväentalon. Uusi näyttely on ollut viimeisen parin vuoden iso rutistus ja nyt se on saatu.  

“Täyden palvelun iloliiteri”  

Werstas tekee myös paljon sellaista, joka jää tavalliselle museokävijälle huomaamatta.  

– Kuvailen joskus, että tämä on “täyden palvelun iloliiteri”. Esimerkiksi meillä juuri päättyi hanke, jossa teille yläkoululaisille pakohuonepelin teollisuusmuseoon. Heidän oli tarkoitus päästä erilaisia tehtäviä tekemällä ulos. Peli liittyi kulutusyhteiskunnan kysymyksiin ja siihen, millä tavoin kestävää elämäntapaa voidaan harjoittaa. Osallistujille tämä oli mieleenpainuva ja erityinen kokemus, Kallio kertoo.  

– Teemme myös paljon työtä kokoelmiemme kanssa: nyt esimerkiksi meille on tullut uutena kokonaisuutena rakennusalan työvälinemuseo, jonka Rakennusliitto on aikanaan perustanut kurssikeskuksensa yhteyteen. Nyt kun tämä opisto on lopetettu ja he ovat siirtyneet sieltä pois, pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että kokoelma tulee tänne meille.  

Syksyisin Werstaalla järjestetään yhteistyössä Tampereen yliopiston kirjallisuustieteen opiskelijoiden kanssa Työväenkirjallisuuden päivä.  

– Työväenkirjallisuuden päivä on saanut alkunsa siitä, kun parisen kymmentä vuotta sitten joukko nokialaisia vanhempia herrasmiehiä pohti, onko työväenkirjallisuudelle omaa tapahtumaa. Totesimme, että sellaista ei ole, mutta eiköhän sellainen pitäisi järjestää.  

– Työväenkirjallisuutta ajatellaan helposti historiallisena ilmiönä, mutta mielestäni on vielä kiinnostavampaa, mitä on tämän päivän työväenkirjallisuus. Vanhan määritelmän mukaan se on esimerkiksi työväen lukemaa tai työväen kirjoittamaa kirjallisuutta ja jollakin tavalla aatteellisesti motivoitua. Nykyajan työväenkirjallisuus taas saattaa määrittyä enemmän sen kautta, minkälaista aihetta se käsittelee.  

Kallion mukaan tapahtuman suosio ja se, kuinka paljon se herättää keskustelua kertoo siitä, että yhteiskunnassamme on tarvetta keskustelulle esimerkiksi yhteiskuntaluokista sekä siitä, miten keskiluokkaista kulttuurielämä tyypillisesti on.  

Teksti: Milla Zuev

Kuvat: Milla Zuev

Ari Wigeliuksella on kokemusta siitä, millaiseksi elämä voi muuttua, mikäli haalii itselleen jatkuvasti liikaa kuormitusta – politiikassa tai työssä. Tällä hetkellä Wigeliukselle riittää yksi luottamustehtävä elinkeino- ja osaamislautakunnan jäsenenä.  

Kun Wigeliuksella oli yhtä aikaa kolme lautakuntapaikkaa, valtuustopaikka ja samaan aikaan työ Sähköliitossa yhteiskuntavaikuttamisen ja nuorisoasioiden parissa, politiikka tuntui ympäröivän koko elämää. Wigelius toivoo nuorille päättäjille mahdollisuuksia politiikassa, mutta kuitenkin myös sitä, että itse kukin muistaisi oman itsensä ajattelemisen tärkeyden.  

Tämä on varmasti tärkeä ajatus myös siinä mielessä, minkälaiseen suuntaan muodostunut hallitus on Suomea tällä hetkellä viemässä. Kaikkea ei ole syytäkään jaksaa oman sietokyvyn yli.  

Politiikkaa tuutin täydeltä – mistä omaa aikaa?  

– Olen melko suorasanainen ja usein useammassa luottamustehtävässä ollessani minua pyydettiin tekemään tai sanomaan asioita muiden puolesta. Varsinaisesti en palanut loppuun, mutta en aina jaksanutkaan, Wigelius kuvailee.  

– Minulla on kaksi pientä lasta ja työ. Itse olen nykyään ymmärtänyt, että itseäänkin kannattaa ajatella eikä välttämättä olla niin lojaali aina muille. Aiemmin en ymmärtänyt, miten saisin puoli tuntia aikaa liikuntaan viikossa – nyt liikun päivittäin. Harrastan juoksemista, pilatesta, kuntosalia ja joogaa. Kokouksiinkin on parempi mennä mieli ja keho hyvässä kunnossa.  

– Olen aina ottanut politiikassa asiat hyvin tosissani ja kertonut mielipiteeni hyvin suoraan. Nyt puoluekokousedustajana en aio pyrkiä millekään paikoille, vaan paikalla oleminen ja tämä yksi luottamustehtävä Tampereella riittää.  

Miten Wigelius neuvoisi nuoria poliittista uraa aloittelevia päättäjiä ylikuormituksen välttämisestä?  

– Tämä on asia, joka jokaisen täytyy selvittää itse. Helpointa tietenkin on sanoa, että omaa itseään on tärkeää ajatella. Työnantajasikaan ei tahdo, että menet kaiken aikaa eteenpäin liian kovaan tahtiin, sillä siinä väsyy.  

– Kannattaa tehdä jotakin, mitä ei ole ennen tehnyt. Itse ilmoittauduin pilatekseen sellaisena hetkenä, kun ylikuormitus oli todella voimakasta valtuustoaikanani.  

Ihminen ei edelleenkään ole kone, politiikassa tai työelämässä. Tämä on hyvä muistaa myös tulevana neljänä vuotena.  

Teksti: Milla

SDP on saamassa uuden puheenjohtajan Krista Kiurusta tai Antti Lindtmanista syksyn puoluekokouksessa Sanna Marinin väistyessä tehtävästä. Kilpakumppanit ovat parhaillaan Arvokiertueella, jolla he ottavat mittaa toisistaan puheenjohtajatenteissä eri paikkakunnilla. Sunnuntaina 11.6. saimme puheenjohtajaehdokkaat vieraaksemme Työväentalon juhlasaliin Matti Pulkkisen juontamaan puheenjohtajatenttiin.

Tilaisuus sujui hyvässä yhteishengessä: ehdokkaat pääsivät muun muassa listaamaan toistensa parhaita puolia sekä pohtimaan, minkä karaokekappaleen tahtoisivat laulaa kuulolla olleelle yleisölle, joka koostui suurelta osin puoluekokousedustajista. Kevennysten lisäksi tilaisuudessa käytiin läpi toki myös polttavaa päivänpolitiikkaa sekä katsottiin niin menneeseen kuin tulevaan.  

Keskustelussa katsottiin myös jo odottaviin europarlamentti- ja presidentinvaaleihin sekä annettiin aikaa yleisön kysymyksille.  

Poimimme tähän artikkeliin keskustelun parhaita paloja.

Puheenjohtajatentti oli osa Kiurun ja Lindtmanin Arvokiertuetta.

Minkälainen puheenjohtaja sinusta tulisi ja miksi pyrit SDP:n puheenjohtajaksi?  

Kiuru: “Olen päättänyt käyttää kesäkuukauteni siihen, että pääsisimme lopputulokseen puolueemme suunnasta ja siitä, millaisella ohjelmalla olemme lähdössä pääministerikisaan. Pidän mahdollista loikkaa puheenjohtajaksi melko pienenä, sillä olen jo ollut puolueen johtotehtävissä, hallitusvastuussa ja pääministerin sijaisena.” 

Lindtman: “Puheenjohtajana haluaisin uudistaa puolueemme seuraavalle vuosikymmenelle ja nostaa meidät uudelleen pääministeripuolueeksi. Olen neljännen kauden kansanedustaja, eli olen ollut 12 vuotta eduskunnassa. Kymmenen vuotta olen ollut puoluejohdossa jossakin roolissa – varapuheenjohtajana ja viimeisimmät vuodet eduskuntaryhmän puheenjohtajana. Olen ollut mukana rakentamassa puolueemme uutta nousua, joka mahdollisti SDP:n nousun pääministeripuolueeksi vuonna 2019. Tällä hallituskaudella olemme vieneet läpi monia todella merkittäviä uudistuksia siitä huolimatta, että olemme eläneet kriisiaikoja.”

Mitkä perusarvot ja tehtävät olisivat sinulle puheenjohtajana tärkeitä?  

Kiuru: “Tässä ajassa kaikkein tärkeintä on, että yhteiskunnassa säilyy SDP:n arvojohtajuus. Marinin perintö on siinä, että isoissa oikeudenmukaisuuskysymyksissä ja ihmisoikeuskysymyksissä me olemme arvojohtaja. Oikeistohallitus kohtelee ihmisiä eriarvoisesti asettaen toiset toisten edelle. Toisista välitetään, mutta ei toisista. Tämä ei ole ollut meidän linjamme. Meidän tulee herättää ihmisissä luottamusta, arvostaa koulutusta ja osaamista, huolehtia sosiaali- ja terveyspalveluista ja tarjota työtä ja toimeentuloa ihmisille. 

Lindtman: ”Edelleen tässäkin ajassa kestävät arvot tulevat periaateohjelmastamme. Perusarvomme ovat vapaus, solidaarisuus ja oikeudenmukaisuus. SDP on liike, joka on aina löytänyt ja pystynyt tarjoamaan ratkaisuja. SDP on rakentanut suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa, ollut viemässä Suomea Euroopan unioniin ja nyt me veimme Suomen Natoon. Olemme aina eläneet ja hengittäneet myös tulevaisuuden kysymyksistä. Nyt liikettä pitää viedä kohti tulevaisuutta ja uudistaa. Tärkeintä on, että Suomesta tulee maailman ensimmäinen hiilineutraali hyvinvointiyhteiskunta. Lisäksi työnteon tulee olla aina kannattavaa. Me onnistumme tässä kaikessa, jos saamme kaikki suomalaiset mukaan.” 

Jos SDP tosiaankin on nyt oppositiossa, minkälaista on oppositiopolitiikkasi?  

Kiuru: “Olen aina ajatellut, että yhteiskuntaa on kehitettävä ennemmin yhdessä sopimalla kuin erikseen repimällä. Nyt meidän on kuitenkin pakko asettua vastavoimaksi jokaista miestä ja naista myöten ja tiukasti vastustaa sitä, mitä täällä tällä hetkellä tehdään. Meidän on tarjottava oma selkeä vaihtoehtomme, jolla haastamme oikeistohallituksen. On toki myös kysyttävä, mihin meillä on rahaa tässä ajassa. Vain omalla, uskottavalla politiikalla pärjäämme. Ihmisiin tulee investoida heidän tarpeidensa pohjalta. 

Lindtman: ”Politiikka riippuu siitä, minkä asetamme tavoitteeksi. Mikäli tavoitteena on nousu pääministeripuolueeksi, niin puheenjohtajana on oltava uskottava pääministeriehdokas. Miten tämä tapahtuu? Edellistä nousua olimme rakentamassa vuosina 2015–2019, kun kannatuksemme oli historiallisen alhainen. Tällöin teimme kaksi asiaa: kutsuimme suomalaisen yhteiskunnan ja kansalaisyhteiskunnan mukaan. Aloimme rakentaa vaihtoehtoa Sipilän politiikalle. Kun tuolloinen hallitus näytti karvansa, tämä mahdollisti sen, että meillä oli olemassa uskottava vaihtoehto, ja kannatuksemme nousi. Meidän on siis uskottavalla vaihtoehdolla luotava toivoa, kutsuttava ihmiset mukaan ja laitettava rohkeasti vastaan.”

Sanna Marin on niittänyt kansainvälisesti enemmän kiitosta ja kunniaa kuin Suomessa. Mitä sanotte kaikille heille, jotka ovat katsoneet tehtäväkseen väheksyä hänen saavutuksiaan?  

Kiuru: “Tässä on tullut ajateltua, miten alas Suomessa voidaan vajota. Sanna Marin on ollut erinomainen puheenjohtaja ja pääministeri, eikä hänestä ole saatu mitenkään sellaista heikkoa kohtaa irti, niin on vain pitänyt keksiä jotakin, millä vetää matto alta. Se vetää ihon kananlihalle. Itse koin pienemmässä mittakaavassa koronavuosien aikana samantyylistä kohtelua. On hävytöntä, mitä tässä maassa saadaan sanoa.” 

Lindtman: ”Tässä kuluneen kolmen vuoden aikana olen monesti sanonut, että pääministerikin on vain ihminen. Tähän kaikkeen kiteytyy paljon meidän ajastamme. Aika on armoton. On ollut niitä hetkiä, kun kukaan ei ole puolustanut Sannaa, ja se on ollut eduskuntaryhmän puheenjohtajan tehtävä. Me emme liikkeenä halua alistua tällaiselle kulttuurille, vaan haluamme omalla esimerkillämme osoittaa muuta. Polarisaatiota on niin paljon, että ymmärrykselle ja yhteistyökyvylle olisi tilausta. Ollaan me aikuinen, arvokas liike, eikä anneta periksi heille, jotka viettävät päivänsä sosiaalisessa mediassa räyhäämässä.”  

Lindtman kertoi myös tapauksesta, jossa kaksi tyttöä ulkomailta olivat ilmoittaneet vanhemmilleen pitävänsä Sanna Marinista paljon.  

“He sanoivat, että hän on erittäin hyvä tanssimaan.”

Teksti: Milla Zuev

Kuvat: Milla Zuev

Hanna-Maria Grann on työskennellyt hoitoalalla noin 20 vuotta. Hän on nähnyt terveydenhoidon muutoksen ja pitää nykyistä hoitajapulaa hyvin huolestuttavana. Grannin mukaan koulutuspaikkojen lisääminen ei välttämättä kuitenkaan ole ainoa vastaus kiperään kysymykseen: ensinnäkään ei voida olettaa, että kuka tahansa voidaan ohjata hoitoalalle, ja toisekseen palkkojen ja työolojen tulisi olla kunnossa, jotta hoitajat pysyisivät alallaan.

Grannille terveyden edistäminen ja ongelmien ennaltaehkäisy on hänelle sydäntä lähellä. Hän toimii myös ammattiyhdistysaktiivina ja työsuojeluhenkilönä. Henkilöstön hyvinvointi, työturvallisuus sekä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointi ovat hänelle tärkeitä asioita.

– Haluan omalta osaltani vaikuttaa siihen, että työelämästä tulee oikeudenmukaisempaa ja reilumpaa, ja varmistaa tämän kaikille, Grann kommentoi.

Ennen Pirhaan siirtymistä Grann oli Tampereen sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen sekä sotelan yksilöjaoston jäsen ja varapuheenjohtaja. Hän oli ensimmäistä kertaa ehdolla edellisissä kuntavaaleissa ja näistä vaaleista hän nousi varavaltuutetuksi.

Tulevan hallituksen ei pitäisi vimmalla leikata sote-menoista

Suomeen on parhaillaan muodostumassa varsin todennäköisesti oikeistopohjainen hallitus. Talouden sopeutuksessa myös leikkaukset sosiaali- ja terveyspalveluihin ovat mahdollisia.

– Tulevan hallituksen ei pitäisi vimmalla leikata ja säästää sote-menoissa: meillä ei ole varaa menettää enää yhtäkään koulutettua sosiaali- ja terveysalan ja varhaiskasvatuksen ammattilaista. Koulutettujen ammattilaisten pitoon ja alojen vetovoimaisuuteen on löydyttävä riittävä rahoitus, jotta voimme järjestää palveluita ylipäätään.

– Tärkeää on myös panostaa ennaltaehkäiseviin palveluihin ja terveyden edistämiseen, jotta korjaaviin palveluihin pääsisivät oikeaan aikaan he, jotka niitä tarvitsevat, Grann muistuttaa.

Sosiaali- ja terveyspuolen leikkaukset ovat myös työllisyyden ja kansantalouden kannalta lyhytnäköisiä: mikäli näihin ei panosteta, ihmiset joutuvat yhä huonompiin tilanteisiin ja tulevat yhä sairaammiksi, mikä taas lisää sosiaali- ja terveyspalveluiden menoja pidemmällä tähtäimellä.

– Meidän tulee kyetä ohjaamaan ja auttamaan ihmisiä jo ennalta ehkäisten mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Se on kaikille osapuolille parempi ratkaisu kuin asioiden korjaaminen jälkeenpäin, ja myös aina kustannustehokkaampaa, Grann tiivistää.

Tärkeimpänä keinona, jota tuleva hallitus voi käyttää, Grann näkee sote-henkilöstön työolojen saattamisen kuntoon.

– Henkilöstön työhyvinvointi on onneksi nostettu Pirhan strategiaan, joten asiaan suhtaudutaan vakavasti ja sen tärkeys on ymmärretty.

20 vuotta hoitoalalla työskennellyt Hanna-Maria Grann pitää hoitajien työolojen ja palkkojen kuntoon saattamista tärkeimpänä keinona vastata henkilöstökriisiin.

Henkilöstökriisi koskettaa myös Tamperetta ja vaikeuttaa palveluiden järjestämistä

Tampere ei Grannin mukaan ole muuta maata paremmassa asemassa henkilöstökriisissä. Täälläkin henkilöstöpula vaikuttaa palveluiden saatavuuteen ja sitä kautta hoitoonpääsyyn.

– Pirhan alettua on konkretisoitunut, kuinka erilaisia tapoja eri kunnissa on ollut järjestää samanlaista palvelua, puhumattakaan sellaisista palveluista, joita kaikki kunnat eivät järjestä. Toisaalta sekin on vahvistunut, että yhtenäisten palveluiden järjestäminen ja niistä linjaaminen vaatii aikaa. Tampereella hyvinvointialueiden alkamiseen varauduttiin mielestäni kohtuullisesti, ja esimerkiksi sosiaali- ja terveyslautakunnassa jo mietittiin hyvinvointialueiden valmisteluissa sovittuja linjauksia.

– On myös tärkeää muistaa, että kuntien vastuulla on edelleen terveyden edistäminen ja ennaltaehkäisevien toimintojen tarjoaminen, mikä tulee ottaa huomioon kuntaa koskevia päätöksiä tehtäessä. Näitä ovat esimerkiksi varhaiskasvatusryhmien ja koululuokkien koot, erityistuen mahdollistaminen, kaupunkisuunnittelu, ulkoliikuntamahdollisuudet ja kulttuurihyvinvointi, Grann päättää.

Teksti: Milla Zuev

Kuvat: Hanna-Maria Grann ja Milla Zuev

Mirva Niinivaara on hallintotieteiden maisteri, uravalmentaja sekä kiertotalouden puolestapuhuja. Hän vaikutti politiikassa jo yliopisto-opintojensa aikaan Tamyn edustajistossa SDP:n riveissä – samoin kuin moni muu niin kuntapolitiikkaan kuin eduskuntaankin myöhemmin päätynyt opiskelutoveri. Eräästä heistä, Sanna Marinista, tuli pääministeri.

– Tuolloin edustajistossa vaikutti monia ihmisiä, joista on tullut hyviä päättäjiä yli puoluerajojen. Kuntapolitiikkakin on sitä, että täytyy osata tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa.

Niinivaara on Tampereen tarkastuslautakunnan varajäsen ja Tampereen kaupungin lahjoitus- ja tukirahaston toimikunnan jäsen. Lisäksi hän toimii Tuomiokirkkoseurakunnassa varajäsenenä ja Sask:n (Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus) lähettiläänä. Hän on myös Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:n valtuuston varajäsen.

Tekstiiliteollisuus saastuttaa kuin lento- ja rahtiliikenne

Vaateteollisuus tuottaa päästöjä yhtä paljon kuin lento- ja rahtilaivaliikenne yhteensä. Ongelmana ovat tuotannossa käytettävät ympäristömyrkyt, veden tuhlaaminen sekä rikkinäisten ja käyttökelvottomien vaatteiden kuljettaminen toiselle puolelle maailmaa. Myös työntekijöiden ala-arvoinen kohtelu vaateteollisuudessa on useiden kuluttajien tiedossa – samoin kuin mikromuovien pääseminen vesistöihin ja tätä kautta ruokapöytiimme.

Toisaalta tiedostavuuden kasvu on tuottanut erilaisia tapoja kuluttaa: käytetty on nykypäivänä trendikästä. Markkinoille on tullut myös vaatelainaamoita – välttämättä ei ole järkevää hankkia esimerkiksi uutta juhlamekkoa, jota käyttää elämässään sen yhden kerran. Toisaalta hienot kauppakeskukset ja uuden ostaminen tuottavat mielihyvää ja uudet vaatteet ovat halvempia kuin koskaan: mutta millä hinnalla vaatteet on oikeasti tehty? Kestävä vaateteollisuus on Niinivaaralle sydämenasia.

– Jos tietää sen, mistä kulisseista vaatteet ovat tulleet kauppaan, todellisuus näyttäytyy hyvin toisenlaisena kauppakeskusten hienoista puitteista. Tuottamispaikkana voi olla jokin räjähtänyt tehdas, jota ei ole alun alkaenkaan tarkoitettu vaateteollisuuden käyttöön – esimerkiksi Ran Plazan tehdasromahdus Bangladeshissa vuonna 2013. Noin 1100 ihmistä sai surmansa vaatetehtaan romahduksessa. Tämä painaa itseäni hyvin paljon.

– Tiedän kuitenkin, kuinka hankala yksittäisenä kuluttajana on tehdä eettisiä valintoja. Tekstiiliteollisuus on kuitenkin yksi pahimmista saastuttajista. Tuottajamaiden ihmisoikeudet voivat olla todella heikot ja tuotteen tuotantopolku surullinen. Onkin loistavaa, että käytetyn ostamisesta on tullut trendikästä. Käytettynä ostettu halpaketjun vaate ei tietenkään ole eettisesti tuotettu, mutta on silti kestävämpää ostaa se, kuin ostaa aina uutta. Lopulta kiertotalouden tulisikin olla sellaista, että uutta materiaalia ei enää tarvitsisi tehdä.

On selvää, että eettisesti tuotettujen ja vaikkapa kotimaisten vaatteiden ostaminen ei ole halpaa. Moni tiedostaakin halpamuodin ongelmat, mutta taloudellinen tilanne ei anna myöten niin eettistä kuluttamista kuin henkilö toivoisi. Niinivaara itse pyrkii hankkimaan mahdollisimman paljon vaatteita käytettynä, vaikka painottaakin, ettei itsekään ole välttynyt halpamuodilta.

– En yritä esittää, että olisin itse millään tavalla viaton tai kirkasotsaisempi kuin muut kiertotalousasiassa. Kuitenkin nämä asiat on hyvä tiedostaa. Tampereella on paljon hyviä kirpputoreja, ja lisäksi on tullut käytettyjen vaatteiden verkkokauppoja.

– Näen itse muodin taiteenlajina. Pidän muodin ja muotitalojen seuraamista. On kuitenkin pohdittava, miten muoti saadaan kulutuksessa kestävälle pohjalle. Esimerkiksi on järjetöntä, että jos 70 euron hintaisesta takista hajoaa vetoketju, on uuden takin ostaminen edullisempaa kuin vetoketjun korjauttaminen. Jos vaatteiden korjaaminen olisi rahallisesti kannattavaa, se toisi ihmisille työpaikkojakin.

– Marimekkoa kritisoin hieman siitä, että merkin tuotanto on viety muihin maihin, kuten Turkkiin, missä ihmisoikeudet, palkat ja työolot ovat huonossa kunnossa. Marimekko kuitenkin mielletään hyvin sinivalkoiseksi merkiksi.

Kuluttajia myös on johdettu melkoisesti harhaan joidenkin vaatemerkkien tuotannon eettisyyden suhteen. Esimerkiksi eräs nyt jo konkurssin tehnyt verkostomarkkinointiyritys markkinoi omaa vaatetuotantoaan eettisenä sillä verukkeella, että vaatteet on tuotettu juuri Turkissa.

Nuorissa on tulevaisuus – muodissakin

Niinivaaraa ilahduttaa, että muotiin suhtautuminen on muuttunut – kaiken ei tarvitse aina olla uutta.

– 1990-luvulla Tampereelle tuli esimerkiksi H&M, mikä lisäsi halpojen vaatteiden ostamista. Nyt on tapahtunut iso notkahdus – kirppisten suosio on huima, ja Tampereella on kaksi isoa kauppakeskusta, joista molemmista on varattu kokonainen kerros kierrätetyille vaatteille. Tämä on kuluttajalle erinomainen tapa harjoittaa kiertotaloutta.

– Luin eilen Helsingin Sanomista jutun, jossa haastateltiin nuoria, jotka kertoivat, etteivät enää osta vaatteita oikeastaan uusina. Muistelin, kun minusta ja kavereistani tehtiin nuorena niin ikään juttu Helsingin Sanomiin: punktyylisesti pukeutuneina kerroimme myös, että emme osta uusia vaatteita, vaan ostamme niitä kirppareiltä ja teemme myös itse.

Nyt käytetyn ostaminen onkin valtavirtaa.

– Nuoret ovat aina fiksumpia kuin edellinen sukupolvi. Heistä muutos tulee, tässäkin asiassa, jos on tullakseen.

Aiemmin tavarataloissa on myyty pääasiassa uusia vaatteita ja käyttötavaroita. Nyt niin Sokos kuin Stockmannkin ovat saaneet kokonaiset kerrokset, jotka on pyhitetty kierrätysmuodille. Samoin esimerkiksi Ratinan kauppakeskuksen yhteydessä on lastenvaatekirpputori. Tampereen kirpputoritarjonta on ylipäätään oikein hyvä.

Luonnon monimuotoisuuden suojelu on verissä

Luonnon monimuotoisuuden suojelu on kuulunut Niinivaaran arvomaailmaan lapsuudesta asti.

– Molemmat isovanhempani olivat maanviljelijöitä. Vietin kesät heidän luonaan Pohjois-Savossa, joten minulla on käytännön kosketuspintaa maaseutuun. Eläinten, luonnon, villieläinten ja ekosysteemin suojelu ovat olleet minulle tärkeitä arvoja aina.

Myös ihmisten auttaminen on Niinivaaralle tärkeää niin hänen ammattinsa kuin perusarvojensakin kautta. Koulutus- ja uravalmentajana hän näkee, miten suuri merkitys koulutuksella on ihmiselle, hänen työllistymiselleen ja työssä pärjäämiselle.

– Ilman hyvinvointivaltiota, jossa on ilmainen koulutus, en välttämättä olisi itse maisteri. Pidän erittäin tärkeänä, ettei koulutuksesta leikata, mitä käynnissä olevissa hallitusneuvotteluissa on kaavailtu. On tärkeää, että opiskelija saavuttaa opintojensa aikana työelämän vaatimat taidot, pohtii itse 17-vuotiaasta lähtien ihmisten parissa töitä tehnyt Niinivaara.

Teksti: Milla Zuev

Kuvat: Milla Zuev

Jenny Vaara on siirtymässä yhdyskuntalautakunnan varsinaiseksi jäseneksi kesäkuun alusta alkaen. Aikaisemmin hän on ollut yhdyskuntalautakunnassa Leena Heinon varajäsenenä. Vaara haluaa vaikuttaa lautakunnassa erityisesti siihen, että erilaisilla liikkujilla olisi turvalliset ja hyvät mahdollisuudet liikkua kaupunkiympäristössä.

– Yhdyskuntalautakunnan ympäristö- ja rakennusjaostossa toimiessa huomasi konkreettisesti, kuinka suuri merkitys kaavalla on, kun määritetään sitä, minkälaisia uusia rakennuksia Tampereelle rakennetaan. Kaava kattaa koko meitä ympäröivän alueen: teistä puistoihin ja julkisiin rakennuksiin. Yhdyskuntalautakunnassa työskennellessä pystyy vaikuttamaan suuntaan, johon Tampere kehittyy.

Oulusta kotoisin oleva, kolme vuotta Tampereella asunut Vaara kertoo liikkuneensa kaupungeissa aina paljon jalan tai pyörän selässä.

– Olen aina ollut kiinnostunut siitä, miten kaupungeissa suunnitellaan ihmisen kokoisia ympäristöjä: miten paikasta toiseen pääsee ja millainen on kaupungin matala taso, eli puistoalueet, joita ei ole tarkoitettu autojen käyttöön, sekä esimerkiksi kaupat ja kivijalkaliikkeet. Ylipäätään kiinnostavia ovat kaikki isot julkiset rakennushankkeet, kuten koulut. Koulut olivatkin ensimmäisiä kiinnostuksen kohteitani: se, minkälaista reittiä kouluun tullaan ja millainen on itse kouluympäristö.

Tampere on tiivistyvä kaupunki, jonne rakennetaan kaiken aikaa uusia alueita ja lisää jo rakennetuille alueille. Miten Tampereesta rakennetaan samaan aikaan viihtyisää kaupunkia?

– Puistot, viheralueet ja puut on tärkeää säilyttää. On tärkeää, että kaupunkilaisilla on mukavia ajanviettopaikkoja, jotka eivät kesällä myöskään ole paahteisen kuumia. Yksi hyvä esimerkki onnistuneesta viihtyisän ympäristön luomisesta on kaupunkilaisten käytössä oleva Ranta-Tampellan alue.

Ranta-Tampellassa on esimerkiksi kävelyreittejä ja katettuja istumapaikkoja. Lisäksi alueelta lähtee kävelijöille ja pyöräilijöille tarkoitettu Näsinsilta kohti Särkänniemeä.

Pyöräily on nopea tapa liikkua, jos reitit on suunniteltu hyvin

Oulussa ei tunneta kausipyöräilyä: niinpä ympäri vuoden pyöräilevä Vaara oli hämmentynyt, kun Tampereelle muutettuaan huomasi, että ilmojen viiletessä ihmiset luopuivat pyöräilystä. Vaara itse yrittää pyöräillä niin paljon kuin mahdollista ja puhuu mielellään pyöräilyn puolesta. Vaara oli myös vapaaehtoisena järjestämässä perhepyöräilysuunnistusta Pyöräilyviikolla 5.–14.5. Monilla pyöräilykausi alkaa keväällä, ja perheet lähtivätkin tapahtumaan mukaan innoissaan.

– Pyöräily on helppo tapa liikkua paikasta toiseen etenkin lyhyillä välimatkoilla. Kaupungissa suurin osa välimatkoista on alle viiden tai kahden kilometrin mittaisia. Nämä on todella helppo kulkea julkisilla tai pyöräillen. Pyöräily on nopeakin tapa, jos vain reitit on suunniteltu sujuviksi.

Leena Heino kertoi haastattelussaan, että yli kilometrin matkalle ihmiset valitsevat kulkuvälineeksi kuitenkin useimmiten auton.

Talvellakin tosiaan voi pyöräillä: tähänkin kannustettiin kuluneena talvena Tampereella.

– Talvella Tampereella otettiin uutena käyttöön talviagenttitoiminta. Talviagentit ilmoittivat viikkotasolla siitä, miten talvikunnossapito oli milläkin alueella onnistunut pyöräilijän ja jalankulkijan kannalta. Tämän kaltaiset konkreettiset asiat vaikuttavat talvikunnossapidon laatuun ja kannustavat siihen, etteivät ihmiset talvellakaan lopettaisi liikkumista.

– Yhdyskuntalautakunnassa aion edistää kävelyn ja pyöräliikenteen edellytyksiä pyrkimällä vaikuttamaan siihen, että liikennesuunnitelmat ja uudet kaavat huomioisivat eri kulkumuodoilla liikkuvia. Risteysalueilla tulisi olla helppo tunnistaa, kuka on kääntymässä. Voidaan pohtia, käytetäänkö esimerkiksi punaista asfalttia, josta pyörätien tunnistaa helposti, ja joka auttaa autoilijaa havaitsemaan pyöräilijän. Taajamassa on hyvä pohtia myös liikennenopeutta ja voisiko sen kautta mahdollistaa sen, että pyöräilijät voisivat turvallisemmin ajaa ajoväylillä.

Työnantajat voivat tukea pyöräilyä

Vaaran oma työmatka Tampereen yliopiston Hervannan kampukselle on seitsemän kilometrin mittainen. Jos työpaikalla ei olisi kunnollisia mahdollisuuksia peseytymiseen, voisi työmatka taittua pyörän sijasta esimerkiksi ratikan kyydissä. Pyöräily on kuitenkin hyvää liikuntaa ja vaikuttaa tätä kautta vaikkapa työntekijöiden terveyteen ja kokonaishyvinvointiin.

– Meidän työpaikallamme otettiin käyttöön pyöräilyetu loppuvuodesta 2022. Monet tuttavapiirissäni miettivätkin, hankkisivatko sähköpyörän tämän edun kautta. Usein valitaankin kulkuvälineeksi jo pyörä auton sijaan.

Pyöräetu otettiin käyttöön Suomessa noin kaksi vuotta sitten. Pyöräetua saa vuosittain 1200 euroon saakka, ja sitä voi käyttää niin pyörän huoltoon kuin uuden hankkimiseenkin. Pyöräetu on veroetu: jos sen kautta hankkii pyörän, säästää noin 20–30 prosenttia sen hankintahinnasta. Etu oli suosittu jo ensimmäisenä käyttöönottovuotenaan ja sen suosion odotetaan nousevan.

Pyöräily on hyvää liikuntaa ja vaikuttaa tätä kautta työntekijöiden terveyteen ja kokonaishyvinvointiin. Pyöräilyn tukeminen voikin paitsi tukea työntekijöiden terveyttä, myös näkyä pitkällä tähtäimellä pienempinä sairauspoissaolokustannuksina.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Tampereella astuivat voimaan joukkoliikenteen hinnankorotukset toukokuun ensimmäisenä päivänä. Korotusten taustalla on joukkoliikenteen kustannusten nousu noin kymmenellä prosentilla, ja ne tarkoittavat käytännössä viiden prosentin korotuksia tiettyihin lipputuotteisiin.  

Hintoja olisi korotettu jo aiemmin, mutta henkilökuljetuspalvelujen väliaikainen vapautuminen arvonlisäverosta alkuvuonna lykkäsi korotusten voimaan astumista muutamalla kuukaudella.  

– Viiden prosentin hinnankorotus kohdistuu aikuisten, nuorten ja lasten ikäryhmissä 2–3 vyöhykkeen arvolippuihin sekä 30, 90 ja 360 vuorokauden kausilippuihin. Noin 90 prosenttia Nysse-alueen liikenteestä tehdään näillä lipputyypeillä, kertoo Tampereen joukkoliikennelautakunnan varapuheenjohtaja Inna Rokosa.  

Korotuksista päätettiin ensimmäisenä kaupunginvaltuuston talousarviokokouksessa, ja joukkoliikennelautakunta käsitteli asian myöhemmin erikseen. Rokosa uskoo monen pystyvän ymmärtämään tilanteen, vaikka ratkaisu ei ole kenenkään mielestä miellyttävä.  

– Korotusten taustalla on joukkoliikenteen ostokustannusten kasvu, mikä on pakottanut nostamaan joukkoliikenteen hintoja. Itse lähtökohtaisesti vastustan joukkoliikenteen hinnankorotuksia ja mieluummin madaltaisin hintoja – mikä olisi parasta ympäristön ja pienituloisten kannalta, Rokosa lisää.  

Mikäli lippuhintoja ei olisi nostettu, olisi ollut mahdollista päätyä palvelun laadun heikentämiseen. Rokosa kertoo SDP:n käyneen runsaasti keskustelua aiheesta.  

Sosiaalinen näkökulma mukaan joukkoliikenteeseen 

Rokosa pitää erikoisena sitä, että ainakin Tampereella joukkoliikennettä koskevassa päätöksenteossa tunnutaan unohtavan sosiaaliset näkökohdat. Vaikka lippuhinnat nousevat, tulisi mahdollisuus liikkumiseen kuitenkin taata kaikille, koska se on välttämättömyys.  

– Joukkoliikennettä ajatellaan helposti vain siitä näkökulmasta, että se on joukkoliikennettä, eikä siinä tarvitse ajatella sosiaalisia näkökulmia, Rokosa pohtii.  

– Minusta pitäisi ajatella. Ihmisten hyvinvointiin ja toimeentuloon liittyvät asiat pitäisi huomioida kaikkialla, eikä olettaa ainoastaan sosiaalipalveluiden asiaksi. Ihmisen hyvinvointiin vaikuttaa niin moni asia, ja tuntuisi erikoiselta, jos se politiikassa supistettaisiin vain tiettyjen tahojen asiaksi.  

Rokosa kertoo tapauksesta, jossa lastenvaunujen kanssa kulkemisesta aiottiin tehdä maksullista, sillä maksuttomuus oli lähtökohtaisesti perustunut turvallisuuskysymyksiin eikä sosiaalisiin kysymyksiin. Ei ollut turvallista lähteä bussin etuosaan maksamaan matkaa ja jättää lastenvaunuja vartioimatta. Pari vuotta sitten maksupäätteet tuotiin kuitenkin monien bussien keskiovien läheisyyteen, jolloin tämä ongelma poistui.  

– Tuolloin saimme tämän ehdotuksen torpattua. Jos tästä maksuttomuudesta olisi luovuttu, ei matkaraha mistään muualtakaan olisi lapsiperheille tullut. Tuolloin maksullisuuteen siirtymistä perusteltiin esimerkiksi sillä, että joukkoliikenteen ei kuulu olla sosiaalipalvelu. Lopputulos oli kuitenkin parempi kuin lähtötilanne: nykyään myös rollaattorin kanssa saa kulkea maksutta joukkoliikenteessä, mikä ei ennen ollut mahdollista.   

Onneksi ihmisten erilaiset sosiaaliset asemat huomioidaan edelleen myös esimerkiksi lasten ja nuorten sekä opiskelijoiden ja senioreiden lipputuotteiden alempina hintoina aikuisten hintoihin nähden.  

– Korotus ei myöskään vaikuttanut mobiililipun tai lähimaksun hintaan. Myös vaihtoaika on Tampereella pitkä, 90 minuuttia, Rokosa lisää.  

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Arseniy Lobanovskiy, 30, muutti Venäjältä Suomeen, Tampereelle, kahdeksan vuotta sitten. Tampereelle hänet toivat oma ja puolison opiskelupaikka – Suomeen puolestaan yhteiskunta, jossa itseään saa ilmaista vapaammin kuin Venäjällä.  

– Valmistuin Tampereen yliopistosta yhteiskuntatieteiden maisteriksi vuonna 2017, minkä jälkeen työskentelin valtio-opin väitöskirjatutkijana Turussa. Tällä hetkellä etsin töitä ja puolisoni työskentelee arkkitehtina, Lobanovskiy kuvailee elämäntilannettaan.  

– Venäjän autoritäärisen hallinnon alla ja konservatiivisessa yhteiskunnassa oli vaikea elää. Halusin muuttaa maahan, jossa voin ilmaista itseäni vapaasti ja osallistua myös poliittiseen toimintaan ilman, että minun tarvitsee pelätä, mitä perheelleni tai itselleni voisi tapahtua. Olisi todella vaikeaa olla edistyksellinen sosialidemokraatti Venäjällä. Siellä pääsy kaikenlaisen päätöksenteon piiriin on todella vaikeaa verrattuna Suomeen.  

Molemmat suomen viralliset kielet hyvin taitava nuori mies onkin aktiivinen Finlands Svenska Socialdemokraterissa (FSD) ja on ollut niin puheenjohtajana kuin varapuheenjohtajanakin Demarinuorten ruotsinkielisessä siivessä (Finlands Svenska Unga Socialdemokrater). Tällä hetkellä hän istuu FSD:n hallituksessa ja pyrkii piirikokouksessa jatkokaudelle.  

Tampereella Lobanovskiy on ollut ehdolla niin kunta- kuin aluevaaleissakin. Hänelle erityisesti ulkomaalais- ja työläistaustaisten oikeudet Suomessa ovat tärkeitä teemoja.  

Rakenteellinen rasismi on tosiasia Suomessa 

Suomen ja Venäjän kaksoiskansalainen Lobanovskiy kertoo, ettei itse ole työnhakunsa aikana kohdannut taustaansa liittyvää syrjintää, mutta tunnistaa ongelman olemassaolon.  

– Seuraan julkista keskustelua ja sosiaalisen median keskusteluja aiheesta ja näyttää siltä, että moni on kokenut taustastaan johtuvaa syrjintää. Tämä vaikuttaa lähinnä kulissien takana siten, että ihonväri tai toinen ensimmäinen kieli kuin suomi vaikuttaa työnsaantiin tai haastattelukutsun saamiseen. Rakenteellinen rasismi on todellinen ilmiö, mutta sitä on vaikea todistaa. Kukaan työnantaja ei kerro suoraan, että hakija jäi palkkaamatta ulkomaalaistaustansa vuoksi.  

Lobanovskiy tunnistaa myös erityisesti venäläisiin kohdistuvan syrjinnän Suomessa.  

– Toiseen kansalaisuuteeni kohdistuvaa syrjintää en ole itse kokenut, mutta olen huolissani siitä suunnasta, johon olemme matkalla. Kiinnitin esimerkiksi huomiota artikkeliin, jossa kerrottiin Venäjän ja Suomen kaksoiskansalaisen hakeneen työtä Kelasta, mutta hänen työnsaantinsa jääneen kiinni turvallisuusselvityksestä. Toinen esimerkki syrjinnästä on Voice of Finland -kohu, jossa venäläistaustainen henkilö suljettiin ulos kilpailusta toisen kansalaisuutensa vuoksi.  

– Näistä tapauksista on syytä olla huolissaan. Venäjän kansalaisuus ei ole todellinen kielteinen tekijä Suomen instituutioissa työskennellessä. Kaikki venäläistaustaiset henkilöt eivät ole vaarassa joutua minkäänlaisen painostuksen kohteiksi Venäjän taholta. Meillä Suomessa on myös suojelupoliisi, joka voi aina seurata tilannetta ja puuttua siihen. Ennaltaehkäisevä ulossulkeminen on väärin, Lobanovskiy vakuuttaa.  

Perussuomalaisten maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa vastenmielisiä ehdotuksia  

Lobanovskiy ilmaisee huolensa käynnissä olevia hallitusneuvotteluita kohtaan. Mikäli Suomeen tulee oikeistohallitus, hän pelkää tällaisen hallituksen tuovan Suomeen heikennyksiä niin työntekijöitä kuin ulkomaalaistaustaisiakin kohtaan.  

– Mielestäni tilanne on erittäin huolestuttava ja monimutkainen. Perussuomalaisten laatimassa, tänä vuonna julkaistussa maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa on paljon vastenmielisiä ehdotuksia siitä, miten ulkomaalaistaustaisten asemaa pitäisi heidän mielestään heikentää. Perheenyhdistämistä pitäisi heidän mielestään vaikeuttaa, samoin Suomessa opiskelevien toimeentuloedellytyksiä.  

– Ohjelmassa on esimerkiksi kohta, jossa kaksoiskansalaisuutta ehdotetaan mahdolliseksi vain niille maahanmuuttajille, joiden toinen kotimaa on OECD-maa. Jos perussuomalaisessa Suomessa voisi muuttaa lakia myös retrospektiivisesti, kuten he varmasti haluavat, vaikuttaisi tämä myös jo myönnettyihin kansalaisuuksiin. Tämä vaikuttaisi kymmeniintuhansiin kaksoiskansalaisiin.  

Perussuomalaiset on julkisuudessakin ehdottanut Suomeen töihin tulemisen ehdoksi vähintään 3000 euron kuukausituloja. Suuri osa syntyperäisistä suomalaisistakaan ei yllä tähän.  

– Tällaisen ehdotuksen toteutuminen sulkisi pois Suomeen tulon mahdollisuudet monilta aivan kunnon ihmisiltä, joilla on osaamista ja halua osallistua yhteiskuntaan. Se on syrjintää. Toimeentuloedellytyksen pitäisi päinvastoin olla nykyistäkin matalampi, sillä esimerkiksi Intiasta, Venäjältä, Ukrainasta tai Afrikan maista tuleville voi olla täysin mahdotonta säästää niin paljoa rahaa, että Suomeen tulo olisi heille mahdollista. Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän on oltava valmis vastustamaan tällaista kehitystä lujasti.  

Lobanovskiy muistuttaa myös Ruotsin ja Tanskan maahanmuuttopolitiikkojen tiukennuksista sellaisten hallitusten aikana, joissa johdossa ovat olleet nationalistiset ja oikeistolaiset puolueet.  

– Meidän tiemme ei voi olla Tanskan eikä Ruotsin tie. Meillä täytyy olla oma tiemme.  

SDP:n rohkeasti haastettava syrjivää maahanmuuttopolitiikkaa 

Jos SDP jää hallituksen ulkopuolelle ja toimii oppositiosta käsin, mitä mahdollisuuksia puolueella on vaikuttaa tähän kehitykseen?  

– SDP:n on rohkeasti haastettava perussuomalaisten tarjoamaa rasistista ja valheisiin perustuvaa maahanmuuttopolitiikkaa omalla selkeästi ihmisoikeuksiin nojaavalla ja työläisiä puolustavalla linjallaan. Työläisillä tarkoitan tässä kaikkia työssäkäyviä ja työhön pyrkiviä, myös ulkomaalaistaustaisia ja heitä, jotka eivät ole Suomen kansalaisia.  

Lobanovskiyn mukaan moni asia ulkomaalaistaustaisten asemassa Suomessa kaipaa korjausliikettä.  

– Tällä hetkellä moni ulkomaalaistaustainen on suljettu kokonaan pois sosiaaliturvajärjestelmästä. Tässä tilanteessa on esimerkiksi moni opiskelija. Moni myös tekee raskasta työtä esimerkiksi ruokalähettinä, tai vaihtoehtoisesti jää ilman työtä taustan, nimen tai ihonvärin vuoksi, jolloin heillä ei ole mitään mahdollisuuksia tulla Suomessa toimeen. SDP:n pitäisi toimia sen eteen, että pääsy toimeentuloetuuksien piiriin laajennettaisiin kaikille Suomessa pysyvästi asuville. 

Ongelmia aiheuttaa myös kieli ja panostukset sen opettamiseen – monella tavalla.  

– Tampereellakin asuu tuhansia vieraskielisiä, joilla on lapsia. Näillä lapsilla ei kuitenkaan välttämättä ole pääsyä oman äidinkielen opetukseen, koska siihen ei panosteta rahaa. Rahoitus riippuu paitsi kuntaverosta, myös valtiosta. Toisaalta mediassakin on noussut esiin se ongelma, että jos koululaisen toinen tai ensimmäinen äidinkieli onkin suomi tai ruotsi ja lisäksi hän puhuu jotakin toista kieltä, hänet ohjataan jo koulun alkutaipaleella S2-opetukseen. Tämä heikentää heidän mahdollisuuksiaan päästä korkeakouluopintoihin myöhemmin. Näin ihmisiä ohjataan matalapalkka-aloille. Tähän on saatava muutos. Jos lapsi puhuu niin suomea tai ruotsia kuin jotain muutakin kieltä, hänen on päästävä äidinkielenopetuksen piiriin. 

Lobanovskiy muistuttaa, että Suomessa asuu paljon iäkkäitä vieraskielisiä, jotka tarvitsisivat palveluita omalla äidinkielellään esimerkiksi terveydenhoidossa ja erikoissairaanhoidossa tai sosiaalipalveluissa. Niitä ei kuitenkaan taloudellisista syistä ole tarjolla. Myös tämä vaatii korjausliikettä.  

Lobanovskiy mainitsee myös turvapaikanhakijat ja ne, jotka asuvat Suomessa, vaikka turvapaikkapäätös on ollut kielteinen.  

– Meillä on tuhansia ihmisiä, jotka ovat saaneet kielteisen päätöksen turvapaikkahakemukseensa ja silti jääneet Suomeen ilman oikeutta työntekoon, sosiaalipalveluihin tai terveydenhoitoon. Tämä on epäinhimillistä. Ihmiset saattavat ajautua rikoksiin tai harmaan talouden töihin, koska heillä ei ole muuta mahdollisuutta. On surullista, ettei tähän asiaan suunniteltuja parannuksia ehditty käsitellä Marinin hallituksen aikana, koska hallituskausi loppui.  

Lobanovskiyn mukaan Marinin hallitus teki kovasti töitä ulkomaalaistaustaisten tilanteen ja elämänlaadun kohentamiseksi.  

– Esimerkiksi oleskeluluvan hakemista korkeakouluopintoihin helpotettiin. Ennen lupaa oli pakko hakea vuosittain uudelleen ja vakuuttaa, että pankkitilillä on tarvittava määrä rahaa seuraavaksikin vuodeksi. Nyt oleskelulupaa täytyy hakea vain kerran ja sen saa opintojen ajaksi.  

Lobanovskiy toivoo SDP:ltä ryhtiliikettä ihmisten osallistamiseen.  

– Meidän jäsenistömme tällä hetkellä on vanhenevaa, valkoista ja suomenkielistä. Jos SDP ei ilmaise haluaan auttaa ja osallista ihmisiä esimerkiksi puolueosastotoimintaan aktiivisesti, se vahvistaa oikeistoa ja negatiivista kehitystä. Ennen meillä oli vahva kannatuspohja työväenluokan keskuudessa, mutta maailman on muuttunut. Meidän pitäisi rohkeammin viedä omaa viestiämme eteenpäin, myös ulkomaalaistaustaisten keskuuteen.

Selvästi maassa, jossa hallitukseen mielii ”suomalaisuusohjelman” laatinut puolue, vastavoimalle on tilausta.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Ele Rantasalmi, 21, on toiminut vuoden 2023 alusta Länsi-Suomen Demarinuorten puheenjohtajana. Tulevaisuuden haaveissa siintää opiskelu oikeustieteellisessä, jonka pääsykokeisiin Rantasalmi parhaillaan valmistautuu. Tie saattaa siis viedä syksyllä uudelle paikkakunnalle: tähän saakka Rantasalmi kertoo asuneensa koko elämänsä Tampereella. 

Kiinnostus politiikkaan on kulkenut nuoren miehen matkassa mukana jo vuosia: Rantasalmi kertoo jo yläasteella liittyneensä Vasemmistonuoriin yhdessä ystäviensä kanssa.  

– Hyvin nopeasti kuitenkin ymmärsin, että Vasemmistonuoret ei ollut se oikea paikka ja liityin Demarinuoriin. Minua kiinnostavat erityisesti aatteelliset asiat: harrastuksena aatehistoria on lähellä sydäntäni.  

Nuoren miehen näkökulma: mistä perussuomalaisten suosio nuorten keskuudessa johtuu? 

Suomeen on tällä hetkellä muodostumassa lähihistorian oikeistolaisin hallitus, mikäli hallitus muodostetaan tällä hetkellä hallitusneuvotteluja käyvien puolueiden kesken. Rantasalmi toivoo kuitenkin todella keskeisten asioiden säilyttämistä.  

– Kun talouden sopeutusta tehdään, tärkeintä on jättää rauhaan ja leikkurin ulkopuolelle esimerkiksi perustoimeentulotuki ja muut kaikkein kriittisimmät etuudet. Kaikkein vähävaraisimmista tulee huolehtia ensisijaisesti. Toinen keskeinen iso teema on vihreä siirtymä ja se, miten Suomeen saadaan lisää investointeja. Toivon, että näissä tärkeissä asioissa ei ainakaan otettaisi takapakkia. 

Huhtikuun eduskuntavaaleissa perussuomalaisten kannatus nuorten keskuudessa oli historiallisen korkea. Erityisesti heidän viestinsä tavoitti nuoria miehiä ja ensimmäistä kertaa äänestäviä. Kuinka Rantasalmi itsekin nuorena miehenä ja varsin vähän aikaa sitten ensi kertaa äänioikeutettuna näkee tilanteen?  

– Sosiaalinen media on ollut perussuomalaisilla aina hyvin hallussa. TikTok on se kanava, joka tavoittaa nuoria ylivoimaisesti. YouTube on toinen samanlainen. Esimerkiksi Sebastian Tynkkysen sisältö selkeästi vetoaa nuoriin.  

– Perussuomalaiset on osannut ottaa tämän tilan haltuun paremmin kuin monet muut. Heidän viestinsä on myös riittävän yksinkertainen, jotta se vetoaa nuoriin ja antaa helppoja ratkaisuja esimerkiksi heidän arjen turvallisuuteen liittyviin huoliinsa, Rantasalmi selittää.    

Mitä SDP voisi tehdä tällä alueella paremmin?  

– Meiltä tarvitaan paljon enemmän nuorta ja vanhempaakin väkeä somealustoille. Viestien pitää olla sellaisia, että ne tavoittavat nuoret. Jos esimerkiksi maahanmuutto on sellainen asia, joka nuoria selvästi huolettaa, niin siihen pitää pystyä ottamaan rohkeasti kantaa. Jos emme kuuntele nuoria ja osallistu keskusteluihin heitä huolettavista asioista, tämä keskustelu löytyy kyllä muualta, ja silloin tie vie helposti oikealle. Hiljaa oleminen ei ole vaihtoehto.  

Mikä juuri maahanmuutossa nuoria huolettaa?  

– Turvattomuuden tunne ja pelko työolojen heikkenemisestä ammattikoulun käyneiden keskuudessa ovat keskeisiä asioita. Suorittavan sektorin aloilla koetaan, että maahanmuutto voi helposti polkea palkkoja ja työehtoja. Nytkin esimerkiksi kevytyrittäjyyden puolella on nähty ikäviä uutisia ja ihmiskauppaa on tullut ilmi.  

Tietenkään ihmiskaupan uhriksi joutuminen tai heikompien työehtojen tarjoaminen maahanmuuttotaustaisille ei ole näiden henkilöiden itsensä syytä, vaan lain ja työehtosopimusten rikkominen on aina rikkomuksen tekijän vastuulla – Suomi ei tunne sellaista mahdollisuutta, että henkilölle voisi maahanmuuttotaustan vuoksi maksaa pienempää palkkaa. Uudet työnteon tavat, kuten kevytyrittäjyys ja alustatyö tulisi ehdottomasti ottaa tarkastelun kohteiksi.  

Oleskelulupaa haettaessa henkilön ansiotuloja tarkastellaan, ja tulorajat ovat jo korkealla. Internetissä kuitenkin syy ja seuraus menevät usein sekaisin hyvin helposti, ja monen niin kutsutun tiedon lähdettä ja oikeellisuutta on mahdoton varmistaa.  

– SDP juuri puolustaa reiluja työmarkkinoita ja työntekijöiden asemaa. Kuitenkin perussuomalaisten internetsisältö on vaikuttanut erityisen voimakkaasti nuoriin työläistaustaisiin miehiin.  

Minkälainen olisi ihanneyhteiskunta Rantasalmen mukaan?  

– Ihanneyhteiskuntani on hyvinvointivaltio, jota kehitetään enemmän demokraattisen sosialismin periaatteiden mukaisesti, Rantasalmi päättää. 

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev