Ammattiliitot valmistautuvat parhaillaan kevään työehtosopimusneuvotteluihin. Samanaikaisesti vuoden 2023 eduskuntavaalit ja niiden lopputulos ovat ay-liikkeen toimijoiden mielessä. Palvelualojen ammattiliitto PAMin Pirkanmaan aluepäällikkö Elisa Penders ja Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n Sisä-Suomen aluepäällikkö Helena Nieminen haluavat niin tes-neuvotteluja kuin eduskuntavaalejakin ajatellen tiivistää liittojensa sanoman kolmeen sanaan: järjestäydy, vaikuta, äänestä.
Politiikka on ihmisten asioiden hoitamista
Helena Nieminen haluaa uusien vaalien alla muistuttaa edellisen oikeistopohjaisen hallituksen tekemistä muutoksista. Hallitus muun muassa puuttui subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen, minkä nykyhallitus on korjannut. Lisäksi julkisten alojen lomarahojen leikkaukset vaikuttivat erittäin paljon yhteiskunnan toimintojen kannalta elintärkeää työtä tekevien ihmisten palkkoihin ja tätä kautta toimeentuloon. Tämän vuoksi niin Nieminen kuin Penderskin toivovat hallituspohjan säilyvän mahdollisimman samana kuin se tällä hetkellä on.
– Mitä politiikka on? Se on ihmisten asioiden hoitamista. Pienten, yksinkertaisten asioiden hoitamista. Äänestäminen on tavalliselle kansalaiselle yksi keino vaikuttaa – toinen on järjestäytyminen. Me ammattiliitoissa teemme yhteiskuntaan vaikuttavaa edunvalvontatyötä ja vaikutamme tätä kautta esimerkiksi lakimuutoksiin, Nieminen vakuuttaa.
Tällä hetkellä PAMin ja JHL:n tärkeä vaatimus on alipalkkauksen kriminalisointi. Tällä hetkellä työnantajien tulee periaatteessa noudattaa universaaleiksi eli yleispäteviksi määriteltyjä työehtosopimuksia – jollainen esimerkiksi kaupan alalla on – mutta alipalkkaus ei silti ole laitonta.
– Toivomme, että alipalkkauksen kriminalisointi menisi läpi. On työnantajia, jotka maksavat jatkuvasti työehtosopimuksen vähimmäispalkkaan nähden huonompaa palkkaa, jättävät lisät maksamatta ja muuten rikkovat työehtosopimuksia. Meillä ei ole käytännössä kuitenkaan keinoja puuttua tähän asiaan muuten kuin yksi työntekijä kerrallaan. Mahdollisuus kanneoikeuteen olisi yksi ratkaisu: usean samassa tilanteessa olevan kesken mahdollistaisi useamman henkilön asian hoitamisen samanaikaisesti. Yhden työntekijän asian hoitaminen ei korjaa koko työpaikan ongelmia. Tällä hetkellä, kun riitelemme kuntoon yhden työntekijän asian, tehdään salassapitosopimus, johon liittyy vaitiolovelvollisuus ja sakkorangaistukset. Näin ihmisiä hiljennetään, ja työpaikka kokonaisuudessaan jää hoitamatta, Penders kommentoi.
Penders ja Nieminen kuvailevat, etteivät ammattiliitot edellisellä hallituskaudella päässeet kehittämään työelämää työntekijöiden näkökulmasta, vaan toiminta keskittyi lähinnä puolustamaan olemassa olevia oikeuksia.
– JHL:n jäsenille edellinen hallituskausi oli hurja. Esimerkiksi kiky-tunnit tarkoittivat käytännössä sataa tuntia vuodessa palkatonta työtä. Olimme neljä vuotta puolustusasemissa. Tällä hallituskaudella asioita on kyllä saatu edistettyä, mutta toivomme, että näin voi jatkua myös seuraavalla kaudella, ettei tarvitse lähteä takaisin puolustuskannalle ja torppauspolitiikkaan, Nieminen toivoo.
– Ihmiset näkevät politiikan kaukaisena asiana, vaikka se oikeasti on todella lähellä omaa arkea, matalan kynnyksen asioita. Eduskunnassa tehtävät päätökset liittyvät kaikkien arkeen. Tässä on kyse syyn ja seurauksen suhteesta, jota äänestämisen merkitystä vähättelevät eivät vaikuta lainkaan tunnistavan, Penders kommentoi.
Järjestäytyminen tuo turvaa
Paitsi äänestämällä, jokainen työtä tekevä ihminen voi vaikuttaa myös liittymällä ammattiliittoon. Ammattiliitto antaa turvaa ja tukea. Liiton jäsenyys on aina salassapitovelvollisuuden alainen asia, eikä se tule esimerkiksi työnantajan tietoon mitään kautta, ellei jäsenyydestä itse kerro. Järjestäytymisvapaus on jokaisen oikeus.
– Meillä on esimerkiksi PAMissa paljon jäseniä, jotka eivät uskalla tuoda työpaikallaan esiin liittoon kuulumista tai työpaikalla tapahtuvia väärinkäytöksiä, tai he tuovat ne esiin vasta työsuhteen päättymisen jälkeen, Penders kommentoi.
Yhteiskuntaamme on luotu riippuvuussuhteita, jotka vaikuttavat rajoittavasti valinnanvapauteen.
– PAMiin kuuluu paljon myös esimerkiksi maahanmuuttajia. Jos heillä ei ole pysyvää oleskelulupaa, tai heidän oleskelulupansa on sidottu työsuhteeseen, he pelkäävät menettävänsä työpaikkansa ja oleskelun perusteensa, jos tuovat työpaikan ongelmat ilmi. Kun luomme sellaisia riippuvuussuhteita, että sinun on pakko tehdä vaikka sellaistakin työtä, jossa sinua kohdellaan huonosti, ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä sitä työtä, Penders pohtii.
Järjestäytyminen on Pendersin ja Niemisen mukaan keino niin tulla tietoiseksi omista oikeuksistaan kuin myös vakuutus sille, että ongelmatilanteissa on asiantunteva yhteisö pitämässä ihmisen puolia. Jotta ammattiliitto voi puuttua työpaikkojen ongelmiin, jäsenen tulee aina ottaa yhteyttä. Muuten he eivät voi tehdä mitään. Liiton asema korostuu erityisesti palvelualoilla. Palvelualoilla on paljon alle kymmenen hengen työyhteisöjä, joissa ei ole luottamushenkilöä. Tällöin luottamushenkilön vastuut kuuluvat käytännössä liitolle. JHL:ssä puolestaan työpaikat ovat pääsääntöisesti suurempia, ja luottamushenkilö on nimetty.
Kaupan alan palkkaneuvottelut jäissä – työehtosopimusneuvottelut alkavat keväällä
Suomessa ollaan voimakkaassa inflaatiossa, jossa lähes kaikki elämisen kustannukset ovat nousussa. Miten käy palkkojen käynnissä olevissa palkkaneuvotteluissa?
– Hiihtokeskuspuolella on jouduttu jo turvautumaan työtaistelutoimenpiteisiin. Kaupan alalla palkkaneuvottelujen olisi jo pitänyt alkaa, mutta työnantajapuoli on ilmoittanut, etteivät he suostu neuvotteluihin ennen kuin muualta saadaan tuloksia aikaan. Jos neuvottelupöytiin ei palata, työehtosopimukset aukeavat tammikuun alussa ja työehtoista lähdetään neuvottelemaan uusiksi alusta saakka. Kaupan ala on merkittävä – se viitoittaa myös sitä, mihin ratkaisuun muilla isoilla aloillamme päädytään, Penders kertoo.
Esimerkiksi ravintola-, kiinteistöpalvelu-, ja turvallisuusalojen neuvottelut ovat myös edessä keväällä, ja kaupan alan ratkaisulla voi olla merkitystä myös näille aloille.
Myyjä on Suomen yleisin ammatti. Kaupan alalla olevat ongelmat ja alipalkkaus vaikuttavat siis laajaan ja naisvaltaiseen ihmisjoukkoon.
– Kaupan alan työsopimus voi olla esimerkiksi viisi tuntia viikossa. Kokoaikaisia sopimuksia on alalla vain vähän. Työnantaja voi tarjota lisätunteja hyvin lyhyellä varoitusajalla ja vuoro voi sijoittua nykyään mihin vuorokaudenaikaan tahansa kauppojen aukioloaikojen vapauduttua. Miten tällaisessa tilanteessa esimerkiksi lasten päivähoito voidaan järjestää, kun päiväkodin tulisi tietää hoitoajat ennakkoon? Penders pohtii.
Penders ja Nieminen näkevät kaupan alan pienet palkat ja heikot työehdot tulonsiirtona työnantajalta yhteiskunnan harteille, sillä käytännössä esimerkiksi ensimmäisen vuoden myyjän palkalla osa-aikaisessa työssä on mahdotonta tulla toimeen. Tällöin joudutaan turvautumaan yhteiskunnan tukiin.
Miksi työntekijöistä ei haluta pitää huolta?
– Kaupan alan työnantajille työntekijät ovat juhlapuheissa heidän suurin resurssinsa. Miksi he eivät sitten halua neuvotella palkoista? Niin kaupan-, kuin ravintola-, kiinteistö-, kuin muillakin aloillamme on työvoimapula, joten yhtälö on ristiriitainen, Penders pohtii.
Penders ja Nieminen myös muistuttavat, että työehtosopimus ei suinkaan määrittele palkan maksimia, vaan sen minimin. Työnantaja voi aina halutessaan maksaa parempaa palkkaa. Moni työnantaja kuitenkin tulkitsee, että parempaa palkkaa ei voida maksaa työehtosopimuksen vuoksi. Tämä ei pidä paikkaansa.
– Työpaikat, joissa työntekijöistä huolehditaan, ja joissa heitä kuullaan esimerkiksi työvuorosuunnittelussa ja vapaapäivätoiveissa, ja joissa heille maksetaan hieman korkeampaa palkkaa, säilyttävät työntekijänsä helposti. Näissä paikoissa vaihtuvuus ei ole suurta ja näihin paikkoihin on jopa tunkua. Siellä missä ei makseta kunnollista palkkaa eikä kuulla tai arvosteta työntekijöitä, ei ole tarpeeksi työntekijöitä. Siellä kukaan ei viihdy, eikä pysy. Työntekijät siirtyvät sinne, missä työtaakka on kohtuullinen, ja missä työntekijää arvostetaan – ja missä arvostus näkyy myös arjen teoissa, eikä vain juhlapuheissa, Penders päättää.
Työ on ajallisesti ja inhimillisesti suuri osa ihmisen elämää. Sen tulee tarjota riittävä toimeentulo, eikä kuitenkaan olla niin kuormittavaa, ettei perheelle tai omille harrastuksille jää jaksamista ja aikaa. Myös näiden asioiden puolesta toimivat ammattiliitot.
Kuva: Milla Zuev
Teksti: Milla Zuev