– Mitä tiedät kaavoituksesta? aloittaa yhdyskuntalautakunnan jäsen Leena Heino saapuessaan haastatteluumme Hervannan Duon Linkosuon kahvilaan.
Oma vastaukseni on kaikkea muuta kuin kaikenkattava – ymmärrän, että kaavoitus tarkoittaa kaupunkiympäristön alueiden käyttötarkoitusten suunnittelua ja esimerkiksi sitä, mihin rakennetaan erilaisia julkisia palveluita tai asuintaloja.
– Istut tällä hetkellä Hervannan valtaväylällä, Heino jatkaa.
Muistelen lapsuuteni Hervantaa – muistan kyllä kauppakeskuksen tällä samalla paikalla, mutta se oli paljon pienempi. Kauppakeskus Duo Pietilänkadulla on osittain samaa rakennusta kuin alkuperäinen Raili ja Reima Pietilän suunnittelema liikekeskus, mutta Duona sitä ei tunnettu ennen vuotta 2007. Cafe Linkosuon mukavien penkkien paikalla tosiaankin on siis vielä varsin vähän aikaa sitten kulkenut Hervannan valtaväylä. Kahvila on vanhaa ja uutta yhdistävän kauppakeskuksen uudella puolella.
Juuri kaavoituksen ansiosta voimme toteuttaa haastattelun juuri tässä paikassa vuonna 2023.
– Hervanta on aikanaan suunniteltu niin sanotuksi kahdenkymmenen minuutin kaupungiksi: täällä tuli päästä kulkemaan mistä tahansa mihin tahansa jalan lyhyessä ajassa siten, että kaikki palvelut olivat lähellä. Lisäksi jokaisen talon jokaisesta ikkunasta tuli näkyä puita, koska puut luovat viihtyisyyttä. Lasten oli tarkoitus voida kulkea vapaasti pelkäämättä liikennettä. Melko moderneja ajatuksia 60-luvulla, Heino kertoo.
Kaavoitus on tulevaan katsomista, historian päälle rakentamista ja kompromisseja
Heinon puheiden perusteella kaavoitus kuulostaa liki mahdottomalta tehtävältä: olisi kyettävä näkemään tulevaisuuteen – missä esimerkiksi tällä hetkellä harmitellaan päiväkotien vähyyttä, tarvitaan muutaman vuoden kuluttua koulua. Jos rakennamme tälle paikalle nyt uuden päiväkodin emmekä koulua, harmittelee sama henkilö muutaman vuoden kuluttua koulun puutetta. Samanaikaisesti olisi huolehdittava siitä, että terveysasemat, kaupat, koulut, päiväkodit ja muut palvelut olisivat asuinalueiden ihmisten saavutettavissa, sekä luotava viihtyisää, toimivaa ympäristöä.
Ympäristön viihtyisyys ja toimivuus taas ovat jotain, mistä jokaisella on oma mielipiteensä. Siksi kaavoituksessa ja kaupunkisuunnittelussa pitäisi onnistua mahdottomassa – kaikkien miellyttämisessä.
– Kaavoitus on erilaisten intressien yhteensovittamista. Se on myös yhteiskunnallista: kaupunkiympäristön rakentamista siten, että se toimisi kaikille. Tämä on vaikea tehtävä ihan historiallisista syistä: jokin asuinalue voi tuntua ankealta siksi, että se on rakennettu pääosin aikana, jolloin arkkitehtuuri oli mitä oli.
– Kaupunkisuunnittelu on Tampereella alun perin 60-luvulla lähtenyt siitä, että on erilaisia kehiä. On työpaikka-alue, virkistysalue ja asuinpaikka-alue. Alun perin Tampereelle ominainen ilme on ollut sellainen, että oli useampia tehtaita ja samassa korttelissa asuintaloja.
Tehtaat ovat Tampereen keskustalle leimallinen piirre.
Kaupungin rakentaminen eri kehiin on myös edesauttanut sitä, minkä vuoksi nykyään yleensä odotetaan jokaisen omistavan auton ja käyttävän sitä.
Kaavoitus on myös historiassa tehtyjen virheiden korjaamista: se, mikä toimi 30 vuotta sitten, ei välttämättä toimi enää.
– Esimerkiksi keskustan elävöittämisellä tarkoitetaan yleensä sitä, että keskustan pitäisi olla monipuolinen. Kuitenkin keskustassa on ne elementit, jotka sinne rakennettiin, kun se luotiin työpaikkakeskittymäksi.
Keskustan elävöittäminen historian jälkien päälle on takuulla pidemmän aikavälin projekti.
Näivettynyt Tampereen keskusta?
Heinon mukaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ja yleisönosastopalstoilla kuuluu paljon kärkeviä kommentteja siitä, että Tampereen keskusta on näivettynyt. Samaan aikaan keskustaan on rakennettu Ratinan kauppakeskus ja Nokia Arena. Hämeenkatu on suljettu yksityisliikenteeltä. Keskustan pääkadulla saavat ajaa joukkoliikennekulkuneuvot, taksit ja pyöräilijät. Keskustaa on siis kehitetty enemmän jalankulkijoita suosivaksi. Heino ajattelee näivettymiskommenttien johtuvan tästä.
– Autoilijan kannalta keskusta varmasti onkin näivettynyt. Aiemmin pystyit jättämään autosi Hämeenkadun reunaan ja kiertämään sen kauppoineen ja kahviloineen. Nyt auto täytyy ajaa esimerkiksi Ratinan parkkihalliin. Ratinan kauppakeskuksessa autoilija pystyy tekemään täsmälleen samat asiat kuin Hämeenkadullakin, mutta siististi sisätiloissa. Eräskin henkilö harmitteli sitä, että ei pääse Tampereen Kauppahalliin ostoksille autollaan.
– Ratinan kauppakeskus on tavallaan kuin entinen Hämeenkatu kauppoineen ja kahviloineen. Syy keskustan oletettuun näivettymiseen ei siis ole autoilun siirtäminen muualle, vaan kauppojen ja kahviloiden siirtyminen sisälle kauppakeskuksiin, joissa ei olla säiden armoilla.
Jalankulkijan ja julkisen liikenteen käyttäjän näkökulmasta Tampereen keskusta puolestaan on kaikkea muuta kuin näivettynyt. Kivijalkakauppojen puutteen pääkadulla toki huomaa, mutta ensimmäisenä tästä pulmasta mieleen tulee yrittäjien puute ja epävakaa taloustilanne. Toisaalta on pääkadullemme noussut uusiakin yrityksiä, ja jos ympärilleen jaksaa katsoa, löytyy keskustan alueelta paljon kiinnostavaa, mitä ei kymmenen vuotta sitten ollut. Tätä kaikkea ei vain saavuta auton ikkunasta katsellen.
Heinon mukaan autolla ajaminen on hyvin erilaista liikkumista kuin kävely tai julkisten kulkuvälineiden käyttäminen: tarkoitus on päästä mahdollisimman nopeasti paikasta toiseen. Tällöin harvoin jäädään katselemaan ympärilleen tai ihastelemaan vaikkapa keväistä Koskipuistoa.
– Vuoden 2020 liikennetutkimuksen mukaan suosituin kulkuväline yli kilometrin mittaiselle matkalle on auto. Pääsyy, miksi Hämeenkadun sulkemisesta yksityisliikenteeltä valitetaan, on, etteivät autoilijat enää pääse ajamaan sen läpi. Harva muistaa, minkälainen kaaos kadulla vallitsi, kun siellä vielä oli henkilöautoliikennettä, Heino muistuttaa.
Autoilusta on tehty normi
Yhteiskunnassamme on vahva oletus sen suhteen, että jokaisella on auto ja jokainen sitä käyttää. Kriittisimmät kommentit uusia asuinalueita tai esimerkiksi Nokia Arenaa rakennettaessa koskevatkin useimmiten sitä, ettei näissä ole tarpeeksi parkkipaikkoja.
Lähtisitkö Hervantaan ihastelemaan näitä parkkipaikkoja Duon kauppakeskuksen takana?
– Kuinka monta sellaista turistia tiedät, joka käy Los Angelesissa ja palaa kertomaan, miten hienoin juttu koko kaupungissa oli kahdeksan ajokaistaa kumpaankin suuntaan? Kuinka moni turisti menee mihinkään päin maailmaa ihastelemaan, miten fantastisen suuret parkkipaikat siellä on?
Autoilunormi on kaupunkialueellakin – missä auto ei tosiasiassa ole millään lailla välttämättömyys, kunhan julkinen liikenne on riittävällä tasolla. Tämän huomaa Heinon mukaan monissa tärkeissä asioissa: tamperelaiselle voidaan nykyään tarjota vaikkapa lääkäriaikaa Ruovedeltä, minne julkisilla kulkeminen on todella vaikeaa. Lisäksi yhdensuuntainen bussimatka kestää yhtä kauan kuin junamatka Tampereen ja Helsingin välillä. Myös julkisilla tehdyt matkat Tampereen sisällä voivat olla erittäin pitkiä ja sisältää useita vaihtoja.
– Autoilu otettiin aikanaan kaupunkisuunnittelun lähtökohdaksi ja sen vuoksi tässä tilanteessa ollaan nyt. Autoilu muuttaa ihmisen maailmankuvaa ja etäisyyksientajua: kymmenen kilometriä ei merkitse juuri mitään autoilijalle, mutta jalankulkijalle se on pitkä matka.
Vaikka itse ei autoilisikaan, jokainen tamperelainen kuitenkin maksaa autoilusta. Autoteitä pidetään esimerkiksi talviaikaan paljon paremmassa kunnossa kuin kävelyteitä, eikä tämä suinkaan ole ilmaista.
Autoilu on luonnollisesti myös ilmastokysymys.
– Esimerkiksi tällä kaavoituskaudella kaikkein suurimmat hiilidioksidipäästöt tulevat Ojala-Lamminrahkan alueen rakentamisesta. Tämä on pientaloalue, johon muuttavat nimenomaan autoilijat.
Suunnitellapa kaupunkia samaan aikaan ympäristö edellä, mutta kuitenkin jokainen erilainen liikenteenkäyttäjä huomioiden sekä viihtyisää, silmää miellyttävää ympäristöä luoden.
Siinä on yhdyskuntalautakunnalla pohtimista.
Teksti: Milla Zuev
Kuvat: Milla Zuev