Leena Heino: Autoilu on yhteiskunnassa liian vahva normi

– Mitä tiedät kaavoituksesta? aloittaa yhdyskuntalautakunnan jäsen Leena Heino saapuessaan haastatteluumme Hervannan Duon Linkosuon kahvilaan.

Oma vastaukseni on kaikkea muuta kuin kaikenkattava – ymmärrän, että kaavoitus tarkoittaa kaupunkiympäristön alueiden käyttötarkoitusten suunnittelua ja esimerkiksi sitä, mihin rakennetaan erilaisia julkisia palveluita tai asuintaloja.

– Istut tällä hetkellä Hervannan valtaväylällä, Heino jatkaa.

Muistelen lapsuuteni Hervantaa – muistan kyllä kauppakeskuksen tällä samalla paikalla, mutta se oli paljon pienempi. Kauppakeskus Duo Pietilänkadulla on osittain samaa rakennusta kuin alkuperäinen Raili ja Reima Pietilän suunnittelema liikekeskus, mutta Duona sitä ei tunnettu ennen vuotta 2007. Cafe Linkosuon mukavien penkkien paikalla tosiaankin on siis vielä varsin vähän aikaa sitten kulkenut Hervannan valtaväylä. Kahvila on vanhaa ja uutta yhdistävän kauppakeskuksen uudella puolella.

Juuri kaavoituksen ansiosta voimme toteuttaa haastattelun juuri tässä paikassa vuonna 2023.

– Hervanta on aikanaan suunniteltu niin sanotuksi kahdenkymmenen minuutin kaupungiksi: täällä tuli päästä kulkemaan mistä tahansa mihin tahansa jalan lyhyessä ajassa siten, että kaikki palvelut olivat lähellä. Lisäksi jokaisen talon jokaisesta ikkunasta tuli näkyä puita, koska puut luovat viihtyisyyttä. Lasten oli tarkoitus voida kulkea vapaasti pelkäämättä liikennettä. Melko moderneja ajatuksia 60-luvulla, Heino kertoo.

Kaavoitus on tulevaan katsomista, historian päälle rakentamista ja kompromisseja

Heinon puheiden perusteella kaavoitus kuulostaa liki mahdottomalta tehtävältä: olisi kyettävä näkemään tulevaisuuteen – missä esimerkiksi tällä hetkellä harmitellaan päiväkotien vähyyttä, tarvitaan muutaman vuoden kuluttua koulua. Jos rakennamme tälle paikalle nyt uuden päiväkodin emmekä koulua, harmittelee sama henkilö muutaman vuoden kuluttua koulun puutetta. Samanaikaisesti olisi huolehdittava siitä, että terveysasemat, kaupat, koulut, päiväkodit ja muut palvelut olisivat asuinalueiden ihmisten saavutettavissa, sekä luotava viihtyisää, toimivaa ympäristöä.

Ympäristön viihtyisyys ja toimivuus taas ovat jotain, mistä jokaisella on oma mielipiteensä. Siksi kaavoituksessa ja kaupunkisuunnittelussa pitäisi onnistua mahdottomassa – kaikkien miellyttämisessä.

– Kaavoitus on erilaisten intressien yhteensovittamista. Se on myös yhteiskunnallista: kaupunkiympäristön rakentamista siten, että se toimisi kaikille. Tämä on vaikea tehtävä ihan historiallisista syistä: jokin asuinalue voi tuntua ankealta siksi, että se on rakennettu pääosin aikana, jolloin arkkitehtuuri oli mitä oli.

– Kaupunkisuunnittelu on Tampereella alun perin 60-luvulla lähtenyt siitä, että on erilaisia kehiä. On työpaikka-alue, virkistysalue ja asuinpaikka-alue. Alun perin Tampereelle ominainen ilme on ollut sellainen, että oli useampia tehtaita ja samassa korttelissa asuintaloja.

Tehtaat ovat Tampereen keskustalle leimallinen piirre.

Kaupungin rakentaminen eri kehiin on myös edesauttanut sitä, minkä vuoksi nykyään yleensä odotetaan jokaisen omistavan auton ja käyttävän sitä.

Kaavoitus on myös historiassa tehtyjen virheiden korjaamista: se, mikä toimi 30 vuotta sitten, ei välttämättä toimi enää.

– Esimerkiksi keskustan elävöittämisellä tarkoitetaan yleensä sitä, että keskustan pitäisi olla monipuolinen. Kuitenkin keskustassa on ne elementit, jotka sinne rakennettiin, kun se luotiin työpaikkakeskittymäksi.

Keskustan elävöittäminen historian jälkien päälle on takuulla pidemmän aikavälin projekti.

Näivettynyt Tampereen keskusta?

Heinon mukaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ja yleisönosastopalstoilla kuuluu paljon kärkeviä kommentteja siitä, että Tampereen keskusta on näivettynyt. Samaan aikaan keskustaan on rakennettu Ratinan kauppakeskus ja Nokia Arena. Hämeenkatu on suljettu yksityisliikenteeltä. Keskustan pääkadulla saavat ajaa joukkoliikennekulkuneuvot, taksit ja pyöräilijät. Keskustaa on siis kehitetty enemmän jalankulkijoita suosivaksi. Heino ajattelee näivettymiskommenttien johtuvan tästä.

– Autoilijan kannalta keskusta varmasti onkin näivettynyt. Aiemmin pystyit jättämään autosi Hämeenkadun reunaan ja kiertämään sen kauppoineen ja kahviloineen. Nyt auto täytyy ajaa esimerkiksi Ratinan parkkihalliin. Ratinan kauppakeskuksessa autoilija pystyy tekemään täsmälleen samat asiat kuin Hämeenkadullakin, mutta siististi sisätiloissa. Eräskin henkilö harmitteli sitä, että ei pääse Tampereen Kauppahalliin ostoksille autollaan.

– Ratinan kauppakeskus on tavallaan kuin entinen Hämeenkatu kauppoineen ja kahviloineen. Syy keskustan oletettuun näivettymiseen ei siis ole autoilun siirtäminen muualle, vaan kauppojen ja kahviloiden siirtyminen sisälle kauppakeskuksiin, joissa ei olla säiden armoilla.

Jalankulkijan ja julkisen liikenteen käyttäjän näkökulmasta Tampereen keskusta puolestaan on kaikkea muuta kuin näivettynyt. Kivijalkakauppojen puutteen pääkadulla toki huomaa, mutta ensimmäisenä tästä pulmasta mieleen tulee yrittäjien puute ja epävakaa taloustilanne. Toisaalta on pääkadullemme noussut uusiakin yrityksiä, ja jos ympärilleen jaksaa katsoa, löytyy keskustan alueelta paljon kiinnostavaa, mitä ei kymmenen vuotta sitten ollut. Tätä kaikkea ei vain saavuta auton ikkunasta katsellen.

Heinon mukaan autolla ajaminen on hyvin erilaista liikkumista kuin kävely tai julkisten kulkuvälineiden käyttäminen: tarkoitus on päästä mahdollisimman nopeasti paikasta toiseen. Tällöin harvoin jäädään katselemaan ympärilleen tai ihastelemaan vaikkapa keväistä Koskipuistoa.

– Vuoden 2020 liikennetutkimuksen mukaan suosituin kulkuväline yli kilometrin mittaiselle matkalle on auto. Pääsyy, miksi Hämeenkadun sulkemisesta yksityisliikenteeltä valitetaan, on, etteivät autoilijat enää pääse ajamaan sen läpi. Harva muistaa, minkälainen kaaos kadulla vallitsi, kun siellä vielä oli henkilöautoliikennettä, Heino muistuttaa.

Autoilusta on tehty normi

Yhteiskunnassamme on vahva oletus sen suhteen, että jokaisella on auto ja jokainen sitä käyttää. Kriittisimmät kommentit uusia asuinalueita tai esimerkiksi Nokia Arenaa rakennettaessa koskevatkin useimmiten sitä, ettei näissä ole tarpeeksi parkkipaikkoja.

Lähtisitkö Hervantaan ihastelemaan näitä parkkipaikkoja Duon kauppakeskuksen takana?

– Kuinka monta sellaista turistia tiedät, joka käy Los Angelesissa ja palaa kertomaan, miten hienoin juttu koko kaupungissa oli kahdeksan ajokaistaa kumpaankin suuntaan? Kuinka moni turisti menee mihinkään päin maailmaa ihastelemaan, miten fantastisen suuret parkkipaikat siellä on?

Autoilunormi on kaupunkialueellakin – missä auto ei tosiasiassa ole millään lailla välttämättömyys, kunhan julkinen liikenne on riittävällä tasolla. Tämän huomaa Heinon mukaan monissa tärkeissä asioissa: tamperelaiselle voidaan nykyään tarjota vaikkapa lääkäriaikaa Ruovedeltä, minne julkisilla kulkeminen on todella vaikeaa. Lisäksi yhdensuuntainen bussimatka kestää yhtä kauan kuin junamatka Tampereen ja Helsingin välillä. Myös julkisilla tehdyt matkat Tampereen sisällä voivat olla erittäin pitkiä ja sisältää useita vaihtoja.

– Autoilu otettiin aikanaan kaupunkisuunnittelun lähtökohdaksi ja sen vuoksi tässä tilanteessa ollaan nyt. Autoilu muuttaa ihmisen maailmankuvaa ja etäisyyksientajua: kymmenen kilometriä ei merkitse juuri mitään autoilijalle, mutta jalankulkijalle se on pitkä matka.

Vaikka itse ei autoilisikaan, jokainen tamperelainen kuitenkin maksaa autoilusta. Autoteitä pidetään esimerkiksi talviaikaan paljon paremmassa kunnossa kuin kävelyteitä, eikä tämä suinkaan ole ilmaista.

Autoilu on luonnollisesti myös ilmastokysymys.

– Esimerkiksi tällä kaavoituskaudella kaikkein suurimmat hiilidioksidipäästöt tulevat Ojala-Lamminrahkan alueen rakentamisesta. Tämä on pientaloalue, johon muuttavat nimenomaan autoilijat.

Suunnitellapa kaupunkia samaan aikaan ympäristö edellä, mutta kuitenkin jokainen erilainen liikenteenkäyttäjä huomioiden sekä viihtyisää, silmää miellyttävää ympäristöä luoden.

Siinä on yhdyskuntalautakunnalla pohtimista.

Teksti: Milla Zuev

Kuvat: Milla Zuev

Nina Lindberg: “Kulttuuria tulee varjella”

Nina Lindberg on päivätyössä toiminnanjohtajana sosiaali-, terveys-, ja hyvinvointialojen yhteistyöjärjestössä Artteli-kumppanuusyhdistys ry:ssä. Vuoreksessa asuva kahdeksanvuotiaan lapsen äiti kertoo pelaavansa vapaa-aikanaan sulkapalloa, ulkoilevansa ja vaikuttavansa Tampereen sivistys- ja kulttuurilautakunnan jäsenenä.

– Olen opiskellut Jyväskylässä valtio-oppia. Tampereelle muutin noin kymmenen vuotta sitten. Politiikka on tullut elämääni vahvasti jo äidinmaidosta: vaikka vanhempani eivät olleetkaan aktiivisia puoluepolitiikassa, he kuitenkin olivat sitä yhteiskunnallisesti. Kotonani on puhuttu politiikkaa ihan niin kauan kuin olen jotakin elämästä ymmärtänyt – olemme väitelleet ja keskustelleet. Tästä valitsemani opiskelualakin alun perin tuli, ja opiskeluaikoinani lähdin mukaan Demariopiskelijoihin.

Politiikkaan Lindbergiä on inspiroinut vahva halu vaikuttaa asioihin: vaaleja on esimerkiksi leikitty nuoren Ninan johdolla jo ala-asteen välitunneilla.

Mahdollisuus käyttää kirjastoja monipuolisesti on elintärkeää kaupunkien elinvoimalle ja sivistystyölle.

Pidetään kulttuurielämä hengissä

Sivistys- ja kulttuurilautakunnassa tehdään linjauksia koulutuksesta, varhaiskasvatuksesta ja kulttuurista, sekä sote-uudistuksen myötä myös laajemmin hyvinvointiin vaikuttavista asioista. Lautakunnassa päätetään esimerkiksi kulttuurin, liikunnan ja hyvinvoinnin avustuksista erilaisille yleishyödyllisille yhteisöille. Lindberg kertoo lautakunnan käsittelevän paljon esimerkiksi päiväkoteihin, kouluihin ja harrastuspaikkoihin – kuten tuoreesti Hervannan jäähalliin – liittyviä suunnitelmia ja hankkeita. Muita ajankohtaisia hankkeita ovat olleet Ojalan päiväkodin ja koulun hankesuunnitelman ja viime vuonna Nekalan koulun hankesuunnitelman hyväksyminen.

Lautakunnassa siis tehdään ihmisten hyvinvointiin olennaisesti vaikuttavia päätöksiä kulttuuripuolesta arkipäivän koulumaailmaan ja sivistystyöhön.

Lindbergin mukaan Tampereella ja laajemmin Pirkanmaalla on ymmärretty kulttuurin ja sivistystyön arvo hienosti.

– Pirkanmaalla on ensimmäisenä luotu esimerkiksi kulttuurihyvinvointisuunnitelma. Täällä suunnitelma noteerataan ja sen tärkeä rooli tunnustetaan. Sivistys- ja kulttuurilautakunnan työ on merkittävää yhdyspintojenkin osalta – hyvinvointialueidenkin laajuudessa kulttuurihyvinvointi sosiaali- ja terveyspalveluissa on erittäin tärkeää. Minkälaista yhteistyö voi olla esimerkiksi lautakunnan, sote-palveluiden ja Pirhan välillä? Lindberg pohtii.

Lindberg kertoo kuitenkin jännittävänsä tulevaa hallituspohjaa – mikä suunta tulee olemaan kulttuurin suhteen, jos sitä ryhdytään pitämään jonkinlaisena luksustuotteena, johon ei ole varaa?

– Mietin kauhulla sitä, että kulttuuritoimijat ovat joutuneet puolustamaan omaa elinkeinoaan ja olemassaoloaan jo korona-ajoista lähtien ja toki ennenkin. On kurja olo siitä, että mikäli tuleva hallitus on oikeistopohjainen, tarkoittaako se sitä, että tämä taistelu vain jatkuu? Se ei ole heitä kohtaan kohtuullista eikä oikein. Kulttuurin puolustamiseksi tulee pitää ääntä ja tukea kulttuuritoimijoita siinä, että he saavat äänensä kuuluviin.

Kulttuuri on merkittävä asia niin elinkeinoelämän kuin elinvoimankin kannalta, niin Tampereella kuin valtakunnallisestikin.

– Kuntatasolla avustukset kulttuuritoimijoille ovat merkittävä asia. Kaupunkina olemmekin Tampereella tukeneet kulttuuritoimijoita, yhdistyksiä ja taidelaitoksia. Tämän kautta varmistetaan niiden toiminta jatkossakin. Kulttuurikentän tulee elää ja voida hyvin.

Lindbergin oma visio kulttuuritoimijoiden tukemisesta liittyy omaehtoisen kulttuuritoiminnan mahdollistamiseen ja lisäämiseen kaupunkialueella.

– Jos kulttuuritoimintaa syntyy jonnekin ihmislähtöisesti ja omatoimisesti, miten voimme tukea tätä toimintaa alueella, jonne se syntyy? Hyvä esimerkki tästä on Pyynikin aikamatkat. Meidän ei tulisi vain osoitella ylhäältä paikkoja, joissa kulttuuritoimijoiden tulee toimia ja tuottaa meille kulttuuria. Voisimme toimia kaupunkina alustana sille, että ihmiset voivat olla luovia ja käyttää tilaa hyväkseen ilman, että tyhjän tilan täytyy olla aina valjastettuna asumiselle tai yrityselämälle, Lindberg visioi.

– Valtakunnallisesti meidän tulisi nähdä kulttuurin merkitys paitsi kulttuurin tekijöille, myös käyttäjille ja erilaisille kohderyhmille. Kulttuuria ei tulisi arvottaa vain kaupallisista lähtökohdista, ja myös epäkaupallista kulttuuria tulee varjella. Kulttuurin merkitys ihmisten hyvinvoinnille tulee nähdä – mitä jos kulttuuria ei olisikaan?

Teksti: Milla Zuev

Kuvat: Milla Zuev

Ilkka Porttikivi: Tampere tarvitsee luontolähtöisiä päätöksiä

Ilkka Porttikivi on Tampereen tarkastuslautakunnan puheenjohtaja ja kaupunginvaltuutettu. Tällä hetkellä Porttikivi on töissä rikosseuraamuslaitoksella ja opiskelee samaan aikaan biologiaa. Luonnon säilyttämiseen ja monimuotoisuuteen liittyvät teemat ovatkin Porttikivelle tärkeitä. Näihin liittyen Porttikivellä on vahvoja kantoja myös kaupungin kaavoitukseen.

– Minusta luontokadosta ja luonnon monimuotoisuudesta kyllä puhutaan käsitteiden tasolla paljon, mutta näiden käsitteiden sisältö jää ymmärtämättä. Kuntapolitiikassakin puhutaan luontoteemoista mielellään, mutta siitä huolimatta tehdään luontoa heikentäviä päätöksiä eikä oikeastaan ollenkaan sellaisia päätöksiä, jotka ennallistaisivat ja palauttaisivat alueita luonnon kannalta parempaan kuntoon. Tuntuu, että kauniita asioita puhumalla asiat tapahtuisivat jollakin tavalla itsestään, Porttikivi kuvailee.

Kaavoitukset mietitään ihmisen näkökulmasta

Porttikiven mukaan monet kaavoitukset aiheuttavat luontokatoa, sillä ne mietitään aina ihmisen lähtökohdista ja ihmisen viihtyvyyden kannalta – rakennetaan ja istutetaan sitä, mikä on ihmisen mielestä kaunista riippumatta siitä, mitä tämä merkitsee luonnolle. Porttikivi toivookin tietoisuuden lisäämistä – ettei vain puhuttaisi kauniilla termeillä, vaan ymmärrettäisiin niiden sisältö.

– Esimerkiksi Pohtolan viimeistä metsää lähdettiin kaavoittamaan. Yritin selittää, että tämä on alueen viimeinen metsä, eikä sitä saisi kaavoittaa. Vihreistäkin monet äänestivät sen puolesta, että alueelle kaavoitetaan omakotitalotontteja.

– Kaikki politiikka ja päätöksenteko on todella ihmiskeskeistä. Hyvä esimerkki on myös se, kun Helvetinjärven ja Seitsemisen luonnonsuojelualueen laajentamiseen eräs metsästäjä kommentoi, että kyllä täällä on jo ihmisille riittävästi virkistysalueita ja luonnonsuojelualueita, eikä enempää tarvita. Tässä korostui selvästi ihmiskeskeinen ajattelu – alueita suojellaan vain ihmisen käyttöä ja ihmisen virkistäytymistä varten, eikä nähdä lainkaan sitä, minkä vuoksi luonnonsuojelualueita oikeasti tarvitaan, Porttikivi perustelee.

Monia paikkoja taas on kaavoitettu Porttikiven mielestä järkevästi – mutta näiden kaavoitusta onkin vastustettu ristiriitaisin perustein.

– Monet ovat esimerkiksi perustelleet luonnonsuojelulla mielipidettä, ettei tekosaarta pitäisi rakentaa Hiedanrannan edustalle. Todellisuudessa juuri tällä alueella ei juuri luontoarvoja ole. Hiedanrantaan tulisi ratikka ja ihmisten asuntoja, ja se onkin luonnon kannalta hyvä paikka rakentaa. Maisemankin pilaantumista pelätään ja maisemalla toki on arvonsa, mutta jos nämä rakennukset ripoteltaisiin muualle, olisi se luonnon kannalta paljon suurempi haitta. Ihmiset eivät ole oikeasti perehtyneitä asioihin.

Iidesjärven ja satakielen puolesta

Porttikivi ajattelee, että Tampereella pitäisi tehdä sellaisia päätöksiä, jotka ennallistaisivat alueita. Esimerkiksi hän on puhunut paljon Iidesjärven puolesta ja vaikutti myös Iidesjärven 40 hehtaarin suuruisen alueen Nekalantien ja rannan välissä ennallistamisen kirjaamiseen nykyiseen pormestariohjelmaan. Pormestariohjelman mukaan esimerkiksi Nekalantien varrella oleva varikkoalue palautetaan luonnontilaiseksi.

– Jos Iidesjärveä kohdeltaisiin siitä näkökulmasta, mikä on ihmissilmään nättiä, sieltä kaadettaisiin kaikki ihmisen mielestä rumat pusikot. Tällöin esimerkiksi aiemmin suhteellisen yleinen lintu satakieli, jonka äänen voi vielä Iidesjärvellä kuulla, ei enää viihtyisi alueella. Tämä lintu elää ja viihtyy hankalassa ryteikössä.

Ihmisen viihtyisyyden ja luonnon elinvoimaisuuden ei tarvitsisi edes olla ristiriidassa keskenään.

– Mitä viihtyisyys lopulta on? Onko paras vaihtoehto luoda siistejä nurmikkoalueita ja istuttaa vieraslajeja, kuten kirsikkapuita, joita ei Suomessa luontaisesti esiinny, vai voisiko nurmikon tilalla kasvaa vaikkapa kotimaisia kukkia? Tämä olisi paljon kauniimpaakin, eikä tällöin kaikkialla olisi vain aina sitä samaa maisemaa. Aluetta voidaan kyllä kehittää ja tiettyjä kulkuväyliä voidaan parantaa, mutta liian steriiliä ei tarvitsisi tehdä. Kotimaisilla kasveilla on myös paljon terveysvaikutuksia, joten on oikeasti merkitystä sillä, mitä alueilla kasvaa.

– Varikot voitaisiin poistaa ja niiden tilalle istuttaa esimerkiksi kukkapelto. Myös useita suoalueita voitaisiin ennallistaa Pirkanmaalla.

Porttikiven mielestä monet metsäalueet Tampereella tulisi saada suojelun piiriin. Näitä metsäalueita on tuhansia hehtaareita. Hyvä esimerkki tästä on Kaupin alue. Valitettavasti myös Kaupin alueelle on painetta rakentaa esimerkiksi leirintäalue.

– Tuntuu, että pikkuhiljaa metsiä poistetaan pala kerrallaan. Jotkut kokoomuksesta ovat ehdotelleet, että Kaupistakin vedettäisiin tie läpi. Joskus tällainen olisi voinut toteutuakin, mutta en usko, että tällainen tulee toteutumaan.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Nuori äänestäjä: Sinua tarvitaan sunnuntaina!

Sunnuntain eduskuntavaalit ovat arvovaalit, joissa äänestetään monista etenkin nuoria suoraan koskettavista tärkeistä teemoista. SDP on luvannut pyrkiä nostamaan Suomen koulutuksen kärkimaaksi: jokaisella on oltava mahdollisuus kouluttautumiseen riippumatta taustasta, taloudellisesta tilanteesta tai asuinpaikasta. Lisäksi SDP tunnistaa tarpeen löytää toimivia ratkaisuja mielenterveyspuolen kriisiin: alan koulutuspaikkoja ja resursseja on lisättävä tuntuvasti. Mielenterveysongelmat ovat tällä hetkellä yleisin työkyvyttömyyseläkkeen syy nuorten keskuudessa.

Etenkin nuorten on todella tärkeää antaa äänensä tulevana sunnuntaina. Nuorten keskuudessa äänestysaktiivisuus on yleisesti matalaa, vaikka vaalien lopputulos vaikuttaa myös heidän elämäänsä todella konkreettisesti.

Kysyimme kolmelta nuorelta aktiiviselta äänestäjältä, miksi juuri nyt nuorten kannattaa lähteä vaaliuurnille:

Shilan Moulani, 19

Shilan Moulanin mielestä on väärin, että nuoria koskettavista asioista ovat alhaisen äänestysaktiivisuuden vuoksi päättämässä aivan muut kuin nuorten itsensä äänestämät kansanedustajat.

– On tärkeää, että nuoret ihmiset käyvät äänestämässä, koska heitä itseään koskettavat laajat teemat, kuten koulutus, lastensuojelu ja opintotuen tulevaisuus ovat juuri nyt niin pinnalla. Koen, että nuorten täytyy äänestää, jotta he pääsevät ääneen. Minusta vaikuttaa siltä, että vaikka meitä nuoria koskettavia asioita on pinnalla paljon, olemme itse vaikuttamassa meitä koskeviin asioihin kaikista vähiten.

Shilan Moulani on työssäkäyvä, tämän kevään yhteishaussa korkeakouluun pyrkivä nuori. Hän on ollut politiikassa mukana neljän vuoden ajan, esimerkiksi Suomen Lukiolaisten Liitossa ja Demarinuorissa. Tällä hetkellä hän on Demariopiskelijoiden liittohallituksessa.

Moulanin perhe tuli Suomeen Kurdistanista vuonna 2004 Shilanin ollessa yksivuotias. Hän on perinyt vanhemmiltaan vankan arvostuksen koulutusta kohtaan.

– Vanhempani olivat aikaisemmin saaneet opiskella vain pari koululuokkaa, mutta Suomessa heillä oli mahdollisuus kouluttautua. Tällä hetkellä isälläni on parikin tutkintoa ja myös äidilläni on ammattitutkinto ja työpaikka. Vanhempani ovat opettaneet minulle koulutuksen tärkeyden, ja haluan myös itse pyrkiä mahdollisimman pitkälle.

Koulutus on tie työhön ja hyvinvointiin: koulujen tulee kuitenkin olla myös kaikille turvallisia ympäristöjä.

– Haluan olla itse edistämässä koulukiusaamisen ehkäisemistä. Olin itse lukiossa koulukiusattu. Olin aktiivinen politiikassa ja tapasin kutsuvieraana useita poliitikkoja. Tästä seurasi esimerkiksi nettikeskusteluja, joissa minua julkisesti syytettiin huomionhakuiseksi. Tuomitsen myös rasismin ja vihapuheen.

– Kirjoitin lehteen mielestäni fiksusti vihapuheesta, mutta kirjoitus johtikin siihen, että sain sitä niskaani entistä enemmän. Tämä on ollut minulle arka paikka, ja jättäydyinkin sen vuoksi tarkoituksella enemmän taka-alalle. Muutto Turusta Tampereelle on kuitenkin auttanut aloittamaan alusta.

– Tulevalta neljältä vuodelta toivon armoa. Minusta tuntuu, että jos saamme oikeistohallituksen, sitä armoa on turha odottaa. Haluan aloittaa opiskelut, enkä lykätä niiden aloittamista siksi, että rahat eivät riitä. Vaikka tykkään paljon tehdä töitä, en haluaisi joutua opiskeluaikanani tekemään enempää töitä kuin opintoja.

– Toivon myös, että tulevan neljän vuoden aikana otettaisiin voimakkaammin kantaa maahanmuuttaneiden asioihin. Moni vasta tänne tullut on hyvin haavoittuvaisessa asemassa, ja maahanmuuttaneista puhutaan usein mediassa ja politiikassa kuin he olisivat ensisijaisesti hyödykkeitä tai kulueriä, eivätkä ihmisiä.

– Haluaisin jonain päivänä olla itsekin ehdolla vaaleissa. Koen sosialidemokratian omakseni, sillä yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat minulle tärkeitä arvoja. Sosialidemokratiassa ihmiset otetaan yleisesti rakkaudella vastaan sellaisina kuin he ovat. Minua on pyydettykin ehdolle, mutta en ole vielä kokenut olevani valmis. Kunnallisvaaleista haluaisin kuitenkin aloittaa – lisäksi Euroopan parlamentin vaalit kiinnostavat.

Jutta Vihonen, 24

– Nuorten kannattaa ehdottomasti lähteä äänestämään vaalipäivänä. Syyn tähän näkee suoraan jo katsottaessa nykyisten kansanedustajien keski-ikää ja toisaalta äänestysprosentteja. On helppo nähdä, että nuoria kansanedustajia on hyvin vähän – minkä lisäksi äänestysaktiivisuus on nuorten keskuudessa alhainen. Jotta tähän voidaan saada muutos, on nuoret saatava aktivoitua äänestämään.

Jutta Vihonen on Tampereen Demarinuorten hallituksessa. Hän työskentelee Uudenmaan SDP:n aluekoordinaattorina ja asuu Tampereella. Aikaisemmin Vihonen on toiminut SAKKI ry:n puheenjohtajana.

Jutta Vihosen mukaan syy siihen, miksi nuorten tulee lähteä sunnuntaina vaaliuurnille, selviää jo katsomalla nykyisten kansanedustajien keski-ikää. Kuva: Irja Vaateri / Demarinuoret

– Olen ollut SDP:n jäsen vuodesta 2019, ja ollut kuntavaaliehdokkaana itsekin. Ammattikoulua käydessäni lähdin enemmän mukaan valtakunnalliseen opiskelijajärjestötoimintaan. Pääsin opiskelijajärjestön johdossa näkemään paljon eri puolueiden ohjelmatyötä ja sitä, miten ammattikoulutusta ja tätä kautta tavallisten työntekijöiden toimeentuloa ja työarkea arvotetaan eri puolueiden keskuudessa. Minulle vahvistui tuolloin se, että SDP on eniten näiden minulle tärkeiden arvojen takana.

– Toivon tulevilta neljältä vuodelta, että panostuksia koulutukseen, nuorten mielenterveyteen ja työoloihin jatketaan – ettei näissä asioissa tulisi edestakaisin sahaamista, vaan mentäisiin eteenpäin.

– Tulevina vuosina työntekijöiden ja erityisesti nuorten työntekijöiden työolojen tulisi olla tärkeänä painopisteenä. Ei voida esimerkiksi olettaa, että nuori ryhtyy tekemään montaa osa-aikatyötä ammattiin valmistumisensa jälkeen, jotta hän saa esimerkiksi maksettua vuokransa isommassa kaupungissa. Pienemmillä paikkakunnilla puolestaan on vähemmän työtä ja tätä myötä enemmän taistelua toimeentulosta. Palkka ja työhyvinvointi tulee saattaa kuntoon.

Aleksi Tammi, 28

Jos nuoret eivät äänestä, vanhemmat sukupolvet äänestävät tottumuksesta eduskuntaan heitä, joita ovat tottuneet äänestämään kun Suomi oli hyvin toisenlainen, ajattelee Aleksi Tammi.

– Kun nuori äänestää, hän muovaa samalla sekä omaa tulevaisuutta sekä tulevaisuutta, jonka hän jättää jälkeensä. Tavalliselle kansalaiselle äänestäminen on ehkä paras keino vaikuttaa tulevaisuuteen, jonka hän haluaa nähdä.

– Jos nuoret eivät äänestä, vanhempi sukupolvi äänestää eduskuntaan varmasti niitä henkilöitä, jotka ovat tottuneet siellä näkemään. He äänestävät tuttua ja turvallista, eikä näiden poliitikkojen näkemyksillä välttämättä ole mitään tekemistä niiden nykyajan kriittisten ongelmien kanssa, joiden kanssa nykynuoret painivat. Olen huomannut, että jotkut vanhemmat sukupolvet ovat lähes täysin vieraantuneet nykynuorten taloudellisista ja muista ongelmista. Esimerkiksi työtöntä pidetään helposti vain laiskana ja mielenterveysongelmien olemassaoloa ei tunnisteta.

– Kun näitä kriittisiä ongelmakohtia ei ole riittävästi tunnistettu, ne ovat jääneet hoitamatta. Nyt eletään käytännössä kolmannen sukupolven pieleen menemistä.

Aleksi Tammi on Hervannan Sosialidemokraattien tuore jäsen ja ammattikuljettaja.

– Vakaumukseni on sosialidemokratian puolella. Tunnen erittäin hyvin puolueen historialliset juuret ja agendat. Vaikka työskentelen itse yrityksessä erittäin näkyvässä roolissa, en ole yrittäjä. Olen ollut työläinen koko ikäni, ja joutunut esimerkiksi töissäni selittämään työnjohdolle työn realiteetteja: esimerkiksi mikä on käytännössä mahdollista tehdä turvallisesti ja kalusto ehjänä pitäen tietyssä ajassa. Tästä ei ole aina minkäänlaista käsitystä.

– Puolueen arvomaailma koskettaa. Nykyaikaisessa kulutuspainotteisessa yhteiskunnassa tarvittaisiin solidaarisuutta, inhimillisyyttä ja pyyteetöntä halua auttaa, vaikka itse ei hyötyisikään avun antamisesta.

Tulevalta neljältä vuodelta Tammi toivoo muun muassa kiky-maksujen siirtämistä takaisin työnantajille, perustulon voimaansaattamista ja työehtosopimusten rikkomisista seuraavien rangaistustoimenpiteiden selvittämistä.

– Kiky-maksuista kuukausitasolla palkansaajalle tuleva lasku ei välttämättä ole kovin suuri, mutta vuositasolla summa on jo merkittävä. Kaikista pienipalkkaisimmille tuo summa voi olla todella tuntuva jo kuukaudessa.

– Olen kuullut aivan liikaa siitä, miten työehtosopimuksia laiminlyödään. Moni palkanmaksaja on vieläpä hyvin vakuuttava perustellessaan, miksi hän toimii väärin, vaikka perusteluilla ei olisi mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

– Vauraammat ihmiset eivät perustuloa tarvitse, mutta sen avulla voidaan parantaa opiskelijoiden, nuorten, pienituloisten ja tulottomien ostovoimaa ja elintasoa, jolloin valtiontaloutta saadaan kuntoon. Elintason nousu tarkoittaa kasvavaa markkinaa: kun kysyntä lisääntyy, lisätään tarjontaa, jolloin valuutanvaihto ja työ lisääntyvät.

Tammella on toiveena asettua ehdolle sekä seuraaviin kunta- että aluevaaleihin.

Teksti: Milla Zuev

Kuvat: Milla Zuev / Irja Vaateri

Kirsi Kaivonen: “Turvallisuus on minulle sydämenasia”

Kirsi Kaivonen on toisen kauden kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen, sekä aluevaltuutettu ja hyvinvointi- ja kokonaisturvallisuusvaliokunnan jäsen Pirkanmaalla. Kaivonen on myös Tampereen sosialidemokraattisen valtuustoryhmän ensimmäinen varapuheenjohtaja. Hän asuu perheineen Teiskon Kämmenniemessä, ja kuvailee tavallisen työntäyteisen arjen ja koululaisten elämän siivittävän arkeaan.

– Ammatillinen tausta minulla on vahvasti pelastusalalla. Tänä keväänä tulee kuluneeksi 21 vuotta siitä, kun aloitin työt ensihoidossa. Pelastuslaitoksen palveluksessa olen ollut suurimman osan urastani. Nyt työskentelen pelastuslaitoksen viestinnän tehtävissä, Kaivonen kertoo.

– Turvallisuus on minun juttuni ja vahva osaamisalueeni. Ymmärrän arkea ja työtä sillä sektorilla, ja turvallisuus onkin minulle sydämenasia. Kun lähdin politiikkaan mukaan, minua viehätti ajatuksessa se, että pääsisin vaikuttamaan isompiin kokonaisuuksiin ja toisaalta se, että olin aina halunnut saada meidän alamme ääntä kuuluviin. Työskentelin pitkään ensihoidossa, ja haluan tuoda niiden ihmisten ääntä kuuluviin, jotka eivät sitä itse nosta ja näin tule kuulluksi. Olen nähnyt niin paljon epäkohtia muun muassa ihmisten palveluissa jo oman työurani kautta.

Sosialidemokratia on kaikkien äänen kuuluville saattamista

Kaivonen lähti ensimmäisen kerran politiikkaan vuoden 2017 kuntavaaleissa.

– Itse asiassa apulaispormestari Pekka Salmi on syy siihen, miksi istun tässä juuri nyt. Tunsimme erään pelastuslaitoksen hyväntekeväisyysprojektin kautta, jota olin ollut vetämässä. Pekalle olin jäänyt mieleen aikaansaavana ihmisenä, ja hän päätti pyytää minua lähtemään ehdolle kuntavaaleihin.

– Minulle ei jäänyt kauaa aikaa miettiä, koska vaaleihin oli aikaa reilu kuukausi. Päädyin siihen, että miksipäs ei. Miksi en kokeilisi? Mukaan lähtiessäni ikään kuin hyppäsin tuntemattomaan – ja tässä sitä ollaan.

Vaikka Kaivonen kuvaa lähteneensä mukaan omien sanojensa mukaan politiikan ulkopuolelta, ei SDP puolueena ollut hänelle vieras. Hän kuvaa aina olleensa esimerkiksi aktiivinen äänestäjä.

– Koen, että sosialidemokratiassa on niitä arvoja, joilla kaikkien ihmisten ääntä saadaan kuuluville. Halutaan pitää myös niiden heikompien puolta. Tämä sopii omaan arvomaailmaani. Koen, että puolueella on samoja inhimillisiä arvoja, joita olen itsekin peräänkuuluttanut. Siksi minun ei ollut vaikea lähteä mukaan – ei tarvinnut kipuilla sen kanssa, onko puolue oikea, Kaivonen kuvailee.

Kaupunginhallituksessa keskustellaan hyvässä hengessä

Kaivonen on edennyt kuntapolitiikassa nopeasti; hän kertoo olevansa otettu siitä luottamuksesta, jonka on saanut ensin äänestäjiltä, myöhemmin omalta valtuustoryhmältään heti alusta lähtien.

– Arvostan sitä, että osaamiseeni on luotettu. Olen myös halunnut olla luottamuksen arvoinen ja täyttää tehtäväni myös kaupunginhallituksessa mahdollisimman hyvin.

– Kaupunginhallituksen jäsenyys on sitova tehtävä jo siksi, että kokoonnumme joka maanantai. Hallitus on tekemisissä oikeastaan kaikkien kaupungin asioiden kanssa. Tämä on vaativa näköalapaikka: oikeastaan jokainen sektori kaupungin toiminnoissa ja asioissa näkyy ja kuuluu jollakin tavalla hallitukselle. Kaupunginhallituksella on sekä ohjaava, päättävä että kaupunkia edustava rooli. Hallitukselta lähtevät esitykset myös kaupunginvaltuustolle lopulliseen päätöksentekoon.

Kaivonen kertoo kaupunginhallitustyöskentelyn olevan valmistelevaa ja ryhmiä osallistavaa jo ennen varsinaista kokousta.

– Ennen meidän varsinaisia maanantaikokouksiamme eri ryhmät ovat jo keskustelleet kokoukseen tulevista asioista keskenään. Asioita on jo hiukan pohdittu taustalla ja tunnusteltu ilmanalaa asioista, joista jaamme samoja näkemyksiä tai vastaavista niistä, jotka jakavat. Ja vielä juuri ennen varsinaista kokousta ryhmät kokoontuvat varajäsenineen käymään asialistan omalla porukalla läpi. Kokouksiin valmistaudutaan huolellisesti, Kaivonen kertoo.

Kaupunginhallituksen ilmapiiriä Kaivonen kuvailee hyväksi.

– Meillä on hallituksessa hyvä henki ja luottamuksellinen ilmapiiri. Meillä on myös aina vahva tahto löytää se yhteinen sävel. Kokouksiin on mukava mennä. Koen, että vaikka käsiteltävänä olisi jollain tavalla hankalakin asia, päädymme keskustelemaan siitä rakentavassa hengessä ja päädymme yleensä hyvään lopputulokseen.

– Tarvittaessa keskustelemme asioista vielä myös valtuustossa. Koen, että Tampereella päätöksenteko on ylipäätään jouhevaa. Toki on asioita, joista eri ryhmät ovat erimielisiä, mutta sekin kuuluu demokratiaan.

Kaupunginhallituksella oli juuri maanantaina 27. maaliskuuta kehityskokous. Kehityskokouksissa käsitellään laajoja yleensä strategisia kokonaisuuksia, joilla on usein pitkänkin aikavälin vaikutuksia. Näitä ovat esimerkiksi maankäyttö- ja kaavoitusasiat ja kaupungin kehitysohjelmat, kuten maanantain listalla ollut Hiedanrannan tilannekatsaus.

– Alkuvuonna eräs iso ensin kaupunginhallituksessa käsitelty ja valtuustoon viety asia oli Tampereen Vesi Liikelaitoksen yhtiöittäminen. Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä päätyi puoltamaan yhtiöittämistä, mutta halusimme terävöittää, että tässä ei ole kyse yksityistämisestä, jota emme missään nimessä kannattaisi. Nämä asiat menivät keskusteluissa helposti sekaisin. Lisäksi kaupunginhallitukselta pyydettiin juuri lausuntoa muun muassa seudullisen joukkoliikenteen vyöhykemallista, jolloin päädyimme kannattamaan kolmen vyöhykkeen mallia. Ja juuri viime maanantaina allekirjoitimme viime vuoden tilinpäätöksen, joka tulee toukokuulla valtuuston käsittelyyn.

Menestystä kaikille SDP:n ehdokkaille

Tällä kertaa Kaivonen ei itse lähtenyt ehdolle eduskuntavaaleihin, mutta hän kertoo jännittävänsä kaikkien Pirkanmaan SDP:n ehdokkaiden puolesta ja toivovansa heille menestystä.

– Haluan painottaa sitä, että jokaisella äänellä on merkitystä. Jos peilataan esimerkiksi edellisiin kuntavaaleihin, niin erot äänimäärien välillä voivat olla hyvin pieniä ja ratkaisevia.

– Olen kuitenkin hyvin luottavaisin mielin sen suhteen, että saamme aikaan hyvän tuloksen. Tiedostan myös, että jännittävää tulee olemaan. Kukaan ei pysty sanomaan varmaksi, kuinka tilanne jakautuu esimerkiksi kolmen suurimman puolueen kesken. Nämä ovat monella tavalla tärkeät vaalit.

– Tämän vaalikauden aikana on koettu monenlaisia, jopa ennennäkemättömiä kriisejä, jotka eivät ole aivan pian häviämässä mihinkään. Olisin itse turvallisin mielin, jos Sanna Marinin ja SDP:n johdolla saataisiin jatkaa.

– Viimeaikaisten tapahtumien valossa peräänkuulutan turvallisuutta ja rauhaa myös vaalityön tekemiseen. Kaikenlainen häirintä niin somessa kuin vaalikentillä on törkeää ja väärin. Haluan toivottaa kaikille ehdokkaille tsemppiä loppukiriin ja rohkaista ihmisiä äänestämään. Nyt on mahdollisuus vaikuttaa!

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

SDP: Tampereelle laadittava energiapoliittinen ohjelma

Tampereen sosialidemokraattinen valtuustoryhmä jätti maanantaina 20.3. valtuustoaloitteen energiapoliittisen ohjelman laatimiseksi Tampereelle. Aloitteen mukaan Tampereen kaupungin tulee pikimmiten ryhtyä laatimaan kaupungin energiapoliittista ohjelmaa, joka huomioi kaupungin hiilineutraalisuustavoitteet. Tampereen kaupungin tavoite on hiilineutraalius vuoteen 2030 mennessä.

– Ajatus liittyy vallitsevaan maailmantilanteeseen ja siihen, että kysymys energiasta ja sähköstä on noussut vuoden sisällä aivan uudenlaiseen valoon. Euroopan kontekstissa esimerkiksi Saksa on Krimin valtauksen jälkeenkin perustanut oman teollisuutensa venäläisen fossiilienergian varaan, vaikka merkit tilanteen kärjistymisestä ovat olleet ilmassa jo pitkään. Venäjän tarkoitusperiä ei olla ymmärretty oikein, ja talousyhteistyön suhteen on oltu naiiveja. Suomessa tilanne on onneksi ollut parempi, kommentoi valtuustoryhmän puheenjohtaja Pekka Salmi.

– Tampereen tulee kaupunkina pystyä uudessa tilanteessa tarkastelemaan energiapolitiikkaa kokonaisuutena ja hahmottamaan, mitä halutaan tehdä. Vihreä siirtymä – joka ei perussuomalaisten mukaan ole ollenkaan järkevää, mutta jota kaikki muut pitävät oikein järkevänä – perustuu tällä hetkellä paljolti rannikkoseuduilta saatavaan edulliseen tuulivoimaan. Kysymys on, miten Tampere sisämaakaupunkina pärjää tässä kilpailussa.

Aloite sai valtuustossa paljon tukea ja ymmärrystä.

– Tämä on erittäin hyvä ja hyvin ajankohtainen avaus demareilta, Salmi kommentoi.

Tavoitteena on, että energiapoliittinen ohjelma menisi nopeasti valmisteluun.

– Nyt odotamme tulevia valtakunnallisia hallitusohjelmalinjauksia ja sitä, minkä verran mielenkiintoa tulevalla hallituksella on energiapolitiikkaan. Täytyy toivoa, että demarit ovat hallituksessa, sillä meitä tämä kiinnostaa. Se on selvä.

Aloitteessa pohditaan esimerkiksi, onko vihreän metanolin käyttö mahdollista TKL:n nykyisessä liikennekalustossa. Joukkoliikenteessä tulisi pyrkiä käyttämään vihreämpiä energiamuotoja.

Energiapolitiikassa huomioitava yhteiskunnan toiminnot laajasti

Energia ja sen laatu vaikuttavat käytännössä kaikkiin yhteiskunnan toimintoihin, joten myös energiapoliittisen ohjelman tulee ottaa huomioon laajoja kokonaisuuksia. Salmen mukaan tarvitaan kokonaisvaltainen ohjelma, jossa tematiikkaa pohditaan yli yhtiö- ja hallintorajojen.

Koska Tampere ei sisämaakaupunkina todennäköisesti tule olemaan suuri tuulivoiman tuottaja, myös muita järkeviä tapoja tuottaa energiaa on löydettävä. Tällä hetkellä esimerkiksi biokaasu ja vihreä metanoli ovat potentiaalista vihreää energiaa, joita Pirkanmaan alueella voidaan tuottaa ja hyödyntää. Esimerkiksi biojätettä syntyy jatkuvasti, joten käytännössä Koukkujärven biomylly voi tuottaa loputtomasti biokaasua.

– Energiapoliittisella ohjelmalla pyritään ilmastonmuutoksen hallintaan ja oman huoltovarmuuden varmistamiseen. Kotimaista energiaa tulee olla vähintään tarpeeksi saatavilla, eikä haittaisi, jos sitä voitaisiin viedä myös ulkomaille Ranskan tapaan.

– Vihreä siirtymä mahdollistaa myös elinkeinopuolen kehittymisen, mikäli sen ympärille syntyisi vahvoja yhtiöitä, jotka toisivat työpaikkoja, liikevaihtoa ja verotuloja, Salmi kaavailee.

Energiasiirtymä liittyy myös koulutuspolitiikkaan: Tampereen kaupunki on suuri koulutuksen järjestäjä ja tukija, jolla on mahdollisuus kouluttaa monen alan ja tason osaajia energiaan liittyville aloille. Siirtymällä olisi varmasti vaikutusta erilaisiin koulutusohjelmiin.

Energiakäännöstä on tehty Tampereen Sähkölaitoksella jo pitkään. Sähkölaitos on investoinut uusiutuviin energianlähteisiin. 1990-luvun tasosta päästöjä on leikattu jo 40 prosenttia alaspäin.

Joukkoliikenteessä kohti päästöttömyyttä

Suurin osa hiilidioksidipäästöistä syntyy liikenteestä, asumisesta ja kiinteistöistä. Tampereen tasolla joukkoliikenne onkin yksi iso energiapoliittinen kysymys.

– TKL on meidän liikennelaitoksemme, eikä siellä ole kovin paljon tehty asioita päästöjen vähentämisen eteen. On selvitettävä, millä aikajänteellä TKL on uusimassa kalustonsa pois dieselbusseista. Sähkö on kuitenkin järkevin joukkoliikenteen käyttövoima.

– Jätehuolto on jo muuttamassa omia jäterekkojaan kaasukäyttöisiksi, mikä on pieni, mutta merkittävä askel, Salmi huomauttaa.

Aloite pähkinänkuoressa

Tampereen kaupungin tavoite on päästöttömyys vuoteen 2030 mennessä.
Jotta tavoitteeseen päästään, tarvitaan valtakunnallisen ja EU-tason kanssa yhtenevä kaupungin energiapoliittinen ohjelma.
Vihreän siirtymän kautta paitsi ehkäistään ilmastonmuutosta, myös rikastetaan elinkeinoelämää.
Tampereella tuulivoiman sijaan esimerkiksi biokaasu ja metanoli ovat potentiaalisia tuotettavia vihreän energian muotoja.
Ohjelmassa tulee huomioida Tampereen kaupunkikonsernin rooli ja mahdollisuudet tuottaa energiaa hiilivapaasti.
Ohjelmassa tulee tarkastella siirtymän asettamia vaatimuksia kaupungin kaavoitukselle, julkiselle ja yksityiselle liikenteelle, elinkeino- ja koulutuspolitiikalle sekä kaupungin rakennustoiminnalle.
Ohjelman tulee sisältää konkreettinen investointiohjelma.

Lue valtuustoaloite

Teksti: Milla Zuev

Kuvat: Milla Zuev

Valtuustoaloite energiapoliittisen ohjelman laatimiseksi

Ilmastokysymys on noussut viime vuosien yhteiskuntapolitiikan keskiöön, ja yhä harvempi kyseenalaistaa aktiivisen ilmastopolitiikan tarpeellisuuden. Ukrainan sota on korostanut kiirettä uusiutuvien energialähteiden käyttöönotossa, sillä lisääntyvä riippumattomuus fossiilisista energialähteistä vähentää suoraan ja epäsuorasti Venäjän kykyä käydä sotaansa.

Tampereen kaupunki on reagoinut ilmaston muutoksen uhkaan asettamalla tavoitteeksi kaupungin hiilineutraaliuden vuoteen 2030 mennessä.

On huomattava, että energiasiirtymä koskettaa Tamperetta myös muutoin kuin vain ilmastopolitiikan näkökulmasta. Suomessa uusiutuvien energioiden tuotantoalueet näyttävät syntyvän ainakin ensivaiheessa Perämeren alueen tuulivoimapuistojen ja vihreän vedyn suurkuluttajien, kuten terästeollisuuden, sijoittumispaikkojen ympärille. Tätä kehitystä tukee vastaava rakennemuutos Perämeren alueella Ruotsissa.

Energiasiirtymällä voi olla arvaamattomia elinkeinopoliittisia vaikutuksia, kun teollisuuden tuotteiden ostajat, kuluttajat ja sijoittajat edellyttävät hiilivapaita tuotantoketjuja. Toisaalta oleminen innovatiivisen kehitystyön ja investointien kärjessä luo myös suuria mahdollisuuksia, mitä elinkeinoelämän järjestöt ovat aivan oikein korostaneet.

Pirkanmaan liitto on laatimassa maakunnan energiapoliittista ohjelmaa, jonka yhtenä motiivina lienee ymmärrys siitä, ettei Pirkanmaa tule olemaan keskeinen tuulivoiman tuotantoalue. Nämä huimaa vauhtia kasvavat investoinnit suuntautuvat Suomessa rannikkoalueille.

Tampereen kaupungin näkökulmaa energiasiirtymään määrittää myös omistajarooli, sillä kaupunkikonserni on suuri energian tuottaja. Kaupungin vastuu alueellisen huoltovarmuuden turvaamisessa ei pitäisi olla myöskään vähäinen.

Tampereen Sähkölaitos Oy omistaa jo nyt osuuksia suomalaisesta tuulivoimatuotannosta. Mikä on osakeyhtiön ja kaupungin omistajapolitiikan linjaus, onko perusteltua hankkia lisää näitä osuuksia? Tuulivoima tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia sähkön ja kaukolämmön varastointiin. Minkälaisia suunnitelmia energian varastointiin on?

Lisääntyneen puunpolton ilmastovaikutuksista käydään julkisuudessa kiivasta keskustelua. Onko tarvetta arvioida Tampereen Sähkölaitos Oy:n huomattavasti lisääntynyttä puunpolttoa Suomen hiilitaseen kannalta vai otetaanko tämä näkökulma mahdollisesti jo huomioon puun hankinnassa?

Julkisuudessa on kerrottu, että kehitysyhtiö Ren-Gas suunnittelee yhteistyössä Tampereen sähkölaitos Oy:n kanssa Tarastejärvelle vihreän metanolin tuotantoa. Tuotannossa hyödynnettäisiin hyötyvoimalan hiilidioksidipäästöjä ja tuulivoimaloista ostettavaa sähköä vedyn tuotannossa. Metanoli myydään raskaan liikenteen käyttöön. Tuotannon ensi vaiheen pitäisi olla käynnissä jo vuonna 2026.

Sähkölaitos on korostanut metanolin tuotantoprosessin hukkalämmön hyödyntämistä kaukolämmön tuotannossa. Toinen tapa syventää tätä hiilivapautta edistävää tuotantoketjua alueellisesti on julkinen liikenne. Onko vihreätä metanolia tarkoitus hyödyntää Tampereen kaupunkiseudun joukkoliikenteessä vai onko tuotanto jo myyty muille käyttäjille? Onko vihreän metanolin käyttö teknisesti mahdollista Nyssen järjestämän joukkoliikenteen palvelun tuottajien nykyisessä dieselkalustossa? Vaatiiko käyttöönotto mahdollisesti taloudellista subventointia ja kuinka paljon?

Julkisen liikenteen järjestämisessä sähköbussien rooli tulee olemaan kaupunkialueella joka tapauksessa suuri. Miten tämä siirtymä on aikataulutettu? Onko sähkö tai muu hiilineutraali käyttövoima kilpailutuksissa ehtona? Mikä on kokonaiskustannusarvio verrattaessa metanolia käyttävää dieselkalustoa sähköbussikaluston hankinta- ja käyttökuluihin?

Sekä sähkö että metanoli tarvitsevat liikenteen latausasemia. Jos ja kun suora vedyn käyttö lisääntyy liikenteen polttokennoissa ja teollisuudessa, turvallisuusvaatimukset kasvavat. Onko kaupungin kaavoituksessa kokonaissuunnitelmaa sopivista jakelualueista? Tarvitaanko kaavoitusta vai voidaanko arvioida nykyisen kaavatilanteen riittävän?

Onko kokonaiskuvaa, mitä käyttövoimalähteitä Tampereen kaupungissa on liikenteessä 5 – 10 vuoden kuluessa, miten muutokseen pitäisi kaupungissa valmistautua? Mikä olisi tavoitetila, joka ottaa huomioon kaupunkikonsernin puhtaan energiatuotannon mahdollisuudet?

Talven energiakriisi on korostanut hajautetun energiatuotannon tarpeellisuutta. Yksi volyymiltaan ehkä pienempi, mutta kuntalaisten näkökulmasta merkittävä, on kiinteistöjen oma energiatuotanto aurinkopaneeleilla, maalämmöllä, ilmalämpöpumpuilla. Olisiko järkevää asettaa tällaiselle tuotannolle tavoitetasoja, helpottaa lupabyrokratiaa, ottaa huomioon paremmin Sähkölaitoksen kiinteistöjen ajoittaisen sähkön ylituotannon ostoissa yms.. Onko kaupungin omistajapolitiikka ottanut kantaa esim. aurinkopaneelituotannon ostohinnoitteluun vai onko asia täysin sähkölaitoksen päätettävissä? Omistajapolitiikan tavoitteita asetettaessa on muistettava, ettei kaupungin energiapolitiikkaa voida johtaa vain kaupungin omistaman sähköyhtiön liiketoiminnan näkökulmasta.

Kaupunkikonserni tuottaa myös kohtuullisen määrän biokaasua. Onko kaupunkikonsernin tarkoitus joillain ratkaisuilla edistää tuottamansa biokaasun käyttöä?

Jotkut julkisomisteiset sähköntuottajat ovat merkittävästi ja osin riskilläkin alentaneet sähkön myyntihintoja. Yhtiöiden päätöksenteko hinnoittelussa on viime kädessä yhtiöiden asia, eikä omistajakaan voi pakottaa yhtiötä riskin ottoon. Silti olisi hyvä avata myös sähkölaitoksen hinnoittelupolitiikka ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Miten toimitaan, jos tässä arvaamattomassa markkinatilanteessa kertyy kohtuuttomia voittoja? Kuinka suuri osuus voitoista on tarkoitus laittaa vihreän siirtymän edellyttämään tutkimus- ja tuotekehittelyyn ja investointeihin, palauttaa kuluttajalle tai tulouttaa omistajalle?

On huomattava, ettei investointeja vihreään siirtymään voi nähdä vain kustannuksina, vaan oikeilla investoinneilla parannetaan huoltovarmuutta ja saavutetaan säästöjä elinkeinoelämälle, kuntalaisille ja kuntataloudelle.

Miten nähdään kaupungin energiantuotanto osana valtakunnallista energiahuoltoa? Julkisuudessa on korostettu kuluttajien vastuuta säästää ja siirtää käyttöä yön tunteihin. Tampereen Sähkölaitos Oy hinnoitteli kuitenkin pitkän aikaa päivä- ja yösähkön saman hintaiseksi, mikä ei ollut hyvä kannustin. Onko ero nyt riittävä vai voisiko sitä kasvattaa vielä?

Energiasiirtymässä on valittava myös yhteistyökumppaneita ja Ren-Gas Oy on tässä suhteessa erinomainen kehitysyhtiö ja muitakin varmaan löytyy. Unohtaa ei sovi Euroopan Unionin tarjoamia rahoitusmahdollisuuksia. Vuoden 2023 täydentävässä lisätalousarviossa valtio päätti siirtää 100 M€ Ilmastorahasto Oy:lle käytettäväksi vihreän siirtymän investointeihin. Eikö olisi tarpeellista valmistella kokonaisvaltainen investointiohjelma ja rahoitussuunnitelma suurempien vihreän siirtymän edellyttämien investointien toteuttamiseksi?

Energiasiirtymä on myös koulutuspoliittinen kysymys. Osaajia tarvitaan monilla aloilla ja tasoilla. Onko kaupungilla suurena koulutuksen järjestäjänä ja tukijana aloitteita asian suhteen ja onko sellaiseen tarvetta?

Edellä sanotun perusteella esitämme,

että Tampereen kaupunki pikimmiten ryhtyy laatimaan Tampereen energiapoliittista ohjelmaa, jossa otetaan huomioon Tampereen hiilineutraalisuustavoitteet sekä kerrotaan miten tavoitteet ja keinot sovitetaan ja aikataulutetaan yhteen valtakunnallisten ja EU:n vastaavien ohjelmien kanssa,

että ohjelmassa kiinnitetään huomio Tampereen kaupunkikonsernin rooliin ja mahdollisuuksiin energiantuottajana edistää erilaisia hiilivapaita tuotantomuotoja ja näiden tuotteiden käyttöönottoa aluetaloudessa,

että ohjelmassa tarkastellaan energiasiirtymän asettamia vaatimuksia kaupungin kaavoitukselle, julkiselle ja yksityiselle liikenteelle, elinkeino- ja koulutuspolitiikalle sekä kaupungin omalle rakennuttamistoiminnalle ja

että ohjelmaan sisällytetään konkreettinen investointiohjelma suuremmista kohteista, jotka aikataulutetaan ja vastuutetaan kaupunkikonsernin eri toimijoille.

Tampereella 20.3.2023

Tampereen Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä

Ilmari Nurminen: ”Olen aina halunnut taistella heikommassa asemassa olevien puolesta”

Ilmari Nurminen, 32, on toisen kauden kansanedustaja. Hänen työnsä keskiössä on halu panostaa ihmisten hyvinvointiin: niin sosiaaliseen, taloudelliseen kuin terveydelliseenkin.

– Minun vastuullani on SDP:n eduskuntaryhmässä sote-lakien neuvottelu ja valmistelu. Kuluvalla vaalikaudella olemmekin saaneet läpi monia merkittäviä uudistuksia, kuten vanhustenhoidon henkilömitoituksen, hoitotakuun ja vammaispalvelulain. Olen aina halunnut vahvistaa ihmisten hyvinvointia.

Nurminen on myös Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Tällä vaalikaudella hän on järjestänyt säännöllisesti klinikoita, joissa kuullaan kansalaisia ja etsitään yhdessä ratkaisuja tärkeisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Tälle toiminnalle Nurminen toivoo jatkoa ja mahdollisesti laajentumistakin.

Vaalikauden suuriksi onnistumisiksi Nurminen mainitsee myös oppivelvollisuusuudistuksen ja toisen asteen maksuttomuuden.

– Tässä kaikessa kuitenkin vielä riittää työtä: haluan jatkaa ponnistuksiani paremman vanhustenhoidon, koti- ja omaishoidon, perusterveydenhoidon ja hoitotakuun toteutumisen puolesta, Nurminen kuvailee.

Nurminen kertoo aina halunneensa taistella niiden ihmisten puolesta, jotka ovat yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa.

– Kaikin puolin reilu yhteiskunta, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo ovat sitä, mitä työssäni haluan tavoitella.

Ihmisten kuunteleminen on Nurmiselle tärkeä osa niin kansanedustajan työtä kuin vaalityötäkin. Tampereen Kauppahalli on tarjonnut monia mahdollisuuksia merkittäviin kohtaamisiin.

Reilu yhteiskunta

Suomessa hinnat ovat kauttaaltaan nousseet voimakkaasti. Tämä vaatii Nurmisen mukaan selkeästi menosopeutuksia ja tulopuolen vahvistamista, mutta oikeudenmukaisesti – laskua ei tule siirtää pienituloisille.

– Meidän tulee huolehtia kaikkien toimeentulosta. Toimeentulosta huolehtimiseen kuuluvat myös reilut työelämän pelisäännöt ja työllisyyden vahvistaminen edelleen, vaikka tällä vaalikaudella työllisyys on jo noussut todella hyvin.

– Neljän vuoden kuluttua haluan nähdä Suomen koulutuksen kärkimaana ja yhteiskuntana, joka on taas piirun verran kestävämpi sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti. Haluan nähdä, että mitä tahansa haasteita tulevaisuus tuokaan, pystymme niistä selviytymään siten, että kaikki pidetään mukana.

Teksti: Milla Zuev

Kuvat: Milla Zuev

Kampanjointi kiihtyy Tampereella – sinun äänesi voi ratkaista Suomen linjan

Kevään 2023 eduskuntavaalien ennakkoäänestyksen alkuun on alle viikko aikaa. Äänensä pääsee antamaan 22. maaliskuuta alkaen vaalipäivään 2. huhtikuuta asti. SDP:n tamperelaiset ehdokkaat ovat kampanjoineet tiiviisti koko kevättalven, ja vaaleja kohti tultaessa tahti kiihtyy. Tampereen ehdokkaat ovat tavattavissa kampanjatyössään lähes päivittäin, ja vaalimökki keskustorilla on auki 20.3.–1.4. Kohtaaminen ihmisten kanssa on arvokasta ehdokkaillemme – tänä keväänä SDP tavoittelee miljoonaa kohtaamista, eli kontaktia vähintään noin joka viidennen suomalaisen kanssa.

Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen vieraili Tampereella Tammelantorin vaalitapahtumassa 11.3. Kuvassa Tytti Tuppurainen ja ehdokas Mahmoud Machaal keskustelemassa kuntalaisen kanssa.

Ilmari Nurminen tapasi tamperelaisia lauantain vaalitapahtumassa Tammelantorilla.

Äänestä solidaarisuuden puolesta

Äänestäminen on aina tärkeä kansalaisoikeus, mutta erityisesti kuluvan kevään eduskuntavaaleissa oma ääni kannattaa antaa, sillä se voi olla ratkaiseva. Eduskuntavaalien tulos vaikuttaa hyvin konkreettisiin, kaikkia suomalaisia koskettaviin asioihin, kuten julkisten palveluiden rahoitukseen ja sosiaaliturvan tulevaisuuteen. SDP:n linja on tasapainottaa Suomen talous kestävällä tavalla. SDP pyrkii vaaliohjelmassaan kohti täystyöllisyyttä, parempaa työelämää, sosiaaliturvajärjestelmän yksinkertaistamista, julkisten palveluiden turvaamista ja kaiken kaikkiaan solidaarista yhteiskuntaa, jossa kaikki pidetään mukana. Tämä ei onnistu lyhytnäköisellä leikkauspolitiikalla.

SDP:n vaihtoehdossa kestävä talouden tasapainottaminen on pitkän tähtäimen talouspolitiikkaa. Mikäli nyt jätämme panostamatta koulutukseen, lapsiin ja nuoriin, mielenterveyteen ja ihmisten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin tai jopa leikkaamme näistä, ovat jäljet karut niin inhimillisesti kuin taloudellisestikin. Hyvinvointi luodaan työllä, ja siksi työelämän tulee olla reilua ja kestävää sekä sopeutua monenlaisten ihmisten toimintakykyyn ja tarpeisiin. Ketään ei saa jättää hyvinvoinnin ulkopuolelle.

Reilu toimeentulo ja köyhyyden torjuminen ovat ehdokas Saana Kuusipalon vaaliteemoja. Saana oli tavattavissa Tammelantorin vaalitapahtumassa.

Edessä kolmen kisa

Tällä hetkellä SDP:n kannatus näyttää gallupien perusteella hyvältä Pirkanmaalla, mikä heijastelee myös valtakunnallista tilannetta. Kisa suurimman puolueen paikasta tullaan käymään kolmen puolueen kesken niin koko Suomessa kuin Pirkanmaallakin: SDP:n, perussuomalaisten ja kokoomuksen. Pirkanmaalla SDP johtaa kokoomusta Aamulehden tuoreen kannatusmittauksen perusteella noin viidellä prosentilla, kun taas ero toista sijaa hallitseviin perussuomalaisiin on noin kolme prosenttia.

SDP:n kannatus oli hyvä vuoden 2019 eduskuntavaaleissa lähes jokaisella äänestysalueella, mutta etenkin matalan äänestysprosentin alueilla (alle 70 %) sosialidemokraateilla oli lähes poikkeuksetta ykkössija. Näin oli esimerkiksi Multisillassa, Etelä-Hervannassa, Kaukajärvellä, Leinolassa ja Tesomajärvellä. Korkeamman äänestysprosentin alueilla, kuten Pyynikillä (83,4 %), SPD oli vasta kolmantena kokoomuksen ja vihreiden takana.

Vuoden 2021 kuntavaaleissa Tampereen pormestarin paikka ratkesi 15 äänellä, ja vastaavasti SDP:n asema suurimpana puolueena 132 äänellä vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Omalla äänestysaktiivisuudella voi siis kaikilla alueilla vaikuttaa konkreettisesti vaalien lopputulokseen – erityisesti äänestysaktiivisuuden kasvu matalan äänestysprosentin alueilla, joissa SDP on kerännyt eniten kannattajia edellisissä vaaleissa, voi olla merkittävää. SDP:n äänestäminen kannattaa, mikäli haluaa jatkossakin tamperelaisen pääministerin.

Tammelantorin vaalitapahtuma keräsi joukoittain kuntalaisia paikalla olleiden ehdokkaiden puheille. Ennen eduskuntavaaleja Tampereen SDP:n ehdokkaat ovat tavattavissa myös monissa muissa tapahtumissa.

Tampereella tapahtuu mm. seuraavaa:

20.3.–1.4. vaalimökki avoinna keskustorilla

18.3. klo 11–13 soppatarjoilu Tesoman hyvinvointikeskuksella

25.3. kampanjatilaisuus Koskikeskuksella

Ajantasainen tapahtumakalenteri

Ennakkoäänestyspaikat

Kuvat: Milla Zuev

Teksti: Milla Zuev

Seppo Salmisen ”Kunnallispolitiikan aallokoissa” on muistelmateos ja oppikirja uusille päättäjille

Seppo Salmista, pitkän linjan kuntapoliitikkoa ja Kunnallispolitiikan aallokossa – Käytännön oppikirja (2021) -teoksen kirjoittajaa kehotettiin hänen poliittisen uransa jo päätyttyä lähes 37 vuoden jälkeen kirjoittamaan itse omat muistelmansa. Näistä muistelmista syntyikin uransa alkuvaiheessa myös yhteiskunnallisten aineiden opettajana toimineen miehen oppikirja – 40-luvulta 2010-luvulle saakka Tampereen kuntapolitiikan vaiheita seuraavasta teoksesta hyötyvät niin nykyiset kuin tulevatkin valtuutetut.

– Minua neuvottiin kirjoittamaan kirja nimenomaan itse. Meillä on jo paljon teoksia, jotka on kirjoittanut ammattikirjailija. Tämän kirjan kohdalla oli tärkeää saada esiin selvä ja henkilökohtainen näkemys. Tästä ajatuksesta kirja lähti muodostumaan. Käyn siinä läpi esimerkiksi hallinnon uudistuksia ja olen kriittinenkin sen suhteen, ettei näitä kaikkia mielestäni mietitty loppuun.

– Oppikirja-nimitys on lähtöisin keskustelustani entisen kansainvälisen toimittajan Heikki Näreikön kanssa. Päädyimme siihen, että kyllä tätä voi sanoa oppikirjaksi. Tässä käydään perusteellisesti läpi monia erilaisia teemoja, joten totesimme nimen sopivaksi, Salminen kertoo.

Tampereen SDP:llä on tänä päivänä useita nuoria kaupunginvaltuutettuja, varavaltuutettuja ja eduskuntavaaliehdokkaita. Salminen neuvoo nuoria perehtymään huolellisesti valtuutetun poliittiseen vastuuseen ja tehtävään, sekä tekemään vaikuttamistyötä äänestäjien kautta.

– Perehdy huolellisesti kuntalakiin ja hallintolakiin sen osalta, mikä on valtuutetun tehtävä. Luottamushenkilöllä on vastuu samalla tavoin kuin virkamiehelläkin. Virkamies esittelee asiansa virkamiesvastuulla, luottamushenkilö poliittisella vastuulla. Tämä vastuu tulee ymmärtää. Tämä on numero yksi.

– Lisäksi, jos haluat vaikuttaa, kierrä kenttää. Tulet kuulemaan ihmisiltä kaikenlaisia odotuksia. Luottamushenkilön tehtävä on myös todeta, että tuo on ehkä mahdollista, mutta tuo ei ole. Kuntalaissa ja hallintolaissa määritellään luottamushenkilöiden tehtävät tarkkaan, Salminen neuvoo.

Kenttää Salminen on kiertänyt itsekin: hän kuului 1960-luvulla perustamaansa epäviralliseen jaostoon, ”karhukoplaan”, joka kävi ihmisten parissa tiedustelemassa mielialoja kuntapolitiikan suhteen. Jäsenet halusivat olla mukana tekemässä kunnallispoliittista ohjelmaa. Karhukoplan johdolla tehtiin perusteellinen selvitys siitä, mitkä ovat demarien tavoitteet. Mittaa selvitykselle tuli 30 sivun verran; tämän pohjalta syntyi kymmensivuinen kansanpainos, jota jaettiin yleisesti.

Tampereen poliittinen historia

Salmisen teosta voi hyvällä syyllä kutsua Tampereen poliittiseksi historiaksi. Tuo historia ei suinkaan ole ollut vailla konflikteja ja kahakoita: kädenvääntöjä liittyy esimerkiksi ensimmäisen pormestarin valintaan, kaupunginjohtaja Pekka Paavolan eroon johtaneeseen tapahtumaketjuun, niin sanottuun poliittisen värisuoran katkeamiseen kuin surullisenkuuluisan Pälkäne-liikkeen tekemään julkilausumaankin.

– Minusta Paavolan tapaus oli selvä ajojahti – hän oli erinomaisen hyvä kaupunginjohtaja. Hänestä haluttiin eroon. Osa kokoomuksesta lähti ajojahtiin mukaan ja tiesin, että se oli nyt menoa.

Salminen muistelee myös Paavolan tapausta seurannutta tilannetta, jossa Tampereen vasemmistoenemmistö kaventui vuoden 1984 vaalien myötä. Tätä ennen sosialidemokraateilla oli ollut perinteisesti kaikki kaupungin merkittävimmät luottamustoimet, eli valtuuston ja hallituksen puheenjohtajuudet, sekä kaupunginjohtajan ja useamman apulaiskaupunginjohtajan virat. Kokoomus oli vaatinut johtavia luottamustoimia itselleen jo aiemmin. Tähän ei oltu kuitenkaan suostuttu, sillä SDP:n asema oli vahva, paikat ”kuuluivat SDP:lle.”

– Tuolloin totesimme, että yhteistyötä porvareiden kanssa tarvitaan edelleen, eikä perinteistä aseveliakselia saa päästää rikkoutumaan, koska sen myötä saatettaisiin menettää kaupungille tärkeitä arvoja, kuten talouden vakaus ja luotettava yhteistyökumppanuus. Päädyimme siihen, että hallituksen puheenjohtajuus säilyi SDP:llä ja kokoomus sai varapuheenjohtajuuden.

Termi aseveliakseli viittaa SDP:n ja kokoomuksen yhteistyöhön, jonka tarkoitus oli estää SKP:n valta Tampereella.

– SKP oli tuolloin vuoden 1945 kunnallisvaalien aikaan vahva, sosialidemokraattien jälkeen toisiksi suurin ryhmä Tampereella. Meikäläisistä yritettiin kalastella valtuutettuja SKDL:ään. Aseveliakselin idea oli, että SKP:lle ei saanut antaa valtaa ja heidät piti pitää erossa merkittävistä paikoista. Voin sanoa, että näin syntyi mahdollisuus viedä asioita eteenpäin, kuten itse halusimme.

– Pälkäne-liike puolestaan oli nuorisoliiton vasemmistofraktio puolueessa. Liikkeen edustajat kirjoittivat lausuman, jossa todettiin, että sosialidemokraattien pitäisi noudattaa leniniläismarxilaista politiikkaa ja lähettivät sen julkisuuteen. Totesimme tämän jälkeen, että tällä liikkeellä ei ole mitään tulevaisuutta, Salminen muistelee.

Kun pormestarin virka perustettiin Tampereelle vuonna 2007, piti Hanna Tainiosta tulla Tampereen ensimmäinen pormestari. Varapormestarin ja valtuuston puheenjohtajan pestit oli pedattu kokoomukselle.

– Tuolloin SDP:n ryhmäpuheenjohtajana oli Pauli Ruoholahti ja kokoomuksen puheenjohtajana Seppo Rantanen, jotka ovat kirjoittaneet Pitkät pojat-kirjan. Kokoomuksesta nousi Rantasta kohtaan vastustus, ja hänet erotettiin puheenjohtajan paikalta. Tästä seurasi tapahtumaketju, joka teki Timo K. Niemisestä pormestarin ja Hanna Tainio jäi nuolemaan näppejään. Varoitin tuolloin ihmisiä, että ottakaa yhteyttä Pekka Paavolaan, joka oli perustanut Tampereen puolesta -nimisen ryhmän. Tiesin, ettei ollut mitään takeita siitä, että kokoomuksen ryhmä pysyisi Tainion takana.

Seppo Salminen

Salminen muutti Tampereelle vuonna 1967 vaimonsa Marin ja lastensa kanssa. Tesomalla asuessaan hän liittyi Tesoman sosialidemokraatteihin. Tesomalle oltiin perustamassa keskikoulua, ja Salminen toimi tässä toimikunnassa. Viljo Häkkisen jättäessä kunnallisjärjestön sihteerin paikan Salminen valittiin hänen tilalleen.

– Tuohon aikaan oli sovittu, että sihteeri ei saa olla ehdolla kunnallisvaaleissa. Pesti ei kuitenkaan ollut elinikäinen, vaan siirryin parin vuoden jälkeen Voionmaan opistolle yhteiskunnallisten aineiden opettajaksi. Olin opiskellut pääaineenani työvoimapolitiikkaa Tampereen yliopistossa.

– Opettajana minun oli mahdollista asettua ehdolle kunnallisvaaleissa. Tulin ensimmäisissä vaaleissani valituksi varsinaiseksi jäseneksi viimeisenä. Tästä alkoi poliittinen urani Tampereella.

Myöhemmin Salmisella oli monta tehtävää Tampereen kuntapolitiikassa. Hän toimi sosiaalipuolen apulaiskaupunginjohtajana, kaupunginhallituksen jäsenenä ja valtuuston puheenjohtajana.

– Alun perin oli sovittu, että jos olet valtuuston puheenjohtaja, sinulla ei voi olla muita tehtäviä kuntapolitiikassa. Tämä on mielestäni järkevä päätös. Puheenjohtajalla on niin suuri rooli koko kaupunkia ajatellen – yksi niistä tärkeimmistä rooleista.

Lopulta Salminen toimi tarkastuslautakunnan varapuheenjohtajana ja kahden viimeisen vuoden ajan puheenjohtajana vuoteen 2017 saakka.

– Tämän jälkeen jäin valtuustosta pois, kun ajattelin, että lähes 37 vuotta jo riittää hyvin.

Seppo Salminen on nähnyt vuosikymmeniä Tampereen kuntapolitiikkaa ja työskennellyt arvostetuissa ja vaativissa tehtävissä. Opiskeluaikoina häneltä kuitenkin jäi yksi työpaikka saamatta.

– Nuoruudessani Tampereen yliopiston työvoimapolitiikan opiskelijana minua kehotettiin menemään tapaamaan Finlaysonin tehtaan konttoripäällikköä. Keskustelimme ihan mukavasti, kunnes hän kysyi, missä opiskelen. Vastasin, että Tampereen yliopistossa.

– ”Aijaa, ai siinä punaisessa yliopistossa”, vastasi konttoristi. Jatkoimme vielä hetken aikaa keskusteluamme, kunnes nuorehko kaveri tuumasi, että niin – me kyllä katsomme, ettei Tampereen yliopistossa koulutuksensa saanut ole näihin tehtäviin sopiva. Lisäksi hän neuvoi minua pukeutumaan seuraavan kerran töitä hakiessani valkoiseen kauluspaitaan ja solmioon.

Salminen päätti keskustelun sanoihin:

– Jaaha, olemme nyt käyneet asiasta keskustelun ja todenneet, että olen kelvoton teidän palvelukseenne.

Jälkeenpäin tapausta ja elämäänsä tarkastellessaan Salminen toteaa, että parempi näin.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev