Seppo Salmisen ”Kunnallispolitiikan aallokoissa” on muistelmateos ja oppikirja uusille päättäjille

Seppo Salmista, pitkän linjan kuntapoliitikkoa ja Kunnallispolitiikan aallokossa – Käytännön oppikirja (2021) -teoksen kirjoittajaa kehotettiin hänen poliittisen uransa jo päätyttyä lähes 37 vuoden jälkeen kirjoittamaan itse omat muistelmansa. Näistä muistelmista syntyikin uransa alkuvaiheessa myös yhteiskunnallisten aineiden opettajana toimineen miehen oppikirja – 40-luvulta 2010-luvulle saakka Tampereen kuntapolitiikan vaiheita seuraavasta teoksesta hyötyvät niin nykyiset kuin tulevatkin valtuutetut.

– Minua neuvottiin kirjoittamaan kirja nimenomaan itse. Meillä on jo paljon teoksia, jotka on kirjoittanut ammattikirjailija. Tämän kirjan kohdalla oli tärkeää saada esiin selvä ja henkilökohtainen näkemys. Tästä ajatuksesta kirja lähti muodostumaan. Käyn siinä läpi esimerkiksi hallinnon uudistuksia ja olen kriittinenkin sen suhteen, ettei näitä kaikkia mielestäni mietitty loppuun.

– Oppikirja-nimitys on lähtöisin keskustelustani entisen kansainvälisen toimittajan Heikki Näreikön kanssa. Päädyimme siihen, että kyllä tätä voi sanoa oppikirjaksi. Tässä käydään perusteellisesti läpi monia erilaisia teemoja, joten totesimme nimen sopivaksi, Salminen kertoo.

Tampereen SDP:llä on tänä päivänä useita nuoria kaupunginvaltuutettuja, varavaltuutettuja ja eduskuntavaaliehdokkaita. Salminen neuvoo nuoria perehtymään huolellisesti valtuutetun poliittiseen vastuuseen ja tehtävään, sekä tekemään vaikuttamistyötä äänestäjien kautta.

– Perehdy huolellisesti kuntalakiin ja hallintolakiin sen osalta, mikä on valtuutetun tehtävä. Luottamushenkilöllä on vastuu samalla tavoin kuin virkamiehelläkin. Virkamies esittelee asiansa virkamiesvastuulla, luottamushenkilö poliittisella vastuulla. Tämä vastuu tulee ymmärtää. Tämä on numero yksi.

– Lisäksi, jos haluat vaikuttaa, kierrä kenttää. Tulet kuulemaan ihmisiltä kaikenlaisia odotuksia. Luottamushenkilön tehtävä on myös todeta, että tuo on ehkä mahdollista, mutta tuo ei ole. Kuntalaissa ja hallintolaissa määritellään luottamushenkilöiden tehtävät tarkkaan, Salminen neuvoo.

Kenttää Salminen on kiertänyt itsekin: hän kuului 1960-luvulla perustamaansa epäviralliseen jaostoon, ”karhukoplaan”, joka kävi ihmisten parissa tiedustelemassa mielialoja kuntapolitiikan suhteen. Jäsenet halusivat olla mukana tekemässä kunnallispoliittista ohjelmaa. Karhukoplan johdolla tehtiin perusteellinen selvitys siitä, mitkä ovat demarien tavoitteet. Mittaa selvitykselle tuli 30 sivun verran; tämän pohjalta syntyi kymmensivuinen kansanpainos, jota jaettiin yleisesti.

Tampereen poliittinen historia

Salmisen teosta voi hyvällä syyllä kutsua Tampereen poliittiseksi historiaksi. Tuo historia ei suinkaan ole ollut vailla konflikteja ja kahakoita: kädenvääntöjä liittyy esimerkiksi ensimmäisen pormestarin valintaan, kaupunginjohtaja Pekka Paavolan eroon johtaneeseen tapahtumaketjuun, niin sanottuun poliittisen värisuoran katkeamiseen kuin surullisenkuuluisan Pälkäne-liikkeen tekemään julkilausumaankin.

– Minusta Paavolan tapaus oli selvä ajojahti – hän oli erinomaisen hyvä kaupunginjohtaja. Hänestä haluttiin eroon. Osa kokoomuksesta lähti ajojahtiin mukaan ja tiesin, että se oli nyt menoa.

Salminen muistelee myös Paavolan tapausta seurannutta tilannetta, jossa Tampereen vasemmistoenemmistö kaventui vuoden 1984 vaalien myötä. Tätä ennen sosialidemokraateilla oli ollut perinteisesti kaikki kaupungin merkittävimmät luottamustoimet, eli valtuuston ja hallituksen puheenjohtajuudet, sekä kaupunginjohtajan ja useamman apulaiskaupunginjohtajan virat. Kokoomus oli vaatinut johtavia luottamustoimia itselleen jo aiemmin. Tähän ei oltu kuitenkaan suostuttu, sillä SDP:n asema oli vahva, paikat ”kuuluivat SDP:lle.”

– Tuolloin totesimme, että yhteistyötä porvareiden kanssa tarvitaan edelleen, eikä perinteistä aseveliakselia saa päästää rikkoutumaan, koska sen myötä saatettaisiin menettää kaupungille tärkeitä arvoja, kuten talouden vakaus ja luotettava yhteistyökumppanuus. Päädyimme siihen, että hallituksen puheenjohtajuus säilyi SDP:llä ja kokoomus sai varapuheenjohtajuuden.

Termi aseveliakseli viittaa SDP:n ja kokoomuksen yhteistyöhön, jonka tarkoitus oli estää SKP:n valta Tampereella.

– SKP oli tuolloin vuoden 1945 kunnallisvaalien aikaan vahva, sosialidemokraattien jälkeen toisiksi suurin ryhmä Tampereella. Meikäläisistä yritettiin kalastella valtuutettuja SKDL:ään. Aseveliakselin idea oli, että SKP:lle ei saanut antaa valtaa ja heidät piti pitää erossa merkittävistä paikoista. Voin sanoa, että näin syntyi mahdollisuus viedä asioita eteenpäin, kuten itse halusimme.

– Pälkäne-liike puolestaan oli nuorisoliiton vasemmistofraktio puolueessa. Liikkeen edustajat kirjoittivat lausuman, jossa todettiin, että sosialidemokraattien pitäisi noudattaa leniniläismarxilaista politiikkaa ja lähettivät sen julkisuuteen. Totesimme tämän jälkeen, että tällä liikkeellä ei ole mitään tulevaisuutta, Salminen muistelee.

Kun pormestarin virka perustettiin Tampereelle vuonna 2007, piti Hanna Tainiosta tulla Tampereen ensimmäinen pormestari. Varapormestarin ja valtuuston puheenjohtajan pestit oli pedattu kokoomukselle.

– Tuolloin SDP:n ryhmäpuheenjohtajana oli Pauli Ruoholahti ja kokoomuksen puheenjohtajana Seppo Rantanen, jotka ovat kirjoittaneet Pitkät pojat-kirjan. Kokoomuksesta nousi Rantasta kohtaan vastustus, ja hänet erotettiin puheenjohtajan paikalta. Tästä seurasi tapahtumaketju, joka teki Timo K. Niemisestä pormestarin ja Hanna Tainio jäi nuolemaan näppejään. Varoitin tuolloin ihmisiä, että ottakaa yhteyttä Pekka Paavolaan, joka oli perustanut Tampereen puolesta -nimisen ryhmän. Tiesin, ettei ollut mitään takeita siitä, että kokoomuksen ryhmä pysyisi Tainion takana.

Seppo Salminen

Salminen muutti Tampereelle vuonna 1967 vaimonsa Marin ja lastensa kanssa. Tesomalla asuessaan hän liittyi Tesoman sosialidemokraatteihin. Tesomalle oltiin perustamassa keskikoulua, ja Salminen toimi tässä toimikunnassa. Viljo Häkkisen jättäessä kunnallisjärjestön sihteerin paikan Salminen valittiin hänen tilalleen.

– Tuohon aikaan oli sovittu, että sihteeri ei saa olla ehdolla kunnallisvaaleissa. Pesti ei kuitenkaan ollut elinikäinen, vaan siirryin parin vuoden jälkeen Voionmaan opistolle yhteiskunnallisten aineiden opettajaksi. Olin opiskellut pääaineenani työvoimapolitiikkaa Tampereen yliopistossa.

– Opettajana minun oli mahdollista asettua ehdolle kunnallisvaaleissa. Tulin ensimmäisissä vaaleissani valituksi varsinaiseksi jäseneksi viimeisenä. Tästä alkoi poliittinen urani Tampereella.

Myöhemmin Salmisella oli monta tehtävää Tampereen kuntapolitiikassa. Hän toimi sosiaalipuolen apulaiskaupunginjohtajana, kaupunginhallituksen jäsenenä ja valtuuston puheenjohtajana.

– Alun perin oli sovittu, että jos olet valtuuston puheenjohtaja, sinulla ei voi olla muita tehtäviä kuntapolitiikassa. Tämä on mielestäni järkevä päätös. Puheenjohtajalla on niin suuri rooli koko kaupunkia ajatellen – yksi niistä tärkeimmistä rooleista.

Lopulta Salminen toimi tarkastuslautakunnan varapuheenjohtajana ja kahden viimeisen vuoden ajan puheenjohtajana vuoteen 2017 saakka.

– Tämän jälkeen jäin valtuustosta pois, kun ajattelin, että lähes 37 vuotta jo riittää hyvin.

Seppo Salminen on nähnyt vuosikymmeniä Tampereen kuntapolitiikkaa ja työskennellyt arvostetuissa ja vaativissa tehtävissä. Opiskeluaikoina häneltä kuitenkin jäi yksi työpaikka saamatta.

– Nuoruudessani Tampereen yliopiston työvoimapolitiikan opiskelijana minua kehotettiin menemään tapaamaan Finlaysonin tehtaan konttoripäällikköä. Keskustelimme ihan mukavasti, kunnes hän kysyi, missä opiskelen. Vastasin, että Tampereen yliopistossa.

– ”Aijaa, ai siinä punaisessa yliopistossa”, vastasi konttoristi. Jatkoimme vielä hetken aikaa keskusteluamme, kunnes nuorehko kaveri tuumasi, että niin – me kyllä katsomme, ettei Tampereen yliopistossa koulutuksensa saanut ole näihin tehtäviin sopiva. Lisäksi hän neuvoi minua pukeutumaan seuraavan kerran töitä hakiessani valkoiseen kauluspaitaan ja solmioon.

Salminen päätti keskustelun sanoihin:

– Jaaha, olemme nyt käyneet asiasta keskustelun ja todenneet, että olen kelvoton teidän palvelukseenne.

Jälkeenpäin tapausta ja elämäänsä tarkastellessaan Salminen toteaa, että parempi näin.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Pia Viitanen: ”Haluan nähdä tulevan kauden rakentamisen kautena, jolloin ihmisten hyvinvointi lisääntyy.”

– Olemme eläneet vaikeita aikoja ja nähneet kriisiä toisensa perään. Politiikassa on tehtävä työtä ihmisten turvallisen arjen eteen. Ihmisten täytyy pystyä luottamaan siihen, että heillä on toimeentulo, apua saa sitä tarvitessa, ja että palvelut toimivat.

Pia Viitanen valittiin ensimmäistä kertaa eduskuntaan SDP:n kansanedustajaksi vuonna 1995. Hän on toiminut myös asunto- ja viestintäministerinä sekä kulttuuri- ja asuntoministerinä. Suomalaisen sosialidemokratian konkari on nähnyt monenlaisia vaiheita 1990-luvun laman vaikutuksista koronapandemian seuraamuksiin. Viitanen ajattelee, että tämän vuoden eduskuntavaaleissa tehdään suuria valintoja sen linjan suhteen, miten maassamme tulevina vuosina edetään.

– Turvallisuus on se sateenvarjo, jonka alle mahtuu monenlaisia panostamisen arvoisia asioita. Palveluiden toimivuus, toimeentulo, harrastusmahdollisuudet, lähiöiden kehittäminen ja vaikkapa henkisen hyvinvoinnin vahvistaminen panostamalla kulttuuritalouteen ja kirjastoihin. Minä en pidä viisaana sitä, mitä jotkut kovasti korostavat, että Suomessa täytyisi lähteä jättimäiselle leikkauslinjalle. Uskon, että jos kurjistamislinjalle lähdettäisiin, tulisi se muutaman vuoden kuluttua erittäin kalliiksi.

– Kurjistamispolitiikassa menisivät kaikki ennaltaehkäisevät palvelut. Tästä seuraisi suuria ongelmia, joiden hoito tulisi maksamaan paljon. On inhimillisesti ja talouspoliittisesti viisasta tasapainottaa taloutta, mutta ei massiivileikkauksin, Viitanen ennakoi.

Tulevalla kaudella korjataan hoito- ja hyvinvointivelkaa

Kuluva hallituskausi on ollut erittäin poikkeuksellinen. Viitanen kuvailee, miten koronapandemian aikaan jouduttiin tekemään nopeita päätöksiä ja pohtimaan, miten vältetään yritysten konkurssit ja ihmisten joutuminen todella vaikeaan tilanteeseen. Myös Ukrainan sotatilanteen sytyttyä nopealla tahdilla jouduttiin tekemään pikaisia päätöksiä Suomen huoltovarmuuden ja turvallisuuden puolesta.

– Toivon, että tällaisina aikoina, kun tulevaisuudesta ei voi olla täysin varma, ihmiset jaksaisivat välittää toisistaan. Toivon, että politiikassa löytyy viisautta tehdä oikeudenmukaisia arvovalintoja. On torjuttava eriarvoistumista ja muuta mikä uhkaa, ellemme tee jotain.

– Tulevan kauden tärkeimpiä asioita on hyvinvointi- ja koulutusvelan korjaaminen. Saimme tällä kaudella aikaan paljon hyvää vaikeista tilanteista huolimatta. Resursseja kouluihin ja mielenterveyspalveluihin lisättiin lukuisissa lisätalousarvioissa, ja lisäksi saimme hoitajamitoituksen kuntoon. Toimet eivät kuitenkin ole olleet tähän mennessä riittäviä, vaan meidän täytyy mahdollistaa tavoitteista kiinni pitäminen.

Vaikean kauden aikana on Viitasen mukaan jääty jälkeen investoinneissa hyvin tärkeisiin asioihin.

– On paljon työtä tehtävänä, jotta saamme terveyspalvelut toimimaan hoitotakuun mukaisesti. Mielenterveyspalvelut ja koulujen tukipalvelut täytyy ehdottomasti saada kuntoon.

Kulttuuripalveluihin panostaminen on myös henkiseen hyvinvointiin panostamista. Kuva Hervannan toimintakeskuksen kirjastolta.

Katse Suomen tulevaisuuteen

Viitasen mielestä tulevalla kaudella ratkaisevaa on se, miten tulevaisuuteen panostetaan.

– Kun maailma on myllertänyt ja varmasti myllertää jatkossakin, oma sanomani on, että on tärkeää uskoa oikeudenmukaisuuden voittamiseen. Olen itse saanut voimaa rakkaan ystäväni ajatuksesta: ”Kyllä maailmassa on kuitenkin enemmän hyvää kuin pahaa.” Haluan nähdä tulevan kauden rakentamisen kautena, jolloin ihmisten hyvinvointi lisääntyy.

– Haluan nähdä, että tulevaisuuteen katsotaan tulevalla kaudella myönteisesti ja ryhdytään rakentamaan parempaa tulevaisuutta investointien kautta. Meillä on esimerkiksi syntymässä hienosti uutta työtä vihreän siirtymän kautta: yritykset ovat huomanneet ympäristöystävällisyyden olevan kilpailuvaltti. Osaaminen, koulutus, henkinen hyvinvointi, tutkimuksen kehittäminen ja luova talous ovat kohteita, joihin kannattaa investoida. Esimerkiksi luovaan talouteen panostamisen kautta voidaan saada paljon kasvua ja uutta työllisyyttä.

– Neljän vuoden päästä haluan nähdä Suomen maana, jossa olemme osanneet hyödyntää osaamistamme. Uutta kasvua on tullut kaikesta siitä, minkä hyvin osaamme: esimerkiksi ympäristöteknologiasta ja kulttuurin puolen avauksista. Samalla olemme huolehtineet ihmisten mahdollisuudesta hyvään elämään ja torjuneet eriarvoisuutta kouluissa. Olemme luoneet kaikille hyvät pärjäämisen mahdollisuudet – kaiken kaikkiaan onnistuneet tekemään vaikeassa tilanteessa viisaita valintoja, joiden ansiosta meillä menee neljän vuoden kuluttua paremmin, Viitanen kuvailee.

Nykytilanteessa jo kertynyt pitkä politiikan kokemus on valttikortti. Viitanen uskoo, että kokemus ja monenlaisten tilanteiden näkeminen parantaa toimintakykyä myös aikana, jolloin tulevaisuuteen liittyy paljon kysymysmerkkejä.

– Kokemus on tuonut minulle kyvyn katsoa kulloistakin tilannetta ja melkein tietää, miten missäkin tilanteessa kannattaa toimia, jotta saa asiansa läpi. Tätä ei joudu enää opettelemaan, Viitanen vakuuttaa.

Teksti: Milla Zuev

Kuvat: Milla Zuev

Joanna Leino rakentaa parempaa työelämää Ammattiliitto Pron hallituksessa – ja haluaa kehittää yhteistyötä liittojen välillä

Joanna Leino, Hervannan Sosialidemokraattinen yhdistys ry:n hallituksen varajäsen ja Ammattiliitto Pron hallituksen jäsen, kertoo olevansa ”luottari rakkaudesta lajiin.”

Luottari tarkoittaa luottamushenkilöä – häntä, joka työpaikalla valvoo työntekijöiden oikeuksien toteutumista. Leino itse on työpaikkansa Swecon luottamushenkilö ja palkanlaskija.

– Luottari – rakkaudesta lajiin on yhteistyöryhmä, joka on syntynyt Pron, Teollisuusliiton, JHL:n, AKT:n ja SEL:n välisessä yhteistyössä. Ryhmän tarkoitus on tehdä meidän luottareiden työtä näkyväksi ja tukea luottareita. Olemme esillä sosiaalisessa mediassa ja lisäksi jaamme eri alojen luottareille sloganillamme varustettuja t-paitoja esimerkiksi hyvästä työstä tai oman tarinansa jakamisesta, Leino selittää.

– Haluamme promota liitosta riippumatta luottamushenkilön tehtävää. Toivomme, että ihmiset kiinnostuisivat luottarina toimimisesta. Swecolla esimerkiksi hiljattain tapahtuneen fuusion myötä käytiin läpi kaikki organisaatiomme ja järjestimme luottamushenkilövaalit. Kävi ilmi, että yhdessä vaalipiireistämme ei ollut ainuttakaan ehdokasta luottariksi. Haluamme tarjota tarinoita onnistumisista ja vertaistukea, jotta ihmiset eivät turhaan pelkäisi tarttua toimeen.

Mitä luottarilta vaaditaan työelämässä?

– Luottarina toimiminen ei missään nimessä ole rakettitiedettä. Tarvitaan vain halua hoitaa yhteisiä asioita ja puhaltaa yhteen hiileen. Neuvottelutaidoista on hyötyä, ja nekin harjaantuvat harjoitellessa. Lisäksi tarvitaan hieman keittiöpsykologiaa ja ihmistuntemusta. Näillä pääsee pitkälle. Yleisin syy, miksi ihmiset kieltäytyvät luottamushenkilön pestin vastaanottamisesta on pelko siitä, että se olisi liian vastuullista ja hankalaa, ja että he eivät olisi luottamuksen arvoisia – mikä on surullista. Meidän porukkamme tarkoitus on antaa vertaistukea ja rohkaisua.

Luottarihenkilöiden tsemppaus ei rajoitu tiettyihin ammattiliittoihin, vaan kuka tahansa luottamushenkilönä toimiva saa yhteistyöryhmältä tukea. Leino uskoo yhteistyön ja solidaarisuuden voimaan kaiken kaikkiaan: myös ammattiliittojen välillä.

Pron hallituksessa yhteistyötä yli puoluerajojen

Leino kuvailee Ammattiliitto Pron hallituksen toimintaperiaatetta idealistiseksi: puoluepolitiikka on pudotettu toiminnasta tietyllä tavalla pois. Hallituksen ryhmät perustuvat alakohtaisiin sektoreihin, joiden voimasuhteet määrittyvät jäsenmäärien mukaan. Järjestelmä on Leinon mukaan erilainen kuin monessa muussa ammattiliitossa.

– Esimerkiksi SAK:ssa ja Teollisuusliitossa hallitustyötä tehdään vahvasti puoluetaustan mukaan. Teollisuusliitossa SDP:n ja Vasemmistoliiton ryhmät ikään kuin kilpailevat keskenään, ja on olemassa vahvoja ryhmäsääntöjä.

– Meidän hallituksessamme kullakin sektorilla on tietyllä tavalla sama päämäärä: se, että Pron jäsenellä menee paremmin sektorista riippumatta. Mielestäni ammattiliitot ylipäätään voisivat käydä keskenään enemmän avointa vuoropuhelua. Meillä hallituksessa tavataan kerran kuukaudessa ja keskustellaan hyvin avoimesti eri päämääristämme.

Joanna itse kuuluu palvelusektoriin. Lisäksi Prossa on finanssisektori, julkinen sektori, ICT-alojen sektori ja teollisuusalan sektori.

– Meillä hallituksessa kaikki menee demokraattisesti: sektorien sisällä äänestetään asioista, jotka koetaan kullekin sektorille tärkeiksi. Meillä on laaja skaala jäseniä eri yrityksistä, joten joukkoon mahtuu paljon erilaisia ihmisiä.

– Strategiamme painopiste on, että kun on liiton jäsen, niin menee hyvin. Kaikki meillä hallituksessa haluavat turvata hyvän työelämän. Ammattiliittona me toimimme työelämässä ja niiden ihmisten eteen, jotka ovat työelämän käytettävissä, vaikka olisivat väliaikaisesti työttöminäkin.

– Hallituksemme ottaa kantaa esimerkiksi erilaisiin työelämää koskeviin lakiesityksiin, esimerkiksi juuri luottamushenkilöitä koskien. Ministeriöistä tulee meille kannanottopyyntöjä, joihin annamme lausuntoja. Tämä on hyvin tärkeä osa hallitustyöskentelyä, Leino painottaa.

Tällä hetkellä ajankohtaisimpana asiana Pron hallituksessa ovat työehtosopimusneuvottelut. Eduskuntavaalitavoitteensa hallitus on linjannut jo viime vuoden puolella. Prolaiset toivovat työntekijämyönteistä hallitusta, oli puoluekanta mikä hyvänsä, sekä mahdollisimman paljon työntekijöiden asioita edistäviä kansanedustajia.

Aktiivinen puoluejäsenyys ja ammattiyhdistystoiminta tukevat toisiaan

Ammattiyhdistystoiminnassa Leino korostaa puolueettomuutta ja yhteistyötä. Samalla hän on aktiivinen Tampereen SDP:n jäsen.

– Olen ollut SDP:n jäsen vuodesta 2012. Vuoden jäsenyyden jälkeen minut valittiin kunnallisjärjestön hallitukseen, jossa toimin kolmen kauden ajan. Olin ehdolla vuoden 2017 kuntavaaleissa. Edelliset kuntavaalit jäivät välistä Pron hallitustyöskentelyn vuoksi – jostakin oli pakko luopua, mutta katsotaan, kuinka ensi kerralla käy. Olen Hervannan demarien hallituksen varajäsen, mutta käytännössä istun joka kokouksessa.

– Henkilökohtaisesti en näe puolueettomuutta ammattiyhdistystoiminnassa ja aktiivista puoluejäsenyyttä toisensa poissulkeviksi, vaan toisiaan tukeviksi asioiksi. Omaan arvomaailmaani nämä kaksi sopivat saumattomasti.

Leinon mielestä työllisyyden kasvua kuluneella hallituskaudella tulisi liputtaa paljon enemmän.

– Työllisyyshän on viime vuosina kohentunut ennätyksellisesti. Lisäksi on hyvä, että työelämään on palannut pehmeämpiä arvoja: esimerkiksi hoitajamitoitusta on suurennettu. Tekijöistä toki on pulaa monesta syystä. Kaiken aikaa olemme kuitenkin menneet hyvään suuntaan, Leino kuvailee.

– Toivon kuitenkin, että tulisi myös tiettyjä lakimuutoksia, kuten alipalkkauksen kriminalisointi. Sipilän kaudella kiky-maksut siirrettiin paljolti työntekijöiden maksettavaksi, mistä olemme viime aikoina keskustelleet paljon. Muutos tähän ei tule ehtimään tälle hallituskaudelle, mutta myös tämän vuoksi toivon työntekijäystävällistä hallitusta.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Lauri Lyly: ”Minulla on aina ollut vimma vaikuttaa yhteisiin asioihin”

Lauri Lylyllä, 70, on takanaan vuosikymmenten kokemus politiikan parissa, muun muassa Tampereen kaupungin pormestarina vuosina 2017–2021.

– Olen tehnyt työurani toisten ihmisten puolesta, heidän asioitaan edistäen ja heidän luottamuksensa varassa. Olen saanut olla mielenkiintoisissa ja etuoikeutetuissa tehtävissä, kuten liittopuheenjohtajana Sähköliitossa ja SAK:n puheenjohtajana. Ajattelen, että nyt olisin valmis eduskuntaan: tämä kokemustausta riittää.

– Olen tehnyt töitä esimerkiksi Tampereen kaupungin talouden tasapainottamiseksi: kymmenen vuoden ajan talous oli alijäämäinen, kun nyt se on ollut ylijäämäinen kolme vuotta. Olen myös tehnyt kilpailukykysopimuksia sekä eläkeratkaisuja, joilla vaikutetaan Suomen tämänhetkiseen tilanteeseen ja eläkejärjestelmään.

– Itse näen, että kun olen toiminut urani aikana näin monella alueella, tässä olisi vielä annettavaa Suomelle. Nykyisessä tilanteessa tarvitaan oikeudenmukaista näkemystä, inhimillisyyttä, johtamiskokemusta ja yhteistyökykyä, Lyly kuvailee.

Tällä hetkellä Lyly toimii Tampereen kaupunginhallituksen varapuheenjohtajana, kaupunginvaltuutettuna, konsernijaoston puheenjohtajana sekä Pirkanmaan hyvinvointialueen valtuuston puheenjohtajana ja on myös Kuntaliiton hallituksen jäsen.

Suomessa käsillä ratkaisevat ajat

Tulevalla hallituskaudella Suomessa tullaan käsittelemään suuria teemoja. Tämä motivoi Lylyä ehdolle juuri nyt.

– Suomessa eletään mielenkiintoista aikaa. Puhutaan kuntien ja hyvinvointialueiden kehityksestä, liikenneratkaisuista, työmarkkinatilanteesta, ikäihmisten ja lasten pärjäämisestä ja isossa kuvassa siitä, miten Suomi pärjää. Tulemme tekemään suuren valinnan: pidetäänkö kaikki mukana, vai aletaanko ihmisiä kurittaa esimerkiksi leikkauksilla, Lyly perustelee.

Lyly itse haluaa tuttuun tapaansa vaikuttaa eduskunnassa ihmisten puolesta ilman hätiköityjä leikkauspäätöksiä.

– Kolme tärkeää vaaliteemaani ovat kestävä kasvu ja reilu työelämä, lasten, ikäihmisten ja koulutuksen nostaminen etusijalle hyvinvointiyhteiskunnassa ja julkisen talouden sopeuttaminen oikeudenmukaisesti. Paniikkileikkauksia ei tule tehdä, Lyly kuvailee omaa kantaansa.

Millaisessa Suomessa asumme ihannetapauksessa neljän vuoden kuluttua Lylyn mukaan?

– Neljän vuoden kuluttua haluaisin nähdä oikeudenmukaisen Suomen, joka ei ole kansainvälisten kriisien osapuoli. Olisimme panostaneet edellä mainitsemiini asioihin: talous kasvaisi kestävällä tavalla, nykyinen palveluvelka olisi kyetty hoitamaan, ja ihmiset voisivat luottaa hoidon saamiseen sitä tarvitessaan. Olisimme kääntäneet maamme velkasuhteen laskuun, mutta oikeudenmukaisesti.

Lylyn mukaan eduskunta tarvitsee kaikenikäisiä päättäjiä – niin vankkaa politiikan kokemusta kuin uusia näkemyksiäkin. Lyly ajattelee tulevan nelivuotiskauden eduskunnassa sisältävän teemoja, joiden menestyksellisestä hoitamisesta hänellä on jo pitkä kokemus työelämän ja useiden luottamustoimien kautta.

”Saan paljon siitä, kun teen asioita muiden eteen”

– Minulle ihmisten kohtaaminen on tärkeää, se juttu. Kohtaamiset ja keskustelut ihmisten kanssa niin tavallisella kauppareissulla kuin isommissa tapahtumissakin sykähdyttävät. Olen tavannut urani aikana todella paljon mielenkiintoisia ihmisiä. Saan paljon siitä, kun saan tehdä asioita toisten eteen.

Lyly kuvailee kokeneensa uransa aikana laidasta laitaan hienoja hetkiä.

– Puhetilaisuudet Rautatientorilla kiky-sopimuksen solmimisen aikaan 30 000 ihmiselle ja Tampereella ja Suomi 100 -juhlatilaisuudet Tampereen Keskustorilla ovat olleet erityisen mieleenpainuvia.

– Lisäksi aivan urani alkuajoilta on jäänyt ikuisesti mieleen Loviisan työväentalon ostaminen takaisin kunnallisjärjestölle. Talon vihkimistilaisuudessa iäkäs pariskunta tuli kertomaan minulle, kuinka talo oli ollut heille kaikki: harrastuspaikka, kirjasto, tietyllä tavalla kotikin, jossa oli tavattu ystäviä. Tänä päivänä talo on edelleen työväenyhdistyksellä: harrastuskäytössä, harrastajateatterilla ja järjestöjen kokoontumispaikkana. Tämä on ollut suuri palkinto.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Alustus eduskuntavaalien kärkiteemoista ja SDP:n vaaliohjelmasta 27.2.

Kansanedustaja Pia Viitanen on Toveriseuran kuukausikokouksessa ensi maanantaina 27.2.2023 klo 18 vieraana Tampereen Työväentalolla Miina-kabinetissa V kerros. Hän kertoo kansanedustajaehdokkaana omista seuraavan vaalikauden tavoitteistaan ja SDP:n vaaliohjelmasta. Ennen kaikkea Pia haluaa tavata sinut ja kuulla evästystä omaan kampanjaansa ja puolueelle. Mitä haluat erityisesti SDP:n eduskuntaryhmän tietävän kansalaisten elämän arjesta. Tenttaa ehdokasta, tee kysymyksiä vaikkapa energian hinnasta, verotuksesta tai nuorten ongelmista! Pia vastaa. Tervetuloa

Hakametsän demarit täytti 111 vuotta – osallisuuden kehittäminen on puheenjohtaja Anne Liimolalle tärkeää

Hakametsän Sosialidemokraatit ry vietti 111-vuotisjuhlaansa lauantaina 18. helmikuuta. Vuoden 2023 alusta yhdistyksen puheenjohtajana toiminut Anne Liimola kuvailee kunnioitettavan iän saavuttanutta yhdistystä aktiiviseksi ja laajan alueen kattavaksi.

– Meillä on ollut aina aktiivisia toimijoita niin kunta- kuin aluetasollakin. Emme ajattele itseämme kaupunginosaosastona, sillä meillä on toimijoita monesta kaupunginosasta. Meidän ja Tampereen Sosialidemokraattisen Kunnallisjärjestön tavoitteena on esimerkiksi kehittää eri puolueosastojen välillä.

– Eräs tärkeä tavoitteeni on osallisuuden lisääminen. Puheenjohtajana ajattelen, että on tehtävä paljon töitä puoluejäsenyyden tekemiseksi houkuttelevammaksi. Lisäksi haluan kannustaa myös jo jäseniksi liittyneitä aktiivisemmin mukaan toimintaan. Jäsenten mielipiteet ovat meille tärkeitä ja haluamme niitä kuunnella. Nyt kevään aikana on tulossa useampi tilaisuus, joihin toivon jäsenten aktiivista osallistumista, Liimola kuvailee.

Hakametsän demarit järjestää keväällä vuosittaisen sääntömääräisen kevätkokouksen, minkä lisäksi edessä on puoluekokous. Jäseniltä toivotaan mielipiteitä esimerkiksi puoluekokousaloitteiden ja ehdokasasettelun suhteen.

– Tulossa on myös avoin tilaisuus, jossa jäsenemme Pauli Ruoholahti kertoo kirjastaan Pitkät pojat. Lisäksi haluamme olla mukana aktiivisesti kunnallisjärjestön tilaisuuksissa sekä aktivoida jäseniämmekin osallistumaan näihin.

– Luontoasiat kiinnostavat itseäni paljon. Kaupungin kasvua on kiinnostavaa seurata, mutta myös luonto on tärkeä. Mahdollisesti saamme jonkinlaisen luontoretkenkin järjestymään kuluvan vuoden aikana, Liimola kaavailee.

Monipuolinen alue- ja kuntavaikuttaja

Liimola itse on syntyperäinen tamperelainen. Hän on tehnyt työuransa varhaiskasvatuksessa päiväkodin johtajana. Lisäksi Liimola on ollut aktiivinen jäsen ammattiyhdistysliikkeessä ja tehnyt tämän tiimoilta niin Suomen kuin Pirkanmaankin tason töitä. Hakametsän demareiden puheenjohtajuuden lisäksi Liimolalla on useita muita luottamustoimia.

– Olen kuntapoliitikkona Tampereella ja Pirkanmaan hyvinvointialueella. Olen Pirkanmaan hyvinvointialueen monipalveluvaliokunnan jäsen ja vara-aluevaltuutettu. Kaupunginvaltuustossa olen varajäsenenä. Jäsenenä olen Asunto- ja kiinteistölautakunnassa sekä Pirkanmaan Jätehuollon hallituksessa. Olen myös kaupunkikuvatoimikunnan puheenjohtaja, Liimola kertoo.

– Luottamustoimista työllistävin on kaupunkikuvatoimikunta. Pidän kovasti työskentelystä tässä toimikunnassa, sillä arkkitehtuuri ja kaupunkikuvan kehittäminen on aina kiinnostanut minua. Puheenjohtajuus on oikein mielekäs rooli, ja samoin jäsenyys Asunto- ja kiinteistölautakunnassa. Näissä käsitellään kiinnostavia teemoja, Liimola kuvailee.

– Hyvinvointialueen monipalveluvaliokunnan työskentely kehittyy kaiken aikaa. Tehtävänkuva on laaja: kyseessä on haastava valiokunta, jossa teemme esimerkiksi erilaisia lausuntoja.

Monipalveluvaliokunta käsittelee paljon julkisia palveluita käyttävien ihmisten asioita. Pirkanmaan valiokuntamalli on Suomessa ainoa laatuaan.

Tampereella asiat hyvin, mutta ihmissuhdetöiden vetovoimaa kehitettävä

Liimola kertoo olevansa mielissään siitä, että osallisuutta on onnistuneesti kehitetty Tampereella. Hän kuvailee Tamperetta aktiiviseksi, toimivaksi ja vetovoimaiseksi kaupungiksi.

– Tämän saavutuksen eteen on tehty paljon työtä. Minulle ja SDP:lle on tärkeää, että meidän hyvinvointivaltiomme säilyy, eikä ketään jätetä yksin. On tärkeää, että hyvinvointialueellakin kuntalaiset saavat luvatusti tarvitsemansa palvelut.

– Tällä hetkellä suurin ongelma on työntekijöiden riittävyys. Niin Tampereella kuin hyvinvointialueellakin on aloja, joihin ei riitä koulutettuja työntekijöitä.

Miten esimerkiksi sote-alan houkuttelevuutta voitaisiin lisätä?

– Palkalla on aina merkitystä työn houkuttelevuudelle. Käteen jäävällä palkalla on oltava mahdollista elää. Työntekijän on myös kyettävä tekemään organisaatiossaan töitä omien arvojensa mukaisesti.

– Työpaikoille kaivataan hyvää johtamista. Lähijohtajalla on oltava aikaa perustyön tekijöille. Lisäksi lainsäädäntöä on noudatettava – lait ovat olemassa sen vuoksi, että niillä varmistetaan työn laadukas toteutuminen. Työyhteisötaitojen tulee olla kunnossa organisaatiossa. Näin työntekijöitä saadaan ja heidät saadaan myös sitoutumaan työyhteisöön, Liimola kuvailee.

– Olen itse tehnyt pitkän uran varhaiskasvatuksessa ja arvostanut omaa työtäni. Ihmissuhdetöiden tekijät tyypillisesti arvostavat työtään, ja heidän työtään tulisi myös yhteiskunnan arvostaa huolehtimalla siitä, että palkka on kohdallaan ja työolot kunnossa. Näin lain vaatimat tehtävät pystytään toteuttamaan.

Eduskuntavaaleissa kyse hyvinvointivaltion tulevaisuudesta

Huhtikuun alussa odottavilta eduskuntavaaleilta Liimola toivoo sosialidemokraateille ainakin yhtä uutta paikkaa Pirkanmaalta.

– Toivon, että äänestäjät ymmärtäisivät, että näissä vaaleissa on kyse hyvinvointiasioista, hyvinvointivaltion säilyttämisestä. Teen itse vaalityötä kaikille ehdokkaillemme ja mainostan heitä eri kanavissa. Olisi tärkeää, että puolueemme olisi jatkossakin pääministeripuolue, jotta voisimme jatkaa arvojemme mukaista työtä.

Nykyhallitus on kohdannut jo useamman poikkeuksellisen kriisin, jotka ovat vaikuttaneet niin maailmanlaajuisesti kuin Suomen ja Euroopan tasollakin.

– Nykyhallitus on mennyt kriisistä kriisiin ja kuitenkin samaan aikaan hoitanut asioita eteenpäin toimintakykyisenä. Samaan aikaan Suomen rooli ja merkitys Euroopassa ja maailmanlaajuisesti on selvästi vahvistunut. Tämä on hyvä asia ja pitkälti seurausta pääministeri Sanna Marinin sekä Tytti Tuppuraisen merkittävästä työstä Euroopan tasolla ja laajemminkin.

Liimola haluaa painottaa yhteistyön ja vuoropuhelun merkitystä kaikessa toiminnassa, myös politiikassa.

– Olemme eläneet ja elämme kriisiaikaa, eikä tulevasta voi olla varmuutta. Niin minä kuin Jukka Gustafssonkin puhuimme lauantain juhlapuheissamme historian merkityksestä.

– Jotta voi tehdä tulevaisuutta, on tunnettava historiaa. Historiassa on tehty päätöksiä sen hetkisen tietämyksen mukaan. On siis tiedettävä, mitä on tehty, ja kuitenkin pitää katse tulevaisuudessa. Toivon eri puolueosastojen tekevän tulevaisuudessa hyvää yhteistyötä, ja että puolueen jäsenyydestäkin tulee houkuttelevampaa. Uusia, eri-ikäisiä jäseniä tarvitaan – ja kaikille myös löytyy töitä, Liimola päättää.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Johanna Loukaskorpi haluaa panostaa koulutukseen, työelämään ja terveyspalveluihin

Johanna Loukaskorven, 48, eduskuntavaaliteemat ovat kulkeneet mukana hänen koko poliittisen toimintansa ajan myös kuntapolitiikan tasolla. Loukaskorpi haluaa nostaa Suomen kasvatuksen ja koulutuksen kärkimaaksi, taata kaikille oikeuden hoitoon ja hoivaan, varmistaa oikeudenmukaisen työelämän kaikille sekä vähentää yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Nämä ovat Loukaskorvelle tärkeitä arvoja, jotka osin ovat nousseet hänen poliittisen toimintansa keskiöön siviiliammatin kautta.

– Olen opiskellut Helsingin yliopistossa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi. Työskentelin pitkään äidinkielenopettajana ja opinto-ohjaajana, ja tällä hetkellä toimin apulaisrehtorina. Koen vahvasti työelämäkokemukseni kautta, että perusopetuksen rahoituksen turvaaminen ja oppimisen tuen uudistaminen sekä myös alueellisen tasa-arvon vahvistaminen ovat merkittäviä asioita.

– Olen kirjoittanut mielipidekirjoituksia nuorten lukutaidon heikkenemisestä ja lukemisen vähenemisestä jo ennen kuin aiheesta puhuttiin niin paljon kuin nyt. Onneksi tämä ongelma on nyt laajasti havaittu ja on monien poliitikkojen agendalla.

Suomessa perhetausta vaikuttaa yhä enemmän siihen, mihin nuori hakeutuu jatko-opiskelemaan ja kuinka pitkälle hän opiskelee peruskoulun jälkeen. Kuluvalla hallituskaudella on saatu läpi uudistus toisen asteen maksuttomuudesta ja oppivelvollisuusajan pidentämisestä, mikä toivottavasti tasaa perhetaustaan liittyvää, koulutuspolun valintaan vaikuttavaa eriarvoisuutta.

– Minulle on tärkeää, että peruskoulu pystyisi tasaamaan perhetaustasta johtuvia eroja. Toimin itsekin tällä hetkellä koulussa, jossa on oppilaita lukuisista taustoista ja koen työn hyvin arvokkaaksi. Maksuton kaksivuotinen esiopetus kaikille lapsille puolestaan pystyisi tasaamaan oppimiseroja ennen peruskouluun siirtymistä, Loukaskorpi kuvailee.

Koulutuksen ja varhaiskasvatuksen tilanne tämän päivän Suomessa

Minkälaisena opetusalan ammattilainen ja eduskuntavaaliehdokas näkee tämän päivän Suomen varhaiskasvatuksen ja koulutuksen tilanteen?

– Varhaiskasvatuksen tilanne on tällä hetkellä huolestuttava. Varsinkaan pääkaupunkiseudulla ei ole riittävästi henkilöstöä. Tampereella ja Pirkanmaalla tilanne ei ole näin paha, mutta henkilöstöpula näkyy myös täällä. Esimerkiksi sijaisia on todella vaikea saada peruskouluun, mutta erityisen hankala heitä on saada varhaiskasvatukseen. Näiden alojen koulutuspaikkoja on lisättävä, mutta myös ammattilaisten palkkaa parannettava, Loukaskorpi ehdottaa.

– Laadukas ja hyvä opetus peruskoulussa taas varmistetaan perusrahoitusta lisäämällä ja tarjoamalla oppimisen tukea riittävästi. Viime aikoina koulutuskeskustelu on suuntautunut inkluusiovastaisuuteen. Inkluusiossa olennaista on se, että lasten tulee saada tarvitsemansa tuki. Erityisluokkia ei esimerkiksi missään nimessä ole lakkautettu. Lasten tulee saada tarvitsemansa kolmiportainen tuki tukemaan oman oppimisensa tarpeita, olivat he sitten tavallisella tai erityisluokalla.

Huoli ammatillisen koulutuksen tasosta on ollut julkisuudessa paljon. Loukaskorven mukaan ammatillisessa koulutuksessa on lisättävä lähiopetusta ja resursseja. Esimerkiksi työnantajat ovat antaneet ymmärtää, että ammattikouluissa ei tällä hetkellä saavuteta riittävää taitotasoa.

– Meidän on myös satsattava yleiseen työhyvinvointiin kasvatus- ja hyvinvointialoilla. Tämä liittyy kaikkiin teemoihini. Tähän on panostettava merkittävästi, sillä työvoimapula on erittäin kova.

– Reilu ja oikeudenmukainen työelämä tulee taata kauttaaltaan – työelämän pelisääntöjä tulee kaikkien noudattaa ja palkalla on tultava toimeen.

– Myös tieteen rahoitusta tulee vahvistaa. Koulutuksesta ei tule missään nimessä leikata, koska koulutus on keino, jolla Suomi nousee, Loukaskorpi tiivistää.

Mielenterveyspalvelut kuntoon

Tällä hetkellä mielenterveys- ja päihdepalveluiden tilanne Suomessa ei ole tasapainossa tarpeen kanssa. Erityisen huolestuttavaa tämä on lasten ja nuorten kannalta. Loukaskorpi vaatii inhimillistä päihdepolitiikkaa, nopeutettua polkua mielenterveyspalveluiden pariin sekä hoidolta tehokkuutta ja pitkäjänteisyyttä.

– Meidän ikäluokkamme pienenevät jatkuvasti. Ei voi olla niin, että osa ikäluokasta syrjäytetään. Pidetään jokainen nuori opiskelu- ja työkykyisenä.

Korkeakouluopiskelijoidenkaan tilanne ei missään nimessä ole helppo.

– Esimerkiksi YTHS:lle on hyvin hankala saada aikoja. Palveluihin on pitkät jonotusajat, ja samaan aikaan paine opiskeluun on valtavaa. Korkeakoulu-uudistuksen jälkeen paineet ovat entistä kovemmat – toisen asteen jälkeen pitäisi heti tietää oma alansa ensikertalaiskiintiöiden vuoksi. Erehtyminen on inhimillistä. Itseään pitää saada etsiä ja vaihtaa alaa, jos ensimmäinen valinta ei tunnukaan omalta. Yhteiskunta on asettanut nuorille paljon paineita, joiden seurauksena syntyy mielenterveys- ja päihdeongelmia.

On erikoinen tilanne, jos hoitoa on hankala saada ja paineet kasautuvat yhteiskunnan vaatimusten vuoksi.

– Yhteiskunnassa pitäisi miettiä, missä on menty vikaan, kun nuoret väsyvät eivätkä jaksa.

Tulevaisuuden Suomi

Millaisena Loukaskorpi haluaa nähdä Suomen neljän vuoden kuluttua?

– Haluaisin nähdä, että Suomi on edelleen kaikista huolehtiva hyvinvointivaltio. Yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa on lisättävä edelleen ja eriarvoisuutta vähennettävä. Nuorten syrjäytymiseen ja mielenterveysongelmiin on puututtava aktiivisesti ja nopeasti.

– Suomen hyvinvointivaltio on aktiivisen puolustamisen arvoinen – meidän on toimittava palvelujemme ja yhteiskuntamme puolesta, Loukaskorpi päättää.

Johanna Loukaskorpi

Hyvinvointipalveluiden apulaispormestari 2017-2021
Sosiaali- ja terveyspalveluiden apulaispormestari 2021-2023
Pirkanmaan aluevaltuutettu
Tampereen kaupunginvaltuutettu vuodesta 2009 saakka
Sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja vuodesta 2017 saakka

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Kari Peltovirta kehottaa äänestäjiä muistamaan edellisten oikeistohallitusten teot

Eduskuntavaalit lähestyvät. Valta vaihtuu Suomessa huhtikuun alussa – mutta millainen on tuleva hallituskokoonpano? Hervannan demareiden puheenjohtaja Kari Peltovirta toivoo tulevan hallituksen keskittyvän etenkin verotuksen oikeudenmukaisuuteen ja tulojen kerryttämiseen yhteiskunnalle reiluilla keinoilla.

– Tällä hetkellä pelkään sitä, että kansaan uppoaa Kokoomuksen velalla pelottelu ja saamme oikeistohallituksen, joka keventää varakkaiden verotusta ja leikkaa sosiaaliturvasta sekä peruspalveluista. Velalla pelottelu on saanut mediassa suuren osan ja se menee helposti ihmisten mieleen. Tällainen politiikka kuitenkin kurjistaa kansan hiljaista osaa. Asioita ei korjata leikkauksilla, vaan kohdistamalla yhteiskunnan tuloja oikein.

– Menoleikkauksista puhutaan paljon, mutta olisi katsottava myös, mitä tulopuolella on tehtävissä. Verotus pitäisi säätää oikeudenmukaiseksi ja tilkitä niitä porsaanreikiä, joiden kautta varoja voidaan siirtää kevyen verotuksen piiriin. Esimerkiksi ulkomaalainen rahasto voi omistaa Suomesta metsää ja saada tästä itselleen myyntivoitot, mutta ei kuitenkaan maksa veroja Suomeen. Veroparatiisit pitäisi poistaa. Yhteiskunnalle on tärkeää saada tuloja – yhteiskunta kuitenkin maksaa varakkaidenkin ihmisten koulutuksen ja kunnallistekniikan sekä heidänkin turvallisuutensa poliisin ja puolustusvoimien kautta. Myös varakkailla on pääsy julkisiin palveluihimme. Niistä on reilua myös maksaa, Peltovirta perustelee.

Peltovirta toivoo, että äänestäjät ajattelisivat, mitä oikeistoa äänestämällä oikeasti saadaan. Myös oikeistohallitusten aikana on otettu paljon velkaa, mutta verohelpotuksiin hyvätuloisille ja varallisuuden siirtoon varakkaille.

– Suuret puheet velkaantumisen hillitsemisestä eivät ole toteutuneet edellisten oikeistohallitusten hallituskausilla. Koulutusvarojen leikkaaminen on johtanut esimerkiksi nuorison koulumenestyksen heikkenemiseen. Oppilaat eivät kaipaa itseopiskelua ja häliseviä luokkia, vaan opetusalan ammattilaisia. Kymmenvuotias ei ole itseohjautuva. On erikoinen tilanne, kun arkea tuntemattomat ihmiset tekevä arkea koskevia päätöksiä.

– Gallupien valossa nykyhallituspohjan jatko vaikuttaa epätodennäköiseltä. Kakkosvaihtoehtona toivoisin, että löytäisimme vanhan yhteisen sävelen vuosien takaa ja saisimme sinipunahallituksen, vaikka näkemyseroja onkin paljon. Näin sosialidemokraatit voisivat saada tulevalla hallituskaudella inhimillisiä tavoitteitaan läpi, Peltovirta toivoo.

– Silloin on tavalliselle kansalaiselle kylmä tilanne, jos tulee porvarioikeistohallitus. Esimerkiksi perussuomalaiset osaavat kyllä tuoda esiin kaikki ongelmat ja syyttää hallitusta, mutta eivät tarjoa mitään ratkaisua mihinkään – paitsi maahanmuuton estämisen ja bensaveron.

Monipuolinen tausta ay-toiminnassa ja järjestöissä

Kari Peltovirta työskentelee aluehallintovirastossa työsuhdetarkastajana. SDP:hen hän on liittynyt noin 15 vuotta sitten.

– SDP:n arvomaailma tuntuu itselleni puolueista läheisimmältä. Ammattiyhdistyksistä olen ollut PAM:n toiminnassa mukana vuodesta 2003 kesään 2020 saakka, myös edustajistossa ja valtuustossa. Olen ollut myös noin kymmenen vuoden ajan SAK:n eri toimielimissä. Joulukuussa 2022 minut valittiin Tampereen seudun Pro ry:n puheenjohtajaksi, ja aloitin Pro Pirkanmaan aluejohtokunnassa vuoden alusta. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa olen ollut vuoden alusta yksi kolmesta prolaisesta luottamusmiehestä, Peltovirta kertoo.

Hervannan demareissa Peltovirta oli aikaisemmin varapuheenjohtajana, kunnes hänet valittiin puheenjohtajaksi vuonna 2019. Peltovirran mukaan valinta oli selvä ja yksimielinen: äänestystä ei tarvittu. Tätä ennen hän toimi Sastamalan kunnallisjärjestön hallituksessa, viime vuoden alusta taas Tampereen sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön hallituksessa.

– Vapaa-aikani kuluu paljolti järjestötoiminnassa. Hervannan demarit on perustettu vuonna 1975, joten yhdistys on lähes yhtä vanha kuin Hervanta itsekin. Yhdistys on pieni, mutta jäsenmäärässä on kuitenkin jonkin verran kasvusuuntaa.

– Tuemme myös vaaliehdokkaitamme esimerkiksi rahoittamalla esitteitä ja jakamalla niitä. Tällä hetkellä tuemme eduskuntavaaliehdokkaamme Mahmoud Machaalin vaalikampanjaa. Machaal on myös hallituksemme jäsen.

– Pyrimme myös järjestämään vuodessa vähintään kaksi jäsentapahtumaa: joulun alla perinteisen piparia ja glögiä-tapahtuman, ja Hervanta-päivillä olemme aina olleet mukana. Helmikuussa Tampereen SDP:n valtuustoryhmä on tulossa vierailulle, Peltovirta kuvailee.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Sofia Julin: ”Nyt on yksinasuvien vuoro”

Tampereen nuorimmalla kaupunginvaltuutetulla, SDP:n eduskuntavaaliehdokkaalla Sofia Julinilla, 24, on jo yli kymmenen vuoden kokemus politiikasta. Peruskoulussa hän vaikutti oppilaskunnassa, myöhemmin Tampereen Nuorisovaltuustossa jäsenenä ja varapuheenjohtajana. Lukiossa hän kuului Suomen Lukiolaisten Liiton liittohallitukseen. Tällä hetkellä hallintotieteiden maisteriopintoja opintovapaalla tekevä Julin ajattelee politiikan kokemuksen olevan hänelle selkeä etu myös mahdollisessa kansanedustajan tehtävässä.

– Työskentelen eduskunnassa poliittisena avustajana. Olen avustanut esimerkiksi Antti Rinnettä ja Aki Lindeniä. Minusta on hyvä, että eduskuntaan tulee siviiliammateista alojensa asiantuntijoita, mutta tarvitsemme myös niin sanottuja politiikan ammattilaisia, jotka ymmärtävät, kuinka eduskunnan prosessit toimivat, miten hallituksessa saadaan esityksiä läpi ja miten vaikuttaminen ylipäätään toimii. Tämän kokemuksen voisin tuoda kaikkien suomalaisten käyttöön – kansanedustajana se olisi merkittävin etuni.

Julin aloitti eduskunnassa työskentelyn vuonna 2019, juuri ennen koronakriisin alkua. Hänestä on kiinnostavaa, miten samaan aikaan on hoidettu historiallisia kriisejä, mutta samaan aikaan toteutettu hallitusohjelmaa ja edistetty tärkeitä asioita. Tällä vaalikaudella on esimerkiksi päätetty maksuttomasta toisen asteen koulutuksesta ja oppivelvollisuuden pidentämisestä ja toteutettu perhevapaauudistus. Julinin ydinvaaliteema huomioi kuitenkin hänen mukaansa politiikassa unohdetun, noin 1,3 miljoonaa ihmistä käsittävän ryhmän: yksinasuvat.

Korona-aika antoi aiheen kandidaatintutkielmaan

Tällä hetkellä Julin odottaa todistusta kandidaatin tutkinnosta Tampereen yliopistosta. Hänen hallintotieteiden kandidaatintyönsä “Kuntien yksinäisyystyön mahdollisuudet” (2022) käsittelee konkreettisia keinoja, joita kunnat ja yhteiskunta voisivat tehdä yksinasuvien ja yksinäisten hyväksi. Yksinäisyyttä ei ole kyseisestä näkökulmasta aiemmin juuri tutkittu. Julinin tärkein eduskuntavaaliteema onkin yksinasuvien ihmisten aseman parantaminen.

– Olen itse yksinasuva opiskelija. Kipinä kandidaatintyöhöni lähti, kun koronakriisin aikaan koin itse yksinäisyyttä. Toimenpiteet, joita koronakriisin aikaan tehtiin eivät mielestäni huomioineet yksinasuvia lainkaan, vaikka he asumismuotonsa vuoksi kokivat muita enemmän yksinäisyyttä. Kiinnostuin yksinäisyyden vaikutusten, kuten terveyshaittojen, tutkimisesta ja halusin miettiä konkreettisia keinoja, joita kunnat voisivat tehdä yksinasuvien ihmisten hyväksi yksinäisyystyössä. Tällä hetkellä noin kolmannes suomalaisista kokee yksinäisyyttä, Julin kuvailee.

Yksinasuvien asiat samalle viivalle perhepolitiikan kanssa

Julin on SDP:n yksinasuvat -työryhmän puheenjohtaja. Ryhmä on koonnut puolueelle yksinasuvien osalta vaalitavoitteita ja listaa siitä, millä keinoilla yksinasuvien asemaa voidaan parantaa.

– Perhepolitiikan rinnalle voitaisiin tuoda yksinasuvien tarpeet. Monesti sitä, ettei yksinasuvien asioita huomioida perustellaan sillä, että he ovat niin moninainen ryhmä. Lähtökohtaisesti jokainen yksilö on erilainen, ja jokainen perhekin on erilainen, joten tämä argumentti ei minusta toimi. Perhepolitiikalla on pitkä historia, mutta yksinasuvista ei juuri puhuta – edes, vaikka perinteinen ydinperhe on murroksessa. Vaalisloganini onkin “Nyt on yksinasuvien vuoro”, Julin kommentoi.

Yksinasuvien asema yhteiskunnassa on erityinen monesta näkökulmasta. Yksin eläminen vaikuttaa niin asumiseen, toimeentuloon, palveluiden saamiseen kuin osallisuuteenkin liittyviin asioihin.

– Yksinasuva ihminen maksaa vuokra-asumisesta suhteessa enemmän kuin ihmiset, jotka pystyvät jakamaan asumiskulut. Kohtuuhintainen asumistuotanto tulisi turvata. Lisäksi iso ongelma on se, että asumistuessa ei huomioida yksinasuvien suhteessa korkeampia asumiskuluja. Yksinasuva kantaa koko taloudellisen vastuun yksin. Asumistuen laskentaperusteisiin tulisi luoda elementti, joka huomioisi yksin asumisen, eräänlainen sinkkulisä. Yksinasuvat saisivat siis korkeampaa asumistukea, Julin ehdottaa.

Vuokralla asuminen on monelle yksinasuvalle ainoa vaihtoehto, eikä omistusasunnon hankkiminen välttämättä ole mahdollista.

– ASP-järjestelmässä on se vika, ettei siinäkään oteta millään tavalla huomioon, jos ihminen hankkii asunnon yksin. Pankkien ja asiantuntijoiden kanssa pitäisi käydä keskustelua siitä, miten järjestelmässä voidaan ottaa huomioon, jos asunnolla on vain yksi ostaja. Kumppanin kanssa elävä pystyy laittamaan asuntosäästöt yhteen toisen kanssa, jolloin yhden ihmisen osuus on suhteessa pienempi.

Yksin asuminen on taloudellisesti raskaampaa kuin talouden kulujen jakaminen juuri siksi, että taloudellinen vastuu on kokonaan yhdellä ihmisellä, ja kotitalouteen tulee vain yhden ihmisen tulot. Merkittävä osa yksinasuvista onkin pienituloisia.

– Kolmannes yksinasuvista elää köyhyysrajan alapuolella. Esimerkiksi kriisin, kuten työttömyyden yllättäminen on yhden hengen taloudessa vaikeampaa kuin toisen kanssa asuessa, koska ei ole ketään auttamassa. Sosiaaliturvaa pitäisi uudistaa. SDP:llä on hyvä yleisturvamalli, jossa yksinasuvat pitäisi huomioida esimerkiksi siten, että he saisivat suuremman taloudellisen vastuunsa vuoksi muita korkeampaa sosiaaliturvaa, Julin ehdottaa.

– Yksinasuvien toimeentuloa voidaan tukea myös verotuksen keinoilla. Esimerkiksi kotitalousvähennystä ei yksinasuva voi hyödyntää samalla tavalla kuin perheellinen. Lisäksi työasuntovähennys on selkeä yksinasuvia syrjivä elementti. Työasunnon vuokraa ei saa vähentää verotuksessa, jos ei ole vakituista asuntoa ja perhettä toisella paikkakunnalla. Nämä asiat pitäisi korjata tasavertaisiksi kaikille.

Lisäksi yksinasuvat tulisi Julinin mukaan huomioida sosiaali- ja terveyspalveluissa. Julkisia tiloja voitaisiin kehittää siten, että ne loisivat mahdollisuuksia uusien ihmisten kohtaamiseen. Koska yksin asuminen ei aina ole oma valinta, myös keinoja lisätä yhteisöllistä asumista kannattaisi pohtia.

– Yhteiskunnassamme on paljon yksilökeskeistä ajattelua, jonka sijaan toivoisin enemmän yhteisöllisyyttä ja me-henkeä. Kuvaavaa on esimerkiksi se, että meillä on perhe- ja peruspalveluministeri, mutta ei ministeriä, joka vaikuttaisi yksinasuvien puolesta. Yksinelävien asioita edistettäisiin yli vaalikausien siten, että heilläkin olisi oma ministeri, Julin pohtii.

Politiikassa tulisi nähdä yli vaalikausien

Viime vuosien kriisiajat ovat jättäneet jälkeensä paljon korjattavaa. Julinin mielestä sosiaali- ja terveyspalveluista leikkaaminen tilanteessa, kun esimerkiksi hoitojonot ovat jo valmiiksi valtavat, tulisi tulevaisuudessa lopulta taloudellisesti kalliimmaksi kuin niihin panostaminen, puhumattakaan inhimillisestä näkökulmasta.

– Minulle politiikassa on tärkeää pitkä aikaväli. Välillä vaikuttaa siltä, että politiikassa ei osata nähdä vaalikaudesta toiseen. Meidän tulee saavuttaa ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä yhteiskunta – yhteiskunta ei voi olla vakaa ja toimiva, elleivät nämä kaikki toteudu. Taloudellinen ja inhimillinen puoli kulkevat aina käsi kädessä: kun pidämme huolta ihmisistä, pidämme huolta myös taloudesta. Tämä tuntuu joiltakin puolueilta usein unohtuvan, Julin kommentoi.

Tällä hetkellä Suomessa elää noin yhden ikäluokan verran syrjäytyneitä, eli työelämän ja opiskelun ulkopuolella olevia nuoria. Julin ajattelee, että nuorista tulee pitää huolta – peruskoulusta asti.

– Tällä hetkellä koulutuspolitiikassa peruskoulu on se, joka kaipaa kaikkein eniten uudistusta. Peruskouluista valmistuu paljon esimerkiksi poikia, joilla ei ole kunnollista lukutaitoa. Oppilailla on todella paljon ahdistuneisuutta, masennusta ja muita mielenterveyshaasteita. Jokuhan peruskoulussa täytyy olla pielessä, kun yhä nuoremmat kärsivät mielenterveyshaasteista. Uskon, että meillä on edessä hyvinvointikriisi, ellei tätä ongelmaa ratkaista. Tällöin meillä ei välttämättä ole tulevaisuuden tekijöitä, Julin pohtii.

Myös opiskelijoiden asema kaipaa parannusta.

– Nykyään opiskelu ei takaa vakituista työpaikkaa, vaan elämme määräaikaisuudesta toiseen. Tällöin esimerkiksi oman asunnon hankkiminen ei välttämättä onnistu. Silti opiskelijat ovat ainut ihmisryhmä Suomessa, jonka oletetaan rahoittavan elämisensä ja asumisensa velkarahalla. Opiskelijoiden kohdalla asumistuki ja opintoraha yhdessä eivät yhdessä riitä edes vuokranmaksuun, mutta työelämän murroksen vuoksi lainan ottaminen on hyvin epävarmaa. Miten voimme saada opiskelijat pois köyhyysrajalta ja parantaa heidän toimeentuloaan?

Uuden sukupolven päättäjiä kaivataan

Sofia Julinilla on omakohtaista kokemusta niin opiskelemisesta kuin yksin asumisestakin, minkä lisäksi hänellä on pitkä kokemus käytännön politiikan tekemisestä.

– Minä olen nähnyt niin nuorten kuin opiskelijoidenkin elämää ja ymmärrän, minkälaisia asioita heidän elämässään pitäisi ratkaista. Pidän tärkeänä sitä, että eduskunnassamme olisi niin sanottuja uuden sukupolven edustajia, jotka ovat nuorten elämässä läsnä ja näkevät aidosti ne asiat, joita nuorten eteen tulisi tehdä.

– Taloudellisesta kestävyydestä puhutaan paljon, ja totta kai talous pitää tasapainottaa, mutta tämän rinnalla tulee nähdä myös sosiaalinen kestävyys. Koronakriisi jätti paljon jälkivelkaa. Meillä on käsissämme mielenterveyskriisi, syrjäytymisongelma ja yksinäisyys. Myös ekologinen kestävyys on koetuksella. Ilmastokriisi on aikakautemme suurin kriisi eikä meillä ole aikaa hukattavaksi sen ratkaisemiseksi. Erityisesti tarvittaisiin kansainvälisesti rohkeaa ilmastopolitiikkaa. Seuraavalla vaalikaudella meidän tulee vastata todella suuriin haasteisiin, Julin ennakoi.

– Tulevaisuuden tulee tuoda mukanaan edistystä, eikä taantumista. Huomenna asioiden täytyy olla paremmin kuin ennen. Politiikan tärkein tehtävä on luoda toivoa ihmisten elämään. Erityisesti vaikeina aikoina.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Eija Kamppuri: ”Lajittelemalla jätteet voi vaikuttaa jätehuollon asiakashintoihin”

Eija Kamppuri (SDP) on Pirkanmaan alueellisen jätehuoltolautakunnan varapuheenjohtaja. Lautakunta on viranomaistoimija, joka käsittelee jätteiden keräykseen, käsittelyyn ja uudelleenkäyttöön liittyviä asioita – esimerkiksi päättää asiakkaita koskevista hinnoista. Lain mukaan jätehuolto ei saa tehdä voittoa, vaan maksujen tulee ainoastaan kattaa sen kulut.

– Viime vuoden lopulla asiakashintoja korotettiin kustannusten nousun vuoksi. Suurin osa jätehuollon kustannuksista syntyy kalustosta, polttoaineista ja henkilökunnasta. Jätemaksu on tehty lajitteluun kannustavaksi – esimerkiksi biojäte on edullisempaa kuin sekajäte, sillä biojätteen lajitteleminen on erityisen tärkeää. Korotuksissa on kuitenkin ollut kyse joistain kymmenistä senteistä, Kamppuri kertoo.

Jätehuollon hinnoittelu siis kannustaa ekologiseen elämään.

Kamppuri kuvaa jätehuoltolautakuntaa asiakaslähtöiseksi siinä mielessä, että se ottaa hyvin huomioon kuntien näkemykset tehtäviin päätöksiin. Kokouksiin ja tehtäviin päätöksiin on helppo valmistautua etukäteen, koska päätöksenteon suuntaviivat ovat jo selvillä sen perusteella, minkälaisia kommentteja kunnat ja eri taustaryhmät ovat esittäneet.

Biojätteen mahdollisuudet

Jätehuollon hinnoittelu kannustaa ekologiseen elämään.

– Jos maailman haluaa pelastaa, biojäte on ehdottomasti lajiteltava, Kamppuri tiivistää.

Biojätteen uusiokäyttöön on löytynyt paljon uusia mahdollisuuksia. Pirkanmaan Jätehuollon biolaitoksen eli Biomyllyn tiloissa biojätteestä voidaan valmistaa biokaasua ja lannoitteita ja sitä voidaan valmistaa puhdasta energiaa.

– Viime aikoina kompostointi on puhuttanut ihmisiä paljon. Joillekuille on syntynyt käsitys, että kaikkien pitäisi ryhtyä kompostoimaan, vaikka asia ei näin ole. Bioastia riittää, ja sitä paitsi kompostointi vaatii paljon aikaa ja vaivaa, jotta sen saa toimimaan oikein. Biojäteastia on paljon helpompi ratkaisu, ja sen yksi tyhjennyskerta on todella edullinen.

– Kerrostaloissa biojäteastiat on yleensä taloyhtiön puolesta olemassa, mutta omakotitaloasujien kannattaisi jutella naapuriensa kanssa yhdessä hankittavasta kimppabioastiasta. Harvalla omakotitaloasujalla on kotipihassaan muuta kuin sekajäteastia, vaikka sekajäte on kaikkein kalleinta. Moni omakotitalotontti on myös niin pieni, ettei sinne ole mahdollista sijoittaa useita astioita. Kaupunkisuunnittelussa ja kaavoituksessa kannattaisikin ottaa huomioon se, että omakotitaloalueille voisi rakentaa jätteidenlajittelupisteitä, Kamppuri ehdottaa.

Lajittelemalla jätteet voi vaikuttaa – myös asiakashintoihin

Kamppurin mukaan kierrättämisellä pelastetaan maailma. Lisäksi se tuo kaikille pitkällä tähtäimellä paljon säästöjä. On pelkästään hyödyllistä, että kaikkea materiaalia ei tarvitse ottaa luonnosta, vaan uusiokäytetään. Esimerkiksi kierrätettävät tekstiilit menevät jatkokäsittelyyn energiaksi ja uusiksi tekstiileiksi. Toki sekajätteetkin poltetaan energiaksi, mutta kaikelle jätteelle ei näin tarvitse tehdä, kun uusiokäyttökin on mahdollista. Lisäksi Kamppurin mukaan kierrättäminen antaa hyvän mielen, kun tietää tekevänsä oikein maailman hyväksi.

– Jos jätteet lajitellaan ohjeiden mukaan, niiden käsittely on huomattavasti helpompaa. Sekajäteastiaan laitettu bioroskapussi puolestaan hidastaa sekajätteen palamista. Puhdas biojäte menee kokonaisuudessaan uudelleen käyttöön.

– Mikäli taas biojäteastiaan on laitettu jotakin sinne kuulumatonta, biojätettä keräävä roska-auto ei voi ottaa astiaa kyytiin, sillä siellä on väärää roskaa. Tästä tulee ylimääräisiä kustannuksia, kun paikalle joudutaan järjestämään toinen auto. Joissakin autoissa kuljetetaan useammanlaisia jätteitä, jolloin yleinen kuvitelma on, että jätteet menevät autossa jollain lailla sekaisin. Ei se näin ole, vaan samassakin autossa ne kuljetetaan erikseen, Kamppuri selventää.

Lajittelemalla jätteet asiakkaalle tuleva jätehuoltolasku on pienempi – siinä tapauksessa, että mahdollisimman suuri osa ihmisistä lajittelee jätteensä.

– Asiakasmaksut voivat pienentyä, kun mahdollisimman moni kierrättää. Koska lain mukaan asiakkaalle tuleva jätehuoltolasku on jätehuollon kustannuksen suuruinen, jos mahdollisimman suuri osa jätteestä voidaan uusiokäyttää tehokkaasti, on kustannuskin pienempi.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev