Seppo Salmista, pitkän linjan kuntapoliitikkoa ja Kunnallispolitiikan aallokossa – Käytännön oppikirja (2021) -teoksen kirjoittajaa kehotettiin hänen poliittisen uransa jo päätyttyä lähes 37 vuoden jälkeen kirjoittamaan itse omat muistelmansa. Näistä muistelmista syntyikin uransa alkuvaiheessa myös yhteiskunnallisten aineiden opettajana toimineen miehen oppikirja – 40-luvulta 2010-luvulle saakka Tampereen kuntapolitiikan vaiheita seuraavasta teoksesta hyötyvät niin nykyiset kuin tulevatkin valtuutetut.
– Minua neuvottiin kirjoittamaan kirja nimenomaan itse. Meillä on jo paljon teoksia, jotka on kirjoittanut ammattikirjailija. Tämän kirjan kohdalla oli tärkeää saada esiin selvä ja henkilökohtainen näkemys. Tästä ajatuksesta kirja lähti muodostumaan. Käyn siinä läpi esimerkiksi hallinnon uudistuksia ja olen kriittinenkin sen suhteen, ettei näitä kaikkia mielestäni mietitty loppuun.
– Oppikirja-nimitys on lähtöisin keskustelustani entisen kansainvälisen toimittajan Heikki Näreikön kanssa. Päädyimme siihen, että kyllä tätä voi sanoa oppikirjaksi. Tässä käydään perusteellisesti läpi monia erilaisia teemoja, joten totesimme nimen sopivaksi, Salminen kertoo.
Tampereen SDP:llä on tänä päivänä useita nuoria kaupunginvaltuutettuja, varavaltuutettuja ja eduskuntavaaliehdokkaita. Salminen neuvoo nuoria perehtymään huolellisesti valtuutetun poliittiseen vastuuseen ja tehtävään, sekä tekemään vaikuttamistyötä äänestäjien kautta.
– Perehdy huolellisesti kuntalakiin ja hallintolakiin sen osalta, mikä on valtuutetun tehtävä. Luottamushenkilöllä on vastuu samalla tavoin kuin virkamiehelläkin. Virkamies esittelee asiansa virkamiesvastuulla, luottamushenkilö poliittisella vastuulla. Tämä vastuu tulee ymmärtää. Tämä on numero yksi.
– Lisäksi, jos haluat vaikuttaa, kierrä kenttää. Tulet kuulemaan ihmisiltä kaikenlaisia odotuksia. Luottamushenkilön tehtävä on myös todeta, että tuo on ehkä mahdollista, mutta tuo ei ole. Kuntalaissa ja hallintolaissa määritellään luottamushenkilöiden tehtävät tarkkaan, Salminen neuvoo.
Kenttää Salminen on kiertänyt itsekin: hän kuului 1960-luvulla perustamaansa epäviralliseen jaostoon, ”karhukoplaan”, joka kävi ihmisten parissa tiedustelemassa mielialoja kuntapolitiikan suhteen. Jäsenet halusivat olla mukana tekemässä kunnallispoliittista ohjelmaa. Karhukoplan johdolla tehtiin perusteellinen selvitys siitä, mitkä ovat demarien tavoitteet. Mittaa selvitykselle tuli 30 sivun verran; tämän pohjalta syntyi kymmensivuinen kansanpainos, jota jaettiin yleisesti.
Tampereen poliittinen historia
Salmisen teosta voi hyvällä syyllä kutsua Tampereen poliittiseksi historiaksi. Tuo historia ei suinkaan ole ollut vailla konflikteja ja kahakoita: kädenvääntöjä liittyy esimerkiksi ensimmäisen pormestarin valintaan, kaupunginjohtaja Pekka Paavolan eroon johtaneeseen tapahtumaketjuun, niin sanottuun poliittisen värisuoran katkeamiseen kuin surullisenkuuluisan Pälkäne-liikkeen tekemään julkilausumaankin.
– Minusta Paavolan tapaus oli selvä ajojahti – hän oli erinomaisen hyvä kaupunginjohtaja. Hänestä haluttiin eroon. Osa kokoomuksesta lähti ajojahtiin mukaan ja tiesin, että se oli nyt menoa.
Salminen muistelee myös Paavolan tapausta seurannutta tilannetta, jossa Tampereen vasemmistoenemmistö kaventui vuoden 1984 vaalien myötä. Tätä ennen sosialidemokraateilla oli ollut perinteisesti kaikki kaupungin merkittävimmät luottamustoimet, eli valtuuston ja hallituksen puheenjohtajuudet, sekä kaupunginjohtajan ja useamman apulaiskaupunginjohtajan virat. Kokoomus oli vaatinut johtavia luottamustoimia itselleen jo aiemmin. Tähän ei oltu kuitenkaan suostuttu, sillä SDP:n asema oli vahva, paikat ”kuuluivat SDP:lle.”
– Tuolloin totesimme, että yhteistyötä porvareiden kanssa tarvitaan edelleen, eikä perinteistä aseveliakselia saa päästää rikkoutumaan, koska sen myötä saatettaisiin menettää kaupungille tärkeitä arvoja, kuten talouden vakaus ja luotettava yhteistyökumppanuus. Päädyimme siihen, että hallituksen puheenjohtajuus säilyi SDP:llä ja kokoomus sai varapuheenjohtajuuden.
Termi aseveliakseli viittaa SDP:n ja kokoomuksen yhteistyöhön, jonka tarkoitus oli estää SKP:n valta Tampereella.
– SKP oli tuolloin vuoden 1945 kunnallisvaalien aikaan vahva, sosialidemokraattien jälkeen toisiksi suurin ryhmä Tampereella. Meikäläisistä yritettiin kalastella valtuutettuja SKDL:ään. Aseveliakselin idea oli, että SKP:lle ei saanut antaa valtaa ja heidät piti pitää erossa merkittävistä paikoista. Voin sanoa, että näin syntyi mahdollisuus viedä asioita eteenpäin, kuten itse halusimme.
– Pälkäne-liike puolestaan oli nuorisoliiton vasemmistofraktio puolueessa. Liikkeen edustajat kirjoittivat lausuman, jossa todettiin, että sosialidemokraattien pitäisi noudattaa leniniläismarxilaista politiikkaa ja lähettivät sen julkisuuteen. Totesimme tämän jälkeen, että tällä liikkeellä ei ole mitään tulevaisuutta, Salminen muistelee.
Kun pormestarin virka perustettiin Tampereelle vuonna 2007, piti Hanna Tainiosta tulla Tampereen ensimmäinen pormestari. Varapormestarin ja valtuuston puheenjohtajan pestit oli pedattu kokoomukselle.
– Tuolloin SDP:n ryhmäpuheenjohtajana oli Pauli Ruoholahti ja kokoomuksen puheenjohtajana Seppo Rantanen, jotka ovat kirjoittaneet Pitkät pojat-kirjan. Kokoomuksesta nousi Rantasta kohtaan vastustus, ja hänet erotettiin puheenjohtajan paikalta. Tästä seurasi tapahtumaketju, joka teki Timo K. Niemisestä pormestarin ja Hanna Tainio jäi nuolemaan näppejään. Varoitin tuolloin ihmisiä, että ottakaa yhteyttä Pekka Paavolaan, joka oli perustanut Tampereen puolesta -nimisen ryhmän. Tiesin, ettei ollut mitään takeita siitä, että kokoomuksen ryhmä pysyisi Tainion takana.
Seppo Salminen
Salminen muutti Tampereelle vuonna 1967 vaimonsa Marin ja lastensa kanssa. Tesomalla asuessaan hän liittyi Tesoman sosialidemokraatteihin. Tesomalle oltiin perustamassa keskikoulua, ja Salminen toimi tässä toimikunnassa. Viljo Häkkisen jättäessä kunnallisjärjestön sihteerin paikan Salminen valittiin hänen tilalleen.
– Tuohon aikaan oli sovittu, että sihteeri ei saa olla ehdolla kunnallisvaaleissa. Pesti ei kuitenkaan ollut elinikäinen, vaan siirryin parin vuoden jälkeen Voionmaan opistolle yhteiskunnallisten aineiden opettajaksi. Olin opiskellut pääaineenani työvoimapolitiikkaa Tampereen yliopistossa.
– Opettajana minun oli mahdollista asettua ehdolle kunnallisvaaleissa. Tulin ensimmäisissä vaaleissani valituksi varsinaiseksi jäseneksi viimeisenä. Tästä alkoi poliittinen urani Tampereella.
Myöhemmin Salmisella oli monta tehtävää Tampereen kuntapolitiikassa. Hän toimi sosiaalipuolen apulaiskaupunginjohtajana, kaupunginhallituksen jäsenenä ja valtuuston puheenjohtajana.
– Alun perin oli sovittu, että jos olet valtuuston puheenjohtaja, sinulla ei voi olla muita tehtäviä kuntapolitiikassa. Tämä on mielestäni järkevä päätös. Puheenjohtajalla on niin suuri rooli koko kaupunkia ajatellen – yksi niistä tärkeimmistä rooleista.
Lopulta Salminen toimi tarkastuslautakunnan varapuheenjohtajana ja kahden viimeisen vuoden ajan puheenjohtajana vuoteen 2017 saakka.
– Tämän jälkeen jäin valtuustosta pois, kun ajattelin, että lähes 37 vuotta jo riittää hyvin.
Seppo Salminen on nähnyt vuosikymmeniä Tampereen kuntapolitiikkaa ja työskennellyt arvostetuissa ja vaativissa tehtävissä. Opiskeluaikoina häneltä kuitenkin jäi yksi työpaikka saamatta.
– Nuoruudessani Tampereen yliopiston työvoimapolitiikan opiskelijana minua kehotettiin menemään tapaamaan Finlaysonin tehtaan konttoripäällikköä. Keskustelimme ihan mukavasti, kunnes hän kysyi, missä opiskelen. Vastasin, että Tampereen yliopistossa.
– ”Aijaa, ai siinä punaisessa yliopistossa”, vastasi konttoristi. Jatkoimme vielä hetken aikaa keskusteluamme, kunnes nuorehko kaveri tuumasi, että niin – me kyllä katsomme, ettei Tampereen yliopistossa koulutuksensa saanut ole näihin tehtäviin sopiva. Lisäksi hän neuvoi minua pukeutumaan seuraavan kerran töitä hakiessani valkoiseen kauluspaitaan ja solmioon.
Salminen päätti keskustelun sanoihin:
– Jaaha, olemme nyt käyneet asiasta keskustelun ja todenneet, että olen kelvoton teidän palvelukseenne.
Jälkeenpäin tapausta ja elämäänsä tarkastellessaan Salminen toteaa, että parempi näin.
Teksti: Milla Zuev
Kuva: Milla Zuev