Lotta Reito (SDP) on Tampereen kaupunginvaltuuston varavaltuutettu, alueellisen ympäristöterveydenhuollon jaoston puheenjohtaja ja sosiaalityöntekijä (YTM).

Alueellisen ympäristöterveydenhuollon jaoston yhteistoiminta-alueeseen kuuluvat Akaa, Juupajoki, Kangasala, Orivesi, Pälkäne, Urjala ja Valkeakoski. Ympäristöterveydenhuollon jaosto on terveydensuojeluviranomainen, joka muun muassa säätelee nikotiinituotteiden lupa- ja valvontamenettelyratkaisuja ja ratkaisee tupakoinnin sääntelyn liittyviä asioita. Jaostolle kuuluu myös elintarvikevalvontaan, ravintoloihin ja elintarvikeliikkeisiin ja eläinlääkintähuoltoon tehtäviä tarkastuksia sekä päätöksiä näiden pohjalta. Muun muassa parveketupakoinnin säänteleminen kuuluu alueelliselle ympäristöterveydenhuollon jaostolle.

Sosiaalipalvelut yhtä tärkeä osa sote-uudistusta kuin terveyspalvelutkin

Lotta Reito on vuodenvaihteen myötä siirtynyt kaupunkiorganisaatiosta hyvinvointialueen työntekijäksi. Reito työskentelee lastensuojelun avohuollon palveluissa. Sosiaalityöntekijänä Reito tekee pääosin asiakastyötä, mutta kuvaa ammattieettiseksi velvollisuudekseen myös rakenteellisen sosiaalityön tekemisen.

– Rakenteellinen sosiaalityö tarkoittaa vaikuttamista myös huono-osaisuutta ja syrjäytymistä luoviin rakenteisiin. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, kuinka palvelut toimivat ja miten niissä huomioidaan erilaiset ihmiset. Järjestelmän tulee kuitenkin olla olemassa ihmistä varten ja mahdollistaa se, että työntekijät voivat tehdä työnsä kunnolla ja eettisesti kestävällä tavalla. Siksi on tarpeellista myös pystyä arvioimaan järjestelmää myös työntekijänäkökulmasta ja kuulla niitä, jotka ovat käytännössä töissä järjestelmän arjessa, Reito perustelee.

Reito kokee sote-uudistuksen ja siihen liittyvän yhteiskunnallisen keskustelun keskittyneen jo pitkään lähinnä terveys-, lääkäri-, ja sairaalapalveluihin sekä niiden etäisyyteen omasta kodista, vaikka sosiaalipalvelut ovat yhtä suuri osa sote-uudistusta. Reiton mukaan sosiaalipalvelujen tavoitettavuuteen ei ole kiinnitetty tähän asti yhtään niin paljon huomiota kuin terveyspalveluihin. Tähän on tultava muutos, koska sosiaalipalveluiden asiakkaat ansaitsevat yhtä lailla hyvin toimivia palveluita, vaikka sosiaalipalveluiden tarpeesta ei ehkä tohdita puhua yhtä julkisesti, Reito sanoo.

– Ymmärrän, että tilanne ei hyvinvointialueiden aloitettua ole heti valmis ja tilanteen tasaantuminen vie aikansa ja toivonkin, että järjestelmän tämänhetkiset ongelmat selviävät ajan kuluessa. Tällä hetkellä ongelmia on kuitenkin esimerkiksi asiakasohjauksessa eli siinä, mistä ja millä tavalla asiakkaamme palveluita saavat. Ihmisten pitäisi saada niin lastensuojelun palveluita kuin päihde- ja asumispalveluitakin tasavertaisesti asuinpaikasta riippumatta, Reito kuvailee.

– Toisaalta kun palvelukriteerit yhtenäistetään alueellisesti, olisi koko järjestelmä teknisesti rakennettava uudelleen. Pirkanmaalla on paljon erikokoisia kuntia, joissa on tarvittu palveluita eri tavalla. Tämän vuoksi myös palveluiden järjestämisen tavoissa on ollut vaihtelua. Joissakin kunnissa on voitu esimerkiksi käyttää paljon ostettavia palveluita ja toisissa kunnissa taas hyvin vähän. Jatkossa järjestelmän täytyisi kuitenkin toimia rakenteellisesti samalla tavalla ja palveluiden myöntämisessä pitäisi toimia oikeudenmukaisesti niin ihmisten kuin alueidenkin kesken. Käytäntöjen yhdistämisessä on paljon tehtävää.

– Itseäni pelottaa, onko jossain vaiheessa helpompaa vain vetää mutkia suoraksi, jotta asiassa päästään eteenpäin, mutta asiakasnäkökulma unohdetaan. Meidän asiakkaamme eivät kuitenkaan ole heitä, jotka välttämättä kuuluttavat hätäänsä helposti ulospäin. Itseäni huolestuttaa, kuinka paljon sosiaalipalveluiden toimivuuteen ja palveluiden asiakkaiden eteen halutaan nähdä vaivaa.

Epäselvät käytännöt vaikeuttaneet sosiaalityötä sote-uudistuksen jälkeen

Reiton mukaan sosiaalityöntekijän ja myös asiakkaan arjen perimmäinen ongelma tällä hetkellä ovat puuttuvat tai vakiintumattomat käytännöt hyvinvointialueisiin siirtymisen jälkeen. Palveluntuottajat saattavat olla edelleen ainakin osittain samoja kuin ennenkin, mutta käytännöt puuttuvat. Tämä vaikeutta oman työskentelyn hallintaa.

– Tässä alkuvaiheessa hankaluuksia on aiheuttanut siirtyminen vanhoista järjestelmistä uuteen, eli kuntakohtaisista hyvinvointialueen yhteiseen systeemiin. On todella paljon aivan käytännön asioita, joita ei ole järjestetty tai siirretty uuteen, kuten esimerkiksi erilaiset lomakepohjat, tallennusjärjestelmät, työvälineet, käyttäjätunnukset, mistä löytyy mitäkin tietoa. Nämä saattavat kuulostaa pieniltä asioilta, mutta kun niitä kasautuu eikä asiat etene, vie se turhaan voimavaroja. On myös todella turhauttavaa, että tällä hetkellä liian paljon työaikaa menee sellaisten tukitöiden tekemiseen, joihin ei todellakaan olisi syytä käyttää sosiaalityöntekijöiden työaikaa, ja jotka voisi hoitaa esimerkiksi toimistosihteeri. Sihteereitä tai muuta auttavaa henkilökuntaa ei kuitenkaan ole riittävästi tai ollenkaan. Työaikani pitäisi mennä ensisijaisesti asiakastyöhön ja asiakkaiden asioiden hoitamiseen. Aikaa täytyy riittää myös verkostotyöhön ja palveluiden organisointiin. Meidän työtämme ei tehdä tyhjiössä, vaan asiakaspintaamme liittyy erittäin paljon niin sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä, mutta myös yhteistyötä koulujen ja päiväkotien kanssa, Reito kertoo. Tämän vuoksi järjestelmä olisi saatava toimimaan kokonaisuutena, pienilläkin yksityiskohdilla on merkitystä ja työaika pitäisi saada käytettyä oikeisiin asioihin.

Vaikka monet asiat ja käytännöt ovat epäselviä, ei se saisi vaikuttaa asiakkaan avun saantiin tai siihen miten nopeasti apua saadaan tarjottua. Esimerkkinä Reito käyttää tilannetta, jossa nuorella asiakkaalla oli mukanaan suuri määrä laskuja, jotka sosiaalityöntekijä avasi nuoren kanssa yksitellen.

– Kun tällaisessa tilanteessa ollaan, asia pitäisi saada hoidettua niin pian kuin mahdollista, esimerkiksi erääntyneet laskut maksettua. Esimerkiksi asunto saattaa mennä alta, jos ihminen on pahasti vuokravelkainen ja jollei häntä auta saman tien. Tällaisessakin tilanteessa apu voi kuitenkin tulla myöhään, jos on ensin selvitettävä useammalta taholta, miten asia nykyään kuuluu hoitaa uudessa järjestelmässä. Monta kertaa joutuu sanomaan, että selvitän jonkun asian, mutta kuitenkaan tarkkaa tietoa ei ole, mistä saisin tietoa siitä, miten asia tällä hetkellä järjestetään. Olemme omassa tiimissämme keränneet listaa siitä, mitkä asiat ovat epäselviä ja mihin tarvitsemme uusia ohjeita, ja meidän olisi saatava näihin asioihin mahdollisimman pian vastauksia. Lastensuojelunkin kanssa tilanteet tulevat usein vastaan erittäin nopeasti ja avun tarpeeseen on vastattava nyt eikä viikon päästä, Reito kuvailee.

Sosiaalityön resurssipula huolestuttaa

Reito toivoo, että sosiaalipalveluiden tämänhetkiset epäselvyydet selviävät ajan kanssa, mutta kuitenkin niin, että sosiaalipalveluiden työntekijöiden ei oleteta vain odottavan loputtomiin asioiden selkeytymistä. Koen sosiaalipalvelut alueena, johon panostamiseen ei ole riittänyt tarpeeksi kiinnostusta ja aikaa. Sosiaalipalveluiden tärkeys ihmisten hyvinvoinnin turvaajana on otettava vihdoin tosissaan eikä niitä voida pitää vain menoeränä, Reito toteaa.

– Olen huolissani siitä, että meidän työstämme lähdettäisiin edelleen vain vähentämään resursseja. Tällöin ikään kuin hyväksyttäisiin se, että on ihmisiä, jotka eivät voi hyvin ja yhteyskunnastamme tulee sellainen, jossa köyhyys ja huono-osaisuus vain hyväksytään tai vaikka jos ihminen sairastuu mieleltään, niin hän olisi aivan omillaan.

– Hyvät rakenteet ja selkeät toimintatavat auttavat paljon, mutta jos niihin ei ole panostettu tarpeeksi, tulee asiakkaiden auttamisesta todella vaikeaa. Otan työntekijänä ihmisen vastaan hänen lähityöntekijänään ja jos työssäni kohtaan liikaa tilanteita, joissa asiakkaan tarvitsemista palveluista on epäselvyyksiä tai niitä ei ole saatavilla, on se mielestäni kohtuutonta myös työntekijän kannalta. Minä en yksin riitä asiakkaan tilannetta muuttamaan.

– Jos nyt ollaan tekemässä paljon puhuttua historiallisen poikkeuksellista uudistusta, niin pitäisi keksiä myös historiallisen poikkeuksellisia tapoja, että se saadaan toimimaan kuten pitää. Uutta järjestelmää ei voi tehdä vanhoilla ajatuksilla. Tätä olen miettinyt sekä ihmisenä, työntekijänä, että poliitikkona, Reito päättää.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Iida Viljanen on Tampereen kaupunginvaltuuston varavaltuutettu SDP:n valtuustoryhmässä ja jäsen yhdyskuntalautakunnassa. Lisäksi hänellä on päivätyö Sähköliitossa hallinnon assistenttina, eli myös ammattiyhdistystoiminta ja järjestötyö on hänelle tuttua. Yhdyskuntalautakuntaan osallistumiseen Viljasta inspiroi halu vaikuttaa kotikaupunkiympäristöön.

– Ympäristö vaikuttaa kokonaisvaltaiseen terveyteen, myös hyvinvointiin ja mielenterveyteen. ympäristön viihtyisyys ja monimuotoisuus on tärkeä arvo, Viljanen kertoo.

Viljanen on muuttanut Tampereelle Helsingistä vuonna 2014. Yhdeksän vuoden aikana tapahtunutta muutosta Tampereessa hän kuvailee räjähdysmäiseksi. Kaupungissamme alkaa olla suuren kaupungin tuntua, mutta toisaalta täällä on myös helppo hengittää: puistojen ja vihreyden säilyttäminen on yhtä tärkeää kuin kaupungin rakentaminen.

Viljasen työpaikka Sähkötalo sijaitsee lähellä Rongankatua. Rongankadun tilanne on edelleen epäselvä: suunnitteilla on pyörätien ja liikenneympyrän rakentaminen. Tämä vähentää olennaisesti autopaikkoja, mikä ei ole kaikkien autoilijoiden mieleen.

Lähivuosina uusia asuinalueita ja tekosaaria

Olemme jo saaneet Tampereelle ratikan ja lähijunan, mutta paljon uutta on suunnitteilla myös tuleville vuosille.

– Yhdyskuntalautakunnassa puhuttavat tällä hetkellä isot kaavamuutokset ja se, mitä Tampereelle rakennetaan. Meille siis tulevat päätettäviksi asuinalueiden kaavat ja kaavamuutokset, täydennysrakentaminen, uusien asuinalueiden rakentaminen ja erilaiset tiehankkeet. Ratikan on tarkoitus kulkea seuraavaksi myös Härmälän ja Pirkkalan suuntaan. Ratikka on minusta kyllä tulevaisuuden liikennemuoto, Viljanen kertoo.

– Projekteja, johon olen lautakunnassa päässyt vaikuttamaan jo aivan niiden alkuvaiheessa ovat esimerkiksi Hakametsään tuleva Sport Campus ja uuden taidemuseon kaava Pyynikillä. Puheenaiheena on myös Pispalan alue ja se, mitä sinne saa rakentaa.

Hakametsän ilme tulee muuttumaan lähivuosina merkittävästi: Sport Campuksen rakentaminen merkitsee myös uusien asuinrakennusten rakentamista, viheralueiden lisäämistä ja monipuolisia harrastus- ja urheilumahdollisuuksia sekä uusia liiketiloja.

Pinnalla on edelleen myös Tampereen keskustan Rongankadun tilanne: Rongankadulle suunniteltu pyörätie jakaa edelleen mielipiteitä. On vielä epävarmaa, minkälainen pyörätie ja liikenneympyrä Rongankadulle tullaan rakentamaan.

Läntinen Tampere on saamassa lähivuosina aivan uuden asuinalueen, Hiedanrannan. Suunnitelmaan liittyy niin ikään Näsisaari, eli Näsijärveen rakenteilla oleva tekosaari, jossa on arvioilta 2030-luvulla mahdollista asua. Ratikan suunnitellaan aloittavan kulkeminen Näsisaaren läpi jo vuonna 2025.

Uuden rakentamista ja vanhan säilyttämistä sopivassa suhteessa

Viljasen mielestä Tampere on vetovoimainen kaupunki, johon ihmiset haluavat tulla.

– Olen todella innoissani Tampereen kehittymisestä. On hienoa olla myös itse vaikuttamassa oman ympäristönsä asioihin. Täällä tuntuu siltä, että on tullut kotiin: on esimerkiksi hienoa, että ympäri vuoden pääsee järveen uimaan – käyn talvisin avannossa. Nyt odottelen jäitä, että pääsisi Siilinkarille.

Kaupungin rakentaminen ja kehittäminen on tärkeää, mutta niin on myös monien asioiden säilyttäminen.

– Haluan, että Tampere säilyy ihmisläheisenä ja vihreänä kaupunkina. En halua, että tänne rakennetaan mitä tahansa, vaan että myös koskemattomia maastoja säilytetään, jotta meillä kaupunkilaisilla on tilaa liikkua. Kaikkea ei tarvitse rakentaa täyteen. Ympäristöä tulee arvostaa siten, että mahdollisimman paljon myös säästetään, Viljanen toteaa.

Teksti: Milla Zuev

Kuvat: Milla Zuev

Tampereen vuokratalosäätiö on Tampereen kaupungin perustama, voittoa tavoittelematon säätiö. Sen tarkoitus on tarjota muun muassa erilaisissa haasteellisissa elämäntilanteissa oleville ihmisille sekä pienituloisille asuntoja. VTS investoi myös rakentamiseen ja asuntojen osa- ja peruskorjauksiin huomattavia summia vuosittain.

Vuokratalosäätiön hallituksen puheenjohtaja Pekka Anttila kertoo säätiön vuokraavan noin sata asuntoa kuukaudessa. Kysyntää olisi kuitenkin enemmänkin: hakijoita kuukaudessa on noin 1500.

– Kun asuntoa tarjotaan, käytetään tarveharkintaa. Pohdimme, ketkä hakijoista tarvitsevat asunnon kaikista eniten. Meillä on tähän käytössä pisteytysjärjestelmä. Esimerkiksi erittäin kiireellinen tilanne on sellainen, jossa henkilöllä ei ole asuntoa lainkaan. Aiemmin vuokratasomme on ollut 24 prosenttia alempi Tampereen aiempaan vuokratasoon nähden, Anttila kommentoi.

Inflaatio oli marraskuussa yhdeksän prosenttia. Vuoden 2023 inflaatioksi on ennustettu viittä prosenttia. Vuodenvaihteessa VTS:n energianhankintasopimus päättyi – sen aikaisempi hinta oli 3,26 senttiä kilowattitunnilta. Vuonna 2023 voimaantulleen sopimuksen hinta on yli kaksinkertainen: 8,65 senttiä kilowattitunnilta. Sähkön arvonlisäverohuojennus kompensoi kustannuksia jonkin verran, mutta VTS:n talousarvioon on tämän pohjalta laskettu puolen miljoonan euron lisäkustannus. Myös Tampereen kaupungin lämmityskustannusten on odotettu nousevan 10 prosenttia.

– Maaliskuun alusta vuokriamme korotetaan 4,9 prosenttia. Toimintaamme ei voi ylläpitää tappiollisena. Kustannusten nousun vuoksi vuokrankorotukset ovat välttämättömiä, Anttila perustelee.

Vuokrankorotuksista päättää Vuokratalosäätiön hallitus. Yhteishallintolain mukaan hallituksessa on tällä hetkellä oltava kaksi paikkaa taloissa asuville ihmisille. Asukkaat pääsevät antamaan oman mielipiteensä vuokrankorotuksista. Asia menee edelleen käsiteltäväksi myös taloyhtiöiden hallituksille, jotka saavat kertoa, onko korotuksissa talojen asukkaiden mielestä korjaamisen varaa.

Energian säästäminen torjuu sähkökatkoja

Hallitus esittää, että kaikki suomalaiset, joiden sähköenergiamaksu ylittää 90 euron omavastuun rajan ja jotka maksavat sähköenergiastaan yli 10 senttiä kilowattitunnilta, olisivat oikeutettuja sähkötukeen marras-helmikuun sähkölaskuista. Tuki on 50 prosenttia sähköenergian osuudesta sähkölaskussa omavastuun jälkeen. SDP pyrki neuvotteluissa viittäkymmentä prosenttia korkeampaan korvaustasoon.

Sähkötuista huolimatta energian säästäminen on tärkeää tällä hetkellä. Suuri energian kulutus nostaa sähkökatkojen vaaraa. VTS-kodeilla asukkaita ohjeistetaan energiansäästöön erilaisin keinoin. Esimerkiksi vuoden 2022 viimeiseen asukaslehteen on koottu yleisiä energiansäästövinkkejä. Esimerkiksi sähkön tuntihinnan seuraaminen Fingrid-sovelluksesta on tärkeää, oli oma spimus sitten kiinteähintainen tai pörssisähkösopimus: suuri energiankulutus kalliilla tunneilla nostaa sähkökatkojen uhkaa, vaikka oma kilowattituntihinta olisikin kiinteästi halvempi kuin pörssihinta.

Sähkökatkoja ajatellen asukkaita ohjeistetaan hankkimaan varavirtalähteitä, taskulamppuja ja kotivaraa sen varalta, että kaupat joutuvat sulkemaan ovensa sähkökatkon vuoksi. Kylmänä vuodenaikana jääkaapissa ja pakastimessa säilytettävä ruoka säilyy myös parvekkeella. Veden tulon lakkaamiseen kannattaa varautua muutamalla vesipullolla.

Marraskuussa Vuokratalosäätiö järjesti Ekotreffit-tapahtuman, jossa vinkkejä energian säästämiseen jakoivat niin asukkaista koostuva ekotiimi kuin VTS-kotien omat energia-asiantuntijatkin. Paikalla oli myös Ekokumppanit Oy:n, Pirkanmaan jätehuolto Oy:n Tampereen Veden ja Nextiili ry:n edustajia.

– Kannustamme asukkaitamme esimerkiksi sisälämpötilan laskemiseen, asunnoista löytyvän vesimittarin seuraamiseen ja lämpimän veden kulutuksen säännöstelemiseen. Jo esimerkiksi led-valoja hankkimalla energiaa säästyy merkittävästi, Anttila kuvailee.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Vuodenvaihteessa sosiaali- ja terveyspalvelut ja pelastustoimi siirtyivät kunnilta hyvinvointialueiden vastuulle. SDP on suurin puolue Pirhan eli Pirkanmaan hyvinvointialueen henkilöstöjaostossa, jonka puheenjohtajana toimii Ulla Kampman. Kampman on myös elinvoima- ja osaamislautakunnan jäsen Tampereella.

Pirhan henkilöstöjaosto päättää tai valmistelee hyvinvointialueen hallituksen päätettäväksi laajat hyvinvointialueen henkilöstöön vaikuttavat asiat.

– Päätämme esimerkiksi hyvinvointialueen työntekijöiden palkkauksen perusteista, vaikka ammattiliitot päättävätkin lopulta itse palkoista. Teemme myös ehdotuksia henkilöstöeduista, kuten hyvinvointiseteleistä, tyky-eduista ja erilaisesta palkitsemisesta.

– Meille myös esitellään laajat henkilöstöön vaikuttavat asiat ja muutokset, kuten nyt julkisuudessakin ollut ohjelmistoavusteinen työvuorosuunnittelu. Olemme saaneet esittää mielipiteemme tästä, vaikka käyttöönotto onkin työnantajan päätös. Toisin sanoen pyrimme siis vaikuttamaan henkilöstöön vaikuttaviin asioihin, Kampman tiivistää henkilöstöjaoston tehtäviä.

Riittävä sote-henkilöstö ja hyvä johtaminen edellä

Hyvinvointialueiden uudet toimielimet ovat vuoden alussa vasta aloittamassa toimintaansa, mutta heti alkuun ollaan suurten kysymysten äärellä.

– Toivon, että henkilöstön riittävyys ja johtaminen tulisivat henkilöstöjaostossa aivan ensimmäisenä käsíttelyyn. Sosiaali- ja terveysalalla on hirvittävä työvoimapula. Kun kotihoitokin on nyt siirtynyt hyvinvointialueen harteille, on siellä mittava lähihoitajapula. Nämä ovat kaikkein tärkeimpiä asioita, joita meidän henkilöstöjaostossa täytyy alkaa ratkoa ensimmäisenä, Kampman kommentoi.

Kampman on itse työskennellyt leikkaussalihoitajana yli 20 vuoden ajan. Nykyään hän työskentelee Tampereen yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa opetuskoordinaattorina ja hoitotaitojen opettajana.

– Hoitotyötä tehdessäni tunsin tekeväni arvokasta työtä. Kuunnellessani nykyisiä hoitajia, he puhuvat itsestään ja työstään halveksuvasti. Tämä on pakko muuttaa. Jokainen tietää, miten iso asia terveys on ihmisen elämässä – ilman terveyttä ei ole mitään. Jos hoitotyötä ei vaalita ja arvosteta, on sen hirvittävä arvotyhjiö. Meidän on hyvinvointialueella vihdoin pystyttävä osoittamaan työntekijöille se, että heidän työnsä on tärkeää, ja että he ovat oman työnsä asiantuntijoita, Kampman vaatii.

Työn arvostaminen kertoo paljon yhteiskunnan pohjimmaisista arvoista.

– On mielenkiintoista, että AMK-tasoista insinöörikoulutusta arvostetaan paljon enemmän kuin samantasoista sairaanhoitajakoulutusta, vaikka molemmat koulutukset ovat yhtä pitkiä ja vaativia.

Perusterveydenhoito uudelleenrakennettava

Hoitotyön heikolla arvostuksella ja työn vaativuutta vastaamattomalla palkkauksella on pitkät juuret.

Kampman kertoo olleensa aikanaan töissä apuhoitajan nimikkeellä, joka edelsi lähihoitajaa. Apuhoitajia pidettiin suuressa arvossa. Kun lähihoitajia alettiin kouluttaa, ei opetukseen annettu riittäviä resursseja, ja työelämään pääsi henkilöitä, joilla ei kuitenkaan käytännössä ollut riittävää koulutusta.

Syntyi laajempi mielikuva osaamattomuudesta, vaikka todellisuudessa lähihoitajakoulutus on hyvin vaativa. Kampmanin mukaan tämä, ja 1990-luvun lamasta alkanut perusterveydenhoidon palveluiden supistaminen on lopulta johtanut myös erikoissairaanhoidon kuormittumiseen, kun perusterveydenhoito ei toimi.

– Terveydenhoito on alue, josta kuntien on ollut helppo nipistää rahaa sellaisiin hankintoihin, joita halutaan enemmän, kuten erilaiseen rakentamiseen. Erityisesti mielenterveyspalvelut on puhkisäästetty alue – voi olla niin, että ensimmäinen hoitokontakti on sairaala, jolloin tilanne on jo pitkällä. Oma toiveeni on, että hyvinvointialueet pystyvät uudelleenrakentamaan toimivan perusterveydenhoidon, jotta terveysongelmiin voidaan puuttua ennen kriisiytymistä ja erikoissairaanhoidon tarvetta.

– Menneisyydessä on tehty suuria linjanvetovirheitä. Yhteiskunnalla on kyllä rahaa niihin asioihin, joita oikeasti halutaan. Jotkut asiat maksavat, ja ne saavat maksaa, Kampman tiivistää.

Sote-alojen koulutusta terästettävä

Kampman odottaa Pirkanmaan hyvinvointialueelle kaikille asukkaille tasapuolisia rakenteellisia ratkaisuja, eli saavutettavia sote-palveluja kaikille.

– Toivon myös, että digitalisaatiota kehitettäisiin, ja ettei sitä jätettäisi kehittämättä raha-asioiden vuoksi. Tarvitsemme yhtenäistetyt digipalvelut. Esimerkiksi etävastaanotot ovat lisääntyneet, ja monet tutkimukset ovat osoittaneet, että ne ovat oikein toteutettuina yhtä tehokkaita kuin kasvokkain tapaaminen. Lisäksi toivon, että alue alkaa vetää työntekijöitä – vuokratyövoima on tällä hetkellä todella kallista, koska ihmiset ovat jättäneet työpaikkansa, koska heillä ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa työhönsä, tai esimerkiksi työvuoroihin tai lomiin, Kampman kaavailee.

Kuinka sotehenkilökuntaa saadaan lisää? Julkisuudessa puhutaan paljon koulutuspaikkojen lisäämisestä, jotta koulutettuja ihmisiä saataisiin lisää, mutta onko koulutetun henkilöstön riittämättömyys ongelman juuri?

– Meillä on Suomessa tällä hetkellä eniten koulutettuja lääkäreitä historian aikana. Meillä on myös paljon koulutettuja hoitoalan ihmisiä, mutta he ovat lähteneet alalta. En usko koulutuksen lisäämiseen sinänsä, vaan sen terästämiseen. Koulutuksen tulee olla tarkkaan suunniteltua ja kontrolloitua, jotta emme kouluttaisi henkilöitä, jotka eivät lopulta kykene työhön.

– Koulutuksen tulee olla myös arvostettua. Arvostetusta koulutuksesta valmistuu hoitajia, jotka eivät suostu alistumaan. Myös palkkauksen on pakko muuttua, eli hoitoalan palkkoja on pakko korottaa. Tämä on nähty jo Ruotsissa ja Norjassa.

Työntekijöillä on myös oltava sananvaltaa ja mahdollisuuksia vaikuttaa työhönsä.

– Nuorissa on tulevaisuus. Nyt jo näkee, että tämän päivän nuoret eivät suostu alistumaan sellaiseen hierarkkiseen työelämään, joka sairaaloissa on valitettavasti edelleen pitkälti voimassa, Kampman kommentoi.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Outi Mikkola, 28, on jo monella tavalla yhteiskunnallisen vaikuttamisen konkari: hän on toiminut Demarinuorten liittohallituksessa ja Tampereen Demarinuorten puheenjohtajana, ollut kuntavaaliehdokkaana ja viimeisimpänä tullut valituksi Tampereen Kirkkovaltuustoon sekä Messukylän seurakunnan seurakuntaneuvostoon. Ammatiltaan hän on yhteisöpedagogi ja opiskelee parhaillaan YAMK-tutkintoa yhteisöpedagogiikasta.

Seurakuntavaalien jälkeen Mikkola valittiin Tampereen Kirkkodemareiden puheenjohtajaksi. Nuori puheenjohtaja on jo ottanut uudenlaisia edistysaskeleita tuoreessa työssään: hän pyrkii saavutettavuuteen ja avoimuuteen tiedonsaannissa.

– Perustin ensimmäisenä ryhmällemme verkkokansion, johon tulemme kokoamaan kaikki pöytäkirjamme, päätöksemme ja tietomme. Kaikkien edellisten kausien materiaali on olemassa ainoastaan arkistoituina paperiversioina. Varmasti saisin käsiini nämä tiedot halutessani, mutta tietojen löytyminen järjestettynä yhdestä paikasta lisää avoimuutta ja saavutettavuutta, Mikkola perustelee.

– Nyt voimme esimerkiksi neljän vuoden kuluttua tarkistaa todella helposti missä tahansa, mitä kokouksissa on päätetty.

Arkistokaappeihin lukituista paperipinoista tämä ei toki onnistuisi. Myös ryhmän kaikki tähänastiset tapaamiset on järjestetty etäkokouksina.

– Pyrimme siirtymään nykyaikaan ja digiaikaan, Mikkola visioi.

– Ehkä tämä kertoo minusta ihmisenä: haluan lähteä heti kehittämään toimintatapoja ja miettiä, voisiko asioita tehdä hieman toisella tavalla.

Kirkkovaltuustossa ja seurakuntaneuvostossa tehdään merkittäviä arvovalintoja

Kirkkovaltuusto päättää seurakuntayhtymän keskeisistä asioista: esimerkiksi laatii toimintasuunnitelman ja talousarvion, päättää veroprosentin ja sen, mihin kirkon rahoja suunnataan ja ketkä toimivat tietyissä tärkeissä seurakunnan tehtävissä. Seurakuntaneuvosto puolestaan päättää oman seurakuntansa varojen käytöstä, laatii lausuntoja kirkkovaltuustolle ja johtaa seurakuntansa toimintaa.

Rahojen käyttö on merkittävä arvovalinta.

– Monet kulut ja menot ovat tällä hetkellä todella kovia kaikille ihmisille, mutta erityisesti vähäosaisille. Mikä kirkon rooli tässä on? Autammeko läpi kriiseistä vai olemmeko vain hiljaa ja hyväksymme? Mikkola pohtii.

Seurakunnat kykenevät auttamaan taloudellisissa kriiseissä esimerkiksi diakoniatyön ja ruokajakelujen sekä yhteisruokailujen muodossa.

– Taloudellisen kriisin lisäksi ilmastonmuutos on todella iso kysymys. Paljonko pystymme esimerkiksi tarjottavan ja jaettavan ruoan kautta vaikuttamaan kirkon hiilijalanjälkeen ja miten? Ruokaa jaetaan kuitenkin todella suuria määriä.

Mikkola on ajatellut myös nuoria aikuisia, jotka jäävät usein seurakuntaelämän tarjoamien menojen ulkopuolelle.

– Lapsille järjestetään esimerkiksi loppuunmyytäviä leirejä sekä erilaisia kerhoja eri seurakunnissa. Vanhemmalle väestölle on esimerkiksi kahvitapaamisia ja ruokailuja. Nuorille aikuisille, itseni ikäisille, hieman nuoremmille ja vanhemmille, ei tällä hetkellä oikeastaan ole heille kohdennettua paikkaa tai tilaisuuksia, joihin mennä. Tietenkin jokainen voi mennä tavalliseen jumalanpalvelukseen tai konserttiin, mutta nuoret aikuiset ovat tavallaan väliinputoajien ryhmä seurakunnissa, Mikkola miettii.

Nuorten osallisuutta tukemassa

Mikkolalla on pitkä kokemus erilaisista luottamustehtävistä. Hän on myös päässyt käyttämään koulutustaustansa tuomia taitoja tehtävissään. Luottamustehtävät ovat Mikkolan mukaan kuitenkin sellaisia, jotka oppii vain tekemällä: mukaan itseä kiinnostavaan toimintaan voi lähteä kuka vain.

– Nuorten osallisuuden edistämiseksi paras keino on ottaa nuoret oikeasti mukaan päätöksentekoon. On monia lautakuntia, joiden kokouksissa nuorisovaltuusto saa puhe- ja läsnäolo-oikeuden, mutta ei äänioikeutta. Nuoret ovat näissä lautakunnissa enemmänkin seuraajan osassa kuin aktiivisina osallisina. On aivan eri asia olla oikeasti äänioikeutettu, jonka ääni voi ratkaista jonkin tärkeän asian kuin vain seurata päätöksentekoa sivusta. Nyt voin oman itseni kautta tuoda nuorten ääntä paremmin esiin, Mikkola pohtii.

– Vaalien alla osallistuin erääseen paneelikeskusteluun, jossa oli yli sata nuorta kuuntelemassa. Se on todella suuri määrä. Nuoret ovat kiinnostuneita vaikuttamisesta.

– Meidän ryhmämme on hyvin yhteistyöhenkinen: olemme kokoontuneet omalla porukallamme ja pohtineet kunkin jäsenen kiinnostuksenkohteita sekä vahvuuksia, ja jakaneet eri toimielinpaikkoja näiden perusteella. Ei ole hyvä, jos samoille henkilöille kertyvät kaikki paikat. Demokratia on sitä, että valta ei keskity, vaan se jaetaan.

Eduskuntavaalien alla Mikkola toivoo voivansa edistää ihmisten äänestysaktiivisuutta.

– Odotan sitä, että pääsen keskustelemaan ihmisten kanssa eri tilaisuuksissa. Olet jo silloin demokratian sankari, kun annat oman äänesi ehdokkaalle, jonka valitset. Olen itse hyvä esimerkki siitä, kuinka yksikin ääni merkitsee: kuntavaaleissa olin tasoissa toisen ehdokkaan kanssa varavaltuutetun paikasta, ja asia ratkaistiin arvalla. Toinen henkilö sai varavaltuutetun paikan.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Tampereen kunnallispolitiikan vaikuttajiin ja lopulta kahden tärkeimmän luottamushenkilön joukkoon kuuluneet Pauli Ruoholahti (sd.) ja Seppo Rantanen (kok.) ovat julkaisseet yhteisen poliittisen omaelämänkerran. Kaksikko on määrittänyt kirjan kertomukseksi.

186-senttisen Ruoholahden ja 198-senttisen Rantasen kirja avautuu lukijansa eteen täysin eri tavalla kuin vaikkapa pro gradu -tutkielma tai politiikan tutkijan teos tamperelaisesta kunnallispolitiikasta viimeisen 30 vuoden aikana. Lukija tuntee pääsevän mukaan politiikan kulisseihin ja ryhmähuoneisiin.

– Toimittaja Matti Pitko luki kirjan ennakkoon ja totesi, että ”tämä pitäisi olla jokaisen tamperelaisen peruskoululaisen pulpetissa, Ruoholahti sanoo.

Kaksikon erottaa aate, mutta juuri siksi kirja onkin herkullista luettavaa. Kumpikin on kirjoittanut omat lukunsa kirjaan, mutta he kirjoittivat myös yhdessä joitakin lukuja. Politiikka yhdisti miehet ja 30 vuoden yhteistyö on opettanut tuntemaan toisen ja hänen ajattelunsa.  Kirjassa on huomattavan paljon kuntapoliitikkoja ja valtakunnan tason poliitikkoja, joiden nimet löytyvät sisällysluettelosta.

Ruoholahti pitää mahdottomana, että kirja olisi syntynyt jonkun muun kuin Seppo Rantasen kanssa.

– Ollessamme ryhmyreitä emme koskaan saaneet aikaiseksi kunnon riitaa. Kumpikin tiesi, että kaverin luokse on jossain vaiheessa aina palattava, joten siltojen polttaminen oli turhaa. Kumpikin piti hyvin tärkeänä puhevälien säilymistä, vaikka asioista saatoimmekin olla ajoittain eri mieltä.

Teksti pitää lukijansa otteessaan

Kirjoittamisen aloittamista edelsivät pohdinnat kirjan sisällöstä ja työnjaosta. Pitkän pojat -kirjasta tulikin tekijöidensä näköinen eli oman tuotoksen ohella on myös yhteistyön tuloksena syntynyttä tekstiä muun muassa pormestarimallista ja aseveliakselista.

– Suurin osa kirjasta on kirjoitettu itsenäisesti vailla toisen panosta. Muutaman kohdan kirjoitimme yhteistyönä ja jos näytti siltä, että muistimme asiat eri tavalla, niin kysyin, että kuinka tästä eteenpäin. Seppo vastasi, että teemme kompromissin.

Ruoholahden ja Rantasen kirja on monella tavalla mielenkiintoista luettavaa. Se, että kaksi eri aatemaailmoja edustajaa ja pitkään merkittävää valtaa käyttänyttä henkilöä kirjoittaa omannäköistä ja omakohtaisesti koettua tekstiä pitää lukijan otteessa ja hereillä. Näin ei aina käy, kun asioita tarkastelee ulkopuolinen historioitsija tai politiikantutkija.

Ruoholahti on ollut pois kaupunginvaltuuston salista kymmenen vuotta ja Rantanen neljä vuotta pitempään. Totta kai kaksikko seuraa Tampereen päivänpolitiikkaa, mutta Ruoholahti on pyrkinyt pitämään mielipiteensä itsellään.

Ensimmäisen pormestarin Timo P. Niemisen valinnan myötä ”homma levisi käsiin” Ruoholahden mukaan.

– Vaalitulosta ei enää kunnioitettu vaan sopimalla ja juonimalla diilejä demarit pelattiin ulos. Niemisen jälkeen kahden seuraavan pormestarin kaudella eli Lauri Lylyn ja Anna-Kaisa Ikosen kausilla on palattu demokratiaan. Kaksi suurinta puoluetta ovat jälleen ottaneet vastuun ja heti vaalien jälkeen on tehty pormestarisopimus ja tähän sitoutuneet ovat pitäneet kiinni sopimuksesta, sanoo Ruoholahti.

28 vuotta kaupunginvaltuutettuna ollut Ruoholahti antaa myönteistä palautetta SDP:n ja kokoomuksen valtuustoryhmän johtajille ja valtuutetuille.

– Olen taas kovin luottavainen politiikan tekemiseen Tampereella, sanoo Ruoholahti.

Yhteistyötä ilman akselia

Aseveliakseli, suomalaisen kuntapolitiikan yksi tunnetuimmista termeistä on alkuperäisessä muodossaan ja tarkoituksessaan loppunut. Menneiltä vuosikymmeniltä tuttu asioiden junttaaminen (jyrääminen suomeksi) on aikoja sitten kuopattu ja tilalle on tullut kahden isoimman puolueen pitkään jatkunut yhteistyö paremmin hyväksytyimmillä tavoilla.

Aseveliakseli oli Ruoholahden mukaan oman aikakautensa tuote.

– Yhteistyön henki on vahvana olemassa. Timo P. Niemisen pormestarikauden jälkeen Tampereella palattiin siihen, että kaksi isointa puoluetta kantaa vastuun ja hakee kompromisseja. Kukaan ei pysty yksin päättämään, Ruoholahti sanoo.

Pauli Ruoholahti: kaupunginjohtaja vai pormestari?

– Pormestarimalli ottaa asioiden valmisteluun mukaan luottamushenkilöt jo aikaisessa vaiheessa. Toisin kuin kaupunginjohtaja- tai kuntajohtajamallissa, voivat luottamushenkilöt Tampereella ohjata kehityksen suuntaa kun aiemmin luottamushenkilöt vain hyväksyivät tai hylkäsivät.

Seppo Rantanen-Pauli Ruoholahti: Pitkät pojat, 239 sivua. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2022.

Pitkät pojat -kirjaa on saatavissa Tampereen SDP:n toimistosta Hämeenpuisto 28, 5. kerros. Kirjan hinta on 25 euroa.

Teksti ja kuvat: Ismo Alhoniemi

Jussi Lahtinen on ollut Tampereen asunto- ja kiinteistölautakunnan jäsen yli vuoden ajan. Aiempaa kokemusta poliittisista luottamustehtävistä hänellä ei ollut, mutta hyvinvointivaltiotutkijalle lautakuntatyöskentely on ollut hyvin opettavaista ja luontevaa. Lahtisen väitöskirja hyvinvointivaltion historiasta valmistuu vuoden 2023 aikana.

Tänä vuonna asunto- ja kiinteistölautakunnassa on päätetty Tampereen kaupungin asunto- ja maapolitiikan linjauksista vuosille 2022–2025. Linjauksissa huomioidaan Tampere kasvavana kaupunkina ja kiinnitetään huomiota asumisen ja alueiden laatuun, kohtuuhintaisten asuntojen tuotantoon ja asunnottomuuden hillitsemiseen.

– Lautakunnassa tehdään hyvinkin SDP:n linjan mukaista politiikkaa jo siksi, että meillä on lautakunnan puheenjohtajuus, Lahtinen kommentoi. Pekka Salmi toimii asunto- ja kiinteistölautakunnan puheenjohtajana.

Rakentava tunnelma

– Asunto- ja kiinteistölautakunnassa on hyvin rakentava tunnelma. Olemme saaneet todella hyvin asioita eteenpäin – oikeista ongelmakohdista on päästy ja ollaan pääsemässä yli. Esimerkiksi uusia päiväkoteja on rakennettu vanhojen esimerkiksi homeongelmista kärsineiden tilalle. Vanhoja tiloja on remontoitukin.

Lähiöprojektit ovat yksi aidosti kaupunkilaisille näkyvä asunto- ja kiinteistölautakunnan saavutus.

– Lähiöprojekteissa katsotaan uudistusta kaipaavia asuinalueita kokonaisuuksina. Tähän mennessä projekti on toteutettu Tesomalla. Sinne rakennettiin uusi keskus ja kirjasto. Lisäksi projekti on toteutettu Multisillan ja Peltolammin alueella. Nyt alkamassa on Annala-Kaukajärven alueen parantaminen, Lahtinen kertoo.

– Eräs tärkeä päätöksemme liittyy Tampereen kaupungin omistamien tonttien vuokrien korotuksiin. Tähän saakka vuokrat on tarkistettu 50 vuoden välein, minkä vuoksi vuokra on noussut kerralla moninkertaiseksi. Olemme kehittäneet tonttien vuokrien nousuun porrastuksen, jossa vuokrat edelleen nousevat, mutta järjettömän suuruisia korotuksia ei voi enää tulla, sillä ne nousevat useammin ja maltilla.

– Kohtuuhintainen asuntotuotanto on Tampereelle tärkeää. Joka vuodelle on oma tavoitteensa siitä, miten paljon kohtuuhintaisia asuntoja tulee rakentaa. Tänä vuonna tavoite ollaan lähes saavuttamassa. Olemme kuitenkin keskustelleet siitä, että tämä tavoite pitäisi saavuttaa aina.

Väitöskirja hyvinvointivaltion suuresta kertomuksesta

Lahtisen väitöskirja yhdistelee historiantutkimusta ja kertomuksentutkimusta. Myös Tampereen yliopiston kirjallisuudentutkimuksen oppiaineen henkilökuntaa on ollut antamassa arvokasta tietoa tutkimusta varten. Väitöskirjassa Lahtinen hyödyntää 70-luvun työläiskirjallisuutta; 60- ja 70-lukujen työläiskirjallisuus toimi myös hänen pro gradu -tutkielmansa lähdeaineistona.

– Tutkin väitöskirjassani sitä, minkälaisia suuria hegemonisia kertomuksia Suomessa on ollut, ja minkälaisia vastakertomuksia niille on luotu.

– Aineistonani on ollut työläiskirjallisuus. 70-luku oli työväenliikkeen kulta-aikaa, ja pyrin löytämään tuon ajan kirjallisuudesta vastakertomuksen ”modernisaation kulta-aika” -kertomukselle, että työväenliikkeen suurelle kertomukselle.

Suuret kertomukset tai metakertomukset ovat lähellä uskomuksia ja ideologioita: esimerkiksi usko edistykseen ja hyvinvoinnin kasvuun. Suuret kertomukset voivat olla myös osa poliittista retoriikkaa – niiden avulla voidaan perustella vallankäyttöä.

– Suomessa on puhuttu niin sanotusta hyvinvointivaltioprojektista ja siitä, että hyvinvointivaltio rakennettiin 1970-luvulla. Tutkielmaa tehdessäni kävi ilmi, että itse asiassa 70-luvun työläiskirjallisuudessa ei ole ollut viitteitä kertomukseen hyvinvointivaltioprojektista, vaikka toki hyvinvoinnin ja elintason kasvun kertomus siellä on.

– Suuri suomalainen tarina hyvinvointivaltiosta on luotu 90-luvun laman aikana ja sen jälkeen. Tämä yllätti minut, sillä oletin, että tarinaa olisi jo 70-luvun kirjallisuudessa kerrottu, Lahtinen pohtii.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Paula Virolainen on toiminut Tulevaisuusdemareiden puheenjohtajana pian kolmen vuoden ajan ja vuodenvaihteessa jatkaa neljännelle vuodelleen.

Uudenlaisen ja aktiivisen toiminnan kehittäminen Pirkanmaalla ja Tampereella yhdessä kunnallisjärjestön kanssa, sekä tamperelaisten ja pirkanmaalaisten SDP:n ehdokkaiden tukeminen heidän eduskuntavaalityössään ovat tällä hetkellä Tulevaisuusdemareiden toiminnan painopisteitä.

– Me järjestämme maanantaimarkkinat kerran kuukaudessa. Ihmisten kohtaaminen kasvokkain on erittäin tärkeää: ihmiset saavat purkaa omia ajatuksiaan ja kertoa toiveitaan. Yleensä maanantaimarkkinoilla on aina paikalla SDP:n kansanedustajia, joiden kanssa ihmiset saavat keskustella. Näin ihmiset saavat äänensä kuuluviin eduskunnassakin.

– Olen itse myös Ilmari Nurmisen tukiryhmässä. Puheenjohtajana ja äänestäjänä voin tietenkin antaa oman ääneni vain yhdelle ehdokkaalle, mutta kaikkia muitakin ehdokkaita tuetaan ja heille peukutetaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

Arvojen pohjalta

Paula Virolaiselle sosialidemokratian arvot ovat tärkeitä.

– Tärkeimpiä arvoja minulle ovat oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. Oikeudenmukaisuus ei aina toteudu tässä yhteiskunnassa. Solidaarisuus, yhteisten asioiden hoitaminen ja yhteiskuntavaikuttaminen ovat minulle tärkeitä asioita. Kaikkien näiden arvojen eteen tulee tehdä töitä.

– Lisäksi minulle erittäin tärkeää on perhe. Olen pienviljelijäkodista, ja osa sukulaisistani on toiminut vasemmistopuolueissa. Myös puolueosastosta tulee ikään kuin perhe.

Tulevaisuusdemarien puheenjohtajaksi Virolainen päätyi kuin sattumalta. Aiempaa kokemusta puheenjohtajuudesta sinänsä ei ollut, mutta yhdistystoiminnasta kyllä.

– Puheenjohtajuuden suhteen lähdin opintielle – opiskelin yhteisöpedagogiaa ja yhdistysten johtamista. Muuten minulla on monen vuosikymmenen tausta hoitoalalla ja luottamushenkilönä. Mukaan oli helppo lähteä, kun yhdistystoiminnan perusasioita ei tarvinnut opetella aivan ulkoa, Virolainen kuvailee.

Miten pitkän hoitoalan uran tehnyt näkee terveydenhoidon kriisin?

Nyky-Suomessa moni pohtii, mitä julkiselle terveydenhoidolle on tapahtunut. Päivystykset tulvivat yli, lääkäriaikoja ei saa, puhutaan potilasturvallisuuden vaarantumisesta. Mikä tähän on johtanut?

– Olin 40 vuotta sosiaali- ja terveysalan töissä niin aikuispuolella, perhepäivähoitajana kuin liitoissa luottamusmiehenä ja toimitsijanakin, ennen kuin kymmenen vuotta sitten jäin eläkkeelle. Vaikka itselläni on aina ollut hyvät esihenkilöt, koin luottamusmiehenä toimiessani, että johtamistapa vaikuttaa paljon työhyvinvointiin. Johtaminen ei saisi olla käskyttämistä ylhäältä alas, vaan tasa-arvoista ja oikeudenmukaista.

– Palkkauksesta on puhuttu hoitoalalla todella pitkään, eikä riittämätön palkkaus ole uusi asia.

Sosiaali- ja terveysalalla kiire näyttää lisääntyneen erittäin paljon vuosikymmenten aikana.

– Itse hoitoportaassa toimiessani ihan näin kiire ei ollut. Perhepäivähoidossa olleille lapsille riitti kyllä syliä. Ennen kuluvan vuosituhannen vaihdetta ajasta alkoi olla enemmän pulaa. Silloin siirryin itse aikuispuolelle ja luottamushenkilötoimintaan, enkä enää tehnyt yhtä suorittavaa työtä kuin aikaisemmin, Virolainen muistelee.

– Nykyään sosiaali- ja terveysalan töissä korostuu kiire. Työtehtävät hoidetaan kello kourassa. Sähköisiä apuvälineitä on kehitetty helpottamaan työtä, mutta ne vaikuttavat osin vieneen aikaa kasvokkain kohtaamiselta asiakkaan kanssa. Omana aikanani kirjaukset tehtiin paperilla ja kynällä käsin, ja asiakkaan kanssa keskustelemiselle jäi aikaa. Nyt on tuijotettava ruutua.

Tärkeintä aito kohtaaminen

– Aito läsnäolo, kuunteleminen, on tärkeää. Kuuntelevalle ihmiselle on helppo puhua. Nykyään tähän on harvoin mahdollisuuksia hoitoalan töissä.

– Joulun ja uuden vuoden tervehdyksenä haluan toivottaa kaikille rauhaa maahan, maailmanrauhaa ja hyvää tahtoa toisiaan kohtaan. Toivottavasti SDP:n arvot toteutuvat tänäkin jouluna, ja erityisesti tulevana vuotena. Oikein hyvää joulua kaikille tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti, toivottaa Virolainen.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev