Kun Pekka Salmi kesäkuussa päätti tehtävänsä Tampereen Sosialidemokraattisen valtuustoryhmän puheenjohtajana, astui hänen kenkiinsä pitkän linjan demarivaikuttaja Atanas Aleksovski. Aleksovski kertoo saaneensa usealta taholta pyyntöjä tarttua puheenjohtajan toimeen. Hänellä on tehtävästä myös aikaisempaa kokemusta.

– On mukavaa, kun kuntalaisilta ja ryhmän jäseniltä on tullut luottamusta. Toki olen haastavan tilanteen edessä, kun puheenjohtaja-aikanani tehdään vaalityö kuntavaaleissa – ja erityisesti innostuinkin siitä, että saan antaa työpanokseni haastavassa tilanteessa. Kaupunginhallituksessa en juuri nyt ole, vaan kohdistan työpanokseni tärkeimpiin tehtäviin, Aleksovski kuvaa.

SDP:n valtuustoryhmällä on Aleksovskin mukaan hyvä ryhmähenki, ja yhteistyö muiden valtuustoryhmien kanssa toimii hyvin.

– Mielelläni palasin takaisin näihin tehtäviin, Aleksovski sanoo.

Demarit taas ykkösryhmäksi

Aleksovskilla on vaalivuoden suhteen selkeät tavoitteet. Hän haluaa demareista jälleen Tampereen ykkösryhmän.

– Minulla on paljon annettavaa kaupungille – neuvottelutaitoja ja pitkä poliittinen ura. Minun on helppo hahmottaa, mistä tehtävässä on kyse, eikä mitään uutta varsinaisesti tarvitse opetella. Kaikkien osaamista on helppo hyödyntää keskustelujen kautta, Aleksovski sanoo.

Aleksovski on ollut politiikassa mukana noin 20 vuotta.

Itse puheenjohtajuus tarkoittaa Aleksovskin mukaan perinteistä ryhmäjohtamista, neuvotteluita muiden valtuustoryhmien kanssa ja työskentelyä kaupunginhallituksen kanssa. Lisäksi hän valmistelee kaupunginvaltuuston kokoukset. Aleksovski on myös kunnallisjärjestön hallituksessa ja vaalityöryhmässä mukana.

– Vaalityötä täytyy tehdä yhdessä kunnallisjärjestölle ja puolueelle. Tässä on kyse siitä, minkälaista politiikkaa tehdään. Edistämme tavoitteidemme toteutumista, näymme paljon kentällä ja tapahtumissa ja puhumme paljon ihmisten kanssa, Aleksovski kertoo.

– Menemme vaaleihin voittamaan ne, ja siihen tarvitaan kaikkia. Puheenjohtaja on kuin orkesterinjohtaja, ja orkesteria pitää johtaa niin hyvin, että se soi kuntalaisille asti. Olen todella iloinen ja yllättynyt, että vastaanottoni on ollut todella hyvää, Aleksovski lisää.

Avointa keskusteluja – erilaiset mielipiteet hyväksytään

Puheenjohtajana Aleksovski tavoittelee vapaata keskustelua yhteisten tavoitteiden läpiviemiseksi.

– Annan paljon tilaa keskustelulle. Valtuustoryhmä hakee linjaukset ja valmistautuu neuvotteluihin. Uskon, että keskustelun kautta löytyy aina paras vaihtoehto ja sellainen ratkaisu, johon kaikki pystyvät myöntymään. Politiikassa tehdään myös kompromisseja, sillä tuskin kukaan pärjää politiikassa yksin, Aleksovski toteaa.

Kuntalaisille Aleksovski haluaa vakuuttaa olevansa jatkossakin sanansa pitävä, avoin ja helposti lähestyttävä mies.

– Teemme, mitä lupaamme, ja yritämme parhaamme. SDP on edelleen varteenotettava puolue ja ryhmä, joka vaikeissa tilanteissa pystyy hoitamaan asiat parhaalla mahdollisella tavalla. Haluan myös kutsua kaikki mukaan vaalityöhön, ja kiittää kaikkia, jotka tähän mennessä ovat tehneet ja tulevaisuudessa tulevat tekemään työtä SDP:n hyväksi, Aleksovski päättää.

Saana Kuusipalo, 28, oli pitkään Tampereen kaupungin varavaltuutettuna, kunnes hän syntymäpäivänään 10. kesäkuuta nousi varsinaiseksi valtuutetuksi. Nousun taustalla oli Sanna Marinin paikkakunnanvaihdos sekä Pekka Salmen nousu Tampereen kaupungin elinvoimajohtajaksi. Jo varavaltuutettuna Kuusipalo oli hyvin aktiivinen toimija ja jätti esimerkiksi useita valtuustoaloitteita.

Kuusipalo kokee valtuutetuksi nousun helpottavan yhteiskunnallisen työn tekemistä.

– Valtuutettuna oleminen on tuntunut hyvältä. Varavaltuutetut saavat yleensä tiedon kokoukseen pääsemisestä lyhyellä varoitusajalla, ja silti kokouksiin täytyy valmistautua huolellisesti esimerkiksi, jos haluaa jättää aloitteita. Työtä helpottaa se, että tietää pääsevänsä kokoukseen – omia puheenvuoroja ja aloitteita on näin helpompi suunnitella, Kuusipalo summaa.

Valtuustoaloite jokihelmisimpukoiden suojelemiseksi

Kuusipalo jättää tänään maanantaina 16. syyskuuta valtuustoaloitteen erittäin uhanalaisen jokihelmisimpukan eli raakun suojelemiseksi Tampereen kaupungin toiminnassa.

– Tällä hetkellä Tampereen Vesi oy pumppaa vettä Pinsiönlähteestä, ja se vaikuttaa lähialueen jokien vedenkorkeuksiin. Tämän vuoksi jokihelmisimpukan lisääntyminen on estynyt yli 20 vuotta, ja sen kanta on pienentynyt merkittävästi. Esitän, että Tampereen Vesi oy lopettaa pumppauksen tuolta alueelta kokonaan, Kuusipalo kertoo.

”Nykyinen vedenotto heikentää kriittisimpänä tekijänä joessa elävän erittäin uhanalaisen, tiukasti suojellun jokihelmisimpukan eli raakun sekä raakun isäntäkalana olevan purotaimenen elinolosuhteita (Pirkanmaan ELY-keskuksen, Hämeenkyrön kunnan, Nokian kaupungin ja Ylöjärven kaupungin raakkuhankkeet ja seurantatulokset). Raakku ei nykyoloissa enää kykene lisääntymään Pinsiön-Matalusjoessa, ja sen kanta on taantuva, häviävä. Taantuminen alkoi, kun Tampereen kaupunki ryhtyi vedenottoon 1970-luvulla.”, aloitteessa todetaan.

Lisäksi aloitteessa vedotaan Tampereen kaupungin LUMO-ohjelman tavoitteisiin, jotka Kuusipalon mukaan asettavat myös suuntaviivat jokihelmisimpukan suojelulle. Tavoitteiden mukaan kaupunkiluonnon tulee olla monimuotoista ja ilmastonmuutokseen sopeutuvaa, uhanalaiset luontotyypit ja lajit on turvattava, ekologisten verkostojen on oltava toimivia ja kattavia, vesistöjen ja pienvesien tilan on oltava hyvä ja niiden eliöstön monimuotoista ja elinvoimaista, haitallisia vieraslajeja tulee torjua tehokkaasti ja toimivasti ja asukkaiden ja yhteisöjen on tunnettava lähiluontonsa arvot ja haluttava toimia niiden hyväksi.

Jäsenenä myös työllisyysjaostossa

Kuusipalo on jäsenenä myös elinvoima- ja osaamislautakunnan työllisyysjaostossa, joka aloitti toimintansa 12. elokuuta. Työllisyysjaosto tulee vastaamaan työvoimapalveluiden järjestämisestä yhteistoiminta-alueella tulevan vuoden alusta alkaen. Tämä tarkoittaa, että Tampereen kaupunki järjestää ensi vuoden alusta lähtien lakisääteiset työllisyyspalvelut työllisyysalueen kaikkiin kuntiin.

Uudistuksen tarkoituksena on rakentaa lähipalvelukokonaisuus, joka tuo palvelut lähemmäs asiakkaita.

Käyttöön ollaan ottamassa myös uusi rahoitusmalli, minkä on tarkoitus toimia kunnille kannustimena työllisyydenhoitoon, koska kuntien työttömyysturvamenojen osuus tulee kasvamaan ja työllisyyskehityksellä tulee olemaan suurempi vaikutus kuntien rahoitusasemaan.

Kuusipalon nykyinen kausi Tampereen kaupunginvaltuutettuna kestää vuoden 2025 vaalien tuloksen selviämiseen saakka. Itse Kuusipalo aikoo olla ehdolla niin kunta- kuin aluevaaleissakin.

– Lähihoitajataustaisena minua kiinnostavat myös hyvinvointialueen asiat todella paljon, Kuusipalo päättää.

Mitä ”äly” merkitsee nykymaailmassa? Äly tarkoittaa paitsi viisaita ongelmanratkaisutaitoja, myös ihmissuhdetaitoja ja empatiaa. Kaoottisessa maailmantilanteessa tälle inhimilliselle ominaisuudelle olisi tänä päivänä käyttöä.

Työväenkirjallisuuden päivää, tamperelaista ilmaista, yhteiskunnalliseen kirjallisuuteen ja yhteiskunnallisiin teemoihin keskittyvää kirjallisuustapahtumaa vietettiin Työväenmuseo Werstaalla jälleen lauantaina 7. syyskuuta. Tapahtuman koordinaattori Jussi Lahtinen kertookin päivän teeman, älyn, syntyneen juuri ”älyttömän” maailmantilanteen ympärille.

– Halusimme tuoda älyn tapahtuman keskiöön – mitä äly voisi tarkoittaa? Teema laajentui sivistykseen ja viisauteen verrattuna markkinaehtoiseen nopeasyklisyyteen ja älyttömään maailmaan. Myös tekoäly oli teema, josta halusimme keskustella, Lahtinen kertoo.

Työväenkirjallisuuden päivässä esiteltiin yhteiskunnallista kirjallisuutta luentojen ja paneelikeskustelujen muodossa, niin kauno- kuin tietokirjallisuuttakin. Uutta kirjaansa Sivistyksen asianajaja (Into, 2024) oli esittelemässä pitkän linjan kansanedustaja ja pisimpään sivistysvaliokunnan jäsenenä toiminut Jukka Gustafsson. Lasse Lehtinen, joka niin ikään toimi pitkään SDP:n kansanedustajana, suuntasi esitelmässään katseen Suomen ja Venäjän suhteisiin ja peilasi oivaltavasti historiaa nykyaikaan.

Sivistyksen asialla

Gustafssonin teos sai alkunsa työtovereiden toiveesta, että hän kirjoittaisi kirjan kokemuksistaan ”sivistyksen asianajajana.” Hänellä olikin jo valmiiksi taltioituna paljon muistoja ajaltaan eduskunnassa ja sivistysvaliokunnan jäsenenä. Kirjassa käydään laajasti läpi sivistystä ja sivistyspolitiikkaa – ja sitä, miten sivistyksen puute näkyy nykypäivänä lähes kaikissa yhteiskunnan rakenteissa.

Jukka Gustafsson toimi pisimpään sivistysvaliokunnan jäsenenä eduskunnassa.

Gustafssonin toiveena on, että teos palauttaisi lukijalleen uskon demokratiaan ja sivistykseen aikana, jolloin yhteiskunnan olot ovat heikot, ja jota myös leimaa sota Euroopassa. Juuri nyt sivistykseen tulisi Gustafssonin mukaan panostaa erityisen paljon. Teoksessa käydään oivaltavasti läpi yhteiskunnan moraalista ja kulttuurista tilaa.

Gustafsson kertoo filosofien ja kirjailijoiden olleen itselleen parhaita työnohjaajia koko uransa ajan. Hän kertoo olevansa onnellinen siitä, että päätyi kirjoittamaan juuri sivistyksestä, sillä nykymaailmassa se tunnutaan kiertävän usein kaukaa. Esimerkiksi hän käy kirjassaan läpi koulutusjärjestelmän uudistuksia viimeisten 30 vuoden ajalta. Gustafsson toteaa, että paitsi perustaidot, pitäisi nuorella olla peruskoulun päätyttyä myös hyvä, terve itsetunto ja halu oppia ja kehittyä.

– Nyt on olemassa kahtiajako, joka vaikuttaa jatko-opintoihin, Gustafsson toteaa.

Gustafssonille tärkeä ajatus on, että elämän idea on kasvaminen omaan mittaan ja itsensä antaminen tarkoituksiin, jotka ylittävät yksilöllisen onnen rajat.

Lasse Lehtinen pohti tutkimuksen ja tietokirjallisuuden suomettumista

Lasse Lehtinen on pitkän linjan demaripoliitikko ja historiantutkija.

Yhdentoista vuoden ajan Suomen eduskunnassa toiminut Lasse Lehtinen pohti puheessaan Suomen ja Venäjän suhteita peilaten historiaa nykypäivään sekä sitä, millä tavalla suhteet itänaapuriimme ovat Suomessa vaikuttaneet tutkimuksen ja tietokirjallisuuden tekemiseen.

– Älyn käytöstähän on kysymys silloin, kun tutkimusta tehdään. Jos tutkimuksella on pidäkkeitä, poliittisia tai lainsäädännöllisiä, niin silloin äly ei koko kapasiteetissaan pysty tutkimusta tekemään. Tämä saattaa riittää tutkijalle, varsinkin jos tutkija on rajannut aiheensa, mutta älyä pitäisi saada vapaasti käyttää, Lehtinen toteaa.

– Menneisyyttä ei pidä haudata, vaan pitää mieluummin avata sellaiset tunkiot, jotka saattavat vähän tuoksahtaa, Lehtinen jatkaa.

Suhde Venäjään on Lehtisen mukaan aina jakanut Suomen kansan kahtia. Lehtisen mielestä sortokausilta peräisin olevat termit ”hatut” ja ”myssyt” ovat edelleen tänä päivänä ajankohtaisia. Termeillä viitataan tapaa kohdata Venäjää – vanhasuomalaisten sovinnallista tapaa, myssyjä, sekä nuorsuomalaisten kovempaa suhtautumista, hattuja.

Nykypäivänäkin esimerkiksi Nato-kysymys jakoi kansaa pitkään kahtia. Lopulta kriisin kärjistyessä suurin osa kansasta osoittautui Lehtisen mukaan ”hatuiksi” kannattaessaan Natoon liittymistä, mikä ilmensi jo kovempaa suhdetta itänaapuriimme.

Lehtisen mukaan Neuvostoliitto asetti pitkään Suomelle rajoja niin ulko- kuin sisäpolitiikan tasollakin. Esimerkiksi suuret puolueet kommunisteista kokoomukseen seuloivat joukoistaan Neuvostoliiton ystäviä ja arvostelijoita. Lisäksi vielä vuonna 1974 suomalaista journalismia rajoitettiin Nikolai Pogornyin ”lahjan” toimesta – journalisteille annettiin ohjeeksi edistää Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyttä, mikä tietenkin rajoitti journalistisen työn tekemistä, eli totuuden kertomista.

– Journalismi on tämän päivän historiankirjoitusta, Lehtinen toteaa.

Lehtisen puheenvuoron järjestelyistä vastasivat seuraavat puolueosastot: Tampereen Sos.dem. Toveriseura, Pispalan Sos.dem. Työväenyhdistys, Tahmelan Työväenyhdistys sekä Tampereen Kirjatyöntekijäin Sos.dem. Kerho.

Ilmaisten kirjallisuustapahtumien tärkeys

Tapahtuman koordinaattori Jussi Lahtinen pitää erittäin tärkeänä, että ilmaisia kirjallisuustapahtumia on.

– Isoja kirjafestareita on niin Tampereella kuin Helsingissäkin. Työväenkirjallisuuden päivän nimi on hieman hämäävä, sillä meidän fokuksemme on siinä, että haluamme puhua yhteiskuntaan kiinnittyneestä kirjallisuudesta. On merkittävää, että on olemassa erilaisia kirjallisuustapahtumia, Lahtinen päättää.

Ilkka Porttikivi otti innolla vastaan 10. kesäkuuta Tampereen kaupunginvaltuuston päätöksellä kaupunkiympäristön palvelualueen lautakuntien apulaispormestarin pestin. Hänen edeltäjänsä työssä oli Pekka Salmi, joka jätti tehtävänsä siirryttyään Tampereen elinvoiman palvelualueen johtajaksi.  

– Minulla on suuri intohimo tähän työhön. Olen kova tekemään töitä ja haluan työskennellä niiden asioiden eteen, joissa on epäkohtia ja olla siellä, missä päätöksiä tehdään. Tämä on minulle kaikkein ominta, Porttikivi kuvailee itseään.  

Paljasjalkaisena tamperelaisena Porttikiven tavoite on tehdä kaupungista viihtyisämpää. Hän tekee mielellään yhteistyötä yli puoluerajojen – neuvotellen ja yrittäen luoda sellaista konsensusta, jolla hyviä asioita saadaan läpi.  

Monipuolinen työnkuva  

Paitsi kolmen lautakunnan – jätehuolto-, yhdyskunta-, ja joukkoliikennelaukuntien asiat, Porttikiven uusi työnkuva kattaa myös paljon muuta. Yllätyksenä Porttikivelle on tullut työnkuvan kansainvälisyys sekä laajuus.  

– Edustustilaisuuksia on ollut paljon, ja ne ovat pääosin olleet kansainvälisiä. Olen pitänyt paljon puheita, joista yhden ainoan suomeksi, loput englanniksi. Olen jo ehtinyt tapaamaan ihmisiä ympäri maailman, mikä on ollut mukavaa, Porttikivi kehuu työtään.  

Kansainvälisiin tapahtumiin on lukeutunut esimerkiksi yliopiston koordinoima yhteisömusiikin tapahtuma, jossa oli vieraita esimerkiksi Uudesta-Seelannista. Lisäksi Porttikivi on ollut mukana Koripalloliiton nuorten EM-kisoissa ja suurimmassa Pohjoismaissa järjestetyssä akvarellitaiteen symposiumissa.  

Syksylle Porttikivellä on tiedossa matka Sambiaan. Sambiasta tehtiin ensin vierailu Tampereen Raatihuoneelle, missä keskusteltiin kiertotaloudesta ja siitä, miten esimerkiksi jätehuolto ja kierrätys toimivat Sambiassa huonosti. Matkan on tarkoitus edistää jätehuoltoa ja kierrätystä Sambiassa.  

– Toivon, että meiltä lähtee mukaan yrityksiä, joilla olisi mahdollisuus tarjota heille apua, Porttikivi kommentoi.  

Suoraan Sambian matkaltaan Porttikivi suuntaa Brysseliin käsittelemään hiilivelkaisuusasioita.  

– Tamperehan yrittää olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Paikalla on edustajia monista muista kaupungeista ympäri Eurooppaa sekä apulaispormestareita kertomassa kokemuksistaan ja haasteistaan näissä kaupungeissa. Uskon, että tämä on hienoa, ja tästä voi tulla paljon uusia ajatuksia, Porttikivi ennakoi. 

Luontoarvot ja kaupungin kehitys kiinnostavat  

Porttikivi kertoo, että politiikkaan tullessaan häntä kiinnostivat eniten sosiaalipuolen asiat, kuten koulutus. Vuosien mittaan kaupungin kehitys, luonnonsuojelu, luontoteemat sekä kestävä kehitys alkoivat kiinnostaa enenevissä määrin. Näihin teemoihin hän myös kertoo profiloituneensa valtuustossa.

 – Apulaispormestarina minut erottaakin Pekka Salmesta se, että olen astetta enemmän suuntautunut luontoon ja kestävään kehitykseen. Muutoin olen ollut tyytyväinen Salmen linjaan – ei ole ollut suurempaa tarvetta muuttaa kurssia mihinkään suuntaan, vaan enemmänkin tuoda omaa tietoisuutta esiin luonnon monimuotoisuudesta, Porttikivi sanoo.  

Porttikivi haluaa olla tulevaisuuteen katsova apulaispormestari.  

– Esimerkiksi monet ratikan vastustajat sanovat, että ratikkaa ei olisi pitänyt rakentaa. Ilman ratikkaa kaupunki ei kuitenkaan olisi niin vetovoimainen. Aina ei nähdä tulevaisuusvaikutuksia etukäteen, Porttikivi pohtii.  

Porttikiven mielestä politiikassa ihmiset ikään kuin elävät liian usein tässä hetkessä, vaikka pitäisi katsoa pitkälle tulevaisuuteen – minkälaiseksi kaupunki on rakentumassa?  

– Usein nähdään vain se rakennusvaihe. Itse pyrin aina ajattelemaan, miltä kaupunki näyttää tulevaisuudessa ja miten asiat voisivat toimia paremmin. Esimerkiksi, jos liikenne ei toimi, virheitä on tehty jo kauan sitten, Porttikivi päättää.  

Anne Liimolaa pyydettiin konsernijaoston puheenjohtajaksi vankan kokemuksen vuoksi ensimmäisenä tehtävään astuneena naisena. Liimola on ollut konsernijaoston jäsen edellisellä valtuustokaudella, minkä lisäksi hän on aiemmin toiminut useissa puheenjohtaja- ja luottamustehtävissä, muun muassa puheenjohtajana Varhaiskasvatuksen Opettajien liitossa.

– Konsernijaosto on kaupunginhallituksen nimeämä, ja sen tehtävä on huolehtia kaupunkikonserniin kuuluvista yhtiöistä. Olen kokousten puheenjohtaja, mutta se ei suinkaan ole ainoa tehtäväni. Yli miljardista vastaamme tässä jaostossa, mikä on suunnilleen sama kuin kaupungin budjetti.

– Vastuuntuntoisena ihmisenä otin tehtävän totta kai vastaan. Minun on luotettu hoitavan tämä tehtävä hyvin: minulla on historiaa vastuullisissa tehtävissä. Tavoitteeni on aina ollut se, että teen tehtäväni niin hyvin kuin osaan.

Konsernijaosto käsittelee kaupunkikonsernin strategiseen kehittämiseen ja konserniyhteisöjen toimintaan liittyviä asioita. Se valvoo, arvioi ja ohjaa eri tahoja, kuten esimerkiksi kaupungin omistamia yhtiöitä ja säätiöitä. Jaosto seuraa esimerkiksi toiminnan ja talouden tavoitteiden toteutumista näistä ja vastaa riskienhallinnasta sekä hallitustyöskentelystä.

Henkilöstöasiat tärkeitä

Liimola on toiminut useissa puheenjohtajatehtävissä ja esimerkiksi päiväkodin johtajana. Vankalla ammattiyhdistys- ja työurataustalla hänellä on paljon konsernijaostossakin tarvittavaa osaamista. Henkilöstön hyvinvointi on myös jaoston puheenjohtajana Liimolalle sydämenasia.

– Se, että olen ollut kaupungin omistamien yhtiöiden hallituksessa aikaisemmin tarkoittaa sitä, että minulla on myös näkökulmaa siihen, minkälaista työskentely näissä yhtiöissä on. Myös työssäni päiväkodinjohtajana tein yhteistyötä muutamien kaupungin yhtiöiden kanssa. Minulla onkin paljon näkökulmia yhtiömaailmaan, myös strategiaprosessien kannalta.

– Missä tahansa tehtävässä olen ollutkaan, henkilöstön hyvinvointi on ollut minulle hyvin tärkeää. Kiinnitän konsernijaoston puheenjohtajana erityistä huomiota tähän. Työhyvinvoinnin on oltava kunnossa: tästä lähtee myös laadukas tulos ja tavoitteellisuus. Nythän olemme saaneet selvät ohjeet, että hallituksessa tulee olla myös henkilöstön edustaja, mikäli yhtiössä on yli 20 työntekijää. Minusta tämä on kaupungissamme selkeä edistysaskel, Liimola kertoo.

– Haluan myös itse tavata kaikkien kaupungin omistamien yhtiöiden edustajat henkilökohtaisesti syksyn aikana: ainakin toimitusjohtajan ja puheenjohtajan. Haluan tutustua yhtiöihin ja tehdä sen paikan päällä.

Minkälaisia asioita konsernijaostossa käsitellään lähiaikoina?

– Maailmantilanteessa on tapahtunut ja tapahtuu paljon, mikä saattaa näkyä konsernijaoston tehtävissä. Todennäköisesti konsernijaostossa tehdään ratkaisuja, jotka vaikuttavat selkeästi esimerkiksi sähkön ja veden hintaan – eli asioihin, jotka vaikuttavat tamperelaisten arkeen. Toistaiseksi olemme kyenneet tuottamaan kuitenkin veden edullisena.

– Sähkön hinnannousu puolestaan on saanut monet ajattelemaan omaa sähkönkäyttöään ja kulutustottumuksiaan; toivon, että kehitys jatkuu ja jatkossakin ajatellaan, minkälaisiin energiamuotoihin kannattaa panostaa, Liimola pohtii.

Tällä hetkellä käynnissä ovat myös Tampereen Veden yhtiöittäminen ja TKL:n yhtiöittämisselvitys.

– Yhtiömalli on todettu tässä kaupungissa toimivaksi, Liimola päättää.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Työväenmuseo Werstaan museonjohtaja Kalle Kallio on jo pidemmän aikaa ollut mukana SDP:n kulttuurijaostossa ja esimerkiksi johtanut kulttuuripoliittista ohjelmaa, joka luotiin noin viisi vuotta sitten. Vastikään hän aloitti lautakuntatyön Tampereen kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnassa.  

– Olen työväenliikkeen toimija viidennessä polvessa. SDP:hen liityin parikymmentä vuotta sitten Tarja Halosen presidentiksi valitsemisen aikoihin. Edelliset kaksi vuotta olin joukkoliikennelautakunnassa. Kulttuuri on kuitenkin se alue, jonka kanssa olen tehnyt töitä todella paljon, joten ymmärrys näistä asioista on aika hyvä. Paljon tehneenä huomaa sellaisia asioita, jotka eivät välttämättä pistä muiden silmiin. Joissakin asioissa olen toki jäävi, mutta tätä varten paikalla on varaedustaja, Kallio kuvailee.  

Werstas kiinnostavampi kuin koskaan 

Museonjohtajana Kallio on toiminut jo 18 vuoden ajan. Työväenmuseolla on useita merkittäviä kulttuuritehtäviä. Museo vastaa Suomessa työelämän historian ja sosiaalihistorian tallentamisesta. Työväen perintö, eli se, millaisia jälkiä työväestö on aikojen saatossa jättänyt ja toisaalta, mitä se tänä päivänä jättää, on Werstaan toiminnan ytimessä. Työväenmuseoita on myös muissa Pohjoismaissa, ja näiden kanssa Werstas tekeekin tiivistä yhteistyötä.  

Museo täyttää tänä vuonna 30 vuotta.  

– Werstas on syntynyt eri työväenliikkeen toimijoiden omista museotyöajatuksista. Museota perustettaessa huomattiin, että Suomessa on oltava yksi paikka, jossa työväen historian säilyttämisen työ hoidetaan ammattimaisesti. Tuolloin paikaksi valittiin Tampere.  

Tänä päivänä museo kiinnostaa yleisöä enemmän kuin koskaan. Sinne on myös aina vapaa pääsy.  

– Alkuun meillä kävi parhaimmillaan noin 5000 ihmistä vuodessa. Nyt tänä vuonna toukokuun loppuun mennessä kävijämäärä oli jo ehtinyt kolmeenkymmeneen tuhanteen. Olemme siis tekemässä jonkinlaista kävijäennätystä. 

Nyt museossa on esillä uusi päänäyttely nimeltä Yhteisvoimin. Näyttelyyn on kerätty materiaalia esittämään työväenliikkeen historiansa aikana saavuttamia yhteiskunnallisia uudistuksia. Museoon tulee uusi päänäyttely melko harvoin, joten kyse on isosta muutoksesta.  

Työväenliikkeen historiallisia saavutuksia Suomessa ovat esimerkiksi ensimmäinen naispresidentti, terveys- ja neuvolapalvelut, ilmainen koulutus ja peruskoulu, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien merkittävät parannukset, työelämän pelisäännöt, kuten viisipäiväinen työviikko sekä moni muu asia, joka tekee meistä suomalaisista monella lailla etuoikeutettuja. Näyttelyssä on myös näitä etuoikeuksiamme esittelevä elementti, jossa esimerkiksi pohditaan, millä tavalla köyhyys vaikuttaa ihmiseen.

 – 13 vuotta sitten näyttelyksi tuli Meidän kaupunki, joka oli hieman erilainen. Nyt kerromme toisenlaista tarinaa, jota olemme yrittäneet tuoda lähemmäs tätä päivää. Tarina alkaa nälkävuosista ja tulee melko lähelle nykyisyyttä. Olemme kuitenkin halunneet säästää tiettyjä pidettyjä näyttelyn elementtejä, kuten Työväentalon. Uusi näyttely on ollut viimeisen parin vuoden iso rutistus ja nyt se on saatu.  

“Täyden palvelun iloliiteri”  

Werstas tekee myös paljon sellaista, joka jää tavalliselle museokävijälle huomaamatta.  

– Kuvailen joskus, että tämä on “täyden palvelun iloliiteri”. Esimerkiksi meillä juuri päättyi hanke, jossa teille yläkoululaisille pakohuonepelin teollisuusmuseoon. Heidän oli tarkoitus päästä erilaisia tehtäviä tekemällä ulos. Peli liittyi kulutusyhteiskunnan kysymyksiin ja siihen, millä tavoin kestävää elämäntapaa voidaan harjoittaa. Osallistujille tämä oli mieleenpainuva ja erityinen kokemus, Kallio kertoo.  

– Teemme myös paljon työtä kokoelmiemme kanssa: nyt esimerkiksi meille on tullut uutena kokonaisuutena rakennusalan työvälinemuseo, jonka Rakennusliitto on aikanaan perustanut kurssikeskuksensa yhteyteen. Nyt kun tämä opisto on lopetettu ja he ovat siirtyneet sieltä pois, pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että kokoelma tulee tänne meille.  

Syksyisin Werstaalla järjestetään yhteistyössä Tampereen yliopiston kirjallisuustieteen opiskelijoiden kanssa Työväenkirjallisuuden päivä.  

– Työväenkirjallisuuden päivä on saanut alkunsa siitä, kun parisen kymmentä vuotta sitten joukko nokialaisia vanhempia herrasmiehiä pohti, onko työväenkirjallisuudelle omaa tapahtumaa. Totesimme, että sellaista ei ole, mutta eiköhän sellainen pitäisi järjestää.  

– Työväenkirjallisuutta ajatellaan helposti historiallisena ilmiönä, mutta mielestäni on vielä kiinnostavampaa, mitä on tämän päivän työväenkirjallisuus. Vanhan määritelmän mukaan se on esimerkiksi työväen lukemaa tai työväen kirjoittamaa kirjallisuutta ja jollakin tavalla aatteellisesti motivoitua. Nykyajan työväenkirjallisuus taas saattaa määrittyä enemmän sen kautta, minkälaista aihetta se käsittelee.  

Kallion mukaan tapahtuman suosio ja se, kuinka paljon se herättää keskustelua kertoo siitä, että yhteiskunnassamme on tarvetta keskustelulle esimerkiksi yhteiskuntaluokista sekä siitä, miten keskiluokkaista kulttuurielämä tyypillisesti on.  

Teksti: Milla Zuev

Kuvat: Milla Zuev

Ari Wigeliuksella on kokemusta siitä, millaiseksi elämä voi muuttua, mikäli haalii itselleen jatkuvasti liikaa kuormitusta – politiikassa tai työssä. Tällä hetkellä Wigeliukselle riittää yksi luottamustehtävä elinkeino- ja osaamislautakunnan jäsenenä.  

Kun Wigeliuksella oli yhtä aikaa kolme lautakuntapaikkaa, valtuustopaikka ja samaan aikaan työ Sähköliitossa yhteiskuntavaikuttamisen ja nuorisoasioiden parissa, politiikka tuntui ympäröivän koko elämää. Wigelius toivoo nuorille päättäjille mahdollisuuksia politiikassa, mutta kuitenkin myös sitä, että itse kukin muistaisi oman itsensä ajattelemisen tärkeyden.  

Tämä on varmasti tärkeä ajatus myös siinä mielessä, minkälaiseen suuntaan muodostunut hallitus on Suomea tällä hetkellä viemässä. Kaikkea ei ole syytäkään jaksaa oman sietokyvyn yli.  

Politiikkaa tuutin täydeltä – mistä omaa aikaa?  

– Olen melko suorasanainen ja usein useammassa luottamustehtävässä ollessani minua pyydettiin tekemään tai sanomaan asioita muiden puolesta. Varsinaisesti en palanut loppuun, mutta en aina jaksanutkaan, Wigelius kuvailee.  

– Minulla on kaksi pientä lasta ja työ. Itse olen nykyään ymmärtänyt, että itseäänkin kannattaa ajatella eikä välttämättä olla niin lojaali aina muille. Aiemmin en ymmärtänyt, miten saisin puoli tuntia aikaa liikuntaan viikossa – nyt liikun päivittäin. Harrastan juoksemista, pilatesta, kuntosalia ja joogaa. Kokouksiinkin on parempi mennä mieli ja keho hyvässä kunnossa.  

– Olen aina ottanut politiikassa asiat hyvin tosissani ja kertonut mielipiteeni hyvin suoraan. Nyt puoluekokousedustajana en aio pyrkiä millekään paikoille, vaan paikalla oleminen ja tämä yksi luottamustehtävä Tampereella riittää.  

Miten Wigelius neuvoisi nuoria poliittista uraa aloittelevia päättäjiä ylikuormituksen välttämisestä?  

– Tämä on asia, joka jokaisen täytyy selvittää itse. Helpointa tietenkin on sanoa, että omaa itseään on tärkeää ajatella. Työnantajasikaan ei tahdo, että menet kaiken aikaa eteenpäin liian kovaan tahtiin, sillä siinä väsyy.  

– Kannattaa tehdä jotakin, mitä ei ole ennen tehnyt. Itse ilmoittauduin pilatekseen sellaisena hetkenä, kun ylikuormitus oli todella voimakasta valtuustoaikanani.  

Ihminen ei edelleenkään ole kone, politiikassa tai työelämässä. Tämä on hyvä muistaa myös tulevana neljänä vuotena.  

Teksti: Milla

SDP on saamassa uuden puheenjohtajan Krista Kiurusta tai Antti Lindtmanista syksyn puoluekokouksessa Sanna Marinin väistyessä tehtävästä. Kilpakumppanit ovat parhaillaan Arvokiertueella, jolla he ottavat mittaa toisistaan puheenjohtajatenteissä eri paikkakunnilla. Sunnuntaina 11.6. saimme puheenjohtajaehdokkaat vieraaksemme Työväentalon juhlasaliin Matti Pulkkisen juontamaan puheenjohtajatenttiin.

Tilaisuus sujui hyvässä yhteishengessä: ehdokkaat pääsivät muun muassa listaamaan toistensa parhaita puolia sekä pohtimaan, minkä karaokekappaleen tahtoisivat laulaa kuulolla olleelle yleisölle, joka koostui suurelta osin puoluekokousedustajista. Kevennysten lisäksi tilaisuudessa käytiin läpi toki myös polttavaa päivänpolitiikkaa sekä katsottiin niin menneeseen kuin tulevaan.  

Keskustelussa katsottiin myös jo odottaviin europarlamentti- ja presidentinvaaleihin sekä annettiin aikaa yleisön kysymyksille.  

Poimimme tähän artikkeliin keskustelun parhaita paloja.

Puheenjohtajatentti oli osa Kiurun ja Lindtmanin Arvokiertuetta.

Minkälainen puheenjohtaja sinusta tulisi ja miksi pyrit SDP:n puheenjohtajaksi?  

Kiuru: “Olen päättänyt käyttää kesäkuukauteni siihen, että pääsisimme lopputulokseen puolueemme suunnasta ja siitä, millaisella ohjelmalla olemme lähdössä pääministerikisaan. Pidän mahdollista loikkaa puheenjohtajaksi melko pienenä, sillä olen jo ollut puolueen johtotehtävissä, hallitusvastuussa ja pääministerin sijaisena.” 

Lindtman: “Puheenjohtajana haluaisin uudistaa puolueemme seuraavalle vuosikymmenelle ja nostaa meidät uudelleen pääministeripuolueeksi. Olen neljännen kauden kansanedustaja, eli olen ollut 12 vuotta eduskunnassa. Kymmenen vuotta olen ollut puoluejohdossa jossakin roolissa – varapuheenjohtajana ja viimeisimmät vuodet eduskuntaryhmän puheenjohtajana. Olen ollut mukana rakentamassa puolueemme uutta nousua, joka mahdollisti SDP:n nousun pääministeripuolueeksi vuonna 2019. Tällä hallituskaudella olemme vieneet läpi monia todella merkittäviä uudistuksia siitä huolimatta, että olemme eläneet kriisiaikoja.”

Mitkä perusarvot ja tehtävät olisivat sinulle puheenjohtajana tärkeitä?  

Kiuru: “Tässä ajassa kaikkein tärkeintä on, että yhteiskunnassa säilyy SDP:n arvojohtajuus. Marinin perintö on siinä, että isoissa oikeudenmukaisuuskysymyksissä ja ihmisoikeuskysymyksissä me olemme arvojohtaja. Oikeistohallitus kohtelee ihmisiä eriarvoisesti asettaen toiset toisten edelle. Toisista välitetään, mutta ei toisista. Tämä ei ole ollut meidän linjamme. Meidän tulee herättää ihmisissä luottamusta, arvostaa koulutusta ja osaamista, huolehtia sosiaali- ja terveyspalveluista ja tarjota työtä ja toimeentuloa ihmisille. 

Lindtman: ”Edelleen tässäkin ajassa kestävät arvot tulevat periaateohjelmastamme. Perusarvomme ovat vapaus, solidaarisuus ja oikeudenmukaisuus. SDP on liike, joka on aina löytänyt ja pystynyt tarjoamaan ratkaisuja. SDP on rakentanut suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa, ollut viemässä Suomea Euroopan unioniin ja nyt me veimme Suomen Natoon. Olemme aina eläneet ja hengittäneet myös tulevaisuuden kysymyksistä. Nyt liikettä pitää viedä kohti tulevaisuutta ja uudistaa. Tärkeintä on, että Suomesta tulee maailman ensimmäinen hiilineutraali hyvinvointiyhteiskunta. Lisäksi työnteon tulee olla aina kannattavaa. Me onnistumme tässä kaikessa, jos saamme kaikki suomalaiset mukaan.” 

Jos SDP tosiaankin on nyt oppositiossa, minkälaista on oppositiopolitiikkasi?  

Kiuru: “Olen aina ajatellut, että yhteiskuntaa on kehitettävä ennemmin yhdessä sopimalla kuin erikseen repimällä. Nyt meidän on kuitenkin pakko asettua vastavoimaksi jokaista miestä ja naista myöten ja tiukasti vastustaa sitä, mitä täällä tällä hetkellä tehdään. Meidän on tarjottava oma selkeä vaihtoehtomme, jolla haastamme oikeistohallituksen. On toki myös kysyttävä, mihin meillä on rahaa tässä ajassa. Vain omalla, uskottavalla politiikalla pärjäämme. Ihmisiin tulee investoida heidän tarpeidensa pohjalta. 

Lindtman: ”Politiikka riippuu siitä, minkä asetamme tavoitteeksi. Mikäli tavoitteena on nousu pääministeripuolueeksi, niin puheenjohtajana on oltava uskottava pääministeriehdokas. Miten tämä tapahtuu? Edellistä nousua olimme rakentamassa vuosina 2015–2019, kun kannatuksemme oli historiallisen alhainen. Tällöin teimme kaksi asiaa: kutsuimme suomalaisen yhteiskunnan ja kansalaisyhteiskunnan mukaan. Aloimme rakentaa vaihtoehtoa Sipilän politiikalle. Kun tuolloinen hallitus näytti karvansa, tämä mahdollisti sen, että meillä oli olemassa uskottava vaihtoehto, ja kannatuksemme nousi. Meidän on siis uskottavalla vaihtoehdolla luotava toivoa, kutsuttava ihmiset mukaan ja laitettava rohkeasti vastaan.”

Sanna Marin on niittänyt kansainvälisesti enemmän kiitosta ja kunniaa kuin Suomessa. Mitä sanotte kaikille heille, jotka ovat katsoneet tehtäväkseen väheksyä hänen saavutuksiaan?  

Kiuru: “Tässä on tullut ajateltua, miten alas Suomessa voidaan vajota. Sanna Marin on ollut erinomainen puheenjohtaja ja pääministeri, eikä hänestä ole saatu mitenkään sellaista heikkoa kohtaa irti, niin on vain pitänyt keksiä jotakin, millä vetää matto alta. Se vetää ihon kananlihalle. Itse koin pienemmässä mittakaavassa koronavuosien aikana samantyylistä kohtelua. On hävytöntä, mitä tässä maassa saadaan sanoa.” 

Lindtman: ”Tässä kuluneen kolmen vuoden aikana olen monesti sanonut, että pääministerikin on vain ihminen. Tähän kaikkeen kiteytyy paljon meidän ajastamme. Aika on armoton. On ollut niitä hetkiä, kun kukaan ei ole puolustanut Sannaa, ja se on ollut eduskuntaryhmän puheenjohtajan tehtävä. Me emme liikkeenä halua alistua tällaiselle kulttuurille, vaan haluamme omalla esimerkillämme osoittaa muuta. Polarisaatiota on niin paljon, että ymmärrykselle ja yhteistyökyvylle olisi tilausta. Ollaan me aikuinen, arvokas liike, eikä anneta periksi heille, jotka viettävät päivänsä sosiaalisessa mediassa räyhäämässä.”  

Lindtman kertoi myös tapauksesta, jossa kaksi tyttöä ulkomailta olivat ilmoittaneet vanhemmilleen pitävänsä Sanna Marinista paljon.  

“He sanoivat, että hän on erittäin hyvä tanssimaan.”

Teksti: Milla Zuev

Kuvat: Milla Zuev