Valtuustoaloite luonnonsuojelualueen perustamiseksi Iidesjärven alueelle

Valtuustoaloitteessa esitämme, että  Iidesjärven eteläinen rantaosuus Nekalantien ja järven välissä tulee säästää luonnonmukaisena, ennallistaa Nekalantien varressa olevat varikko- ja varastointialueet luonnon monimuotoisuutta lisäten ja perustaa Iidesjärven luonnonsuojelualue.

Kaupungin tilinpäätökseen sisältyy aina myös ympäristötilinpäätös, joka kertoo kaupungin panostuksesta ympäristön- ja ilmastonsuojeluun. Sen perusteella voidaan todeta, että kaupungin tulee entisestään huomioida luonnon- ja maisemansuojelu eli huomioida enemmän luonnon monimuotoisuutta.

Kaupunginhallitus hyväksyi 24.8.2020 luonnon monimuotoisuusohjelman (LUMO) tavoitteet vuoteen 2030. Ohjelman tavoitteet ovat:

  1. Kaupunkiluonto on monimuotoista ja ilmastonmuutokseen sopeutuvaa
  2. Uhanalaiset luontotyypit ja lajit on turvattu
  3. Ekologiset verkostot ovat toimivia ja kattavia
  4. Vesistöjen ja pienvesien tila on hyvä ja niiden eliöstö monimuotoista ja elinvoimaista
  5. Haitallisten vieraslajien torjunta on tehokasta ja toimivaa
  6. Asukkaat ja yhteisöt tuntevat lähiluontonsa arvot ja haluavat toimia niiden hyväksi

Luonnon moninaisuuden kannalta ja myös LUMOn ohjelman tavoitteiden toteutumisen kannalta Tampereen keskustassa oleva ainutlaatuinen lintujärvi tulee säilyttää luonnon monimuotoisuutta kunnioittaen.

Anne Liimola (sdp)             Ilkka Porttikivi (sdp)

Kuva: Ilkka Porttikivi

Selvitetään tanssilavan rakentaminen Tampereen alueelle

Lavatanssiharrastus on suosittua eri ikäisten keskuudessa. Tanssi on vaikuttavaksi todettu liikuntamuoto, jossa liikunnan ilon lisäksi mahdollistuu musiikista nauttiminen ja sosiaalisuus. Lavatanssit ovat selkeästi osa suomalaista kulttuuria ja tämän kulttuurin esille tuominen ja lavatanssien mahdollistaminen Tampereella olisi hyvä lisä kaupungin kulttuuri-imagoon ja kulttuuripääkaupunkihankkeelle.

Parhaimmillaan tanssilava palvelee ympäri vuoden, mutta tavoitetila on keväältä syksyyn. Paras tanssilava sijaitsee järvenrantamaisemissa, mutta tanssilavoja löytyy esimerkiksi metsän keskeltä tai soramontussa ja jopa yritysalueilta.

Kaupungilla on aikoinaan ollut tanssilava Pyynikin rannassa ja Mustalahden satamassa proomu. Viikinsaaressa on tanssilava, jonka toimivuutta voisi kehittää. Viikinsaaren lavan lisäksi tarvitaan kuitenkin isompi tanssilava, joka palvelee pidemmän aikaa vuodessa ja on paremmin saavutettavissa. Tanssilavalle löytyy tilaa kaupungista ja oleellista olisi, että lava olisi liikenteellisesti helposti saavutettavissa muualtakin Tampereelle tuleville lavatanssijoille.

Valtuustoaloitteessani esitän, että kaupungissa selvitetään, minne tanssilava voitaisiin sijoittaa. Selvitystyössä tulee tehdä yhteistyötä paikallisten tanssiseurojen kanssa ja seurojen ja lavatanssiharrastajien osaamista hyödynnetään prosessissa liittyen mm. tanssilavan sijaintiin, tarvittavaan tilaan, palveluihin ja paikoitusaluetarpeeseen.

Anne Liimola (sdp)

Valtuustoaloite: Mielenterveyskuntoutujille työllistymisohjelma

Työnantajilla voi olla ennakkoluuloja mielenterveysongelmista kärsiviä ihmisiä kohtaan, joka on yksi este työllistymiselle. Monet eläkkeellä olevista mielenterveyskuntoutujista haluavat ja voivat tehdä esim. osa-aikaista työtä, vain mahdollisuudet puuttuvat. Mielenterveyskuntoutujien haasteena työelämässä on löytää sopivia työmahdollisuuksia ja sovittaa ne etuisuuksiin, kuten eläkkeeseen ja asumistukeen siten, että ne eivät estä taloudellisesti tarpeellisia tukia. Palkka voi pienentää mielenterveyskuntoutujan tukia. On hyvä muistaa, että mielenterveydelliset ongelmat eivät katso yhteiskunnallista asemaa tai koulutustasoa.

Työmarkkinoille palaaminen on tärkeä osa mielenterveyskuntoutujan kuntoutumista. On tärkeää, että kuntoutuja tuntee olevansa jälleen tasavertainen ihminen muiden ihmisten kanssa. Mielenterveyskuntoutujalla saattaa olla takanaan useiden vuosien sairastaminen, jolloin työelämään paluu voi olla hyvin hankalaa ja vaikeaa. Säännöllinen työrytmi on usein hukassa ja esim. sosiaalisten tilanteiden pelko voi olla todellisuutta. Kuntoutuja tarvitsee myös yksilöllistä tukea soveltuvan työpaikan tai opiskelualan löytämiseen. Olisi erittäin tärkeää, että myös mielenterveyskuntoutujilla olisi omaohjaaja, joka voisi tukea ja neuvoa työhön palaamisessa. Palkkauksessa tulisi noudattaa tietysti työehtosopimusta.

Keinoja osatyökykyisten tukemiseksi kehitetään myös erilaisissa hankkeissa ympäri Suomea. Hankkeiden rahoittajina toimivat mm. Euroopan sosiaalirahasto, Kevan työelämän kehittämisraha, STEA, TE- toimistot sekä STM ja Suomen valtio. Näitä hankkeita aktiivisesti hyödyntämällä Tampereen kaupunki voisi luoda työllistymispolkuja mielenterveyskuntoutujille. Monet mielenterveyskuntoutujat ovat osallistuneet kuntouttavaan työtoimintaan, mutta siitä ei saa palkkaa eikä se vastaa normaalia työpäivää. Kuntouttava työtoiminta parantaa elämänhallintaa ja lisää mahdollisuuksia työllistyä.

Pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelman mukaisesti on laadittu kansallinen Mielenterveysstrategia. Osana Mielenterveysstrategiaa kehitetään työelämään kuntouttavia mielenterveyspalveluja IPS – Sijoita ja valmenna! -kehittämishankkeella. Hankkeen tavoitteena on mielenterveyden häiriöihin sairastuneiden henkilöiden ja mielenterveyskuntoutujien työmarkkinoille pääsyn, paluun ja siellä pysymisen edistäminen. IPS-toimintamallin käyttöönotto ja juurtuminen käytäntöön edellyttävät psykiatrisen hoidon ja kuntoutuksen sekä työllistymistä tukevien palveluiden uudenlaista, tiivistä yhteistyötä. IPS-toimintamallista on saatu hyviä työllistymistuloksia erityisesti vaikeisiin mielenterveyden häiriöihin sairastuneiden henkilöiden keskuudessa.

Esitän, että Tampereen kaupunki tekee mielenterveyskuntoutujille oman työllistymisohjelman. Mielenterveyskuntoutujille ei ole riittävästi tarjolla palkallisia työmahdollisuuksia työmarkkinoilla. Kaupunki voisi tarjota halukkaille mielenterveyskuntoutujille eri yksiköissään palkallista työtä ja edellyttää hankinnoissaan, että kaupungin alihankkijat työllistävät mielenterveyskuntoutujia sosiaalisen vastuun periaatteella. Mielenterveyskuntoutujien ottaminen osaksi kaupungin omia työyhteisöjä ja alihankkijayritysten työyhteisöjä lisäisi kuntoutumista ja paluuta takaisin työelämään, joko kokoaikaiseksi tai osa-aikaiseksi voinnin mukaan. Olisi tärkeää löytää vakituisia yhteistyöyrityksiä, jotka rekrytoivat kuntoutujia säännöllisesti.

Tampereella 17.5.2021

Aila Dündar-Järvinen

Kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja (sd)

Valtuustoaloite kuntoportaiden rakentamiseksi Kaupin urheilupuistoon

Liikunnan harrastamisella on runsaasti myönteisiä terveysvaikutuksia. Se parantaa koettua elämänlaatua ja unenlaatua, auttaa hallitsemaan stressiä, vähentää ahdistuneisuutta sekä vaikuttaa myönteisesti muun muassa muistiin ja ongelmanratkaisukykyyn. Liikunnan harrastaminen ennaltaehkäisee ja hoitaa monia sairauksia.

Valtion liikuntaneuvoston julkaisussa todetaan, että koronaepidemian kaltaiset kriisit saattavat toistua tulevaisuudessa ja rajoitustoimet saattavat pitkittyä tai muuttua kausittaisiksi. Koronaepidemian takia moni liikkuja on valinnut ulkoliikuntalajit sisälajien sijaan. Toisaalta monen elämässä kriisiaika on aiheuttanut myös passiivisuutta.

Harjoittelu kuntoportaissa tapahtuu ulkoilmassa maksuttomasti ja matalalla kynnyksellä. Porrasharjoittelu on monipuolinen liikuntamuoto ja se sopii melkein kaikille liikkujille kuntoilijoista urheilijoihin.

Porrasharjoittelun hyödyt on huomattu ympäri Suomea erityisesti muutaman viime vuoden aikana. Kuntoportaita on rakennettu viime aikoina useisiin Pirkanmaan kuntiin: Akaaseen (2019), Kangasalle (2020), Mänttä-Vilppulaan (2019), Orivedelle (2020), Pälkäneelle (2019), Pirkkalaan (2019), Sastamalaan (2020) ja Virroille (2020). Lisäksi suurissa kaupungeissa kuntoportaita on rakennettu ahkerasti muun muassa Vantaalle (2019), Poriin (2019 & 2020) ja Kouvolaan (2019). Espooseen rakennettiin kolmannet portaat viime vuonna ja Oulussa ollaan parhaillaan rakentamassa kolmansia portaita. Helsingissä on tehty jopa erillinen kuntoporrasohjelma, jonka myötä uusia kuntoportaita on suunniteltu rakennettavaksi yhdeksään eri paikkaan.

Tampereella on tällä hetkellä kolmet kuntoporraskäytössä olevat portaat: Pispalan portaat, Pyynikin näkötornin portaat sekä Pyynikin portaat. Ne eivät kuitenkaan ole varsinaisia kuntoportaita. Kuntoporrasharjoittelun suosion, saavutettavuuden ja turvallisuuden takia olisi perusteltua rakennuttaa kuntoportaat myös Kauppiin.

Elinvoimaisen kaupungin tehtävänä on tarjota asukkailleen monipuolisia liikunta- ja ulkoilumahdollisuuksia sekä tukea asukkaidensa hyvinvointia. Siksi esitämme, että Tampereen kaupunki rakennuttaa Kaupin urheilupuistoon kuntoportaat ulkoilijoille.

Tampere 17.5.2021

Inna Rokosa (sd.)
Ari Wigelius (sd.)
Tampereen kaupunginvaltuutetut

Lähteet:

thl.fi/fi/web/elintavat-ja-ravitsemus/liikunta/liikunnan-terveyshyodyt 

liikuntaneuvosto.fi/wp-content/uploads/2020/10/Koronapandemian-vaikutukset-vaeston-liikuntaan-paivitetty-23.11.2020.pdf 

Valtuustoaloite Ikurin Virelän liikuntapaikan kehittämiseksi

Ikurilaisten talkoovoimin rakentama juhla- ja kerhohuoneisto Virelä valmistui vuonna 1966. Tampereen kaupunki lahjoitti rakennusmateriaalit, ja osoitti rakennukselle tontin. Virelän rakentaminen talkoovoimin oli hieno osoitus alueen talkoohengestä ja alueen toimijoiden yhteistyöstä,joka on vireää myös nykypäivänä. Virelä on ollut siitä lähtien Ikurin harrastustoiminnan keskus, jossa on järjestetty kaikenlaisia tilaisuuksia aina tanhu- ja näytelmäkerhoista lumenveistotapahtumiin. Virelän liikuntasali on aktiivisessa liikuntakäytössä, ja siellä järjestetään mm. jumppa- ja tanssitunteja.

Virelän toimintaa pyörittää urheiluseura Ikurin Vire, vaikka Virelä on kaupungin virallinen liikuntapaikka. Vire järjestää toimintaa Virelässä ja vuokraa liikuntasalia muille tahoille. Vuokratuloilla Vire maksaa mm. kiinteistön sähkö- ja lämmityskulut. Kaupunki omistaa rakennuksen ja vastaa kiinteistön muista kuluista. Kaupungin ja Vireen välillä vallitseekin ainutlaatuinen kumppanuus, joka keventää kaupungin taloudellisia vastuita. Virelän toimintamalli vastaa hyvin kaupungin strategisia tavoitteita mm. yhdessä tekemisestä ja yhteistyöstä kansalaisyhteiskunnan kanssa.

Virelän välittömässä läheisyydessä on useita ulkoliikuntaan soveltuvia aktiviteettejä. Varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn pallokenttä on ahkerassa jalkapallokäytössä. Talvella kenttä jäädytetään luistelijoiden iloksi talkoovoimin. Kenttää jäädytetään syksyllä heti kun säät sallivat. Virelän jää on usein yksi ensimmäisistä luistelukelpoisista kentistä. Kaupunki maksaa jäädyttämisestä ja aurauksesta pientä korvausta Vireelle.

Pihapiirin ulkokuntoilulaitteet ovat ympärivuotisessa käytössä. Laitteiden kunnossapidosta vastaa Tampereen kaupunki. Lisäksi pihassa on lapsille leikkipuisto, jossa on mm. keinut, liukumäki ja kiipeilyteline. Eripituiset kuntoilupolut lähtevät aivan Virelän takaa ulkokuntoilulaitteiden vierestä. Reittien opasteiden mukaan on helppo edetä. Vire avustaa kaupunkia latuverkon ylläpidossa Virelään, josta on hyvät yhteydet mm. Lamminpään ulkoilumajalle ja Nokian Koukkujärvelle.

Virelän kiinteistö alkaa olla peruskunnostuksen tarpeessa. Kiinteistön rakenteille ja taloteknisille järjestelmille ei ole tehty saneerausta kiinteistön elinkaaren aikana. Ikkunat ja ovet ovat alkuperäiset. Samoin käyttövesiputket ja viemärit. Monet pinnat ovat kuluneet, vaikka liikuntasalia onkin ehostettu vuosien varrella. Virelä on perusteellisen remontin tarpeessa. Alueen asukkailta ja urheiluseura Vireeltä on tullut toiveita alueen liikuntapalveluiden kehittämiseksi. Alueelle mahtuu nykyisten toimintojen lisäksi uusiakin toimintoja. Ikurin Vire on esittänyt, että alueelle rakennettaisiin miniareena, joka mahdollistaisi koripallon ja salibandyn pelaamisen.

Alueen asukkailta on tullut toiveita frisbeegolf -radan ja petankikentän rakentamisesta. Lisäksi pallokentän pinnan alle voitaisiin asentaa jäähdytysputket, jolloin luistinkenttä saataisiin käyttöön paljon varhaisemmassa vaiheessa syksyä, ja kausi jatkuisi pitkälle kevääseen.

Pate Mustajärven Ikuri -kulttuuriraitti vihittiin käyttöön vuonna 2008. Virelä on yksi raitin kohteista.
Yksi raitin haasteista on, ettei raittia ole merkitty mitenkään maastoon. Virelän saneerauksen
yhteydessä kulttuuriraitin kohteista olisi hyvä tehdä infotaulut, jotka kertoisivat Ikurin ja Pate
Mustajärven tarinan. Infotaulut lisäisivät raitin kiinnostusta ja käyttöä.

Esitänkin että, Tampereen kaupunki aloittaa Virelän liikuntatilan saneerauksen suunnittelun ja ryhtyy toimenpiteisiin Virelän alueen kehittämiseksi monipuoliseksi ulkoliikuntapaikaksi.

Tampereella 19.4.2021
Pekka Salmi
Kaupunginvaltuutettu

Valtuustoaloite musiikkileikkikoulun ottamiseksi osaksi Tampereen varhaiskasvatusta

Musiikkileikkikoulussa eli muskarissa muun muassa tutustutaan rytmisoittimiin, kehitetään rytmi- ja melodialauluja, siirretään suullista laulu- ja leikkiperinnettä, tuetaan kielellistä ja liikunnallista kehitystä, harjaannutetaan kuuntelua ja opitaan toimimaan ryhmässä.

Muskarilla on myönteisiä vaikutuksia erityisesti kielenkehitykseen. Sen osoittaa Helsingin yliopistossa tehty tutkimus (2018), jossa selvitettiin viikoittaisen, varhaiskasvatuksen osana järjestettävän musiikkileikkikoulutoiminnan vaikutuksia 5–6-vuotiaiden kielenkehitykseen kahden vuoden aikana. Tutkimuksessa havaittiin, että muskariin osallistuneiden lasten äänteiden prosessointitaidot ja sanavarasto karttuivat enemmän verrattuna esimerkiksi lapsiin, joille ei järjestetty varhaiskasvatuksessa erillistä harrastustoimintaa.

Muskarit ovat usein yksityistä toimintaa, eikä kaikilla lapsilla ole mahdollisuutta päästä muskariin. Varhaiskasvatuksessa järjestetyillä säännöllisillä ja ammattilaisten vetämillä musiikkitunneilla olisi myös tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta vahvistava vaikutus.

Esitämme: Tampereen kaupunki ottaa musiikkileikkikoulun maksuttomaksi osaksi laadukasta varhaiskasvatusta. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi palkkaamalla kiertäviä musiikkileikkikoulun opettajia.

Tampere 19.4.2021

Ari Wigelius (sd.)                                   
Inna Rokosa
(sd.)

Tampereen kaupunginvaltuutetut

Lähteet:
www.helsinki.fi/fi/uutiset/koulutus-kasvatus-ja-oppiminen/lasten-muskaritoiminta-tukee-kielenkehitysta
www.tampere.fi/tyovaenopisto/kurssit/taide/musiikki.html

 

Valtuustoaloite: Esteettömän luontopolun ja lintutornin/katselulavan rakentaminen Tampereen kaupungin alueelle

Esteettömät reitit ja luonnon tarkkailupaikat varmistavat luontoon pääsyä liikuntarajoitteisille ja esimerkiksi pienten lasten kanssa kulkeville. Ikääntymisen myötä tulevien haasteiden ei myöskään tule ole esteenä luontoon pääsylle. Luonnon merkitys ihmisen hyvinvoinnille on merkittävä. Esteettömyys on yhdenvertaisuutta ja osa kestävää kehitystä.

Tampereen kaupungin retkeilyalueilla on vain yksi esteetön reitti ja se on Kintulammilla n. 300 metrin pituinen matka parkkipaikalta Kirkkokiven laavulle. Tohlopissa on toteutuksessa esteetön polku sekä kalastuslaituri ja tulipaikka. ELY-keskuksen avustukset edesauttavat rakentamista ja kunnostustöitä Kintulammilla ja muissa kohteissa. Hervantajärven, Viitastenperän ja Makkarajärven alueen kehittäminen on aloitettu. Yksi esteetön luontopolkuosuus voitaisiinkin toteuttaa esim. Hervantajärven asuinalueelta Makkarajärven rannalle.

Lintutorneja on kaupungin alueella kaksi, joista toinen Iidesjärvellä ja toinen Nuutinlahden lintutorni  Velaatanjärvellä Teiskossa. Kummallekaan lintutornille ei ole esteetöntä kulkua saati ei ole mahdollistettu esim. katselulavaa. Lintuharrastus on kasvattanut suosiotaan, joten kolmas lintutorni olisi jo paikallaan, tai ainakin katselulava, jonne olisi esteetön kulku. Lähimmät esteettömät lintutornit ovat Lempäälässä ja Kangasalla.

Esimerkki esteettömyydestä kansallispuistossa: Seitsemisen Saari-Soljosen esteetön reitti mahdollistaa pääsyn tarkkailemaan luontoa ja nauttimaan nuotion äärellä olosta. Soljosilla on 500 metriä pitkä esteetön reitti katselulavoineen.

Tampereen Retkeilyn kehitysohjelman tavoitteena ja visiona vuosille 2021-2025 on tehdä Tampereesta luontomatkailun pääkaupunki. Tavoitteesta olen samaa mieltä. Kehitysohjelman sisältö on hyvä, mutta siitä puuttuu kuitenkin tavoitteet sille, miten esteettömiä osuuksia ja taukopaikkoja lisätään kaupungissa. Luontomatkailun pääkaupungiksi pääseminen edellyttää panostamista myös esteettömyyteen.

Aloitteessani esitän, että Tampereella selvitetään ja laaditaan suunnitelma aloitteen esiin nostamista asioista ja selvitystä tehdään myös vuorovaikutuksessa kuntalaisten ja järjestöjen kanssa.

Selvityksen tulee sisältää seuraavat tiedot:

  • mihin luonto- ja retkikohteisiin esteettömiä luontopolkuja, katselulavoja ja nuotiopaikkoja voitaisiin toteuttaa?
  • minkälaisella aikataululla ja rahoituksella esteettömät kohteet voitaisiin toteuttaa?
  • minne voitaisiin rakentaa esteetön lintutorni?

Anne Liimola (sdp)

Valtuustoaloite lyhennetyn työajan kokeilusta Tampereen kaupungissa

Sosiologian professori Paavo Seppäsen 1960-luvun lopussa esittämän ajatuksen mukaan tuottavan organisaation tulisi toimia kahdeksan tunnin sijaan 12 tuntia päivässä, ja tämä aika jaettaisiin kahteen kuusituntiseen työvuoroon. Mallin nimeksi tuli 6+6.

Suomessa kokeiltiin lyhyempää työaikaa vuosina 1996-1999. Euroopan sosiaalirahaston pilottiprojekti ” Flexibility through 6-hour shifts ” eli ”Joustavuutta kuusituntisten työvuorojen avulla” testasi 6+6- mallia kuntatasolla Espoossa, Jyväskylässä ja Naantalissa. Hanke laajeni useisiin muihin kuntiin työministeriön omana projektina. Sitä rahoitettiin osittain työllistämistuella. Kaikkiaan 20 kuntaa osallistui työaikakokeiluun. Yhteensä 1 320 työntekijää lyhensi työviikkonsa keston 30 tuntiin. Samalla 580 uutta työntekijää palkattiin paikkaamaan syntynyttä työvoiman tarvetta. Kokeilun myötä useat työntekijät saivat työtä. Mukana oli myös 12 yksityistä yritystä. Niissä työskenteli yhteensä 200 henkilöä, joista 40 oli saanut työajan lyhentämisestä johtuen työpaikan ja sen lisäksi 15 henkilön irtisanomisesta oli voitu luopua. Jotkut yritykset maksoivat kuuden tunnin vuoroa tekeville työntekijöille saman kahdeksan tunnin palkan kuin aiemmin, jotkut taas sopivat maksavansa palkan seitsemältä tunnilta. Kokeiluun osallistuneen Nokian Renkaiden tuottavuus kohosi 33 prosenttia ja putkiyhtiö KWH-Pipe kasvatti tuottavuuttaan 42,2 prosenttia. Kokeilussa työhyvinvoinnin havaittiin parantuneen.

Työelämätutkija ja Jyväskylän yliopiston yliopistolehtori Timo Anttila seurasi kokeilua ja sen tuloksia ja teki niistä vuonna 2005 julkaistun väitöstutkimuksensa. Anttilan mukaan lyhennettyyn työaikaan johti monta eri vaikutinta: kuntapuolella oli laman ja työttömyyden aikana tarve jakaa töitä ja työllistää, yksityisellä puolella lyhentäminen palveli tuotannon uudelleen organisoimista ja tuottavuuden kasvattamista. Jyväskylän yliopiston

seurantatutkimuksen ja työministeriön seurannan mukaan vakinainen henkilöstö oli tyytyväinen, koska kokeilu mm. paransi työssä jaksamista ja lisäsi vapaa-aikaa sekä mahdollisti työkyvystä huolehtimisen. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen parani. Lisäksi kuntien asiakkaat olivat tyytyväisiä niissä kokeiluissa, joissa palveluaikoja lisättiin.

Ruotsissa Göteborgissa vanhainkodeissa on kokeiltu 6 tunnin työvuoroja. Lyhyempää työpäivää tekevien hoitajien sairauspoissaolot olivat vain puolet 8 tunnin työpäivää tekeviin verrattuna, ja he olivat työssään tuotteliaampia. Lyhyempi työaika voi nostaa työn tuottavuutta paremman työhyvinvoinnin kautta.

Lyhyempi työviikko on monien työntekijöiden mieleen ja osa työntekijöistä voi neuvotella itselleen lyhyemmän viikon jo nyt. Työmarkkinajärjestö STTK:n teetti muutama vuosi sitten kyselytutkimuksen, jossa 61 prosenttia vastaajista halusi lyhentää työaikaa, jotta työtä voisi jakaa useammille tekijöille. Työajan lyheneminen pidentää vapaa-aikaa, jota voi viettää perheen, ystävien, harrastusten ja vapaaehtoistyön parissa. Siitä olisi siis selkeitä ja suuria hyötyjä. Työajan lyhentämisen voi katsoa myös vahvistavan työllisyyttä ja tuottavuutta. Monissa työpaikoissa pitkän työpäivän tai -viikon aiheuttama fyysinen ja henkinen väsyminen alentaa tuottavuutta työpäivän tai -viikon viimeisillä tunneilla, ja joissain kokeiluissa työajan lyhentäminen on selvästi parantanut tuottavuutta. Työajan lyhentäminen voi tarkoittaa saman työn jakamista useamman ihmisen kesken.

Lyhennetystä työajasta keskusteltaessa tuodaan usein näkökulma, että kukin voi itse valita oman työaikansa. Tulee huomioida, että työehtosopimusten osapuolilla on vain rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa työaikoihin. Lyhyemmästä työajasta voi periaatteessa sopia vapaasti riippumatta siitä, mitä laki tai sopimukset määrittävät säännölliseksi työajaksi. Työajan lyhentäminen ei edellytä kollektiivista päätöstä, vaan se voi tapahtua myös yksittäisten ihmisten ratkaisujen kautta. Työmarkkinoilla neuvottelutilanne on usein kuitenkin epätasapainoinen eikä yksilöllinen sopiminen ole aina helppoa tai kaikille käytännössä edes mahdollista. Esimerkiksi vuorotyössä normista poikkeavat työajat voivat olla käytännössä hyvin hankalia toteuttaa. Tämä pätee myös Tampereen kaupungin työntekijöihin. Työpaikoilla on kilpailua ja muita lyhyemmän työajan valitseminen voi johtaa siihen, että haluttu työpaikka tai ylennys menee jollekin, joka ei vaadi/pyydä lyhennettyä työaikaa. Kollektiivinen sopiminen työpaikalla lyhyemmästä työajasta voi siksi olla kaikkien työntekijöiden yhteinen etu ja yhdessä sovitulla säännöllisellä työajalla voi siis olla merkitystä.

Työajan lyhentäminen lisää vapaa-aikaa ja parantaa työhyvinvointia, mutta ensimmäinen asia, joka lyhennetyssä työviikossa kiinnostaa työntekijää, on varmaan se, miten se vaikuttaa toimeentuloon. Tämäkin tulee selvittää. Työajan lyhennys on mahdollista, mutta sen hyödyt ja haitat on punnittava.

Tampereen kaupungin tulee tarttua työelämän murrokseen ja panostaa työntekijöidensä hyvinvointiin kokeilemalla lyhennettyä työaikaa. Kokeilu on hyvä tapa saada tarpeeksi tietoa ja kokemuksia hyödyistä ja haitoista. Työajan lyhentämisen erilaiset vaikutukset eri toimialoilla ja yksiköissä tulee selvittää osana kokeilua. Kokeilu tulee suunnitella yhdessä henkilöstöosaston, työntekijöiden ja henkilöstöjärjestöjen kanssa. Kokeilun on oltava riittävän pitkä ja laaja, jotta saadaan riittävästi informaatiota ja kokemuksia lyhyemmän työajan vaikutuksista. Kokeilu tulisi toteuttaa mielellään useassa yksikössä, jotta kokemuksia tulisi riittävästi työajan lyhentämisestä ja sen vaikutuksista. Kokeilun olisi hyvä koskea kaikkia yksikön työntekijöitä.

Esitän, että Tampereen kaupunki toteuttaa lyhennetyn työajan kokeilun omissa toimintayksiköissään edellä mainituilla perusteluilla.

 

Tampereella 22.3.2021

Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuuston 1.varapuheenjohtaja (sd)

Valtuustoaloite Tampereen kaupungin tonttivuokrien kohtuullistamisesta ja asunto- ja maapolitiikan linjausten ja käytäntöjen päivittämisestä

Kaupungin nykyinen maa- ja asuntopolitiikka maanvuokrasopimusten uusimisen osalta johtaa siihen, että asumisen hinta nousee kaupunkialueella merkittävästi. Monet iäkkäät ja eläköityvät kaupunkilaiset eivät enää kykene selviytymään kohoavista tontinvuokrista, jotka rasittavat taloyhtiöitä ja omakotitaloja sopimusten uusimisen jälkeen, vaan ovat pakotettuja luopumaan asumisesta kaupungin keskusta- tai omakotialueilla, joissa ovat asuneet vuosia, monesti koko työikänsä. Kaupungin tontinvuokrien hurja hinnannousu aiheuttaa monelle kaupunkilaiselle huomattavia taloudellisia ongelmia. Tampereella tontinvuokrien rajut korotukset ovat puhuttaneet jo pitkään. Tontinvuokrien korotukset ovat koskeneet kaikkia tontteja, joiden sopimukset on uusittu. Korotukset ovat olleet pahimmillaan jopa kymmenkertaisia. Tästä on seurannut useiden taloyhtiöiden valituksia ja oikaisuvaatimuksia, jopa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Vanhojen maanvuokrasopimusten vuokrataso on monesti ollut vuokralaiselle varsin edullinen, koska sitä on korotettu toisinaan vain indeksikorotuksella eikä vuokrataso ole noudattanut esimerkiksi tonttien tai asuntojen myyntihintojen kehitystä. Vanhoissa sopimuksissa vuokrataso on saattanut olla samaa luokkaa kiinteistöveron tason kanssa, joka tuloutuisi kaupungille, jos kyseessä olisi omistustontti. Vuokralainenhan maksaa kiinteistöveroa vain tontilla sijaitsevasta rakennuksesta, mutta ei maapohjasta.

Tampereen kaupunki on määritellyt pitkäaikaisten maanvuokrasopimusten uusimista kaupunginhallituksen (KH 8.1.2018) ja kaupunginvaltuuston hyväksymissä Asunto- ja maapolitiikan linjauksissa. Näissä linjauksissa todetaan, että sopimuksia uusittaessa lähtökohtana on yhdenvertainen kohtelu. Vuokran määrityksessä tavoitteena on markkinahintaa vastaava kohtuullinen käypä hinta. Erikseen todetaan, että tontin pääoma-arvoon ja edelleen vuokraan vaikuttava rakennusoikeuden määrä perustuu asemakaavan mahdollistamaan rakennusoikeuteen eikä siihen, miten suuri osa tontin rakennusoikeudesta on käytetty.

Helsingin kaupunkialueella on tunnetusti varsin korkeat asumiskustannukset, joiden nousua on viime vuosina pyritty hillitsemään erilaisin toimin, mm. säänneltyä asuntotuotantoa lisäämällä. Tonttien maanvuokrasopimusten uusimista sekä vuokrahinnan määräytymistä käsiteltiin Helsingin kaupunginvaltuustossa 10.10.2018. Päätöksen esittelytekstissä todetaan, että ”Kaupungin vanhoja vuokrasopimuksia uusittaessa käyttämä hintataso on sääntelemättömille tonteille lähellä valtion tukemalle säännellylle asuntotuotannolle ARA:n toimesta asetettua hintatasoa ja vuokrasopimuksia uusittaessa käytetyt rakennusoikeuden yksikköhinnat ovat siten hyvin kohtuullisia. Lisäksi maanvuokraa määritettäessä pyritään aina arvioimaan maanvuokran vaikutus asumiskustannuksiin.

Asuntotonttien sopimuksia uusittaessa Helsingissä ”tonttien laskennallisena pääoma-arvona käytetään aikaisemman käytännön mukaisesti arvoa, joka on noin 60 % käyvästä arvosta. Sopimusten nyt ehdotettavien vuokrausperusteiden mukaiset tonttien rakennusoikeuksien arvot ovat siis vähintään noin 40 % kunkin alueen keskimääräisiä rakennusoikeuksien markkina-arvoja alhaisemmat. Vanhoja vuokrasopimuksia uusittaessa kohtuullisuus korostuu erityisesti siinä, että uusittavien asuntotonttien maanvuokrasopimusten uusi maanvuokra pyritään määrittämään alueellisesti noin 20 % alhaisemmaksi, kuin vastaavan uudisrakennettavan tontin maanvuokra.

Pyrkimyksenä on kuitenkin, että kaikilla alueilla käytetään yhdenvertaisesti vuokraa määritettäessä tontin laskennallisena arvona arvoa, joka on noin 60 % käyvästä arvosta. Tonttien laskennallisen arvon määrittelyssä käytettävät rakennusoikeuksien arvot ovat siis erittäin kohtuullisia suhteessa arvioitavissa oleviin tonttien käypiin arvoihin.”

Tonttivuokrien määrittämisen apuna käytettiin laskennallisessa pääoma-arvon määrittelyssä sekä Helsingissä että Tampereella ulkopuolista konsulttiyhtiötä (Helsingissä Catella Propertia Oy sekä Realia Management Oy ja Tampereella NewSec), sillä kuntalain mukaan määrittelyssä on käytettävä puolueetonta arvioitsijaa. Tampereella päädyttiin tonttien osalta laskennallisesti korkeampaan pääoma-arvoon, mutta tuotto-odotukset ovat molemmissa kaupungeissa määritelty samalle tasolle, kuntien kiinteistösijoittamisessa monesti käytettyyn 4 %:n tasoon. Tämä johtaa Tampereella Helsinkiä korkeampaan vuokrarasitukseen. Helsingissä vuokraan vaikuttava kerrosala määritettiin käytetystä rakennusoikeudesta, kun Tampereella se määritetään asemakaavaan merkitystä tontin rakennusoikeudesta, vaikka oikeutta ei olisikaan käytetty. Uusien sopimusten osalta Helsingissä korotukset myös porrastettiin tapahtuvaksi 10 vuoden siirtymäajalla, kun Tampereella korotus tulee voimaan heti. Todellinen tuotto asuntotonttien maanvuokrauksessa on Helsingissä VTT:n selvitykseen perustuen enimmillään vain noin 2,4 %, koska tontin laskennallisena arvona käytetään arvoa, joka on vain noin 60 % käyvästä arvosta, kun se Tampereella lienee lähempänä ilmoitettua 4 %:ia.

Tampereella tonttivuokrat perustuvat vyöhykeperusteiseen hinnoitteluun. Hinnoitteluperusteita tarkastellaan määräajoin yksityisen toimijan (esim. aiemmin mainittu NewSec) tekemällä vertailulla. Aiemmin toteutetussa tarkastelussa on käytetty liian yleisiä perusteita, jolloin samankaltaisten (lähes identtisten) rakennusten tonttivuokrat voivat olla hyvin erilaiset. Yhtenä määräytymisperusteena on käytetty etäisyyttä keskustasta ja toisena esim. etäisyyttä raitiotiestä. Vyöhykkeen sisällä nämä mittarit voivat vaihdella merkittävästikin. Mutta myös lähellä toisiaan olevien tonttien vuokrat voivat Tampereella vaihdella. Esimerkiksi Kalevan kaupunginosassa eräiden lähekkäin sijaitsevien identtisten kerrostalojen tonttivuokrien erot ovat huomattavat. Kyseiset määräytymisperusteet ovat parhaillaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa tutkittavana. Tonttivuokrat eivät läheskään aina perustu myytyjen tonttien vertailuhintoihin (silloin kuin tontteja on myyty vain vähän), vaan heijastelevat esimerkiksi alueelta myytyjen asuntojen hintoja. Tämä peruste on epäluotettava ja liian suhdanneriippuvainen, kun kyseessä ovat pitkäaikaiset vuokrasopimukset.

Tonttivuokran tulee vyöhyketarkastelun sijasta perustua tasapuoliseen korttelikohtaiseen tai tapauskohtaiseen tarkasteluun, jossa tutkittaisiin katselmukseen perustuen, mitä erityiskysymyksiä tulee ottaa huomioon sopimuksen uusimisen yhteydessä, eikä sisältää yleisiä määräytymisperusteita (koska esim. etäisyys järvestä tai keskustasta voi vaihdella vyöhykkeiden sisälläkin merkittävästi). Mitään epärelevantteja tai vaikeasti mitattavia perusteita tontinvuokran määräytymiseen ei tule käyttää.

Pitkäaikaisen maanvuokrasopimuksen päättyessä ovat vaihtoehtoina joko vuokrasopimuksen uusiminen kaupungin sanelemilla ehdoilla tai sen päättäminen. Jälkimmäiseen vaihtoehtoon on usein liittynyt ns. lunastuslauseke ja lunastusehto, jossa kaupunki on sitoutunut lunastamaan vuokramiehen tontilla sijaitsevan rakennuksen, mikäli vuokrasopimusta ei jatketa.

Lunastushinnan määrittelyssä kaupunki sitoutuu maksamaan 60 % rakennuksen teknisestä arvosta. Tämä tarkoittaisi joidenkin rakennusten osalta, että kaupunki voisi saada lunastettua hyvälläkin paikalla sijaitsevan rakennuksen erittäin edullisesti pelkästään päättämällä, että se ei uusi tontinvuokrasopimusta. Lähes kaikkien rakennusten tekninen arvo laskee niiden ikääntyessä. Monet 60- ja 70-luvun elementtitekniikalla tehdyistä rakennuksista tarvitsevat huomattavan kalliita korjauksia, jotta niiden tekninen arvo säilyisi. Tekniseen arvoon perustuva lunastusehto ei ole kohtuullinen ja tasapuolinen sopimuspuolten välisessä suhteessa ja se tulee muuttaa määräytymään käypään arvoon perustuvaksi.

Pitkäaikaisissa vuokrasopimuksissa on vuokra-ajan päättyessä vuokra-aikaa yleensä jatkettu. Tämä on ollut käytäntö useissa kaupungeissa, niin myös Tampereella. Maanomistajan ja vuokramiehen välisen suhteen järjestelyä on aikoinaan koskenut vuokra-alueiden järjestämisestä kaupungeissa ja kauppaloissa annettu laki vuodelta 1962 (218/1962). Sen mukaan vuokranantaja sai valita sen välillä, että jatkaako vuokranantaja vuokrasuhdetta vai antaako vuokranantaja vuokramiehen lunastaa vuokra-alueen omakseen. Tämä käytäntö tulisi ottaa uudelleen käyttöön ja Tampereella tulee tehdä mahdolliseksi pitkäaikaisen vuokrasuhteen päättyessä vuokramiehelle lunastaa maa-alue itselleen kohtuullisella hinnalla.

Koska kaupunginhallituksen ja kaupunginvaltuuston hyväksymät maa- ja asuntopolitiikan linjaukset ovat luoneet perusteet liian korkeille tonttivuokrille ja ovat osaltaan tekemässä asumisesta Tampereen kaupunkialueella yhä kalliimpaa, tulee näitä linjauksia tarkistaa sekä tonttivuokrien määräytymisperusteita uudistaa. Tonttivuokria määriteltäessä tulee Helsingin kaupungin tavoin ottaa huomioon tonttikohtaisia erityiskysymyksiä ennen uusimispäätösten tekemistä. Yhtenä tällaisena erityiskysymyksenä voitaisiin huomioida vuokranmaksajan alentunut maksukyky.

Useiden vanhojen rakennusten saneerauksissa on kyse, paitsi teknisestä toimivuudesta ja arvosta, myös energiateknologian päivityksestä kohti vihreää teknologiaa. Nämä korjausinvestoinnit vaativat kuitenkin asukkailta investointivalmiutta, mitä kaupungin vuokrankorotukset merkittävästi heikentävät. Jo olemassa olevia vuokrasopimuksia tuleekin voida tarkistaa kesken sopimuskauden myös vuokramiehen tehdessä rakennukseen energiankulutusta vähentäviä tai energiaomavaraisuuteen tähtääviä korjausinvestointeja.

Esitän, että Tampereen kaupunki kohtuullistaa tonttivuokria ja tarkistaa asunto- ja maapolitiikan linjauksia ja käytäntöjä siten, että

  1. Maanvuokraa määritettäessä pyritään aina arvioimaan maanvuokran vaikutus asumiskustannuksiin.
  2. Vuokran määrityksessä tavoitteena markkinahintaa vastaavaa tasoa kohtuullistetaan Helsingin tavoin siten, että asuntotonttien todellinen tuotto olisi lähempänä kiinteistöveron tuottoa tai enimmillään noin 2,4 %. Tämä tehdään alentamalla tontin laskennallista arvoa tarvittava määrä.
  3. Tonttivuokraan vaikuttavana perusteenä käytetään rakennuksen toteutuneen pääkäyttötarkoituksen mukaisen rakennusalan määrää asemakaavoitetun rakennusoikeuden sijasta.
  4. Uusien sopimusten osalta korotukset porrastetaan tapahtuvaksi 10 vuoden siirtymäajalla, kuten Helsingissä. Tällä hetkellä Tampereella korotus tulee voimaan heti.
  5. Tonttivuokrien vyöhykeperusteisesta hinnoittelusta pyritään kohti kortteli- tai tapauskohtaista tarkastelua, jossa erityiskysymykset otetaan huomioon katselmukseen perustuen. Yhtenä erityiskysymyksenä voidaan ottaa huomioon vuokralaisen alentunut maksukyky.
  6. Mikäli maanvuokrasopimukseen liitetään lunastusehto, se sidotaan lunastettavan kohteen käypään arvoon tai siihen soveltuvaan prosenttiosuuteen.
  7. Otetaan uudelleen käyttöön mahdollisuus pitkäaikaisen vuokrasuhteen päättyessä vuokramiehelle lunastaa maa-alue itselleen kohtuullisella hinnalla.
  8. Sopimuksia voidaan tarkistaa kesken sopimuskauden vuokramiehen tehdessä rakennukseen energiankulutusta vähentäviä tai energiaomavaraisuuteen tähtääviä korjausinvestointeja.

 

Tampereella 22.3.2021

Aila Dündar – Järvinen
Kaupunginvaltuuston 1.varapuheenjohtaja (sd)

Valtuutettu Anne Liimola jättää valtuustoaloitteen valtuuston kokouksessa 22.3.2021

Varhaiskasvatuksen henkilökunnalle mahdollisuus toteuttaa laadukasta varhaiskasvatusta alentamalla käyttöasteprosenttitavoitetta, ottamalla takaisin kahdenpaikkalaisuudet (eli lapsi vie kaksi paikkaa) ja lisäämällä varhaiskasvatuksen erityisopettajien määrää.

Varhaiskasvatuksen järjestäjän tehtävä on varmistaa, että varhaiskasvatuslain tavoitteet toteutuvat ja henkilökunnalla on mahdollisuus suoriutua tehtävästään ja noudattaa sekä varhaiskasvatussuunnitelman perusteita että varhaiskasvatuslakia.

Talouden tasapainottamistoimenpiteiden yhteydessä Tampereella otettiin käyttöön 95%:n käyttöaste (lienee Suomen suurimpia tavoitteita). Tavoite edellyttää lapsiryhmien täyttämistä yli 100%. Kaupungilla oli aiemmin käytössä ns. kahdenpaikkalaisuus tuen lapselle, joka oli päiväkodin normiryhmässä. Samaan aikaan kun luovuttiin kahdenpaikkalaisista, muutettiin varhaiskasvatuksen erityisopettajien (VEO) tehtäväkuvaa konsultoinnin suuntaan. Näillä opettajilla on n. 200 lasta ja yleensä useampi päiväkoti ja esiopetusryhmä, joissa he toimivat konsultoivina. Myös yksityisen varhaiskasvatuksen konsultaatio kuuluu kaupungin VEO:ille.

Opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta tehdyssä selvityksessä, joka liittyy Oikeus oppia – ohjelmaan, selvitettiin, miten varhaiskasvatuksessa toteutuu lapsille tarjottava tuki ja inklusiivinen varhaiskasvatus. Tutkijaryhmä koosti kehittämistoimia varhaiskasvatukseen ja totesi, että kehityksen ja oppimisen tuki toteutuu varhaiskasvatuksessa hyvin vaihtelevasti, ja tämä asettaa lapset eriarvoiseen asemaan. Selvityksessä todetaan, että kehityksen ja oppimisen tuen resurssointia on kehitettävä sekä valtakunnallisella että paikallisella tasolla. Työryhmä esittää, että varhaiskasvatuslakiin kirjattaisiin yhtenäinen kehityksen ja oppimisen malli. Lähtökohtana on, että lapsella on oikeus varhaiseen, hyvin resurssoituun tukeen. (Opetus ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:13 Kehityksen ja oppimisen tuki sekä inklusiivisuus)

Vain laadukas varhaiskasvatus on tehokasta ja taloudellista. Panostamalla varhaiskasvatukseen varmistamme hyvää lapsuutta. Kun halutaan laatua ja varhaista tukea ja henkilökunnalle mahdollisuus tehdä työtään hyvin, on ryhmäkoolla, käyttöasteella ja henkilökunnan osaamisella ja resurssoinnilla suuri merkitys.

Valtuustoaloitteessani edellytän, että kaupunki luopuu 95%:n käyttöastetavoitteesta, palauttaa ns. kahden paikan käytön, ja vahvistaa pikaisesti resursseja lisäämällä varhaiskasvatuksen erityisopettajien määrää varhaiskasvatukseen. Tavoitteena tulee olla, että varhaiskasvatuksessa on vähintään yksi varhaiskasvatuksen erityisopettaja sataa lasta kohden. Aloitteessani esitän myös, että henkilökunnan osaamista vahvistetaan tukeen ja inkluusioon liittyen.

22.3.2021 Anne Liimola (SDP)