Valtakunnallisilla virka- ja työehtosopimuksilla sovitaan palkoista, työajoista ja muista palvelussuhteen ehdoista. Suurin osa Tampereen kaupungin työntekijöistä työskentelee kunta-alan yleisen virka- ja työehtosopimuksen eli KVTES:in tai kunta-alan opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimuksen eli OVTES:in piirissä.

Muun muassa näiden työehtosopimusten perusteella työntekijällä on oikeus saada palkallinen vapaapäivä, kun työpäiväksi sattuvat 50- tai 60-vuotispäivät, oma vihkimispäivä tai parisuhteen rekisteröimispäivä, lähiomaisen hautajaispäivä (siunauspäivä) tai asevelvollisuuslain mukainen kutsuntapäivä. KVTES:in soveltamisohjeen perusteella vapaapäiviksi sattuvat tai vuosiloma-aikaan sijoittuvat edellä mainitut päivät eivät oikeuta saamaan vastaavaa vapaapäivää muuna ajankohtana.

Soveltamisohjeen noudattaminen sellaisenaan johtaa epätasa-arvoisiin tilanteisiin 50- ja 60-vuotispäivien osalta. Käytännössä ohje tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos työntekijä työskentelee joka viikko maanantaista perjantaihin, lauantaille osuva 50-vuotispäivä ei ole ylimääräinen vapaapäivä, mutta maanantaille osuva 50-vuotispäivä olisi. Esimerkin mukaisesti lauantaina 50 vuotta täyttävän työntekijän on aina mahdollista pyrkiä neuvottelemaan itselleen ylimääräinen vapaapäivä, mutta työnantajan ei tarvitse siihen suostua.

Tämän valtuustoaloitteen tavoitteena on edistää kaupungin työntekijöiden tasa-arvoista kohtelua myös merkkipäivien osalta. Esitämme, että Tampereen kaupunki työnantajana mahdollistaa palkallisen vapaapäivän 50- ja 60-vuotispäivän johdosta jokaiselle työntekijälleen riippumatta työpäivän ajankohdasta.

Tampereella 20.11.2023

Tampereen sosialidemokraattinen valtuustoryhmä

Viime vuosina myös Suomi ja Tampere ovat kokeneet poikkeuksellisen lämpimiä kesiä. Kuumalla ilmalla riittävä veden saanti on ensisijaisen tärkeää. Kesäisin tuhannet tamperelaiset ja tänne tulevat matkailijat joutuvat huolehtimaan veden saatavuudesta ostamalla muovisia vesipulloja. Tämä aiheuttaa ihmisille ylimääräisiä kustannuksia ja lisäksi kuormittaa ympäristöä.

Tampereen kaupunki voisi puuttua asiaan tarjoamalla kesän aikana mahdollisuuden täyttää vesipulloja julkisista vesipisteistä. Näitä vesipisteitä tulisi sijoittaa paikoille, joissa ihmiset liikkuvat. Erityisesti Tampereen keskustan alueelle, mutta myös muualle suosittuihin kohteisiin, joissa vesipisteitä ei valmiiksi ole. Tässä pitäisi erityisesti huomioida ulkokuntosalit ja urheilukentät, joissa riittävällä veden saannilla on iso merkitys.

Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tämä mahdollisuus on olemassa vesiposteissa, joita löytyy yhteensä 67 kappaletta. Tampereella vesipisteiden pitäisi olla strategisemmin ja tiiviimmin sijoiteltu. Mallia voisi ottaa Tallinnasta, jossa 38 julkista vesihanaa olivat ensimmäistä kertaa käytössä kesällä 2022. Tallinnan kaupunki perusteli palvelua keväällä 2022 muovijätteen vähentämisellä sekä sillä, kuinka tärkeää maksuttoman juomaveden saatavuus on kuumalla säällä.

Tampereella julkisia vesipisteitä oli laajamittaisesti tarjolla viimeksi 2018 nuorten yleisurheilun MM-kisojen aikaan, ja tästä oli erittäin hyviä kokemuksia. Myös Keskustorin Kesäkeitaalla oleva vesipiste on toimiva, ja se olisikin hyvä malli josta konseptia voisi laajentaa. Kesäkeitaan ympärille voisi mahdollisesti rakentaa useampia vesipisteitä nopeallakin aikataululla.

Vesipisteiden tarjoaminen olisi yksinkertainen ja helposti toteutettava julkinen palvelu, joka lisäisi tamperelaisten ja tänne tulevien matkailijoiden hyvinvointia. Siitä olisi myös merkittäviä terveyshyötyjä kuumina kesäpäivinä.

Esitämme, että Tampereen kaupunki ryhtyy toimiin julkisten vesipisteiden perustamiseksi ulkotiloissa Tampereen keskustan alueella ja muissa kuntalaisten ja matkailijoiden suosimissa paikoissa.

Tampereella 12.6.2023

Tampereen sosialidemokraattinen valtuustoryhmä

Tällä hetkellä Tampereella on useilla aloilla suuri pula työntekijöistä. Työvoimapula
koskettaa mm. kiinteistöhuoltoa, kotipalvelutoimintaa ja metalli- ja konepajateollisuutta, sekä
ravintola-, siivous- ja sote-alaa. Osatyökykyisten vastuullinen työllistäminen voisi olla osa
ratkaisua tähän kohtaanto-ongelmaan.

Osatyökykyisissä on valtava työvoimapotentiaali. Osatyökykyisten työkyky saadaan käyttöön
esimerkiksi räätälöimällä työtehtäviä ja -aikoja. Potentiaalia ei kuitenkaan ole osattu
hyödyntää tarpeeksi Tampereen seudulla. Monilla osatyökykyisillä on koulutusta ja
motivaatiota tehdä töitä, mutta työllistyminen saattaa estyä esimerkiksi riittämättömien
työllisyyden tukipalvelujen tai työnantajien ennakkoluulojen vuoksi.

Mikäli vaikeasti työllistyvien palvelutarpeisiin ei kyetä vastaamaan, työkyvyttömyyden,
tukiriippuvuuden ja köyhyyden riski kasvaa. Tämä on niin inhimillisesti kuin
taloudellisestikin kestämätöntä. Tampereen kaupungilla tulisi siis olla suuri intressi vaikeasti
työllistyvien henkilöiden työmarkkina-aseman parantamiseen. Varsinkin kun vuoden 2025
alussa TE-palvelut siirtyvät kunnille ja uusi rahoitusmalli tulee käyttöön. Jatkossa kuntien
työttömyysturvamenojen osuus tulee kasvamaan huomattavasti ja työllisyyskehityksellä on
suurempi vaikutus kuntien rahoitusasemaan.

Mallissa kuntien työttömyysturvavastuu laajentuu ja alkaa varhaisemmin –
työttömyysetuuden perusosan suuruisen osan rahoitukseen osallistutaan nykyistä
varhaisemmassa vaiheessa, lisäksi rahoitusvastuu laajenee koskemaan myös ansio- ja
peruspäivärahaa. Kuntien rahoitusvastuu poistuu vasta, kun henkilön tarve työttömyysturvalle
poistuu. Jatkossa työttömien aktivointi palveluihin ei poista kuntien maksuvastuuta. Mitä
pidempään työttömyys kestää, sitä suurempi vastuu kunnalla on työttömyysetuuden
rahoittamisesta.

Tampereen tulisi antaa tietoa osatyökykyisyydestä systemaattisemmin ja laajemmin
työnantajapuolelle, sekä tarjota osaamista ja tukea työn ja työympäristön räätälöimisessä.
Etenkin työsuhteen alkuvaiheessa tukeen tulisi tehdä suuria panostuksia, esimerkiksi
työhönvalmennuksen tai työyhteisövalmennuksen kautta, jotta rekrytoinnin mahdollinen
epäonnistuminen ei olisi liian suuri taloudellinen riski työnantajalle. On tärkeää taata
kokemus, että rekrytoiminen on riittävän helppoa ja riskitöntä. Vuoden 2021 kyselyssä
työllistämisehtoon sitoutuneista palveluntuottajista selkeä enemmistö (62 %) oli tyytyväisiä
rekrytointiin. Kuitenkin esiin nousi myös toive suuremmasta tuesta perehdytykseen ja
jalkautuvaan tukeen työpaikalle. Työnantajien, työvoimaviranomaisten ja
välityömarkkinatoimijoiden välisen, mahdollisimman saumattoman, yhteistyön
varmistaminen on myös tärkeää.

Tampereella tulee kokeilla tuetun työllistymisen näyttöön perustuvaa IPS-toimintamallia,
jonka tieteellisin kriteerein on osoitettu olevan vaikuttava keino parantaa osatyökykyisten
työhön kiinnittymistä, työhön paluuta ja työssä jaksamista. Tulokset ovat lupaavia erityisesti
mielenterveyskuntoutujien ja alle 30-vuotiaiden kohderyhmissä. Kansainvälisten tutkimusten
mukaan mallin tuloksellisuus on kaksi- tai kolminkertainen verrokkipalveluihin nähden.
Malli on palvelukokonaisuus, jossa työhönvalmennus integroidaan psykiatriseen hoitoon ja
kuntoutukseen. Työllistymisen tuki ja työnteko ovat siis osa kuntoutumista. Mallissa
työhönvalmentaja etsii avoimilta työmarkkinoilta työpaikan, jossa asiakkaan vahvuudet ja
voimavarat sekä työnantajan työvoiman tarve kohtaavat. Työhönvalmentaja tukee etenkin
alkuvaiheessa asiakasta mm. työtehtävien räätälöimisessä, työsuhteeseen orientoitumisessa ja
työn oppimisessa. Työhönvalmentaja antaa tukea myös työnantajalle, sekä auttaa työyhteisöä
rakentamaan asiakkaalle jatkotuen. Asiakkaan tukena on työhönvalmentajan lisäksi
psykiatrinen hoitotaho.

Tampereen tulisi tehdä aktiivisempaa selvitystyötä siitä, mikä kannustaisi yrityksiä
palkkaamaan heikommassa työmarkkina-asemassa olevia henkilöitä. Tällä hetkellä Tampere
mm. tarjoaa tietyin edellytyksin yrityksille rekrytointilisää. Tampere voisi esimerkiksi
jatkossa harkita yrityksen vuokramaksujen helpottamista määräaikaisesti rekrytoidessaan
vaikeasti työllistyvän henkilön.

Osatyökykyisten työllistymistä voidaan tukea työllistämisehdolla eli asettamalla julkisen
rahankäytön ehdoksi osatyökykyisten työllistäminen kohteessa, johon julkista rahaa
käytetään. Laissa julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista on säännöksiä
työllistämiskriteerin käyttämisestä. Pykälän 2 mukaan hankintayksikkö voi asettaa
hinta-laatusuhteen vertailuperusteita, jotka liittyvät mm. yhteiskunnallisiin tai sosiaalisiin
näkökohtiin. Lisäksi pykälän 98 nojalla hankintayksikkö voi asettaa hankintasopimuksen
toteuttamiselle erityisehtoja, jotka voivat liittyä mm. hankinnan taloudellisiin, sosiaalisiin tai
työllisyysnäkökohtiin. Työllisyyden edistäminen kuuluu kunnan yhteiskunnallisiin
tavoitteisiin eli kun julkisia varoja käytetään työntekoa edellyttävään kohteeseen, voidaan
luontevasti toteuttaa useita tavoitteita.

Tampereen kaupunki kertoo verkkosivuillaan tekevänsä vastuullisia hankintoja rohkaisemalla
työnantajia rekrytointiin työllistämisehdolla. Kaupunki lupaa seuraavasti: ”Kun kaupunki
hankkii urakoita tai palveluja, sopimuksiin sisältyy työllistämisehto, joka velvoittaa
sopimuskumppania työllistämään sellaisia työttömiä työnhakijoita, joille työllistyminen
muuten on eri syistä haastavaa.” Tämä ei Tampereella pidä paikkaansa, sillä näissä
hankinnoissa työllistämisehdon noudattaminen on yrityksille vapaaehtoista. Se on ainoastaan
suositus, eli vaikka yritys sitoutuu noudattamaan työllistämisehtoa, sillä ei ole merkitystä
kilpailutuksessa. Työllistämisehtoa on käytetty laskennallisesti vähäpätöisillä summilla
suhteutettuna hankkeiden kokoon. Eikä se pelkkänä suosituksena täytä määritelmäänsä.
Muutenkaan ei ole oikein kaupungilta markkinoida itseään työllistämisehtoa toteuttavana
kaupunkina, jos se ei sitä tosiasiallisesti ole.

Tampereen kaupungin tulee jatkossa käyttää hankinnoissaan työllistämisehtoa velvoittavasti.
Velvoittavuudesta huolimatta työllistämisehto tulee nähdä mahdollisuutena. Työ voi tuoda
elämään merkityksellisyyttä, kasvattaa itseluottamusta ja lisätä yhteiskuntaosallisuutta.
Varsinkin tilanteessa, jossa yritykset kärvistelevät työntekijäpulasta, asennemuutos on lähes
välttämätöntä. Kun työ- ja toimintaympäristöt muuttuvat, on myös toimintatapojen
muututtava, esimerkiksi moninaistamalla työnteon muotoja ja tekemällä joustoja työaikaan.
Osatyökykyiset kykenevät antamaan työpanoksensa, jos työ muokataan työkykyyn sopivaksi.
Heidät tulisi kohdata ensisijaisesti osaamisen ja motivaation kautta, eikä työkyvyn
rajoitteiden.

Lisäksi Tampereen tulee suurena työnantajana näyttää esimerkkiä luomalla
palvelualuekohtaisesti kiintiöitä heikossa työmarkkina-asemassa oleville henkilöille
yhteistyössä esimerkiksi erityisammattioppilaitosten ja välityömarkkinatoimijoiden kanssa.
Nuorten työllisyysohjelman valmistelussa tulee kiinnittää huomiota erikseen myös vaikeasti
työllistyviin nuoriin. Esimerkiksi heikossa työmarkkina-asemassa oleville nuorille voisi olla
erillinen kiintiö nuorille varattuihin työpaikkoihin. Tämä on taloudellisestikin perusteltua,
sillä kuntaosuudella olevien asiakkaiden määrä korostuu alle 30-vuotiaiden ikäryhmissä.
Tampereella työmarkkinatuen kuntaosuudella 65 prosenttia on alle 30-vuotiaita tuoreiden
tilastojen valossa. Yhteistyötä asian tiimoilta voitaisiin tehdä esimerkiksi Ohjaamon,
erityisammattioppilaitosten ja välityömarkkinatoimijoiden kanssa.

Työllisyyttä edistävien palveluiden hankinnoissa on varmistettava, että myös pienet
välityömarkkinatoimijat pystyvät osallistumaan kilpailutuksiin palveluntuottajina. Muussa
tapauksessa menetettäisiin pitkän kokemuksen tietämystä tarvelähtöisistä
työllisyyspalveluista. Välityömarkkinasektori auttaa erityisesti nuoria ja vähäisen
koulutuksen omaavia henkilöitä työllistymään avoimille työmarkkinoille. Tätä tukee tiivis
yhteistyö oppilaitosten, varsinkin erityisammattioppilaitosten, kanssa.

Esitämme, että Tampereen kaupunki antaa paremmin tietoa osatyökykyisyydestä, sekä
tarjoaa yrityksille tukea työn räätälöimisessä, etenkin työsuhteen alkuvaiheessa.
Tampereella tulee kokeilla IPS-toimintamallia osana työllisyydenhoitoa. Tampereen
pitää selvittää aktiivisemmin, mikä kannustaa palkkaamaan heikossa
työmarkkina-asemassa olevia henkilöitä. Tampereen on käytettävä julkisissa
hankinnoissaan velvoittavaa työllistämisehtoa. Tampereen pitää työnantajana selvittää
mahdollisuutta ottaa käyttöön kiintiöt heikossa työmarkkina-asemassa oleville
henkilöille palvelualueillaan. Myös heikossa työmarkkina-asemassa oleville nuorille
pitää olla erilliset kiintiöt. Työllisyyttä edistävien palveluiden hankinnoissa on
varmistettava, että myös pienet välityömarkkinatoimijat pystyvät osallistumaan
kilpailutuksiin palveluntuottajina.

Tampereella 10.5.2023

Ulla Kampman (sd.) Saana Kuusipalo (sd.)

Allekirjoittanut:
Pekka Salmi, Tampereen elinvoima ja kilpailukyvyn palvelualueen apulaispormestari (sd.)

Valtuustoaloitteessani esitän, että Tampereen varhaiskasvatuksen historiasta sen alkuajoista lähtien kirjoitetaan historiikki.

Varhaiskasvatuksen merkitys opinpolun merkittävänä perustana on viime vuosina vahvistunut ja varmistunut. Varhaiskasvatus on lapsen oikeus eikä enää vain vanhemman oikeus saada lapsi päiväkotiin kun vanhempi itse käy työssä tai opiskelee. Päivähoidosta on siirrytty varhaiskasvatukseen ja suurin osa varhaiskasvatusta tarjotaan päiväkodeissa.

Laki lasten päivähoidosta annettiin 1973 eli laki (nykyisin Varhaiskasvatuslaki) täyttää 50 vuotta. Vuosi 1973 onkin merkittävä sillä aiemmin käytössä olleet seimi ja lastentarha korvattiin päiväkodeilla.  Suomeen ensimmäinen päiväkoti perustettiin 135 vuotta sitten. Vuonna 1888 perustettu kansanlastentarha oli ensimmäinen lajiaan Pohjoismaissa.

Entä Tampere? Mitä tiedetään varhaiskasvatuksen historiasta Tampereella?  Mikä rooli oli esimerkiksi Finlaysonilla? Millaista oli sotien aika lastentarhoissa? Ketkä pääsivät lastentarhaan 1950-luvulla? Miksi osapäivähoito oli suosittua vielä 1980-luvulla?  Tampereella ei ole laadittu historiikkia varhaiskasvatuksesta eli seimistä ja lastentarhoista päiväkoteihin.

Varhaiskasvatuksen historiikkeja on laadittu Oulussa, Turussa, Lappeenrannassa ja Porissa. Muutamissa kunnissa on laadittu yksittäisten päiväkotien historiikkeja.

Varhaiskasvatuksen merkitys lapselle, henkilökunnalle ja vanhemmille on merkittävä ja siksipä olisi tärkeätä saada kirjattua ajankuvaa eri vuosikymmeniltä.

On aika kirjoittaa historiikin muotoon myös Tampereen varhaiskasvatuksen historia.

Anne Liimola
varavaltuutettu
15.5.2023

Vieraslajit ovat eliöitä, jotka ovat levinneet uudelle alueelle ihmisen vaikutuksesta. Haitalliseksi vieraslaji tulkitaan silloin, jos leviäminen uhkaa luonnon monimuotoisuutta tai luonnon tarjoamia ekosysteemipalveluita.

Vieraslajit voivat aiheuttaa haittoja mm. syrjäyttämällä alkuperäislajistoa, muuttamalla elinympäristöjä ja häiritsemällä ravintoketjuja. Osa lajeista voi myös aiheuttaa terveyshaittoja tai vahinkoja maa- ja metsätaloudelle, heikentää virkistysmahdollisuuksia tai alentaa kiinteistöjen arvoa.

Haitallisia vieraslajeja on määritelty sekä EU- että kansallisella tasolla. Suomessa laajalle levinneitä haitallisia kasvilajeja ovat esimerkiksi komealupiini, jättipalsami ja kurtturuusu. Ilmaston kuumenemisen ennakoidaan tuovan Suomeen uusia vieraslajeja ja lisäävän niiden haittoja.

Kiireellisintä vieraslajien poistaminen on luonnonsuojelualueilla ja muissa luonnoltaan arvokkaissa kohteissa, kuten perinnebiotoopeissa ja uhanalaisten lajien esiintymien läheisyydessä. Lajeista erityisen tärkeää on torjua niitä, jotka leviävät nopeimmin tai aiheuttavat suurinta vahinkoa luonnolle tai ihmisille. Ensisijainen vastuu vieraslajien torjunnasta kuuluu maanomistajalle.

Suomen ympäristökeskuksen selvityksen Pirkanmaan uhanalaiset lajit ja luontotyypit mukaan maakunnassa esiintyy vieraslajeja runsaasti. Jos Pirkanmaa jaetaan neliökilometrin kokoisiin ruutuihin, havaintoja putkilokasveihin kuuluvista vieraslajeista on tehty 3 250 ruudussa. Näistä yli tuhannessa esiintyy myös jokin uhanalainen putkilokasvi tai perhoslaji ja 440 ruudussa on suojelualue. Tilanteen arviointia vaikeuttaa kuitenkin kattavan seurantatiedon puute.

Haitallisten vieraslajien torjunta on yksi Tampereen luonnon monimuotoisuusohjelman kuudesta päätavoitteesta. Sen tueksi on määritelty neljä alatavoitetta: ennaltaehkäisemme vieraslajien leviämistä Tampereella; torjumme vieraslajeja järjestäytyneesti; vahvistamme asukkaiden ja yhteisöjen roolia vieraslajien torjunnassa; sekä kehitämme vieraslajitiedon keruuta ja hyödyntämistä.

Ohjelmassa todetaan, että vieraslajien torjunnan tehostaminen vaatii lisää voimavaroja. Tähän asti kaupunki on keskittynyt torjumaan jättiputkea, ja muiden lajien torjunta on nojannut pitkälle satunnaiseen vapaaehtoistyöhön.

Vieraslajien torjuntaan tarvitaan laajaa joukkoa toimijoita, kuten valtion ja kuntien viranomaisia, yrityksiä, luonto- ja asukasyhdistyksiä sekä kaupunkilaisia. Vuosina 2018–19 apua saatiin Tampereen työllisyyspalveluiden kautta tulleista kuntouttavan työtoiminnan ryhmistä, joita ohjasi Tampereen Sarka Oy:n kaksi ryhmänjohtajaa. Torjuntaan osallistui parhaimmillaan noin 180 henkilöä. Vuosina 2020–22 yhteistyötä vieraslajien torjunnassa tehtiin Sopimusvuoren yksiköiden kanssa. Tänä vuonna on ollut myös maa- ja metsätalousministeriön osittain rahoittama hanke, jossa kaupunki on tilannut torjuntatöitä Sarkalta.

Kuntouttavan työtoiminnan ja työllistettävien hyödyntämistä vieraslajien torjuntaan kannattaa jatkaa. Yhden lisän työhön voisivat tarjota nuoret kesätyöntekijät.

Vieraslajien torjunta sopii hyvin kesätyöntekijöiden tehtäväksi, kun työ on suunniteltu ja ohjattu kunnolla. Kesätyöntekijät voisivat myös neuvoa kaupunkilaisia ja järjestää asukkaille suunnattuja

talkoita. Terveys- ja turvallisuussyistä työskentely tie- ja rata-alueilla sekä jättiputken torjunta kannattaa luultavasti jättää ammattilaisille.

Nuoria on jo työllistetty vieraslajien torjuntaan kunnissa ympäri Suomea. Esimerkiksi Pietarsaaressa komealupiinia ja jättipalsamia torjui vuonna 2021 viisi nuorta kesätyöntekijää. Liperissä, Polvijärvellä, Tuusniemessä ja Iisalmessa Maaseudun sivistysliitto palkkasi kesiksi 2021–22 paikallisia nuoria vieraskasvien torjuntaan. Lahdessa puolestaan noin sata nuorta on osallistunut vieraslajitalkoisiin, joista korvauksena paikallinen Lions-yhdistys on tukenut nuorten harrastustoimintaa urheiluseuroissa.

Kunnat pystyivät aiemmin hakemaan Kainuun ELY-keskuksen kautta maa- ja metsätalousministeriön rahoitusta vieraslajien torjuntaan. Vuoden 2021 lopulla toteutetulla hakukierroksella rahoitusta myönnettiin yhteensä 580 000 euroa. Valtaosa rahoitetuista hankkeista on osallistanut nuoria. Tampere sai tukea hankkeeseen, jolla torjutaan vieraslajeja kaupungin omilla mailla. Myös ympäristöministeriön Kunta-Helmi-rahoitus voi sopia vieraslajien torjuntaan.

Kesätyöpaikkojen osoittaminen vieraslajien torjuntaan auttaisi sekä työllistämään nuoria että torjumaan luontokatoa. Osallistuvat nuoret saisivat myös mahdollisuuden vaikuttaa ympäristöön käytännöllisellä ja mielekkäällä tavalla.

Me allekirjoittaneet kaupunginvaltuutetut esitämme, että Tampereen kaupunki työllistää tulevina kesinä nuoria vieraslajien torjuntaan.

12.12.2022

Valtuutettu Sofia Julin (sd.) yhdessä valtuutettu Oras Tynkkysen (vihr.) kanssa.

Kaukajärvi-Annala on yksi Tampereen kaupungin suurimmista asuinalueista. Kaukajärven tilastoalueella asuu yli 13 000 ihmistä. Alueen merkittävät liikuntapaikat keskittyvät Kaukajärvelle, kahden kilometrin päähän Annalan koulusta ja kolmen kilometrin päähän Karosen koulutalosta. Urheiluseuroilta ja alueen asukkailta on tullut toiveita Annalan alueen liikuntamahdollisuuksien ja Karosen koulun pihan kehittämiseksi.

Juuri Karosen koulun pihan ja kentän kehittäminen olisi perustelua perusopetuksen palveluverkkosuunnitelman näkökulmasta, jossa Annalan koulutalosta on tarkoitus luopua Kaukajärven koulun perusparannuksen/laajennuksen tai mahdollisen uudisrakennuksen jälkeen.

Karosen koulutalon rakentamisesta on kulunut pian 20 vuotta. Pihaa ja kenttää käyttää päivittäin koulun n. 300 oppilasta ja kouluajan ulkopuolellakin se on monelle tärkeä ajanviettopaikka. Koulun piha kaipaa päivittämistä. Monet pihan sekä pelikentän välineistä ovat yksinkertaisesti huonossa kunnossa. Koulun piha kaipaa myös lisää aktiviteetteja, nykyiset ovat välituntikäytössä riittämättömiä koulun oppilasmäärään nähden. Myös pelikentän valaistusta tulisi parantaa.

Koulun piha-alueen ja kentän suunnitteluun tulisi osallistaa kaikki koulun oppilaat sekä koulun henkilökunta. Ideoita voisi kysyä mahdollisimman laajasti myös muilta lähialueen lapsilta ja nuorilta. Tampereen kaupungin viherpalveluohjelmassa Karosen koulun kenttä on merkitty kategoriaan ”kunnostettava”, ja tavoitevuodeksi 2020. Kunnostamisen ja päivittämisen aika siis olisi.

Kaukajärvi-Annalan alueella on aktiivista seuratoimintaa jalkapallossa, ja seuroilta on tullut toiveita tekonurmikentästä. Tekonurmikenttä parantaisi jalkapallon olosuhteita ja myös vähentäisi altistumista pölyävälle kivituhkalle kuumina ja kuivina kesäpäivinä, jolloin juniorit kentällä harjoittelevat. Tekonurmikenttien lisääminen kaupunginlaajuisesti on myös voimassa olevan pormestariohjelman mukaista.

Kentän aidat sekä jalkapallomaalit ovat uusimisen tarpeessa. Kentän päädyssä olevaa koripallokenttää voitaisiin päivittää turvallisemmaksi ja siitä voisi kenties tehdä jopa täysimittaisen kahden korin kentän. Kentän ympäristöön voisi sijoittaa myös ulkokuntosalilaitteita. Myös jääkiekkokaukalon sijoittamista kentälle tulisi harkita, kuitenkin niin että vapaalle luistelulle jäisi tilaa. Kaukajärven alueella ei tällä hetkellä ole yhtään luistelukenttää, jossa olisi kaukalo.

Tampereen kaupunki käynnistää Kaukajärvi-Annalan alueella lähiöohjelman, joka ulottuu vuoteen 2025. Tampereen kaupungin linjausten mukaan koulun piha-alueita saneerataan pääsääntöisesti perusparannusten yhteydessä. Karosen koulun piha-alueen kehittäminen olisi kuitenkin perusteltu osa lähiöohjelman toimenpiteitä, ja konkreettinen parannus alueen palvelutasoon. Liikuntamahdollisuuksien kehittäminen sekä ja koulun pihan päivittäminen nykystandardien mukaiseksi lisäisivät merkittävästi alueen viihtyisyyttä.

Esitän, että kaupunki ryhtyy toimenpiteisiin Karosen koulun pihan ja kentän kunnostamiseksi sekä kehittämiseksi lähiliikuntapaikkana.

24.10.2022
Antti Hiitti
kaupunginvaltuutettu (sd.)

Valtuustoaloite kouluruokailun järjestämisen, kouluruoan laadun ja ravintosuositusten noudattamisen parantamisesta ja kehittämisestä Tampereen kouluissa ja eskareissa sekä riittävän määrärahan lisäämisestä kaupungin talousarvioon

Kouluruokailua ohjaavat lainsäädäntö, kansalliset ja paikalliset opetussuunnitelmat sekä kouluruokailu- ja ravitsemussuositukset. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan julkaisema kouluruokailusuositus ohjaa koulupäivän ruokailua ja ruokakasvatuksen toteuttamista. Kouluruokailusuosituksen mukaan kouluaterian pitäisi kattaa noin kolmannes oppilaan päivittäisestä energiansaannista. Suositus antaa laajan kriteeristön ja ohjeistuksen kouluruokailun suunnitteluun ja toteuttamiseen. Se toimii ohjenuorana ruokapalvelun ja opetuksen järjestäjille sekä ruokapalvelu- ja opetushenkilöstölle. Suositus ohjaa myös kodin ja koulun välistä yhteistyötä. Kouluruokailusuosituksessa huomioidaan aterian tarjoamisen ajankohta ja ruokailun kesto. Sopiva ajankohta ruokailulle on noin klo 11–12. Oppilailla pitää olla riittävästi aikaa ateriointiin – ruokailun vähimmäiskestoksi suositellaan puolta tuntia. Aterioinnin lisäksi oppilailla olisi hyvä olla vielä 10–15 minuuttia aikaa ulkoilu- ja liikuntahetkeen ennen ruokailua tai sen jälkeen. Terveellistä välipalaa pitäisi olla mahdollista nauttia koulussa, mikäli oppitunnit jatkuvat yli kolme tuntia lounaan jälkeen. Joissakin kouluissa on tarjolla maksutonta välipalaa, mutta useimmissa välipala on maksullinen. Joissakin Suomen kouluissa on käytössä etukäteen maksettava välipalapassi, jonka vanhempi lunastaa lapselleen ja joka oikeuttaa tiettyyn määrään välipaloja.

Kouluruokailu on myös tärkeä osa kouluissa tehtävää ruokakasvatusta. Säännöllinen ateriarytmi edistää hyvinvointia ja hyvää ravitsemusta sekä auttaa välttämään epäterveellisiä välipaloja ja napostelua. Ravitsemus vaikuttaa merkittävästi myös lasten keskittymiskykyyn, oppimiskykyyn ja tunteiden säätelyyn eli oikea-aikainen ja terveellinen ruoka vaikuttavat monella tapaa lasten oppimiseen ja koko koulun toimintaan. Koulun ja kodin yhteistyö ja yhteinen näkemys ovat kouluruokailussa ja ruoka- ja ravitsemuskasvatuksessa erittäin tärkeitä. Selvitykset osoittavat, että ylemmille vuosiluokille siirryttäessä lasten osallistuminen kouluruokailuun vähenee. Osa oppilaista joko jättää aterian täysin syömättä tai korvaa sen välipaloilla, jotka voivat olla epäterveellisiä. Alempien vuosiluokkien oppilaista lähes kaikki kyllä osallistuvat kouluruokailuun, mutta moni ei syö aterian kaikkia ainesosia.

Tampereen Vanhemmat ry teki kouluruokailukyselyn sähköisenä kyselynä keväällä 2022. Vastaajina olivat tamperelaisten koulujen vanhempainyhdistysten yhteyshenkilöt. Yhteyshenkilöt kartoittivat vastaukset oman koulunsa lasten vanhempia haastatellen. Vastauksia saatiin eri puolilta kaupunkia.

Koontia Tampereen Vanhemmat ry:n kyselyn vastauksista:

Ruokailun ajankohta

• 63 % aikavälillä klo 10-12
• 25 % aikavälillä klo 10-13
• 6% aikavälillä klo 10.30-12.00
• 6% aikavälillä klo 10.30-12.30

Ruokailuun käytetty aika

• 44% 20 min
• 25% 15 min
• 25% aika vaihtelee
• 6% 25 min

Ulkoilu ruokailuajan yhteydessä (ennen tai jälkeen ruokailun)

• 81% Kyllä
• 19% Ei

Välipala (mikäli oppilaiden koulupäivä jatkuu 3 tuntia tai pidempään lounaan jälkeen, tarjoaako koulu välipalan)

• 81% Ei
• 19% Kyllä

Kokemuksia kouluruokailusta

Lapsi jättää aamupalan syömättä kouluruokailun toteutuessa liian aikaisin (esim. klo 10) -21%

Lapsi on joutunut kiirehtimään syömistä ja hotkimaan ruokailun lyhyen ajan vuoksi – 79%

Lapsi on joutunut jättämään osan ruoasta syömättä ruokailuun varatun ajan lyhyyden vuoksi – 36%

Lapsella on kova nälkä aamupäivällä kouluruokailun toteutuessa liian myöhään – 29%

Lapsella on kova nälkä iltapäivällä kouluruokailun toteutuessa liian aikaisin – 64%

Kotoa on jouduttu laittamaan eväät mukaan koulun ruokailun ajoituksen (liian aikainen tai myöhäinen) tai liian lyhyen ruokailuun varatun ajan vuoksi – 57%

Koulupäivä alkaa ruokailulla – 14%

Koulupäivä päättyy ruokailuun – 29%

Ruokailu vaikuttaa oppitunnin alkuun tai loppuun (oppitunti jää tavallista lyhyemmäksi) – 43%

Oppilaat käyvät syömässä kesken oppitunnin – 64%

Ruokailuun liittyvät järjestelyt (ruokailun ajoitus, ruokalassa vietetty aika) ovat aiheuttaneet vaikeuksia erityisruokavalion tai muun syömiseen liittyvän terveydellisen seikan – 21%

Ruoka on loppunut kesken – 29%

Kyselyn tulosten vertailua kouluruokailusuositukseen

Ruokailu toteutuu pääosin ruokalassa, mutta jotkut oppilaat ruokailevat luokassa. Ruokala on ruuhkainen ja melu haittaa ruokailuhetkeä. Ruokailu ei toteudu yhdessäkään vastanneessa koulussa suositusten mukaisena ajankohtana klo 11-12. Kouluissa syödään joko liian varhain tai liian myöhään. Liian aikainen lounas johtaa aamupalan syömättä jättämiseen tai kovaan nälkään iltapäivällä. Liian myöhäinen lounas haittaa aamupäivän oppitunteja nälän kurniessa. Ruokailu ei kaikissa vastanneissa kouluissa jaksota lapsen koulupäivän kokonaisuutta, vaan koulu alkaa tai päättyy ruokailulla. Yhdessäkään vastanneessa koulussa ruokailuun ei varattu suosituksen mukaista vähintään 30 minuuttia. Ruokailuun käytetään 15-20 minuuttia (yhdessä koulussa 25 minuuttia). Tämä johtaa hotkimiseen tai ruokaa ei ehditä syödä loppuun. Pääosin oppilailla on mahdollisuus ulkoiluun joko ennen tai jälkeen ruokailun. Viidesosassa kouluja ulkoilu ei toteudu. Vain viidesosassa vastanneista kouluista on tarjolla välipalaa pitkinä koulupäivinä koulun jatkuessa yli 3 tuntia lounasajan jälkeen. Välipala on maksullinen.

Yhteenvetoa

Kouluruokailu järjestetään useassa tamperelaisessa peruskoulussa poiketen valtakunnallisesta kouluruokailusuosituksesta. Kouluruokailusuosituksesta poikkeamisella on merkittäviä vaikutuksia lasten oppimiseen ja hyvinvointiin: Ravitsemus vaikuttaa merkittävästi lasten keskittymiskykyyn ja oppimiskykyyn. Riittävä ja oikea-aikainen ravitsemus koulupäivän aikana on tärkeä asia oppilaan hyvinvoinnin, kasvun ja kehityksen sekä myös tunteiden ja käyttäytymisen hallinnan näkökulmasta. (Lähde: Tampereen Vanhemmat ry, kouluruokailukysely kevät 2022).

Maa- ja metsätalousministeriö asetti 12.10.2021 työryhmän valmistelemaan hallitusohjelman mukaisen kouluruoan kehittämisohjelman. Ohjelman luonnos on jo luettavissa valtioneuvoston hankeikkunassa. Ohjelma julkaistaan marraskuussa 2022. Ohjelman tavoitteena on mm. lisätä kouluruokailuun osallistumista, kehittää kouluruokailuun liittyviä käytäntöjä ja etsiä ratkaisuja, joilla välipala voidaan tuoda osaksi kouluruokaa jokaiseen kouluun.

Inflaatio ja elintarvikkeiden raju hinnannousu vaikuttavat myös kouluruoan hintaan. Aamulehti uutisoi (AL 25.8.2022), että syyskuun alusta alkaen yksittäisen myytävän kouluaterian hinta nousee 2,59 eurosta 2,68 euroon Tampereella. Vuosikustannus nousee huomattavasti, noin 400 000 eurolla vuodessa. Hinnat valitettavasti jatkavat nousuaan edelleen. On erittäin tärkeää, että vaikeasta tilanteesta huolimatta Tampereen koululaisten kouluruoan laatu ei heikkene eikä ravintosuositusten noudattaminen ole vaarassa. Monessa perheessä joudutaan karsimaan menoista ja kotiruoan laatu ja määrä voi myös heikentyä. Osalle lapsista kouluruoka voi olla ainoa lämmin ateria päivässä. Eriarvoistumisen vähentämiseksi on erittäin tärkeää, että kouluissa ja eskareissa saa laadukasta ja ravintosuositusten mukaista kouluruokaa ja että ruokailun järjestämisessä noudatetaan valtakunnallisia suosituksia.

Kouluruokailu on osa kuntien strategiseen päätöksentekoon perustuvaa toimintaa ja alueellista kehitystä. Lasten kouluruuan laatu ja ruokailun puitteiden järjestäminen heijastelevat kunnan arvoja. On arvovalinta tarjota lapsille laadukasta ja maukasta ruokaa. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on hyvinvointialueiden toiminnan käynnistymisen jälkeenkin kuntien lakisääteinen tehtävä. Kouluruokailuun investoiminen kunnassa on hyvinvoinnin varmistamista ja ennakointia, joka voi tuoda säästöjä myöhemmin.

Esitän, että Tampereen Vanhemmat ry:n kouluruokailukyselyn tulokset ja huomiot otetaan käsittelyyn ja tehdään pikaisesti tarvittavat parannukset Tampereen kouluissa ja eskareissa yhteistyössä vanhempainyhdistysten ja Tampereen Vanhemmat ry:n kanssa. Kouluruoan laadun ja ravintosuositusten noudattamisen säilyttämiseksi ja parantamiseksi on varattava riittävät määrärahat kaupungin talousarvioon.

Tampereella 24.10.2022
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu (sd)

Jätin 2.5.2001 ja 20.6.2007 valtuustoaloitteet tiedekeskuksen perustamiseksi Tampereelle. Tuolloin ei katsottu tarpeelliseksi ryhtyä tutkimaan mahdollisuutta tiedekeskuksen perustamiseksi. Aikaa on kulunut ensimmäisestä aloitteestani yli 21 vuotta. Tampere on vuodesta toiseen sijoittunut Suomen imagotutkimusten kärkeen, myös matkailijamäärät ovat vuosi vuodelta nousseet, poikkeuksena koronan aiheuttama notkahdus, joka kosketti kaikkia muitakin Suomen kaupunkeja. Yhtenä Suomen vetovoimaisimmista kaupungeista Tampere voisi laajentaa matkailutarjontaa perustamalla tiedekeskuksen. Tiedekeskus palvelisi erityisesti myös tamperelaisia tuoden koko Pirkanmaan alueelle vetovoimaa. Tiedekeskus sopisi erityisen hyvin Särkänniemen alueen yhteyteen. Vuonna 2007 jätin aloitteen myös Särkänniemen alueen kehittämiseksi.

Suomen tiedekeskusyhdistys ry. on vuonna 2020 perustettu suomalainen tiedekeskusverkosto. Se kokoaa yhteen kymmenen tiedekeskusta ja -museota ympäri Suomea. Sen päätehtäviä on edistää tiedekeskusten yhteiskunnallista vaikuttavuutta verkostoyhteistyöllä sekä vahvistaa kansallista tiedepääomaa ja yhdenvertaisuutta uusien lähestymistapojen avulla. Yhdistys on osa FINSCI-tutkimuskonsortiota, joka keskittyy tiedepääoman tutkimiseen ja sen kasvattamiseen.

Tällä hetkellä yhdistyksellä on 10 varsinaista jäsentä: Arktikum ja Tiedekeskus Pilke Rovaniemellä, Tiedekeskus Tietomaa Oulussa, Tiedekeskus Heureka Vantaalla, Tekniikan museo Helsingissä, Suomen luontokeskus Haltia Espoossa, Suomen Metsämuseo Lusto Punkaharjulla, Joensuun Tiedeseura ry ja Sodan ja rauhan keskus Muisti Mikkelissä. Lisäksi Turun yliopiston Tiedekeskus ja Avaruuskeskus Väisälä.

Tunnetuin on tiedekeskus Heureka Vantaalla. Se on monipuolinen elämyskokonaisuus, joka tarjoaa vuorovaikutteisia näyttelyitä, planetaarioelokuvia, tiedeohjelmia ja tapahtumia ympäri vuoden. Heurekassa käy noin 300 000 tieteestä kiinnostunutta vuosittain ja se kuuluu Suomen suosituimpiin vapaa-ajankeskuksiin. Heureka palvelee perheiden lisäksi myös koululuokkia, oppilaitoksia ja varhaiskasvatusryhmiä. Heurekan toimintoihin kuuluvat vaihtuvat näyttelyt, planetaario, Tiedepuisto Galilei, tiedeleirit ja -kerhot, kokoustiloja, tiedekauppa ja tiederavintola. Heureka osallistuu myös kansainväliseen yhteistyöhön. Heurekaan perustettiin keväällä 2021 Euroopan avaruusjärjestö ESA:n rahoittaman European Space Education Resource Office -verkoston Suomen yhteyspiste ESERO Finland (www.esero.fi). Lisäksi Heureka on mukana sekä kansallisissa että kansainvälisissä oppimista, opettamista ja opettajuutta kehittävissä hankkeissa.

Heurekassa järjestetään myös vuosittain keskimäärin 12 tapahtumaa, 2–3 opettajailtaa ja luentoja. Perhekävijöille ja koululaisille suunnatuissa tapahtumissa on kokeellista ohjelmaa ja tekemistä: rakentelutyöpajoja, ohjattuja laboratorio- ja työpajaohjelmia, tiedeteatteri- ja Tiedettä pallolla -esityksiä, tietokilpailuja, kumppaneiden kokeilu- ja tutustumispisteitä sekä asiantuntijakohtaamisia. Heurekan toiminnalliset oppimisohjelmat yhdistävät

eri tieteitä ja teknologiaa monialaisesti ja innostavasti. Ne syventävät tiedeoppimista sekä kannustavat lapsia ja nuoria STEM-aloille (Science, Technology, Engineering

and Mathematics). Oppimisohjelmat rakentavat osaamista sekä kehittävät tutkimus- ja työelämätaitoja, luovaa ongelmaratkaisukykyä ja vastuullisuutta.

Heurekan toiminnasta vastaa Tiedekeskussäätiö. Tiedekeskussäätiön 10 taustayhteisöä ovat

• Aalto-yliopisto

• Elinkeinoelämän keskusliitto EK

• Helsingin yliopisto
• Opetusalan ammattijärjestö OAJ
• Opetus- ja kulttuuriministeriö
• Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK
• Tieteellisten seurain valtuuskunta
• Työ- ja elinkeinoministeriö
• Valtiovarainministeriö
• Vantaan kaupunki

Ne osallistuvat aktiivisesti Heurekan toimintaan sitä tukien ja kehittäen.

Särkänniemeen ollaan suunnittelemassa suurta elämysaluetta. Särkänniemen alueen kehittämisellä halutaan vahvistaa läntisen keskustan vetovoimaa ja kasvattaa ihmisvirtoja. Aluetta kehittämällä halutaan lisätä myös Tampereen houkuttelevuutta. Alueelle kehitetään muun muassa teemoitettu hotelli ja kylpylä-vesipuisto, ravintola- ja tapahtumakatu, digitaalisiin elementteihin perustuva sisäkohde aikuisille sekä Ylen kanssa kehitetyn konseptin mukainen Mediamaailma.

Särkänniemen huvipuiston,​ Mustalahden,​ Kortelahden,​ Onkiniemen ja Santalahden rantapuiston muodostama kehitysalue on merkittävä kaupunkikulttuurin,​ tapahtumien ja matkailun kokonaisuus. Alueen kehittäminen vetovoimaiseksi elämyskokonaisuudeksi tukee sekä tapahtumaelinkeinojen toimialaa ja lisää Tampereen työllisyyttä. Tärkeää on, että myös alueen ympärivuotinen käyttö kasvaa kaupunkilaisten ja matkailijoiden keskuudessa. Tavoitteena on toteuttaa kehittämishanke vuoteen 2028 mennessä.

Tiedekeskus sopisi erittäin hyvin uuteen Särkänniemen elämysalueeseen ja täydentäisi hienosti monipuolista elämystarjontaa omalta osaltaan. Olen vuosien aikana eri yhteyksissä useasti tuonut esiin tiedekeskuksen tarpeellisuuden kaupunkiimme. Se olisi myös uusi vetovoimatekijä Tampereelle ja erityisesti Särkänniemen elämysalueelle.

Esitän, että Tampereen kaupunki yhteistyössä Särkänniemen ja mahdollisesti muiden yhteistyökumppaneiden kanssa käynnistää neuvottelut ja suunnitelmat tiedekeskuksen perustamiseksi Särkänniemen uuteen elämysalueeseen. Tiedekeskus Heurekan kokonaisuus, sisältö ja toiminta toimisi erinomaisena esikuvana Tampereen tiedekeskukselle.

Tampereella 19.9.2022

Aila Dündar-Järvinen

Kaupunginvaltuutettu (sd)