Ahvenisjärvi on urbaani-maantieteelliseltä olemukseltaan erityinen: Keskellä lähiötä oleva puisto- ja
vesiympäristö, mikä tarjoaa kävijöilleen maanläheistä idylliä vain kävelymatkan päässä mistäpäin
tahansa.

Järvi kuitenkin potee omia vaikeuksiaan: Sen ainoat konkreettisen veden hankintakeinot perustuvat
sade-, sulamis- ja hulevesiin, eikä sillä ole minkäänlaista laskuojaa. Näin ollen se on virtaamaton järvi,
mikä korotetusti riskialtistaa sitä rehevöitymiselle ja jokavuotiselle vähähappisuudelle. Järveä
hapetetaan keinotekoisesti joka talvi, mutta kyseessä on kokonaismittakaavassa hetkellinen elvytys- ja
ylläpitokeino.

Ahvenisen pohjoispuolella, Ahvenisraitilta n.120 m Valtaraittia kohti, sijaitsee hulevesien laskuputki,
mikä etenkin sulamis- ja sadekausina kuljettaa suuria määriä suodattamatonta, sakkaista vettä
suoraan järveen, mikä on omiaan ylläpitämään ja edistämään rehevöitymistä.

Järven huonovointisuuteen ja rehevöitymiseen on kuitenkin olemassa 5, ihmisen pienellä
myötävaikutuksella varustettua luonnonmukaista keinoa, joiden yhteisvaikutus Ahvenisjärven
tervehtymiseen on kiistaton:

1.) Miniatyyri-kokoiset laskeutus(pato)altaat. (Laskeutusallas on laskuojan yhteyteen kaivettu allas,
johon yläpuolisen valuma-alueen vesiä ohjataan. Laskeutusaltaan tarkoitus on vähentää veden
kiintoainesta ja siihen sitoutuneita ravinteita. Laskeutusaltaassa veden virtausnopeus pienenee,
jolloin kiintoaines laskeutuu pohjaan). Tässä tapauksessa sovelletaan pienoiskokoa vastaamaan
tarkoitusta: Laskeutuspatoaltaat sijoitetaan järven pohjoispuolen hulevesiputkelle (n. 120 m
Ahvenisraitilta Valtaraitille kuljettaessa) niin, että ensimmäinen patoallas muodostetaan heti
laskuputken suulle kaarevaan muotoon, ollen mitoiltaan n~ 50 cm korkea, halkaisijaltaan 150-180 cm,
kaaren pituudeltaan 200-220 cm, ja allastilavuudeltaan n~ 0,5 m³, eli 500 litraa.

Toteutustavasta riippuen hulelaskuputken ja järven välille sijoitetaan 4–5 laskeutusallasta, viimeisen
joka tapauksessa jäädessä rannan kävelysillan metsän puolelle. Rakennelmat on valmistettava
mahdollisuuksien mukaan ympäristöönsä sulautuviksi, kestäviksi sekä paikoittain huokoisiksi, jotta
vesi muutoinkin kuin tulvimisvaiheessa pääsee virtaamaan.

2.) Runsaasti happea tuottavien vesi- ja upokaskasvien kohdennettu istutus.

Muun muassa suomalaisittain yleiset lahnaruohot (Isoëtes) – erityisesti tumma- ja vaalealahnaruoho – ovat ominaisuuksiltaan mainioita vesiekosysteemin happitalouden ylläpitäjiä. Yleisesti vesi- ja upokaskasveista poiketen lahnaruohojen lehdistä ei vapaudu yhteyttämistuotteena syntynyttä happea veteen, vaan kaasu ohjautuu juurten kautta sedimenttikerroksiin. Täällä happi parantaa koko vesialtaan tilaa etenkin pitämällä fosforiravinteita sitoutuneina sedimentteihin, näin estäen veden haitallista rehevöitymistä.

Myös Raani (Litorella uniflora) omaa samat ominaisuudet, mutta on suomalaisittain harvinainen.

Lahnaruohot sopivat myös elinympäristöltään Ahvenisjärveen: Kasvit viihtyvät hyvin vesirajasta aina 5
metrin syvyyteen. 200 kasvia istutettuna kohdennetusti järven rantavesiin kykenee aloittamaan
havaittavan veden puhdistamisprosessin, 400–450 kpl kykenevät siihen myös talvella jään alla,
samanaikaisesti tuottaen pohjasedimenttien kautta happea veteen. Suositeltavaa on istuttaa sekä
tumma- että vaalealahnaruohoa, sillä ne kykenevät risteytymään keskenään ja ylläpitävät molemmat
veden puhtautta.

3.) Nilviäiset, tarkennettuna iso- ja pikkujärvisimpukat. Molemmat lajiedustajat puhdistavat
järvenpohjan pintasedimenttejä liikkuessaan ja ravintoa etsiessään; niiden pääsääntöinen ravinto on
pohjan pieneliöstö ja omalla toiminnallaan ehkäisevät rehevöitymistä. Aikuinen iso- ja
pikkujärvisimpukka puhdistaa vuorokaudessa keskimäärin 40 litraa vettä etsiessään ravintoa ja
suodattaessaan pohjan pintasedimenttejä. Vuodessa yksi simpukka puhdistaa n. 14 600 litraa vettä,
elämisensä oheistuotteena. Ahvenisjärven koko huomioiden 400–450 kpl iso- ja/tai
pikkujärvisimpukkaa on omiaan puhdistustoimintaan: Vuodessa puhdistettua vettä kertyy 5.84 milj. –
6.57 milj. litraa.

Istutettavien simpukoiden on kuitenkin syytä olla jo sukukypsiä, yli 5-vuotiaita, jotta istutetun kannan
luontainen jatkuminen säilyisi katkeamatta.

4.) Jokiravut. Aikuinen (sukukypsä; 3–4-vuotias) jokirapu on käytännössä kaikkiruokainen
järvenpohjien hoitaja, joskin pääasiallinen ravinto koostuu pohjaan vajonneesta aineksesta sekä
kasviravinnosta; näin rapu vähentää pohjalle sedimentoituvaa ainesta sekä ehkäisee rehevöitymistä.
Jokirapu selviytyy kaikenlaisissa vesistöissä ja pärjää hyvin vähähappisissakin paikoissa; ihanteellisin
syvyysalue on ns. ranta-alueelta kolmeen metriin asti, mutta reilun 15 metrinkään syvyys ei ole
mahdottomuus.

100–300 jokirapua istutettuna Ahvenisjärveen varmasti hoitaa osuutensa vesiekosysteemin
kunnostumisessa, EDELLYTTÄEN kuitenkin, että ravut ovat sukukypsiä (3–4-vuotiaita) ja näin ollen
lisääntymiskykyisiä, jotta luontainen ylläpito jatkuisi katkeamattomana.
Istutus on kuitenkin syytä tehdä vasta 1–2 vuotta vaiheiden 1,2 ja 3 jälkeen, jotta kasvit ja simpukat
ovat kerenneet varmistamaan paikkansa järven kiertokulussa ja että laskeutuspatoaltaat ovat saaneet
vähennettyä liiallisia veden saasteita (suolot, öljy-/rasvaylijäämät, muut vieraat epäpuhtaudet).

5.) Lintukoto. Pohjois-rannalla, Ahvenisjärven länsipuolella sijaitsee rannan suuntaisesti n. 65 metriä
pitkä ja 15 metriä leveä kosteikon ja mättään välimuoto. Tämä alue erityisesti toimii järvellä olevien
lintujen levähdys- ja pesintäpaikkana. Jo useamman vuoden ajan sekä lintuja että niiden pesintää on
ilkivaltaisessa mielessä häiritty, mm. kivittämällä, kepittämällä, pesiä ja munia tuhoamalla.

Pesintärauha ja yleinen häiritsemättömyys on turvattava aitaamalla alue vesirajasta vesirajaan.
Kuitenkin niin, että aitaus sulautuu ympäristöön mahdollisuuksien mukaan ja jättää alareunaansa 30
cm korkean vapaan tilan, jotta linnut ynnä muu eläimistö voivat jatkossakin kulkea vapaasti.

Tälläkin toiminnalla on rehevöitymistä ehkäisevä vaikutus: Linnuston omaksuessa oman tilansa niiden
tuottamat jätökset keskittyvät kohdennetulle alueelle, vähentäen osaltaan muun järven rasitusta.
Veteen päätyneet jätökset puolestaan päätyvät sekä kalojen että rapujen ravinnoksi.

Näillä viidellä toimenpiteellä Ahvenisjärvi on täysin mahdollista saattaa itseään puhtaana pitäväksi.
Kuten aiemmin sanottua: Jokainen näistä keinoista jo yksinään kykenee parantamaan vedenlaatua,
mutta yhdessä niiden hyötyvaikutus on kiistaton.

Suolijärven Sonninotsanlahden perällä on ympärivuotisesti virtaava puro, mikä ensivaikutelmastaan
huolimatta toimii myös Etelä-Hervannan rakennettujen alueiden hulevesien avo-ojana ja saa
”puromaisen” olemuksensa vasta Ahvenisjärventien ja Arkkitehdinkadun ojarummulla. Sulamis- ja
sadekausina tämä avo-oja/puro -yhdistelmä kärsii ylivirtaumarasituksesta, kuljettaen lahteen
epäpuhtauksia sekä liikenteen päästöjä. Sonninotsanlahden yhdistää muuhun Suolijärveen vain noin
40 metriä leveä, parhaimmillaankin vain 6 metriä syvä vesikaistale Suolijärven uimarannan kohdalla.
Lahti on myös eriintyneenä järven pää tulo- ja laskuvirroista, merkiten ettei sen vesimassoissa
tapahdu säännöllistä virtaumaa, vaihtumista tai sekoittumista. Nämä yhdistettynä lahden perän
hulevesivalumaan rehevöittävät vettä järven muuten ollessa hyväkuntoinen.

Sonninotsanlahden kunnon edistämiseen voidaan soveltaa samoja keinoja kuin Ahvenisjärveen:

1.) Laskeutuspatoaltaat. Lahden perän puro on mahdollista padottaa neljästä kohtaa; ensimmäisenä
Ahvenisjärventien-Arkkitehdinkadun järvenpuoleiselta ojarummun edustalta; toisena maastoreitin
vanhan sillan alapuolelta; kolmantena kuntoradan ylityspaikan alapuolelta ja neljäntenä rantaviivalla
olevan puusillan lähiyläjuoksulta. Jokaiseen pisteeseen on mahdollisuus päästä tarvittaessa
työkoneella ja kaikki neljä pistettä olisivat vesiekosysteemin kannalta kannattavia tehdä.

2.) Vesi- ja upokaskasvit. Lahnaruohot toimivat tässäkin lahdenpoukamassa erinomaisesti; pohjan
sedimenttikerrostumat ovat Ahvenisjärveä vastaavat. Määrällisesti kuitenkin jo 200 kpl on hyvin
riittävä.

3.) Nilviäiset, eli iso- ja pikkujärvisimpukat. Kuin myös; molemmat sopivat lahden perälle hyvin, mutta
jo 150–200 kpl on riittävästi. Istutettavien on oltava sukukypsiä tai tulossa juuri sukukypsiksi.
4.) Jokiravut. Tässäkin tapauksessa ravut hoitavat kyllä osuutensa vesiekosysteemin kunnossapidosta.
Istutettavaksi kannaksi riittää 150–200 kpl, mutta edellytyksenä on yhä oltava rapujen sukukypsyys (3–
4 vuotta).

Nämä neljä toimenpidettä puhdistavat lahden vettä, lisäävät sen happipitoisuutta, parantavat
pohjasedimenttien laatua sekä merkittävästi vähentävät Suolijärven uimarannan kesäisiä
(sini)levälauttoja. Kyse ei siis ole ainoastaan ekologisesta vaan myös terveydellisestä
vesiympäristön parantamisesta.

Mahmoud Machaal (sd.)
Tampereella 16.12.2024

Helmikuussa 2022 Venäjä hyökkäsi täysin laittomasti Ukrainaan. Tätä brutaalia hyökkäyssotaa on kestänyt pian jo lähes kolme vuotta. Sodassa siviilit ovat kärsineet kovin ja joutuvat sijaiskärsijöiksi sodan synnyttämässä humanitäärisessä kriisissä. Miljoonat ovat menettäneet kotinsa ja pulaa on monista perusasioista. Miljoonat ihmiset Ukrainassa tarvitsevat muun muassa vettä, ruokaa ja sähköä sekä suojaa sodalta.

Ukrainan tukemiseksi on järjestetty valtakunnallisesti erilaisia keräyksiä. Myös Tampere on tukenut Ukrainaa esimerkiksi 150 000 euron tarvike- ja rahalahjoituksella sekä 40 000 euron lahjoituksella Euroopan unionin Generators of Hope -kampanjaan. Sen lisäksi Tampere on osoittanut symbolistaan tukeaan Ukrainalle valaisemalla esimerkiksi Tammerkoskea sini-keltaisin värein sekä liputtamalla Ukrainan lipuilla.

Kiova on ollut Tampereen ystävyyskaupunkina vuodesta 1954 lähtien. Tukeamme Kiovalle on syytä jatkaa. Yksi mahdollisuus olisi järjestää tukikonsertti tuen keräämiseksi. Esimerkiksi Tampere Filharmonia voisi järjestää konsertin, jonka tuotot menisivät suoraan esimerkiksi Kiovan siviilien tukemiseksi.

Valtuustoaloitteessa esitän, että Tampere järjestää tukikonsertin Kiovan siviilien tukemiseksi. Tukikonsertin voisi järjestää esimerkiksi Tampere Filharmonia.

Sofia Julin,
kaupunginvaltuutettu (Sd.)
Tampereella 16.12.2024

Esitän, että Tampereen kaupunki tukee varhaiskasvatuksen henkilöstön työhyvinvointia ja turvallisuutta turvaamalla jatkossa riittävällä tasolla resurssin koulutettuun avustavaan henkilöstöön, sekä varmistamalla, että esihenkilöt kykenevät tosiasiallisesti turvaamaan jokaisen työntekijän mahdollisuuden työtaukoon. Lisäksi Tampereen kaupungin tulee ottaa käyttöön vaateraha ryhmissä työskenteleville ja säännöllisesti lasten kanssa ulkoileville työntekijöille työturvallisuuden edistämiseksi.

Tutkimukset osoittavat, että laadukkaalla varhaiskasvatuksella on merkittäviä inhimillisiä ja kansantaloudellisia vaikutuksia. Varhaiskasvatus luo perustan lasten oppimisvalmiuksille, sosiaalisille taidoille ja hyvinvoinnille. OECD:n ja THL:n raporttien mukaan korkealaatuinen varhaiskasvatus vähentää myöhemmin ilmeneviä oppimisvaikeuksia ja erityisen tuen tarvetta perusopetuksessa. Aliresursoitu varhaiskasvatus puolestaan lisää muun muassa koulutuksen keskeyttämisiä ja syrjäytymisen riskiä. Investoinnit varhaiskasvatukseen maksavat itsensä takaisin, sillä ne tukevat lapsen kehitystä ja hyvinvointia, mikä vähentää myöhemmin tarvittavien korjaavien palveluiden tarvetta ja vahvistaa perustaa menestyä tulevaisuudessa työelämässä ja yhteiskunnassa.

Koulutetun avustajaresurssin on oltava riittävä, jotta koulutettujen avustajien jatkuva ja koko toimintakauden kestävä työsuhde voidaan turvata varhaiskasvatuksessa. Vaikka Tampere on vahvistanut vuoden 2025 talousarviossa varhaiskasvatuksen resursseja, on riski, ettei koulutettuun avustavaan henkilöstöön varattu resurssi riitä koko vuodeksi. Mikäli talousarviossa avustavaan henkilöstöön varattu taloudellinen resurssi ei riitä koko vuodeksi, tulee resurssivaje paikata. Lisäksi myös tulevassa talousarviossa koulutettu avustajaresurssi tulee turvata riittävällä tasolla. Avustajatarve on suoraan suhteessa avustettavien/tuen tarpeisten määrään ja vaihtelee joka toimintakausi. Todellisuudessa joka talossa, käytännössä joka ryhmässä, on tuen tarpeisia. Erityisen tai tehostetun tuen lasten Varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjattu avustajaresurssi tarkoittaa sitä, että avustaja on paikalla joka päivä ja lapsi saa koko ajan tarvitsemansa tuen. Toistaiseksi ryhmäavustajien palkkaamista on rahoitettu pääasiassa hankeluontoisesti. Hankkeilla rahoitetut ryhmäavustajat eivät ole pitkäaikainen ratkaisu, eikä hankerahoitusta tulisi käyttää perustoiminnan rahoittamiseen.

Tampereen tulee varmistaa, että esihenkilöt pystyvät tosiasiallisesti turvaamaan jokaisen työntekijän oikeuden työtaukoon ja mahdollisuuden poistua lapsiryhmästä. Tampereen kaupunki on sisällyttänyt vuoden 2025 talousarvioon resursseja varhaiskasvatuksen esihenkilötyön johtamisrakenteiden kehittämiseen, mikä osaltaan vastaa tähän haasteeseen. Henkilöstöä on rekrytoitava riittävästi, ja sijaispoolia tulee kasvattaa, jotta poissaoloihin voidaan reagoida nopeasti. On myös tärkeää, että henkilöstömitoitus ei perustu ainoastaan laskelmiin koko talon henkilökunnasta, vaan mitoitusta tarkastellaan ryhmäkohtaisesti, jotta kuormitus ei kasaudu epäoikeudenmukaisesti. Esihenkilöiden tukemiseksi tarvitaan selkeitä ohjeita ja työkaluja taukojen suunnitteluun. Lisäksi työntekijöille tulee tarjota joustavampia mahdollisuuksia osallistua koulutuksiin ilman, että tämä vaarantaa lapsiryhmän toimintaa.

Työn tauottaminen on keskeistä työntekijöiden jaksamisen, työhyvinvoinnin ja pitkän aikavälin työkyvyn kannalta. Taukojen puute altistaa uupumukselle, sekä henkiselle ja fyysiselle kuormitukselle, mikä heijastuu suoraan työn laatuun ja lasten hyvinvointiin. Tauot lisäävät myös tehokkuutta, virkeyttä ja tarkkaavaisuutta. Esihenkilöiden on huolehdittava siitä, että taukojärjestelyt toteutuvat kaikissa tilanteissa, myös henkilöstön vajauksen tai muiden poikkeuksellisten tilanteiden aikana.

Tampereen tulee ottaa käyttöön vaateraha varhaiskasvatuksen henkilöstölle työhyvinvoinnin ja turvallisuuden edistämiseksi. Asianmukainen ja suojaava vaatetus on työturvallisuuskysymys. Varhaiskasvatuksen työntekijät ulkoilevat lasten kanssa jatkuvasti, mikä edellyttää laadukkaita, säänkestäviä ja turvallisia vaatteita. Sääolosuhteet vaihtelevat helteistä koviin pakkasiin ja kurakeleihin. Työskentely ulkona edellyttää kestäviä ja laadukkaita vaatteita, sillä ne altistuvat kovalle kulutukselle. Sisävaatteitakin on pestävä säännöllisesti, ja niiden tulee kestää esimerkiksi erilaisten eritetahrojen pesua. Asianmukainen vaatetus ja laadukkaat varusteet suojaavat muun muassa kylmettymiseltä, kastumiselta ja liukastumisilta. Tämä vähentää tapaturmariskiä ja lisää työn sujuvuutta lasten kanssa toimiessa. Laadukkaat, pidempään kestävät vaatteet ovat myös ekologinen valinta. Matalampi palkkataso tekee tällaisista hankinnoista työntekijöille taloudellisesti haastavia, ja vaateraha olisi konkreettinen osoitus varhaiskasvatuksen henkilöstön työn arvostuksesta ja tärkeydestä.

Laadukas varhaiskasvatus on riippuvainen henkilöstön jaksamisesta, hyvinvoinnista ja osaamisesta. Tällä hetkellä kuitenkin alalla on vakava työvoimapula erityisesti väestörakenteen muutosten, epätasaisesti jakautuvan työkyvyttömyyseläköitymisen, sairauspoissaolokierteen, sekä kuormittavassa ja epävakaassa työympäristössä työskentelevän henkilöstön sitouttamisen vaikeuden vuoksi.

Varhaiskasvatuksen työntekijöillä on keskimäärin muita kunta-alojen työntekijöitä suurempi riski sairauspoissaoloille ja työkyvyttömyyseläköitymiselle – työntekijöille kertyy noin viisi sairauspoissaolopäivää enemmän kuin keskimäärin kunta-alalla. Lisäksi lyhyet ja keskipitkät poissaolot ovat varhaiskasvatuksessa muita aloja vahvemmin yhteydessä pidempiaikaiseen työkyvyttömyyteen. Sairauspoissaolokierrettä ylläpitää se, että lyhyetkin poissaolot kasvattavat entisestään henkilöstön työkuormitusta. Kokemus heikentyneestä työkyvystä on vuosi vuodelta lisääntynyt, ja nyt jo joka viides kokee henkisen tai fyysisen työkykynsä heikoksi. Varsinkin nuorten työntekijöiden kokemukset työstä ovat aiempaa kielteisempiä ja heidän sairauspoissaolonsa ovat lisääntyneet (KEVA, 2024.)

Valtakunnallisen trendin mukaisesti myös Tampereella suurimmat sairauspoissaolomäärät kohdistuvat varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen, sekä perusopetukseen.

Ottaen huomioon varhaiskasvatusalan merkittävän sairauspoissaolo- ja työkyvyttömyysriskin, sekä laadukkaan varhaiskasvatuksen huomattavat inhimilliset ja kansantaloudelliset vaikutukset, olisi vähintäänkin kohtuullista tukea varhaiskasvatuksen työntekijöiden hyvinvointia, turvallisuutta ja riittävää palautumista edellä mainituilla toimenpiteillä.

Saana Kuusipalo,
kaupunginvaltuutettu (sd.)
Tampereella 13.12.2024

Nelipäiväisestä työviikosta on keskusteltu aika ajoin julkisuudessa. Erilaisia kokeiluja ja myös käytännön toteutuksia on tehty. Tampereen kaupunki on usein edelläkävijä ja rohkea tekemään päätöksiä; ei ole jääty odottelemaan mitä muut tekevät ensin.

Nelipäiväisen työviikon kokeilu sopisi hyvin toteutettavaksi juuri Tampereella. Työviikon lyhentäminen nelipäiväiseksi ei tarkoita sitä, että palkka laskee. Työviikon tunnit tehdään neljän päivän aikana. Koska kyseessä on kokeilu voi toki variaatioita olla erilaisia.

Kööpenhaminassa kokeillaan nelipäiväistä viikkoa. Kokeiluun, joka ei lyhennä viikoittaista työaikaa vaan tehtyjä työpäiviä, osallistuu 14 kaupungin työpaikkaa.  Vuoden kestävän kokeilun jälkeen työpaikat voivat päättää kokeilun jatkamisesta. Tuloksia saataneen ensi vuoden huhtikuussa.

Kööpenhaminan naapurikunnassa on nelipäiväistä työviikkoa kokeiltu päiväkodissa henkilökunnan toiveesta ja koska henkilökunta oli tyytyväinen vakiintui käytäntö jo puolessa vuodessa. Osa työntekijöistä tekee edelleen töitä joka päivä ja osa tekee tuntinsa neljän päivän aikana.

Työelämässä on nähtävissä muutostoiveita, joissa halutaan joustavuutta; toivotaan työn ja yksityiselämän tasapainoa.

Nelipäiväinen työviikko lisää hyvinvointia, auttaa palautumista ja vähentää stressiä. Perheelle ja harrastuksille jää enemmän aikaa. Elämänlaatu paranee ja työuupumuksen riski vähenee. Henkilökohtaisen vapaa-ajan lisääntyminen  kokopäiväisenä viikonlopun lisäksi  lisää motivaatiota ja näin tyytyväisyyttä työhön. Sairauspoissaolot voivat myös vähentyä kun on enemmän kokopäiväistä vapaa-aikaa, ei stressaannuta kun on työn ja vapaan tasapaino.

Nelipäiväisen työviikon on todettu johtavan parempaan tuottavuuteen. Keskittyminen ja tehokkuus lisääntyvät kun on  ollut aikaa latautua.

Mahdollisuus tehdä nelipäiväistä työviikkoa vaikuttaa kaupungin työnantajaimagoon, pito- ja vetovoimaan, ollen merkittävä etu työmarkkinoilla.

Valtuustoaloitteessani esitän, että kaupungissa ja myös kaupungin yhtiöissä mahdollistetaan nelipäiväisen työviikon kokeilut. Tavoitteena on, että viikon työtunnit tehdään neljän päivän aikana, joten palkka ei laske. Kokeilut suunnitellaan yhdessä henkilökunnan kanssa ja niitä toteutetaan eri tehtävissä ja työpaikoissa. Kokeilua seurataan ja raportoidaan vuoden ajan minkä jälkeen tehdään johtopäätökset. Kokeilussa tulee sallia erilaiset toteutuksen muodot, työtehtävät ja työaika huomioiden, jotta selvitetään voisiko nelipäiväinen työviikko toimia kaupungin tehtävissä.

Anne Liimola
kaupunginvaltuutettu
18.11.2024

Israelin Gazaan kohdistamat hyökkäysiskut ovat vaatineet kuluneen vuoden aikana yli 40 000 ihmisen hengen, näistä yli neljännes on lapsiuhreja. Lasten osalta haavoittuneiden, sotaorpojen ja kotinsa menettäneiden määrä on moninkertainen. YK:n viimeisimmän arvion mukaan Gazan sota on kuluneen vuoden aikana aiheuttanut yli 17 000 lapsen kodittomaksi ja orvoksi päätymisen.

Haavoittuvan ja viattoman asemansa takia juuri lasten kärsimys kaiken tuhon keskellä on poikkeuksellisen traagista. He ovat joutuneet keskelle konfliktia, mihin heillä ei ole mitään osuutta. Heillä ei mahdollisuutta mennä minnekään, eikä monilla heistä enää ole mitään.

Heidän ahdinkonsa on erityistä huomiota vaativaa. Traumat, vammat sekä lääkkeiden, vaatteiden ja ravinnon puute vaikuttavat lapsiin suurimmissa määrin. Siksi on ensiarvoisen tärkeää järjestää juuri heille humanitaarista apua. Lapsissahan on tulevaisuus ja heillä on koko elämä vielä edessä.

Esitän, että Tampereen kaupunki myöntää 50 000€:n humanitaarisen apurahan solidaarisuuden osoituksena Gazan lapsille. Näin synkkinä aikoina on tarpeellista osoittaa heille, ettei heitä ole unohdettu ja että heistä aidosti välitetään. Varat käytetään kokonaisuudessaan kohdennetusti juuri lasten auttamiseen.

Mahmoud Machaal (sd.)
21.10.2024

Tampereen Vesi Oy:n tulee lopettaa vedenotto Pinsiönlähteestä ja Jordaninojan lähdealueelta siten, että näistä tuleva vesimäärä virtaa kokonaisuudessaan Pinsiön-Matalusjokeen.

Nykyinen vedenotto heikentää kriittisimpänä tekijänä joessa elävän erittäin uhanalaisen, tiukasti suojellun jokihelmisimpukan eli raakun sekä raakun isäntäkalan purotaimenen elinolosuhteita (Pirkanmaan ELY-keskuksen, Hämeenkyrön kunnan, Nokian kaupungin ja Ylöjärven kaupungin raakkuhankkeet ja seurantatulokset). Raakku ei nykyoloissa enää kykene lisääntymään Pinsiön-Matalusjoessa, ja sen kanta on taantuva, häviävä. Taantuminen alkoi, kun Tampereen kaupunki ryhtyi vedenottoon 1970-luvulla.

Kuvat Pirkanmaan ELY-keskuksen Life revives -hankeesta 2023

Ympäristöministeriön tilauksesta 2020 on valmistunut tutkimusraportti jokihelmisimpukan nykytilasta ja lajin suojelemiseksi tarvittavista toimista Suomessa. Raportissa todetaan Natura 2000 -verkostoon kuuluvan Pinsiön-Matalusjoen kärsivän Tampereen kaupungin pohjavedenotosta Pinsiönharjusta. Tutkimuksen mukaan joen suojeluarvo on tiukka.

Hämeenkyrön, Nokian ja Ylöjärven kuntien liittymäkohdassa sijaitseva Pinsiönlähde kokoaa vetensä lähteen pohjoispuolelta Pinsiönkankaan pohjavesialueelta. Pinsiön-Matalusjoen Natura
2000-alue (FI0356004) sijoittuu Nokian ja Ylöjärven kuntien rajan jakamalle lähdealueelle.

Pinsiön-Matalusjoessa elää erittäin uhanalainen (EN) jokihelmisimpukka eli raakku (Margaritifera margaritifera) ja alkuperäistä sisävesikantaa oleva purotaimen (Salmo trutta trutta). Purotaimen toimii toukkavaiheessa raakun väli-isäntänä ja myös sen suojeleminen on välttämätöntä raakun säilymiselle (Suomen lajien uhanalaisuus 2019).

Raakku on luonnonsuojelulain 47 §:n mukainen erityisesti suojeltava sekä 49 §:n mukainen luontodirektiivissa mainittu laji. Sen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on yksiselitteisesti kiellettyä. Purotaimen on Euroopan unionin luontodirektiivissä erityissuojeltava eliölaji.

Raakku on Euroopan Unionin erityissuojeltu laji, jonka suojelua koskevat asiakirjat ovat alla lueteltu:
Erityisesti suojeltavat lajit (LSA 1997/160, liite 4 2021/521)
Koko maassa rauhoitetut eläinlajit (LSA 1997/160, liite 2a 2021/521)
EU:n luontodirektiivin II-liite
EU:n luontodirektiivin V-liite
EU:n luontodirektiivin liite II, Suomen Natura-lajit
Kiireellisesti suojeltavat lajit (SYKE 2020)

Tampereen Veden pohjavedenotto heikentää merkittävästi raakun elinympäristön Pinsiön-Matalusjoen tilaa. Vedenotto on EU:n luontodirektiivin suojelumääräysten vastaista ja muodostaa todellisen riskin raakun ja purotaimenen elinympäristölle ja lajien säilymiselle. Raakkua pidetään jokiekosysteemin avainlajina ja huippuindikaattorina elinympäristönsä vaativuuden ja elinkiertoon liittyvien ominaispiirteidensä vuoksi (Oulasvirta 2006). Raakku puhdistaa vettä jopa 50 litraa päivässä.

Raakun ja purotaimenen elinehtona on Pinsiönlähteen puhdas, runsas, virtaava ja happirikas pohjavesi, jonka lämpötilan tulee pysyä 18 º alapuolella. Hiesu, liete ja muu kiintoaines ovat haitallisia lajien elinympäristölle. Raakku elää ensimmäisen elinvuotensa toukkavaiheessa purotaimenen kiduksissa niin sanottuna glokidiona ja näin purotaimen toimii toukan väli-isäntänä.

Etelä-Suomen luonnonvaraiset lohikalakannat ovat taantuneet ja uhanalaistuneet hälyttävästi kutujokien patoamisen, voimaloiden rakentamisen, ruoppausten ja muun ihmistoiminnan seurauksena. Pinsiön-Matalusjoessa elää vielä vähäinen, luontaista kantaa oleva ja lisääntymiskykyinen purotaimenpopulaatio.

Pinsiön-Matalusjoen raakun ja purotaimenen tilaa ja lisääntymistä on selvitetty useissa tutkimuksissa. Joen raakkukanta on romahtanut vuonna 1999 havaitusta 26 000 yksilöstä vuonna 2013 havaittuun 6 200 yksilöön. Käytännössä Pinsiön-Matalusjoen raakkukanta ei ole lisääntynyt yli 20 vuoteen satunnaista lisääntymistä lukuun ottamatta. (Oulasvirta ym. 2013) Pinsiön-Matalusjoella raakun suojelutaso ei näin ollen ole suotuisa. Tampereen Veden pohjavedenotto aiheuttaa Pinsiön-Matalusjoen virtaaman vaihtelua. Erityisesti kesäisin lämpiminä jaksoina joen veden määrän vaihdellessa vesi lämpenee liian lämpimäksi raakulle ja purotaimenelle. Pahimmillaan haihtuminen aiheuttaa joen kriittistä veden vähyyttä ja jopa kuivumista, jota on jo koettu 2010- ja 2020-lukujen helteisimpinä kesinä. Talvisin veden ollessa vähäistä joki jäätyy pohjaa myöten. Raakun suojelutason palauttaminen suotuisaksi vaatii aktiivisia toimenpiteitä lajin elinympäristön laadun parantamiseksi (FCG Suunnittelu ja tekniikka 2017).

”Pinsiössä ikänsä asunut muistelee, kuinka 1970-luvulla joki oli lähteeltä 2 m leveä, runsas, kirkas, kylmä ja siinä näkyi purotaimenia, jotka katosivat tilan kohdalla 2 vuotta Tampereen vedenoton alettua. Hän kertoi, että nyt kuivempina aikoina tilan kohdalla vesi monesti seisoo erittäin matalana ja joki on kesällä vesikasvien peittämä (Markku Uosukainen, mti, maanviljelijä, metsänomistaja).” Haastattelu 5.9.2024

Pinsiön-Matalusjoelle toteutettiin vuosina 2016-2017 Jyväskylän yliopiston, Hämeenkyrön, Nokian ja Ylöjärven toimesta Kolmen helmen joet -hanke. Hankkeessa kartoitettiin jokihelmisimpukan ja purotaimenen nykytilanne, lajien säilymiseen kohdistuvat uhat ja riskit, sekä tehtiin ympäristövirtaamaselvitys. Hankkeessa tuotettiin Hämeenkyrön, Nokian ja Ylöjärven alueilla virtaavalle joelle kunnostussuunnitelma. Uusimpia joen veden tilaa ja uhanalaisten lajien nykytilaa koskevia selvityksiä ja eliölajeihin kohdistuvien riskikartoitusten tuloksia ei ole käytetty Tampereen Veden pohjavedenoton vaikutusten arvioinnin pohjana.

Raakku ja purotaimen ovat säilyneet Pinsiön-Matalusjoessa jääkauden päättymisestä alkaen. Molempien lajien elinehtona on Pinsiönlähteen puhdas, viileä ja happirikas pohjavesi, jonka lämpötilan tulee pysyä 18 º alapuolella.

Tampereen kaupungin LUMO-ohjelmassa on seuraavat tavoitteet, jotka asettavat myös selkeät suuntaviivat raakun suojelulle:
1. Kaupunkiluonto on monimuotoista ja ilmastonmuutokseen sopeutuvaa.
2. Uhanalaiset luontotyypit ja lajit on turvattu.
3. Ekologiset verkostot ovat toimivia ja kattavia.
4. Vesistöjen ja pienvesien tila on hyvä ja niiden eliöstö monimuotoista ja elinvoimaista.
5. Haitallisten vieraslajien torjunta on tehokasta ja toimivaa.
6. Asukkaat ja yhteisöt tuntevat lähiluontonsa arvot ja haluavat toimia niiden hyväksi.

Pinsiönlähteen pohjavedenotto ei vastaa nykypäivän ympäristönsuojelun vaatimuksia. Vedenottolupa myönnettiin vuonna 1969, jolloin ympäristölainsäädäntö ja ympäristövaikutusten arviointi olivat vielä kehittymättömiä. Raakun tai vaelluskalojen elinympäristöä ei huomioitu riittävästi lupaehtoja määriteltäessä, vaikka raakku oli suojeltu jo vuonna 1954. Pinsiönlähteen vedenotto oli alun perin tarkoitettu lähinnä väliaikaiseksi ratkaisuksi kasvavaan vedentarpeeseen, kun pintaveden laatu oli nykyistä heikompaa suurempien teollisuuden jätevesimäärien ja huonompien puhdistusmenetelmien vuoksi.

Tampereen kaupungin Pinsiönlähteen pohjavedenotto on kiistattomasti tuhoisaa erittäin uhanalaiselle eliölajille ja elinympäristölle. Kaupungin ja Tampereen Vesi Oy:n tulee turvata veden huoltovarmuus, mutta korvaavaa vedenottoa on kartoitettava, sillä alueen hauras ekosysteemi ei pohjavedenottoa nykyisellään kestä.

Esitän samalla, että Tampereen Vesi Oy lopettaa vedenoton Pinsiönlähteestä ja Jordaninojan lähdealueelta siten, että näistä tuleva vesimäärä virtaa kokonaisuudessaan Pinsiön-Matalusjokeen.

Saana Kuusipalo,
Kaupunginvaltuutettu (sd.)
Tampereella 16.9.2024

Tammipuisto on sijaintinsa puolesta toisarvoiselle merkitykselle jäänyt puistoalue, joka on luonteenomaisuudeltaan potentiaalisesti kehitettävä kohde ja oikein hyödynnettynä yleistä asukasviihtyvyyttä kohottava.

Alue jakautuu karkeasti tasaiseen länsipuoleen, jonka lounaisosassa on pieni puustosaareke sekä pinnanmuodoiltaan vaihtelevaan itäosaan, mitä hallitsee pohjoispuoleinen maakukkula ja sen eteläjuurella oleva, rehevöitynyt kosteikko.

Tarkasteltuna puistoaluetta kokonaisuutena voidaan todeta sen tarjoamien mahdollisuuksien tulleen hyödyntämättömiksi. Keväästä saakka jatkunut asukkaiden mielipiteiden kysely asian tiimoilta on osoittanut samaa kantaa: Kolmen virallisen kulkureitin varrelle on jokaiselle sijoitettu yksi muutaman istujan kattava penkki, kaksi näistä kunnoltaan huonolaatuisia ja lahoamispisteessä. Miljöö itsessään on hoidettu vähimmäisedellytyksillä, valtaosa länsipuolesta on karua, hoitamatonta kasvustoa.

Esitän, että osana Kaukajärvellä ja Annalassa toteutettavaa kaupunginosaohjelmaa puistoaluetta kehitettäisiin esimerkiksi seuraavin tavoin:

– Virallisten kulkureittien penkit uusitaan

-Asukkaiden itsensä tekemät, ”luonnolliset” kulkureitit kunnostetaan sorapäällysteisiksi ja saatettaan huollon piiriin

-Puiston länsipuolen kukkula hyödynnetään; villikasvusto raivataan, kukkulan laelle tehdään kolme esteetöntä kulkureittiä (lounais-, pohjoinen- ja länsirinne). Kukkulan päälle tehdään leveä, pyöreähkö tasanne, minne sijoitetaan loivaan kaareen penkkejä. Kukkulan vapaille rinteen osille istutetaan luonnon kukkia tai istutuksia

-Länsipuolen kosteikko ruopataan/kunnostetaan (sorsa)lammeksi, johon sijoitetaan vesielementti (suihkulähde), minkä yhteyteen asennetaan veden hapetin. Lammen ympäristön kunnostetaan kukkaiskedoksi mehiläisille ja estetiikalle. Lammen läheisyyteen sijoitetaan penkki

-Puiston lounaisosiin, puustosaarekkeen ympäristöön, istutetaan tarkoituksenmukainen niittyketokukkien viljelys niin sanotuksi ”mehiläiskodoksi” sekä miljöönparannukseksi.

-Keskisiin itä- ja luoteisosiin täysi mahdollistetaan toteutettavaksi (supistettu) minigolf rata

-Alueella olevat katutaidetaulut kunnostetaan, ja mahdollisuuksien mukaan niitä lisätään sekä sijoitellaan ympäri puistoa

-Tammipuiston muistolaatta puhdistetaan sekä asennetaan selkeämpään maamerkkiin.

Mahmoud Machaal,
Kaupunginvaltuutettu (sd.)
Tampereella 19.8.2024

Nykyiset talousnäkymät aiheuttavat epävarmuutta ja ihmisten luottamus tulevaisuuteen on vähentynyt, kun elinkustannukset jatkavat nousuaan ja sosiaaliturvaa leikataan rajusti. Taloushuolet vaikuttavat mielenterveyteen, fyysiseen terveyteen sekä sosiaalisen osallisuuden kokemukseen ja näin ollen ihmisen toimintakykyyn etenkin silloin, jos perustarpeisiin ei ole varaa. Talousvaikeudet ovat erityisen kuormittavia lapsiperheen vanhemmille ja ne vaikuttavat negatiivisesti tapaan toteuttaa vanhemmuutta ja se johtaa haasteisiin lasten tunne- elämässä ja sosiaalisissa tilanteissa. Vähävaraisuus aiheuttaa inhimillisen kärsimyksen lisäksi kuluja julkiselle sektorille nyt ja tulevaisuudessa.

Samaan aikaan olemme huolissamme myös ympäristön kuormituksesta ja ilmastonmuutoksesta. Suomessa syntyy kierrätystekstiiliä noin 100 miljoonaa kiloa vuodessa ja yli puolet tuosta määrästä päätyy vieläkin jätteeksi huolimatta kierrätyskulttuurin kasvusta sekä tekstiilien uudelleen hyödyntämisestä kuiduksi tai teollisuuden raaka-aineeksi. Tekstiilijätteen lisäksi ilmastokuormaa lisäävät uusien tekstiilien valmistuksesta, keräyksestä ja kierrätyksestä sekä jätteen kuljetuksesta aiheutuvat päästöt. Ympäristön ja talouden etu on, että vaatteet kiertävät koko elinkaaren ajan vaatteina eivätkä joudu liian aikaisin teollisuuden koneistoon tai jätteeksi.

Meillä on myös joukko vaikeasti työllistyviä henkilöitä, joiden tai joille on vaikeaa löytää matalan kynnyksen välityömarkkinapaikkoja. Työllistymisen haasteet voivat johtua joko henkilökohtaisista tai ympäristöstä johtuvista syistä. Osalla vaikeasti työllistyvistä on päihde- ja mielenterveysongelmia tai matala koulutustaso ja maahanmuuttajataustaisilla on haasteita suomen kielen kanssa.

Mahdollisuuksien Talo ry on voittoa tavoittelematon ja sitoutumaton yhdistys, jonka tavoitteena on tukea ja kehittää yhteisöllisyyttä sekä luoda tulevaisuuden mahdollisuuksia vaikeassa työllistymistilanteessa oleville asiakkaille. Yhdistyksen toiminta perustuu ekologisesti ja sosiaalisesti kestävään kehitykseen ja sen merkittävimpiä yleistavoitteita ovat ihmisten hyvinvointierojen kaventaminen helpottamalla vaatekustannuksissa, ihmisen kokemus yhdenvertaisuudesta ja osallisuudesta taustasta ja elämäntilanteesta riippumatta, syrjäytymisen ehkäisy ja vähäosaisuuden ylisukupolvisuuteen vaikuttaminen, elämänlaadun paraneminen, mielenterveyden ylläpito ja koheneminen sekä tekstiilikierrätys ja tietoisuuden lisääminen sen tavoista ja merkityksestä ympäristölle.

Yhdistys jakaa Karteroopin kautta yksityishenkilöiden Nextiiliin lahjoittamia ja Nextiilin esilajittelemia hyväkuntoisia vaatteita, kodintekstiilejä ja jalkineita vähävaraisille ihmisille ilmaiseksi. Pirkanmaan Kierrätys ja Logistiikka Oy toimittaa tekstiilit omien kuljetustensa ohessa kerran viikossa Karteroopiin. Tekstiilit kiertävät paikallisesti Tampereen sisällä, jolloin kuljetuksista syntyneet päästöt ovat mahdollisimman pieniä. Nextiilin ja Karteroopin yhteistoiminta on valtakunnallisestikin ainutlaatuista ja Karteroopin kautta tekstiili päätyy jätteen sijasta tarvitseville asiakkaille. Karteroopi yhteistyökumppaneineen pystyy omalla toiminnallaan vaikuttamaan osaltaan Hiilineutraali 2030 Tampere -tavoitteen toteutumiseen. Karteroopin toimintamalliin on helppo luoda matalan kynnyksen räätälöityjä välityömarkkinapaikkoja.

Karteroopi oli vuonna 2023 avoinna kolmena päivänä viikossa, 14 tuntia/ viikko. Viime vuoden aikana asiakaskäyntejä oli yli 9000 ja asiakkaille jaetun tekstiilin määrä lähes 34000 kg. Karteroopin toiminta on pyörinyt lähes täysin vapaaehtoisvoimin, ja vapaaehtoistyön määrä on ollut viikoittain noin 165 tuntia eli yli neljän henkilön täysiaikainen viikkotyöpanos. Resurssipulasta huolimatta yhdistys pystyi vuoden 2023 aikana hoitamaan yhden kuntouttavan työtoimin-nan jakson, yhden ammatillisen kuntoutuksen työkokeilujakson ja kahden opiskelijan tutkinnon osien harjoittelujaksot. Näiden lisäksi yhdistyksessä oli kolme 9.- luokkalaista työelämään tutustujaa.

Karteroopi on ollut suljettuna alkuvuoden 2024 rahoituksen puutteen vuoksi, mutta se pystyttiin avaamaan uudelleen toukokuussa muutamaksi kuukaudeksi. Edelleen toiminta on lähes täysin vapaaehtoisten vastuulla. Vaikka taloudellisia resursseja ei edelleenkään ole, on Karteroopissa silti parhaillaan yksi Tredun liiketalouden opiskelija suorittamassa tutkinnon osaa ja kieliharjoittelija opiskelemassa suomea.

Mahdollisuuksien Talo ry haluaa ylläpitää ja kehittää Karteroopin toimintaa niin, että se voi tarjota myös jatkossa vaateapua taloudellisesti heikossa asemassa oleville tamperelaisille ja toimia Ruokapankin rinnalla välttämättömyystarpeiden jakamisessa tarvitseville. Karteroopi säästää myös julkisen sektorin vaatekustannuksiin suunnattuja varoja, jolloin vaatteisiin annettuja avustuksia voidaan suunnata muihin tarpeisiin ihmisten kokonaisvaltaiseksi auttamiseksi. Matalan kynnyksen palveluna Karteroopi tavoittaa myös kipeästi apua tarvitsevia, mutta julkisen sektorin palveluiden ulkopuolella olevia ihmisiä kuten ulkomaalaisia opiskelijoita. Tähän saakka toiminnan on mahdollistanut Tampereen Seurakuntayhtymän vahva tuki, mutta myös Tampereen kaupungin apua tarvitaan vähävaraisten kaupunkilaisten auttamiseksi.

Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä pyytää selvittämään kaupungin mahdollisuuksia rahoittaa ja tehdä yhteistyötä Karteroopin kanssa niin avustamistoiminnassa kuin työllistämisasioissa.

Tampereella 10.6.2024

Tampereen sd-valtuustoryhmä

Kesäkuussa Tampereella vietetään Prideä. Kyseessä on joka vuosi tuhansia tamperelaisia yhdistävä
muistutus siitä, että yhdenvertaisuuden eteen on vielä paljon työtä tehtävänä. Viime vuonna Manse
Prideen osallistui 5000 – 6000 ihmistä.

Tampere on liputtanut Pride-viikon aikana sateenkaarilipuilla jo pitkään. Sateenkaariliputus kaupungin
toimesta ei ole pelkkä merkityksetön symboli, vaan osoitus siitä, että kaupunki seisoo ihmisoikeuksien
puolella syrjintää vastaan. Tällaiset tuen osoitukset ovat erityisen tärkeitä aikana, jolloin erilaiset
ääriryhmien toimijat ovat ottaneet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt sekä heidän jo saavutetut
oikeudet silmätikukseen.

Tampereen valttikortteja ovat avoin ilmapiiri ja yhdenvertaisuus, joiden ansiosta jokainen täällä asuva
ja tänne tuleva voi tuntea kaupungin kodikseen. Se on oleellinen osa sitä, miksi Tampere on Suomen
vetovoimaisin kaupunki.

Tampere tunnetaan myös rohkeasta uusien asioiden kokeilusta. Kaupungin tulisikin hyödyntää
Pride-viikon vietossa yhtä toista valttikorttiansa – ratikkaa. Sateenkaariteippauksilla varustettu ratikka
olisi piristävä lisä kaupunkikuvaan ja lähettäisi voimakkaan viestin tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden
puolesta.

Vastaava sateenkaariteippauksilla varustettu ratikka kulkee tälläkin hetkellä Helsingissä, jossa se on
saanut runsaasti positiivista palautetta. Helsingissä Pride-ratikka on liikenteessä koko kesän ajan.
Myös Tampereella on kulkenut taideratikoita, joissa ratikkojen ulkokuoriin on toteutettu erilaisia
taideteoksia yhteistyössä taiteilijoiden, elinkeinoelämän sekä Tampereen kaupunkiliikenteen kanssa.
Kuten taideratikat ja Helsingin Pride-ratikka, myös Tampereen Pride-ratikka voitaisiin toteuttaa
yhteistyössä yritysten sekä esimerkiksi Manse Priden sponsorien kanssa. Näin varmistettaisiin, ettei
teippauksesta aiheutuisi kaupungille kohtuuttomasti ylimääräisiä kustannuksia.

Esitämme, että Tampereen kaupunki selvittäisi yhteistyössä Tampereen Raitiotie Oy:n ja
Pride-yhteisön kanssa, voitaisiinko tilapäinen sateenkaariteipattu Pride-ratikka järjestää myös
Tampereelle.

Liite: Havainnekuva siitä, miltä Pride-ratikka voisi näyttää.

Tampereella 10.6.2024
Saana Kuusipalo (sd)
Arttu Rintanen (kok)

Tampere on kiekon koti. Jääkiekko on osa Tamperetta ja kiekkokulttuuri näkyy
Tampereen kaduilla ympäri vuoden. Tamperelaiset seuraavat aktiivisesti jääkiekkoa ja
se onkin osa monen tamperelaisen elämää. Hakametsän jäähalli on Suomen
ensimmäinen jäähalli ja Nokia Arena puolestaan on tuonut koko Suomen
jääkiekkokulttuuriin kauan toivotun lisän.

Jääkiekko yhdistää ihmisiä ja tuo hyvin eri taustoista olevia ihmisiä yhteen. Sen
katseleminen on yhteisöllistä tekemistä. Jääkiekon MM-kisat olivat hieno esimerkki
siitä, kuinka jääkiekko näkyy ja kuuluu Tampereen kaduilla. Ihmiset ympäri maailmaa
seurasivat kiekkoa yhdessä erilaisissa tapahtumateltoissa.

Tamperelaisseurat Tappara ja Ilves ovat menestyneet viime vuosina erinomaisesti
Liigassa. Edellisen kymmenen vuoden aikana Tappara on voittanut kultaa viisi kertaa,
vuosina 2016, 2017, 2022, 2023 ja 2024, hopeaa kolme kertaa, vuosina 2014, 2015 ja
2018 sekä pronssia kerran, vuonna 2019. Sen lisäksi Tappara voitti Euroopan
mestaruuden vuonna 2023. Ilves puolestaan on voittanut edellisen kymmenen
vuoden aikana kaksi kertaa pronssia, vuosina 2022 ja 2023.

Erityisesti alkukeväästä alkavat playoff-pelit kiinnostavat katsojia. Tamperelaisseurojen
edetessä playoff-peleihin tamperelainen kiekkohuuma on parhaimmillaan. Huolimatta
siitä, että Nokia Arenan katsojakapasiteetti on iso, ei kaikilla ole mahdollisuutta päästä
katsomaan pelejä Arenalle. Joillekin liput ovat liian kalliita ja välillä liput myydään
nopeasti loppuun.

Valtuustoaloitteessa esitän, että Liigan playoff-pelit näytetään julkisesti
Tampereella Tapparan ja Ilveksen pelien osalta. Esimerkiksi Keskustori tai Sorinaukio
voisi toimia hyvänä sijaintina mahdolliselle tapahtumateltalle. Alueella näytettäisiin
Tapparan ja Ilveksen playoff-pelit ja sinne olisi vapaa pääsy. Toteuttamisessa
kannattaisi hyödyntää esimerkiksi jääkiekon MM-kisoissa hyväksi havaittuja
käytäntöjä. Kaupunki voi hakea erilaisia ratkaisuja pelien näyttämiseen esimerkiksi
yhdessä seurojen kanssa. Sen lisäksi kaupunki voi kannustaa seuroja tämänkaltaiseen
toimintaan.

Sofia Julin,
Kaupunginvaltuutettu (sd.)
Tampereella 9.6.2024