Valtuustoaloite aistihuoneiden ja hiljaisten tilojen riittävyyden kartoittamiseksi Tampereen kaupungin päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa

Lapset ja nuoret viettävät ison osan elämästään erilaisissa oppimisympäristöissä – erityisesti
päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa. Viimeisen vuosikymmenen aikana oppimisympäristöjä
on alettu toteuttaa enenevissä määrin suljettujen sijaan avoimina. Toteutuksen taustalla on ajatus
muunneltavuudesta ja joustavuudesta. Avoimiin oppimisympäristöihin liittyy kuitenkin haasteita,
joista yksi on lasten ja nuorten sekä myös heidän kanssaan työskentelevien aikuisten aistikuorman
kasvaminen. Varsinaisia aistitiedon käsittelyn vaikeuksia esiintyy 5–10 prosentilla väestöstä, ja ne
ovat yleisiä neuropsykiatristen häiriöiden yhteydessä. Neuropsykiatriset haasteet ovat lisääntyneet
viimeisen vuosikymmenen aikana.

Samanaikainen avointen oppimisympäristöjen ja neuropsykiatristen haasteiden lisääntyminen johtaa
yhteiseen ongelmaan: lasten ja nuorten aistikuorma kasvaa, mikä johtaa heikentyneeseen keskittymisja
oppimiskykyyn. Joillekin lapsille ja nuorille tilanne voi aiheuttaa jopa esteen osallistumiselle. Näin
ollen ylimääräisen aistikuormituksen vähentäminen päiväkoti-, koulu- ja opiskelupäivän aikana on
meidän aikuisten velvollisuus.

Esimerkkejä aistiystävällisyyteen aktiivisesti pyrkivistä kouluista löytyy jo. Yle (2023) uutisoi Turun
Puropellon koulussa sijaitsevasta aistimökistä. Tilassa on akustiikkalevyjä ja -verhoja sekä valaisin,
jonka kautta voi valaisun säätelyn lisäksi kuunnella rauhoittavia ääniä. Lisäksi tilan väritys on
maanläheinen. Helsingin Sanomat (2023) uutisoi Keravalla sijaitsevan Päivölänlaakson alakoulun
”päikkärivälitunnista”. Koulussa on luokkahuone, jossa oppilas voi välitunnin aikana levätä
joogamatolla, pehmeässä keinutuolissa, rahissa tai tyynyillä vuoratussa lasten kylpyammeessa.
Aistiesteettömäksi rakennetun tilan äänimaisema ja akustiikka ovat miellyttäviä; häiritseviä
taustaääniä tai kaikumista ei ole. Materiaalit ja pinnat ovat pehmeitä eli esimerkiksi metallin sijaan
on käytetty puuta. Tila on myös visuaaliselta ilmeeltään harmoninen ja selkeä. Käytännössä se
tarkoittaa, että tilan värimaailma on maanläheinen ja murrettu, valaistus on epäsuoraa ja säädettävää
ja lisäksi pyörein ja ovaalein muodoin on pyritty mukailemaan luonnollista silmänliikettä.
Aistiesteettömässä tilassa sisäilma on hyvä, kalusteet ovat oikeankokoisia ja jokaiselle tavaralle on
oma paikkansa. Lisäksi on tärkeää muistaa, että joidenkin oppijoiden kohdalla mahdollisuus
liikkeeseen ja liikkumiseen edistää keskittymistä.

Aistiesteettömän tilan luominen edellyttää aistiesteettömyyden kokonaisvaltaista hahmottamista.
Aistikuormittumista pidetään usein yksilön ongelmana, vaikka ongelma olisi ratkaistavissa
yksinkertaisesti ympäristöä muokkaamalla. Ratkaisua kuitenkin edeltää ongelman tunnistaminen.
Nepsy-oppaassa (2022) kuvataan tilanne, jossa erään koulun ruokalassa metallijalkaiset tuolit
kirskuivat kovaa laattalattiaa vasten. Koulussa ei ollut sillä hetkellä varaa tuolien vaihtoon, mutta
äänimaisema saatiin muokattua miellyttävämmäksi laittamalla tuolien jalkoihin huopaiset
pehmusteet. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka aistikuormitusta aiheuttava tekijä on tunnistettu ja
siihen on haluttu myös löytää ratkaisu.

Esitämmekin, että Tampereen kaupunki kartoittaa aistihuoneiden ja hiljaisten tilojen
riittävyyden hallinnoimissaan päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa. Lisäksi esitämme,
että Tampereen kaupunki huomioi aistiesteettömyyden jokaisen hallinnoimansa uuden tai
korjattavan päiväkodin, koulun ja oppilaitoksen suunnittelussa niin, että myös tilan käyttäjillä
on mahdollisuus osallistua suunnitteluun.

Tampereella 20.5.2024

Kaupunginvaltuutetut
Mahmoud Machaal (sd.)
Inna Rokosa (sd.)

Valtuustoaloite eläinperäisten tuotteiden kulutuksen puolittamiseksi vuoteen 2030 mennessä

Ilmastokriisi ja luontokato ovat suurimpia uhkia ihmisten ja eläinten hyvinvoinnille sekä ympäristölle. Tampereen kaupungin tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä, mikä tarkoittaa, että kaupungin alueen kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään 80 prosenttia vuoteen 1990 verrattuna. Loput 20 prosenttia kompensoidaan. Tampere on myös sitoutunut Hiilineutraalit kunnat -verkoston tavoitteisiin 80 prosentin päästövähennyksestä vuoteen 2030 mennessä vuoden 2007 tasosta.

Ruoan ilmasto- ja luontovaikutukset Tampereella

Tampereen kaupunki toteutti yhteistyössä Jyväskylän yliopiston kanssa hiili- ja luontojalanjälki -hankkeen, jonka tulokset julkaistiin vuonna 2024. Hankkeen tulokset osoittavat muun muassa sen, että elintarvikkeet aiheuttivat eniten (22 prosenttia) luontojalanjälkeä. Elintarvikkeista suurimman osuuden luontojalanjälkeen aiheuttivat eläinperäiset tuotteet: punainen liha, maitotuotteet ja siipikarja. Lisäksi tulokset osoittavat, että elintarvikkeet aiheuttivat toisiksi eniten (14 prosenttia) hiilijalanjälkeä heti lämmön kulutuksen jälkeen.

Vuonna 2022 Tampereella suurimmat kulutusperusteiset kasvihuonekaasupäästöt aiheutuivat ruoasta (27 prosenttia). Seuraavaksi suurimmat päästölähteet olivat energiankulutus (26 prosenttia) sekä tavarat ja palvelut (23 prosenttia).

Ruoan rooli Tampereen kaupungin hiilineutraaliustavoitteiden toimenpiteissä

Voidaan siis todeta, että yksi merkittävimmistä ilmastopäästöjen aiheuttajista on ruoantuotanto. Hiilineutraali Tampere 2030 -tiekartan ruokailun toimenpidekokonaisuudessa korostuu hävikkiruoan merkitys, mikä on tärkeä asia. Kasvispohjaisella ruoalla on kuitenkin hävikkiruokaakin suurempi vaikutus päästöjen vähentämiseksi. Kasvisruoasta mainitaan, että se tuotaisiin tasavertaiseksi vaihtoehdoksi muun ruoan rinnalle rajatuissa palveluissa (kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluiden omat ravintolapalvelut, leirit ja tapahtumat). Lisäksi mainitaan, että päiväkodeissa ja kouluissa lisätään kasvisruoan osuutta kahteen ruoka-annokseen viikossa. Molemmissa tavoitetoteuma on asetettu vuosille 2022–2025. Lukioiden osalta mainitaan, että kasvisruoka tarjoillaan ensimmäisenä vaihtoehtona linjastossa vuoteen 2029 mennessä. Tässä yhteydessä on myös olennaista huomioida, että kasvisruokaa tarjoiltaessa on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota kasvisruoan maittavuuteen kouluttamalla henkilökuntaa.

On myös huomioitava, että Tampereen kaupungin palveluissa tarjottava kasvisruoka on tällä hetkellä usein kasvisruokaa, joka sisältää eläinkunnan tuotteita, kuten maitoa ja kananmunia. Tällöin ilmastopäästöt ovat huomattavasti suuremmat kuin täysin kasvipohjaisessa ruoassa olisi. Kaupungin tarjoaman kasvisruoan tulisikin olla täysin kasvipohjaista; maitotuotteiden ilmastopäästöt ovat verrattavissa lihaan. Tällöin ruoka sopisi suoraan myös maitoallergisille ja vegaaneille.

Tampereen kaupungin suunnitelluissa toimenpiteissä ja käytännön toteutuksessa tulisi näkyä vahvempi ymmärrys kasvipohjaisen ruoan kasvihuonekaasupäästöjä vähentävälle vaikutukselle. Käytännössä se tarkoittaa liharuoan tarjoilun vähentämistä eli myös kasvipohjaisen ruoan päivien lisäämistä. Esimerkiksi Helsingin kaupunki on selvittänyt aterioiden hiilijalanjäljen kaupunkiympäristön toimitalon ravintolassa vuonna 2022. Tulokset osoittivat, että vegaanisen annoksen ilmastokuorma on merkittävästi (keskimäärin 40 prosenttia) pienempi kuin lihaa sisältävän annoksen.

Kasvipohjaisen ruokavalion merkitys

Ilmastopäästöjen lisäksi ruoantuotannolla ja sen myötä ruoankulutuksella on vaikutuksia myös eläinten ja ihmisten hyvinvointiin sekä aiemmin mainittuun luontokatoon. Lisäksi Itämeri ja muut vesistöt rehevöityvät muun muassa siksi, että peltoja raivataan eläimille ja samalla peltojen ravinteita valuu vesistöihin.

Lihankulutuksen kannalta kiinnostavaa tietoa antaa esimerkiksi Helsingin yliopiston tuore tutkimus, jonka tulokset osoittavat, että suomalaiset päiväkotilapset syövät yli viisi kertaa enemmän punaista lihaa kuin olisi tarpeen ja maapallon kantokyvylle hyväksi. Oslossa onkin tehty vuonna 2023 merkittävä päätös: kaupungin päiväkodeissa ei tarjota lapsille lihaa ollenkaan. Myös Tampereella palveluissa on tärkeää antaa lapsille ja nuorille esimerkkiä paitsi terveellisistä myös kestävistä ja eettisistä ruokailutottumuksista. Vastuullisia valintoja on helpompi tehdä, jos ne ovat helposti tarjolla.

Myös vuonna 2023 julkaistut uudet pohjoismaiset ravitsemussuositukset painottavat lihan vähentämistä entisestään ja kasvisten lisäämistä. Suositukset perustuvat tutkimustietoon ruoan kulutuksesta, terveydestä ja ympäristöstä. Suomen suositukset nojaavat pohjoismaisiin suosituksiin.

Kasvipohjaisen ruokavalion voidaankin todeta olevan paras vaihtoehto niin ilmaston, luonnon kuin myös ihmisten ja eläinten hyvinvoinnin kannalta. Lisäksi korvaamalla eläinperäisiä tuotteita kotimaisilla kasviproteiinituotteilla, kuten härkäpavulla, edistetään kestävää kotimaista maataloustuotantoa.

Me allekirjoittaneet kaupunginvaltuutetut esitämme, että Tampereen kaupunki asettaa tavoitteekseen eläinperäisten tuotteiden kulutuksen puolittamisen omissa palveluissaan ja hankinnoissaan vuoteen 2030 mennessä siten, että tavoitteen toteutumista myös seurataan. Näin edistetään kaupunkilaisten hyvinvointia ja ehkäistään ilmastonmuutosta, luontokatoa ja vesistöjen rehevöitymistä.

 

Tampereella 22.4.2024

Inna Rokosa (sd.)
Brigita Krasniqi (vihr.)
Mitja Tapio (vas.)

Valtuustoaloite vihreän siirtymän vauhdittamiseksi Tampereen kaupungin ja sen yhteistyökumppaneiden toiminnassa

Tampereen kaupunki toteutti yhteistyössä Jyväskylän yliopiston kanssa hiili- ja luontojalanjälki -hankkeen, joka julkaistiin alkuvuodesta 2024. Hankkeen tulokset osoittavat, että luontojalanjälki pystytään laskemaan myös kaupunkiorganisaatiolle. Tampereen kaupunki onkin ensimmäinen kaupunki Suomessa, ellei koko maailmassa, joka on laskenut oman luontojalanjälkensä.

Siinä missä hiilijalanjälki kuvaa tietyn rajattavissa olevan kokonaisuuden – esimerkiksi Tampereen kaupungin – aiheuttamia haittoja ilmastolle, luontojalanjälki kuvaa vastaavia haittoja luonnolle ja luonnon monimuotoisuudelle. Kaupunkiorganisaatioille kehitetty luontojalanjäljen mittari mahdollistaa aiempaa konkreettisempien tavoitteiden laatimisen ja toimenpiteet luontokadon pysäyttämiseksi.

Tampereen kaupungin toiminnan suunnittelun päätöksentekovaiheessa tulee olla käytettävissä riittävää tietoa suunnitelmien ilmasto- ja luontovaikutuksista. Toimintavuoden aikana on aiheellista seurata sitä, että on toimittu, kuten on suunniteltu ja että tavoitellut tulokset voisivat toteutua. Toimintavuoden päätyttyä hiili- ja luontojalanjäljet on laskettava ja niitä on verrattava tavoitteisiin. Näistä tuloksista tulee tehdä päätelmät ja uudet kehittämistavoitteet vähäisempien ilmasto- ja luontohaittojen saavuttamiseksi.

Tampereen kaupungin toiminnan vaikutus on kuitenkin rajallista. On tärkeää, että muun muassa yritykset saadaan mukaan ilmasto- ja luontohaittojen torjuntaan. Teollisuuden niin sanottu vihreä siirtymä onkin yksi vastaus siihen, miten elinkeinoelämä voisi toimia vastuullisemmin ilmasto- ja ympäristöasioissa. Kaupunki käyttää erilaisia kumppaneita palveluiden järjestämisessä. Kaupunkiorganisaation ulkopuoliset ostot ovat merkittäviä. Vaikuttavuuden aikaansaamiseksi olisi tärkeää, että myös kaupungin yhteistyökumppanit käyttäisivät samaa hiili- ja luontojalanjäljen mittaristoa oman toimintansa arvioinnissa ja kehittämisessä. Olisikin selvitettävä, miten mittariston laajentaminen kaupungin yhteistyökumppaneiden ja laajemmin yrityskentän käyttöön olisi mahdollista.

Esitämme, että Tampereen kaupunki selvittää, miten hiili- ja luontojalanjäljen mittaamiseen kehitettyä laskentamenetelmää voitaisiin hyödyntää kaupungin yhteistyökumppaneiden ja myös laajemmin yrityskentän toimesta.

Tampereella 22.4.2024

Tampereen sosialidemokraattinen valtuustoryhmä

Valtuustoaloite vapaakappalekirjaston perustamiseksi Tampereelle

Esitän, että Tampereelle perustetaan vapaakappalekirjasto ja -työasema. Tampereen kaupunki
on tunnettu vahvasta sivistys- ja kulttuuritarjonnastaan, mutta tällä hetkellä kaupungissa ei
ole vapaakappalekirjastoa. Nykyiset vapaakappalekirjastot sijaitsevat Turussa, Helsingissä,
Jyväskylässä, Oulussa ja Joensuussa. Vapaakappaleoikeuden saaminen vahvistaisi Tampereen
asemaa yliopisto- ja sivistyskaupunkina, sekä kulttuurin, tiedon ja oppimisen keskuksena.

Vapaakappalekirjasto mahdollistaisi julkaisujen ja dokumenttien laaja-alaisemman
keräämisen, säilyttämisen ja jakamisen. Se tarjoaisi merkittävän resurssin Tampereen
yliopistolle ja tutkimuslaitoksille kun nykyisiä kokoelmia voitaisiin täydentää laajalla
valikoimalla harvinaisia julkaisuja, arkistoja ja erikoiskokoelmia. Tiedon saavutettavuuden
lisäämisestä hyötyvät tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden ohella kaikki kulttuurista
kiinnostuneet. Vapaakappalekirjastot ovat avoimia kaikille, mikä edistää osallisuutta ja
demokraattista keskustelua.

Vapaakappalekirjastot ovat keskeisessä roolissa kulttuuriperinnön säilyttämisessä. Sen avulla
Tampereen monipuolista historiaa ja kulttuuriperintöä voidaan säilyttää ja jakaa laajemmalle
yleisölle.

Lisäksi vapaakappalekirjaston perustaminen voisi luoda uuden kohtaamispaikan kaupungin
kulttuuri- ja tiedeyhteisölle. Se voisi toimia tapahtumien ja seminaarien järjestämispaikkana,
sekä alustana projekteille, mikä lisäisi kaupungin vetovoimaa, monipuolistaisi
kulttuuritarjontaa ja lisäisi synergiaa eri organisaatioiden välillä. Tämä voisi lujittaa kulttuurija
tiedeyhteisön toimijoiden keskinäistä tiedon, resurssien ja käytäntöjen vaihtoa, mikä
puolestaan edistäisi kulttuurista ja tieteellistä kehitystä ja verkostoitumista.

Tavallisesti Suomessa vapaakappaleoikeutta hakevat yliopistot. Mikäli Tampereen yliopisto
hakee tätä oikeutta, yhteistyö kaupungin kanssa olisi luontevaa ja tärkeää. Tämä avaisi
mahdollisuuden hyödyntää resursseja ja asiantuntemusta kirjaston toiminnassa sekä tarjota
laajempia palveluja. Tampereen yliopiston halukkuutta hakea vapaakappaleoikeutta tulee
kartoittaa ja mikäli yliopisto on asiasta kiinnostunut, asiaa voidaan alkaa valmistelemaan
tiiviissä yhteistyössä kaupungin kanssa. Muussa tapauksessa esitän, että kaupunki hakee
kyseistä oikeutta itsenäisesti.

Tampereella 19.4.2024

Saana Kuusipalo (sd.)

Valtuustoaloite: Tampereen on torjuttava maksuttoman toisen asteen koulutuksen romuttaminen ja toteutettava maksuton toinen aste jatkossakin

Petteri Orpon hallitus päätti huhtikuun 2024 kehysriihessä useista merkittävistä suomalaisen hyvinvointivaltion heikennyksistä. Erityisen haitallinen leikkaus on koulutuksen järjestäjiäkin koskettava päätös rajoittaa toisen asteen opiskelijoiden maksuttomia oppimateriaaleja ja ylioppilastutkintomaksuja sen vuoden loppuun, jolloin opiskelija täyttää 18 vuotta.

Maan hallituksen päätös romuttaa maksuttoman ja yhdenvertaisen mahdollisuuden suorittaa toisen asteen koulutus. Toimenpiteellä tavoitellaan vain 12 miljoonan euron vuosittaista säästöä valtakunnallisesti, mutta toteutuessaan se lisää nuorten ja perheiden eriarvoisuutta. Vuoden 2022 lukiolaisbarometrin mukaan maksuttomien oppimateriaalien tarjoaminen on lisännyt lukiokoulutukseen hakeutumista erityisesti niiden opiskelijoiden kohdalla, joiden vanhemmista kumpikaan ei ole korkeakoulutettu, vähintään toinen vanhemmista on työtön tai joiden äidinkieli ei ole suomi. Toiseen asteen tutkinnon suorittamisella on myös selvä vaikutus myöhempään sijoittumiseen työmarkkinoille. Hallituksen esitys kohdistuu siis nimenomaisesti jo valmiiksi heikommassa asemassa oleviin nuoriin ja perheisiin lisäten eriarvoisuutta kaikkialla Suomessa. Päätetyllä koulutusleikkauksella saavuttaisiin vain minimaalista julkisen talouden säästöä, ja se lisäisi nuorten eriarvoisuutta sekä kaventaisi vähintään osan nuorista tulevaisuuden mahdollisuuksia.

Lisäksi säästö on Tampereen kaupungin näkökulmasta toteuttamiskelvoton. Esimerkiksi oppikirjojen, erilaisten opetusvälineiden ja tietokoneiden kerääminen pois opiskelijoilta sekä e-kirjalisenssien katkaiseminen kesken abiturienttivuotta tai opintojen loppurutistusta on arkijärjen vastaista ja erittäin haastavaa toteuttaa. Se myös lisäisi jo entisestään kuormittuneen opetushenkilöstön työkuormaa. Pahimmassa tapauksessa oppimateriaalien maksullisuudella olisi myös vaikutusta opinnoissa menestymiseen ja tutkinnon valmistumiseen. Vaihtoehtoisesti lukuisten pienten laskujen ym. maksujen laskuttaminen nuorilta opiskelijoilta aiheuttaa lisää hallintotaakkaa sekä -kuluja kunnille.

Orpon hallituksen esitys saattaa myös toisen asteen opiskelijat täysin eriarvoiseen ja kohtuuttomaan asemaan iän perusteella.

Esimerkkejä tilanteista, joissa opiskelija täyttää 18 ja joutuisi maksamaan toisella asteella oppimateriaalit jo toisen opiskeluvuoden syyslukukauden päättyessä:

  • Opiskelija, joka on syntynyt loppuvuodesta ja käynyt esikoulun kaksi kertaa.
  • Opiskelija, joka on jäänyt peruskoulussa luokalleen ja kerrannut jonkun luokka-asteen.
  • Opiskelija, joka on käynyt ennen lukiota tai ammatillista koulutusta tutkintoon valmentavan eli tuva-koulutuksen.
  • Opiskelija, joka on ollut vuoden ulkomailla vaihdossa.
  • Opiskelija, joka on ollut valmistavassa opetuksessa ja siirretty kielitaidon kehittymisen vuoksi peruskoulussa ikäluokkaansa alemmalle luokalle.
  • Opiskelija, joka on sairastunut vakavasti ja joutunut siksi etenemään opinnoissa ikäluokkaansa hitaammin.

Valtuutetuille kuuluvaa aloiteoikeutta käyttäen sosialidemokraattinen valtuustoryhmä esittää, että:

  • Tampereen kaupungin edunvalvonnan tavoitteeksi asetetaan valtioon vaikuttaminen, jotta päätetty koulutusleikkaus perutaan asian jatkovalmistelussa yllä mainituilla perusteilla

ja

  • Tampere päättää selvittää eri keinot turvata aidosti maksuton ja yhdenvertainen toisen asteen koulutus oppivelvollisuutta suorittaville asukkailleen kustantamalla yli 18-vuotiaiden toisen asteen oppimateriaalit, mikäli valtio toteuttaa koulutusleikkauksen.

ja

  • Mikäli hallitus ei muuta esitystään, Tampere toteuttaa jatkossakin maksuttoman toisen asteen edellisen Sanna Marinin hallituksen päätöksen mukaisesti.

 

Tampereella 22.4.2024

Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä:

Pekka Salmi
Kirsi Kaivonen
Antti Hiitti
Atanas Aleksovski
Jukka Gustafsson
Sofia Julin
Ulla Kampman
Anneli Kivistö
Anne Liimola
Johanna Loukaskorpi
Lauri Lyly
Mahmoud Machaal
Ilmari Nurminen
Ilkka Porttikivi
Inna Rokosa
Pia Viitanen

Valtuustoaloite: Jäälatujen tekemistä koskeva lopettamispäätös arvioitava uudelleen

Liikuntajohtaja Paavolan keväällä 2023 tekemä päätös jäälatujen tekemisen lopettamisesta on otettava uudelleen tarkasteluun.

”Työturvallisuussyistä Tampereen kaupungin työntekijöiden toimesta ei tehdä jäälatuja.” TRE:1213/12.04.01/2023. Päätös oli kirjattu päätöksentekojärjestelmään 23.2.23 ja annettu tiedoksi 1.3.23.

Järvilatupalvelu tulisi palauttaa. Palvelun lopettamisen sijasta olisi kaupunki voinut kehittää työn turvallisuutta. Tätä varten tulisi laatia jäälatujen tekemisestä läpinäkyvä riskiarvioiti, jossa riskitilanteet, ym. esitetään faktoina, tilastoina ja jotka arvioi jääasiantuntija. Saadun tiedon pohjalta voidaan laatia järvilatujen tekemiseen ja käyttämiseen turvallisuusohjeet, jotka käsittäisivät myös nykyisin ulkopuolisten urakoimat hiihtoladut ja retkiluistelureitit.

Suomessa tehdään jäällä todella vaativia ja raskaita töitä esimerkiksi kaivinkoneita, kuorma-autoilla, mutta koska niitä tehdään työturvallisuusohjeiden mukaisesti (Ympäristöhallinnon ohjeet, 2006), työskentely on turvallista.

Päätöksen seurauksena huomattava määrä hiihtäjiä ja muita ulkoilijoita menetti harrastusmahdollisuutensa. Tasamaahiihtoa ja järvillä hiihtoa harrastavat monista eri syistä eri-ikäiset tamperelaiset. Erityisesti Hervannan alueen maastoladut ovat niin vaikeita, että monet hyväkuntoisetkaan hiihtäjät eivät halua mennä.

Järvet toimisivat talviaikaan monipuolisina ulkoliikuntakenttinä niin hiihtäjille kuin myös esimerkiksi kävelijöille. Jäille ajettiinkin latujen oheen vuosien ajan myös kävelybaanat. Ne olisivat hyvä ratkaisu tänä talvena käytyyn keskusteluun puuttuvista talvikävelyreiteistä.

Paras vaihtoehto on kumota järvilatujen tekemistä koskeva kieltopäätös, kehittää työntekijöiden ja jäällä liikkujien turvallisuutta, mikäli turvallisuuspuutteita löytyy.

Perustelut

– Päätös tuli hiihdon harrastajien tietoon lehtien kautta, koska se oli julkaistu järjestelmässä, joka ei ole harrastajien tai muidenkaan asukkaiden jokapäiväisessä seurannassa, ja koska hiihtäjien joukko, vaikka isokin, koostuu yksittäisistä harrastajista, ei valitusaikaa pystytty hyödyntämään.

– Palvelujen isoista muutoksista ja lopettamisesta on yleensä tarjottu asukkaille mahdollisuus kertoa mielipiteensä ja vaikuttaa päätökseen, mutta liikuntapalvelut ei sitä tehnyt.

– Tehdyn päätöksen perusteluissa vedotaan lakeihin, mutta ei kerrota, mitkä lait ja lainkohdat ovat kyseessä.

– Päätöksessä esitetään perusteluiksi mielipiteenomaisia väitteitä, joiden tueksi ei ole esitetty lainkaan faktaa esim. työntekijöiden tai hiihtäjien onnettomuuksien määristä järviladuilla.

– Latujen teon vaarallisuudesta tai työturvallisuudesta ei tehty asianmukaista riskiarviointia tilastoineen, faktoineen ja jään asiantuntija-ammattilaisten lausuntoineen.

– Kaupunki ei myöskään ole tarjonnut kelvollista vaihtoehtoa harrastajille. Rinkimäiset 400 m:n puistoladut eivät riitä aikuisille hiihtäjille. Esimerkiksi Hervannan alueen järvillä järvilatuja oli yhteensä n. 20 kilometriä.

– Liikuntapalveluiden johto kehotti hiihtäjiä tekemään itse ladut ja ehdotti jopa moottorikelkan käyttöä, vaikka oli juuri kieltänyt omilta työntekijöiltään jäille menon turvallisuussyistä. Järvillä on myös maastoajoneuvoilla ajo kielletty, siitä voi poiketa vain viranomainen.

– Kaupungin järvilatujen tekijät ovat noudattaneet Tukesin selkeitä ohjeita (Tukes, Jääturvallisuus kuluttajapalveluissa).

– Perusteluissa kerrotaan, että kelkka ja latuhöylä ovat jääneet kiinni, vaikka olosuhteet ovat näyttäneet hyviltä. Kuinka usein tällaista on tapahtunut, siitä ei päätöksessä kerrota. Ei myöskään sitä onko vaarassa ollut työkone, työntekijä vai hiihtäjä.

– Toisin kuin päätöksessä väitetään, jääolosuhteiden turvallisuuden arviointi on mahdollista. Pienille järville jäähän ei tule senttiä leveämpää railoa. Veden nousu jäälle tietyissä tilanteissa on yleinen tunnettu perusilmiö.

–  Jään vahvuutta ja turvallisuutta ei tarvitse jättää arvioinnin varaan, vaan sitä voi mitata, asettaa esim. jään ja lumen vahvuudelle mitat, jolloin työ on turvallista tehdä ja määrittää raja-arvot, jolloin työ on keskeytettävä.

– Kiitetyn palvelun toteuttajien, liikuntapalvelujen työntekijöiden, liikuntapaikanhoitajien eli ”ladun tekijöiden” ammattitaidon merkitystä ei ole tarkasteltu. Esimerkiksi Hervannan järvilatuja ajaneilla työntekijöillä on liki neljäkymmentä miestyövuotta kokemusta järvilatujen tekemisestä, jään käyttäytymisestä ja alueen järvien olosuhteista.

– Hiihtäjä ja ulkoilija ovat turvallisin mielin voineet mennä hiihtämään ja kävelemään ammattilaisten tekemillä reiteillä.

– Latujen turvallisuutta kuluttajille onkin tarkasteltu vain järvilatujen osalta. Erityisesti Hervannan Suolijärven maastoladut ovat monelle käyttäjille liian vaativia raskaine nousuineen ja jyrkkine jopa mutkaisine laskuineen. Laduilla voi myös olla esim. hiekkaa ja kävelijöiden aiheuttamia vaurioita.

– Järvilatujen käyttäjät ovat varsin hyvin perillä siitä, että järville tehtyjä latuja kunnostettiin ja huollettiin yhtä lailla kuin maastossakin olevia latuja. Päätöksessä mainitut latujen merkitsemiset, sulkemiset ja tiedottamiset ovat normaaleja tehtäviä, joiden hoito ei ole mahdotonta tai erityisen aikaa vievää, vaan ihan normaalia.

– Liikuntapalvelut ilmoittaa keskittyvänsä maastolatujen kehittämiseen. Esimerkiksi soiden käyttöä latupohjana ei haluta edes selvittää, vaan mahdollisten suojelumääräysten vuoksi sitä ei liikuntapalvelujen mielestä edes kannata yrittää. Normaalia olisi, että asiasta tehtäisiin ensin selvitys ja sitten vasta päätös.

– Vaikka ladut hiihdettiin Suolijärvelle porukalla, sellainen ei ole pysyvä eikä käyttökelpoinen ratkaisu. Hiihtäjillä ei ole tietoa, taitoa, koneita, varoja, eikä halukkaita seuroja tai yrityksiä tehtävään löydy. Palvelu on selvästi tyypillinen palvelu, joka kaupungin tulisi järjestää.

– Kyseessä on kuitenkin esimerkiksi Hervannassa kaikkiaan neljä järveä, joilla hiihtoa ja kävelyä, myös pyöräilyä on voinut aiemmin harrastaa turvallisesti ammattilaisten tekemillä baanoilla.
– Järvilatujen ylläpito olisi merkittävä lisä virkistysalueverkostoon ja omaehtoisen liikkumiseen. Nyt tasamaahiihtäjien ja järvilatujen käyttäjien yhdenvertaisuudesta ei ole huolehdittu.

 

Kalervo Kummolan pormestariohjelman 2023-2025:

”Liikuntaolosuhteita tulee kehittää sekä omaehtoiseen liikkumiseen että myös organisoituun liikkumiseen sopiviksi.”
”Kaupungin tulee huolehtia virkistysalueverkostosta ja lähiluonnon saavutettavuudesta.”
Yllä olevan johdosta esitämme, että jäälatujen tekemistä koskeva lopettamispäätös arvioidaan uudelleen niin, että turvallinen jääratapalvelu olisi mahdollista tulevaisuudessakin.

Pia Viitanen, kaupunginvaltuutettu, sd.
Kaupunginvaltuusto 19.2.2024

Valtuustoaloite palkallisen vapaapäivän mahdollistamiseksi jokaiselle Tampereen kaupungin työntekijälle 50- ja 60-vuotispäivän johdosta

Valtakunnallisilla virka- ja työehtosopimuksilla sovitaan palkoista, työajoista ja muista palvelussuhteen ehdoista. Suurin osa Tampereen kaupungin työntekijöistä työskentelee kunta-alan yleisen virka- ja työehtosopimuksen eli KVTES:in tai kunta-alan opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimuksen eli OVTES:in piirissä.

Muun muassa näiden työehtosopimusten perusteella työntekijällä on oikeus saada palkallinen vapaapäivä, kun työpäiväksi sattuvat 50- tai 60-vuotispäivät, oma vihkimispäivä tai parisuhteen rekisteröimispäivä, lähiomaisen hautajaispäivä (siunauspäivä) tai asevelvollisuuslain mukainen kutsuntapäivä. KVTES:in soveltamisohjeen perusteella vapaapäiviksi sattuvat tai vuosiloma-aikaan sijoittuvat edellä mainitut päivät eivät oikeuta saamaan vastaavaa vapaapäivää muuna ajankohtana.

Soveltamisohjeen noudattaminen sellaisenaan johtaa epätasa-arvoisiin tilanteisiin 50- ja 60-vuotispäivien osalta. Käytännössä ohje tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos työntekijä työskentelee joka viikko maanantaista perjantaihin, lauantaille osuva 50-vuotispäivä ei ole ylimääräinen vapaapäivä, mutta maanantaille osuva 50-vuotispäivä olisi. Esimerkin mukaisesti lauantaina 50 vuotta täyttävän työntekijän on aina mahdollista pyrkiä neuvottelemaan itselleen ylimääräinen vapaapäivä, mutta työnantajan ei tarvitse siihen suostua.

Tämän valtuustoaloitteen tavoitteena on edistää kaupungin työntekijöiden tasa-arvoista kohtelua myös merkkipäivien osalta. Esitämme, että Tampereen kaupunki työnantajana mahdollistaa palkallisen vapaapäivän 50- ja 60-vuotispäivän johdosta jokaiselle työntekijälleen riippumatta työpäivän ajankohdasta.

Tampereella 20.11.2023

Tampereen sosialidemokraattinen valtuustoryhmä

Valtuustoaloite julkisten vesipisteiden lisäämiseksi ulkotiloihin Tampereella

Viime vuosina myös Suomi ja Tampere ovat kokeneet poikkeuksellisen lämpimiä kesiä. Kuumalla ilmalla riittävä veden saanti on ensisijaisen tärkeää. Kesäisin tuhannet tamperelaiset ja tänne tulevat matkailijat joutuvat huolehtimaan veden saatavuudesta ostamalla muovisia vesipulloja. Tämä aiheuttaa ihmisille ylimääräisiä kustannuksia ja lisäksi kuormittaa ympäristöä.

Tampereen kaupunki voisi puuttua asiaan tarjoamalla kesän aikana mahdollisuuden täyttää vesipulloja julkisista vesipisteistä. Näitä vesipisteitä tulisi sijoittaa paikoille, joissa ihmiset liikkuvat. Erityisesti Tampereen keskustan alueelle, mutta myös muualle suosittuihin kohteisiin, joissa vesipisteitä ei valmiiksi ole. Tässä pitäisi erityisesti huomioida ulkokuntosalit ja urheilukentät, joissa riittävällä veden saannilla on iso merkitys.

Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tämä mahdollisuus on olemassa vesiposteissa, joita löytyy yhteensä 67 kappaletta. Tampereella vesipisteiden pitäisi olla strategisemmin ja tiiviimmin sijoiteltu. Mallia voisi ottaa Tallinnasta, jossa 38 julkista vesihanaa olivat ensimmäistä kertaa käytössä kesällä 2022. Tallinnan kaupunki perusteli palvelua keväällä 2022 muovijätteen vähentämisellä sekä sillä, kuinka tärkeää maksuttoman juomaveden saatavuus on kuumalla säällä.

Tampereella julkisia vesipisteitä oli laajamittaisesti tarjolla viimeksi 2018 nuorten yleisurheilun MM-kisojen aikaan, ja tästä oli erittäin hyviä kokemuksia. Myös Keskustorin Kesäkeitaalla oleva vesipiste on toimiva, ja se olisikin hyvä malli josta konseptia voisi laajentaa. Kesäkeitaan ympärille voisi mahdollisesti rakentaa useampia vesipisteitä nopeallakin aikataululla.

Vesipisteiden tarjoaminen olisi yksinkertainen ja helposti toteutettava julkinen palvelu, joka lisäisi tamperelaisten ja tänne tulevien matkailijoiden hyvinvointia. Siitä olisi myös merkittäviä terveyshyötyjä kuumina kesäpäivinä.

Esitämme, että Tampereen kaupunki ryhtyy toimiin julkisten vesipisteiden perustamiseksi ulkotiloissa Tampereen keskustan alueella ja muissa kuntalaisten ja matkailijoiden suosimissa paikoissa.

 

Tampereella 12.6.2023

Tampereen sosialidemokraattinen valtuustoryhmä

Valtuustoaloite nuorten, osatyökykyisten ja pitkäaikaistyöttömien työmarkkina-aseman parantamiseksi

Tällä hetkellä Tampereella on useilla aloilla suuri pula työntekijöistä. Työvoimapula
koskettaa mm. kiinteistöhuoltoa, kotipalvelutoimintaa ja metalli- ja konepajateollisuutta, sekä
ravintola-, siivous- ja sote-alaa. Osatyökykyisten vastuullinen työllistäminen voisi olla osa
ratkaisua tähän kohtaanto-ongelmaan.

Osatyökykyisissä on valtava työvoimapotentiaali. Osatyökykyisten työkyky saadaan käyttöön
esimerkiksi räätälöimällä työtehtäviä ja -aikoja. Potentiaalia ei kuitenkaan ole osattu
hyödyntää tarpeeksi Tampereen seudulla. Monilla osatyökykyisillä on koulutusta ja
motivaatiota tehdä töitä, mutta työllistyminen saattaa estyä esimerkiksi riittämättömien
työllisyyden tukipalvelujen tai työnantajien ennakkoluulojen vuoksi.

Mikäli vaikeasti työllistyvien palvelutarpeisiin ei kyetä vastaamaan, työkyvyttömyyden,
tukiriippuvuuden ja köyhyyden riski kasvaa. Tämä on niin inhimillisesti kuin
taloudellisestikin kestämätöntä. Tampereen kaupungilla tulisi siis olla suuri intressi vaikeasti
työllistyvien henkilöiden työmarkkina-aseman parantamiseen. Varsinkin kun vuoden 2025
alussa TE-palvelut siirtyvät kunnille ja uusi rahoitusmalli tulee käyttöön. Jatkossa kuntien
työttömyysturvamenojen osuus tulee kasvamaan huomattavasti ja työllisyyskehityksellä on
suurempi vaikutus kuntien rahoitusasemaan.

Mallissa kuntien työttömyysturvavastuu laajentuu ja alkaa varhaisemmin –
työttömyysetuuden perusosan suuruisen osan rahoitukseen osallistutaan nykyistä
varhaisemmassa vaiheessa, lisäksi rahoitusvastuu laajenee koskemaan myös ansio- ja
peruspäivärahaa. Kuntien rahoitusvastuu poistuu vasta, kun henkilön tarve työttömyysturvalle
poistuu. Jatkossa työttömien aktivointi palveluihin ei poista kuntien maksuvastuuta. Mitä
pidempään työttömyys kestää, sitä suurempi vastuu kunnalla on työttömyysetuuden
rahoittamisesta.

Tampereen tulisi antaa tietoa osatyökykyisyydestä systemaattisemmin ja laajemmin
työnantajapuolelle, sekä tarjota osaamista ja tukea työn ja työympäristön räätälöimisessä.
Etenkin työsuhteen alkuvaiheessa tukeen tulisi tehdä suuria panostuksia, esimerkiksi
työhönvalmennuksen tai työyhteisövalmennuksen kautta, jotta rekrytoinnin mahdollinen
epäonnistuminen ei olisi liian suuri taloudellinen riski työnantajalle. On tärkeää taata
kokemus, että rekrytoiminen on riittävän helppoa ja riskitöntä. Vuoden 2021 kyselyssä
työllistämisehtoon sitoutuneista palveluntuottajista selkeä enemmistö (62 %) oli tyytyväisiä
rekrytointiin. Kuitenkin esiin nousi myös toive suuremmasta tuesta perehdytykseen ja
jalkautuvaan tukeen työpaikalle. Työnantajien, työvoimaviranomaisten ja
välityömarkkinatoimijoiden välisen, mahdollisimman saumattoman, yhteistyön
varmistaminen on myös tärkeää.

Tampereella tulee kokeilla tuetun työllistymisen näyttöön perustuvaa IPS-toimintamallia,
jonka tieteellisin kriteerein on osoitettu olevan vaikuttava keino parantaa osatyökykyisten
työhön kiinnittymistä, työhön paluuta ja työssä jaksamista. Tulokset ovat lupaavia erityisesti
mielenterveyskuntoutujien ja alle 30-vuotiaiden kohderyhmissä. Kansainvälisten tutkimusten
mukaan mallin tuloksellisuus on kaksi- tai kolminkertainen verrokkipalveluihin nähden.
Malli on palvelukokonaisuus, jossa työhönvalmennus integroidaan psykiatriseen hoitoon ja
kuntoutukseen. Työllistymisen tuki ja työnteko ovat siis osa kuntoutumista. Mallissa
työhönvalmentaja etsii avoimilta työmarkkinoilta työpaikan, jossa asiakkaan vahvuudet ja
voimavarat sekä työnantajan työvoiman tarve kohtaavat. Työhönvalmentaja tukee etenkin
alkuvaiheessa asiakasta mm. työtehtävien räätälöimisessä, työsuhteeseen orientoitumisessa ja
työn oppimisessa. Työhönvalmentaja antaa tukea myös työnantajalle, sekä auttaa työyhteisöä
rakentamaan asiakkaalle jatkotuen. Asiakkaan tukena on työhönvalmentajan lisäksi
psykiatrinen hoitotaho.

Tampereen tulisi tehdä aktiivisempaa selvitystyötä siitä, mikä kannustaisi yrityksiä
palkkaamaan heikommassa työmarkkina-asemassa olevia henkilöitä. Tällä hetkellä Tampere
mm. tarjoaa tietyin edellytyksin yrityksille rekrytointilisää. Tampere voisi esimerkiksi
jatkossa harkita yrityksen vuokramaksujen helpottamista määräaikaisesti rekrytoidessaan
vaikeasti työllistyvän henkilön.

Osatyökykyisten työllistymistä voidaan tukea työllistämisehdolla eli asettamalla julkisen
rahankäytön ehdoksi osatyökykyisten työllistäminen kohteessa, johon julkista rahaa
käytetään. Laissa julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista on säännöksiä
työllistämiskriteerin käyttämisestä. Pykälän 2 mukaan hankintayksikkö voi asettaa
hinta-laatusuhteen vertailuperusteita, jotka liittyvät mm. yhteiskunnallisiin tai sosiaalisiin
näkökohtiin. Lisäksi pykälän 98 nojalla hankintayksikkö voi asettaa hankintasopimuksen
toteuttamiselle erityisehtoja, jotka voivat liittyä mm. hankinnan taloudellisiin, sosiaalisiin tai
työllisyysnäkökohtiin. Työllisyyden edistäminen kuuluu kunnan yhteiskunnallisiin
tavoitteisiin eli kun julkisia varoja käytetään työntekoa edellyttävään kohteeseen, voidaan
luontevasti toteuttaa useita tavoitteita.

Tampereen kaupunki kertoo verkkosivuillaan tekevänsä vastuullisia hankintoja rohkaisemalla
työnantajia rekrytointiin työllistämisehdolla. Kaupunki lupaa seuraavasti: ”Kun kaupunki
hankkii urakoita tai palveluja, sopimuksiin sisältyy työllistämisehto, joka velvoittaa
sopimuskumppania työllistämään sellaisia työttömiä työnhakijoita, joille työllistyminen
muuten on eri syistä haastavaa.” Tämä ei Tampereella pidä paikkaansa, sillä näissä
hankinnoissa työllistämisehdon noudattaminen on yrityksille vapaaehtoista. Se on ainoastaan
suositus, eli vaikka yritys sitoutuu noudattamaan työllistämisehtoa, sillä ei ole merkitystä
kilpailutuksessa. Työllistämisehtoa on käytetty laskennallisesti vähäpätöisillä summilla
suhteutettuna hankkeiden kokoon. Eikä se pelkkänä suosituksena täytä määritelmäänsä.
Muutenkaan ei ole oikein kaupungilta markkinoida itseään työllistämisehtoa toteuttavana
kaupunkina, jos se ei sitä tosiasiallisesti ole.

Tampereen kaupungin tulee jatkossa käyttää hankinnoissaan työllistämisehtoa velvoittavasti.
Velvoittavuudesta huolimatta työllistämisehto tulee nähdä mahdollisuutena. Työ voi tuoda
elämään merkityksellisyyttä, kasvattaa itseluottamusta ja lisätä yhteiskuntaosallisuutta.
Varsinkin tilanteessa, jossa yritykset kärvistelevät työntekijäpulasta, asennemuutos on lähes
välttämätöntä. Kun työ- ja toimintaympäristöt muuttuvat, on myös toimintatapojen
muututtava, esimerkiksi moninaistamalla työnteon muotoja ja tekemällä joustoja työaikaan.
Osatyökykyiset kykenevät antamaan työpanoksensa, jos työ muokataan työkykyyn sopivaksi.
Heidät tulisi kohdata ensisijaisesti osaamisen ja motivaation kautta, eikä työkyvyn
rajoitteiden.

Lisäksi Tampereen tulee suurena työnantajana näyttää esimerkkiä luomalla
palvelualuekohtaisesti kiintiöitä heikossa työmarkkina-asemassa oleville henkilöille
yhteistyössä esimerkiksi erityisammattioppilaitosten ja välityömarkkinatoimijoiden kanssa.
Nuorten työllisyysohjelman valmistelussa tulee kiinnittää huomiota erikseen myös vaikeasti
työllistyviin nuoriin. Esimerkiksi heikossa työmarkkina-asemassa oleville nuorille voisi olla
erillinen kiintiö nuorille varattuihin työpaikkoihin. Tämä on taloudellisestikin perusteltua,
sillä kuntaosuudella olevien asiakkaiden määrä korostuu alle 30-vuotiaiden ikäryhmissä.
Tampereella työmarkkinatuen kuntaosuudella 65 prosenttia on alle 30-vuotiaita tuoreiden
tilastojen valossa. Yhteistyötä asian tiimoilta voitaisiin tehdä esimerkiksi Ohjaamon,
erityisammattioppilaitosten ja välityömarkkinatoimijoiden kanssa.

Työllisyyttä edistävien palveluiden hankinnoissa on varmistettava, että myös pienet
välityömarkkinatoimijat pystyvät osallistumaan kilpailutuksiin palveluntuottajina. Muussa
tapauksessa menetettäisiin pitkän kokemuksen tietämystä tarvelähtöisistä
työllisyyspalveluista. Välityömarkkinasektori auttaa erityisesti nuoria ja vähäisen
koulutuksen omaavia henkilöitä työllistymään avoimille työmarkkinoille. Tätä tukee tiivis
yhteistyö oppilaitosten, varsinkin erityisammattioppilaitosten, kanssa.

Esitämme, että Tampereen kaupunki antaa paremmin tietoa osatyökykyisyydestä, sekä
tarjoaa yrityksille tukea työn räätälöimisessä, etenkin työsuhteen alkuvaiheessa.
Tampereella tulee kokeilla IPS-toimintamallia osana työllisyydenhoitoa. Tampereen
pitää selvittää aktiivisemmin, mikä kannustaa palkkaamaan heikossa
työmarkkina-asemassa olevia henkilöitä. Tampereen on käytettävä julkisissa
hankinnoissaan velvoittavaa työllistämisehtoa. Tampereen pitää työnantajana selvittää
mahdollisuutta ottaa käyttöön kiintiöt heikossa työmarkkina-asemassa oleville
henkilöille palvelualueillaan. Myös heikossa työmarkkina-asemassa oleville nuorille
pitää olla erilliset kiintiöt. Työllisyyttä edistävien palveluiden hankinnoissa on
varmistettava, että myös pienet välityömarkkinatoimijat pystyvät osallistumaan
kilpailutuksiin palveluntuottajina.

Tampereella 10.5.2023

Ulla Kampman (sd.) Saana Kuusipalo (sd.)

Allekirjoittanut:
Pekka Salmi, Tampereen elinvoima ja kilpailukyvyn palvelualueen apulaispormestari (sd.)

Valtuustoaloite Tampereen varhaiskasvatuksen historiikin kirjoittamiseksi

Valtuustoaloitteessani esitän, että Tampereen varhaiskasvatuksen historiasta sen alkuajoista lähtien kirjoitetaan historiikki.

Varhaiskasvatuksen merkitys opinpolun merkittävänä perustana on viime vuosina vahvistunut ja varmistunut. Varhaiskasvatus on lapsen oikeus eikä enää vain vanhemman oikeus saada lapsi päiväkotiin kun vanhempi itse käy työssä tai opiskelee. Päivähoidosta on siirrytty varhaiskasvatukseen ja suurin osa varhaiskasvatusta tarjotaan päiväkodeissa.

Laki lasten päivähoidosta annettiin 1973 eli laki (nykyisin Varhaiskasvatuslaki) täyttää 50 vuotta. Vuosi 1973 onkin merkittävä sillä aiemmin käytössä olleet seimi ja lastentarha korvattiin päiväkodeilla.  Suomeen ensimmäinen päiväkoti perustettiin 135 vuotta sitten. Vuonna 1888 perustettu kansanlastentarha oli ensimmäinen lajiaan Pohjoismaissa.

Entä Tampere? Mitä tiedetään varhaiskasvatuksen historiasta Tampereella?  Mikä rooli oli esimerkiksi Finlaysonilla? Millaista oli sotien aika lastentarhoissa? Ketkä pääsivät lastentarhaan 1950-luvulla? Miksi osapäivähoito oli suosittua vielä 1980-luvulla?  Tampereella ei ole laadittu historiikkia varhaiskasvatuksesta eli seimistä ja lastentarhoista päiväkoteihin.

Varhaiskasvatuksen historiikkeja on laadittu Oulussa, Turussa, Lappeenrannassa ja Porissa. Muutamissa kunnissa on laadittu yksittäisten päiväkotien historiikkeja.

Varhaiskasvatuksen merkitys lapselle, henkilökunnalle ja vanhemmille on merkittävä ja siksipä olisi tärkeätä saada kirjattua ajankuvaa eri vuosikymmeniltä.

On aika kirjoittaa historiikin muotoon myös Tampereen varhaiskasvatuksen historia.

Anne Liimola
varavaltuutettu
15.5.2023