Valtuustoaloite lasten ja nuorten osallisuuden lisäämiseksi päiväkotien, koulujen ja lähiliikuntapaikkojen ja leikkipuistojen suunnittelussa

Anne Liimola esittää lasten ja nuorten osallisuuden lisäämistä päiväkotien, koulujen ja lähiliikuntapaikkojen sekä leikkipuistojen suunnittelussa.

Tampereen kaupunki on sitoutunut lapsivaikutusten arviointiin, jota tulisi tehdä kaikilla palvelualueilla ja budjetoinnin yhteydessäkin tulee vaikutusten arviointi tehdä. Tampereella on edelleen parantamista tämän valtuuston päätöksen toteuttamisessa kuten myös osallisuuden vahvistamisessa.  Lasten ja nuorten osallisuus huomioidaan opetussuunnitelmissa, mutta osallisuudessa on edelleen kehitettävää kaupungissa. Lasten parlamentti  ja nuorisovaltuusto toki mahdollistavat lasten ja nuorten osallisuutta, mutta oleellista on kuitenkin osallistaa lapsia ja nuoria oman toimintaympäristönsä  ja lähialueensa  suunnitteluun heti varhaisessa vaiheessa, heti suunnitteluprosessien alkuvaiheessa.

Kaupungissa on liikuntapaikkasuunnitelman yhteydessä pyydetty nuorisovaltuustolta kommentteja, leikkipaikkaohjelman päivityksessä osallistetaan 4. luokkalaisia ja kartoitetaan perhepäivähoitajien puistokäyttöä. Puisto-osastolla on myös osallistettu päiväkotilapsia leikkipuistojen suunnitteluun ja esim. Mustametsän viheralueen yleissuunnitelmassa Villi Vyöhyke toteutti hyvin osallisuutta.

Päiväkoti- ja kouluhankkeissa osallistamisesta vastaa päiväkodin johtaja ja rehtori. Johtaja ja rehtori valitaan kuitenkin usein hankeryhmään kun suunnitteluohjeiden mukainen prosessi on jo alkanut. Osallisuusprosessit edellyttävät työaikaa ja koulutusta ja esim. vuorovaikutussuunnittelijan tai arkkitehtuurikasvatuksen osaajaa ja resurssia.  Osallisuus, lasten ideoiden kuuntelu  ja vaikuttamismahdollisuuksien lisääminen edellyttääkin ennakkoluulotonta työskentelyä eri toimijoiden kesken.

Osallistaminen  on jatkuva prosessi suunnitelmien edetessä ja lasten ja nuorten kuulemista.   Oleellista on, että päiväkotien ja koulujen ja  pihojen suunnittelijoita ja lähiliikuntapaikkojen ja leikkipuistojen suunnittelijoita  valittaessa sovitaan samalla, että lapsia, nuoria ja henkilökuntaa osallistetaan. Koska tiedossa on jo  tulevien vuosien uudis – ja perusparannuskohteet niin aikaa pitäisi olla riittävästi osallisuuden varmistamiseksi.

Menossa on myös hanke: ”Kaikkien kaupunki! – Osallisuutta, yhteisöllisyyttä ja kestäviä tiloja”, joka on Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama kehittämishanke (2019­­–2021). Hanketta koordinoi Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ja yhteistyökumppaneita ovat Jyväskylän, Kouvolan ja Lappeenrannan kaupungit sekä Arkkitehtuurin tiedotuskeskus Archinfo ja Suomen ympäristöopisto SYKLI. Tästä hankkeesta saanee vinkkejä myös siihen miten Kaikkien kaupunki! -työpajoissa lapset ja nuoret toimivat oman lähiympäristönsä asiantuntijoina.

Valtuustoaloitteessa edellytetään, että kaupunki lisää lasten ja nuorten osallisuuden  mahdollisuuksia oman lähiympäristönsä ja päiväkotien ja koulujen suunnittelun ja perusparannuksen yhteydessä. Valtuustolle annetaan selvitys ensi vuoden aikana siitä  miten lasten ja nuorten osallisuutta on lisätty, mitä toimenpiteitä on tehty ja millaisia osallisuusprosesseja on toteutettu. Vastauksessa tulee ilmetä miten lasten ja nuorten osallisuus huomioidaan kaupunkiorganisaatiossa, eri palvelualueilla. Tämän valtuustoaloitteen tavoitteiden positiivinen eteneminen parantaa Tampereen mainetta lapsiystävällisenä kaupunkina.

Anne Liimola (sdp)

Pekka Salmi esittää skeittipuiston rakentamista Tesomalle. Skeittaus on vapaa-ajan harrastuksena paitsi monipuolinen liikunnan muoto, yhä enenevässä määrin myös osa kaupunkikulttuuria. Skeittaajat eivät ole pelkästään teini-ikäisiä poikia, vaan tosiasiallisesti skeittaamista harrastetaan laajasti leikki-ikäisistä varttuneempiin ikäluokkiin sekä poikien, että tyttöjen keskuudessa.

Skeittaaminen on kasvava, trendikäs ja urbaani liikuntamuoto, ja sen luonteeseen kuuluu kaupunkitilan haltuunotto siellä, missä rakennettu kaupunkitila tarjoaa skeittaamisen kannalta mielenkiintoisia ja haasteellisia suorituspaikkoja. Kaupunkitilassa skeittaaminen ei kuitenkaan aina ole turvallisuuden tai r

akenteiden kestävyyden kannalta suotavaa. Tampereen kaupungin tulisikin tarjota turvallisia harrastuspaikkoja kaikenikäisille ja -taitoisille skeittauksen harrastajille rakentamalla ja ylläpitämällä skeittaajien kannalta mahdollisimman monipuolista ja helposti saavutettavissa olevaa skeittipaikkaverkostoa.

Lähtökohtaisesti pelkistä skeittipaikoista puhuminen on harhaanjohtavaa. Skeittipaikkoja käyttävät yhtä aktiivisesti skuuttaajat, bmx-pyöräilijät ja rullaluistelijat. Skeittipaikat ovat monien eri harrastajaryhmien harjoittelupaikkoja. Skeittipaikkojen suunnittelussa tulisikin huomioida eri lajit ja tuottaa eri lajeja yhdistäviä olosuhteita.

Tampereen kaupunki ja harrastusyhdistykset ylläpitävät tällä hetkellä neljää vakituista ja kolmea väliaikaista skeittipaikkaa sekä neljää BMX-pyöräilyn paikkaa. Harrastuspaikat sijaitsevat puistoissa, liikunta-alueilla sekä koulujen pihoilla. Ajanmukaisin ja monipuolisin on vuonna 2015 valmistunut Iso-Vilusen skeitti-, BMX- ja trial-pyöräilypuisto. Muut paikat ovat vaatimattomampia, joissa on muutama rakenne tai väline.

Kaupungissa on siis tällä hetkellä vain yksi mitat täyttävä skeittipuisto, ja senkin saavutettavuus on hieman hankala muiden kuin itätamperelaisten kannalta. Skeittauksen harrastusolosuhteet ovat tällä hetkellä vaatimattomat. Kunnollisia skeittipuistoja tulisikin rakentaa 3-4 kpl lisää eri puolille kaupunkia.

Tesomalla on yksi kaupungin ylläpitämä skeittipaikka. Alueen voimakkaan kehityksen ja keskeisen sijainnin sekä saavutettavuuden vuoksi olisi perusteltua rakentaa alueelle kunnollinen skeittipuisto, jota voisivat hyödyntää myös skuuttaajat, bleidaajat ja bmx-pyöräiljät. Puiston yhteyteen voisi rakentaa myös koripallokentän. Puisto voisi sijaita nykyisen skeittipaikan läheisyydessä tai Kohmankaaren alueella. Uusi skeittipuisto parantaisi harrastusmahdollisuuksia etenkin Länsi-Tampereella.

Tampereella 24.10.2019

Ari Wigelius esittää pienten koululaisten iltahoitoa ilta- ja vuorotyöläisten lapsille

Aloite pienten koululaisten iltahoidosta ilta- ja vuorotyöläisten lapsille

Varhaiskasvatuksessa lasten on mahdollista saada ilta- tai vuorohoidon päiväkotipaikka vanhemman tai vanhempien vuorotyön vuoksi. Tätä samaa mahdollisuutta ei ole pienten koululaisten kohdalla. Vuoden 2018 Tilastokeskuksen tilastojen mukaan Tampereella oli 7845 perhettä, joissa oli vain yksi huoltaja.

Tampereella on iltapäivätoimintaa tarjolla koulutuntien jälkeen klo 12-17 sekä osassa ryhmissä on tarjolla myös aamutoimintaa klo 8-10, jos sille on riittävästi kysyntää. Työelämän murros ajaa tamperelaisia kuitenkin yhä enemmän työelämään näin kellon aikojen ulkopuolella.
Yksi merkittävimmistä yksinhuoltajien työllistymistä estävistä tekijöistä on lastenhoitoon liittyvät järjestelyt ja ongelma on suuri varsinkin niissä perheissä, joilla ei ole tukiverkkoa apuna lastenhoidolle eikä rahaa kustantaa hoitajaa kotiin. Työllistymisongelma koskee myös pienituloisia kahden vanhemman perheitä, joissa molemmat vanhemmat tekevät vuorotyötä.

Vuorotyöläisten lapsilla pitää olla oikeus turvallisiin hoitajiin vanhempien tehdessä töitä. Ruotsissa perhe voi saada hoitajan kotiin illaksi ja yöksi, vastaavaa mallia voisi pilotoida myös Tampereella. Vaihtoehtona on myös lapsiperheiden kotipalvelun laajentaminen koskemaan vanhempien ilta- ja yötyöaikaa tai päiväkotien vuoropäivähoidon kaltaisen mallin laajentaminen koskemaan myös 1.-2. luokkalaisia.

Tampereella 21.10.2019

Tampereen sosialidemokraattinen valtuustoryhmä esittää kaupungin osallistumista #ollaanihmisiksi -kampanjaan

TAMPEREEN KAUPUNGIN OSALLISTUMINEN #ollaanihmisiksi -KAMPANJAAN

Vuoden 2018 Kunta10 -kyselyn tulosten mukaan lähes puolet Vantaan kaupungin työntekijöistä on työtehtävissään kokenut uhkailua tai väkivaltaa asiakkaan taholta. Tietyillä kaupungin ammattialoilla työntekijöihin kohdistuvat uhka- ja väkivaltatilanteet korostuvat. Vantaan kaupunki on reagoinut tuloksiin ja työnantajana halunnut näkyvästi osoittaa, että kaupungissa on nollatoleranssi kaikenlaista uhkaavaa ja väkivaltaista käyttäytymistä kohtaan. Vantaa onkin juuri aloittanut #ollaanihmisiksi -kampanjan, jolla kaupunki osoittaa puuttuvansa asiakaspalvelutyötä tekevien kokemaan epäasialliseen kohteluun.

Vastaavasti vuoden 2018 Kunta10 -kyselyyn Tampereen kaupungin osalta vastanneista työntekijöistä 43,8 % oli kokenut väkivalta- tai uhkatilanteita asiakkaan taholta. Lisäksi myös Tampereella näkyy valtakunnallinen huolestuttava trendi: pysäköinninvalvojat (100 %), ensihoidossa työskentelevät (91,8 %), kotihoidon- ja asumispalveluiden työntekijät (68,6 %) sekä varhaiskasvatuksen työntekijät (65,4 %) kokevat työssään hälyttävän paljon väkivalta- tai uhkatilanteita.

Tampereen kaupunki on Pirkanmaan suurin työnantaja ja työllistää lähes 15 000 henkilöä. Työnantajan on pidettävä huoli työntekijöistään ja osaltaan tehtävä kaikkensa työrauhan ja -turvallisuuden takaamiseksi.

Tampereen Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä esittää, että Tampereen kaupunki osallistuu Vantaan tavoin #ollaanihmisiksi -kampanjaan tai tekee jollain muulla tavoin näkyväksi, ettei kaupunki työnantajana hyväksy työntekijöihinsä kohdistuvaa häiritsevää tai uhkaavaa käytöstä, väkivaltaa tai sillä pelottelua.

Tampereella 21.10.2019

Tampereen Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä

Aila Dündar-Järvinen esittää kotihoidon työntekijöiden työolosuhteiden parantamista ja asiakkaiden laadukkaan hoidon turvaamista

Valtuustoaloite Tampereen kaupungin kotihoidon työntekijöiden aseman parantamiseksi ja asiakkaiden laadukkaan hoidon turvaamiseksi

Jätin valtuustoaloitteen selvityksen tekemiseksi vanhuspalveluiden tilasta Tampereella 17.12.2018. Valtuustoaloitteeni käsiteltiin kaupunginvaltuustossa 16.9.2019. Ennen aloitteeni valtuustokäsittelyä aloin saada runsaasti palautetta kotihoidon työntekijöiden työhön liittyviin epäkohtiin ja huolenaiheisiin. Kävi ilmi, että jo vuosien ajan Tampereen kotihoidon työntekijöiden työn kuormittavuus, huonot työolosuhteet ja työssäjaksaminen on ollut suuri ongelma. Kotihoidon työntekijöiltä on lähtenyt kirje ja vetoomus kaupungin johdolle jo vuonna 2013 – 2014, silti ongelmat ovat jatkuneet ja jopa pahentuneet. Tampereen kaupungin kotihoidon tilanne on kriittinen; toiminta on ostojen, vapaapäivien vaihdon sekä tuplavuorojen varassa. Avoimien työpaikkojen haussa kiinnostus tehostettuun palveluasumiseen on kymmenkertainen verrattuna kotihoitoon, hakijoiden määrän perusteella.

Palautetta on tullut nyt runsaan kuukauden aikana allekirjoittaneelle niin paljon, että kaikkea on mahdotonta tähän valtuustoaloitteeseen sisällyttää. Kun aloin saamaan näitä huolestuttavia viestejä työntekijöiltä ja heidän edustajiltaan, informoin heti sd- valtuustoryhmääni asiasta. Apulaispormestari Johanna Loukaskorpi reagoi välittömästi asiaan, mistä suuri kiitos hänelle. Hän kutsui palaveriin henkilöstön edustajat, ikäihmisten palvelulinjan päällikön Mari Patrosen, joka pyysi myös pikaista palaveria, palvelupäällikkö Sirkku Miettisen sekä allekirjoittaneen. Palaveri pidettiin 25.9.2019. Lisäksi henkilöstökoordinaattori Helena Nieminen ja allekirjoittanut järjestimme avoimen keskustelutilaisuuden 10.10.2019 kotihoidon työntekijöiden tilanteesta.

Tilaisuudessa tuli ilmi mm. seuraavia huolestuttavia seikkoja.

Työntekijöitä on aivan liian vähän, työntekijäpula on suuri ongelma.

Esimiehet ovat neuvoneet lyhentämään asiakasaikoja, mutta tämä koetaan työntekijöiden parissa erittäin epäeettiseksi ja vääräksi toimintamalliksi. Hyvinvoiva hoitaja hoitaa työnsä hyvin, mutta se edellyttää hyviä työolosuhteita ja riittäviä resursseja. Hyvän kotihoidon avulla on mahdollista turvata kaikille ikäihmisille arvokas vanhuus ja laadukas hoito.

Omahoitaja- käytäntö pitää saada takaisin!

Työntekijät vaihtuvat asiakkailla tiuhaan, asiakkaalle on erittäin ongelmallista, kun aina tulee uusi työntekijä. Myös työntekijöille tilanne on aikaa vievää ja hankalaa, kun joutuu aloittamaan aina ns. alusta, koska asiakasta ei tunneta. Työntekijä ei pysty täten suunnitelmalliseen työhön. Tällainen tilanne kuormittaa työntekijöitä paljon. Tämä näkyy myös työntekijöiden irtisanoutumis- ja sairaslomalukemissa selvästi.

Koetaan myös, että työt eivät jakaudu oikeudenmukaisesti. Työilmapiiri on usein kireä kiireen ja stressin vuoksi.

Työnjärjestelijät on koottu yhteen Koukkuniemen alueelle, he eivät aina tiedä ja tunne alueita/asiakkaita eivätkä työntekijöitä. Työnjärjestelijän toimenkuva ja asema koetaan epäselväksi. Työnjärjestelijät toivotaan alueille takaisin.

Toiminnanohjausjärjestelmä (Hilkka) ei toimi tai sitä ei osata käyttää.

Hilkka- toiminnanohjausjärjestelmän ”optimointi” tehdään edellisenä päivänä, työntekijät joutuvat kuitenkin järjestämään itse käynnit aamulla järkevimmiksi ottaen huomioon mm. asiakkaan tarve, välimatkat jne. Kun on poissaoloja, työt kasataan tiimin työntekijöille, jos poolista ei saada työntekijää, koska ostoille ei voida laittaa lisää asiakastyötä. Hilkka- toiminnanohjausjärjestelmä toimii, kun tilanne on normaali eli pohjalistat ovat ajan tasalla, kaikki työntekijät ja perusasiakkaat ovat paikalla eivätkä esim. sairaalahoidossa, ei ole koulutuksia, työajan lyhennyksiä jne. Käytännössä siis koskaan ei ole normaali tilanne! Pienikin muutos rutiineihin, niin toiminnanohjausjärjestelmä menee ”sekaisin” ja sillä on välitön seuraus työntekijöiden työn sujuvuuteen.

Pooli (vakituiset, poissaoloja sijaistavat työntekijät) ei toimi.

Pooliin ei saada riittävästi työntekijöitä. Viikonloppuina ja iltaisin työntekijät ovat ilman esimiestoimintaa- tukea ja- ohjausta. Tällöin he joutuvat järjestämään paikat ja sijaistajat itse. Tiimipuhelin on vuorollaan jollain työntekijällä. Puhelimeen on vastattava jopa asiakkaiden luona ollessa.

Uusien työntekijöiden perehdytykseen vaikuttaa tiimin kuormitustilanne.

Perehdytys on kuitenkin koko henkilöstön vastuulla, vaikka perehdytykseen ei välttämättä ole aikaa. Ostopalveluina tulevat henkilöt pitäisi myös opastaa työvuoroonsa, mutta tämä on käytännössä haastavaa, koska ostopalveluhenkilöt vaihtuvat usein, he ovat yleensä yhden työvuoron kerrallaan. Ostopalvelutyöntekijät tulevat kalliiksi, arviolta 100 euroa / asiakas. Ostopalveluiden kokonaismäärä tulisi saada selville, mutta määrää ei ole kerrottu. Työntekijöitä ei vakinaisteta, vaikka avoimia työpaikkoja on.

RAI- arvioinnit sekä hoitosuunnitelmat laahaavat perässä eikä niitä ehditä tekemään/päivittämään. Asiakkaiden todellinen hoitoisuusaste / hoidon tarve ei ole tiedossa / ajan tasalla.

Kotihoidon asiakaskirjo on nykyään laaja, työ vaatii osaamista hoitotyön eri osa-alueilta mm. saattohoito. Henkilökunnan saattohoitokoulutus on puutteellista, saattohoitoasiakkaalle ei ole varattuna riittävästi aikaa henkiseen tukemiseen.

Työntekijät kokevat työnsä erittäin stressaavana.

Etelän alueella ollaan yhdistämässä tiimejä ja sijoittamassa kaikki yhteen tilaan. Tämä koetaan ahdistavana.

Suuri osa kotihoidon työntekijöistä käyttää työssään omia autojaan, koska kaupungilla ei ole omasta takaa niitä riittävästi. Kaikille ei makseta edes kilometrikorvauksia, koska oman auton käyttöoikeuksia ei ole kaikilla työntekijöillä, ne myönnetään vain autotiimiin kuuluville. Pysäköinnin korvaaminen on epäselvää; mahdolliset pysäköintisakot on itse maksettava.

Monet kokevat, että kaikki esimiehet eivät ole tehtäviensä tasalla.

Myös työvuorosuunnittelu ontuu pahasti. Esimiehet eivät ole paikalla, ainoastaan arkisin virka – aikaan. Eripituisiin sijaisuuksiin on vaikea saada palkattua henkilöitä. He hakeutuvat muualle työhön, koska kaupungin tarjoamat sijaisuudet ovat hyvin epävarmoja.

Työntekijät kokevat myös, että asiakas / työmäärän jakautuminen on epäoikeudenmukaista ja että kotihoidon välijohto vähättelee ongelmia. Palkkaus on huono työn vastuullisuuteen ja työmäärään verrattuna, kotihoitoa ei arvosteta, vaikka suuntaus on nimenomaan ollut kotona annettavaan hoitoon. Kaupunginvaltuuston yhtenä painopisteenä on ollut jo vuosien ajan kotihoidon tukeminen ja priorisointi.

Kaupungin johdolle lähetetyssä vetoomuksessa, noin 6 vuotta sitten, todettiin seuraavaa; valitettavasti tilanne on pysynyt samana kaikki nämä vuodet, ongelmat eivät ole poistuneet, vaan pikemminkin pahentuneet asiakasmäärän lisäännyttyä:

Suuri osa työntekijöistä ei ehdi pitämään lakisääteisiä ruoka- ja kahvitaukoja työvuoroissa, tauon saadakseen työntekijät joutuvat lyhentelemään sovittuja asiakasaikoja. Asia on viety tiedoksi luottamusmiehelle ja esimiehille. Tilanne ei ole muuttunut. Myös wc -tauot ovat ongelma. Käytännössä ainoa vaihtoehto on käyttää asiakkaiden kotivessoja. Monet hoitajat vähentävät juomista työvuoronsa aikana, jotta vessassa ei tarvitsisi käydä! Kuitenkin juominen olisi fyysisesti raskaassa työssä tärkeää. Asiakaskäynnin tulisi olla asiakkaan hoitoa varten, eikä hoitajan taukoa varten.

Kotihoidon tuottavuutta on vaikea laskea, joten ainoa mitattava määre on työntekijän asiakkaalla viettämä aika, ns. välitön työaika. Työn suunnittelussa ei aina oteta huomioon työtuntien lisäksi kuormittavuutta ja välimatkoja. Yksi työntekijä saattaa tehdä monta fyysisesti kuormittavaa asiakaskäyntiä saman työvuoron aikana. Sairauslomat ja jopa lääkitysvirheet ovat lisääntyneet. Asiakaskäyntejäkin on välillä unohtunut.

Etenkin viikonloppuisin tilanne on vaikea.

Silloin työntekijän on valittava, jättääkö tauot pitämättä, kirjaamatta, tekeekö ylityötä vai lyhentääkö asiakkaille luvattua aikaa. Yleensä ratkaisu on näiden vaihtoehtojen erilaiset yhdistelmät. Työ on kuormittavaa sekä fyysisesti, että henkisesti. Jatkuvat muutokset kiristävät työilmapiiriä vaikuttaen jaksamiseen. Suurin kärsijä tässä tilanteessa ovat asiakkaat. Hoitajien jatkuva kiire heijastuu myös heihin. Monet työntekijät kokevat, että Tampereen kaupungin kotihoito ei ole enää laadukasta.

Erittäin monet Tampereen kaupungin kotihoidon työntekijöistä kokevat tällä hetkellä, että monet tekijät työoloissa ja työn järjestelyissä heikentävät työmotivaatiota ja työssäjaksamista. Kyse on aikapommista, joka voi kohta räjähtää Tampereen kaupungin käsiin. Kyse on myös pitkälti työsuojeluun liittyvistä epäkohdista, jotka on korjattava välittömästi.

Tampereella 21.10.2019

Ari Wigelius esittää tupakoinnin kieltämistä Tampereen uimarannoilla

Valtuustoaloite tupakoinnin kieltämiseksi Tampereen uimarannoilla

Tällä hetkellä Tampereen kaupungilla ei ole ohjeistusta tupakoinnin estämiseksi uimarannoilla. Pääkaupunkiseudun kunnissa on tällä hetkellä pohdittu kiellon asettamista kaikille uimarannoille.

Kyse on viihtyvyyden parantamisesta uimarannoilla. Suomen kesässä ei ole monia aurinkoisia päiviä, jolloin tamperelaiset voivat nauttia auringosta, jolloin ei kaipaa tupakan hajua pilaamaan tunnelmaa. Terveyden sekä kasvatuksellisesta näkökulmasta lapsien ei ole hyvä altistua tupakoijien tuomille haittatekijöille kesken hiekkaleikkien.

Terveyden kannalta tupakoinnin vaarallisuus on kaikista vaarallisinta itse polttajalle, joten autamme myös heitä pääsemään pahasta tavasta eroon tekemällä siitä mahdollisimman hankalaa. Tupakka sisältää monia ihmiselle vaarallisia myrkkyjä kuten mm. kadmiumia sekä arseenia.

Tupakantumpit muodostavat ongelman maahan heitettynä. Ylen mukaan Suomessa kaupunkien rannoilla lähes 70 prosenttia roskista on tupakantumppeja. Maassa tupakantumpit levittävät jo tunnin kuluessa tuhansia vaarallisia kemikaaleja.

Tupakan filtteri valmistetaan selluloosa-asetaattista, sen hajoaminen voi viedä jopa 10 vuotta. Hajotessaan tumppi muodostaa mikromuoveja ja leviää tätä kautta vesistöihin tehokkaasti. Mikromuovi ei häviä ympäristöstä koskaan. Kalat voivat syödä tätä mikromuovia ja tätä kautta se kulkeutuu ihmisten ruokaan.

Linkkejä väittämiin:

Tupakantumppi on salakavala tappaja, joka ei häviä merestä koskaan – https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/06/08/tupakantumppi-on-salakavala-tappaja-joka-ei-havia-meresta-koskaan
Sipoon kunnan uimarantojen järjestyssäännöt – https://www.sipoo.fi/easydata/customers/sipoo/files/1_liikunta_2016/sipoon_kunnan_uimarantojen_jarjestyssaannat_1.5.2019.pdf 

Tampereella 21.10.2019

Ari Wigelius (sd.)
Tampereen kaupunginvaltuutettu

Helsingin kaupungissa on otettu käyttöön 50 prosentin hinnan alennus vähäpäästöisille autoille ja täyssähkökäyttöisille L-luokan ajoneuvoille pysäköintimaksuista kadunvarsipaikoilla maksuvyöhykkeillä 1 ja 2.

Tampereen kaupungin tavoitteena on olla hiilineutraali kaupunki vuoteen 2030 mennessä. Tähän tavoitteeseen pyritään pääsemään mm. yksityisautoilun päästöjä vähentämällä. Parkkimaksun alennus voi olla yksi lisähoukutin saada ihmiset hankkimaan entistä vähäpäästöisempiä autoja ja antaa samalla kuvan kaupungista, joka suhtautuu tosissaan hiilineutraalisuus tavoitteensa toteutumisen kanssa.

Me allekirjoittaneet esitämme, että kaupunki ryhtyy selvittämään mahdollisuutta pysäköintimaksujen alentamisesta vähäpäästöisille ajoneuvoille sekä selvittää millaisia kokemuksia Helsingin kaupungilla on tästä asiasta ollut.

15.9.2019

Ilkka Porttikivi

Kaupunginvaltuutettu (SDP)

Valtuustoaloite kulttuuribussien käyttöönotosta Tampereen kaupungissa.

Pispalanharjun joukkoliikenteen jatkumisen puolesta on käyty jo liki kahden vuoden mittainen taistelu. Pispalan asukkaat ovat tehneet kaikkensa, jotta joukkoliikenne jatkuisi Pispalanharjulle. Lukuisia vetoomuksia lähetettiin valtuutetuille ja Tampereen kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunnan jäsenille. Lisäksi kerättiin yli 1600 nimeä sisältävä adressi liikennöinnin jatkumisen puolesta. Allekirjoittanut teki valtuustoaloitteet 19.2.2018 sekä 29.1.2019 liikennöinnin jatkamiseksi Pispalanharjulle. Asukkaat ideoivat mm. kulttuuribussireitin Pispalanharjulle, koska Tampereen kaupunki hakee Euroopan kulttuuripääkaupungiksi.

Tähän hienoon ideaan kaupunki ei ole vielä tarttunut. Taistelu bussilinjan jatkumiseksi Pispalanharjulle kuitenkin lopulta auttoi ja Tampereen kaupunginvaltuusto myönsi budjettikokouksessaan 19.11.2018 100 000 euroa pikkubussin liikennöintiä varten vuodelle 2019. Tampereen kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunta päätti vielä keväällä 2019, että liikennöinti linjalla 115 voi jatkua muiden linjojen tavoin kevääseen 2020.

31.10.2018 Pispalan aktiivit ja yhdistykset tekivät esityksen päättäjille bussilinja 15:n palauttamisen puolesta ja ehdotuksen uudenlaisesta kulttuurikonseptista Pispala Bus, joka palvelisi harjun asukkaiden lisäksi turisteja vetovoimaisella tavalla. Esitystä tukivat myös lukuisat Pispalan kulttuurivaikuttajat (alla):

Erityisesti kulttuuribussia ideoivat seuraavat vaikutusvaltaiset tahot:

Katja Villemonteix, työryhmän vetäjä ja esityksen kirjoittaja
Lauri Viita -seura, Arto Ilkka Jalonen, puheenjohtaja
Pispalan Asukasyhdistys ry, Katja A. Wallenius, puheenjohtaja
Toivo (Topi) Autiosaari ja Annamarja Ollikainen-Autiosaari
Pispalan Kirjastoyhdistys ry
Pispalan Kulttuuriyhdistys ry / Hirvitalo – Pispalan nykytaiteen keskus
Pispalan Musiikkiyhdistys ry, Ari Pulkkinen, puheenjohtaja ja Juha Hildén, rahastonhoitaja
Pispalan Moreeni ry
Pispalan Saunayhdistys ry
Pispan koulun vanhempainyhdistys ry, Jenni Partanen, puheenjohtaja

Tukijat

Mikko Alatalo, kansantaiteilija
Klaus Haapaniemi, suunnittelija ja kuvittaja
Satu Hassi, kansanedustaja, kirjailija
Juha Hurme, kirjailija
Anna Elina Isoaro, kirjallisuuden läänintaiteilija
Sirkku Peltola, näytelmäkirjailija, teatteriohjaaja
Jotaarkka Pennanen, teatteriohjaaja, kirjailija
Ville Pirinen, sarjakuvataiteen läänintaiteilija
Pispalan Pulteri, Juha Tuominen, ravintoloitsija
Aliisa Pulkkinen, näyttelijä
Tuire Salenius, näyttelijä
Mikko Viherjuuri, ohjaaja
Heikki Salo, säveltäjä, sanoittaja, laulaja
Tampereen Kulttuuriyhdistys ry, Juhana Mattila, puheenjohtaja
Tampereen Matkailuoppaat – Tampere Tourist Guides ry, Katja Wallenius, puheenjohtaja
Vastavirta-Klubi

Kulttuuribussin idea on erinomainen ja sillä olisi toteutuessaan monia Tamperetta, asukkaita ja turisteja hyödyntäviä vaikutuksia; myös kulttuuripääkaupunkihaussa. Pispalalaisten halu kehittää ja parantaa ideoiden omaa aluettaan ja kaupunkiaan on merkille pantavaa ja ansaitsee sen, että kaupunginvaltuutetut pohtivat vakavasti esitettyä kulttuuribussi- konseptia. Esityksen allekirjoittajat ovat luvanneet tuottaa Pispala Bus -konseptia ja kehittää siitä vetovoimaa lisäävän tekijän kaupungin kulttuuritarjontaan.

He ovat sitoutuneet tekemään työtä sen eteen, että yksityisautoilua saataisiin vähennettyä Pispalassa ja omalle bussille tulisi lisää matkustajia. He ovat haastaneet positiivisella tavalla pispalalaisia ja Pispalassa vierailevia ilmastotalkoisiin ja käyttämään bussi 115:ta. He ovat järjestäneet autottomia päiviä, jotta asukkaat jättäisivät oman auton kotiin ja käyttäisivät bussia. Huomionarvoista on, että linja 115 on ainoa, jolla pääsee esteetöntä tasaista reittiä pitkin Pyynikin näkötornille. Säännöllinen bussiyhteys harjun nähtävyyksien äärelle on edellytys yksityisautoilun vähentämiseen.

Laajassa esityksessä päättäjille todetaan mm:
” Pispala tunnetaan sen rakennetusta kulttuuriympäristöstä ja teollisuushistorian mukana syntyneestä työläisasutuksesta. Toteutuakseen Pispala Bus (kulttuuribussi) tarvitsee muitakin yhteistyökumppaneita kuin vain Pispalan yhdistykset. Jos kaupunki innostuu ajatuksesta, hanke toteutettaisiin yhteistyönä Pispalan yhdistysten, joukkoliikenteen, Visit Tampereen, Taiteen edistämiskeskuksen, Tampereen kulttuuripalveluiden, Tampereen taidemuseon Muumimuseon ja Tampere-talon kesken. Pispalan yhdistykset tarjoavat osaamistaan ja aikaansa toteuttamaan bussielämystä, ettei kaupungin tarvitse ottaa kaikkea vastuuta. Monialainen yhteistyö tukee kaupungin strategiaa, jossa kannustetaan ottamaan asukkaat ja yhdistykset mukaan elämysten ja ilmiöiden tuottamiseen.

Ehdotamme, että linjasta 115 kehitetään konsepti Pispala Bus, jonka kaksi bussia kulkevat teemoilla muumit ja Lauri Viita. Pispala Bus olisi sähköbussi, jonka latauspiste olisi päätepysäkillä Harjunpäässä. Tämä tukisi kaupungin strategian hiilineutraaliuden tavoitteita ja sopisi erinomaisesti Pispalan henkeen. Päätepysäkille ja Vesisäiliönmäen viereen tulisivat opasteet näköalapaikalle. Kartoissa olisi Pispalan kiinnostavia paikkoja, kuten esimerkiksi Rajaportin sauna, Pispalan Pulteri, Vastavirtaklubi, Haulitorni, Lauri Viidan museo, Café Pispala, Pispalan pitkät portaat, Hirvitalo, lasten leikkipuistot ja niin edelleen.”

Lauri Viita –bussi

”Toinen bussi sisustettaisiin teemalla Lauri Viita. Linja kulkee harjulla Viidan muistomerkin, syntymäkodin ja Viidan kuvista tutun näköalapaikan ohi ja päätyy Lauri Viita -museon kulmille. Harjunpään päätepysäkistä tulisi Lauri Viidan pysäkki. Bussin sisällä olisi otteita Viidan teksteistä sekä tietoa suomeksi ja englanniksi Viidan elämästä ja Viitaan liittyvistä paikoista. Pispalan yhdistykset tuottaisivat sisällön ilmaiseksi.”

Muumibussi

”Muumilaakso on tunnettu boheemista elämäntavasta, persoonallisista tyypeistä, luonnonläheisestä elämänmenosta ja kauniista maisemista, villiintyneistä puutarhoista omenapuineen, yhteisöllisyydestä ja hyväntahtoisesta ilmapiiristä sekä sööteistä, värikkäistä puutaloista. Tampere-talon pysäkit nimettäisiin Muumipysäkeiksi.

Tampere-talo ja Muumimuseo ovat menestystarinoita, jotka laajentuisivat entistä kokonaisvaltaisemmaksi elämykseksi Pispala Bussin myötä. Marriott- hotelli nousee Tampere-talon viereen. Hotellin ja Tampere-talon vierestä kulkeva Pispala Bus tarjoaisi turisteille mainion ja vaivattoman tavan saada ikimuistoisia kokemuksia Tampereesta.

Tampereen taidemuseon Muumimuseon johtaja, Taina Myllyharju suhtautuu ideaan innostuneesti. Myllyharju lupasi Muumimuseon lähtevän ilman muuta mukaan Pispala Bus -hankkeeseen, jos se kehittyy konkreettiseen suunnitteluun. Muumimuseo tuottaisi itse sisällön Muumibussiin.”

Kulttuuripääkaupunkihaku

”Pispalalaisista on upeaa, että kaupunki tavoittelee kulttuuripääkaupungin titteliä. Uskomme, että Pispalalla on tarjota paljon myös kansainvälisellä tasolla. Joukkoliikenteen bussi kulttuurilinjana tarjoaisi matkailijalle vastustamattoman kokonaispaketin. Kulttuuripääkaupunkihakemuksissa menestyvät vain ne kaupungit, joissa jo on näyttöä kulttuuriin panostamisessa, osallistavaa yhteistyötä eri toimijoiden kesken sekä vireillä olevia omaperäisiä hankkeita. Kiinnostavimpia kulttuurikohteita ovat ne, joissa ilmiöt ovat lähteneet aidosti liikkeelle ihmisistä ja elämästä.

Millaisen viestin Tampereen kaupunki antaa hakiessaan kulttuuripääkaupungin titteliä, mutta samalla on ollut lakkauttamassa joukkoliikenneyhteyden Pispalanharjulle – paikkaan, joka on kuulu rikkaasta kulttuuriperinteestään ja taiteilijoistaan? Pispalassa on asunut ja asuu taiteilijoita, muusikoita, runoilijoita, kirjailijoita ja näyttelijöitä, kuten esimerkiksi Hassan Blasim, Aaro Hellaakoski, Juha Hurme, Yrjö Jylhä, Suvi Karjula, Aki Kaurismäki, Sirkku Peltola, Hannu Salama, Heikki Salo, Seela Sella, Lauri Viita, Olavi Virta.”

Esitän, että Tampereen kaupunki yhteistyössä muiden toimijoiden, yhteistyökumppaneiden ja asukkaiden kanssa aloittaa kulttuuribussi –pilotin Pispalan joukkoliikenteen osalta esim. edellä kuvatuin teemoin. Jos pilotti osoittautuu onnistuneeksi, sitä voidaan myöhemmin laajentaa, myös muihin Tampereen alueisiin.

Tampereella 19.8.2019

Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu (sd)