Aila Dündar-Järvinen esittää kotihoidon työntekijöiden työolosuhteiden parantamista ja asiakkaiden laadukkaan hoidon turvaamista

Valtuustoaloite Tampereen kaupungin kotihoidon työntekijöiden aseman parantamiseksi ja asiakkaiden laadukkaan hoidon turvaamiseksi

Jätin valtuustoaloitteen selvityksen tekemiseksi vanhuspalveluiden tilasta Tampereella 17.12.2018. Valtuustoaloitteeni käsiteltiin kaupunginvaltuustossa 16.9.2019. Ennen aloitteeni valtuustokäsittelyä aloin saada runsaasti palautetta kotihoidon työntekijöiden työhön liittyviin epäkohtiin ja huolenaiheisiin. Kävi ilmi, että jo vuosien ajan Tampereen kotihoidon työntekijöiden työn kuormittavuus, huonot työolosuhteet ja työssäjaksaminen on ollut suuri ongelma. Kotihoidon työntekijöiltä on lähtenyt kirje ja vetoomus kaupungin johdolle jo vuonna 2013 – 2014, silti ongelmat ovat jatkuneet ja jopa pahentuneet. Tampereen kaupungin kotihoidon tilanne on kriittinen; toiminta on ostojen, vapaapäivien vaihdon sekä tuplavuorojen varassa. Avoimien työpaikkojen haussa kiinnostus tehostettuun palveluasumiseen on kymmenkertainen verrattuna kotihoitoon, hakijoiden määrän perusteella.

Palautetta on tullut nyt runsaan kuukauden aikana allekirjoittaneelle niin paljon, että kaikkea on mahdotonta tähän valtuustoaloitteeseen sisällyttää. Kun aloin saamaan näitä huolestuttavia viestejä työntekijöiltä ja heidän edustajiltaan, informoin heti sd- valtuustoryhmääni asiasta. Apulaispormestari Johanna Loukaskorpi reagoi välittömästi asiaan, mistä suuri kiitos hänelle. Hän kutsui palaveriin henkilöstön edustajat, ikäihmisten palvelulinjan päällikön Mari Patrosen, joka pyysi myös pikaista palaveria, palvelupäällikkö Sirkku Miettisen sekä allekirjoittaneen. Palaveri pidettiin 25.9.2019. Lisäksi henkilöstökoordinaattori Helena Nieminen ja allekirjoittanut järjestimme avoimen keskustelutilaisuuden 10.10.2019 kotihoidon työntekijöiden tilanteesta.

Tilaisuudessa tuli ilmi mm. seuraavia huolestuttavia seikkoja.

Työntekijöitä on aivan liian vähän, työntekijäpula on suuri ongelma.

Esimiehet ovat neuvoneet lyhentämään asiakasaikoja, mutta tämä koetaan työntekijöiden parissa erittäin epäeettiseksi ja vääräksi toimintamalliksi. Hyvinvoiva hoitaja hoitaa työnsä hyvin, mutta se edellyttää hyviä työolosuhteita ja riittäviä resursseja. Hyvän kotihoidon avulla on mahdollista turvata kaikille ikäihmisille arvokas vanhuus ja laadukas hoito.

Omahoitaja- käytäntö pitää saada takaisin!

Työntekijät vaihtuvat asiakkailla tiuhaan, asiakkaalle on erittäin ongelmallista, kun aina tulee uusi työntekijä. Myös työntekijöille tilanne on aikaa vievää ja hankalaa, kun joutuu aloittamaan aina ns. alusta, koska asiakasta ei tunneta. Työntekijä ei pysty täten suunnitelmalliseen työhön. Tällainen tilanne kuormittaa työntekijöitä paljon. Tämä näkyy myös työntekijöiden irtisanoutumis- ja sairaslomalukemissa selvästi.

Koetaan myös, että työt eivät jakaudu oikeudenmukaisesti. Työilmapiiri on usein kireä kiireen ja stressin vuoksi.

Työnjärjestelijät on koottu yhteen Koukkuniemen alueelle, he eivät aina tiedä ja tunne alueita/asiakkaita eivätkä työntekijöitä. Työnjärjestelijän toimenkuva ja asema koetaan epäselväksi. Työnjärjestelijät toivotaan alueille takaisin.

Toiminnanohjausjärjestelmä (Hilkka) ei toimi tai sitä ei osata käyttää.

Hilkka- toiminnanohjausjärjestelmän ”optimointi” tehdään edellisenä päivänä, työntekijät joutuvat kuitenkin järjestämään itse käynnit aamulla järkevimmiksi ottaen huomioon mm. asiakkaan tarve, välimatkat jne. Kun on poissaoloja, työt kasataan tiimin työntekijöille, jos poolista ei saada työntekijää, koska ostoille ei voida laittaa lisää asiakastyötä. Hilkka- toiminnanohjausjärjestelmä toimii, kun tilanne on normaali eli pohjalistat ovat ajan tasalla, kaikki työntekijät ja perusasiakkaat ovat paikalla eivätkä esim. sairaalahoidossa, ei ole koulutuksia, työajan lyhennyksiä jne. Käytännössä siis koskaan ei ole normaali tilanne! Pienikin muutos rutiineihin, niin toiminnanohjausjärjestelmä menee ”sekaisin” ja sillä on välitön seuraus työntekijöiden työn sujuvuuteen.

Pooli (vakituiset, poissaoloja sijaistavat työntekijät) ei toimi.

Pooliin ei saada riittävästi työntekijöitä. Viikonloppuina ja iltaisin työntekijät ovat ilman esimiestoimintaa- tukea ja- ohjausta. Tällöin he joutuvat järjestämään paikat ja sijaistajat itse. Tiimipuhelin on vuorollaan jollain työntekijällä. Puhelimeen on vastattava jopa asiakkaiden luona ollessa.

Uusien työntekijöiden perehdytykseen vaikuttaa tiimin kuormitustilanne.

Perehdytys on kuitenkin koko henkilöstön vastuulla, vaikka perehdytykseen ei välttämättä ole aikaa. Ostopalveluina tulevat henkilöt pitäisi myös opastaa työvuoroonsa, mutta tämä on käytännössä haastavaa, koska ostopalveluhenkilöt vaihtuvat usein, he ovat yleensä yhden työvuoron kerrallaan. Ostopalvelutyöntekijät tulevat kalliiksi, arviolta 100 euroa / asiakas. Ostopalveluiden kokonaismäärä tulisi saada selville, mutta määrää ei ole kerrottu. Työntekijöitä ei vakinaisteta, vaikka avoimia työpaikkoja on.

RAI- arvioinnit sekä hoitosuunnitelmat laahaavat perässä eikä niitä ehditä tekemään/päivittämään. Asiakkaiden todellinen hoitoisuusaste / hoidon tarve ei ole tiedossa / ajan tasalla.

Kotihoidon asiakaskirjo on nykyään laaja, työ vaatii osaamista hoitotyön eri osa-alueilta mm. saattohoito. Henkilökunnan saattohoitokoulutus on puutteellista, saattohoitoasiakkaalle ei ole varattuna riittävästi aikaa henkiseen tukemiseen.

Työntekijät kokevat työnsä erittäin stressaavana.

Etelän alueella ollaan yhdistämässä tiimejä ja sijoittamassa kaikki yhteen tilaan. Tämä koetaan ahdistavana.

Suuri osa kotihoidon työntekijöistä käyttää työssään omia autojaan, koska kaupungilla ei ole omasta takaa niitä riittävästi. Kaikille ei makseta edes kilometrikorvauksia, koska oman auton käyttöoikeuksia ei ole kaikilla työntekijöillä, ne myönnetään vain autotiimiin kuuluville. Pysäköinnin korvaaminen on epäselvää; mahdolliset pysäköintisakot on itse maksettava.

Monet kokevat, että kaikki esimiehet eivät ole tehtäviensä tasalla.

Myös työvuorosuunnittelu ontuu pahasti. Esimiehet eivät ole paikalla, ainoastaan arkisin virka – aikaan. Eripituisiin sijaisuuksiin on vaikea saada palkattua henkilöitä. He hakeutuvat muualle työhön, koska kaupungin tarjoamat sijaisuudet ovat hyvin epävarmoja.

Työntekijät kokevat myös, että asiakas / työmäärän jakautuminen on epäoikeudenmukaista ja että kotihoidon välijohto vähättelee ongelmia. Palkkaus on huono työn vastuullisuuteen ja työmäärään verrattuna, kotihoitoa ei arvosteta, vaikka suuntaus on nimenomaan ollut kotona annettavaan hoitoon. Kaupunginvaltuuston yhtenä painopisteenä on ollut jo vuosien ajan kotihoidon tukeminen ja priorisointi.

Kaupungin johdolle lähetetyssä vetoomuksessa, noin 6 vuotta sitten, todettiin seuraavaa; valitettavasti tilanne on pysynyt samana kaikki nämä vuodet, ongelmat eivät ole poistuneet, vaan pikemminkin pahentuneet asiakasmäärän lisäännyttyä:

Suuri osa työntekijöistä ei ehdi pitämään lakisääteisiä ruoka- ja kahvitaukoja työvuoroissa, tauon saadakseen työntekijät joutuvat lyhentelemään sovittuja asiakasaikoja. Asia on viety tiedoksi luottamusmiehelle ja esimiehille. Tilanne ei ole muuttunut. Myös wc -tauot ovat ongelma. Käytännössä ainoa vaihtoehto on käyttää asiakkaiden kotivessoja. Monet hoitajat vähentävät juomista työvuoronsa aikana, jotta vessassa ei tarvitsisi käydä! Kuitenkin juominen olisi fyysisesti raskaassa työssä tärkeää. Asiakaskäynnin tulisi olla asiakkaan hoitoa varten, eikä hoitajan taukoa varten.

Kotihoidon tuottavuutta on vaikea laskea, joten ainoa mitattava määre on työntekijän asiakkaalla viettämä aika, ns. välitön työaika. Työn suunnittelussa ei aina oteta huomioon työtuntien lisäksi kuormittavuutta ja välimatkoja. Yksi työntekijä saattaa tehdä monta fyysisesti kuormittavaa asiakaskäyntiä saman työvuoron aikana. Sairauslomat ja jopa lääkitysvirheet ovat lisääntyneet. Asiakaskäyntejäkin on välillä unohtunut.

Etenkin viikonloppuisin tilanne on vaikea.

Silloin työntekijän on valittava, jättääkö tauot pitämättä, kirjaamatta, tekeekö ylityötä vai lyhentääkö asiakkaille luvattua aikaa. Yleensä ratkaisu on näiden vaihtoehtojen erilaiset yhdistelmät. Työ on kuormittavaa sekä fyysisesti, että henkisesti. Jatkuvat muutokset kiristävät työilmapiiriä vaikuttaen jaksamiseen. Suurin kärsijä tässä tilanteessa ovat asiakkaat. Hoitajien jatkuva kiire heijastuu myös heihin. Monet työntekijät kokevat, että Tampereen kaupungin kotihoito ei ole enää laadukasta.

Erittäin monet Tampereen kaupungin kotihoidon työntekijöistä kokevat tällä hetkellä, että monet tekijät työoloissa ja työn järjestelyissä heikentävät työmotivaatiota ja työssäjaksamista. Kyse on aikapommista, joka voi kohta räjähtää Tampereen kaupungin käsiin. Kyse on myös pitkälti työsuojeluun liittyvistä epäkohdista, jotka on korjattava välittömästi.

Tampereella 21.10.2019

Ari Wigelius esittää tupakoinnin kieltämistä Tampereen uimarannoilla

Valtuustoaloite tupakoinnin kieltämiseksi Tampereen uimarannoilla

Tällä hetkellä Tampereen kaupungilla ei ole ohjeistusta tupakoinnin estämiseksi uimarannoilla. Pääkaupunkiseudun kunnissa on tällä hetkellä pohdittu kiellon asettamista kaikille uimarannoille.

Kyse on viihtyvyyden parantamisesta uimarannoilla. Suomen kesässä ei ole monia aurinkoisia päiviä, jolloin tamperelaiset voivat nauttia auringosta, jolloin ei kaipaa tupakan hajua pilaamaan tunnelmaa. Terveyden sekä kasvatuksellisesta näkökulmasta lapsien ei ole hyvä altistua tupakoijien tuomille haittatekijöille kesken hiekkaleikkien.

Terveyden kannalta tupakoinnin vaarallisuus on kaikista vaarallisinta itse polttajalle, joten autamme myös heitä pääsemään pahasta tavasta eroon tekemällä siitä mahdollisimman hankalaa. Tupakka sisältää monia ihmiselle vaarallisia myrkkyjä kuten mm. kadmiumia sekä arseenia.

Tupakantumpit muodostavat ongelman maahan heitettynä. Ylen mukaan Suomessa kaupunkien rannoilla lähes 70 prosenttia roskista on tupakantumppeja. Maassa tupakantumpit levittävät jo tunnin kuluessa tuhansia vaarallisia kemikaaleja.

Tupakan filtteri valmistetaan selluloosa-asetaattista, sen hajoaminen voi viedä jopa 10 vuotta. Hajotessaan tumppi muodostaa mikromuoveja ja leviää tätä kautta vesistöihin tehokkaasti. Mikromuovi ei häviä ympäristöstä koskaan. Kalat voivat syödä tätä mikromuovia ja tätä kautta se kulkeutuu ihmisten ruokaan.

Linkkejä väittämiin:

Tupakantumppi on salakavala tappaja, joka ei häviä merestä koskaan – https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/06/08/tupakantumppi-on-salakavala-tappaja-joka-ei-havia-meresta-koskaan
Sipoon kunnan uimarantojen järjestyssäännöt – https://www.sipoo.fi/easydata/customers/sipoo/files/1_liikunta_2016/sipoon_kunnan_uimarantojen_jarjestyssaannat_1.5.2019.pdf 

Tampereella 21.10.2019

Ari Wigelius (sd.)
Tampereen kaupunginvaltuutettu

Helsingin kaupungissa on otettu käyttöön 50 prosentin hinnan alennus vähäpäästöisille autoille ja täyssähkökäyttöisille L-luokan ajoneuvoille pysäköintimaksuista kadunvarsipaikoilla maksuvyöhykkeillä 1 ja 2.

Tampereen kaupungin tavoitteena on olla hiilineutraali kaupunki vuoteen 2030 mennessä. Tähän tavoitteeseen pyritään pääsemään mm. yksityisautoilun päästöjä vähentämällä. Parkkimaksun alennus voi olla yksi lisähoukutin saada ihmiset hankkimaan entistä vähäpäästöisempiä autoja ja antaa samalla kuvan kaupungista, joka suhtautuu tosissaan hiilineutraalisuus tavoitteensa toteutumisen kanssa.

Me allekirjoittaneet esitämme, että kaupunki ryhtyy selvittämään mahdollisuutta pysäköintimaksujen alentamisesta vähäpäästöisille ajoneuvoille sekä selvittää millaisia kokemuksia Helsingin kaupungilla on tästä asiasta ollut.

15.9.2019

Ilkka Porttikivi

Kaupunginvaltuutettu (SDP)

Valtuustoaloite kulttuuribussien käyttöönotosta Tampereen kaupungissa.

Pispalanharjun joukkoliikenteen jatkumisen puolesta on käyty jo liki kahden vuoden mittainen taistelu. Pispalan asukkaat ovat tehneet kaikkensa, jotta joukkoliikenne jatkuisi Pispalanharjulle. Lukuisia vetoomuksia lähetettiin valtuutetuille ja Tampereen kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunnan jäsenille. Lisäksi kerättiin yli 1600 nimeä sisältävä adressi liikennöinnin jatkumisen puolesta. Allekirjoittanut teki valtuustoaloitteet 19.2.2018 sekä 29.1.2019 liikennöinnin jatkamiseksi Pispalanharjulle. Asukkaat ideoivat mm. kulttuuribussireitin Pispalanharjulle, koska Tampereen kaupunki hakee Euroopan kulttuuripääkaupungiksi.

Tähän hienoon ideaan kaupunki ei ole vielä tarttunut. Taistelu bussilinjan jatkumiseksi Pispalanharjulle kuitenkin lopulta auttoi ja Tampereen kaupunginvaltuusto myönsi budjettikokouksessaan 19.11.2018 100 000 euroa pikkubussin liikennöintiä varten vuodelle 2019. Tampereen kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunta päätti vielä keväällä 2019, että liikennöinti linjalla 115 voi jatkua muiden linjojen tavoin kevääseen 2020.

31.10.2018 Pispalan aktiivit ja yhdistykset tekivät esityksen päättäjille bussilinja 15:n palauttamisen puolesta ja ehdotuksen uudenlaisesta kulttuurikonseptista Pispala Bus, joka palvelisi harjun asukkaiden lisäksi turisteja vetovoimaisella tavalla. Esitystä tukivat myös lukuisat Pispalan kulttuurivaikuttajat (alla):

Erityisesti kulttuuribussia ideoivat seuraavat vaikutusvaltaiset tahot:

Katja Villemonteix, työryhmän vetäjä ja esityksen kirjoittaja
Lauri Viita -seura, Arto Ilkka Jalonen, puheenjohtaja
Pispalan Asukasyhdistys ry, Katja A. Wallenius, puheenjohtaja
Toivo (Topi) Autiosaari ja Annamarja Ollikainen-Autiosaari
Pispalan Kirjastoyhdistys ry
Pispalan Kulttuuriyhdistys ry / Hirvitalo – Pispalan nykytaiteen keskus
Pispalan Musiikkiyhdistys ry, Ari Pulkkinen, puheenjohtaja ja Juha Hildén, rahastonhoitaja
Pispalan Moreeni ry
Pispalan Saunayhdistys ry
Pispan koulun vanhempainyhdistys ry, Jenni Partanen, puheenjohtaja

Tukijat

Mikko Alatalo, kansantaiteilija
Klaus Haapaniemi, suunnittelija ja kuvittaja
Satu Hassi, kansanedustaja, kirjailija
Juha Hurme, kirjailija
Anna Elina Isoaro, kirjallisuuden läänintaiteilija
Sirkku Peltola, näytelmäkirjailija, teatteriohjaaja
Jotaarkka Pennanen, teatteriohjaaja, kirjailija
Ville Pirinen, sarjakuvataiteen läänintaiteilija
Pispalan Pulteri, Juha Tuominen, ravintoloitsija
Aliisa Pulkkinen, näyttelijä
Tuire Salenius, näyttelijä
Mikko Viherjuuri, ohjaaja
Heikki Salo, säveltäjä, sanoittaja, laulaja
Tampereen Kulttuuriyhdistys ry, Juhana Mattila, puheenjohtaja
Tampereen Matkailuoppaat – Tampere Tourist Guides ry, Katja Wallenius, puheenjohtaja
Vastavirta-Klubi

Kulttuuribussin idea on erinomainen ja sillä olisi toteutuessaan monia Tamperetta, asukkaita ja turisteja hyödyntäviä vaikutuksia; myös kulttuuripääkaupunkihaussa. Pispalalaisten halu kehittää ja parantaa ideoiden omaa aluettaan ja kaupunkiaan on merkille pantavaa ja ansaitsee sen, että kaupunginvaltuutetut pohtivat vakavasti esitettyä kulttuuribussi- konseptia. Esityksen allekirjoittajat ovat luvanneet tuottaa Pispala Bus -konseptia ja kehittää siitä vetovoimaa lisäävän tekijän kaupungin kulttuuritarjontaan.

He ovat sitoutuneet tekemään työtä sen eteen, että yksityisautoilua saataisiin vähennettyä Pispalassa ja omalle bussille tulisi lisää matkustajia. He ovat haastaneet positiivisella tavalla pispalalaisia ja Pispalassa vierailevia ilmastotalkoisiin ja käyttämään bussi 115:ta. He ovat järjestäneet autottomia päiviä, jotta asukkaat jättäisivät oman auton kotiin ja käyttäisivät bussia. Huomionarvoista on, että linja 115 on ainoa, jolla pääsee esteetöntä tasaista reittiä pitkin Pyynikin näkötornille. Säännöllinen bussiyhteys harjun nähtävyyksien äärelle on edellytys yksityisautoilun vähentämiseen.

Laajassa esityksessä päättäjille todetaan mm:
” Pispala tunnetaan sen rakennetusta kulttuuriympäristöstä ja teollisuushistorian mukana syntyneestä työläisasutuksesta. Toteutuakseen Pispala Bus (kulttuuribussi) tarvitsee muitakin yhteistyökumppaneita kuin vain Pispalan yhdistykset. Jos kaupunki innostuu ajatuksesta, hanke toteutettaisiin yhteistyönä Pispalan yhdistysten, joukkoliikenteen, Visit Tampereen, Taiteen edistämiskeskuksen, Tampereen kulttuuripalveluiden, Tampereen taidemuseon Muumimuseon ja Tampere-talon kesken. Pispalan yhdistykset tarjoavat osaamistaan ja aikaansa toteuttamaan bussielämystä, ettei kaupungin tarvitse ottaa kaikkea vastuuta. Monialainen yhteistyö tukee kaupungin strategiaa, jossa kannustetaan ottamaan asukkaat ja yhdistykset mukaan elämysten ja ilmiöiden tuottamiseen.

Ehdotamme, että linjasta 115 kehitetään konsepti Pispala Bus, jonka kaksi bussia kulkevat teemoilla muumit ja Lauri Viita. Pispala Bus olisi sähköbussi, jonka latauspiste olisi päätepysäkillä Harjunpäässä. Tämä tukisi kaupungin strategian hiilineutraaliuden tavoitteita ja sopisi erinomaisesti Pispalan henkeen. Päätepysäkille ja Vesisäiliönmäen viereen tulisivat opasteet näköalapaikalle. Kartoissa olisi Pispalan kiinnostavia paikkoja, kuten esimerkiksi Rajaportin sauna, Pispalan Pulteri, Vastavirtaklubi, Haulitorni, Lauri Viidan museo, Café Pispala, Pispalan pitkät portaat, Hirvitalo, lasten leikkipuistot ja niin edelleen.”

Lauri Viita –bussi

”Toinen bussi sisustettaisiin teemalla Lauri Viita. Linja kulkee harjulla Viidan muistomerkin, syntymäkodin ja Viidan kuvista tutun näköalapaikan ohi ja päätyy Lauri Viita -museon kulmille. Harjunpään päätepysäkistä tulisi Lauri Viidan pysäkki. Bussin sisällä olisi otteita Viidan teksteistä sekä tietoa suomeksi ja englanniksi Viidan elämästä ja Viitaan liittyvistä paikoista. Pispalan yhdistykset tuottaisivat sisällön ilmaiseksi.”

Muumibussi

”Muumilaakso on tunnettu boheemista elämäntavasta, persoonallisista tyypeistä, luonnonläheisestä elämänmenosta ja kauniista maisemista, villiintyneistä puutarhoista omenapuineen, yhteisöllisyydestä ja hyväntahtoisesta ilmapiiristä sekä sööteistä, värikkäistä puutaloista. Tampere-talon pysäkit nimettäisiin Muumipysäkeiksi.

Tampere-talo ja Muumimuseo ovat menestystarinoita, jotka laajentuisivat entistä kokonaisvaltaisemmaksi elämykseksi Pispala Bussin myötä. Marriott- hotelli nousee Tampere-talon viereen. Hotellin ja Tampere-talon vierestä kulkeva Pispala Bus tarjoaisi turisteille mainion ja vaivattoman tavan saada ikimuistoisia kokemuksia Tampereesta.

Tampereen taidemuseon Muumimuseon johtaja, Taina Myllyharju suhtautuu ideaan innostuneesti. Myllyharju lupasi Muumimuseon lähtevän ilman muuta mukaan Pispala Bus -hankkeeseen, jos se kehittyy konkreettiseen suunnitteluun. Muumimuseo tuottaisi itse sisällön Muumibussiin.”

Kulttuuripääkaupunkihaku

”Pispalalaisista on upeaa, että kaupunki tavoittelee kulttuuripääkaupungin titteliä. Uskomme, että Pispalalla on tarjota paljon myös kansainvälisellä tasolla. Joukkoliikenteen bussi kulttuurilinjana tarjoaisi matkailijalle vastustamattoman kokonaispaketin. Kulttuuripääkaupunkihakemuksissa menestyvät vain ne kaupungit, joissa jo on näyttöä kulttuuriin panostamisessa, osallistavaa yhteistyötä eri toimijoiden kesken sekä vireillä olevia omaperäisiä hankkeita. Kiinnostavimpia kulttuurikohteita ovat ne, joissa ilmiöt ovat lähteneet aidosti liikkeelle ihmisistä ja elämästä.

Millaisen viestin Tampereen kaupunki antaa hakiessaan kulttuuripääkaupungin titteliä, mutta samalla on ollut lakkauttamassa joukkoliikenneyhteyden Pispalanharjulle – paikkaan, joka on kuulu rikkaasta kulttuuriperinteestään ja taiteilijoistaan? Pispalassa on asunut ja asuu taiteilijoita, muusikoita, runoilijoita, kirjailijoita ja näyttelijöitä, kuten esimerkiksi Hassan Blasim, Aaro Hellaakoski, Juha Hurme, Yrjö Jylhä, Suvi Karjula, Aki Kaurismäki, Sirkku Peltola, Hannu Salama, Heikki Salo, Seela Sella, Lauri Viita, Olavi Virta.”

Esitän, että Tampereen kaupunki yhteistyössä muiden toimijoiden, yhteistyökumppaneiden ja asukkaiden kanssa aloittaa kulttuuribussi –pilotin Pispalan joukkoliikenteen osalta esim. edellä kuvatuin teemoin. Jos pilotti osoittautuu onnistuneeksi, sitä voidaan myöhemmin laajentaa, myös muihin Tampereen alueisiin.

Tampereella 19.8.2019

Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu (sd)

Valtuustoaloite su­ku­puo­li­tie­toi­sen budjetoinnin aloittamiseksi Tampereella.

Sukupuolitietoinen budjetointi tarkoittaa sukupuolinäkökulman sisällyttämistä talousarviovalmisteluun ja talousarvion arvioimista sukupuolinäkökulmasta. Sen tavoitteena on muuttaa menojen ja tulojen kohdentumista tasa-arvoa edistävällä tavalla. Sukupuolitietoinen budjetointi on hyvää budjetointia, sillä se tukee muun muassa avoimuuden, tehokkuuden, tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden periaatteita julkisen talouden hallinnassa.

Esimerkiksi julkisen talouden sopeuttamistoimet vaikuttavat usein kielteisesti naisvaltaisten opetus-, kasvatus- ja hoiva-alojen työllisyyteen ja työoloihin. Varhaiskasvatuksen leikkaukset heikentävät naisten työllistymisen ehtoja ja korkeat päivähoitomaksut ovat kannustinloukku.

Muun muassa Helsingin kaupunki on ottanut käyttöön sukupuolitietoisen budjetoinnin, josta raportoidaan tämän vuoden lopussa. Sukupuolitietoinen budjetointi on myös kansainvälisesti yhä suositumpi sukupuolten tasa-arvon edistämisen strategia: esimerkiksi Ruotsin ja Islannin hallitukset ovat sitoutuneet siihen.

Esitänkin, että Tampereen kaupunki aloittaa sukupuolitietoisen budjetoinnin osana vuoden 2021 talousarviovalmistelua.

Tampereella 19.8.2019

Inna Rokosa
Kaupunginvaltuutettu (sd)

Valtuustoaloite koulukiusaamisen kitkemiseksi toimenpideohjelman avulla sekä koulurauha – asiamiehen nimittämiseksi

Koulukiusaaminen on vakava ongelma kouluissa, se voi olla psyykkistä, fyysistä tai molempia. Koulukiusaaminen vaikuttaa aina sen kohteeseen haitallisesti: psyykkinen ja fyysinen pahoinvointi, pelkotilat, oppimistulosten laskeminen, itsetunnon heikkeneminen, yksinäisyys ja eristäytyminen eivät ole harvinaisia kiusaamisen kohteeksi joutuvalle. Pahimmassa tapauksessa traumaattiset kokemukset ja kiusatuksi tulemisen muistot seuraavat läpi elämän aiheuttaen paljon tuskaa ja surua aikuisenakin. Useiden tutkimustulosten mukaan koulukiusatut sairastuvat vielä aikuisinakin jopa kolme kertaa todennäköisemmin mielenterveysongelmiin kuin muut.

Pahimmillaan kiusaaminen johtaa itsetuhoisiin ajatuksiin ja jopa itsemurhiin. Valitettavasti monet vaikenevat, vaikka vieressä kiusataan, eivätkä puutu fyysiseen tai henkiseen kiusaamiseen. Taustalla saattaa olla pelko joutua itse silmätikuksi. Kiusatun on saatava tukea ja apua, välittömästi. Kiusaamiseen tulee puuttua välittömästi ja jos mitkään muut käytettävissä olevat keinot eivät auta, tulee kiusaajan/kiusaajien vaihtaa koulua, ei kiusatun.

Kaikkien velvollisuus on huolehtia, että jokainen lapsi ja nuori saa käydä koulua joutumatta kiusatuksi. Koulun henkilökunnalla, vanhemmilla, vanhempainyhdistyksellä sekä muilla koululaisilla on suuri vaikutus, saadaanko nollatoleranssi koulukiusaamiseen. On välttämätöntä, että kaikkeen koulukiusaamiseen on kaikissa kouluissa nollatoleranssi. Tampereen kaupungin ja koulujen vastuulla on puuttua koulukiusaamiseen nykyistä tehokkaammin ja laatia toimenpideohjelma ja tarkemmat suositukset koulukiusaamisen kitkemiseksi.

Tampereen kaupungin tulee ottaa kaikissa kouluissa ja oppilaitoksissa nollatoleranssi koulukiusaamisen suhteen. Toimenpideohjelmaan kannattaa ottaa niin kansallisia kuin kansainvälisiäkin malleja ja suosituksia, joita hyödyntämällä koulukiusaaminen saadaan kitkettyä. On myös tärkeää, että lisätään enemmän opettajien koulutusta kiusaamisen vastaisen työn vahvistamiseksi ja että kiusaamisen ehkäisyn keinot tulisivat pakolliseksi opettajien koulutuksen osaksi.

Kiusaaminen on viime vuosien aikana saanut uusia muotoja eikä rajoitu enää pelkästään kouluaikana tai koulumatkoilla tapahtuvaksi. Monet kiusaamistapaukset tapahtuvat erilaisissa sosiaalisen median ryhmissä ja palveluissa. Kiusaamisen kohde saatetaan sulkea ryhmän ulkopuolelle tai kiusatusta saatetaan levittää esimerkiksi muokattuja videoita tai muuta vastaavaa materiaalia. Tällaiset materiaalit jäävät vuosiksi nettimaailmaan ja aiheuttavat kärsimystä niiden uhreille ja omaisille.

Jotain kuitenkin on jo tehty valtakunnallisestikin koulukiusaamisen ehkäisyssä: KiVa Koulu® on Turun yliopistossa kehitetty kiusaamisen vastainen toimenpideohjelma. KiVa – ohjelma on tutkimuksissa todettu olevan yksi tehokkaimmin kiusaamista ehkäisevistä ohjelmista. Suomessa KiVa Koulu – ohjelmassa on mukana yli 900 koulua ja Suomen lisäksi ohjelma on käytössä muissakin maissa.

Koulurauhan turvaamiseksi ja koulukiusaamisen ehkäisemiseksi tarvitaan kuitenkin myös uusia keinoja. Joissakin Suomen kaupungeissa on esitetty koulurauha-asiamiehen nimittämistä. Asiamies olisi puolueeton taho, joka selvittäisi koulujen kiusaamistapauksia. Asiamies palvelisi koko kaupungin koululaitosta. Koulurauha-asiamies olisi koko sivistystoimen yhteinen, eikä hän olisi sidoksissa yksittäiseen kouluun tai oppilaitokseen ja niiden henkilökuntaan. Koulurauha-asiamiehen yhteystiedot tulisi olla jokaisessa koulussa näkyvästi esillä ja ne tulisi tiedottaa myös koteihin. Kynnys yhteydenottoon tulisi olla matala.

Asiamiehelle tulisi antaa johtosäännöllä valtuudet ottaa vastaan ilmoitukset koulukiusaamisesta ja muista vakavasti koulurauhaa häiritsevistä asioista. Hänelle annettaisiin riittävät valtuudet selvittää tapahtumat itsenäisesti salassapito- ja muut säädökset huomioon ottaen. Edelleen hänelle annettaisiin valtuudet ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin kiusaamistapausten johdosta ja hän voisi saattaa vakavat tapaukset ao. lautakunnan tai muiden tarvittavien viranomaisten tietoon toimenpiteitä varten. Koulurauha-asiamiehen tulisi antaa vuosittain Tampereen kaupunginvaltuustolle ja kaupunginhallitukselle selonteko ja raportti koulurauhan tilasta ja kehityksestä sekä tarvittavista ennalta ehkäisevistä toimenpiteistä ja keinoista kaupungin koululaitoksessa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on julkaissut raportin Kiusaamisen ehkäisy sekä työrauhan edistäminen varhaiskasvatuksessa, esi- ja perusopetuksessa sekä toisella asteella 2018: 16. Raportin kehittämisehdotuksia tulisi hyödyntää myös Tampereen kouluissa.

Esitän, että Tampereen kaupunki kartoittaa nopeasti koulukiusaamisen tilanteen kouluissaan oppilaiden, vanhempien sekä opettajien näkökulmasta ja että laaditaan toimenpideohjelma keinoineen koulukiusaamisen loppumiseksi. Lisäksi esitän, että Tampereen kaupunki selvittää mahdollisuuden koulurauha- asiamiehen nimittämiseksi.

Tampereella 20.5.2019

Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu (sd)
Tampere

SOSIAALISEN ISÄNNÖINNIN KOKEILU IKÄIHMISTEN ASUMISPALVELUISSA

Sosiaalinen isännöinti on suhteellisen tuore käsite, mutta se on viime vuosina linkittynyt vahvasti vammaispalveluihin. Sosiaalisen isännöinnin perusidea nousee kuitenkin asumisen tuen tarpeesta ja itsenäisen arjen hallintaan liittyvistä haasteista. Sosiaalista isännöintiä on tutkittu melko vähän Suomessa, mutta erilaisia hankkeita ja kokeiluja on toteutettu muun muassa Jyväskylässä, Lahdessa, Helsingissä ja nyt myös Tampereella. Kokeiluista on saatu hyviä kokemuksia ja osasta sittemmin myös vakiintuneita toimivia arjen palveluita.

Tampereen kaupunki käynnisti heinäkuussa 2018 rekrytoinnin, jolla etsittiin kahta Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijaa sosiaalisen isännöinnin kokeiluun, tavoitteena itsenäisesti asuvien tai siihen pyrkivien kehitysvammaisten turvallisen ja sujuvan arjen lisääminen. Rekrytointi onnistui ja hanke käynnistyi Raholassa Voionmaankadulla syyskuussa 2018. Samalla tontilla sijaitsee myös kehitysvammaisten ryhmäkoti, josta asukkaat saavat tarvittaessa myös hoidollista apua sekä sosiaaliset isännöitsijät tukea tehtäväänsä.

Kyseessä ei kuitenkaan ole hoitotyö tai työsuhde, vaan sosiaaliset isännöitsijät toimivat asukkaiden ”naapuriapuna” ja tukena arjen pienissä haasteissa, toimivat turvaköytenä itsenäisen asumisen polulla ja tarjoavat tarvittaessa myös seuraa ja mukavaa yhdessä tekemistä. Sosiaaliset isännöitsijät asuvat samoissa taloissa omissa asunnoissaan, mutta ovat sovittujen pelisääntöjen mukaisesti muiden asukkaiden tavoitettavissa. Vastikkeena oman ajan käytöstä he saavat tuntuvan alennuksen vuokraan, ”työpuhelimen” sekä bussikortin. Hanke on lähtenyt hyvin käyntiin ja sekä asukkaat että sosiaaliset isännöitsijät ovat olleet tyytyväisiä. Kokeilu kestää vuoden loppuun, mutta on jo lyhyessä ajassa osoittautunut toimivaksi ja tarpeelliseksi.

Kotona asuvien ikäihmisten kokema yksinäisyys on tänä päivänä keskeinen elämänlaatua heikentävä tekijä, johon myös sosiaalisen isännöinnin avulla pystyttäisiin vastaamaan. Ikäihmisen itsenäisesti kotona pärjäämistä voitaisiin tukea ja vahvistaa lisäämällä sosiaalista vuorovaikutusta ja mielekästä tekemistä. Turvattomuuden tunteella on myös merkittävä vaikutus kotona viihtymiseen ja ikäihmisen kokemaa turvattomuutta voitaisiin vähentää, kun lähellä olisi joku, jolta voisi pyytää apua matalalla kynnyksellä. Esitän, että Tampereen kaupunki toteuttaa sosiaalisen isännöinnin kokeilun myös ikäihmisten asumispalveluissa.

Tampereella 15.4.2019

Kirsi Kaivonen (sd.)

Maksuttomien joukkoliikenteen matkojen tarjoaminen varhaiskasvatuksen ja peruskoulun lapsiryhmille

Helsingissä on päätetty, että joukkoliikenteessä ei enää peritä koululaisryhmiltä maksuja tämän vuoden alusta alkaen. Maksuttomuutta on perusteltu sillä, että kulttuurikohteet ja liikuntapaikat ovat tasa-arvoisesti kaikkien koulujen saavutettavissa samoilla kustannuksilla.  Matkat tulee tehdä klo 9-15 välillä opettajan johdolla.  Turussa on myös tehty valtuustoaloite, jossa esitetään maksuttoman joukkoliikenteen tarjoamista koululaisryhmille.

Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen opetussuunnitelmissa lähdetään siitä, että lapsi tutustuu monipuolisesti erilaisiin oppimisympäristöihin. Retket kaupungin kulttuurikohteisiin, Luontokouluun ja liikuntapaikkoihin sekä erilaisiin tapahtumiin kuuluvat suunnitelmiin. Erilaisia retkiä ja tutustumismatkoja tehdäänkin paljon, mutta niiden käytännön toteutus riippuu koulujen ja päiväkotien matkoihin tarkoitettujen määrärahojen riittävyydestä. Matkojen maksuttomuus varmistaisi koulujen ja päiväkotien tasavertaiset mahdollisuudet tehdä erilaisia retkiä ja tutustumismatkoja.

Varhaiskasvatuksessa harjoitellaan lisäksi mm. lähiliikenteessä liikkumista ja turvalliseen liikkumiseen liittyviä sääntöjä sekä tapoja. Tähän yksi parhaita tapoja on tutustua linja-autolla (tulevaisuudessa ratikalla) kulkemiseen. Mielekkääksi koettu kulkeminen lapsena edesauttaa joukkoliikenteen käyttämistä myös aikuisena.

Aloitteessamme esitämme, että selvitetään varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen lapsiryhmien liikkuminen maksuttomasti kulttuuri-, liikunta- ja luontokohteisiin. Myös ohjaavan aikuisen tulee saada kulkea maksuttomasti. Aloitteen vastauksessa tulee selvittää myös nykyistä maksukäytäntöä ja miten kustannuksia jaetaan sekä mitä vaikutuksia maksuttomuudella olisi käyttötalouteen.

Tampereella 11.3.2019

Tampereen SDP:n valtuustoryhmä

Väinö Linna syntyi Urjalassa ja muutti Tampereelle 18-vuotiaana, jossa hän eli elämänsä loppuun vuoteen 1992 asti. Tampereen kaupunki on jo aiemmin huomioinut arvostettua merkkihenkilöään monin eri tavoin. Väinö Linnan aukiolla olevan rakennuksen seinäsyvennyksessä on Raimo Heinon vuonna 1995 veistämä kirjailijan muotokuva. Siinä Linna katselee aukion poikki Päämääränkujalle ja sen reunassa olevaa vanhinta rakennusta Vanhaa tehdasta, jossa hän työskenteli ollessaan Finlaysonin palveluksessa. Kirjailijan kunniaksi kaupunginvaltuusto perusti vuonna 1962 Väinö Linnan rahaston, joka on jakanut Väinö Linna -palkintoja ja apurahoja yhdelletoista nykykirjailijalle.

Ensi vuonna kirjailijan syntymästä tulee kuluneeksi 100 vuotta. Tämä tulee varmasti esille monin eri tavoin ensi vuoden kulttuuritapahtumissa. Väinö Linnan seuralla on jo vireillä lukuisia erilaisia hankkeita. Elokuiset Pentinkulman päivät Urjalassa tulee olemaan yksi päätapahtumista. Kotikaupunki Tampereen tulee myös varautua juhlavuoteen monipuolisesti ja näkyvästi.

Juhlavuoden suunnittelussa kaupunki voisi nostaa esille huolen nuorten heikosta lukutaidosta ja lukemisharrastuksen hiipumisesta ja täten koululaiset erityiseksi juhlavuoden kohderyhmäksi. Tämä tukee myös Sivistys- ja kulttuurilautakunnan näkemystä lukemisen ottamisesta painopisteeksi. Lukeva-Tampere -työryhmä tarvitsee myös tuulta purjeisiin. Väinö Linnan tuotanto tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia ilmiöpohjaisen oppimisen lähtökohdaksi ja sitä kautta myös avaa reittiä lukemisen ja kirjallisuuden maailmaan.

Tampereella työskentelee näyttelijöitä, ohjaajia, kirjailijoita ja kuvataiteilijoita, joiden tuotannossa Linnan perintö elää. Nuorille tulisi järjestää tilaisuuksia kohdata näitä taiteilijoita. Oli yllättävää ja liikuttavaa muutama vuosi sitten nähdä ja kokea, miten keskittyneesti kesän kynnyksellä ison yläkoulun oppilaat kuuntelivat näyttelijä Ahti Jokisen lausuntaa ja monologeja Pohjantähdestä ja tulivat kädestä pitäen kiittämään esityksestä. Tällaiset elämykset avaavat monelle ovia taiteen maailmaan.

On tietysti tärkeää, että suunnittelussa huomioidaan kaikenikäiset kuntalaiset. Iäkkäämmälle väestölle kirjailijan tuotanto on tietysti sangen tuttua. Seminaarit ja erilaiset kirjallisuustapahtumat sopivat tietysti myös juhlavuoteen. Väinö Linnan aukio tarjoaa kauniit puitteet tapahtumille, ja museoilla on mahdollisuus huomioida myös kirjailijan juhlavuotta. Joillekin digimaailma on omin väylä päästä Väinö Linnan jalanjäljille.

Tampereella on monia järjestöjä, yhdistyksiä, toimijoita, kulttuurilaitoksia ja tahoja, jotka kaupungin tulisi ottaa mukaan juhlavuoden suunnitteluun ja toteutukseen. Kaupungin sisällä juhlavuoden onnistuminen edellyttää hyvää yhteistyötä eri toimialojen kesken. Väinö Linnan seuran vankkaa asiantuntemusta kannattaa myös hyödyntää.

Esitän akateemikko, kirjailija Väinö Linnan juhlavuoden toteuttamiseksi yhteistyön käynnistämistä laajasti eri toimijoiden kanssa, nuorten nostamista keskiöön sekä riittävän määrärahan varaamista ensi vuoden talousarvioon.

Tampereella 11.3.2019

Riitta Ollila

kaupunginvaltuutettu, SDP