Perusterveydenhuolto on ollut pitkään aliresursoitua. Terveyskeskusten jono-ongelmasta on puhuttu vuosikymmeniä. Lisääntyneeseen palvelutarpeeseen ei ole vastattu riittävällä tavalla. Kuten kysyjä kertoo, erikoissairaanhoidon menoista olisi mahdollista säästää toimivalla perusterveydenhuollolla. Pienelläkin panostuksella olisi suuri vaikutus, koska perusterveydenhuollon menot kokonaisuudesta ovat vain pieni osa, esimerkiksi terveysasematoiminta muodostaa 3,5% Tampereen sosiaali- ja terveydenhuollon menoista. Jos yksikin erikoissairaanhoidon lähete jää tekemättä, kun riittävä aika järkevään päätökseen mahdollistetaan, on ko. lääkäri päiväpalkkansa ansainnut.
Ongelmia on myös muissa suurissa kaupungeissa. Esitetyt lääkärimäärät ovat erittäin vaikeasti vertailtavissa, koska toiminta on eri tavalla organisoitua eri kaupungeissa. Tampereen luvuissa on esitettynä terveysasemien lääkärimäärät. Muualla luvut voivat sisältää esim. kotihoidon lääkäriresurssia, neuvolatyötä jne.
Terveyskeskuslääkäreiden rekrytoinnin haasteet eivät ole tamperelainen ilmiö. Tällä hetkellä virkojakin hakevat lääkärit ovat hiljattain valmistuneita, vaikka tavoitteena olisi tietysti rekrytoida kokeneita ja pysyviä lääkäreitä. Nuoret lääkärit vasta etsivät paikkaansa ja suurella todennäköisyydellä eivät jää pysyvästi terveyskeskukseen.
Tampereen kaupunki noudattaa YT-lakia. Tesoman allianssin valmistelun aikainen YT-menettely, jonka aikana rekrytointiluvat annettiin ainoastaan määräaikaisina, vaikutti rekrytointihaasteina, koska kaupungissa ei ollut tarjolla toistaiseksi voimassa olevia virkasuhteita perusterveydenhuoltoon.
Pyrkimys on vahvistaa terveysasemien toimintaa panostamalla lähijohtamiseen. Kevään 2019 aikana asemien lääkäriesimiesten (vastaavat lääkärit) työaikaa johtamiseen lisätään. Tämä tuo paremmat mahdollisuudet vaikuttaa positiivisella tavalla myös Tampereen terveysasemien houkuttelevuuteen työpaikkana. Hyvällä johtamisella tiedetään olevan suora vaikutus maineeseen ja sitä kautta rekrytointiin.
Koulutustutkimuksen pysäyttävä tulos on huomioitu. Syyt huonoon menestykseen etsitään tarkemmin ja korjataan mahdollisuuksien mukaan. Ongelmia on ollut lähinnä riittävän ohjauksen järjestämisessä. Ohjattava lääkäri tarvitsee aina ohjaavan lääkärin (koulutettu ohjaaja) ja joskus tulee aikoja, joissa ohjattavien määrä on huomattavan suuri yhdellä kertaa ja henkilökohtaisen, yliopiston vaatimukset täyttävän ohjauksen toteuttaminen on haasteellista. Tähän vaihteluun reagoiminen on todella vaikeaa. Ratkaisu voisi olla omat virat näille ohjattaville. Nuorille lääkäreille ei ole nykyään erikseen ns. ”koulutusvirkaa”, vaan myös juuri valmistunut lääkäri täyttää yhden terveyskeskuslääkärin vakanssin siinä kuin erikoislääkärikin. Tästä syystä olisikin syytä miettiä nuorille koulutusvaiheessa oleville lääkäreille omia ylimääräisiä virkapohjia, joissa em. koulutusvaatimukset ym. asiat otettaisiin huomioon paremmin ja myös työmäärää olisi helpompi keventää.
On sinänsä hyvä, että saamme nuoria lääkäreitä rekrytoitua. On kuitenkin huomioitava, että nuoren lääkärin työajasta iso osa menee työn oppimiseen ja kouluttautumiseen. Nuoret lääkärit tarvitsevat kokeneemman lääkärin ohjausta. Monet nuorista ja erikoistuvista lääkäreistä ovat palveluksessamme vain pakollisen 9 kuukautta. On itsestään selvää, että työpanos ei ole samalla tasolla kokeneen lääkärin kanssa. Myös pienempi työpanos tulisi huomioitua terveyskeskuksen lääkäriresurssia laskettaessa.
Palkka vaikuttaa työpaikan houkuttelevuuteen myös jossakin määrin. Alustavan selvityksen mukaan Tampereen terveyskeskuslääkärin palkka ei poikkea esim. ympäristökuntien palkoista. Voisi olla kuitenkin merkittävä rekrytointivaltti, jos koulutuksesta (esim. erikoislääkärit) ja sitoutumisesta (esim. kun ollut Tampereen palveluksessa kaksi vuotta) palkittaisiin paremmalla palkalla.
Terveyskeskuksen jonoja ja palvelua ei korjata yksin lääkärityövoimalla, vaan tarvitaan lisäksi jatkuvaa toiminnan kehittämistä, digitalisaation hyödyntämistä ja muun henkilökunnan työpanosta. Pysyvät ja osaavat hoitajat ovat erityisen tärkeä osa toimivaa terveyskeskustyötä. Lääkärit ja hoitajat tekevät jatkuvaa moniammatillista yhteistyötä ja tästä syystä myös hoitajien riittävästä määrästä ja työoloista huolehtiminen on keskeisessä roolissa niin lääkärirekrytoinnin onnistumisessa, hyvän kouluttautumisympäristön luomisessa kuin hyvän palvelun tuottamisessa.