”Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ovat arvoja, joiden eteen täytyy tehdä töitä”

Paula Virolainen on toiminut Tulevaisuusdemareiden puheenjohtajana pian kolmen vuoden ajan ja vuodenvaihteessa jatkaa neljännelle vuodelleen.

Uudenlaisen ja aktiivisen toiminnan kehittäminen Pirkanmaalla ja Tampereella yhdessä kunnallisjärjestön kanssa, sekä tamperelaisten ja pirkanmaalaisten SDP:n ehdokkaiden tukeminen heidän eduskuntavaalityössään ovat tällä hetkellä Tulevaisuusdemareiden toiminnan painopisteitä.

– Me järjestämme maanantaimarkkinat kerran kuukaudessa. Ihmisten kohtaaminen kasvokkain on erittäin tärkeää: ihmiset saavat purkaa omia ajatuksiaan ja kertoa toiveitaan. Yleensä maanantaimarkkinoilla on aina paikalla SDP:n kansanedustajia, joiden kanssa ihmiset saavat keskustella. Näin ihmiset saavat äänensä kuuluviin eduskunnassakin.

– Olen itse myös Ilmari Nurmisen tukiryhmässä. Puheenjohtajana ja äänestäjänä voin tietenkin antaa oman ääneni vain yhdelle ehdokkaalle, mutta kaikkia muitakin ehdokkaita tuetaan ja heille peukutetaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

Arvojen pohjalta

Paula Virolaiselle sosialidemokratian arvot ovat tärkeitä.

– Tärkeimpiä arvoja minulle ovat oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. Oikeudenmukaisuus ei aina toteudu tässä yhteiskunnassa. Solidaarisuus, yhteisten asioiden hoitaminen ja yhteiskuntavaikuttaminen ovat minulle tärkeitä asioita. Kaikkien näiden arvojen eteen tulee tehdä töitä.

– Lisäksi minulle erittäin tärkeää on perhe. Olen pienviljelijäkodista, ja osa sukulaisistani on toiminut vasemmistopuolueissa. Myös puolueosastosta tulee ikään kuin perhe.

Tulevaisuusdemarien puheenjohtajaksi Virolainen päätyi kuin sattumalta. Aiempaa kokemusta puheenjohtajuudesta sinänsä ei ollut, mutta yhdistystoiminnasta kyllä.

– Puheenjohtajuuden suhteen lähdin opintielle – opiskelin yhteisöpedagogiaa ja yhdistysten johtamista. Muuten minulla on monen vuosikymmenen tausta hoitoalalla ja luottamushenkilönä. Mukaan oli helppo lähteä, kun yhdistystoiminnan perusasioita ei tarvinnut opetella aivan ulkoa, Virolainen kuvailee.

Miten pitkän hoitoalan uran tehnyt näkee terveydenhoidon kriisin?

Nyky-Suomessa moni pohtii, mitä julkiselle terveydenhoidolle on tapahtunut. Päivystykset tulvivat yli, lääkäriaikoja ei saa, puhutaan potilasturvallisuuden vaarantumisesta. Mikä tähän on johtanut?

– Olin 40 vuotta sosiaali- ja terveysalan töissä niin aikuispuolella, perhepäivähoitajana kuin liitoissa luottamusmiehenä ja toimitsijanakin, ennen kuin kymmenen vuotta sitten jäin eläkkeelle. Vaikka itselläni on aina ollut hyvät esihenkilöt, koin luottamusmiehenä toimiessani, että johtamistapa vaikuttaa paljon työhyvinvointiin. Johtaminen ei saisi olla käskyttämistä ylhäältä alas, vaan tasa-arvoista ja oikeudenmukaista.

– Palkkauksesta on puhuttu hoitoalalla todella pitkään, eikä riittämätön palkkaus ole uusi asia.

Sosiaali- ja terveysalalla kiire näyttää lisääntyneen erittäin paljon vuosikymmenten aikana.

– Itse hoitoportaassa toimiessani ihan näin kiire ei ollut. Perhepäivähoidossa olleille lapsille riitti kyllä syliä. Ennen kuluvan vuosituhannen vaihdetta ajasta alkoi olla enemmän pulaa. Silloin siirryin itse aikuispuolelle ja luottamushenkilötoimintaan, enkä enää tehnyt yhtä suorittavaa työtä kuin aikaisemmin, Virolainen muistelee.

– Nykyään sosiaali- ja terveysalan töissä korostuu kiire. Työtehtävät hoidetaan kello kourassa. Sähköisiä apuvälineitä on kehitetty helpottamaan työtä, mutta ne vaikuttavat osin vieneen aikaa kasvokkain kohtaamiselta asiakkaan kanssa. Omana aikanani kirjaukset tehtiin paperilla ja kynällä käsin, ja asiakkaan kanssa keskustelemiselle jäi aikaa. Nyt on tuijotettava ruutua.

Tärkeintä aito kohtaaminen

– Aito läsnäolo, kuunteleminen, on tärkeää. Kuuntelevalle ihmiselle on helppo puhua. Nykyään tähän on harvoin mahdollisuuksia hoitoalan töissä.

– Joulun ja uuden vuoden tervehdyksenä haluan toivottaa kaikille rauhaa maahan, maailmanrauhaa ja hyvää tahtoa toisiaan kohtaan. Toivottavasti SDP:n arvot toteutuvat tänäkin jouluna, ja erityisesti tulevana vuotena. Oikein hyvää joulua kaikille tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti, toivottaa Virolainen.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Perinteet tekevät joulun

Tätä kirjoitettaessa lunta sataa ja pakkanen paukkuu nurkissa. Puut ovat saaneet kauniin lumikerroksen oksilleen. Ensimmäistä kertaa alkaa tuntua myös siltä, ettei joulu ole pelkkä kalenterimerkintä tietokoneen ruudulla, vaan ihan oikeasti kohta ovella. Mielen valtaa hyvänolon tunne ja rauha.

Joulun kristillinen sanoma on maallistumisen myötä jäänyt monessa perheessä taka-alalle. Joulu koetaan ennen kaikkea perhejuhlana, ja myös vuoden tärkeimpänä perhejuhlana. Joulun veroista juhlapäivää ei ole toista kulttuurissamme. Joulu kokoaa perheet ja ystävät yhteen viettämään yhteistä aikaa hyvän ruuan, tuoksujen ja tunnelmien parissa. Harva haluaa viettää joulua yksin.

Vuosien varrella on ollut hauska huomata ystävien ja sukulaisten piirissä, kuinka joulun traditiota rakennetaan perheissä monella eri tavalla. Yhtä ja samaa kaavaa ei ole. Perheet luovat omat perinteensä juhlistaa joulua. Ne siirtyvät usein sukupolvelta toiselle. Juurikin perinteet tekevät joulusta joulun. Kerron tässä muutamasta meidän perheen jouluperinteestä.

Kun muutimme aikanaan yhteen tulevan vaimoni kanssa, joulukuusen hankinta muuttui täysin. Kerrostaloalueen kasvattina olin tottunut hakemaan joulukuusen läheisen marketin pihasta. Vaimon perheessä oli puolestaan tapana hakea joulukuusi sukulaisten metsistä Vesilahdelta. Lumisessa metsässä rämpiminen ja sopivan kuusen valitseminen oli kaupunkilaispojalle hauska kokemus. Perinne kuusenhausta Vesilahdelta liitettiinkin osaksi joulun viettoamme. Myös lapsemme ovat ottaneet asian omakseen, ja vastustavat Plantagen-kuusia henkeen ja vereen.

Kyseessä on toki muutakin kuin kuusenhaku. Samalla reissulla muistelemme vaimon suvun vaiheita ja kotikontuja. Metsässä paistamme makkarat nuotiolla ja juomme pullakahvit. Kuusenhaku vahvistaakin lasten suhdetta luontoon ja sukujuuriinsa, mikä on hieno asia.

Lapsena jouluruoka oli pakollinen etappi matkalla kohti lahjojen avaamista. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän jouluruuan merkitys joulun vietossa kasvaa. Rakastan yli kaiken jouluruuan ja -leivonnaisten tuoksuja ja makuja. Ilman niitä joulu ei olisi joulu. Suunnittelemme joulupöytää huolella. Vuosien varrella menu on kasvanut ja monipuolistunut. Mutta edelleen joulupöydän ehdoton kunkku on kinkku. Odotan sitä vesikielellä viikkokausia. Perinteisesti laitan kinkun uuniin keskellä aaton vastaista yötä. Kypsyvän kinkun tuoksuun on mukava herätä. Pala joululimppua kinkun siivun kera on oiva tapa aloittaa jouluaatto. Joulupyhien jälkeenkin syön kinkkua aamupalaksi, päivälliseksi ja iltapalaksi. Usein mietin, miksi jouluruokia ja -herkkuja syödään vain yhtenä aikana vuodessa. Mutta jos näin ei olisi, juhla ei tuntuisi juhlalta.

Monet meistä muistavat täältä ikuisuuteen siirtyneitä omaisiaan jouluna. Vierailut Vatialan ja Vesilahden hautausmailla kuuluvat meidänkin perheen perinteisiin. Omaisia voi toki muistaa muinakin vuoden aikoina. Mutta jouluna tulee mieleen monia lämpimiä muistoja isovanhemmista, jotka on mukava siirtää sukupolvelta toiselle. Lisäksi hautausmaiden upeat kynttilämeret luovat karusta ympäristöstä henkeä salpaavan näyn. Toisinaan vierailemme Kalevankankaan hautausmaalla jouluaattona pelkästään tuhansien kynttilöiden vuoksi.

Oikein Rauhallista Joulun aikaa kaikille! Pitäkää kiinni omista jouluperinteistänne ja siirtäkää niitä nuoremmille sukupolville. Ne vahvistavat perhesiteitä ja tekevät joulusta joulun.

Pekka Salmi

Kirjoittaja on Tampereen kaupungin apulaispormestari ja
SD. valtuustoryhmän puheenjohtaja

Hyvinvointialueet tulevat – tavoitteena laaja parannus hoitoonpääsyyn

Vuoden 2023 alusta julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut sekä esimerkiksi pelastustoimi siirtyvät kunnilta ja kuntayhtymiltä pääosin itsehallinnollisten hyvinvointialueiden vastuulle. Pirkanmaan hyvinvointialue tulee olemaan hyvinvointialueista suurin.

SDP on aluevaltuuston toiseksi suurin puolue. SDP:n tavoite on, että uudistus tulee parantamaan ihmisten välistä yhdenvertaisuutta palveluiden saatavuudessa.

Palvelujen piiriin pääsy on turvattava riippumatta varallisuudesta tai asuinpaikasta. Tavoitteena on myös hoitotakuun tiukentaminen siten, että hoitoon pääsy tapahtuu viikossa, mikä pätee myös mielenterveyspalveluihin. Terveydenhoidon palveluiden piiriin on päästävä ilman kohtuutonta jonottamista, ja omaan tilanteeseen tarvittava apu on oltava saatavilla.

Hoitoon päästävä kun hoitoa tarvitsee

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuuston puheenjohtaja, Tampereen kaupunginvaltuutettu ja tulevan Pirkanmaan hyvinvointialueen aluevaltuutettu Atanas Aleksovskin mukaan uudistus olisi voitu toteuttaa jo pari vuosikymmentä sitten.

– Pidän tätä hyvänä ja tarpeellisena muutoksena. Esimerkiksi perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon välillä on aina ollut epäselvyyksiä siitä, mikä kenellekin kuuluu. Uudistuksia on pakko tehdä, jotta riittävä palvelutaso saadaan turvattua, Aleksovski kiteyttää.

Pirkanmaan sairaanhoitopiiri tullaan Aleksovskin mukaan sulauttamaan osaksi hyvinvointialuetta sellaisenaan. Tampereen yliopistollisen sairaalan toimipaikat jatkavat toimintaansa. Lisäksi julkisomisteisten yhtiöiden, kuten Coxan ja Sydänsairaalan palvelut jatkuvat.

– Monet nykyisen sairaanhoitopiirin johtotehtävissä olevat jatkavat myös tulevilla hyvinvointialueilla. Henkilökohtaisesti en usko siirtymisen aiheuttavan merkittäviä ongelmia ja uskon, että siirto tulee sujumaan hyvin.

Sote-uudistuksen tarkoitus on tehostaa hoitoon pääsyn ja hoitojen prosesseja. Lääkäriin ja hoitoon on päästävä nopeasti.

– Toimiva hoitoon pääsy on varmasti kaikkien intressi. Nyt on olemassa paikkoja, joissa lääkäriaikaa ei saa lainkaan.

Hyvinvointialueisiin siirtyminen on prosessi

Pirkanmaa on Aleksovskin mukaan valmistautunut huolellisesti sote-järjestelmän rakenteen uudistukseen. Toisaalta on myönnettävä, että täysin uuden hallinnollisen rakenteen aloittaessa toimintansa ollaan myös uuden edessä: kaikkea eteen tulevaa on mahdotonta ennustaa etukäteen, vaikka tiettyihin haasteisiin osataan jo varautua.

– Uudistusta kehitetään koko ajan vastaamaan uusiin haasteisiin. Uudistus ei varmasti heti tammikuun alusta lähde toteutumaan valmiina, vaan sitä kehitetään koko ajan. Se on prosessi, joka ei välttämättä heti näy tavalliselle kaupunkilaiselle. Palveluverkko tulee uudistumaan koko valtakunnan tasolla. Meidän on pakko tehdä uudistuksia, jos haluamme ylläpitää hyvinvointivaltiota. Tärkeintä on, että palvelut tulevat olemaan kaikille saatavilla.

Aleksovski uskoo myös, että kuntaa suurempi julkishallinnollinen kokonaisuus, hyvinvointialue ja sen demokraattisilla vaaleilla valittu valtuusto, kykenee vastaamaan esimerkiksi julkisen terveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon haasteisiin tehokkaasti.

– Monella on käsitys, että tilanne vain jatkuisi ennallaan, mutta se ei pidä paikkaansa: muutoksia on luvassa. Muuten järjestelmä ei kestä. Isot hartiat ja henkilömäärät pystyvät vastaamaan haasteisiin paremmin.

– Tulen myös itse tekemään paljon töitä sen eteen, että hyvinvointialueen asukkaat saavat tarvitsemansa palvelut, Aleksovski toteaa.

Aleksovskin mielestä yliopistosairaalan kaikkien toimintaedellytysten turvaaminen – myös lääketieteellisen tutkimustyön – on erittäin tärkeää. Yliopistosairaalan tukeminen on tärkeää myös työvoiman saatavuuden ja erikoisosaamisen säilyttämisen kannalta.

– Lisäksi tärkeää on pitää hoitoalan henkilöstöstämme parempaa huolta. Hoitoalalle on koulutettu paljon henkilöitä, jotka eivät kuitenkaan tee hoitotyötä. On tärkeää saada Suomeen eri tasoista osaamista ja myös saada nämä osaajat pysymään työtehtävissään, Aleksovski tiivistää.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Valtuustoaloite kesätyöpaikkojen tarjoamiseksi nuorille vieraslajien torjuntaan

Vieraslajit ovat eliöitä, jotka ovat levinneet uudelle alueelle ihmisen vaikutuksesta. Haitalliseksi vieraslaji tulkitaan silloin, jos leviäminen uhkaa luonnon monimuotoisuutta tai luonnon tarjoamia ekosysteemipalveluita.

Vieraslajit voivat aiheuttaa haittoja mm. syrjäyttämällä alkuperäislajistoa, muuttamalla elinympäristöjä ja häiritsemällä ravintoketjuja. Osa lajeista voi myös aiheuttaa terveyshaittoja tai vahinkoja maa- ja metsätaloudelle, heikentää virkistysmahdollisuuksia tai alentaa kiinteistöjen arvoa.

Haitallisia vieraslajeja on määritelty sekä EU- että kansallisella tasolla. Suomessa laajalle levinneitä haitallisia kasvilajeja ovat esimerkiksi komealupiini, jättipalsami ja kurtturuusu. Ilmaston kuumenemisen ennakoidaan tuovan Suomeen uusia vieraslajeja ja lisäävän niiden haittoja.

Kiireellisintä vieraslajien poistaminen on luonnonsuojelualueilla ja muissa luonnoltaan arvokkaissa kohteissa, kuten perinnebiotoopeissa ja uhanalaisten lajien esiintymien läheisyydessä. Lajeista erityisen tärkeää on torjua niitä, jotka leviävät nopeimmin tai aiheuttavat suurinta vahinkoa luonnolle tai ihmisille. Ensisijainen vastuu vieraslajien torjunnasta kuuluu maanomistajalle.

Suomen ympäristökeskuksen selvityksen Pirkanmaan uhanalaiset lajit ja luontotyypit mukaan maakunnassa esiintyy vieraslajeja runsaasti. Jos Pirkanmaa jaetaan neliökilometrin kokoisiin ruutuihin, havaintoja putkilokasveihin kuuluvista vieraslajeista on tehty 3 250 ruudussa. Näistä yli tuhannessa esiintyy myös jokin uhanalainen putkilokasvi tai perhoslaji ja 440 ruudussa on suojelualue. Tilanteen arviointia vaikeuttaa kuitenkin kattavan seurantatiedon puute.

Haitallisten vieraslajien torjunta on yksi Tampereen luonnon monimuotoisuusohjelman kuudesta päätavoitteesta. Sen tueksi on määritelty neljä alatavoitetta: ennaltaehkäisemme vieraslajien leviämistä Tampereella; torjumme vieraslajeja järjestäytyneesti; vahvistamme asukkaiden ja yhteisöjen roolia vieraslajien torjunnassa; sekä kehitämme vieraslajitiedon keruuta ja hyödyntämistä.

Ohjelmassa todetaan, että vieraslajien torjunnan tehostaminen vaatii lisää voimavaroja. Tähän asti kaupunki on keskittynyt torjumaan jättiputkea, ja muiden lajien torjunta on nojannut pitkälle satunnaiseen vapaaehtoistyöhön.

Vieraslajien torjuntaan tarvitaan laajaa joukkoa toimijoita, kuten valtion ja kuntien viranomaisia, yrityksiä, luonto- ja asukasyhdistyksiä sekä kaupunkilaisia. Vuosina 2018–19 apua saatiin Tampereen työllisyyspalveluiden kautta tulleista kuntouttavan työtoiminnan ryhmistä, joita ohjasi Tampereen Sarka Oy:n kaksi ryhmänjohtajaa. Torjuntaan osallistui parhaimmillaan noin 180 henkilöä. Vuosina 2020–22 yhteistyötä vieraslajien torjunnassa tehtiin Sopimusvuoren yksiköiden kanssa. Tänä vuonna on ollut myös maa- ja metsätalousministeriön osittain rahoittama hanke, jossa kaupunki on tilannut torjuntatöitä Sarkalta.

Kuntouttavan työtoiminnan ja työllistettävien hyödyntämistä vieraslajien torjuntaan kannattaa jatkaa. Yhden lisän työhön voisivat tarjota nuoret kesätyöntekijät.

Vieraslajien torjunta sopii hyvin kesätyöntekijöiden tehtäväksi, kun työ on suunniteltu ja ohjattu kunnolla. Kesätyöntekijät voisivat myös neuvoa kaupunkilaisia ja järjestää asukkaille suunnattuja

talkoita. Terveys- ja turvallisuussyistä työskentely tie- ja rata-alueilla sekä jättiputken torjunta kannattaa luultavasti jättää ammattilaisille.

Nuoria on jo työllistetty vieraslajien torjuntaan kunnissa ympäri Suomea. Esimerkiksi Pietarsaaressa komealupiinia ja jättipalsamia torjui vuonna 2021 viisi nuorta kesätyöntekijää. Liperissä, Polvijärvellä, Tuusniemessä ja Iisalmessa Maaseudun sivistysliitto palkkasi kesiksi 2021–22 paikallisia nuoria vieraskasvien torjuntaan. Lahdessa puolestaan noin sata nuorta on osallistunut vieraslajitalkoisiin, joista korvauksena paikallinen Lions-yhdistys on tukenut nuorten harrastustoimintaa urheiluseuroissa.

Kunnat pystyivät aiemmin hakemaan Kainuun ELY-keskuksen kautta maa- ja metsätalousministeriön rahoitusta vieraslajien torjuntaan. Vuoden 2021 lopulla toteutetulla hakukierroksella rahoitusta myönnettiin yhteensä 580 000 euroa. Valtaosa rahoitetuista hankkeista on osallistanut nuoria. Tampere sai tukea hankkeeseen, jolla torjutaan vieraslajeja kaupungin omilla mailla. Myös ympäristöministeriön Kunta-Helmi-rahoitus voi sopia vieraslajien torjuntaan.

Kesätyöpaikkojen osoittaminen vieraslajien torjuntaan auttaisi sekä työllistämään nuoria että torjumaan luontokatoa. Osallistuvat nuoret saisivat myös mahdollisuuden vaikuttaa ympäristöön käytännöllisellä ja mielekkäällä tavalla.

Me allekirjoittaneet kaupunginvaltuutetut esitämme, että Tampereen kaupunki työllistää tulevina kesinä nuoria vieraslajien torjuntaan.

12.12.2022

Valtuutettu Sofia Julin (sd.) yhdessä valtuutettu Oras Tynkkysen (vihr.) kanssa.

Kuljetusongelmat aiheuttaneet kohtuuttomia tilanteita vammaisille

Tuomi-Logistiikan hoitamissa vammaiskuljetuksissa on aika ajoin ollut ongelmia, mutta tänä syksynä ongelmat ovat kärjistyneet ja lisääntyneet huomattavasti. Kuljetusten ongelmat ovat aiheuttaneet vammaisille ihmisille kohtuuttomia ja epäinhimillisiä tilanteita. Olen saanut syksyn aikana kymmenittäin palautteita kuljetuksista.

Pyysin Tuomi-Logistiikan edustajia sosiaali- ja terveyslautakunnan kokoukseen 8.12. kertomaan, miten he aikovat ratkaista kuljetusongelmat. Pyysin myös vammaisneuvostosta palautetta kyytien ongelmista. Sain vammaisneuvostolta 27 eri viestiä, lisäksi minua ovat syksyn aikana lähestyneet Ylöjärven vammaisneuvosto ja lukuisat yksittäiset vammaiset sekä yksi veteraani.

Keskeinen viesti kaikissa palautteissa on, että kyydit tulevat usein myöhässä, jolloin asiakas myöhästyy omasta suunnitellusta tapaamisestaan ja Kuohken puhelinpalvelun jonotusajat ovat kohtuuttoman pitkät 15 minuutista jopa tuntiin. Lisäksi palautetta tulee siitä, että Kuohken puhelinpalvelusta ei vastata, taksin saaminen kestää pitkään, taksi on lähetetty väärään päähän kyytiä, kyytiä ei löydy tilausjärjestelmästä ja että kuljettajien asenne ei aina ole asiallista ja että vaihtuvat kuljettajat aiheuttavat turvattomuutta.

Työssäkäyville ja opiskeleville vammaisille tilanteet näyttäytyvät erityisen hankalina. Monella kuljetuksiin liittyvät ongelmatilanteet ovat lähes päivittäisiä tai toistuvat jopa aamuin illoin. Kun kuljetuspalvelut, joiden pitäisi mahdollistaa vaikeavammaisillekin työssäkäynti, eivät toimi, se vaikeuttaa työssäkäyntiä ja aiheuttaa merkittävää stressiä. Moni erityisnuori taas myöhästyy koulusta päivittäin tai joutuu odottamaan kyytiä koulupäivän jälkeen aivan liian pitkään.

Tässä muutamia saamiani asiakaspalautteita viime päiviltä:

”Olin tilannut edellisiltana työmatkan kotoa toimistolle ja lähtöajaksi oli luvattu klo 7.55, sillä minulla piti alkaa palaveri klo 8.30. Kun autoa ei ollut tullut vielä klo 8.07, rupesin soittamaan Kuohkeen, jonne jonotin yli 20 minuuttia ja puhelu siirtyi Aluetaksin sotelinjaan. Auto tuli klo 8.50 ja olin myöhässä töistä yli puoli tuntia.” asiantuntijatyötä tekevä vammainen

”Me tehdään lähestulkoon päivittäin reklaamatioita Kuohkeen. Tämä on niin surullista ja tätä nykyä paljon meidän työajasta menee reklamaatioon ja odotukseen. Toivottavasti asiaan pian tulee muutos! Wärjäämön työntekijä

”Kotinsa ulkopuolella asioidessaan äitini on täysin kuljetuspalveluista riippuvainen. Olen huolissani äitini terveydestä, jos hän joutuu pitkiä aikoja pakkasessa kyytiä odottelemaan. On myös valitettavaa, että äitini joutuisi jättämään satunnaiset kodin ulkopuolelle sovitut tapaamiset kokonaan väliin ja sulkeutumaan kotiinsa vain sen takia, että ei voi luottaa kuljetusten toimivuuteen.” iäkkään liikuntarajoitteisen äidin poika

Sosiaali- ja terveyslautakunta käsitteli eilen kokouksessaan kuljetusongelmia ja niistä tulleita palautteita. Lautakunta päätyi pyytämään selvityksen joulukuun loppuun mennessä Tuomi-Logistiikalta, joka sisältää toimenpide-esitykset siitä, miten nämä ihmisten arkea ja elämää heikentävät sekä hyvinvointia ja terveyttä vaarantavat ongelmat aiotaan ratkaista. Soitin tänään vielä Tuomi-Logistiikan toimitusjohtaja Vesa Haapamäelle ja keskustelin asiasta hänen kanssaan. Meillä oli hyvä ja asiallinen keskustelu ja lautakunta toiveet tulivat kuulluksi.

Lautakunta edellyttää, että vammaispalvelulain edellyttämät kuljetukset ja niiden tilaus-toimitusketju toimii ja kuljetusten luotettavuus parantuu. Tämä on erityisen tärkeää nyt, kun palveluiden järjestäjä vaihtuu Tampereen kaupungista Pirkanmaan hyvinvointialueelle. Tulen itse seuraamaan tilannetta myös hyvinvointialueen päättäjänä. Sosiaali- ja terveyslautakunta seuraa palveluiden järjestämisen siirtoa keväällä kahdessa kokouksessaan. 17.1. kokouksessamme käsittelemme Tuomi-Logistiikan selvitystä.

Monelta vammaiselta on mennyt luottamus Tuomi-Logistiikkaan. Moni ei enää jaksa myöskään reklamoida palvelun laadusta. Luottamuksen palauttaminen vaatiikin selkeitä parannuksia toimintaan ja muutoksia nykyiseen. Esimerkiksi velvoitekuljettajien määrää on lisättävä, asiakaspalautteisiin on vastattava nopeasti ja puhelinpalveluun tarvitaan lisää henkilökuntaa.

On äärimmäisen huolestuttavaa, että Tuomi-Logistiikka ei tällä hetkellä suoriudu sille asetetuista tehtävistä ja ongelmat ovat pitkäkestoisia. Palveluiden järjestäjän vastuulla on, että vammaisten ihmisten lakisääteiset kuljetuspalvelut toimivat moitteetta. Kuljettaja- ja autopula tai järjestelmävaihdos eivät voi olla jatkuvasti syitä sille, miksi kuljetukset eivät toimi. Tarvitaan ratkaisuja ei enää selittelyjä!

”Kootusti voisi ilmaista, että nyt ei toimi oikein mikään.” vammainen

Johanna Loukaskorpi

sosiaali- ja terveyspalveluiden apulaispormestari

Pirkanmaan hyvinvointialueen valtuutettu, aluehallituksen jäsen

Työllisyyspalveluja toteuttavalle SunUra Oy:lle Vuoden vastuullisuusteko-palkinto

Työllistymistä tukevia palveluita tarjoavalle SunUra Oy:lle myönnettiin marraskuussa 2022 Kasvu Open-kilpailun Vuoden vastuullisuusteko-palkinto. SunUra on Mielen ry:n omistama yhteiskunnallinen yritys. SunUra tuottaa työllisyyden hoitoon liittyviä palveluita, eli esimerkiksi auttaa haastavassa työmarkkina-asemassa olevia ihmisiä omille urilleen. Lisäksi SunUra toteuttaa henkilöstö- ja rekrytointipalveluita.

Yhteiskunnallisen yrityksen merkki on Suomalaisen työn liiton myöntämä virallinen tunnustus, jonka saadakseen yrityksen tulee käyttää suurin osa vuotuisesta liikevoitostaan yhteiskunnallisen tavoitteen edistämiseen. SunUran tapauksessa puolet yrityksen liikevoitosta saa Mielen ry-järjestö.

– Noin kaksisataa yritystä pyrki Kasvu Open -kilpailussa palkintosijoille. Vastuullisuuspalkinto myönnettiin meille työllisyyden hoidon vastuullisista palveluista ja tietysti siitä, että itse liiketoimintamme on hyvällä uralla, eli meillä on taloudelliset ja kasvuun viittaavat mittarit kunnossa, kommentoi SunUran toimitusjohtaja Kimmo Laitinen.

SunUrassa vastuullisuus näkyy arjessa

Laitisen mukaan järjestön omistama yritys toimii eri tavalla kuin jos omistajana olisi esimerkiksi pääomasijoitusyhtiö: päätavoitteena ei ole tehokkuuden ja voiton maksimointi, vaan ihmislähtöisuus. SunUran visio on luoda hyvinvointia edistämällä työllisyyttä, sillä työ lisää hyvinvointia.

– Meilläkin on työntekijöitä monenlaisista taustoista, ja haluamme ennakkoluulottomasti antaa mahdollisuuksia. Vuosittain meidän valmennuspalveluihimme osallistuu noin tuhat asiakasta, ja työllistämme eri yrityksiin satoja asiakkaita vuodessa. Kohtaamme työssä ihmisiä, joilla on monenlaisia haasteita: keskiössä ovat erilaiset mielenterveyden haasteet ja muut terveyteen liittyvät huolet, Laitinen kertoo.

Asiakkaat tulevat SunUran palveluiden piiriin työvoimatoimiston ja kuntien ohjaamina.

Täydellistä työntekijää ei ole

Erilaisia mielenterveyden haasteita on hyvin suurella osalla ihmisistä. Haasteet eivät kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö työllistyminen ja työnteko olisi mahdollista myös niiden kanssa. Laitisen mukaan avoimen kulttuurin luominen työpaikoille on tärkeää – moni työntekijä kokee vaikeaksi puhua esimerkiksi esimiehen kanssa kokemistaan haasteista. Tämä kertoo työpaikkakulttuurista, jossa työntekijät joutuvat pitämään yllä tietynlaista kuorta, mikä voi pahentaa ongelmia.

– Yritysten pitäisi luoda avoin kulttuuri, jossa voi puhua omista haasteistaan ja heikkouksistaan. En ole koskaan kohdannut työntekijää, joka olisi kaikilta osin täydellinen. Meillä kaikilla on omat haasteemme, Laitinen kommentoi.

– Kun omista haasteista ja ongelmista puhumista ei tarvitse vältellä töissä, avoimuus voi edistää myös asioiden paranemista, kun töissä on mahdollista olla vapaasti haasteineen. Monesti ongelmat puhkeavat ja pahenevat juuri siksi, että kuorta täytyy pitää yllä. Tietenkin esimerkiksi sairausloman tarpeen arvioi lääkäri ja asianmukaisen avun hakeminen terveydenhoidosta on tärkeää.

Avoimuuden kulttuurin luominen vaatii paljon sekä työnantajalta että työntekijältä.

– Työnantajan ei tule pelätä mahdollisia eteen tulevia haasteita, vaan niissä kannattaa opetella näkemään positiivisiakin mahdollisuuksia. Oma johtamistapani on kannustava: toivon ihmisten puhuvan heikkouksistaan, että vahvuuksistaan. Etenemme vahvuudet edellä, mutta heikkoudet huomioiden. Toiset eivät esimerkiksi ole luontevimpia esiintyjiä yleisön edessä, mutta heillä on muita vahvuuksia. Myös työntekijän tulee antaa oma panoksensa ja uskaltautua olemaan töissään rehellinen oma itsensä, mikä ei välttämättä ole aina helppoa, Laitinen lisää.

Laitisen mukaan työllisyyden peruspalveluiden tulee olla kunnossa, minkä jälkeen voidaan hioa yksilöllisempiä palvelupolkuja.

– Työllisyyspalveluissa tulisi saada peruspalvelut toimimaan hyvin. Tämän päälle voidaan lähteä rakentamaan yksilöllisiä polkuja. Kun asiakasmäärät ovat hyvin suuria, yksilöllistä ohjausta ei voida riittävästi antaa. Tällä saralla on tehty paljon hyvää työtä ja asioita on saatu kuntoon. Kuulemme kuitenkin työssämme paljon viestejä, että kahteen vuoteen kukaan työllisyyspalveluista ei ole ollut yhteydessä. Yhteydenpidon asiakkaisiin tulisi olla riittävää.

Aktiivinen perheenisä

Kimmo Laitinen mainitsee päästatuksekseen perheenisän.

– Perhe on minulle ensimmäinen prioriteetti kaikessa. Minulla on kaksi poikalasta, vaimo ja kaksi koiraa. Harrastamme ja liikumme paljon. Poikani harrastavat jääkiekkoa, jalkapalloa ja motocrossia. Itse hiihdän, pelaan sulkapalloa, juoksen ja pyöräilen.

– Vaikka harrastamme paljon, se ei ole väkisin puristamista, vaan elämäntapa. Moni on ihmetellyt, eikö aktiviteetteja ole jo liikaa – mutta teemme tätä, koska haluamme, emme pitääksemme tiettyä pintaa yllä. Lapsemmekin ovat innostuneita harrastamisesta. Liikkuvan elämäntavan malli siirtyykin usein lapsiin siten, että sitä lähdetään toteuttamaan omassa itsenäisessä elämässä. Tämä elämäntyyli on myös hyvä vastapaino vaativalle työlle.

Laitinen on kuulunut Hakametsän sosialidemokraatteihin kolmen vuoden ajan. Hän kertoo arvomaailman osuvan yhteen puolueen arvomaailman kanssa. Laitinen on ollut myös kunnallisvaaliehdokkaana ja pyrkinyt eduskuntavaaliehdokkaaksi.

– Nyt on kuitenkin aika, jona luodaan verkostoa. Tulevaisuudessa lasten kasvettua vanhemmiksi, on aikaa politiikallekin enemmän, Laitinen suunnittelee.

Teksti: Milla Zuev

Kuvat: Milla Zuev

PAMin Elisa Penders ja JHL:n Helena Nieminen neuvovat: ”Järjestäydy, vaikuta, äänestä!”

Ammattiliitot valmistautuvat parhaillaan kevään työehtosopimusneuvotteluihin. Samanaikaisesti vuoden 2023 eduskuntavaalit ja niiden lopputulos ovat ay-liikkeen toimijoiden mielessä. Palvelualojen ammattiliitto PAMin Pirkanmaan aluepäällikkö Elisa Penders ja Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n Sisä-Suomen aluepäällikkö Helena Nieminen haluavat niin tes-neuvotteluja kuin eduskuntavaalejakin ajatellen tiivistää liittojensa sanoman kolmeen sanaan: järjestäydy, vaikuta, äänestä.

Politiikka on ihmisten asioiden hoitamista

Helena Nieminen haluaa uusien vaalien alla muistuttaa edellisen oikeistopohjaisen hallituksen tekemistä muutoksista. Hallitus muun muassa puuttui subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen, minkä nykyhallitus on korjannut. Lisäksi julkisten alojen lomarahojen leikkaukset vaikuttivat erittäin paljon yhteiskunnan toimintojen kannalta elintärkeää työtä tekevien ihmisten palkkoihin ja tätä kautta toimeentuloon. Tämän vuoksi niin Nieminen kuin Penderskin toivovat hallituspohjan säilyvän mahdollisimman samana kuin se tällä hetkellä on.

– Mitä politiikka on? Se on ihmisten asioiden hoitamista. Pienten, yksinkertaisten asioiden hoitamista. Äänestäminen on tavalliselle kansalaiselle yksi keino vaikuttaa – toinen on järjestäytyminen. Me ammattiliitoissa teemme yhteiskuntaan vaikuttavaa edunvalvontatyötä ja vaikutamme tätä kautta esimerkiksi lakimuutoksiin, Nieminen vakuuttaa.

Tällä hetkellä PAMin ja JHL:n tärkeä vaatimus on alipalkkauksen kriminalisointi. Tällä hetkellä työnantajien tulee periaatteessa noudattaa universaaleiksi eli yleispäteviksi määriteltyjä työehtosopimuksia – jollainen esimerkiksi kaupan alalla on – mutta alipalkkaus ei silti ole laitonta.

– Toivomme, että alipalkkauksen kriminalisointi menisi läpi. On työnantajia, jotka maksavat jatkuvasti työehtosopimuksen vähimmäispalkkaan nähden huonompaa palkkaa, jättävät lisät maksamatta ja muuten rikkovat työehtosopimuksia. Meillä ei ole käytännössä kuitenkaan keinoja puuttua tähän asiaan muuten kuin yksi työntekijä kerrallaan. Mahdollisuus kanneoikeuteen olisi yksi ratkaisu: usean samassa tilanteessa olevan kesken mahdollistaisi useamman henkilön asian hoitamisen samanaikaisesti. Yhden työntekijän asian hoitaminen ei korjaa koko työpaikan ongelmia. Tällä hetkellä, kun riitelemme kuntoon yhden työntekijän asian, tehdään salassapitosopimus, johon liittyy vaitiolovelvollisuus ja sakkorangaistukset. Näin ihmisiä hiljennetään, ja työpaikka kokonaisuudessaan jää hoitamatta, Penders kommentoi.

Penders ja Nieminen kuvailevat, etteivät ammattiliitot edellisellä hallituskaudella päässeet kehittämään työelämää työntekijöiden näkökulmasta, vaan toiminta keskittyi lähinnä puolustamaan olemassa olevia oikeuksia.

– JHL:n jäsenille edellinen hallituskausi oli hurja. Esimerkiksi kiky-tunnit tarkoittivat käytännössä sataa tuntia vuodessa palkatonta työtä. Olimme neljä vuotta puolustusasemissa. Tällä hallituskaudella asioita on kyllä saatu edistettyä, mutta toivomme, että näin voi jatkua myös seuraavalla kaudella, ettei tarvitse lähteä takaisin puolustuskannalle ja torppauspolitiikkaan, Nieminen toivoo.

– Ihmiset näkevät politiikan kaukaisena asiana, vaikka se oikeasti on todella lähellä omaa arkea, matalan kynnyksen asioita. Eduskunnassa tehtävät päätökset liittyvät kaikkien arkeen. Tässä on kyse syyn ja seurauksen suhteesta, jota äänestämisen merkitystä vähättelevät eivät vaikuta lainkaan tunnistavan, Penders kommentoi.

Järjestäytyminen tuo turvaa

Paitsi äänestämällä, jokainen työtä tekevä ihminen voi vaikuttaa myös liittymällä ammattiliittoon. Ammattiliitto antaa turvaa ja tukea. Liiton jäsenyys on aina salassapitovelvollisuuden alainen asia, eikä se tule esimerkiksi työnantajan tietoon mitään kautta, ellei jäsenyydestä itse kerro. Järjestäytymisvapaus on jokaisen oikeus.

– Meillä on esimerkiksi PAMissa paljon jäseniä, jotka eivät uskalla tuoda työpaikallaan esiin liittoon kuulumista tai työpaikalla tapahtuvia väärinkäytöksiä, tai he tuovat ne esiin vasta työsuhteen päättymisen jälkeen, Penders kommentoi.

Yhteiskuntaamme on luotu riippuvuussuhteita, jotka vaikuttavat rajoittavasti valinnanvapauteen.

– PAMiin kuuluu paljon myös esimerkiksi maahanmuuttajia. Jos heillä ei ole pysyvää oleskelulupaa, tai heidän oleskelulupansa on sidottu työsuhteeseen, he pelkäävät menettävänsä työpaikkansa ja oleskelun perusteensa, jos tuovat työpaikan ongelmat ilmi. Kun luomme sellaisia riippuvuussuhteita, että sinun on pakko tehdä vaikka sellaistakin työtä, jossa sinua kohdellaan huonosti, ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä sitä työtä, Penders pohtii.

Järjestäytyminen on Pendersin ja Niemisen mukaan keino niin tulla tietoiseksi omista oikeuksistaan kuin myös vakuutus sille, että ongelmatilanteissa on asiantunteva yhteisö pitämässä ihmisen puolia. Jotta ammattiliitto voi puuttua työpaikkojen ongelmiin, jäsenen tulee aina ottaa yhteyttä. Muuten he eivät voi tehdä mitään. Liiton asema korostuu erityisesti palvelualoilla. Palvelualoilla on paljon alle kymmenen hengen työyhteisöjä, joissa ei ole luottamushenkilöä. Tällöin luottamushenkilön vastuut kuuluvat käytännössä liitolle. JHL:ssä puolestaan työpaikat ovat pääsääntöisesti suurempia, ja luottamushenkilö on nimetty.

Kaupan alan palkkaneuvottelut jäissä – työehtosopimusneuvottelut alkavat keväällä

Suomessa ollaan voimakkaassa inflaatiossa, jossa lähes kaikki elämisen kustannukset ovat nousussa. Miten käy palkkojen käynnissä olevissa palkkaneuvotteluissa?

– Hiihtokeskuspuolella on jouduttu jo turvautumaan työtaistelutoimenpiteisiin. Kaupan alalla palkkaneuvottelujen olisi jo pitänyt alkaa, mutta työnantajapuoli on ilmoittanut, etteivät he suostu neuvotteluihin ennen kuin muualta saadaan tuloksia aikaan. Jos neuvottelupöytiin ei palata, työehtosopimukset aukeavat tammikuun alussa ja työehtoista lähdetään neuvottelemaan uusiksi alusta saakka. Kaupan ala on merkittävä – se viitoittaa myös sitä, mihin ratkaisuun muilla isoilla aloillamme päädytään, Penders kertoo.

Esimerkiksi ravintola-, kiinteistöpalvelu-, ja turvallisuusalojen neuvottelut ovat myös edessä keväällä, ja kaupan alan ratkaisulla voi olla merkitystä myös näille aloille.

Myyjä on Suomen yleisin ammatti. Kaupan alalla olevat ongelmat ja alipalkkaus vaikuttavat siis laajaan ja naisvaltaiseen ihmisjoukkoon.

– Kaupan alan työsopimus voi olla esimerkiksi viisi tuntia viikossa. Kokoaikaisia sopimuksia on alalla vain vähän. Työnantaja voi tarjota lisätunteja hyvin lyhyellä varoitusajalla ja vuoro voi sijoittua nykyään mihin vuorokaudenaikaan tahansa kauppojen aukioloaikojen vapauduttua. Miten tällaisessa tilanteessa esimerkiksi lasten päivähoito voidaan järjestää, kun päiväkodin tulisi tietää hoitoajat ennakkoon? Penders pohtii.

Penders ja Nieminen näkevät kaupan alan pienet palkat ja heikot työehdot tulonsiirtona työnantajalta yhteiskunnan harteille, sillä käytännössä esimerkiksi ensimmäisen vuoden myyjän palkalla osa-aikaisessa työssä on mahdotonta tulla toimeen. Tällöin joudutaan turvautumaan yhteiskunnan tukiin.

Miksi työntekijöistä ei haluta pitää huolta?

– Kaupan alan työnantajille työntekijät ovat juhlapuheissa heidän suurin resurssinsa. Miksi he eivät sitten halua neuvotella palkoista? Niin kaupan-, kuin ravintola-, kiinteistö-, kuin muillakin aloillamme on työvoimapula, joten yhtälö on ristiriitainen, Penders pohtii.

Penders ja Nieminen myös muistuttavat, että työehtosopimus ei suinkaan määrittele palkan maksimia, vaan sen minimin. Työnantaja voi aina halutessaan maksaa parempaa palkkaa. Moni työnantaja kuitenkin tulkitsee, että parempaa palkkaa ei voida maksaa työehtosopimuksen vuoksi. Tämä ei pidä paikkaansa.

– Työpaikat, joissa työntekijöistä huolehditaan, ja joissa heitä kuullaan esimerkiksi työvuorosuunnittelussa ja vapaapäivätoiveissa, ja joissa heille maksetaan hieman korkeampaa palkkaa, säilyttävät työntekijänsä helposti. Näissä paikoissa vaihtuvuus ei ole suurta ja näihin paikkoihin on jopa tunkua. Siellä missä ei makseta kunnollista palkkaa eikä kuulla tai arvosteta työntekijöitä, ei ole tarpeeksi työntekijöitä. Siellä kukaan ei viihdy, eikä pysy. Työntekijät siirtyvät sinne, missä työtaakka on kohtuullinen, ja missä työntekijää arvostetaan – ja missä arvostus näkyy myös arjen teoissa, eikä vain juhlapuheissa, Penders päättää.

Työ on ajallisesti ja inhimillisesti suuri osa ihmisen elämää. Sen tulee tarjota riittävä toimeentulo, eikä kuitenkaan olla niin kuormittavaa, ettei perheelle tai omille harrastuksille jää jaksamista ja aikaa. Myös näiden asioiden puolesta toimivat ammattiliitot.

Kuva: Milla Zuev

Teksti: Milla Zuev

Lukioihin pääsyä helpotettu Tampereella; ammattioppilaitokset kaipaavat lisää erityisopetusta

Toisen asteen koulutus on ollut valtakunnallisesti murroksessa, kun oppivelvollisuus laajeni koskemaan kaikkia alle 18-vuotiaita vuonna 2021. Tampereella tämä on tarkoittanut ja tarkoittaa edelleen suuria muutostarpeita niin lukio- kuin ammatilliseen koulutukseenkin. Aloituspaikkojen tarve on kasvanut erityisesti lukioissa. Ammatillisen koulutuksen osalta Tampereella on entistä paremmin tiedostettu koulutuksen työelämävastaavuuden ja laadun parantamisen sekä erityisten tukitoimien tarve.

Lukioiden aloituspaikkoja lisätty onnistuneesti

Elinvoiman ja kilpailukyvyn palvelualueen lautakuntien apulaispormestari Pekka Salmen mukaan Tampere on erittäin suosittu opiskelukaupunki. Tampereella lukiota suorittavista 40 prosenttia on alun perin ulkopaikkakuntalaisia.

– Koska uusia lukioita ei oltu pitkään aikaan rakennettu eikä lukioiden aloituspaikkoja lisätty, lukioiden keskiarvorajat olivat nousseet erittäin korkeiksi. Vielä vuosi sitten keväällä lukioon pääsyyn vaadittiin lähes kahdeksan keskiarvo. Me näimme tämän lautakunnassa suurena haasteena. Esimerkiksi pojilla, joilla oppimishalut heräävät usein hieman myöhemmin, oli Tampereella vaikeuksia päästä oman kotipaikkakuntansa lukioon. Tällöin he joutuivat pohtimaan, jäädäkö muuhun koulutukseen Tampereelle, vai lähteäkö kauemmas lukioon, Salmi kuvailee.

Vuosi sitten lautakunnassa pohdittiin, kuinka aloituspaikkoja voidaan lisätä. Niitä lisättiinkin kahdesti. Keväällä 2022 lukiokoulutukseen oli haussa yli 80 paikkaa enemmän kuin edellisvuotena.

– Aloituspaikkoja lisäämällä saimme tehokkaasti laskettua keskiarvorajoja. Esimerkiksi Tampereen teknilliseen lukioon pääsi sisään 7,3:n ja Hatanpään lukioon noin 7,6–7,7:n keskiarvolla. Yhtäkään sellaista lukiota ei enää ollut, jossa sisäänpääsyn raja olisi ollut yhdeksän pinnassa. Tällä saimme aikaan merkittävän parannuksen.

Vuoden 2022 yhteishaussa kaikki lukioiden aloituspaikat eivät täyttyneet, joten seuraavaan yhteishakuun paikkoja ei lisätty. Valmius tähän on kuitenkin koko ajan olemassa. Salmen mukaan yksi mahdollisuus huomattavaan aloituspaikkojen lisäykseen on Pyynikintie 2:n entisen Tekun peruskorjauksessa ja Hatanpään lukion siirtymisessä sen tiloihin Tampereen lyseon lukion peruskorjauksen jälkeen. Rakennukseen on tarkoitus varata tiloja noin 800 oppilaalle.

– Arvio on, että nuorten ikäluokat jatkavat kasvuaan 30-luvulle saakka, minkä jälkeen ne lähtevät taas laskuun. Aloituspaikkojen edelleen lisäämiseen on varauduttu. Haluamme edelleen tarjota mahdollisimman monelle nuorelle mahdollisuuden opiskella lukiossa. Tästä uudistuksesta hyötyvät erityisesti pojat.

Koulua käymättömät nuoret suuri kysymys

Salmen mukaan oppivelvollisuuden laajentaminen uusiin ikäluokkiin näkyy enemmän ammatillisen koulutuksen kuin lukiokoulutuksen puolella. Tampereella, kuten myös valtakunnallisesti, uudistus on tuonut oppivelvollisuuden piiriin huomattavan määrän uusia nuoria.

– Nykyisistä oppivelvollisista nuoremmistakin ikäluokista 15 prosenttia on jäänyt kouluttamatta, eli vaille peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Tampereella uudistuksen toimeenpaneminen on lähtenyt hyvin käyntiin – keskeytyksiä ei enää voi tulla, vaan koulutuksen keskeyttävälle nuorelle on kunnan osoitettava opiskelupaikka. Tällaisia nuoria on tähän saakka ollut noin kymmenen, eli luku on verrattain pieni. Kaikille on löytynyt opiskelupaikka, Salmi kertoo.

Oppivelvollisuuden laajentamisen onnistumista ei kuitenkaan voi mitata ainoastaan numeroilla tai sillä, onko jokaisella nuorella opiskelupaikka paperilla. Nuorten tulisi myös suorittaa tutkinto, johon heillä on suoritusoikeus. Kouluttamattomuus nostaa merkittävästi syrjäytymisvaaraa. Salmi onkin eniten huolissaan siitä, että Tampereella on edelleen noin 100–150 koulua käymätöntä nuorta. Heistä ensimmäiset alkavat tulla täysi-ikäisiksi ja saattavat jättää opiskelun taakseen, eikä enää tässä vaiheessa ole olemassa keinoja pitää heitä koulussa.

– Miten koulua käymättömät nuoret saataisiin motivoitua opiskelusta? Meidän pitäisi lisätä ammatillista erityisopetusta. Jos 10–15 prosenttia peruskoulua käyvistä on erityisen tuen piirissä, ei voida olettaa, että esimerkiksi keskittymis- ja oppimisvaikeudet häviävät kesäloman aikana ennen ammattioppilaitokseen siirtymistä. On kohtuutonta olettaa, että erityisen tuen tarpeessa olevat oppilaat pysyisivät tavallisen opetuksen kyydissä toisella asteellakaan. Toki on jo olemassa pienryhmätoimintaa ja tuki- ja ohjausapua, mutta väitän, että ammatillista erityisopetusta tarvitaan silti enemmän.

Toinen erityisesti ammatillista koulutusta koskettava ongelma liittyy opetuksen laatuun ja työelämävastaavuuteen. Opetuksen laadulla on luonnollisesti tekemistä myös oppilaiden motivaation kanssa.

– Toki on tärkeää saada mahdollisimman moni nuori koulutettua, mutta työelämävastaavuus ja koulutuksen laatu ovat aivan yhtä tärkeitä asioita. On tärkeää, että taidot ja tiedot, joita koulusta saadaan, vastaavat työelämän tarpeita ja että nuoret voivat oikeasti työllistyä saamallaan koulutuksella. Elinkeinoelämältä on tullut paljon huomautuksia siitä, että opetuksen laatu ei ole tarpeeksi hyvää. Tämä on ymmärrettävä viesti. Toisaalta, kun ammatillinen tutkinto kuitenkin kestää kolme vuotta, karkaa työelämä vaatimuksineen jatkuvasti eteenpäin. Yritysten tuleekin tiedostaa oma vastuunsa spesifimpien taitojen ja tietojen antamisesta uusille työntekijöilleen.

Salmi kantaa erityistä huolta heikommista lähtökohdista kouluun tulleista oppilaista ja lähiopetuksen riittävyydestä.

– Lähiopetuksen määrä vaikuttaa suoraan opetuksen laatuun. Oppilaiden taidot pitää saada riittävälle tasolle, jotta heidät voidaan lähettää yrityksiin oppimaan lisää.

– Tavoite, että 100 prosenttia ikäluokasta saataisiin koulutettua, ei varmastikaan tule toteutumaan. Mitä suurempi tuo prosenttiosuus kuitenkin on, sen todennäköisempää on, että nuoret löytävät paikkansa yhteiskunnasta ja työllistyvät. Kouluttamattomat ja kouluista putoavat ovat suuressa syrjäytymisvaarassa, ja heidän saamisensa myöhemmin mukaan yhteiskunnan toimintaan on hyvin vaikeaa. Tästä yhteiskunnalle tuleva taloudellinen lasku on merkittävä, kuten myös inhimilliset murheet, joita syrjäytyminen aiheuttaa. Tämä on myös valtakunnallinen teema, Salmi pohtii.

Oppivelvollisuuden laajentamisen rahoitus ei ole riittävä

Salmi ei koe valtion oppivelvollisuuden laajentamiseen antamaa rahoitusta riittäväksi. Valtio on luvannut kustantaa uudistuksen, mutta tuen tarve ja materiaalikustannukset ovat todellisuudessa korkeampia, kuin mihin rahoitus riittää. Tämäkin koskee erityisesti ammatillista koulutusta.

– Rahoitus tulee selvästi jäljessä siitä, mitä opiskelijamäärien ja tuen tarpeiden kasvu edellyttää. Tredun talous oli viime vuonna noin kaksi miljoonaa euroa miinuksella, ja niin tulee olemaan tänäkin vuonna.

Tilanne on myös epäsuhtainen suhteessa paikkakuntiin, joiden opiskelijamäärät ovat päinvastoin pienentyneet.

– Joillakin paikkakunnilla tilanne on päinvastainen: heille annettava rahallinen tuki ylittää tarpeen. Esimerkiksi viime vuonna Pirkanmaa koulutti 600 nuorta talkoilla, ilmaiseksi. Tähän pitää saada muutos.

Lukioissa rahoituksen tilanne on parempi, mutta ei siltikään Tampereella vastaa tarvetta.

– Kaikki Suomen kunnat osallistuvat lukiokoulutuksen kustannuksiin, oli paikkakunnalla omaa lukiota tai ei. Tämäkään rahoitus ei silti kata kaikkia kustannuksia. Tampereella lukiokoulutus maksaa noin 30 miljoonaa euroa vuodessa, mistä jäämme noin viisi miljoonaa euroa vajaaksi. Asetelma on siinäkin mielessä epäreilu, että 40 prosenttia lukiolaisistamme tulee muualta kuin Tampereelta.

Toisen asteen koulutuksen tulevaisuus Tampereella?

Salmen mukaan toisen asteen koulutuksen kehittäminen on prosessi, joka on aina käynnissä, eikä koskaan valmis. Uudistustarpeiden tiedostaminen on jatkossakin positiivinen asia.

– Toivon, että voimme keksi keinoja siihen, miten koulua käymättömiin nuoriin voidaan reagoida. Tredun johto kyllä ymmärtää ongelman, mutta mitään toimenpiteitä ei vielä ole tehty. On kuitenkin tehty analyysia ja etsitty tapoja muuttaa toimintaa.

– Lukiopuolella aiomme tulevaisuudessakin taata mahdollisimman monelle nuorelle mahdollisuuden lukiokoulutukseen aloituspaikkoja lisäämällä.

– Opetuksen laadun kehittäminen puolestaan on asia, joka ei koskaan tule kokonaan valmiiksi. Työelämä karkaa vaatimuksineen jatkuvasti eteenpäin. Tärkeintä on, että välimatka ei ainakaan enää lisääntyisi, vaikka muutosvauhti onkin nopea, Salmi päättää.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Luottamus

Meillä oli viime viikolla Sara Hildenin museon johtokunnan kokous. Yhtenä jokaisessa kokouksessamme käsiteltävistä asioista on museorakennuksen nykytilanne. Rakennus on ikääntynyt ja tarvitsee peruskorjauksen ennen kuin varoituksina remontin tarpeellisuudesta säännöllisen epäsäännöllisesti ilmenevät kulumisen oireet muuttuvat suuriksi vahingoiksi. Onneksi museon uudisrakennushanke etenee.

Nykyisin käsitellään myös muunlaista nykytilannetta, ei ainoastaan meillä vaan monissa muissakin paikoissa. Mietitään asiakkaiden turvallisuutta mahdollisten sähkökatkojen aikana, katkojen vaikutusta toimintaan, vaikkapa esimerkiksi pääsylippumaksujen palauttamista asiakkaille. Mietitään kyberturvallisuutta, aktivistien toimintaa, kosteuden kondensoitumista ilmastointilaitteisiin mahdollisten sähkökatkojen aikana ja tämän kosteuden aiheuttamia riskejä, kun laitteet taas käynnistetään, varautumista lämpötilan laskuun toimitiloissa ja varastoissa.

Riskit ovat moninkertaistuneet. Normaalit turvallisuussuunnitelmat täydentyvät uusiin uhkiin varautumisella.

Tampereen kaupungilla on hyvät ja yhteneväiset ohjeet, jotka käydään läpi kaikkien kaupungin yksiköiden kanssa, yksiköiden erityisominaisuudet huomioiden. Voimme luottaa siihen, että omistaja pitää yksiköistään mahdollisimman hyvän huolen.

Voimmeko yksilöinä luottaa siihen, että meistä kannetaan huolta? Olemmeko itsemme ja yhteiskunnan rakentamassa turvaverkossa?

Tiedämme, että kotona ja työelämässä menee suhteellisen hyvin, kun omaa edes kohteliaat tai peräti kunnioitusta ja luottamusta osoittavat välit läheisiinsä ja työtovereihinsa. Näinä päivinä työelämässä puhutaan paljon turvallisesta tilasta, käytöstavoista ja siitä miten asioita ilmaistaan vaikeissakin tilanteissa. Todellisuudessa näemme, että näitä asioita ei ole turhaa pohtia: Ohjukset osuivat naapurivaltioon, ihmisoikeusasioita käsitellään nykyhetkessä sodassa, vähemmistökansojen kohtelussa ja urheilussa. Arkielämässä moni vastaava ongelma on piilossa kotien seinien sisäpuolella. On hyvä, että maailma kiinnittää näihin asioihin nyt erityistä huomiota.

Vaalien läheisyys alkaa näkyä politiikan arjessa. Jotkut sahaavat omaan jalkaansa yrittäen epätoivoissaan parantaa tippuneita kannatuslukujaan tai ylpistyvät johtoasemassaan julkisesti laukomaan hätiköityjä johtopäätöksiä, kun maailman todelliset johtajat pitävät kielensä kurissa.

Jokainen voi miettiä, miten tuo nämä asiat omaan elämäänsä – kuinka juuri minä voisin kohdella läheisiäni yhä paremmin, yhdenvertaisesti, luottaen ja kunnioittaen? Miten voin tukea rikkinäistä lähelläni ja antaa hänelle aito kokemus kohdatuksi tulemisesta?

Vaikeassa tilanteessa luottamus punnitaan.

Kirsi-Kaisa Sinisalo

TeM, Sara Hildenin taidemuseon johtokunnan puheenjohtaja,

Tampereen sivistys- ja kulttuurilautakunnan varajäsen

ja juuri valittu Tampereen Tuomikirkkoseurakunnan seurakuntaneuvoston jäsen.

Kaisa Läärästä Tampereen Työväenyhdistyksen toimitusjohtaja

Kaisa Läärä aloitti Tampereen Työväenyhdistyksen toimitusjohtajana marraskuun alussa. Läärän aikaisempi työskentely- ja opiskelutausta on laaja-alainen: hän on työskennellyt Julkisten ja hyvinvointialojen liitossa (JHL) erityisasiantuntijana sekä Tampereen pormestarin yhteysjohtajan tehtävissä. Hänellä on myös pitkä tausta toimittajana.

– Maisterintutkintoni (YTM) on niin sanotusti sisäsuomalainen ulkomaalainen tutkinto – opiskelin englanninkielisessä Media Management-tutkinto-ohjelmassa Tampereen yliopistossa. Tutkinto erikoistui mediayhtiöiden johtamiseen: opiskelimme hallintotieteitä, johtamiskorkeakoulun kursseja, lainsäädäntöä julkiseen sanankäyttöön liittyen, sekä myös päätoimittajan vastuita. Kandidaatintutkinto minulla on tiedotusopista, nykyisestä journalistiikasta. Tätä ennen ehdin opiskella myös puolikkaan kemiantekniikan insinööritutkinnon Tampereen ammattikorkeakoulussa, Läärä kertoo.

– Olen niin sanotusti kuitenkin paljasjalkainen tamperelainen: koen olleeni Helsingissä JHL:ssä lainassa muutaman vuoden, minkä jälkeen palasin kotiin.

Elämä yllättää

Läärä kannustaa tarttumaan elämässä yllättäviinkin mahdollisuuksiin – kuten hän itse pyrkiessään Työväenyhdistyksen toimitusjohtajaksi. Nykyiseen tehtäväänsä Läärän sai hakeutumaan erityisesti kiinnostus yhdistystä kohtaan, sekä oma pitkä tausta ammattiyhdistysliikkeessä ja järjestötoiminnassa.

– Ensin toimin pitkään toimittajan tehtävissä, kunnes eteeni tuli mahdollisuus hypätä pormestarin esikuntaan, ja äkkiä olenkin täällä, Läärä kuvailee.

Läärä on hyvin perehtynyt Työväenyhdistyksen ja Työväentalon historiaan.

– Työväenyhdistys on hyvin vanha, 1800-luvun loppupuolella perustettu yhdistys. Meillä on alusta saakka oltu edistyksellisiä ja eteenpäin katsovia. Esimerkiksi naiset ovat saaneet olla mukana toiminnassa koko yhdistyksen historian ajan.

On hyvä muistaa, että naisen asema Työväenyhdistyksen perustamisen aikoihin poikkesi hyvin paljon nykyisestä.

– Yhdistyksellä on ollut historiansa aikana kirjastotoimintaa, ja on haluttu tarjota kansalaisopistotyyppisiä kursseja. Tällä kaikella on pyritty tamperelaisten arjen parantamiseen.

Itseään kannattaa myös haastaa

Työväentalon kiinteistön omistamiseen ja uuden työtehtävän haltuunottoon liittyvät käytännön asiat tarjoavat uudelle toimitusjohtajalle piristävää haastetta.

– Aina kannattaa hieman haastaa itseään ja kokeilla sellaistakin, mikä on aikaisemman kokemuspiirin ulkopuolella. Työväentalo on vanha kiinteistö, joka kaipaa tällä hetkellä remontteja. Aivan ensimmäisen työviikkoni aikana otin haltuun talon vuosirytmiä hallinnon kannalta. Työ vaatii myös toiminnan ideointia – mitä voimme tarjota esimerkiksi politiikkaklubin kautta. Tilaisuutemme ovat avoimia ja maksuttomia.

Nykyisessä työssään Läärä haluaa panostaa erityisesti siihen, että Tampereen Työväentalo olisi jatkossakin täynnä elämää ja toimintaa.

– Me Työväenyhdistyksessä teemme töitä Työväentalon vuokralaisille ja yhdistyksen jäsenille.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev