Outi Mikkola, 28, on jo monella tavalla yhteiskunnallisen vaikuttamisen konkari: hän on toiminut Demarinuorten liittohallituksessa ja Tampereen Demarinuorten puheenjohtajana, ollut kuntavaaliehdokkaana ja viimeisimpänä tullut valituksi Tampereen Kirkkovaltuustoon sekä Messukylän seurakunnan seurakuntaneuvostoon. Ammatiltaan hän on yhteisöpedagogi ja opiskelee parhaillaan YAMK-tutkintoa yhteisöpedagogiikasta.

Seurakuntavaalien jälkeen Mikkola valittiin Tampereen Kirkkodemareiden puheenjohtajaksi. Nuori puheenjohtaja on jo ottanut uudenlaisia edistysaskeleita tuoreessa työssään: hän pyrkii saavutettavuuteen ja avoimuuteen tiedonsaannissa.

– Perustin ensimmäisenä ryhmällemme verkkokansion, johon tulemme kokoamaan kaikki pöytäkirjamme, päätöksemme ja tietomme. Kaikkien edellisten kausien materiaali on olemassa ainoastaan arkistoituina paperiversioina. Varmasti saisin käsiini nämä tiedot halutessani, mutta tietojen löytyminen järjestettynä yhdestä paikasta lisää avoimuutta ja saavutettavuutta, Mikkola perustelee.

– Nyt voimme esimerkiksi neljän vuoden kuluttua tarkistaa todella helposti missä tahansa, mitä kokouksissa on päätetty.

Arkistokaappeihin lukituista paperipinoista tämä ei toki onnistuisi. Myös ryhmän kaikki tähänastiset tapaamiset on järjestetty etäkokouksina.

– Pyrimme siirtymään nykyaikaan ja digiaikaan, Mikkola visioi.

– Ehkä tämä kertoo minusta ihmisenä: haluan lähteä heti kehittämään toimintatapoja ja miettiä, voisiko asioita tehdä hieman toisella tavalla.

Kirkkovaltuustossa ja seurakuntaneuvostossa tehdään merkittäviä arvovalintoja

Kirkkovaltuusto päättää seurakuntayhtymän keskeisistä asioista: esimerkiksi laatii toimintasuunnitelman ja talousarvion, päättää veroprosentin ja sen, mihin kirkon rahoja suunnataan ja ketkä toimivat tietyissä tärkeissä seurakunnan tehtävissä. Seurakuntaneuvosto puolestaan päättää oman seurakuntansa varojen käytöstä, laatii lausuntoja kirkkovaltuustolle ja johtaa seurakuntansa toimintaa.

Rahojen käyttö on merkittävä arvovalinta.

– Monet kulut ja menot ovat tällä hetkellä todella kovia kaikille ihmisille, mutta erityisesti vähäosaisille. Mikä kirkon rooli tässä on? Autammeko läpi kriiseistä vai olemmeko vain hiljaa ja hyväksymme? Mikkola pohtii.

Seurakunnat kykenevät auttamaan taloudellisissa kriiseissä esimerkiksi diakoniatyön ja ruokajakelujen sekä yhteisruokailujen muodossa.

– Taloudellisen kriisin lisäksi ilmastonmuutos on todella iso kysymys. Paljonko pystymme esimerkiksi tarjottavan ja jaettavan ruoan kautta vaikuttamaan kirkon hiilijalanjälkeen ja miten? Ruokaa jaetaan kuitenkin todella suuria määriä.

Mikkola on ajatellut myös nuoria aikuisia, jotka jäävät usein seurakuntaelämän tarjoamien menojen ulkopuolelle.

– Lapsille järjestetään esimerkiksi loppuunmyytäviä leirejä sekä erilaisia kerhoja eri seurakunnissa. Vanhemmalle väestölle on esimerkiksi kahvitapaamisia ja ruokailuja. Nuorille aikuisille, itseni ikäisille, hieman nuoremmille ja vanhemmille, ei tällä hetkellä oikeastaan ole heille kohdennettua paikkaa tai tilaisuuksia, joihin mennä. Tietenkin jokainen voi mennä tavalliseen jumalanpalvelukseen tai konserttiin, mutta nuoret aikuiset ovat tavallaan väliinputoajien ryhmä seurakunnissa, Mikkola miettii.

Nuorten osallisuutta tukemassa

Mikkolalla on pitkä kokemus erilaisista luottamustehtävistä. Hän on myös päässyt käyttämään koulutustaustansa tuomia taitoja tehtävissään. Luottamustehtävät ovat Mikkolan mukaan kuitenkin sellaisia, jotka oppii vain tekemällä: mukaan itseä kiinnostavaan toimintaan voi lähteä kuka vain.

– Nuorten osallisuuden edistämiseksi paras keino on ottaa nuoret oikeasti mukaan päätöksentekoon. On monia lautakuntia, joiden kokouksissa nuorisovaltuusto saa puhe- ja läsnäolo-oikeuden, mutta ei äänioikeutta. Nuoret ovat näissä lautakunnissa enemmänkin seuraajan osassa kuin aktiivisina osallisina. On aivan eri asia olla oikeasti äänioikeutettu, jonka ääni voi ratkaista jonkin tärkeän asian kuin vain seurata päätöksentekoa sivusta. Nyt voin oman itseni kautta tuoda nuorten ääntä paremmin esiin, Mikkola pohtii.

– Vaalien alla osallistuin erääseen paneelikeskusteluun, jossa oli yli sata nuorta kuuntelemassa. Se on todella suuri määrä. Nuoret ovat kiinnostuneita vaikuttamisesta.

– Meidän ryhmämme on hyvin yhteistyöhenkinen: olemme kokoontuneet omalla porukallamme ja pohtineet kunkin jäsenen kiinnostuksenkohteita sekä vahvuuksia, ja jakaneet eri toimielinpaikkoja näiden perusteella. Ei ole hyvä, jos samoille henkilöille kertyvät kaikki paikat. Demokratia on sitä, että valta ei keskity, vaan se jaetaan.

Eduskuntavaalien alla Mikkola toivoo voivansa edistää ihmisten äänestysaktiivisuutta.

– Odotan sitä, että pääsen keskustelemaan ihmisten kanssa eri tilaisuuksissa. Olet jo silloin demokratian sankari, kun annat oman äänesi ehdokkaalle, jonka valitset. Olen itse hyvä esimerkki siitä, kuinka yksikin ääni merkitsee: kuntavaaleissa olin tasoissa toisen ehdokkaan kanssa varavaltuutetun paikasta, ja asia ratkaistiin arvalla. Toinen henkilö sai varavaltuutetun paikan.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Tampereen kunnallispolitiikan vaikuttajiin ja lopulta kahden tärkeimmän luottamushenkilön joukkoon kuuluneet Pauli Ruoholahti (sd.) ja Seppo Rantanen (kok.) ovat julkaisseet yhteisen poliittisen omaelämänkerran. Kaksikko on määrittänyt kirjan kertomukseksi.

186-senttisen Ruoholahden ja 198-senttisen Rantasen kirja avautuu lukijansa eteen täysin eri tavalla kuin vaikkapa pro gradu -tutkielma tai politiikan tutkijan teos tamperelaisesta kunnallispolitiikasta viimeisen 30 vuoden aikana. Lukija tuntee pääsevän mukaan politiikan kulisseihin ja ryhmähuoneisiin.

– Toimittaja Matti Pitko luki kirjan ennakkoon ja totesi, että ”tämä pitäisi olla jokaisen tamperelaisen peruskoululaisen pulpetissa, Ruoholahti sanoo.

Kaksikon erottaa aate, mutta juuri siksi kirja onkin herkullista luettavaa. Kumpikin on kirjoittanut omat lukunsa kirjaan, mutta he kirjoittivat myös yhdessä joitakin lukuja. Politiikka yhdisti miehet ja 30 vuoden yhteistyö on opettanut tuntemaan toisen ja hänen ajattelunsa.  Kirjassa on huomattavan paljon kuntapoliitikkoja ja valtakunnan tason poliitikkoja, joiden nimet löytyvät sisällysluettelosta.

Ruoholahti pitää mahdottomana, että kirja olisi syntynyt jonkun muun kuin Seppo Rantasen kanssa.

– Ollessamme ryhmyreitä emme koskaan saaneet aikaiseksi kunnon riitaa. Kumpikin tiesi, että kaverin luokse on jossain vaiheessa aina palattava, joten siltojen polttaminen oli turhaa. Kumpikin piti hyvin tärkeänä puhevälien säilymistä, vaikka asioista saatoimmekin olla ajoittain eri mieltä.

Teksti pitää lukijansa otteessaan

Kirjoittamisen aloittamista edelsivät pohdinnat kirjan sisällöstä ja työnjaosta. Pitkän pojat -kirjasta tulikin tekijöidensä näköinen eli oman tuotoksen ohella on myös yhteistyön tuloksena syntynyttä tekstiä muun muassa pormestarimallista ja aseveliakselista.

– Suurin osa kirjasta on kirjoitettu itsenäisesti vailla toisen panosta. Muutaman kohdan kirjoitimme yhteistyönä ja jos näytti siltä, että muistimme asiat eri tavalla, niin kysyin, että kuinka tästä eteenpäin. Seppo vastasi, että teemme kompromissin.

Ruoholahden ja Rantasen kirja on monella tavalla mielenkiintoista luettavaa. Se, että kaksi eri aatemaailmoja edustajaa ja pitkään merkittävää valtaa käyttänyttä henkilöä kirjoittaa omannäköistä ja omakohtaisesti koettua tekstiä pitää lukijan otteessa ja hereillä. Näin ei aina käy, kun asioita tarkastelee ulkopuolinen historioitsija tai politiikantutkija.

Ruoholahti on ollut pois kaupunginvaltuuston salista kymmenen vuotta ja Rantanen neljä vuotta pitempään. Totta kai kaksikko seuraa Tampereen päivänpolitiikkaa, mutta Ruoholahti on pyrkinyt pitämään mielipiteensä itsellään.

Ensimmäisen pormestarin Timo P. Niemisen valinnan myötä ”homma levisi käsiin” Ruoholahden mukaan.

– Vaalitulosta ei enää kunnioitettu vaan sopimalla ja juonimalla diilejä demarit pelattiin ulos. Niemisen jälkeen kahden seuraavan pormestarin kaudella eli Lauri Lylyn ja Anna-Kaisa Ikosen kausilla on palattu demokratiaan. Kaksi suurinta puoluetta ovat jälleen ottaneet vastuun ja heti vaalien jälkeen on tehty pormestarisopimus ja tähän sitoutuneet ovat pitäneet kiinni sopimuksesta, sanoo Ruoholahti.

28 vuotta kaupunginvaltuutettuna ollut Ruoholahti antaa myönteistä palautetta SDP:n ja kokoomuksen valtuustoryhmän johtajille ja valtuutetuille.

– Olen taas kovin luottavainen politiikan tekemiseen Tampereella, sanoo Ruoholahti.

Yhteistyötä ilman akselia

Aseveliakseli, suomalaisen kuntapolitiikan yksi tunnetuimmista termeistä on alkuperäisessä muodossaan ja tarkoituksessaan loppunut. Menneiltä vuosikymmeniltä tuttu asioiden junttaaminen (jyrääminen suomeksi) on aikoja sitten kuopattu ja tilalle on tullut kahden isoimman puolueen pitkään jatkunut yhteistyö paremmin hyväksytyimmillä tavoilla.

Aseveliakseli oli Ruoholahden mukaan oman aikakautensa tuote.

– Yhteistyön henki on vahvana olemassa. Timo P. Niemisen pormestarikauden jälkeen Tampereella palattiin siihen, että kaksi isointa puoluetta kantaa vastuun ja hakee kompromisseja. Kukaan ei pysty yksin päättämään, Ruoholahti sanoo.

Pauli Ruoholahti: kaupunginjohtaja vai pormestari?

– Pormestarimalli ottaa asioiden valmisteluun mukaan luottamushenkilöt jo aikaisessa vaiheessa. Toisin kuin kaupunginjohtaja- tai kuntajohtajamallissa, voivat luottamushenkilöt Tampereella ohjata kehityksen suuntaa kun aiemmin luottamushenkilöt vain hyväksyivät tai hylkäsivät.

Seppo Rantanen-Pauli Ruoholahti: Pitkät pojat, 239 sivua. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2022.

Pitkät pojat -kirjaa on saatavissa Tampereen SDP:n toimistosta Hämeenpuisto 28, 5. kerros. Kirjan hinta on 25 euroa.

Teksti ja kuvat: Ismo Alhoniemi

Jussi Lahtinen on ollut Tampereen asunto- ja kiinteistölautakunnan jäsen yli vuoden ajan. Aiempaa kokemusta poliittisista luottamustehtävistä hänellä ei ollut, mutta hyvinvointivaltiotutkijalle lautakuntatyöskentely on ollut hyvin opettavaista ja luontevaa. Lahtisen väitöskirja hyvinvointivaltion historiasta valmistuu vuoden 2023 aikana.

Tänä vuonna asunto- ja kiinteistölautakunnassa on päätetty Tampereen kaupungin asunto- ja maapolitiikan linjauksista vuosille 2022–2025. Linjauksissa huomioidaan Tampere kasvavana kaupunkina ja kiinnitetään huomiota asumisen ja alueiden laatuun, kohtuuhintaisten asuntojen tuotantoon ja asunnottomuuden hillitsemiseen.

– Lautakunnassa tehdään hyvinkin SDP:n linjan mukaista politiikkaa jo siksi, että meillä on lautakunnan puheenjohtajuus, Lahtinen kommentoi. Pekka Salmi toimii asunto- ja kiinteistölautakunnan puheenjohtajana.

Rakentava tunnelma

– Asunto- ja kiinteistölautakunnassa on hyvin rakentava tunnelma. Olemme saaneet todella hyvin asioita eteenpäin – oikeista ongelmakohdista on päästy ja ollaan pääsemässä yli. Esimerkiksi uusia päiväkoteja on rakennettu vanhojen esimerkiksi homeongelmista kärsineiden tilalle. Vanhoja tiloja on remontoitukin.

Lähiöprojektit ovat yksi aidosti kaupunkilaisille näkyvä asunto- ja kiinteistölautakunnan saavutus.

– Lähiöprojekteissa katsotaan uudistusta kaipaavia asuinalueita kokonaisuuksina. Tähän mennessä projekti on toteutettu Tesomalla. Sinne rakennettiin uusi keskus ja kirjasto. Lisäksi projekti on toteutettu Multisillan ja Peltolammin alueella. Nyt alkamassa on Annala-Kaukajärven alueen parantaminen, Lahtinen kertoo.

– Eräs tärkeä päätöksemme liittyy Tampereen kaupungin omistamien tonttien vuokrien korotuksiin. Tähän saakka vuokrat on tarkistettu 50 vuoden välein, minkä vuoksi vuokra on noussut kerralla moninkertaiseksi. Olemme kehittäneet tonttien vuokrien nousuun porrastuksen, jossa vuokrat edelleen nousevat, mutta järjettömän suuruisia korotuksia ei voi enää tulla, sillä ne nousevat useammin ja maltilla.

– Kohtuuhintainen asuntotuotanto on Tampereelle tärkeää. Joka vuodelle on oma tavoitteensa siitä, miten paljon kohtuuhintaisia asuntoja tulee rakentaa. Tänä vuonna tavoite ollaan lähes saavuttamassa. Olemme kuitenkin keskustelleet siitä, että tämä tavoite pitäisi saavuttaa aina.

Väitöskirja hyvinvointivaltion suuresta kertomuksesta

Lahtisen väitöskirja yhdistelee historiantutkimusta ja kertomuksentutkimusta. Myös Tampereen yliopiston kirjallisuudentutkimuksen oppiaineen henkilökuntaa on ollut antamassa arvokasta tietoa tutkimusta varten. Väitöskirjassa Lahtinen hyödyntää 70-luvun työläiskirjallisuutta; 60- ja 70-lukujen työläiskirjallisuus toimi myös hänen pro gradu -tutkielmansa lähdeaineistona.

– Tutkin väitöskirjassani sitä, minkälaisia suuria hegemonisia kertomuksia Suomessa on ollut, ja minkälaisia vastakertomuksia niille on luotu.

– Aineistonani on ollut työläiskirjallisuus. 70-luku oli työväenliikkeen kulta-aikaa, ja pyrin löytämään tuon ajan kirjallisuudesta vastakertomuksen ”modernisaation kulta-aika” -kertomukselle, että työväenliikkeen suurelle kertomukselle.

Suuret kertomukset tai metakertomukset ovat lähellä uskomuksia ja ideologioita: esimerkiksi usko edistykseen ja hyvinvoinnin kasvuun. Suuret kertomukset voivat olla myös osa poliittista retoriikkaa – niiden avulla voidaan perustella vallankäyttöä.

– Suomessa on puhuttu niin sanotusta hyvinvointivaltioprojektista ja siitä, että hyvinvointivaltio rakennettiin 1970-luvulla. Tutkielmaa tehdessäni kävi ilmi, että itse asiassa 70-luvun työläiskirjallisuudessa ei ole ollut viitteitä kertomukseen hyvinvointivaltioprojektista, vaikka toki hyvinvoinnin ja elintason kasvun kertomus siellä on.

– Suuri suomalainen tarina hyvinvointivaltiosta on luotu 90-luvun laman aikana ja sen jälkeen. Tämä yllätti minut, sillä oletin, että tarinaa olisi jo 70-luvun kirjallisuudessa kerrottu, Lahtinen pohtii.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Paula Virolainen on toiminut Tulevaisuusdemareiden puheenjohtajana pian kolmen vuoden ajan ja vuodenvaihteessa jatkaa neljännelle vuodelleen.

Uudenlaisen ja aktiivisen toiminnan kehittäminen Pirkanmaalla ja Tampereella yhdessä kunnallisjärjestön kanssa, sekä tamperelaisten ja pirkanmaalaisten SDP:n ehdokkaiden tukeminen heidän eduskuntavaalityössään ovat tällä hetkellä Tulevaisuusdemareiden toiminnan painopisteitä.

– Me järjestämme maanantaimarkkinat kerran kuukaudessa. Ihmisten kohtaaminen kasvokkain on erittäin tärkeää: ihmiset saavat purkaa omia ajatuksiaan ja kertoa toiveitaan. Yleensä maanantaimarkkinoilla on aina paikalla SDP:n kansanedustajia, joiden kanssa ihmiset saavat keskustella. Näin ihmiset saavat äänensä kuuluviin eduskunnassakin.

– Olen itse myös Ilmari Nurmisen tukiryhmässä. Puheenjohtajana ja äänestäjänä voin tietenkin antaa oman ääneni vain yhdelle ehdokkaalle, mutta kaikkia muitakin ehdokkaita tuetaan ja heille peukutetaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

Arvojen pohjalta

Paula Virolaiselle sosialidemokratian arvot ovat tärkeitä.

– Tärkeimpiä arvoja minulle ovat oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. Oikeudenmukaisuus ei aina toteudu tässä yhteiskunnassa. Solidaarisuus, yhteisten asioiden hoitaminen ja yhteiskuntavaikuttaminen ovat minulle tärkeitä asioita. Kaikkien näiden arvojen eteen tulee tehdä töitä.

– Lisäksi minulle erittäin tärkeää on perhe. Olen pienviljelijäkodista, ja osa sukulaisistani on toiminut vasemmistopuolueissa. Myös puolueosastosta tulee ikään kuin perhe.

Tulevaisuusdemarien puheenjohtajaksi Virolainen päätyi kuin sattumalta. Aiempaa kokemusta puheenjohtajuudesta sinänsä ei ollut, mutta yhdistystoiminnasta kyllä.

– Puheenjohtajuuden suhteen lähdin opintielle – opiskelin yhteisöpedagogiaa ja yhdistysten johtamista. Muuten minulla on monen vuosikymmenen tausta hoitoalalla ja luottamushenkilönä. Mukaan oli helppo lähteä, kun yhdistystoiminnan perusasioita ei tarvinnut opetella aivan ulkoa, Virolainen kuvailee.

Miten pitkän hoitoalan uran tehnyt näkee terveydenhoidon kriisin?

Nyky-Suomessa moni pohtii, mitä julkiselle terveydenhoidolle on tapahtunut. Päivystykset tulvivat yli, lääkäriaikoja ei saa, puhutaan potilasturvallisuuden vaarantumisesta. Mikä tähän on johtanut?

– Olin 40 vuotta sosiaali- ja terveysalan töissä niin aikuispuolella, perhepäivähoitajana kuin liitoissa luottamusmiehenä ja toimitsijanakin, ennen kuin kymmenen vuotta sitten jäin eläkkeelle. Vaikka itselläni on aina ollut hyvät esihenkilöt, koin luottamusmiehenä toimiessani, että johtamistapa vaikuttaa paljon työhyvinvointiin. Johtaminen ei saisi olla käskyttämistä ylhäältä alas, vaan tasa-arvoista ja oikeudenmukaista.

– Palkkauksesta on puhuttu hoitoalalla todella pitkään, eikä riittämätön palkkaus ole uusi asia.

Sosiaali- ja terveysalalla kiire näyttää lisääntyneen erittäin paljon vuosikymmenten aikana.

– Itse hoitoportaassa toimiessani ihan näin kiire ei ollut. Perhepäivähoidossa olleille lapsille riitti kyllä syliä. Ennen kuluvan vuosituhannen vaihdetta ajasta alkoi olla enemmän pulaa. Silloin siirryin itse aikuispuolelle ja luottamushenkilötoimintaan, enkä enää tehnyt yhtä suorittavaa työtä kuin aikaisemmin, Virolainen muistelee.

– Nykyään sosiaali- ja terveysalan töissä korostuu kiire. Työtehtävät hoidetaan kello kourassa. Sähköisiä apuvälineitä on kehitetty helpottamaan työtä, mutta ne vaikuttavat osin vieneen aikaa kasvokkain kohtaamiselta asiakkaan kanssa. Omana aikanani kirjaukset tehtiin paperilla ja kynällä käsin, ja asiakkaan kanssa keskustelemiselle jäi aikaa. Nyt on tuijotettava ruutua.

Tärkeintä aito kohtaaminen

– Aito läsnäolo, kuunteleminen, on tärkeää. Kuuntelevalle ihmiselle on helppo puhua. Nykyään tähän on harvoin mahdollisuuksia hoitoalan töissä.

– Joulun ja uuden vuoden tervehdyksenä haluan toivottaa kaikille rauhaa maahan, maailmanrauhaa ja hyvää tahtoa toisiaan kohtaan. Toivottavasti SDP:n arvot toteutuvat tänäkin jouluna, ja erityisesti tulevana vuotena. Oikein hyvää joulua kaikille tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti, toivottaa Virolainen.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Vuoden 2023 alusta julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut sekä esimerkiksi pelastustoimi siirtyvät kunnilta ja kuntayhtymiltä pääosin itsehallinnollisten hyvinvointialueiden vastuulle. Pirkanmaan hyvinvointialue tulee olemaan hyvinvointialueista suurin.

SDP on aluevaltuuston toiseksi suurin puolue. SDP:n tavoite on, että uudistus tulee parantamaan ihmisten välistä yhdenvertaisuutta palveluiden saatavuudessa.

Palvelujen piiriin pääsy on turvattava riippumatta varallisuudesta tai asuinpaikasta. Tavoitteena on myös hoitotakuun tiukentaminen siten, että hoitoon pääsy tapahtuu viikossa, mikä pätee myös mielenterveyspalveluihin. Terveydenhoidon palveluiden piiriin on päästävä ilman kohtuutonta jonottamista, ja omaan tilanteeseen tarvittava apu on oltava saatavilla.

Hoitoon päästävä kun hoitoa tarvitsee

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuuston puheenjohtaja, Tampereen kaupunginvaltuutettu ja tulevan Pirkanmaan hyvinvointialueen aluevaltuutettu Atanas Aleksovskin mukaan uudistus olisi voitu toteuttaa jo pari vuosikymmentä sitten.

– Pidän tätä hyvänä ja tarpeellisena muutoksena. Esimerkiksi perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon välillä on aina ollut epäselvyyksiä siitä, mikä kenellekin kuuluu. Uudistuksia on pakko tehdä, jotta riittävä palvelutaso saadaan turvattua, Aleksovski kiteyttää.

Pirkanmaan sairaanhoitopiiri tullaan Aleksovskin mukaan sulauttamaan osaksi hyvinvointialuetta sellaisenaan. Tampereen yliopistollisen sairaalan toimipaikat jatkavat toimintaansa. Lisäksi julkisomisteisten yhtiöiden, kuten Coxan ja Sydänsairaalan palvelut jatkuvat.

– Monet nykyisen sairaanhoitopiirin johtotehtävissä olevat jatkavat myös tulevilla hyvinvointialueilla. Henkilökohtaisesti en usko siirtymisen aiheuttavan merkittäviä ongelmia ja uskon, että siirto tulee sujumaan hyvin.

Sote-uudistuksen tarkoitus on tehostaa hoitoon pääsyn ja hoitojen prosesseja. Lääkäriin ja hoitoon on päästävä nopeasti.

– Toimiva hoitoon pääsy on varmasti kaikkien intressi. Nyt on olemassa paikkoja, joissa lääkäriaikaa ei saa lainkaan.

Hyvinvointialueisiin siirtyminen on prosessi

Pirkanmaa on Aleksovskin mukaan valmistautunut huolellisesti sote-järjestelmän rakenteen uudistukseen. Toisaalta on myönnettävä, että täysin uuden hallinnollisen rakenteen aloittaessa toimintansa ollaan myös uuden edessä: kaikkea eteen tulevaa on mahdotonta ennustaa etukäteen, vaikka tiettyihin haasteisiin osataan jo varautua.

–  Uudistusta kehitetään koko ajan vastaamaan uusiin haasteisiin. Uudistus ei varmasti heti tammikuun alusta lähde toteutumaan valmiina, vaan sitä kehitetään koko ajan. Se on prosessi, joka ei välttämättä heti näy tavalliselle kaupunkilaiselle. Palveluverkko tulee uudistumaan koko valtakunnan tasolla. Meidän on pakko tehdä uudistuksia, jos haluamme ylläpitää hyvinvointivaltiota. Tärkeintä on, että palvelut tulevat olemaan kaikille saatavilla.

Aleksovski uskoo myös, että kuntaa suurempi julkishallinnollinen kokonaisuus, hyvinvointialue ja sen demokraattisilla vaaleilla valittu valtuusto, kykenee vastaamaan esimerkiksi julkisen terveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon haasteisiin tehokkaasti.

– Monella on käsitys, että tilanne vain jatkuisi ennallaan, mutta se ei pidä paikkaansa: muutoksia on luvassa. Muuten järjestelmä ei kestä. Isot hartiat ja henkilömäärät pystyvät vastaamaan haasteisiin paremmin.

– Tulen myös itse tekemään paljon töitä sen eteen, että hyvinvointialueen asukkaat saavat tarvitsemansa palvelut, Aleksovski toteaa.

Aleksovskin mielestä yliopistosairaalan kaikkien toimintaedellytysten turvaaminen – myös lääketieteellisen tutkimustyön – on erittäin tärkeää. Yliopistosairaalan tukeminen on tärkeää myös työvoiman saatavuuden ja erikoisosaamisen säilyttämisen kannalta.

– Lisäksi tärkeää on pitää hoitoalan henkilöstöstämme parempaa huolta. Hoitoalalle on koulutettu paljon henkilöitä, jotka eivät kuitenkaan tee hoitotyötä. On tärkeää saada Suomeen eri tasoista osaamista ja myös saada nämä osaajat pysymään työtehtävissään, Aleksovski tiivistää.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Työllistymistä tukevia palveluita tarjoavalle SunUra Oy:lle myönnettiin marraskuussa 2022 Kasvu Open-kilpailun Vuoden vastuullisuusteko-palkinto. SunUra on Mielen ry:n omistama yhteiskunnallinen yritys. SunUra tuottaa työllisyyden hoitoon liittyviä palveluita, eli esimerkiksi auttaa haastavassa työmarkkina-asemassa olevia ihmisiä omille urilleen. Lisäksi SunUra toteuttaa henkilöstö- ja rekrytointipalveluita.

Yhteiskunnallisen yrityksen merkki on Suomalaisen työn liiton myöntämä virallinen tunnustus, jonka saadakseen yrityksen tulee käyttää suurin osa vuotuisesta liikevoitostaan yhteiskunnallisen tavoitteen edistämiseen. SunUran tapauksessa puolet yrityksen liikevoitosta saa Mielen ry-järjestö.

– Noin kaksisataa yritystä pyrki Kasvu Open -kilpailussa palkintosijoille. Vastuullisuuspalkinto myönnettiin meille työllisyyden hoidon vastuullisista palveluista ja tietysti siitä, että itse liiketoimintamme on hyvällä uralla, eli meillä on taloudelliset ja kasvuun viittaavat mittarit kunnossa, kommentoi SunUran toimitusjohtaja Kimmo Laitinen.

SunUrassa vastuullisuus näkyy arjessa

Laitisen mukaan järjestön omistama yritys toimii eri tavalla kuin jos omistajana olisi esimerkiksi pääomasijoitusyhtiö: päätavoitteena ei ole tehokkuuden ja voiton maksimointi, vaan ihmislähtöisuus. SunUran visio on luoda hyvinvointia edistämällä työllisyyttä, sillä työ lisää hyvinvointia.

– Meilläkin on työntekijöitä monenlaisista taustoista, ja haluamme ennakkoluulottomasti antaa mahdollisuuksia. Vuosittain meidän valmennuspalveluihimme osallistuu noin tuhat asiakasta, ja työllistämme eri yrityksiin satoja asiakkaita vuodessa. Kohtaamme työssä ihmisiä, joilla on monenlaisia haasteita: keskiössä ovat erilaiset mielenterveyden haasteet ja muut terveyteen liittyvät huolet, Laitinen kertoo.

Asiakkaat tulevat SunUran palveluiden piiriin työvoimatoimiston ja kuntien ohjaamina.

Täydellistä työntekijää ei ole

Erilaisia mielenterveyden haasteita on hyvin suurella osalla ihmisistä. Haasteet eivät kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö työllistyminen ja työnteko olisi mahdollista myös niiden kanssa. Laitisen mukaan avoimen kulttuurin luominen työpaikoille on tärkeää – moni työntekijä kokee vaikeaksi puhua esimerkiksi esimiehen kanssa kokemistaan haasteista. Tämä kertoo työpaikkakulttuurista, jossa työntekijät joutuvat pitämään yllä tietynlaista kuorta, mikä voi pahentaa ongelmia.

– Yritysten pitäisi luoda avoin kulttuuri, jossa voi puhua omista haasteistaan ja heikkouksistaan. En ole koskaan kohdannut työntekijää, joka olisi kaikilta osin täydellinen. Meillä kaikilla on omat haasteemme, Laitinen kommentoi.

– Kun omista haasteista ja ongelmista puhumista ei tarvitse vältellä töissä, avoimuus voi edistää myös asioiden paranemista, kun töissä on mahdollista olla vapaasti haasteineen. Monesti ongelmat puhkeavat ja pahenevat juuri siksi, että kuorta täytyy pitää yllä. Tietenkin esimerkiksi sairausloman tarpeen arvioi lääkäri ja asianmukaisen avun hakeminen terveydenhoidosta on tärkeää.

Avoimuuden kulttuurin luominen vaatii paljon sekä työnantajalta että työntekijältä.

– Työnantajan ei tule pelätä mahdollisia eteen tulevia haasteita, vaan niissä kannattaa opetella näkemään positiivisiakin mahdollisuuksia. Oma johtamistapani on kannustava: toivon ihmisten puhuvan heikkouksistaan, että vahvuuksistaan. Etenemme vahvuudet edellä, mutta heikkoudet huomioiden. Toiset eivät esimerkiksi ole luontevimpia esiintyjiä yleisön edessä, mutta heillä on muita vahvuuksia. Myös työntekijän tulee antaa oma panoksensa ja uskaltautua olemaan töissään rehellinen oma itsensä, mikä ei välttämättä ole aina helppoa, Laitinen lisää.

Laitisen mukaan työllisyyden peruspalveluiden tulee olla kunnossa, minkä jälkeen voidaan hioa yksilöllisempiä palvelupolkuja.

– Työllisyyspalveluissa tulisi saada peruspalvelut toimimaan hyvin. Tämän päälle voidaan lähteä rakentamaan yksilöllisiä polkuja. Kun asiakasmäärät ovat hyvin suuria, yksilöllistä ohjausta ei voida riittävästi antaa. Tällä saralla on tehty paljon hyvää työtä ja asioita on saatu kuntoon. Kuulemme kuitenkin työssämme paljon viestejä, että kahteen vuoteen kukaan työllisyyspalveluista ei ole ollut yhteydessä. Yhteydenpidon asiakkaisiin tulisi olla riittävää.

Aktiivinen perheenisä

Kimmo Laitinen mainitsee päästatuksekseen perheenisän.

– Perhe on minulle ensimmäinen prioriteetti kaikessa. Minulla on kaksi poikalasta, vaimo ja kaksi koiraa. Harrastamme ja liikumme paljon. Poikani harrastavat jääkiekkoa, jalkapalloa ja motocrossia. Itse hiihdän, pelaan sulkapalloa, juoksen ja pyöräilen.

– Vaikka harrastamme paljon, se ei ole väkisin puristamista, vaan elämäntapa. Moni on ihmetellyt, eikö aktiviteetteja ole jo liikaa – mutta teemme tätä, koska haluamme, emme pitääksemme tiettyä pintaa yllä. Lapsemmekin ovat innostuneita harrastamisesta. Liikkuvan elämäntavan malli siirtyykin usein lapsiin siten, että sitä lähdetään toteuttamaan omassa itsenäisessä elämässä. Tämä elämäntyyli on myös hyvä vastapaino vaativalle työlle.

Laitinen on kuulunut Hakametsän sosialidemokraatteihin kolmen vuoden ajan. Hän kertoo arvomaailman osuvan yhteen puolueen arvomaailman kanssa. Laitinen on ollut myös kunnallisvaaliehdokkaana ja pyrkinyt eduskuntavaaliehdokkaaksi.

– Nyt on kuitenkin aika, jona luodaan verkostoa. Tulevaisuudessa lasten kasvettua vanhemmiksi, on aikaa politiikallekin enemmän, Laitinen suunnittelee.

Teksti: Milla Zuev

Kuvat: Milla Zuev

Ammattiliitot valmistautuvat parhaillaan kevään työehtosopimusneuvotteluihin. Samanaikaisesti vuoden 2023 eduskuntavaalit ja niiden lopputulos ovat ay-liikkeen toimijoiden mielessä. Palvelualojen ammattiliitto PAMin Pirkanmaan aluepäällikkö Elisa Penders ja Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n Sisä-Suomen aluepäällikkö Helena Nieminen haluavat niin tes-neuvotteluja kuin eduskuntavaalejakin ajatellen tiivistää liittojensa sanoman kolmeen sanaan: järjestäydy, vaikuta, äänestä.

Politiikka on ihmisten asioiden hoitamista

Helena Nieminen haluaa uusien vaalien alla muistuttaa edellisen oikeistopohjaisen hallituksen tekemistä muutoksista. Hallitus muun muassa puuttui subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen, minkä nykyhallitus on korjannut. Lisäksi julkisten alojen lomarahojen leikkaukset vaikuttivat erittäin paljon yhteiskunnan toimintojen kannalta elintärkeää työtä tekevien ihmisten palkkoihin ja tätä kautta toimeentuloon. Tämän vuoksi niin Nieminen kuin Penderskin toivovat hallituspohjan säilyvän mahdollisimman samana kuin se tällä hetkellä on.

– Mitä politiikka on? Se on ihmisten asioiden hoitamista. Pienten, yksinkertaisten asioiden hoitamista. Äänestäminen on tavalliselle kansalaiselle yksi keino vaikuttaa – toinen on järjestäytyminen. Me ammattiliitoissa teemme yhteiskuntaan vaikuttavaa edunvalvontatyötä ja vaikutamme tätä kautta esimerkiksi lakimuutoksiin, Nieminen vakuuttaa.

Tällä hetkellä PAMin ja JHL:n tärkeä vaatimus on alipalkkauksen kriminalisointi. Tällä hetkellä työnantajien tulee periaatteessa noudattaa universaaleiksi eli yleispäteviksi määriteltyjä työehtosopimuksia – jollainen esimerkiksi kaupan alalla on – mutta alipalkkaus ei silti ole laitonta.

– Toivomme, että alipalkkauksen kriminalisointi menisi läpi. On työnantajia, jotka maksavat jatkuvasti työehtosopimuksen vähimmäispalkkaan nähden huonompaa palkkaa, jättävät lisät maksamatta ja muuten rikkovat työehtosopimuksia. Meillä ei ole käytännössä kuitenkaan keinoja puuttua tähän asiaan muuten kuin yksi työntekijä kerrallaan. Mahdollisuus kanneoikeuteen olisi yksi ratkaisu: usean samassa tilanteessa olevan kesken mahdollistaisi useamman henkilön asian hoitamisen samanaikaisesti. Yhden työntekijän asian hoitaminen ei korjaa koko työpaikan ongelmia. Tällä hetkellä, kun riitelemme kuntoon yhden työntekijän asian, tehdään salassapitosopimus, johon liittyy vaitiolovelvollisuus ja sakkorangaistukset. Näin ihmisiä hiljennetään, ja työpaikka kokonaisuudessaan jää hoitamatta, Penders kommentoi.

Penders ja Nieminen kuvailevat, etteivät ammattiliitot edellisellä hallituskaudella päässeet kehittämään työelämää työntekijöiden näkökulmasta, vaan toiminta keskittyi lähinnä puolustamaan olemassa olevia oikeuksia.

– JHL:n jäsenille edellinen hallituskausi oli hurja. Esimerkiksi kiky-tunnit tarkoittivat käytännössä sataa tuntia vuodessa palkatonta työtä. Olimme neljä vuotta puolustusasemissa. Tällä hallituskaudella asioita on kyllä saatu edistettyä, mutta toivomme, että näin voi jatkua myös seuraavalla kaudella, ettei tarvitse lähteä takaisin puolustuskannalle ja torppauspolitiikkaan, Nieminen toivoo.

–  Ihmiset näkevät politiikan kaukaisena asiana, vaikka se oikeasti on todella lähellä omaa arkea, matalan kynnyksen asioita. Eduskunnassa tehtävät päätökset liittyvät kaikkien arkeen. Tässä on kyse syyn ja seurauksen suhteesta, jota äänestämisen merkitystä vähättelevät eivät vaikuta lainkaan tunnistavan, Penders kommentoi.

Järjestäytyminen tuo turvaa

Paitsi äänestämällä, jokainen työtä tekevä ihminen voi vaikuttaa myös liittymällä ammattiliittoon. Ammattiliitto antaa turvaa ja tukea. Liiton jäsenyys on aina salassapitovelvollisuuden alainen asia, eikä se tule esimerkiksi työnantajan tietoon mitään kautta, ellei jäsenyydestä itse kerro. Järjestäytymisvapaus on jokaisen oikeus.

– Meillä on esimerkiksi PAMissa paljon jäseniä, jotka eivät uskalla tuoda työpaikallaan esiin liittoon kuulumista tai työpaikalla tapahtuvia väärinkäytöksiä, tai he tuovat ne esiin vasta työsuhteen päättymisen jälkeen, Penders kommentoi.

Yhteiskuntaamme on luotu riippuvuussuhteita, jotka vaikuttavat rajoittavasti valinnanvapauteen.

– PAMiin kuuluu paljon myös esimerkiksi maahanmuuttajia. Jos heillä ei ole pysyvää oleskelulupaa, tai heidän oleskelulupansa on sidottu työsuhteeseen, he pelkäävät menettävänsä työpaikkansa ja oleskelun perusteensa, jos tuovat työpaikan ongelmat ilmi. Kun luomme sellaisia riippuvuussuhteita, että sinun on pakko tehdä vaikka sellaistakin työtä, jossa sinua kohdellaan huonosti, ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä sitä työtä, Penders pohtii.

Järjestäytyminen on Pendersin ja Niemisen mukaan keino niin tulla tietoiseksi omista oikeuksistaan kuin myös vakuutus sille, että ongelmatilanteissa on asiantunteva yhteisö pitämässä ihmisen puolia. Jotta ammattiliitto voi puuttua työpaikkojen ongelmiin, jäsenen tulee aina ottaa yhteyttä. Muuten he eivät voi tehdä mitään. Liiton asema korostuu erityisesti palvelualoilla. Palvelualoilla on paljon alle kymmenen hengen työyhteisöjä, joissa ei ole luottamushenkilöä. Tällöin luottamushenkilön vastuut kuuluvat käytännössä liitolle. JHL:ssä puolestaan työpaikat ovat pääsääntöisesti suurempia, ja luottamushenkilö on nimetty.

Kaupan alan palkkaneuvottelut jäissä – työehtosopimusneuvottelut alkavat keväällä

Suomessa ollaan voimakkaassa inflaatiossa, jossa lähes kaikki elämisen kustannukset ovat nousussa. Miten käy palkkojen käynnissä olevissa palkkaneuvotteluissa?

– Hiihtokeskuspuolella on jouduttu jo turvautumaan työtaistelutoimenpiteisiin. Kaupan alalla palkkaneuvottelujen olisi jo pitänyt alkaa, mutta työnantajapuoli on ilmoittanut, etteivät he suostu neuvotteluihin ennen kuin muualta saadaan tuloksia aikaan. Jos neuvottelupöytiin ei palata, työehtosopimukset aukeavat tammikuun alussa ja työehtoista lähdetään neuvottelemaan uusiksi alusta saakka. Kaupan ala on merkittävä – se viitoittaa myös sitä, mihin ratkaisuun muilla isoilla aloillamme päädytään, Penders kertoo.

Esimerkiksi ravintola-, kiinteistöpalvelu-, ja turvallisuusalojen neuvottelut ovat myös edessä keväällä, ja kaupan alan ratkaisulla voi olla merkitystä myös näille aloille.

Myyjä on Suomen yleisin ammatti. Kaupan alalla olevat ongelmat ja alipalkkaus vaikuttavat siis laajaan ja naisvaltaiseen ihmisjoukkoon.

– Kaupan alan työsopimus voi olla esimerkiksi viisi tuntia viikossa. Kokoaikaisia sopimuksia on alalla vain vähän. Työnantaja voi tarjota lisätunteja hyvin lyhyellä varoitusajalla ja vuoro voi sijoittua nykyään mihin vuorokaudenaikaan tahansa kauppojen aukioloaikojen vapauduttua. Miten tällaisessa tilanteessa esimerkiksi lasten päivähoito voidaan järjestää, kun päiväkodin tulisi tietää hoitoajat ennakkoon? Penders pohtii.

Penders ja Nieminen näkevät kaupan alan pienet palkat ja heikot työehdot tulonsiirtona työnantajalta yhteiskunnan harteille, sillä käytännössä esimerkiksi ensimmäisen vuoden myyjän palkalla osa-aikaisessa työssä on mahdotonta tulla toimeen. Tällöin joudutaan turvautumaan yhteiskunnan tukiin.

Miksi työntekijöistä ei haluta pitää huolta?

– Kaupan alan työnantajille työntekijät ovat juhlapuheissa heidän suurin resurssinsa. Miksi he eivät sitten halua neuvotella palkoista? Niin kaupan-, kuin ravintola-, kiinteistö-, kuin muillakin aloillamme on työvoimapula, joten yhtälö on ristiriitainen, Penders pohtii.

Penders ja Nieminen myös muistuttavat, että työehtosopimus ei suinkaan määrittele palkan maksimia, vaan sen minimin. Työnantaja voi aina halutessaan maksaa parempaa palkkaa. Moni työnantaja kuitenkin tulkitsee, että parempaa palkkaa ei voida maksaa työehtosopimuksen vuoksi. Tämä ei pidä paikkaansa.

–  Työpaikat, joissa työntekijöistä huolehditaan, ja joissa heitä kuullaan esimerkiksi työvuorosuunnittelussa ja vapaapäivätoiveissa, ja joissa heille maksetaan hieman korkeampaa palkkaa, säilyttävät työntekijänsä helposti. Näissä paikoissa vaihtuvuus ei ole suurta ja näihin paikkoihin on jopa tunkua. Siellä missä ei makseta kunnollista palkkaa eikä kuulla tai arvosteta työntekijöitä, ei ole tarpeeksi työntekijöitä. Siellä kukaan ei viihdy, eikä pysy. Työntekijät siirtyvät sinne, missä työtaakka on kohtuullinen, ja missä työntekijää arvostetaan – ja missä arvostus näkyy myös arjen teoissa, eikä vain juhlapuheissa, Penders päättää.

Työ on ajallisesti ja inhimillisesti suuri osa ihmisen elämää. Sen tulee tarjota riittävä toimeentulo, eikä kuitenkaan olla niin kuormittavaa, ettei perheelle tai omille harrastuksille jää jaksamista ja aikaa. Myös näiden asioiden puolesta toimivat ammattiliitot.

Kuva: Milla Zuev

Teksti: Milla Zuev