Jenny Vaara on siirtymässä yhdyskuntalautakunnan varsinaiseksi jäseneksi kesäkuun alusta alkaen. Aikaisemmin hän on ollut yhdyskuntalautakunnassa Leena Heinon varajäsenenä. Vaara haluaa vaikuttaa lautakunnassa erityisesti siihen, että erilaisilla liikkujilla olisi turvalliset ja hyvät mahdollisuudet liikkua kaupunkiympäristössä.

– Yhdyskuntalautakunnan ympäristö- ja rakennusjaostossa toimiessa huomasi konkreettisesti, kuinka suuri merkitys kaavalla on, kun määritetään sitä, minkälaisia uusia rakennuksia Tampereelle rakennetaan. Kaava kattaa koko meitä ympäröivän alueen: teistä puistoihin ja julkisiin rakennuksiin. Yhdyskuntalautakunnassa työskennellessä pystyy vaikuttamaan suuntaan, johon Tampere kehittyy.

Oulusta kotoisin oleva, kolme vuotta Tampereella asunut Vaara kertoo liikkuneensa kaupungeissa aina paljon jalan tai pyörän selässä.

– Olen aina ollut kiinnostunut siitä, miten kaupungeissa suunnitellaan ihmisen kokoisia ympäristöjä: miten paikasta toiseen pääsee ja millainen on kaupungin matala taso, eli puistoalueet, joita ei ole tarkoitettu autojen käyttöön, sekä esimerkiksi kaupat ja kivijalkaliikkeet. Ylipäätään kiinnostavia ovat kaikki isot julkiset rakennushankkeet, kuten koulut. Koulut olivatkin ensimmäisiä kiinnostuksen kohteitani: se, minkälaista reittiä kouluun tullaan ja millainen on itse kouluympäristö.

Tampere on tiivistyvä kaupunki, jonne rakennetaan kaiken aikaa uusia alueita ja lisää jo rakennetuille alueille. Miten Tampereesta rakennetaan samaan aikaan viihtyisää kaupunkia?

– Puistot, viheralueet ja puut on tärkeää säilyttää. On tärkeää, että kaupunkilaisilla on mukavia ajanviettopaikkoja, jotka eivät kesällä myöskään ole paahteisen kuumia. Yksi hyvä esimerkki onnistuneesta viihtyisän ympäristön luomisesta on kaupunkilaisten käytössä oleva Ranta-Tampellan alue.

Ranta-Tampellassa on esimerkiksi kävelyreittejä ja katettuja istumapaikkoja. Lisäksi alueelta lähtee kävelijöille ja pyöräilijöille tarkoitettu Näsinsilta kohti Särkänniemeä.

Pyöräily on nopea tapa liikkua, jos reitit on suunniteltu hyvin

Oulussa ei tunneta kausipyöräilyä: niinpä ympäri vuoden pyöräilevä Vaara oli hämmentynyt, kun Tampereelle muutettuaan huomasi, että ilmojen viiletessä ihmiset luopuivat pyöräilystä. Vaara itse yrittää pyöräillä niin paljon kuin mahdollista ja puhuu mielellään pyöräilyn puolesta. Vaara oli myös vapaaehtoisena järjestämässä perhepyöräilysuunnistusta Pyöräilyviikolla 5.–14.5. Monilla pyöräilykausi alkaa keväällä, ja perheet lähtivätkin tapahtumaan mukaan innoissaan.

– Pyöräily on helppo tapa liikkua paikasta toiseen etenkin lyhyillä välimatkoilla. Kaupungissa suurin osa välimatkoista on alle viiden tai kahden kilometrin mittaisia. Nämä on todella helppo kulkea julkisilla tai pyöräillen. Pyöräily on nopeakin tapa, jos vain reitit on suunniteltu sujuviksi.

Leena Heino kertoi haastattelussaan, että yli kilometrin matkalle ihmiset valitsevat kulkuvälineeksi kuitenkin useimmiten auton.

Talvellakin tosiaan voi pyöräillä: tähänkin kannustettiin kuluneena talvena Tampereella.

– Talvella Tampereella otettiin uutena käyttöön talviagenttitoiminta. Talviagentit ilmoittivat viikkotasolla siitä, miten talvikunnossapito oli milläkin alueella onnistunut pyöräilijän ja jalankulkijan kannalta. Tämän kaltaiset konkreettiset asiat vaikuttavat talvikunnossapidon laatuun ja kannustavat siihen, etteivät ihmiset talvellakaan lopettaisi liikkumista.

– Yhdyskuntalautakunnassa aion edistää kävelyn ja pyöräliikenteen edellytyksiä pyrkimällä vaikuttamaan siihen, että liikennesuunnitelmat ja uudet kaavat huomioisivat eri kulkumuodoilla liikkuvia. Risteysalueilla tulisi olla helppo tunnistaa, kuka on kääntymässä. Voidaan pohtia, käytetäänkö esimerkiksi punaista asfalttia, josta pyörätien tunnistaa helposti, ja joka auttaa autoilijaa havaitsemaan pyöräilijän. Taajamassa on hyvä pohtia myös liikennenopeutta ja voisiko sen kautta mahdollistaa sen, että pyöräilijät voisivat turvallisemmin ajaa ajoväylillä.

Työnantajat voivat tukea pyöräilyä

Vaaran oma työmatka Tampereen yliopiston Hervannan kampukselle on seitsemän kilometrin mittainen. Jos työpaikalla ei olisi kunnollisia mahdollisuuksia peseytymiseen, voisi työmatka taittua pyörän sijasta esimerkiksi ratikan kyydissä. Pyöräily on kuitenkin hyvää liikuntaa ja vaikuttaa tätä kautta vaikkapa työntekijöiden terveyteen ja kokonaishyvinvointiin.

– Meidän työpaikallamme otettiin käyttöön pyöräilyetu loppuvuodesta 2022. Monet tuttavapiirissäni miettivätkin, hankkisivatko sähköpyörän tämän edun kautta. Usein valitaankin kulkuvälineeksi jo pyörä auton sijaan.

Pyöräetu otettiin käyttöön Suomessa noin kaksi vuotta sitten. Pyöräetua saa vuosittain 1200 euroon saakka, ja sitä voi käyttää niin pyörän huoltoon kuin uuden hankkimiseenkin. Pyöräetu on veroetu: jos sen kautta hankkii pyörän, säästää noin 20–30 prosenttia sen hankintahinnasta. Etu oli suosittu jo ensimmäisenä käyttöönottovuotenaan ja sen suosion odotetaan nousevan.

Pyöräily on hyvää liikuntaa ja vaikuttaa tätä kautta työntekijöiden terveyteen ja kokonaishyvinvointiin. Pyöräilyn tukeminen voikin paitsi tukea työntekijöiden terveyttä, myös näkyä pitkällä tähtäimellä pienempinä sairauspoissaolokustannuksina.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Tampereella astuivat voimaan joukkoliikenteen hinnankorotukset toukokuun ensimmäisenä päivänä. Korotusten taustalla on joukkoliikenteen kustannusten nousu noin kymmenellä prosentilla, ja ne tarkoittavat käytännössä viiden prosentin korotuksia tiettyihin lipputuotteisiin.  

Hintoja olisi korotettu jo aiemmin, mutta henkilökuljetuspalvelujen väliaikainen vapautuminen arvonlisäverosta alkuvuonna lykkäsi korotusten voimaan astumista muutamalla kuukaudella.  

– Viiden prosentin hinnankorotus kohdistuu aikuisten, nuorten ja lasten ikäryhmissä 2–3 vyöhykkeen arvolippuihin sekä 30, 90 ja 360 vuorokauden kausilippuihin. Noin 90 prosenttia Nysse-alueen liikenteestä tehdään näillä lipputyypeillä, kertoo Tampereen joukkoliikennelautakunnan varapuheenjohtaja Inna Rokosa.  

Korotuksista päätettiin ensimmäisenä kaupunginvaltuuston talousarviokokouksessa, ja joukkoliikennelautakunta käsitteli asian myöhemmin erikseen. Rokosa uskoo monen pystyvän ymmärtämään tilanteen, vaikka ratkaisu ei ole kenenkään mielestä miellyttävä.  

– Korotusten taustalla on joukkoliikenteen ostokustannusten kasvu, mikä on pakottanut nostamaan joukkoliikenteen hintoja. Itse lähtökohtaisesti vastustan joukkoliikenteen hinnankorotuksia ja mieluummin madaltaisin hintoja – mikä olisi parasta ympäristön ja pienituloisten kannalta, Rokosa lisää.  

Mikäli lippuhintoja ei olisi nostettu, olisi ollut mahdollista päätyä palvelun laadun heikentämiseen. Rokosa kertoo SDP:n käyneen runsaasti keskustelua aiheesta.  

Sosiaalinen näkökulma mukaan joukkoliikenteeseen 

Rokosa pitää erikoisena sitä, että ainakin Tampereella joukkoliikennettä koskevassa päätöksenteossa tunnutaan unohtavan sosiaaliset näkökohdat. Vaikka lippuhinnat nousevat, tulisi mahdollisuus liikkumiseen kuitenkin taata kaikille, koska se on välttämättömyys.  

– Joukkoliikennettä ajatellaan helposti vain siitä näkökulmasta, että se on joukkoliikennettä, eikä siinä tarvitse ajatella sosiaalisia näkökulmia, Rokosa pohtii.  

– Minusta pitäisi ajatella. Ihmisten hyvinvointiin ja toimeentuloon liittyvät asiat pitäisi huomioida kaikkialla, eikä olettaa ainoastaan sosiaalipalveluiden asiaksi. Ihmisen hyvinvointiin vaikuttaa niin moni asia, ja tuntuisi erikoiselta, jos se politiikassa supistettaisiin vain tiettyjen tahojen asiaksi.  

Rokosa kertoo tapauksesta, jossa lastenvaunujen kanssa kulkemisesta aiottiin tehdä maksullista, sillä maksuttomuus oli lähtökohtaisesti perustunut turvallisuuskysymyksiin eikä sosiaalisiin kysymyksiin. Ei ollut turvallista lähteä bussin etuosaan maksamaan matkaa ja jättää lastenvaunuja vartioimatta. Pari vuotta sitten maksupäätteet tuotiin kuitenkin monien bussien keskiovien läheisyyteen, jolloin tämä ongelma poistui.  

– Tuolloin saimme tämän ehdotuksen torpattua. Jos tästä maksuttomuudesta olisi luovuttu, ei matkaraha mistään muualtakaan olisi lapsiperheille tullut. Tuolloin maksullisuuteen siirtymistä perusteltiin esimerkiksi sillä, että joukkoliikenteen ei kuulu olla sosiaalipalvelu. Lopputulos oli kuitenkin parempi kuin lähtötilanne: nykyään myös rollaattorin kanssa saa kulkea maksutta joukkoliikenteessä, mikä ei ennen ollut mahdollista.   

Onneksi ihmisten erilaiset sosiaaliset asemat huomioidaan edelleen myös esimerkiksi lasten ja nuorten sekä opiskelijoiden ja senioreiden lipputuotteiden alempina hintoina aikuisten hintoihin nähden.  

– Korotus ei myöskään vaikuttanut mobiililipun tai lähimaksun hintaan. Myös vaihtoaika on Tampereella pitkä, 90 minuuttia, Rokosa lisää.  

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Arseniy Lobanovskiy, 30, muutti Venäjältä Suomeen, Tampereelle, kahdeksan vuotta sitten. Tampereelle hänet toivat oma ja puolison opiskelupaikka – Suomeen puolestaan yhteiskunta, jossa itseään saa ilmaista vapaammin kuin Venäjällä.  

– Valmistuin Tampereen yliopistosta yhteiskuntatieteiden maisteriksi vuonna 2017, minkä jälkeen työskentelin valtio-opin väitöskirjatutkijana Turussa. Tällä hetkellä etsin töitä ja puolisoni työskentelee arkkitehtina, Lobanovskiy kuvailee elämäntilannettaan.  

– Venäjän autoritäärisen hallinnon alla ja konservatiivisessa yhteiskunnassa oli vaikea elää. Halusin muuttaa maahan, jossa voin ilmaista itseäni vapaasti ja osallistua myös poliittiseen toimintaan ilman, että minun tarvitsee pelätä, mitä perheelleni tai itselleni voisi tapahtua. Olisi todella vaikeaa olla edistyksellinen sosialidemokraatti Venäjällä. Siellä pääsy kaikenlaisen päätöksenteon piiriin on todella vaikeaa verrattuna Suomeen.  

Molemmat suomen viralliset kielet hyvin taitava nuori mies onkin aktiivinen Finlands Svenska Socialdemokraterissa (FSD) ja on ollut niin puheenjohtajana kuin varapuheenjohtajanakin Demarinuorten ruotsinkielisessä siivessä (Finlands Svenska Unga Socialdemokrater). Tällä hetkellä hän istuu FSD:n hallituksessa ja pyrkii piirikokouksessa jatkokaudelle.  

Tampereella Lobanovskiy on ollut ehdolla niin kunta- kuin aluevaaleissakin. Hänelle erityisesti ulkomaalais- ja työläistaustaisten oikeudet Suomessa ovat tärkeitä teemoja.  

Rakenteellinen rasismi on tosiasia Suomessa 

Suomen ja Venäjän kaksoiskansalainen Lobanovskiy kertoo, ettei itse ole työnhakunsa aikana kohdannut taustaansa liittyvää syrjintää, mutta tunnistaa ongelman olemassaolon.  

– Seuraan julkista keskustelua ja sosiaalisen median keskusteluja aiheesta ja näyttää siltä, että moni on kokenut taustastaan johtuvaa syrjintää. Tämä vaikuttaa lähinnä kulissien takana siten, että ihonväri tai toinen ensimmäinen kieli kuin suomi vaikuttaa työnsaantiin tai haastattelukutsun saamiseen. Rakenteellinen rasismi on todellinen ilmiö, mutta sitä on vaikea todistaa. Kukaan työnantaja ei kerro suoraan, että hakija jäi palkkaamatta ulkomaalaistaustansa vuoksi.  

Lobanovskiy tunnistaa myös erityisesti venäläisiin kohdistuvan syrjinnän Suomessa.  

– Toiseen kansalaisuuteeni kohdistuvaa syrjintää en ole itse kokenut, mutta olen huolissani siitä suunnasta, johon olemme matkalla. Kiinnitin esimerkiksi huomiota artikkeliin, jossa kerrottiin Venäjän ja Suomen kaksoiskansalaisen hakeneen työtä Kelasta, mutta hänen työnsaantinsa jääneen kiinni turvallisuusselvityksestä. Toinen esimerkki syrjinnästä on Voice of Finland -kohu, jossa venäläistaustainen henkilö suljettiin ulos kilpailusta toisen kansalaisuutensa vuoksi.  

– Näistä tapauksista on syytä olla huolissaan. Venäjän kansalaisuus ei ole todellinen kielteinen tekijä Suomen instituutioissa työskennellessä. Kaikki venäläistaustaiset henkilöt eivät ole vaarassa joutua minkäänlaisen painostuksen kohteiksi Venäjän taholta. Meillä Suomessa on myös suojelupoliisi, joka voi aina seurata tilannetta ja puuttua siihen. Ennaltaehkäisevä ulossulkeminen on väärin, Lobanovskiy vakuuttaa.  

Perussuomalaisten maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa vastenmielisiä ehdotuksia  

Lobanovskiy ilmaisee huolensa käynnissä olevia hallitusneuvotteluita kohtaan. Mikäli Suomeen tulee oikeistohallitus, hän pelkää tällaisen hallituksen tuovan Suomeen heikennyksiä niin työntekijöitä kuin ulkomaalaistaustaisiakin kohtaan.  

– Mielestäni tilanne on erittäin huolestuttava ja monimutkainen. Perussuomalaisten laatimassa, tänä vuonna julkaistussa maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa on paljon vastenmielisiä ehdotuksia siitä, miten ulkomaalaistaustaisten asemaa pitäisi heidän mielestään heikentää. Perheenyhdistämistä pitäisi heidän mielestään vaikeuttaa, samoin Suomessa opiskelevien toimeentuloedellytyksiä.  

– Ohjelmassa on esimerkiksi kohta, jossa kaksoiskansalaisuutta ehdotetaan mahdolliseksi vain niille maahanmuuttajille, joiden toinen kotimaa on OECD-maa. Jos perussuomalaisessa Suomessa voisi muuttaa lakia myös retrospektiivisesti, kuten he varmasti haluavat, vaikuttaisi tämä myös jo myönnettyihin kansalaisuuksiin. Tämä vaikuttaisi kymmeniintuhansiin kaksoiskansalaisiin.  

Perussuomalaiset on julkisuudessakin ehdottanut Suomeen töihin tulemisen ehdoksi vähintään 3000 euron kuukausituloja. Suuri osa syntyperäisistä suomalaisistakaan ei yllä tähän.  

– Tällaisen ehdotuksen toteutuminen sulkisi pois Suomeen tulon mahdollisuudet monilta aivan kunnon ihmisiltä, joilla on osaamista ja halua osallistua yhteiskuntaan. Se on syrjintää. Toimeentuloedellytyksen pitäisi päinvastoin olla nykyistäkin matalampi, sillä esimerkiksi Intiasta, Venäjältä, Ukrainasta tai Afrikan maista tuleville voi olla täysin mahdotonta säästää niin paljoa rahaa, että Suomeen tulo olisi heille mahdollista. Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän on oltava valmis vastustamaan tällaista kehitystä lujasti.  

Lobanovskiy muistuttaa myös Ruotsin ja Tanskan maahanmuuttopolitiikkojen tiukennuksista sellaisten hallitusten aikana, joissa johdossa ovat olleet nationalistiset ja oikeistolaiset puolueet.  

– Meidän tiemme ei voi olla Tanskan eikä Ruotsin tie. Meillä täytyy olla oma tiemme.  

SDP:n rohkeasti haastettava syrjivää maahanmuuttopolitiikkaa 

Jos SDP jää hallituksen ulkopuolelle ja toimii oppositiosta käsin, mitä mahdollisuuksia puolueella on vaikuttaa tähän kehitykseen?  

– SDP:n on rohkeasti haastettava perussuomalaisten tarjoamaa rasistista ja valheisiin perustuvaa maahanmuuttopolitiikkaa omalla selkeästi ihmisoikeuksiin nojaavalla ja työläisiä puolustavalla linjallaan. Työläisillä tarkoitan tässä kaikkia työssäkäyviä ja työhön pyrkiviä, myös ulkomaalaistaustaisia ja heitä, jotka eivät ole Suomen kansalaisia.  

Lobanovskiyn mukaan moni asia ulkomaalaistaustaisten asemassa Suomessa kaipaa korjausliikettä.  

– Tällä hetkellä moni ulkomaalaistaustainen on suljettu kokonaan pois sosiaaliturvajärjestelmästä. Tässä tilanteessa on esimerkiksi moni opiskelija. Moni myös tekee raskasta työtä esimerkiksi ruokalähettinä, tai vaihtoehtoisesti jää ilman työtä taustan, nimen tai ihonvärin vuoksi, jolloin heillä ei ole mitään mahdollisuuksia tulla Suomessa toimeen. SDP:n pitäisi toimia sen eteen, että pääsy toimeentuloetuuksien piiriin laajennettaisiin kaikille Suomessa pysyvästi asuville. 

Ongelmia aiheuttaa myös kieli ja panostukset sen opettamiseen – monella tavalla.  

– Tampereellakin asuu tuhansia vieraskielisiä, joilla on lapsia. Näillä lapsilla ei kuitenkaan välttämättä ole pääsyä oman äidinkielen opetukseen, koska siihen ei panosteta rahaa. Rahoitus riippuu paitsi kuntaverosta, myös valtiosta. Toisaalta mediassakin on noussut esiin se ongelma, että jos koululaisen toinen tai ensimmäinen äidinkieli onkin suomi tai ruotsi ja lisäksi hän puhuu jotakin toista kieltä, hänet ohjataan jo koulun alkutaipaleella S2-opetukseen. Tämä heikentää heidän mahdollisuuksiaan päästä korkeakouluopintoihin myöhemmin. Näin ihmisiä ohjataan matalapalkka-aloille. Tähän on saatava muutos. Jos lapsi puhuu niin suomea tai ruotsia kuin jotain muutakin kieltä, hänen on päästävä äidinkielenopetuksen piiriin. 

Lobanovskiy muistuttaa, että Suomessa asuu paljon iäkkäitä vieraskielisiä, jotka tarvitsisivat palveluita omalla äidinkielellään esimerkiksi terveydenhoidossa ja erikoissairaanhoidossa tai sosiaalipalveluissa. Niitä ei kuitenkaan taloudellisista syistä ole tarjolla. Myös tämä vaatii korjausliikettä.  

Lobanovskiy mainitsee myös turvapaikanhakijat ja ne, jotka asuvat Suomessa, vaikka turvapaikkapäätös on ollut kielteinen.  

– Meillä on tuhansia ihmisiä, jotka ovat saaneet kielteisen päätöksen turvapaikkahakemukseensa ja silti jääneet Suomeen ilman oikeutta työntekoon, sosiaalipalveluihin tai terveydenhoitoon. Tämä on epäinhimillistä. Ihmiset saattavat ajautua rikoksiin tai harmaan talouden töihin, koska heillä ei ole muuta mahdollisuutta. On surullista, ettei tähän asiaan suunniteltuja parannuksia ehditty käsitellä Marinin hallituksen aikana, koska hallituskausi loppui.  

Lobanovskiyn mukaan Marinin hallitus teki kovasti töitä ulkomaalaistaustaisten tilanteen ja elämänlaadun kohentamiseksi.  

– Esimerkiksi oleskeluluvan hakemista korkeakouluopintoihin helpotettiin. Ennen lupaa oli pakko hakea vuosittain uudelleen ja vakuuttaa, että pankkitilillä on tarvittava määrä rahaa seuraavaksikin vuodeksi. Nyt oleskelulupaa täytyy hakea vain kerran ja sen saa opintojen ajaksi.  

Lobanovskiy toivoo SDP:ltä ryhtiliikettä ihmisten osallistamiseen.  

– Meidän jäsenistömme tällä hetkellä on vanhenevaa, valkoista ja suomenkielistä. Jos SDP ei ilmaise haluaan auttaa ja osallista ihmisiä esimerkiksi puolueosastotoimintaan aktiivisesti, se vahvistaa oikeistoa ja negatiivista kehitystä. Ennen meillä oli vahva kannatuspohja työväenluokan keskuudessa, mutta maailman on muuttunut. Meidän pitäisi rohkeammin viedä omaa viestiämme eteenpäin, myös ulkomaalaistaustaisten keskuuteen.

Selvästi maassa, jossa hallitukseen mielii ”suomalaisuusohjelman” laatinut puolue, vastavoimalle on tilausta.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Ele Rantasalmi, 21, on toiminut vuoden 2023 alusta Länsi-Suomen Demarinuorten puheenjohtajana. Tulevaisuuden haaveissa siintää opiskelu oikeustieteellisessä, jonka pääsykokeisiin Rantasalmi parhaillaan valmistautuu. Tie saattaa siis viedä syksyllä uudelle paikkakunnalle: tähän saakka Rantasalmi kertoo asuneensa koko elämänsä Tampereella. 

Kiinnostus politiikkaan on kulkenut nuoren miehen matkassa mukana jo vuosia: Rantasalmi kertoo jo yläasteella liittyneensä Vasemmistonuoriin yhdessä ystäviensä kanssa.  

– Hyvin nopeasti kuitenkin ymmärsin, että Vasemmistonuoret ei ollut se oikea paikka ja liityin Demarinuoriin. Minua kiinnostavat erityisesti aatteelliset asiat: harrastuksena aatehistoria on lähellä sydäntäni.  

Nuoren miehen näkökulma: mistä perussuomalaisten suosio nuorten keskuudessa johtuu? 

Suomeen on tällä hetkellä muodostumassa lähihistorian oikeistolaisin hallitus, mikäli hallitus muodostetaan tällä hetkellä hallitusneuvotteluja käyvien puolueiden kesken. Rantasalmi toivoo kuitenkin todella keskeisten asioiden säilyttämistä.  

– Kun talouden sopeutusta tehdään, tärkeintä on jättää rauhaan ja leikkurin ulkopuolelle esimerkiksi perustoimeentulotuki ja muut kaikkein kriittisimmät etuudet. Kaikkein vähävaraisimmista tulee huolehtia ensisijaisesti. Toinen keskeinen iso teema on vihreä siirtymä ja se, miten Suomeen saadaan lisää investointeja. Toivon, että näissä tärkeissä asioissa ei ainakaan otettaisi takapakkia. 

Huhtikuun eduskuntavaaleissa perussuomalaisten kannatus nuorten keskuudessa oli historiallisen korkea. Erityisesti heidän viestinsä tavoitti nuoria miehiä ja ensimmäistä kertaa äänestäviä. Kuinka Rantasalmi itsekin nuorena miehenä ja varsin vähän aikaa sitten ensi kertaa äänioikeutettuna näkee tilanteen?  

– Sosiaalinen media on ollut perussuomalaisilla aina hyvin hallussa. TikTok on se kanava, joka tavoittaa nuoria ylivoimaisesti. YouTube on toinen samanlainen. Esimerkiksi Sebastian Tynkkysen sisältö selkeästi vetoaa nuoriin.  

– Perussuomalaiset on osannut ottaa tämän tilan haltuun paremmin kuin monet muut. Heidän viestinsä on myös riittävän yksinkertainen, jotta se vetoaa nuoriin ja antaa helppoja ratkaisuja esimerkiksi heidän arjen turvallisuuteen liittyviin huoliinsa, Rantasalmi selittää.    

Mitä SDP voisi tehdä tällä alueella paremmin?  

– Meiltä tarvitaan paljon enemmän nuorta ja vanhempaakin väkeä somealustoille. Viestien pitää olla sellaisia, että ne tavoittavat nuoret. Jos esimerkiksi maahanmuutto on sellainen asia, joka nuoria selvästi huolettaa, niin siihen pitää pystyä ottamaan rohkeasti kantaa. Jos emme kuuntele nuoria ja osallistu keskusteluihin heitä huolettavista asioista, tämä keskustelu löytyy kyllä muualta, ja silloin tie vie helposti oikealle. Hiljaa oleminen ei ole vaihtoehto.  

Mikä juuri maahanmuutossa nuoria huolettaa?  

– Turvattomuuden tunne ja pelko työolojen heikkenemisestä ammattikoulun käyneiden keskuudessa ovat keskeisiä asioita. Suorittavan sektorin aloilla koetaan, että maahanmuutto voi helposti polkea palkkoja ja työehtoja. Nytkin esimerkiksi kevytyrittäjyyden puolella on nähty ikäviä uutisia ja ihmiskauppaa on tullut ilmi.  

Tietenkään ihmiskaupan uhriksi joutuminen tai heikompien työehtojen tarjoaminen maahanmuuttotaustaisille ei ole näiden henkilöiden itsensä syytä, vaan lain ja työehtosopimusten rikkominen on aina rikkomuksen tekijän vastuulla – Suomi ei tunne sellaista mahdollisuutta, että henkilölle voisi maahanmuuttotaustan vuoksi maksaa pienempää palkkaa. Uudet työnteon tavat, kuten kevytyrittäjyys ja alustatyö tulisi ehdottomasti ottaa tarkastelun kohteiksi.  

Oleskelulupaa haettaessa henkilön ansiotuloja tarkastellaan, ja tulorajat ovat jo korkealla. Internetissä kuitenkin syy ja seuraus menevät usein sekaisin hyvin helposti, ja monen niin kutsutun tiedon lähdettä ja oikeellisuutta on mahdoton varmistaa.  

– SDP juuri puolustaa reiluja työmarkkinoita ja työntekijöiden asemaa. Kuitenkin perussuomalaisten internetsisältö on vaikuttanut erityisen voimakkaasti nuoriin työläistaustaisiin miehiin.  

Minkälainen olisi ihanneyhteiskunta Rantasalmen mukaan?  

– Ihanneyhteiskuntani on hyvinvointivaltio, jota kehitetään enemmän demokraattisen sosialismin periaatteiden mukaisesti, Rantasalmi päättää. 

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

–  Mitä tiedät kaavoituksesta? aloittaa yhdyskuntalautakunnan jäsen Leena Heino saapuessaan haastatteluumme Hervannan Duon Linkosuon kahvilaan.

Oma vastaukseni on kaikkea muuta kuin kaikenkattava – ymmärrän, että kaavoitus tarkoittaa kaupunkiympäristön alueiden käyttötarkoitusten suunnittelua ja esimerkiksi sitä, mihin rakennetaan erilaisia julkisia palveluita tai asuintaloja.

– Istut tällä hetkellä Hervannan valtaväylällä, Heino jatkaa.

Muistelen lapsuuteni Hervantaa – muistan kyllä kauppakeskuksen tällä samalla paikalla, mutta se oli paljon pienempi. Kauppakeskus Duo Pietilänkadulla on osittain samaa rakennusta kuin alkuperäinen Raili ja Reima Pietilän suunnittelema liikekeskus, mutta Duona sitä ei tunnettu ennen vuotta 2007. Cafe Linkosuon mukavien penkkien paikalla tosiaankin on siis vielä varsin vähän aikaa sitten kulkenut Hervannan valtaväylä. Kahvila on vanhaa ja uutta yhdistävän kauppakeskuksen uudella puolella.

Juuri kaavoituksen ansiosta voimme toteuttaa haastattelun juuri tässä paikassa vuonna 2023.

– Hervanta on aikanaan suunniteltu niin sanotuksi kahdenkymmenen minuutin kaupungiksi: täällä tuli päästä kulkemaan mistä tahansa mihin tahansa jalan lyhyessä ajassa siten, että kaikki palvelut olivat lähellä. Lisäksi jokaisen talon jokaisesta ikkunasta tuli näkyä puita, koska puut luovat viihtyisyyttä. Lasten oli tarkoitus voida kulkea vapaasti pelkäämättä liikennettä. Melko moderneja ajatuksia 60-luvulla, Heino kertoo.

Kaavoitus on tulevaan katsomista, historian päälle rakentamista ja kompromisseja

Heinon puheiden perusteella kaavoitus kuulostaa liki mahdottomalta tehtävältä: olisi kyettävä näkemään tulevaisuuteen – missä esimerkiksi tällä hetkellä harmitellaan päiväkotien vähyyttä, tarvitaan muutaman vuoden kuluttua koulua. Jos rakennamme tälle paikalle nyt uuden päiväkodin emmekä koulua, harmittelee sama henkilö muutaman vuoden kuluttua koulun puutetta. Samanaikaisesti olisi huolehdittava siitä, että terveysasemat, kaupat, koulut, päiväkodit ja muut palvelut olisivat asuinalueiden ihmisten saavutettavissa, sekä luotava viihtyisää, toimivaa ympäristöä.

Ympäristön viihtyisyys ja toimivuus taas ovat jotain, mistä jokaisella on oma mielipiteensä. Siksi kaavoituksessa ja kaupunkisuunnittelussa pitäisi onnistua mahdottomassa – kaikkien miellyttämisessä.

– Kaavoitus on erilaisten intressien yhteensovittamista. Se on myös yhteiskunnallista: kaupunkiympäristön rakentamista siten, että se toimisi kaikille. Tämä on vaikea tehtävä ihan historiallisista syistä: jokin asuinalue voi tuntua ankealta siksi, että se on rakennettu pääosin aikana, jolloin arkkitehtuuri oli mitä oli.

– Kaupunkisuunnittelu on Tampereella alun perin 60-luvulla lähtenyt siitä, että on erilaisia kehiä. On työpaikka-alue, virkistysalue ja asuinpaikka-alue. Alun perin Tampereelle ominainen ilme on ollut sellainen, että oli useampia tehtaita ja samassa korttelissa asuintaloja.

Tehtaat ovat Tampereen keskustalle leimallinen piirre.

Kaupungin rakentaminen eri kehiin on myös edesauttanut sitä, minkä vuoksi nykyään yleensä odotetaan jokaisen omistavan auton ja käyttävän sitä.

Kaavoitus on myös historiassa tehtyjen virheiden korjaamista: se, mikä toimi 30 vuotta sitten, ei välttämättä toimi enää.

– Esimerkiksi keskustan elävöittämisellä tarkoitetaan yleensä sitä, että keskustan pitäisi olla monipuolinen. Kuitenkin keskustassa on ne elementit, jotka sinne rakennettiin, kun se luotiin työpaikkakeskittymäksi.

Keskustan elävöittäminen historian jälkien päälle on takuulla pidemmän aikavälin projekti.

Näivettynyt Tampereen keskusta?

Heinon mukaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ja yleisönosastopalstoilla kuuluu paljon kärkeviä kommentteja siitä, että Tampereen keskusta on näivettynyt. Samaan aikaan keskustaan on rakennettu Ratinan kauppakeskus ja Nokia Arena. Hämeenkatu on suljettu yksityisliikenteeltä. Keskustan pääkadulla saavat ajaa joukkoliikennekulkuneuvot, taksit ja pyöräilijät. Keskustaa on siis kehitetty enemmän jalankulkijoita suosivaksi. Heino ajattelee näivettymiskommenttien johtuvan tästä.

– Autoilijan kannalta keskusta varmasti onkin näivettynyt. Aiemmin pystyit jättämään autosi Hämeenkadun reunaan ja kiertämään sen kauppoineen ja kahviloineen. Nyt auto täytyy ajaa esimerkiksi Ratinan parkkihalliin. Ratinan kauppakeskuksessa autoilija pystyy tekemään täsmälleen samat asiat kuin Hämeenkadullakin, mutta siististi sisätiloissa. Eräskin henkilö harmitteli sitä, että ei pääse Tampereen Kauppahalliin ostoksille autollaan.

– Ratinan kauppakeskus on tavallaan kuin entinen Hämeenkatu kauppoineen ja kahviloineen. Syy keskustan oletettuun näivettymiseen ei siis ole autoilun siirtäminen muualle, vaan kauppojen ja kahviloiden siirtyminen sisälle kauppakeskuksiin, joissa ei olla säiden armoilla.

Jalankulkijan ja julkisen liikenteen käyttäjän näkökulmasta Tampereen keskusta puolestaan on kaikkea muuta kuin näivettynyt. Kivijalkakauppojen puutteen pääkadulla toki huomaa, mutta ensimmäisenä tästä pulmasta mieleen tulee yrittäjien puute ja epävakaa taloustilanne. Toisaalta on pääkadullemme noussut uusiakin yrityksiä, ja jos ympärilleen jaksaa katsoa, löytyy keskustan alueelta paljon kiinnostavaa, mitä ei kymmenen vuotta sitten ollut. Tätä kaikkea ei vain saavuta auton ikkunasta katsellen.

Heinon mukaan autolla ajaminen on hyvin erilaista liikkumista kuin kävely tai julkisten kulkuvälineiden käyttäminen: tarkoitus on päästä mahdollisimman nopeasti paikasta toiseen. Tällöin harvoin jäädään katselemaan ympärilleen tai ihastelemaan vaikkapa keväistä Koskipuistoa.

– Vuoden 2020 liikennetutkimuksen mukaan suosituin kulkuväline yli kilometrin mittaiselle matkalle on auto. Pääsyy, miksi Hämeenkadun sulkemisesta yksityisliikenteeltä valitetaan, on, etteivät autoilijat enää pääse ajamaan sen läpi. Harva muistaa, minkälainen kaaos kadulla vallitsi, kun siellä vielä oli henkilöautoliikennettä, Heino muistuttaa.

Autoilusta on tehty normi

Yhteiskunnassamme on vahva oletus sen suhteen, että jokaisella on auto ja jokainen sitä käyttää. Kriittisimmät kommentit uusia asuinalueita tai esimerkiksi Nokia Arenaa rakennettaessa koskevatkin useimmiten sitä, ettei näissä ole tarpeeksi parkkipaikkoja.

Lähtisitkö Hervantaan ihastelemaan näitä parkkipaikkoja Duon kauppakeskuksen takana?

– Kuinka monta sellaista turistia tiedät, joka käy Los Angelesissa ja palaa kertomaan, miten hienoin juttu koko kaupungissa oli kahdeksan ajokaistaa kumpaankin suuntaan? Kuinka moni turisti menee mihinkään päin maailmaa ihastelemaan, miten fantastisen suuret parkkipaikat siellä on?

Autoilunormi on kaupunkialueellakin – missä auto ei tosiasiassa ole millään lailla välttämättömyys, kunhan julkinen liikenne on riittävällä tasolla. Tämän huomaa Heinon mukaan monissa tärkeissä asioissa: tamperelaiselle voidaan nykyään tarjota vaikkapa lääkäriaikaa Ruovedeltä, minne julkisilla kulkeminen on todella vaikeaa. Lisäksi yhdensuuntainen bussimatka kestää yhtä kauan kuin junamatka Tampereen ja Helsingin välillä. Myös julkisilla tehdyt matkat Tampereen sisällä voivat olla erittäin pitkiä ja sisältää useita vaihtoja.

– Autoilu otettiin aikanaan kaupunkisuunnittelun lähtökohdaksi ja sen vuoksi tässä tilanteessa ollaan nyt. Autoilu muuttaa ihmisen maailmankuvaa ja etäisyyksientajua: kymmenen kilometriä ei merkitse juuri mitään autoilijalle, mutta jalankulkijalle se on pitkä matka.

Vaikka itse ei autoilisikaan, jokainen tamperelainen kuitenkin maksaa autoilusta. Autoteitä pidetään esimerkiksi talviaikaan paljon paremmassa kunnossa kuin kävelyteitä, eikä tämä suinkaan ole ilmaista.

Autoilu on luonnollisesti myös ilmastokysymys.

– Esimerkiksi tällä kaavoituskaudella kaikkein suurimmat hiilidioksidipäästöt tulevat Ojala-Lamminrahkan alueen rakentamisesta. Tämä on pientaloalue, johon muuttavat nimenomaan autoilijat.

Suunnitellapa kaupunkia samaan aikaan ympäristö edellä, mutta kuitenkin jokainen erilainen liikenteenkäyttäjä huomioiden sekä viihtyisää, silmää miellyttävää ympäristöä luoden.

Siinä on yhdyskuntalautakunnalla pohtimista.

Teksti: Milla Zuev

Kuvat: Milla Zuev

Nina Lindberg on päivätyössä toiminnanjohtajana sosiaali-, terveys-, ja hyvinvointialojen yhteistyöjärjestössä Artteli-kumppanuusyhdistys ry:ssä. Vuoreksessa asuva kahdeksanvuotiaan lapsen äiti kertoo pelaavansa vapaa-aikanaan sulkapalloa, ulkoilevansa ja vaikuttavansa Tampereen sivistys- ja kulttuurilautakunnan jäsenenä.

– Olen opiskellut Jyväskylässä valtio-oppia. Tampereelle muutin noin kymmenen vuotta sitten. Politiikka on tullut elämääni vahvasti jo äidinmaidosta: vaikka vanhempani eivät olleetkaan aktiivisia puoluepolitiikassa, he kuitenkin olivat sitä yhteiskunnallisesti.  Kotonani on puhuttu politiikkaa ihan niin kauan kuin olen jotakin elämästä ymmärtänyt – olemme väitelleet ja keskustelleet. Tästä valitsemani opiskelualakin alun perin tuli, ja opiskeluaikoinani lähdin mukaan Demariopiskelijoihin.

Politiikkaan Lindbergiä on inspiroinut vahva halu vaikuttaa asioihin: vaaleja on esimerkiksi leikitty nuoren Ninan johdolla jo ala-asteen välitunneilla.

Mahdollisuus käyttää kirjastoja monipuolisesti on elintärkeää kaupunkien elinvoimalle ja sivistystyölle.

Pidetään kulttuurielämä hengissä

Sivistys- ja kulttuurilautakunnassa tehdään linjauksia koulutuksesta, varhaiskasvatuksesta ja kulttuurista, sekä sote-uudistuksen myötä myös laajemmin hyvinvointiin vaikuttavista asioista. Lautakunnassa päätetään esimerkiksi kulttuurin, liikunnan ja hyvinvoinnin avustuksista erilaisille yleishyödyllisille yhteisöille. Lindberg kertoo lautakunnan käsittelevän paljon esimerkiksi päiväkoteihin, kouluihin ja harrastuspaikkoihin – kuten tuoreesti Hervannan jäähalliin – liittyviä suunnitelmia ja hankkeita. Muita ajankohtaisia hankkeita ovat olleet Ojalan päiväkodin ja koulun hankesuunnitelman ja viime vuonna Nekalan koulun hankesuunnitelman hyväksyminen.

Lautakunnassa siis tehdään ihmisten hyvinvointiin olennaisesti vaikuttavia päätöksiä kulttuuripuolesta arkipäivän koulumaailmaan ja sivistystyöhön.

Lindbergin mukaan Tampereella ja laajemmin Pirkanmaalla on ymmärretty kulttuurin ja sivistystyön arvo hienosti.

– Pirkanmaalla on ensimmäisenä luotu esimerkiksi kulttuurihyvinvointisuunnitelma. Täällä suunnitelma noteerataan ja sen tärkeä rooli tunnustetaan. Sivistys- ja kulttuurilautakunnan työ on merkittävää yhdyspintojenkin osalta – hyvinvointialueidenkin laajuudessa kulttuurihyvinvointi sosiaali- ja terveyspalveluissa on erittäin tärkeää. Minkälaista yhteistyö voi olla esimerkiksi lautakunnan, sote-palveluiden ja Pirhan välillä? Lindberg pohtii.

Lindberg kertoo kuitenkin jännittävänsä tulevaa hallituspohjaa – mikä suunta tulee olemaan kulttuurin suhteen, jos sitä ryhdytään pitämään jonkinlaisena luksustuotteena, johon ei ole varaa?

– Mietin kauhulla sitä, että kulttuuritoimijat ovat joutuneet puolustamaan omaa elinkeinoaan ja olemassaoloaan jo korona-ajoista lähtien ja toki ennenkin. On kurja olo siitä, että mikäli tuleva hallitus on oikeistopohjainen, tarkoittaako se sitä, että tämä taistelu vain jatkuu? Se ei ole heitä kohtaan kohtuullista eikä oikein. Kulttuurin puolustamiseksi tulee pitää ääntä ja tukea kulttuuritoimijoita siinä, että he saavat äänensä kuuluviin.

Kulttuuri on merkittävä asia niin elinkeinoelämän kuin elinvoimankin kannalta, niin Tampereella kuin valtakunnallisestikin.

– Kuntatasolla avustukset kulttuuritoimijoille ovat merkittävä asia. Kaupunkina olemmekin Tampereella tukeneet kulttuuritoimijoita, yhdistyksiä ja taidelaitoksia. Tämän kautta varmistetaan niiden toiminta jatkossakin. Kulttuurikentän tulee elää ja voida hyvin.

Lindbergin oma visio kulttuuritoimijoiden tukemisesta liittyy omaehtoisen kulttuuritoiminnan mahdollistamiseen ja lisäämiseen kaupunkialueella.

– Jos kulttuuritoimintaa syntyy jonnekin ihmislähtöisesti ja omatoimisesti, miten voimme tukea tätä toimintaa alueella, jonne se syntyy? Hyvä esimerkki tästä on Pyynikin aikamatkat. Meidän ei tulisi vain osoitella ylhäältä paikkoja, joissa kulttuuritoimijoiden tulee toimia ja tuottaa meille kulttuuria. Voisimme toimia kaupunkina alustana sille, että ihmiset voivat olla luovia ja käyttää tilaa hyväkseen ilman, että tyhjän tilan täytyy olla aina valjastettuna asumiselle tai yrityselämälle, Lindberg visioi.

– Valtakunnallisesti meidän tulisi nähdä kulttuurin merkitys paitsi kulttuurin tekijöille, myös käyttäjille ja erilaisille kohderyhmille. Kulttuuria ei tulisi arvottaa vain kaupallisista lähtökohdista, ja myös epäkaupallista kulttuuria tulee varjella. Kulttuurin merkitys ihmisten hyvinvoinnille tulee nähdä – mitä jos kulttuuria ei olisikaan?

Teksti: Milla Zuev

Kuvat: Milla Zuev