Tällä hetkellä Tampereella on useilla aloilla suuri pula työntekijöistä. Työvoimapula
koskettaa mm. kiinteistöhuoltoa, kotipalvelutoimintaa ja metalli- ja konepajateollisuutta, sekä
ravintola-, siivous- ja sote-alaa. Osatyökykyisten vastuullinen työllistäminen voisi olla osa
ratkaisua tähän kohtaanto-ongelmaan.
Osatyökykyisissä on valtava työvoimapotentiaali. Osatyökykyisten työkyky saadaan käyttöön
esimerkiksi räätälöimällä työtehtäviä ja -aikoja. Potentiaalia ei kuitenkaan ole osattu
hyödyntää tarpeeksi Tampereen seudulla. Monilla osatyökykyisillä on koulutusta ja
motivaatiota tehdä töitä, mutta työllistyminen saattaa estyä esimerkiksi riittämättömien
työllisyyden tukipalvelujen tai työnantajien ennakkoluulojen vuoksi.
Mikäli vaikeasti työllistyvien palvelutarpeisiin ei kyetä vastaamaan, työkyvyttömyyden,
tukiriippuvuuden ja köyhyyden riski kasvaa. Tämä on niin inhimillisesti kuin
taloudellisestikin kestämätöntä. Tampereen kaupungilla tulisi siis olla suuri intressi vaikeasti
työllistyvien henkilöiden työmarkkina-aseman parantamiseen. Varsinkin kun vuoden 2025
alussa TE-palvelut siirtyvät kunnille ja uusi rahoitusmalli tulee käyttöön. Jatkossa kuntien
työttömyysturvamenojen osuus tulee kasvamaan huomattavasti ja työllisyyskehityksellä on
suurempi vaikutus kuntien rahoitusasemaan.
Mallissa kuntien työttömyysturvavastuu laajentuu ja alkaa varhaisemmin –
työttömyysetuuden perusosan suuruisen osan rahoitukseen osallistutaan nykyistä
varhaisemmassa vaiheessa, lisäksi rahoitusvastuu laajenee koskemaan myös ansio- ja
peruspäivärahaa. Kuntien rahoitusvastuu poistuu vasta, kun henkilön tarve työttömyysturvalle
poistuu. Jatkossa työttömien aktivointi palveluihin ei poista kuntien maksuvastuuta. Mitä
pidempään työttömyys kestää, sitä suurempi vastuu kunnalla on työttömyysetuuden
rahoittamisesta.
Tampereen tulisi antaa tietoa osatyökykyisyydestä systemaattisemmin ja laajemmin
työnantajapuolelle, sekä tarjota osaamista ja tukea työn ja työympäristön räätälöimisessä.
Etenkin työsuhteen alkuvaiheessa tukeen tulisi tehdä suuria panostuksia, esimerkiksi
työhönvalmennuksen tai työyhteisövalmennuksen kautta, jotta rekrytoinnin mahdollinen
epäonnistuminen ei olisi liian suuri taloudellinen riski työnantajalle. On tärkeää taata
kokemus, että rekrytoiminen on riittävän helppoa ja riskitöntä. Vuoden 2021 kyselyssä
työllistämisehtoon sitoutuneista palveluntuottajista selkeä enemmistö (62 %) oli tyytyväisiä
rekrytointiin. Kuitenkin esiin nousi myös toive suuremmasta tuesta perehdytykseen ja
jalkautuvaan tukeen työpaikalle. Työnantajien, työvoimaviranomaisten ja
välityömarkkinatoimijoiden välisen, mahdollisimman saumattoman, yhteistyön
varmistaminen on myös tärkeää.
Tampereella tulee kokeilla tuetun työllistymisen näyttöön perustuvaa IPS-toimintamallia,
jonka tieteellisin kriteerein on osoitettu olevan vaikuttava keino parantaa osatyökykyisten
työhön kiinnittymistä, työhön paluuta ja työssä jaksamista. Tulokset ovat lupaavia erityisesti
mielenterveyskuntoutujien ja alle 30-vuotiaiden kohderyhmissä. Kansainvälisten tutkimusten
mukaan mallin tuloksellisuus on kaksi- tai kolminkertainen verrokkipalveluihin nähden.
Malli on palvelukokonaisuus, jossa työhönvalmennus integroidaan psykiatriseen hoitoon ja
kuntoutukseen. Työllistymisen tuki ja työnteko ovat siis osa kuntoutumista. Mallissa
työhönvalmentaja etsii avoimilta työmarkkinoilta työpaikan, jossa asiakkaan vahvuudet ja
voimavarat sekä työnantajan työvoiman tarve kohtaavat. Työhönvalmentaja tukee etenkin
alkuvaiheessa asiakasta mm. työtehtävien räätälöimisessä, työsuhteeseen orientoitumisessa ja
työn oppimisessa. Työhönvalmentaja antaa tukea myös työnantajalle, sekä auttaa työyhteisöä
rakentamaan asiakkaalle jatkotuen. Asiakkaan tukena on työhönvalmentajan lisäksi
psykiatrinen hoitotaho.
Tampereen tulisi tehdä aktiivisempaa selvitystyötä siitä, mikä kannustaisi yrityksiä
palkkaamaan heikommassa työmarkkina-asemassa olevia henkilöitä. Tällä hetkellä Tampere
mm. tarjoaa tietyin edellytyksin yrityksille rekrytointilisää. Tampere voisi esimerkiksi
jatkossa harkita yrityksen vuokramaksujen helpottamista määräaikaisesti rekrytoidessaan
vaikeasti työllistyvän henkilön.
Osatyökykyisten työllistymistä voidaan tukea työllistämisehdolla eli asettamalla julkisen
rahankäytön ehdoksi osatyökykyisten työllistäminen kohteessa, johon julkista rahaa
käytetään. Laissa julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista on säännöksiä
työllistämiskriteerin käyttämisestä. Pykälän 2 mukaan hankintayksikkö voi asettaa
hinta-laatusuhteen vertailuperusteita, jotka liittyvät mm. yhteiskunnallisiin tai sosiaalisiin
näkökohtiin. Lisäksi pykälän 98 nojalla hankintayksikkö voi asettaa hankintasopimuksen
toteuttamiselle erityisehtoja, jotka voivat liittyä mm. hankinnan taloudellisiin, sosiaalisiin tai
työllisyysnäkökohtiin. Työllisyyden edistäminen kuuluu kunnan yhteiskunnallisiin
tavoitteisiin eli kun julkisia varoja käytetään työntekoa edellyttävään kohteeseen, voidaan
luontevasti toteuttaa useita tavoitteita.
Tampereen kaupunki kertoo verkkosivuillaan tekevänsä vastuullisia hankintoja rohkaisemalla
työnantajia rekrytointiin työllistämisehdolla. Kaupunki lupaa seuraavasti: ”Kun kaupunki
hankkii urakoita tai palveluja, sopimuksiin sisältyy työllistämisehto, joka velvoittaa
sopimuskumppania työllistämään sellaisia työttömiä työnhakijoita, joille työllistyminen
muuten on eri syistä haastavaa.” Tämä ei Tampereella pidä paikkaansa, sillä näissä
hankinnoissa työllistämisehdon noudattaminen on yrityksille vapaaehtoista. Se on ainoastaan
suositus, eli vaikka yritys sitoutuu noudattamaan työllistämisehtoa, sillä ei ole merkitystä
kilpailutuksessa. Työllistämisehtoa on käytetty laskennallisesti vähäpätöisillä summilla
suhteutettuna hankkeiden kokoon. Eikä se pelkkänä suosituksena täytä määritelmäänsä.
Muutenkaan ei ole oikein kaupungilta markkinoida itseään työllistämisehtoa toteuttavana
kaupunkina, jos se ei sitä tosiasiallisesti ole.
Tampereen kaupungin tulee jatkossa käyttää hankinnoissaan työllistämisehtoa velvoittavasti.
Velvoittavuudesta huolimatta työllistämisehto tulee nähdä mahdollisuutena. Työ voi tuoda
elämään merkityksellisyyttä, kasvattaa itseluottamusta ja lisätä yhteiskuntaosallisuutta.
Varsinkin tilanteessa, jossa yritykset kärvistelevät työntekijäpulasta, asennemuutos on lähes
välttämätöntä. Kun työ- ja toimintaympäristöt muuttuvat, on myös toimintatapojen
muututtava, esimerkiksi moninaistamalla työnteon muotoja ja tekemällä joustoja työaikaan.
Osatyökykyiset kykenevät antamaan työpanoksensa, jos työ muokataan työkykyyn sopivaksi.
Heidät tulisi kohdata ensisijaisesti osaamisen ja motivaation kautta, eikä työkyvyn
rajoitteiden.
Lisäksi Tampereen tulee suurena työnantajana näyttää esimerkkiä luomalla
palvelualuekohtaisesti kiintiöitä heikossa työmarkkina-asemassa oleville henkilöille
yhteistyössä esimerkiksi erityisammattioppilaitosten ja välityömarkkinatoimijoiden kanssa.
Nuorten työllisyysohjelman valmistelussa tulee kiinnittää huomiota erikseen myös vaikeasti
työllistyviin nuoriin. Esimerkiksi heikossa työmarkkina-asemassa oleville nuorille voisi olla
erillinen kiintiö nuorille varattuihin työpaikkoihin. Tämä on taloudellisestikin perusteltua,
sillä kuntaosuudella olevien asiakkaiden määrä korostuu alle 30-vuotiaiden ikäryhmissä.
Tampereella työmarkkinatuen kuntaosuudella 65 prosenttia on alle 30-vuotiaita tuoreiden
tilastojen valossa. Yhteistyötä asian tiimoilta voitaisiin tehdä esimerkiksi Ohjaamon,
erityisammattioppilaitosten ja välityömarkkinatoimijoiden kanssa.
Työllisyyttä edistävien palveluiden hankinnoissa on varmistettava, että myös pienet
välityömarkkinatoimijat pystyvät osallistumaan kilpailutuksiin palveluntuottajina. Muussa
tapauksessa menetettäisiin pitkän kokemuksen tietämystä tarvelähtöisistä
työllisyyspalveluista. Välityömarkkinasektori auttaa erityisesti nuoria ja vähäisen
koulutuksen omaavia henkilöitä työllistymään avoimille työmarkkinoille. Tätä tukee tiivis
yhteistyö oppilaitosten, varsinkin erityisammattioppilaitosten, kanssa.
Esitämme, että Tampereen kaupunki antaa paremmin tietoa osatyökykyisyydestä, sekä
tarjoaa yrityksille tukea työn räätälöimisessä, etenkin työsuhteen alkuvaiheessa.
Tampereella tulee kokeilla IPS-toimintamallia osana työllisyydenhoitoa. Tampereen
pitää selvittää aktiivisemmin, mikä kannustaa palkkaamaan heikossa
työmarkkina-asemassa olevia henkilöitä. Tampereen on käytettävä julkisissa
hankinnoissaan velvoittavaa työllistämisehtoa. Tampereen pitää työnantajana selvittää
mahdollisuutta ottaa käyttöön kiintiöt heikossa työmarkkina-asemassa oleville
henkilöille palvelualueillaan. Myös heikossa työmarkkina-asemassa oleville nuorille
pitää olla erilliset kiintiöt. Työllisyyttä edistävien palveluiden hankinnoissa on
varmistettava, että myös pienet välityömarkkinatoimijat pystyvät osallistumaan
kilpailutuksiin palveluntuottajina.
Tampereella 10.5.2023
Ulla Kampman (sd.) Saana Kuusipalo (sd.)
Allekirjoittanut:
Pekka Salmi, Tampereen elinvoima ja kilpailukyvyn palvelualueen apulaispormestari (sd.)