Pirkko Lindberg, 68, on tehnyt elämäntyönsä kirjastoalalla. Eläkkeelle hän jäi vuonna 2021 Tampereen Kaupunginkirjastosta kirjastopalvelujohtajan virasta tehtyään suurimman osan, noin 30 vuotta työurastaan töitä kirjastojen esihenkilö- ja johtotehtävissä. Koulutukseltaan hän on filosofian lisensiaatti.

Ehdokkaaksi kuntavaaleihin Lindberg lähti, koska hänellä on nuoresta saakka ollut halu vaikuttaa asioihin.

– Kirjastoala on myös hyvin yhteiskunnallinen. Työssä on saanut vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin. Nyt kun en ole enää työelämässä ja politiikka on aina kiinnostanut minua, vaikuttaa valtuustossa oleminen luonnolliselta jatkumolta. Päätöksenteon rakenne on minulle tuttua, Lindberg kertoo.

Lindberg toimi jo teini-ikäisenä puolueessa ja Nuorissa Kotkissa. Nuorista Kotkista hänellä on hyviä muistoja erityisesti yhteislauluista ja yhteiskunnallisista keskusteluista.

– Myöhemmin minut valittiin kouluneuvostovaaleissa kouluneuvoston puheenjohtajaksi. Poliittinen herääminen oli minulle voimakas jo varhain, Lindberg lisää.

Vanhustenhoito kuntoon

Yksi Lindbergin kolmesta pääteemasta kuntavaaleissa on vanhustenhoito. Toki kyseessä on Pirhan vastuuala, mutta Lindbergin mukaan Pirha ja kaupunki eivät voi olla erillään toisistaan. Vuoropuhelua tulee käydä.

– Vanhustenhoito on tällä hetkellä todella huonossa jamassa. Kaupungissa on vanhusneuvosto, jota valtuuston tulisi kuulla, kuten myös nuorisovaltuustoa ja vammaisneuvostoa. Tämä on lakisääteistä. Esimerkiksi katsoin kuitenkin viime vuoden vanhusneuvoston pöytäkirjoja, eikä kaupunki ollut pyytänyt heiltä yhtään lausuntoa. Vanhusten ja ikäihmisten ääntä pitäisi kuulla enemmän päätöksenteossa, Lindberg toteaa.

Lindberg puhuu myös lähitorien toiminnan jatkamisen puolesta. Lisäksi ikäihmisten etuja joukkoliikenteessä ja liikuntapalveluissa voitaisiin jopa lisätä – ja tiedotusta näistä parantaa. Tällä hetkellä Lindbergin mukaan suuri osa ihmisistä ei tiedä, mihin etuihin he olisivat oikeutettuja.

Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta

Tampereen kaupungilla on oma tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma.

– Suunnitelma on hieno ja pitkä, mutta kuinka moni tietää sen olemassaolosta ja kuinka hyvin se toteutuu, Lindberg kysyy.

Suunnitelmassa on esimerkiksi kaupungin köyhyysohjelma. Lindbergin mukaan ruokajonot eivät saa riittävää apua. Tähän pitäisi panostaa.

– Kaupungille pitkät ruokajonot ovat häpeä. Kaupungin budjetissa näiden tukeminen ei voi olla niin suuri raha, ettei sitä löytyisi, Lindberg toteaa.

Tasa-arvo liittyy myös esteettömyyteen – niin fyysisiin kuin henkisiinkin esteisiin.

– Digitalisaation onnistuminen esimerkiksi vanhusten ja vammaisten ihmisten kohdalla ei ole mikään itsestäänselvyys. Kirjastokin tarjoaa paljon jatkuvaa digineuvontaa, mutta tästäkin tiedottaminen voisi olla paljon laajempaa, Lindberg ehdottaa.

Köyhyysohjelmassa mainitaan myös lasten ja nuorten hyvinvointi. Lindberg toivoo, että kaikille taattaisiin turvallinen lapsuus ja ympäristö. Hänen mielestään puistoruokailuja pitäisi lisätä – niiden valtava suosio todistaa niiden tarpeen.

Tasa-arvo ei tällä hetkellä Lindbergin mukaan toteudu myöskään kaupunginosien välillä. Osa kaupunginosista leimataan niin sanotuiksi huonoiksi asuinalueiksi, ja tätä nostetaan paljon esiin.

– Lähiökehittämistä on tehty jo paljonkin. Peltolammille tulee hyvinvointikeskus – näiden tekoa pitäisi jatkaa ja lisätä. Kaupunginosien kehittämiseen tulisi panostaa erityisesti, ja kaupunginosien pitäisi olla viihtyisiä ja turvallisia kaikille. Lisäksi segregaation vähentämisen pitäisi toteutua, kun rakennetaan uusia kaupunginosia, Lindberg toteaa.

Lisäksi Lindberg kehittäisi ruokapankkia, aktiivipassia ja nuorisopassia. Lisäksi tulisi puuttua siihen, että Tampereella työttömyys ja pienituloisuus on yleistä.

Kulttuurista hyvinvointia

Lindberg muistuttaa, että kulttuuri on erittäin suuri työllistäjä. Hänen mukaansa vuonna 2022 valtio tuki kulttuuria 1,2 miljardilla eurolla, ja ala tuotti 13 miljardia euroa. Tällöin kulttuurin osa bruttokansantuotteesta oli 3,1 prosenttia, kun maatalouden osuus oli 1,69 prosenttia.

– Kulttuuri myös työllistää jopa 130 000 ihmistä. Kyse ei ole mistään konserteissa käymisestä perjantaisin. Kulttuuri tuottaa paljon hyvinvointia. Kirjastokin on aina aivan täynnä, kävijämäärät ovat miljoonia vuodessa. Kirjasto on monelle syrjäytyneelle ja työttömällekin paikka, jossa tavata muita. Tämä luo yhteisöllisyyttä, Lindberg muistuttaa.

Lindberg tahtoo, että Tampereen kaupunki veisi kulttuurihankkeensa päätökseen, vaikka talousarviossa joudutaankin säästämään miljardeja. Kulttuurin alalla on tällä hetkellä suuria hankkeita, kuten taidemuseo, mutta myös pienempiä hankkeita, kuten lähikirjastot – esimerkiksi Vuorekseen.

Päättäjänä Lindberg olisi omien sanojensa mukaan asioista hyvin selvää ottava. Lisäksi hän olisi puolueeton siinä mielessä, että hän haluaisi edistää tasa-arvoisia päätöksiä, Tamperelaisten asioita.

– Tunnen paljon kaupungin rakennetta ja olisin myös kantaa ottava ja jämäkkä päätöksentekijä, Lindberg päättää.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Farhad Noori, 24, omistaa nuoresta iästään huolimatta jo kaksi yritystä: Asanpalvelut Oy:n sekä Asan Oy:n. Hän toimii myös Keskustorin Kioski Centerin yrittäjänä. Hänen omat yrityksensä tuottavat esimerkiksi elintarvike-, siivous,- ja rakennuspalveluja.

Noori on ehdolla kevään kuntavaaleissa.

Voiko Suomessa elää näin?

Ehdokkaaksi kuntavaaleihin Noori lähti halusta päästä auttamaan ihmisiä. Erityisesti taannoinen kohtaaminen itkevän nuoren miehen kanssa ruokajonossa inspiroi Nooria lähtemään itse vaikuttamaan asioihin. Hän itse meni alun perin ruokajonoon tervehtimään ystäviään, jotka toimittivat sinne jaettavaa tavaraa.

Nooria järkytti tilanne, jossa nuori mies ei Suomessa ollut saanut apua mistään.

– Halasin itkevää nuorta miestä. Hän kertoi muuttaneensa Tampereelle Oulusta, mutta ei ollut saanut mistään tukea, eikä töitä. Hän oli ollut kaksi päivää nälässä, ja soittanut jollekin taholle, ilmeisesti sosiaalipalveluihin. Täältä oli neuvottu, että täytyy lähteä ruokajonoon, Noori kertoo.

Nuoren miehen tilanne oli erittäin vakava.

– Kävimme hänen asunnollaan. Postin mukana oli tullut myös häätöilmoitus. Avasin hänen jääkaappinsa, joka oli täysin tyhjä. Pakastimessa oli mansikkaa, jota hän oli syönyt viime yönä uunissa lämmitettynä. En voinut uskoa, että Suomessa elää ihminen tällä tavalla, Noori jatkaa.

Asunnolla käytyään Noori lähti nuoren miehen kanssa Kalevan Prismaan ostamaan elintarvikkeita. Asunnolle palattuaan he alkoivat ratkoa tilannetta. Noori otti Käräjäoikeudelta tulleen häätöilmoituksen, ja lopulta yhteys vuokranantajaan saatiin. Häätö saatiin onneksi vielä peruutettua neuvottelemalla ja rästivuokrien maksusta sopimalla.

– Tämä ei ole vain yksi tarina. Liian moni nuori, pienyrittäjä ja eri-ikäinen ihminen jää ilman apua ja mahdollisuuksia. Elämässä ei aina ole toivoa, mutta me voimme yhdessä muuttaa tämän. Olen nähnyt, kuinka vaikeaa on, kun tukea ei ole saatavilla, Noori toteaa.

Jokainen voi auttaa

Nuoren miehen tarina sai onnellisen lopun. Lopulta rakennusalalta tullut nuori sai Noorin avulla työpaikan. Hän on sanonut Noorille, että olisi tehnyt itsemurhan, ellei olisi tavannut tätä. Tällä hetkellä vakavassa tilanteessa ollut nuorukainen on työelämässä.

– Oikeasti jokainen meistä pystyisi auttamaan ihmistä eteenpäin. Olin oikeasti hämmentynyt, kun kuulin hänen tarinansa. Suomessa kaikilla pitäisi olla tasa-arvo, ja etenkin nuorten pitäisi oikeasti saada tukea, Noori toteaa.

Noori uskookin vahvasti, että nuorilla on tarjota yhteiskunnalle paljon mahdollisuuksia.

– Nuorilla tulee olla mahdollisuus kehittää taitojaan ja rakentaa parempaa tulevaisuutta. Nyt meillä on paljon nuoria, jotka eivät välttämättä edes poistu kotoaan lainkaan. Nuorille pitäisikin tarjota erilaisia tiloja, kuten nuorisokeskuksia, joissa he voisivat tavata toisiaan. Tiloissa pitäisi olla henkilökuntaa, joka auttaisi nuoria, Noori sanoo.

– Valtuutettuna pyrkisin luomaan parempaa yhteiskuntaa, Noori päättää.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Amir Hayat

Ele Rantasalmi, vaalien alla 23 vuotta täyttävä hallintotieteiden opiskelija ja toista vuotta Tampereen demarinuorten puheenjohtajana toimiva nuori, suuntaa kohti kunta- ja aluevaaleja kolmella keskeisellä teemalla. Näitä ovat työelämä, asuntopolitiikka ja turvallisuus.

– Olen jo miettinyt valtuustoaloitteita kaikista näistä kolmesta teemasta. Valtuutettuna pyrkisin olemaan lähellä kuntalaisia ja heidän ydinkysymystensä äärellä. Monet sosialidemokraatit keskittyvät enemmän palvelukysymyksiin, jotka ovat todella tärkeitä, mutta esimerkiksi asuntopolitiikan ja työelämän asiat voivat jäädä vähemmälle huomiolle. Julkisen puolen tulisi mielestäni toimia aktiivisesti kuntalaisten työpaikkojen varmistamisessa ja asuntotuotannon riittävyydessä, Rantasalmi sanoo.

Työelämä: sosiaaliset kriteerit esiin

Työllisyyspalveluiden vetovastuun siirryttyä kunnille, on Rantasalmi pohtinut, miten tamperelaista työelämää voidaan uudistaa – miten esimerkiksi työttömien tarpeet otetaan huomioon, ja toisaalta, miten uutta työvoimaa koulutetaan. Rantasalmi haluaa painottaa sosiaalisten kriteerien tärkeyttä kuntien hankinnoissa.

– Tampere on todella suuri hankkija Pirkanmaan alueella. Pohdin, miten voisimme vastuuttaa yrityksiä esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen, ja toisaalta nuorten ottamiseen oppisopimuskoulutuksiin. Näihin voitaisiin vaikuttaa kunnan hankintojen kautta, Rantasalmi toteaa.

– Tampereen kaupunki on suuri työllistäjä palvelusektorilta rakennustyömaille asti. Kaupungin tulisi ottaa selkeämpi rooli sosiaalisten kriteerien hyödyntämisessä. Julkisiin hankkeisiin palkatusta työvoimasta tietyn prosentin pitäisi olla pitkäaikaistyöttömiä, ja esimerkiksi oppisopimusvelvoitteella työmaille voitaisiin ottaa nuoria. Kun käytetään julkista rahaa, tehdään se vastuullisesti, Rantasalmi lisää.

Kaupungilla on Rantasalmen mukaan ehdottomasti parantamisen varaa ulkomaisen työvoiman hyväksikäytössä. Hän on itse ehdottanut, että ulkomaisen työvoiman riistoa vastaan tulisi tehdä torjuntaohjelma. Lisäksi alihankintaketjut tulisi laittaa mahdollisimman minimiin, jotta valvonta toimisi työmailla ja työpaikoilla.

Asuntopolitiikka: Pula uhkaa jo tänä vuonna

Tampere on Suomen vetovoimaisimpia kaupunkeja. Kaupunkiin muuttaa paljon ihmisiä, ja asuminen kallistuu. Asuntopolitiikassa Rantasalmi painottaa rohkeutta investoida uusien asuntojen rakentamiseen, ekologisuutta, sekä segregaation ehkäisyä.

– Meitä uhkaa asuntopula jo tänä vuonna. Helsingissä Eveliina Heinäluoma on ehdottanut laajaa asuntoinvestointiohjelmaa. Samanlaista henkeä tarvittaisiin myös Tampereella, jotta täällä riittäisi ihmisille asuntoja, ja että asuntojen hinnat eivät pääsisi karkaamaan käsistä, Rantasalmi toteaa.

Rantasalmi muistuttaa, että tällä hetkellä erityisesti opiskelijoiden ja lapsiperheiden on hankala löytää asuntoja Tampereelta. Tähän tarvittaisiin Rantasalmen mukaan suuria panostuksia kaupungilta ja rohkeutta investoida rakentamiseen.

Ekologiset ratkaisut voisivat tarkoittaa esimerkiksi puukerrostalojen rakentamista.

– Puukerrostalot ovat paitsi viihtyisiä ratkaisuja asukkaille, myös ekologisia. Ongelma on, että kun kaupunki on yrittänyt rakennuttaa puukerrostaloja, kotimaisia rakennusyrityksiä ei ole tahtonut löytyä. Kaupunki voisi perustaa esimerkiksi Tampereen Infran kaltaisen kuntayhtiön hoitamaan puukerrostalorakentamista. Tätä voidaan soveltaa laajemminkin: jos yksityiseltä ei löydy tekijää johonkin kaupungin julkiseen hankkeeseen, pitäisi kunnalla olla ainakin harkinnassa, että pystyttäisiin itse toimimaan sillä alueella ja suorittamaan ne tehtävät, joihin yksityiset eivät pysty, Rantasalmi sanoo.

Turvallisuus: Asuntopolitiikka ja hybridiuhat

Rantasalmen mukaan kaupungilla on suuri rooli oman alueen turvallisuuden varmistajana, etenkin ennaltaehkäisevästi.

– Asuntopolitiikalla voidaan vaikuttaa paljon siihen, onko meillä segregoituneita alueita ja huonosti voivia lähiöitä, vai voimmeko pitää kaikki alueet mukana kehityksessä ja hyvinvoinnissa. Ei saisi olla alueita, joilla asuu vain huonosti voivia ihmisiä, Rantasalmi toteaa.

Lisäksi kaupungin tulisi panostaa Rantasalmen mielestä myös kriittisen infrastruktuurin suojeluun. Hän viittaa ulkoisiin hybridiuhkiin sekä esimerkiksi Tampereella tapahtuneeseen vesitorniin murtautumiseen.

– Kriittisen infran suojeluun tulee panostaa, ettei vastaavaa pääse tapahtumaan tulevaisuudessa, Rantasalmi toteaa.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Oliver Priimägi, 20-vuotias nuori politiikan tutkimuksen ensimmäisen vuoden opiskelija, haluaa vaalisloganinsa mukaan olla ”Tulevaisuuden rohkaisija”. Priimägi on ehdolla kevään kunta- ja aluevaaleissa.

– Tulevaisuuden rohkaisija tarkoittaa sitä, että haluan tulevaisuudessa, jos pääsen päättävään elimeen, rohkaista ihmisiä tuomaan mielipiteitään esille. Haluan muuttaa politiikan ilmapiiriä ja avartaa myös politiikan sisällä poliitikkojen katsetta erilaisista taustoista tulevia ihmisiä kohtaan. Ilmapiiristä olisi tärkeää saada yhä inklusiivisempi. Ihmisiin tulisi olla yhteydessä aktiivisesti, kuunnella heitä ja oikeasti kuulla heidän kertomansa asiat, Priimägi selittää.

Tulevaisuuden rohkaisijalla Priimägi viittaa myös siihen, että vaikka tulevaisuus näyttäisi monella tavalla synkältä, kun ottaa huomioon huolen taloudesta, terveydestä, ilmastosta ja sodista ympäri maailman, niin silti jokaisen ääni on merkittävä.

– Minusta olisi tärkeää, että kaikki ihmiset ymmärtäisivät sen, että kun kaikki äänet kerätään yhteen, rohkea muutos tulevaisuuteen saadaan lopulta aikaan, Priimägi lisää.

– Vaikka asiat näyttävät tällä hetkellä synkiltä monella mittarilla, koen, että tämä ei ole kuitenkaan lopullinen suunta. Täytyy löytyä rohkeutta toimia paremman tulevaisuuden eteen. Jokaisen kannattaisi löytää into ja halu tehdä maailmasta parempi paikka. Tämä onnistuu vain, kun jokainen käyttää omaa ääntään. Ei ole pakko lähteä ehdolle vaaleihin, vaan jokainen voi vaikuttaa omalla tasollaan – oli se sitten sosiaalisessa mediassa, äänestyskopissa tai omassa lähipiirissä. Tähän toki vaaditaan myös poliittisen ilmapiirin muuttamista vastaanottavaisemmaksi, Priimägi pohtii.

Nuorisovaltuustosta valtuutetuksi?

Priimägillä on jo merkittävää kokemusta kuntapolitiikasta. Hän on toiminut Tampereen nuorisovaltuuston puheenjohtajana, ja tätä kautta päässyt sisälle kaupungin päätöksentekoon, demokraattiseen vaikuttamiseen ja sen prosesseihin.

– Tuntui, että en ole saanut politiikasta vielä tarpeeksi. Ehdolle lähteminen tuntui kuitenkin jännittävältä – sopisinko persoonana politiikkaan? Kun ymmärsin, että olen hyvä juuri tällaisena ja sovin politiikkaan juuri sellaisena tyyppinä kuin olen, rohkeus lähteä ehdolle löytyi lopulta sisältä, Priimägi kertoo.

Ehdolle lähtemiseen vaikutti myös ongelmien näkeminen ympärillä – erityisesti nuorilla. Priimägi halusi mukaan vaikuttamaan ja parantamaan tilannetta. Esimerkiksi mielenterveyden ongelmiin ei Priimägin mielestä Suomessa puututa riittävästi. Hän ehdottaakin tavallisen terveystarkastuksen lisäksi kouluihin mielenterveystarkastusta.

– Tällä keinolla ongelmia voitaisiin ennaltaehkäistä ja ne huomattaisiin aikaisemmin, Priimägi sanoo.

Priimägi haluaakin motivoida erityisesti nuoria yhä enemmän mukaan politiikkaan.

– Politiikka ei ole mikään yhteiskunnan yksi sektori, vaan se kattaa kaiken. Tämä ajatus pitäisi istuttaa yhä paremmin nuoriin, ja kaikkiin ihmisiin. Jokaisen ihmisen ääni merkitsee. Laaja yhteistyö tulisi ottaa tärkeäksi osaksi päätöksentekoa, Priimägi toteaa.

Poliittisen kasvatuksen tulisi Priimägin mielestä lähteä jo koulutasolta – esimerkiksi yhteiskuntaopin opetus on hänen mielestään melko vajavaista.

– Oppitunteja on harvoin ja vähän, eikä demokratiakasvatusta aloiteta jo ala-asteelta. Tämä on haitallista nuorten poliittiselle aktiivisuudelle. Näin heistä, joiden perheessä puhutaan politiikassa, tulee poliittisesti aktiivisia. Kouluissa pitäisi kiinnittää asiaan huomiota ja puhua politiikasta rohkeammin. Mielestäni esimerkiksi varjovaalit ovat erinomainen keino opettaa demokraattista päätöksentekoa ja sen prosesseja nuorille, Priimägi sanoo.

Suomen tasolla Priimägi kokee ongelmalliseksi polarisoitumisen. Hän toivookin, että polarisoituneisuuden sijaan Suomi löytäisi taas suunnan konsensukseen.

Yhteistyö, vastuullisuus ja ihmiset

Priimägin tärkeimmät vaaliteemat ovat yhteistyö, vastuullisuus ja ihmiset.

– Yhteistyö päättäjien ja kaikkien kaupunkilaisten välillä olisi tärkeää saada toimimaan. Politiikka tulisi tuoda lähemmäs kaupunkilaisia ja erityisesti nuoria. Nuorten äänestysprosentti on mielestäni huolestuttavan alhainen aina. Haluan omalla kampanjallani näyttää, että kuka vain nuori pystyy osallistumaan vaikuttamistoimintaan omalla tavallaan, oli se sitten kaupunginvaltuustosta, nuorisovaltuustosta, koulusta tai kadulta käsin. Lisäksi nuorisovaltuusto ja maahanmuuttajaneuvosto tulisi ottaa yhä paremmin osaksi poliittista päätöksentekoa, Priimägi toteaa.

Vastuullisuudella Priimägi viittaa niin kestävään talouteen, ympäristöön kuin ilmastoteemoihinkin.

– Tampere pyrkii hiilineutraaliuteen vuoteen 2030 mennessä. Siihen on kuitenkin vielä matkaa. Koen, että tavoite on kunnianhimoinen ja sen saavuttaminen vaatii rohkeita toimia, mutta tämä ei ole mahdotonta. Tämä tavoite on kuitenkin kaupungille asetettu, ja siitä täytyy pitää kiinni, Priimägi toteaa.

Kestävä talous on Priimägin mielestä asia, joka luo hyvän pohjan koko kaupungille ja alueelle.

– Taloutta tasapainottaessa asioita ei tulisi kuitenkaan miettiä vain talouden kannalta – on pidettävä kaikki hyvinvoinnin mittarit mukana, erityisesti ilmastoon ja ihmisyyteen liittyvät. Lisäksi myös tasapainotuksen seuraukset täytyy ottaa huomioon, Priimägi sanoo.

Lisäksi ihmisten hyvinvointi tulee Priimägin mukaan ottaa yhä enemmän ja laajemmin huomioon. Hyvinvoinnin hän käsittää laajasti – myös osallisuuden ja yhteistyön lisääminen lisää hyvinvointia.

– Koen, että meidän tulee yhä enemmän panostaa siihen, että jokaisen ihmisen etu ja toiveet otettaisiin entistä paremmin huomioon.

Olisi valtuutettuna oma itsensä

Kun Priimägi kuvittelee itseään kaupunginvaltuutettuna, hän haluaisi olla täysin oma itsensä.

– Haluaisin olla lämmin ja helposti lähestyttävä, samanlainen kuin nytkin. Valtuutettuna olisin se sama Oliver, kuin arkielämässäkin. En pelkäisi lähestyä kaupunkilaisia ja mennä sinne, missä ihmisiä on. Olisin osallistava, lämminhenkinen ja ystävällinen, Priimägi kuvailee.

– Minua kannattaa äänestää, jos haluaa valtuustoon henkilön, joka ei pidä yhtäkään mielipidettä turhana, kuuntelee avoimesti kaikkia, eikä sivuuta ketään. Lisäksi tuon politiikkaa lähemmäs kaikkien arkea ja korostan sen vaikutusta arkeen yhä enemmän, Priimägi päättää.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Mira Hirvonen, 36, on ensimmäistä kertaa ehdokkaana – niin alue- kuin kuntavaaleissakin. Kokemusta poliittisesta päätöksenteosta hänellä on kuitenkin jo runsaasti. Sosiaalipolitiikkaa opiskellut Hirvonen oli ensimmäisen työpaikkansa Kelan jälkeen töissä eduskunnassa.

– Olin myös lyhyen aikaa silloisen sosiaali- ja terveysministerin erityisavustajana. Olen nähnyt paljon lainsäädäntöprosessia, jota eduskunnassa tehdään. Kelassa ja tämänhetkisessä työssäni työllisyyspalveluiden Oma-valmentajana puolestaan olen nähnyt, mitä säädetty laki tarkoittaa arjen tasolla. Olen siis nähnyt päätöksenteon molemmat puolet. Tämä on osaamista, jota haluan ehdottomasti valtuutettuna käyttää, Hirvonen kertoo.

Tällä hetkellä vanhempainvapaalla oleva Hirvonen työskentelee työllisyyspalveluissa myös kohtaantokoordinaattorina.

Hirvonen näkee työllisyyspalveluiden siirtymisen kunnille ”tuhannen taalan paikkana” vaikuttaa työmarkkinoihin positiivisella tavalla.

– Puhutaan paljon kohtaanto-ongelmasta – siitä, että on avoimia työpaikkoja, mutta ei päteviä hakijoita – tai siitä, että on paljon työnhakijoita, mutta ei sopivia työpaikkoja. Ongelmaa pitäisi pyrkiä ratkaisemaan paljon enemmän ruohonjuuritasolla. Meidän pitää jalkautua työpaikkoihin ja puhua potentiaalisia työpaikkoja auki. Toki yrityksillä ei välttämättä ole tällä hetkellä niin hyviä tulevaisuudennäkymiä, että uskallettaisiin rekrytoida ihmisiä. Täällä on kuitenkin varmasti paljon potentiaalia, jota voidaan hyödyntää, Hirvonen sanoo.

Tärkeät perhepalvelut

Niin alue- kuin kuntapuolellakin perheiden asiat ovat Hirvoselle tärkeitä. Esikoisensa kesällä saanut Hirvonen kertookin lapsen saamisen niin innostaneen häntä lähtemään ehdolle vaaleihin, kuin myös muuttaneen sitä, miten hän tulevaisuuden näkee. Hän kuvailee itseään tulevaisuusorientoituneeksi ihmiseksi, joka toivoo, että tulevaisuus olisi kaikille valoisampi kuin nykyiset näkymät antavat ymmärtää.

– Toivoisin mahdollisimman oikeudenmukaista tulevaisuutta meille kaikille. Tuntuu, että tässä ajassa oikeudenmukaisuus ei näyttele suurta roolia ainakaan hallituksen tekemissä. Tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta ja ihmisten yhdenmukaisesta kohtelusta ei ole enää juuri puhettakaan, Hirvonen kertoo.

Hirvonen on huolestunut perheiden nykyisestä tilanteesta ja lapsiperheköyhyyden lisääntymisestä.

– Katson erilaisten perhepalvelujen ja perheiden tilannetta huolestuneena. Sosiaaliturvan leikkaukset vaikuttavat lapsiperheisiin kipeästi. Lapsiperheiden palvelut ovat tärkeitä niin kunta- kuin hyvinvointialueenkin tasolla. Kuntatasolla voimme vaikuttaa esimerkiksi leikkipaikkojen, uimahallien ja kirjastojen toimintaan ja saavutettavuuteen. Esimerkiksi vauvauintiryhmät ovat tällä hetkellä Tampereella täynnä kahdessa minuutissa. Alueen puolella voimme puolestaan vaikuttaa esimerkiksi kotipalveluun – että vanhemmat eivät uupuisi lapsiarkeen. Tuen tarvetta on paljon, mikä pitäisi ottaa ennaltaehkäisevästi huomioon ennen tilanteiden eskaloitumista, Hirvonen sanoo.

Eriarvoisuuden kasvu huolestuttaa

Eriarvoisuus yhteiskunnassamme on viime vuosina lisääntynyt hurjasti. Hirvosen mukaan tähän ovat vaikuttaneet niin nykyhallituksen toimet, kuin myös globaalit virrat.

– Globaalisti äärioikeisto ja ääriryhmittymät ovat nousseet. Tuntuu, että olemme suurten globaalien voimien edessä – emmekä pelkästään Suomessa, vaan kaikkialla. Tämän vuoksi itsekin haluan asettua ehdolle, laittaa itseni alttiiksi. Aika on sellainen, että on oltava rohkea ja asettauduttava vastavoimaksi sille, mitä tällä hetkellä tapahtuu, Hirvonen toteaa.

Vaihto-opiskelijavuosi Yhdysvalloissa oli yksi tekijä, joka avasi Hirvosen silmiä yhteiskunnalliselle eriarvoisuudelle. Se näytti aivan toisella tavalla kuin Suomessa, millä tavalla erilaiset yhteiskuntarakenteet toimivat.

– Huomasin tuolloin, ettei tämä ole sitä, mitä toivon tulevaisuudelta, Hirvonen sanoo.

Sosiaaliturvan korkeakoulu

Kelassa työskentelyään Hirvonen kuvailee ”sosiaaliturvan korkeakouluksi arjen tasolla”.

– Näin, miten ihmiset turvautuvat sosiaaliturvaan, ja paljon erilaisia ihmiskohtaloita tämän taustalla. Tuskin kukaan on pitkäaikaisesti tarkoituksella sosiaaliturvan varassa. Nämä ovat toivottavasti lyhyitä elämänvaiheita. Kelassa näin kuitenkin paljon ihmiskohtaloita. Tämä on rikkaus, mitä ehdokkaana tarvitsen, Hirvonen toteaa.

Nykyisessä työssään Hirvonen pyrkii auttamaan työnhakijoita työllistymisessä. Avoimia työpaikkoja ei ole paljoa, vaan sen sijaan on paljon yt-neuvotteluja ja yritysten konkursseja.

– Tässä jos jossain täytyy luoda toivoa työnhakijoille, että jaksaa jatkaa työnhakua, Hirvonen kertoo.

Hirvonen kuvailee työttömän ihmisen tilannetta Tampereella ja valtakunnallisesti hankalaksi, kun avoimia työpaikkoja ei ole. Tämä on Hirvosen mukaan tilanne, oli ala mikä tahansa.

– Puhutaan paljon siitä, että sote- ja ravintola-aloilla on työpaikkoja. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikkien tulisi kouluttautua ja mennä töihin näille aloille. Soveltuvuus ja halukkuus työskennellä alalla on myös tärkeää, Hirvonen sanoo.

Työttömän taloudellista tilannetta tällä hetkellä Hirvonen kuvailee todella huonoksi.

– Lapsikorotus on poistettu, mikä ehdottomasti lisää lapsiperheköyhyyttä. Esimerkiksi työmarkkinatuki on hyvin pieni tuki, jonka saa, kun ei ole oikeutta ansiosidonnaiseen tai peruspäivärahaan. Yleensä tässä kohtaa lisätuetaan asumistuella ja toimeentulotuella, sillä pelkällä työmarkkinatuella ei kyllä elä, Hirvonen toteaa.

Käytännössä yhteiskuntaan olisi siis luotava lisää työpaikkoja, koska avoimia työpaikkoja ei ole riittävästi. Keinoiksi Hirvonen esittää yrityksiin jalkautumista, sen tiettäväksi tekemistä, että on olemassa paikalliset työllisyyspalvelut, sekä sen kertomista, että rekrytointiin voi saada myös apua.

– Yritykset eivät tällä hetkellä uskalla luoda kovin paljoa uusia työpaikkoja, vaikka nähtäisiin, että työntekijälle olisikin tarve. En usko, että tämä on aivan heti muuttumassa, Hirvonen sanoo.

Periaatteellinen ja voimakastahtoinen ehdokas

– Valtuutettuna olisin aika täpäkkä – pidän omista periaatteistani kiinni. Toki olen myös sovitteleva luonne – tämä edistää asioita paremmin kuin jarruttelu. Olen osaava, kaikkia kunnioittava, ihmiset huomioon ottava ja kompromissikykyinen henkilö. Politiikkaan mukaan lähtiessä on oltava kompromissikykyä ja voimakasta tahtoa, Hirvonen päättää.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Janne Klemetti

Aleksi Tammi, vaalien alla 30 vuotta täyttävä logistinen ammattikuljettaja, kuvailee itseään tuoreehkoksi kunnallispoliittiseksi aktiiviksi, poliittiseksi vaikuttajaksi ja luonnon ystäväksi. Kuntavaaliteemansa hän tiivistää Kolmeksi Syyksi: Yhteisöllisyys, Yhdenvertaisuus ja Ympäristö.

Tammi lähti mukaan politiikkaan reilut kaksi vuotta sitten uudenvuodenlupauksen siivittämänä.

– Joulun alla ystävien läsnä ollessa annoin uudenvuodenlupauksen, että lähden politiikkaan mukaan, liityn puolueeseen ja lähden tätä kautta edistämään niitä asioita, jotka koen edistämisen arvoisiksi ja tärkeiksi, Tammi kertoo.

Tammi haluaa politiikassa edistää ihmisten oikeutta työntekoon ja elinkeinon harjoittamiseen, joissa on hänen mielestään parantamisen varaa. Lisäksi hän kertoo, että ihmisten keskinäisen tasa-arvon ja ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien kehittäminen sekä vaaliminen on hänen sydäntään lähellä.

– Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä, on ihmisten ja luonnon keskinäinen kunnioitus toisiaan kohtaan ja ympäristön vaaliminen. Varsinkin kaupunkiympäristössä luonnon läsnäolo ja luonnon kosketus ihmiskeholle ja ihmismielelle on terveyttä edistävä tekijä, ja se täytyy jatkossakin turvata ja järjestää niin, että kaikilla ihmisillä on mahdollisuus urbaaniympäristössäkin päästä kosketuksiin luonnon kanssa, Tammi pohtii.

Hervannassa asuva Tammi kiittää kotikaupunginosaansa erinomaisesta luontoyhteyden järjestämisestä – hänen mielestään ihmisen ja luonnon välinen yhteys on Hervannassa kenties parhaimmalla tolalla Tampereen kaupunginosista.

– Hervanta on siitäkin erikoisuus, että se on usean järven välittömässä läheisyydessä. Vaikka kyseessä on suuri lähiö, Hervannassa on myös laaja luonto ja maasto lähellä. Muutamissa muissa kaupunginosissa asiaa ei ole huolehdittu ja järjestetty yhtä mallikkaasti. Otetaan esimerkiksi Atala, Lielahti ja Lentävänniemi. Niissäkin on kyllä luontoa, mutta sen lähelle pääsemiseen ei olla nähty niin paljon vaivaa ja panostusta kuin esimerkiksi Hervannassa. Tätä kannattaisi tasapuolisesti kaikilla Tampereen asutusalueilla tutkia ja kehittää, Tammi toteaa.

Yhteisöllisyys

Yhteisöllisyys on Tammen ensimmäinen vaaliteema.

– Tampere on useita vuosia toiminut ikään kuin suomalaisena kulttuuripääkaupunkina, joka pitää sisällään myös kansalaisuuksia lukuisista eri kulttuureista. Tällainen kaupunki kysyy aina ja enenevissä määrin yhteisöllisyyttä pyrkimyksenä parantaa omia olosuhteitaan, Tammi toteaa.

Tammi kuvailee tamperelaisia kunnianhimoisiksi, kyvykkäiksi ja hyvin koulutetuiksi ihmisiksi, joita yhdistää halu osallistua ja motivaatio lähteä kehittämään asioita.

– Yhteisöllisyys on tasa-arvon, sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta välttämätöntä, jotta jokainen otettaisiin tasapuolisesti huomioon, ja jotta jokaisen ihmisen tarpeet tulisivat täytetyiksi ja heidän toiveensa ja huolensa kuultaisiin ja ihmisten esittämät ongelmat saataisiin ratkaistua asianmukaisesti, Tammi jatkaa.

Yhdenvertaisuus

Yhdenvertaisuus liittyy Tammen vaaliteemoissa perus- ja ihmisoikeuksiin.

– Kulttuurillisesti ja sivistyksellisesti korkealle tasolle noussut Tampere tarvitsee vankkaa ja vakaata yhdenvertaisuusoppia. Tämä ei tarkoita, että ihmiset olisivat universaalilla tasolla kaikki keskenään samankaltaisia, vaan sitä, että ihmisiä kohdeltaisiin samanarvoisesti oikeus- ja lakiasioiden edessä. Tässä on kehityskohde, jonka etenkin muutaman edellisen vuoden aikana olen huomannut jääneen vaiheeseen Tampereella. Kunnolla alulle laitettuna tämä olisi kaikkien yhtäläinen etu, Tammi pohtii.

Ympäristö

Luonnon ystävänä Tammi haluaa lisätä Tampereella ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta keskenään.

– Viime vuosien aikana on tehty lukuisia tutkimuksia, jotka tukevat luonnon positiivista vaikutusta ihmisten mielen ja kehon terveyteen, minkä lisäksi luonnolla on yleistä virkeystasoa ylläpitävä vaikutus. Tämä vaatii sitä, että luonnon läsnäolo on järjestetty ihmisille helposti saatavaksi kuitenkaan luonnonmukaisuudesta ja ympäristön autenttisuudesta tinkimättä, Tammi toteaa.

– Urbaanissa ympäristössä, missä betoni ja teräs hallitsee, on aina silmäätekevää ja positiivinen yllätys nähdä luonnonkukkia, vehreää puita ja niiden mukanaan tuomaa eläimistöä. Haluaisinkin, että Tampere keskittyisi lähitulevaisuudessa hakemaan harmoniaa sekä urbaanin betoniviidakon, että luonnonmukaisen ympäristön kesken, Tammi jatkaa.

Onnistumisia ja kehityskohteita

Tammen mielestä Tampereella toimii julkinen liikenne ”oikein mallikkaasti”. Lisäksi hän toteaa, että peruspalvelut, missä päin Tamperetta asuukaan, on asianmukaisesti järjestetty.

Kehityskohteitakin kuitenkin löytyy.

– Tampereella on kehitettävää asunnottomien majoittamisessa ja perheväkivallasta kärsivien ihmisten turvapaikkojen järjestämisessä. Lisäksi kehitettävää on terveyspalvelujen saamisessa lähiöissä. Terveyskeskuksilla on toistaiseksi liikaa henkilökuormitusta ja liian vähän henkilöstöä, sekä huonosti organisoidut resurssit terveyspalveluiden järjestämiseen. Terveyspalveluiden saaminen täytyy Tampereella turvata, Tammi toteaa.

Kyky kuunnella ja ymmärtää

Valtuutettuna Tammi haluaisi edustaa kaikkia tamperelaisia – niin häntä äänestäneitä, kuin heitäkin, jotka eivät ole ääntään äänestyshetkellä antaneet.

– Yhdenvertaisuus on avaintekijä tässäkin asiassa. Toki äänestys ja äänimäärä ratkaisee sen, pääseekö valtuustoon. Haluaisin valtuutettuna tulla tunnetuksi kyvystäni kuunnella ja ymmärtää. Olen myös yhteistyöhaluinen, tykkään hakea kompromisseja ja konsensusta. Olen myös halukas neuvottelemaan. En hae eripuraisuutta tai ristiriitoja ja pyrin välttämään vastakkainasettelua silloin, kun se on mahdollista. Yhteistyössä ja yhteishengessä muiden valtuutettujen kanssa meillä on kyky ja kapasiteetti saada aikaan koko Tamperetta kehittäviä päätöksiä. Meillä on myös kyky parantaa tamperelaisten ihmisten elämää ja arkea, Tammi kuvailee itseään.

Politiikassa Tammi haluaa edetä ”yksi pieni poliittinen askel kerrallaan, kunnes pitkä matka on taittunut.”

–  Jokainen annettu tehtävä tulee hoitaa vastuullisesti ja rauhassa lävitse ennemmin kuin lähtisi kiireellä hosumaan itseään kohti huippua. Jokainen pitkä matka alkaa ensimmäisestä pienestä askeleesta, Tammi päättää.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Annika Kuusisaari, 20, opiskelee Tampereen yliopistossa toista vuotta hallintotieteitä pääainesuuntanaan kunta- ja aluejohtaminen. Valinnaisina aineina hän aikoo opiskella julkisoikeutta ja kansainvälistä politiikkaa. Kevään kuntavaaleissa Kuusisaari haluaa painottaa tasa-arvoon, koulutukseen ja nuorten asemaan liittyviä teemoja. Kuntavaalien lisäksi hän oli ehdolla vuoden 2024 Tampereen yliopiston edustajistovaaleissa.

Kuusisaari toimii Tampereen demarinuorten ja Väinö Voionmaa-seuran johtokunnissa, ja on Länsi-Suomen demarinuorten johtokunnan varajäsen.

Nuorena henkilönä Kuusisaari on nähnyt läheltä oman ikäluokkansa huolen toimeentulosta ja tulevaisuudesta.

– Itsenäistymisen kynnyksellä olevilla nuorilla aikuisilla on nykypäivänä entistä suurempi huoli toimeentulosta ja esimerkiksi opintojen rahoittamisesta. Paljon puhuttanut teema on se, kun opiskelijat elokuussa siirtyvät opintotuen asumislisän piiriin. Pärjääminen on polttava puheenaihe. Lainapainotteisempaan elämään siirtyminen on pakottavaa. Vaikka haluaisikin rahoittaa opinnot osittain työnteolla, ei se välttämättä ole Tampereen alueella työpaikkaa hakiessa mahdollista, sillä työnhakijoita on liikaa suhteessa avoimiin työpaikkoihin. Työpaikkaa voi olla mahdottomuus saada, Kuusisaari toteaa.

– Nuoret aikuiset itsenäistymisen kynnyksellä joutuvat kantamaan tällaisen taakan, mikä vaikuttaa väkisin myös opiskeluun. Tämä on yhteiskunnallisesti merkittävää – tulevat veronmaksajat opiskelevat stressin ja taloudellisen ahdingon keskellä. Tässä on riskinä, että valmistuminen viivästyy tai epäonnistuu totaalisesti. Tämä on huolestuttavaa, ja tilannetta voidaan parantaa kuntatasollakin, Kuusisaari jatkaa.

Halvempaa asumista ja matkalippuja

Alun perin Hämeenlinnasta kotoisin oleva Kuusisaari on asunut Tampereen keskustassa jo useamman vuoden ajan.

– Olen tykästynyt Tampereeseen kovasti. Voisin nähdä asuvani täällä pidempäänkin, ja luultavasti näin onkin. Haluaisin jatkaa elämääni täällä opintojen jälkeenkin. Tämä on täydellisen kokoinen kaupunki, jossa moni asia toimii todella hyvin – esimerkiksi julkinen liikenne. Lisäksi täällä on rauhaa ja maanläheisyyttä, missä huomaa selvän eron esimerkiksi Helsinkiin. Keskustassa asuessa joka paikkaan pääsee julkisilla liikennevälineillä sujuvasti ja nopeasti, ja liikenne, kuten pyörätiet, on ylipäätään hyvin järjestetty, Kuusisaari kehuu.

Lisäksi Kuusisaari kiittää Tampereen lähiliikuntamahdollisuuksia sekä viher- ja lenkkeilyalueita.

– Viher- ja lenkkeilyalueita on todella kattavasti. Liikuntamahdollisuuksia on lähellä, vaikka asuisi ydinkeskustassa. Liikuntapaikat ovat myös hyvin kunnossapidettyjä ja niihin on helppo pääsy, Kuusisaari jatkaa.

Kehitettävääkin Tampereessa kuitenkin on.

– Tämä on aika trendaava kaupunki tässä maailman ajassa. Tänne tarvittaisiin järkevähintaista asumista entistä tehokkaammin, mutta hinnat vain nousevat. Asutusta voisi kehittää siltä osin, että kohtuuhintaiset vuokra-asunnot olisivat useamman tavoitettavissa. Opiskelija-asuntoihin on nyt kaikkiin vuoden jono, ja Tampereella on erittäin kallista asua. Lisäksi julkisen liikenteen hinnat voisivat olla opiskelijoille vielä matalammat, Kuusisaari ehdottaa.

Turvallisuuden tunne heikentynyt

Hallituksen sosiaaliturvaleikkausten myötä ihmisten huonovointisuus on lisääntynyt taloudellisen ahdingon kasvaessa. Myös Kuusisaari on huomannut turvallisuuden tunteen heikentyneen Tampereella.

– Turvattomuutta on Tampereella usealla asuinalueella – niin Multisillassa kuin Hervannassakin, mutta myös keskustassa. Tähän tulisi puuttua. Ihmisten huonovointisuus näkyy katukuvassa – tietynlainen levottomuus on läsnä monilla asuinalueilla. Huonovointisuus ja taloudelliset ongelmat voivat johtaa rikollisuuden ja päihdeongelmien nousuun, Kuusisaari toteaa.

– Päihde- ja mielenterveyspuolen asioihin vaikutetaan enemmän aluevaltuuston puolella, mutta kuntatasollakin avun tarjoajille voidaan lisätä resursseja. Itse kannatan esimerkiksi käyttöhuoneita, jos mennään päihdepolitiikkaan. Myös mielenterveyspalveluista, kuten Mieli ry:ltä on leikattu. Nämä ovat näitä arvovalintoja, joilla voitaisiin vaikuttaa turvattomuuden tunteeseen, mutta myös moneen muuhun asiaan, Kuusisaari jatkaa.

Samat lähtökohdat kaikille

Kuusisaaren mukaan häntä kannattaa kuntavaaleissa äänestää ihmisten, jotka pystyvät samastumaan hänen arvoihinsa.

– Minua kannattaa äänestää ihmisten, jotka ovat huolissaan tulevaisuudesta, kuten minäkin olen. Huoli voi koskea erityisesti omaa taloudellista tilannetta ja tulevaisuudennäkymiä sekä poliittisen ilmapiirin polarisoitumista. Minulle tasa-arvokysymykset monessa muodossa ovat tärkeitä, oli kyse sitten rasismin ja syrjinnän poissaolosta tai tuloerojen vaikutuksesta yhteiskunnassa. Tuloeroja pitäisi pyrkiä tasaamaan ja tekemään se niin, että yhteiskunnassa mahdollisimman monella olisi arjen hyvinvointi läsnä. Haluan tehdä tulevaisuudennäkymistä kirkkaampia siten, että ihmiset voisivat Tampereella hyvin, eikä omasta toimeentulosta tarvitsisi stressata. Lisäksi haluaisin, että kaikilla olisi samat lähtökohdat ja mahdollisuudet rakentaa omannäköinen tulevaisuus tänne Tampereelle, Kuusisaari päättää.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Päihde- ja mielenterveysongelmiin voidaan vaikuttaa monella tavalla hyvinvointialueen lisäksi myös kuntapolitiikassa. Näin uskoo Pirhan päihde- ja mielenterveyspalveluiden palvelupäällikkö ja kuntavaaliehdokas Henri Sipilä. Sipilä vastaa tällä hetkellä esimerkiksi päihdetyöhön liittyvästä ostopalveluyhteistyöstä. Hän on toiminut päihde- ja mielenterveyspalveluissa hieman yli kymmenen vuoden ajan, ensin sairaanhoitajana, sitten osastonhoitajana ja nyt palvelupäällikkönä.

– Olen henkilö, joka ymmärtää ihmisiä ja välittää aidosti mielenterveyden kehittymisestä ja ongelmiin puuttumisesta. Välitän siitä, että ihmisiä ongelmien takana kuullaan. Asioihin pitäisi puuttua pehmeiden ja kovien arvojen yhteistyöllä – molempia tarvitaan, eivätkä ne ole toisiaan poissulkevia, Sipilä kuvailee itseään.

Kuntavaaliehdokkaana Sipilä pitää tärkeänä puhua turvallisuuteen, sivistykseen ja työllisyyteen liittyvistä teemoista – jotka yhdistyvät olennaisesti päihde- ja mielenterveysongelmiin.

Ennaltaehkäisy lähtee koulun penkiltä

Päihde- tai mielenterveysongelman syntyminen voi alkaa jo kouluiässä, ja usein alkaakin. Jo tässä ikävaiheessa ongelmien syntyä voidaan ennaltaehkäistä.

– Olen sitä mieltä, että peruskoulussa ja yleisesti kouluissa päihdehoidon ja päihdehäiriöiden ymmärtämisen taso ei ole sitä, mitä se voisi olla ja mitä sen mielestäni tulisi olla. Vaikkapa nuorten huumekuolemien ja ongelmien komplisoitumisen ehkäisemiseksi jo koulupolulla voitaisiin tehdä ehkäiseviä toimenpiteitä, Sipilä sanoo.

Jo asianmukaisten liikuntapalveluiden järjestämisellä ja kaikella muulla harrastus- ja vapaa-ajantoiminnalla jo koulupolulla voidaan vaikuttaa nuorten vapaa-ajankäyttöön.

– Kaupungin tulisi järjestää riittävän matalakynnyksisiä ja vanhemmille helppoja harrastusmahdollisuuksia. Näin voitaisiin ehkäistä paljon päihteisiin ja mielenterveyteen liittyviä ongelmia. Silloin kun ollaan jo päihde- ja mielenterveyspalveluiden piirissä, olisi moni asia matkan varrella voitu tehdä toisin, Sipilä pohtii.

Sipilä kuitenkin kiittää esimerkiksi Tampereen Lupa liikkua -ohjelmaa, joka hänen mielestään toimii hyvin, kuten myös monet muut Tampereen tarjoamat mahdollisuudet.

Koulumaailmassa Sipilän mielestä esimerkiksi opettajien lisäkouluttaminen, teeman aktiivisempi esillä pitäminen, aidompi ymmärtäminen ja nuorisoyhteisöjen tunteminen ja niiden kohdennettu tukeminen ovat konkreettisia keinoja puuttua ongelmiin.

– Kouluissa voisi olla parempaa ohjauksen osaamista. En missään nimessä pidä tarpeellisena tai realistisena, että opettajan pitäisi osata hoitaa ketään. Opettajat voisivat kuitenkin olla heitä, jotka voisivat tunnistaa ongelmia ja ottaa niitä puheeksi matalalla kynnyksellä. Tällä tavalla asioita voitaisiin viedä oikeille urille. Päihde- ja mielenterveysongelmien eskaloitumiseen on mahdollista puuttua jo ennen kuin sitä tapahtuu, Sipilä toteaa.

Turvallisempi Tampere

Tampereen keskustan turvattomuus on ollut mediassa paljon esillä. Sipilä kertoo, että Tamperelainen on nimennyt keskustan alueella päihteiden käytön yhdeksi suurimmista turvallisuus- ja järjestyshäiriöistä, sekä yhdeksi tärkeimmistä turvallisuuden tunnetta heikentävistä tekijöistä.

– Uskallan sanoa, että harva ihminen haluaa ilkeyttään aiheuttaa järjestyshäiriöitä tai pelotella ketään. Ihmisten asiat voitaisiin huomioida paremmin, ja hänen tilannettaan voitaisiin parantaa osallistavalla päihdetyöllä. Esimerkiksi Tampere on järjestänyt Tullin alueella tällaista kohdennettua toimintaa. Tällaiset toiminnat ovat hyviä ja hienoja asioita, Sipilä sanoo.

Turvallisuutta kaupunkialueella voidaan Sipilän mukaan parantaa vaikkapa valvontakameroiden ja valaistuksen lisäämisellä, kaupunkiarkkitehtuurin parantamisella ja ratkaisujen hakemisella yhdessä päihdeongelmaisten ihmisten kanssa. Tämä on osallistavaa päihdetyötä, millä voitaisiin saada ratkaisuja siihen, ettei päihdeongelmaisten käyttäytymisestä olisi ongelmia liiketoiminnalle tai kaupungilla asioiville ihmisille.

– Turvallisuustematiikkaan liittyy myös segregaation ehkäisy ja hyvä lähiöpolitiikka. Nämä ovat toimenpiteitä, joilla kiistatta saadaan parannettua päihdeongelmien kytemistä tietyillä alueilla ja toisaalta pakkautumista tietyille alueille. Kuntapolitiikassa näihin voidaan vaikuttaa esimerkiksi kaavoituksen kautta. Näillä toimilla päästäisiin jo siihen, että Tampere olisi entistä turvallisempi paikka, Sipilä toteaa.

Interventiota työllisyyspalveluissa

Työvoimapalvelut ovat vuodenvaihteessa siirtyneet työllisyysalueiden vastuulle. Myös työllisyyspalvelujen on mahdollista puuttua mahdollisiin päihde- ja mielenterveysongelmiin ja lisätä turvallisuutta.

– Kuten kouluissa, työllisyyspalveluissa mahdollisuuksia puuttua päihde- ja mielenterveyspalveluihin voidaan lisätä osaamista lisäämällä, sekä interventioiden kohdentamisella. Jo tiedustelulla siitä, voisiko henkilöllä olla ongelma tai voisiko ongelma olla syntymässä, voi olla merkittävä rooli ongelman eskaloitumisen ennaltaehkäisyssä. Puuttuminen tulee tehdä ennen kuin työllisyys tai työllistyminen on käytännön mahdottomuus päihdeongelman vuoksi, tai työnhaku ei onnistu problematiikan edetessä, Sipilä pohtii.

Jämäkkä ja pitkäjänteinen ehdokas

Sipilälle tärkeää kuntapolitiikassa ovat turvallisuus, lasten, nuorten ja aikuisten harrastusmahdollisuudet, sekä lähiliikuntapaikkojen demokraattinen kehittyminen. Hän kertoo olevansa potentiaalinen ehdokas iästä ja sukupuolesta riippumatta ihmisille, jotka pitävät päihde- ja mielenterveysongelmia vakavina asioina ja ajattelevat, että niihin pitäisi puuttua ennen kuin ongelma eskaloituu pisteeseen, jossa tarvitaan koviakin hoitotoimenpiteitä.

– Minua kannattaa äänestää myös, jos haluaa Tampereen säilyvän elinvoimaisena ja kehittyvänä kaupunkina, jossa arvostetaan työntekijöitä ja yrittäjiä. Pidän todella tärkeänä elinkeinopolitiikan huomioimista tässä sosialidemokraattisessa kontekstissa. Tampereella täytyy olla työpaikkoja, sekä hyvä yrittää ja tehdä töitä. Se on kaiken hyvinvoinnin lähde, Sipilä toteaa.

– Olen henkilö, joka ei nielaise sanojaan tai lähde pyörtämään lausuntoja. Toimin jämäkällä, pitkäjänteisellä ja yhteistyötä rakentavalla tavalla, Sipilä päättää.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Milla Zuev

Sari Hänninen, 46, on ensimmäistä kertaa ehdolla kuntavaaleissa. Myös puolueessa hän on tuore kasvo. Halu vaikuttaa sote-kysymyksiin inspiroi työuransa kätilönä ja sairaanhoitajana sekä muissa sote-puolen tehtävissä tehnyttä Hännistä ottamaan itse osaa päätöksentekoon.

– Sote-puolen asiat aiheuttavat enemmän ja enemmän keskustelua. Olen päässyt työssäni seuraamaan päätöksentekoa ja sen prosesseja yhä lähempää. Näin kuntapolitiikkakin on tullut minulle tutummaksi ja helpommin lähestyttäväksi. Toivon, että pystyisin vaikuttamaan asioihin, eikä aika menisi valittaessa – mieluummin otan itse prosessiin osaa, Hänninen toteaa.

Osallistamista ja työpajatoimintaa

Tällä hetkellä Hänninen työskentelee Pirhalla hanketyöntekijänä asiakaskokemusprojektissa. Hännisen mielestä uudenlainen työkokemus on ollut käänteentekevä. Se on näyttänyt hänelle konkreettisia keinoja, joilla kuntalaisten ja sote-puolen asiakkaiden osallisuutta myös päätöksentekoon voidaan parantaa.

– Meidän täytyy kuulla ja ottaa mukaan päätöksentekoon heitä, joita varten asioita suunnitellaan ja tehdään. Meidän täytyy esimerkiksi kuulla vanhusneuvostoa ja nuorisovaltuustoa, mutta sen lisäksi voimme osallistaa tavallisia kuntalaisia. Eräs hyvä keino tähän on työpajatoiminta, jossa asioista keskustellaan eri teemojen ympärillä, Hänninen toteaa.

Myös Hännisen omassa työssä on järjestetty tämän kaltaista työpajatoimintaa. Myös tilaisuudet, joissa asiakkaat ja kuntalaiset voivat tulla avoimesti kertomaan oman mielipiteensä, ovat tärkeä osa osallisuutta.

– Asiakaspalaute tulisi kuulla ja sen pitäisi antaa vaikuttaa päätöksentekoon, Hänninen jatkaa.

Ennaltaehkäisy inhimillisintä

Hänninen on ehdolla myös aluevaaleissa juuri siksi, että sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvät teemat ovat hänelle merkityksellisiä. Näihin teemoihin on kuitenkin mahdollista pureutua myös kuntapolitiikassa. Kunnallisella puolella Hänninen haluaa panostaa erityisesti ennaltaehkäisyyn.

– Terveydellisten ja sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisy on edullisinta, järkevintä ja inhimillisintä. Niin ikäihmisten, perheiden, nuorten kuin työttömienkin palvelut on turvattava. Erilaisten palvelujen, kuten kuljetuspalveluiden tarjoaminen edistää toimintakykyä, ja esimerkiksi liikuntamahdollisuuksien tarjoaminen edistää terveyttä ja ennaltaehkäisee sairauksia, Hänninen summaa.

Sairaanhoitajan työ muuttunut

Hänninen kertoo, että hänen uransa alkuvaiheessa esimerkiksi sairaanhoitajalla oli enemmän mahdollisuuksia paneutua tiettyihin aihealueisiin ja tulla niissä erikoisosaajaksi. Nyt työelämä on muuttunut. Katsotaan, että saman ihmisen on voitava toimia usealla eri osa-alueella. Näin voidaan paikata esimerkiksi henkilöstöpulaa.

– On tietenkin hyvä, että yksi ihminen hallitsee useampia osa-alueita työssään. Kätilö tai sairaanhoitaja voi toimia monessa paikassa. On tällä kuitenkin syväosaamiseen vaikutusta – syväosaamista ei synny ainakaan niin helposti ja nopeasti. Lisäksi työelämän vaatimukset ovat kiristyneet – töitä on enemmän ja paineita on enemmän. Itselläni on ollut työelämässä onni, että olen aina voinut tehdä työni hyvin kiireestä huolimatta, Hänninen kertoo.

Hännisen mielestä on myös tärkeää, että sote-puolen koulutuksiin on riittävästi aloituspaikkoja ja työntekijöiden tarve saadaan tyydytettyä. Lisäksi hän pitää hyvänä asiana työperäistä maahanmuuttoa ja esimerkiksi maahanmuuttaneiden kouluttamista sote-alalle.

Rakas Tampere

Hänninen ei ole paljasjalkainen Tamperelainen – hän on asunut kaupungissa nyt noin 20 vuoden ajan. Hän kertoo muualta muuttaneena olevansa hyvin rakastunut Tampereeseen kaupunkina.

– Tämä on helposti lähestyttävä, kaunis kaupunki. Tamperelaisuus on minulle henkilökohtainen ilo ja ylpeys. Täällä palvelut ovat toimineet hyvin, ja arvostan myös vedenläheisyyttä – esimerkiksi Koskenranta on hyvin kaunis ja ympärillä on paljon vesistöjä. Toivon, että sellaisena kaupunki pysyykin: elinvoimaisena, mutta silti kauniina ja kaikille saavutettavana, Hänninen kuvailee.

Itseään Hänninen kuvailee tavallisen ihmisen puolella olevaksi, empaattiseksi, yhteistyökykyiseksi, aktiiviseksi toiminnan ihmiseksi.

– Päämäärän saavuttaminen on tärkeää. Näin toimin töissäni ja elämässäni muutenkin – päämäärätietoisesti. Tavoitteita on oltava, ja ne on voitava saavuttaa, Hänninen päättää.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Alli Anttila

Marko Moisio, 52, on Tampereen Infra Oy:n pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu. Hän on myös ehdolla kevään 2025 kuntavaaleissa SDP:n listalla.

Pääluottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun toimenkuvaan kuuluu työehtosopimusten noudattamisen valvomista sekä työn kehittämistä turvallisemmaksi yhdessä työsuojelun kanssa.

– Olen ehdolla, koska haluan vaikuttaa siihen, miten Tampereen sisällä In-house-yhtiöt pärjäävät. Työehtosopimukset ja niiden noudattaminen ovat meidän kaikkien mielestä tärkeitä, ja haluan taata, että hyvät työehdot säilyvät jatkossakin. Tällä hetkellä Tampereen Infralla noudatetaan työehtosopimuksia hyvin, ja meillä on kaupungin suuntaan ja yhtiön johtoon hyvät neuvottelusuhteet. Yksityisillä aloilla työehtosopimusten noudattaminen on kuitenkin mennyt huonoon suuntaan, ja hallituksen niin sanotut työelämäaloitteet tulevat heikentämään tilannetta entisestään. Olin esimerkiksi pettynyt siihen, että Dimitri Qvintuksen alulle panema palkkavarkausaloite sai niin vähän allekirjoituksia, Moisio toteaa.

In-house-yhtiöt ovat kunnan tai kuntayhtymän omistamia yhtiöitä, yleensä osakeyhtiöitä, joilta tehdyt hankinnat voidaan toteuttaa ilman hankintalain vaatimaa kilpailutusta.

– Vaaliteemani tulevat myös JHL: n suunnalta. Yhteiskunnan tarjoamat palvelut ja peruspalvelut, joita kunnissa tuotetaan, täytyy turvata – esimerkiksi kadunrakennus- ja kunnossapitopalvelut sekä vesihuolto. Nämä eivät saa toteutua ihan vapaalla kilpailulla, Moisio kertoo.

SDP tärkein työväenpuolue

Moisio on ollut SDP:n jäsen noin kahden vuoden ajan. Politiikassa hän on ollut mukana luottamusmiestoimensa vuoksi kuitenkin jo nelisen vuotta. SDP on valikoitunut hänen puolueekseen, sillä hänen mukaansa SDP on edelleen tärkein työväenpuolue.

– Vaikka Perussuomalaiset esittävätkin työväenpuoluetta, on nykyinen hallitus osoittanut, että työväen edustus on vasemmalla, Moisio toteaa.

Moisio on koulutukseltaan yo-artesaani, käytännössä kiviseppä. Hän on elämänsä aikana työskennellyt esimerkiksi hautakiviveistämössä.

– Myös useampi kilometri rotvallinreunaa on tullut rakennettua ja asennettua Tampereen kaupungille, maanrakennusyksikössäkin työskennellyt Moisio kertoo.

– Tällä hetkellä ay-toiminta työllistää minua eniten, minkä lisäksi harrastan uintia sekä äijäjumppaa maanantaisin, Moisio päättää.

Teksti: Milla Zuev

Kuva: Marko Moisio