Lehdissä on käyty keskustelua siitä, miten juuri perustetut hyvinvointialueet eivät houkuttele työnantajina ja henkilöstöstä on pulaa. Työ nähdään kuormittavana ja se aiheuttaa uupumista. Työntekijöitä kuluttaa myös huono johtaminen ja joustamattomuus. Olen pohtinut sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ongelmallista tilannetta yhteiskunnassa tapahtuneitten ja käynnissä olevien ilmiöitten kautta.
Hoitotyö on raskasta oman fyysisen ja henkisenkin persoonansa antamista hetkeksi hetkellisesti toisen ihmisen käyttöön. Yhteiskunnallinen muutos yksilöllistymisen suuntaan on edelleen ajankohtainen. Tämä kehityssuunta on ristiriidassa sellaisen työn kanssa, jossa onnistuneen ammatillisen vuorovaikutussuhteen edellytys on asiakkaan tarpeiden erityinen ja korostunut huomioon ottaminen. Tämä ihmisen empatiakyky on ihan keskeinen työssä onnistumiselle ja viihtymiselle. Tarvitaan siis enemmän alalle halukkaita ja myös taloudellisia kannusteita. Tarkemman koulutusvalinnan tulisi poimia hakijan kykyä vastata tähän työssä menestymisen vaatimukseen.
Ammatinvalinta ei voi kuitenkaan perustua rahaan. Mikäli terveydenhuollon ammatin harjoittamisen perusteena on vain oman taloudellisen toimeentulon turvaaminen, johtaa se ihmisen työuran jossakin vaiheessa todennäköisesti täydelliseen turhautumiseen. Ammatin sisällöllinen palkitsevuus ja hienous eivät ole työntekijälle jostakin syystä koulutuksessa tai työssä auenneet. Yhteiskunnallinen arvostus ja työssä annettava työnohjaus voisivat ehkä auttaa näkemään työn merkityksellisyyden ja avata hoitotyön yhteiskunnallisestikin suurta merkitystä.
Johtaminen nostetaan yleensä syynä hoitoyön ongelmiin. Pelkkä rahan lisäbudjetointi ei tuo tyytyväisyyttä työyhteisöön, voi se hetkellisesti auttaa. Yksilöllisyyden korostumista yhteiskunnallisena ilmiönä emme voi peruuttaa. Yksilöitä on siis autettava löytämään parhaat puolensa. Johtajan haaste on koota yksilöiden voimavarat työyhteisön tavoitteiden mukaisiksi. Pitää tuntea ja tietää perusteellisesti jokaisen osaaminen, heikkoudet ja vahvuudet.
Paitsi yksilöllistä johtamista ja taloudellista turvaa, nykyihminen tarvitsee työelämäänsä urakehitysmahdollisuudet, joustavuutta ja itselle merkityksellisiä tavoitteita. Hoitotyössä se ei nykyään toteudu. Henkilöstöpulaan yritetään vastata mennen ajan välineillä, vain palkkakannusteilla, jos silläkään!
Esa Kanerva
puheenjohtaja
Tampereen Sosialidemokraattinen Toveriseura