Nina Lindberg on päivätyössä toiminnanjohtajana sosiaali-, terveys-, ja hyvinvointialojen yhteistyöjärjestössä Artteli-kumppanuusyhdistys ry:ssä. Vuoreksessa asuva kahdeksanvuotiaan lapsen äiti kertoo pelaavansa vapaa-aikanaan sulkapalloa, ulkoilevansa ja vaikuttavansa Tampereen sivistys- ja kulttuurilautakunnan jäsenenä.
– Olen opiskellut Jyväskylässä valtio-oppia. Tampereelle muutin noin kymmenen vuotta sitten. Politiikka on tullut elämääni vahvasti jo äidinmaidosta: vaikka vanhempani eivät olleetkaan aktiivisia puoluepolitiikassa, he kuitenkin olivat sitä yhteiskunnallisesti. Kotonani on puhuttu politiikkaa ihan niin kauan kuin olen jotakin elämästä ymmärtänyt – olemme väitelleet ja keskustelleet. Tästä valitsemani opiskelualakin alun perin tuli, ja opiskeluaikoinani lähdin mukaan Demariopiskelijoihin.
Politiikkaan Lindbergiä on inspiroinut vahva halu vaikuttaa asioihin: vaaleja on esimerkiksi leikitty nuoren Ninan johdolla jo ala-asteen välitunneilla.
Mahdollisuus käyttää kirjastoja monipuolisesti on elintärkeää kaupunkien elinvoimalle ja sivistystyölle.
Pidetään kulttuurielämä hengissä
Sivistys- ja kulttuurilautakunnassa tehdään linjauksia koulutuksesta, varhaiskasvatuksesta ja kulttuurista, sekä sote-uudistuksen myötä myös laajemmin hyvinvointiin vaikuttavista asioista. Lautakunnassa päätetään esimerkiksi kulttuurin, liikunnan ja hyvinvoinnin avustuksista erilaisille yleishyödyllisille yhteisöille. Lindberg kertoo lautakunnan käsittelevän paljon esimerkiksi päiväkoteihin, kouluihin ja harrastuspaikkoihin – kuten tuoreesti Hervannan jäähalliin – liittyviä suunnitelmia ja hankkeita. Muita ajankohtaisia hankkeita ovat olleet Ojalan päiväkodin ja koulun hankesuunnitelman ja viime vuonna Nekalan koulun hankesuunnitelman hyväksyminen.
Lautakunnassa siis tehdään ihmisten hyvinvointiin olennaisesti vaikuttavia päätöksiä kulttuuripuolesta arkipäivän koulumaailmaan ja sivistystyöhön.
Lindbergin mukaan Tampereella ja laajemmin Pirkanmaalla on ymmärretty kulttuurin ja sivistystyön arvo hienosti.
– Pirkanmaalla on ensimmäisenä luotu esimerkiksi kulttuurihyvinvointisuunnitelma. Täällä suunnitelma noteerataan ja sen tärkeä rooli tunnustetaan. Sivistys- ja kulttuurilautakunnan työ on merkittävää yhdyspintojenkin osalta – hyvinvointialueidenkin laajuudessa kulttuurihyvinvointi sosiaali- ja terveyspalveluissa on erittäin tärkeää. Minkälaista yhteistyö voi olla esimerkiksi lautakunnan, sote-palveluiden ja Pirhan välillä? Lindberg pohtii.
Lindberg kertoo kuitenkin jännittävänsä tulevaa hallituspohjaa – mikä suunta tulee olemaan kulttuurin suhteen, jos sitä ryhdytään pitämään jonkinlaisena luksustuotteena, johon ei ole varaa?
– Mietin kauhulla sitä, että kulttuuritoimijat ovat joutuneet puolustamaan omaa elinkeinoaan ja olemassaoloaan jo korona-ajoista lähtien ja toki ennenkin. On kurja olo siitä, että mikäli tuleva hallitus on oikeistopohjainen, tarkoittaako se sitä, että tämä taistelu vain jatkuu? Se ei ole heitä kohtaan kohtuullista eikä oikein. Kulttuurin puolustamiseksi tulee pitää ääntä ja tukea kulttuuritoimijoita siinä, että he saavat äänensä kuuluviin.
Kulttuuri on merkittävä asia niin elinkeinoelämän kuin elinvoimankin kannalta, niin Tampereella kuin valtakunnallisestikin.
– Kuntatasolla avustukset kulttuuritoimijoille ovat merkittävä asia. Kaupunkina olemmekin Tampereella tukeneet kulttuuritoimijoita, yhdistyksiä ja taidelaitoksia. Tämän kautta varmistetaan niiden toiminta jatkossakin. Kulttuurikentän tulee elää ja voida hyvin.
Lindbergin oma visio kulttuuritoimijoiden tukemisesta liittyy omaehtoisen kulttuuritoiminnan mahdollistamiseen ja lisäämiseen kaupunkialueella.
– Jos kulttuuritoimintaa syntyy jonnekin ihmislähtöisesti ja omatoimisesti, miten voimme tukea tätä toimintaa alueella, jonne se syntyy? Hyvä esimerkki tästä on Pyynikin aikamatkat. Meidän ei tulisi vain osoitella ylhäältä paikkoja, joissa kulttuuritoimijoiden tulee toimia ja tuottaa meille kulttuuria. Voisimme toimia kaupunkina alustana sille, että ihmiset voivat olla luovia ja käyttää tilaa hyväkseen ilman, että tyhjän tilan täytyy olla aina valjastettuna asumiselle tai yrityselämälle, Lindberg visioi.
– Valtakunnallisesti meidän tulisi nähdä kulttuurin merkitys paitsi kulttuurin tekijöille, myös käyttäjille ja erilaisille kohderyhmille. Kulttuuria ei tulisi arvottaa vain kaupallisista lähtökohdista, ja myös epäkaupallista kulttuuria tulee varjella. Kulttuurin merkitys ihmisten hyvinvoinnille tulee nähdä – mitä jos kulttuuria ei olisikaan?
Teksti: Milla Zuev
Kuvat: Milla Zuev