Meillä oli viime viikolla Sara Hildenin museon johtokunnan kokous. Yhtenä jokaisessa kokouksessamme käsiteltävistä asioista on museorakennuksen nykytilanne. Rakennus on ikääntynyt ja tarvitsee peruskorjauksen ennen kuin varoituksina remontin tarpeellisuudesta säännöllisen epäsäännöllisesti ilmenevät kulumisen oireet muuttuvat suuriksi vahingoiksi. Onneksi museon uudisrakennushanke etenee.
Nykyisin käsitellään myös muunlaista nykytilannetta, ei ainoastaan meillä vaan monissa muissakin paikoissa. Mietitään asiakkaiden turvallisuutta mahdollisten sähkökatkojen aikana, katkojen vaikutusta toimintaan, vaikkapa esimerkiksi pääsylippumaksujen palauttamista asiakkaille. Mietitään kyberturvallisuutta, aktivistien toimintaa, kosteuden kondensoitumista ilmastointilaitteisiin mahdollisten sähkökatkojen aikana ja tämän kosteuden aiheuttamia riskejä, kun laitteet taas käynnistetään, varautumista lämpötilan laskuun toimitiloissa ja varastoissa.
Riskit ovat moninkertaistuneet. Normaalit turvallisuussuunnitelmat täydentyvät uusiin uhkiin varautumisella.
Tampereen kaupungilla on hyvät ja yhteneväiset ohjeet, jotka käydään läpi kaikkien kaupungin yksiköiden kanssa, yksiköiden erityisominaisuudet huomioiden. Voimme luottaa siihen, että omistaja pitää yksiköistään mahdollisimman hyvän huolen.
Voimmeko yksilöinä luottaa siihen, että meistä kannetaan huolta? Olemmeko itsemme ja yhteiskunnan rakentamassa turvaverkossa?
Tiedämme, että kotona ja työelämässä menee suhteellisen hyvin, kun omaa edes kohteliaat tai peräti kunnioitusta ja luottamusta osoittavat välit läheisiinsä ja työtovereihinsa. Näinä päivinä työelämässä puhutaan paljon turvallisesta tilasta, käytöstavoista ja siitä miten asioita ilmaistaan vaikeissakin tilanteissa. Todellisuudessa näemme, että näitä asioita ei ole turhaa pohtia: Ohjukset osuivat naapurivaltioon, ihmisoikeusasioita käsitellään nykyhetkessä sodassa, vähemmistökansojen kohtelussa ja urheilussa. Arkielämässä moni vastaava ongelma on piilossa kotien seinien sisäpuolella. On hyvä, että maailma kiinnittää näihin asioihin nyt erityistä huomiota.
Vaalien läheisyys alkaa näkyä politiikan arjessa. Jotkut sahaavat omaan jalkaansa yrittäen epätoivoissaan parantaa tippuneita kannatuslukujaan tai ylpistyvät johtoasemassaan julkisesti laukomaan hätiköityjä johtopäätöksiä, kun maailman todelliset johtajat pitävät kielensä kurissa.
Jokainen voi miettiä, miten tuo nämä asiat omaan elämäänsä – kuinka juuri minä voisin kohdella läheisiäni yhä paremmin, yhdenvertaisesti, luottaen ja kunnioittaen? Miten voin tukea rikkinäistä lähelläni ja antaa hänelle aito kokemus kohdatuksi tulemisesta?
Vaikeassa tilanteessa luottamus punnitaan.
Kirsi-Kaisa Sinisalo
TeM, Sara Hildenin taidemuseon johtokunnan puheenjohtaja,
Tampereen sivistys- ja kulttuurilautakunnan varajäsen
ja juuri valittu Tampereen Tuomikirkkoseurakunnan seurakuntaneuvoston jäsen.