Vähän aikaa sitten uutiskynnyksen Suomen mediassa ylitti nuorten alati heikkenevä kielitaito. Esimerkiksi lukiossa saksan opiskelun määrä on romahtanut kuudesosaan 1990-luvun lukemista. Poliitikot ja liike-elämä olivat huolissaan, kuinka supistuva kielitaito heikentää tulevaisuudessa kaupan alan mahdollisuuksia. Varsinkin eräiden poliitikkojen ja etujärjestöjen kohdalla tämä huolestuminen lukiolaisten kielitaidosta on mitä suurinta jeesustelua, kun he ovat kaikkensa tehneet ajaakseen kieltenopiskelun entisestään marginaalisempaan asemaan.
Suomalaiset nuoret halutaan aloittamaan korkeakouluopiskelunsa entistä nuorempana, jotta he myös valmistautuisivat työelämään aikaisemmin. Tätä helpottamaan luotiin ensikertalaiskiintiö, eli korkeakoulujen on varattava osa opiskelupaikoista ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakeville. Lukiosta opiskeluputken tulisi jatkua katkeamatta korkeakouluun. Vuonna 2020 korkeakouluihin valittavien opiskelijoiden määrä ylioppilastutkinnon perusteella nostettiinkin vähintään 51 %, mikä tarkoittaa ylioppilaskirjoitusten merkityksen voimakasta kasvamista. Samalla kun kirjoitusten merkitys nousi merkittävästi, kasvaa erityisesti myös niiden aineiden merkitys mitä lukiolainen kirjoittaa. Tämä sen takia, koska kirjoitettavista aineista saa eri määrän pisteitä.
Yksinkertaistettuna kirjoittamalla pitkän matematiikan L:n saat paljon enemmän pisteitä kuin kirjoittamalla esimerkiksi keskipitkästä saksasta vastaavan arvosanan, kun haet korkeakouluun. Kun opiskelee matemaattisista aineita, joista on tarjolla todella paljon kursseja, joita on käytävä saadakseen hyvän arvosanan ja paljon pisteitä, ei lukiolaisilla ole yksinkertaisesti aikaa ottaa työläitä ja huonosti pisteitä antavia kieliä.
Suomalaiset lukiolaiset eivät ole tyhmiä. He osaavat hyvin toimia vallitsevassa tilanteessa, kun pelkällä valkolakilla ei nykymaailmassa tee yhtään mitään. Tärkeintä on päästä seuraavalle asteelle. Ylivoimaisesti parhaiten sinne pääsee valitsemalla lukujärjestyksen täyteen matemaattisia aineita, joista saa hakuvaiheessa parhaat pisteet. Taktisesti ja järkevästi ajatteleva nuori jättää valitsematta heikosti pisteitä tuottavia kieliä, jotta hän omaa parhaat mahdollisuudet päästä todistusvalinnalla opiskelemaan haluamaansa korkeakouluun.
Tällä pääsykoeuudistuksella lukiosta on tehty kolme vuotta kestävä valmennuskurssi korkeakouluihin. Lukiolaisten on päivästä yksi tiedettävä mistä aineista saa kirjoituksissa parhaiten pisteitä ja valittava näitä kursseja. Kokeilut uusien aineiden sekä vähän pisteitä tuottavien aineiden kanssa jätetään minimiin. Kun lukiosta on näin tehty pelkkä vuosia kestävä painekattila, ei ole mikään ihme lukiolaisten stressikäyrien osoittaessa taivaita. Juuri näin kerrottiin käyvän, kun uudistusta suunniteltiin, mutta se ei uudistuksen tekijöitä hetkauttanut. Ja nyt sitten ollaan ihmeissään, kun kriitikoiden varoitukset kävivät toteen.
No, valittaminen ja ongelmien osoittaminen on aina helppoa. Paljon vaikeampaa on tuoda esille, kuinka asioihin saataisiin parannusta. Muutama korjausehdotus olisi kuitenkin varsin helppo toteuttaa. Ensinnäkin eri aineiden pisteytystä voitaisiin tasapainottaa, esimerkiksi kielten ja matemaattisten aineiden välillä. Näin nuorilla olisi mahdollista valita myös kieliä ilman, että riskeeraa omat mahdollisuutensa jatko-opintoihin. Ylioppilastodistuksella valittavien määrä voitaisiin vähentää, jotta lukiossa olisi helpompaa valita eri aineita, eikä vain hyvin pisteitä tuottavia.
Ensikertalaiskiintiötä pitää myös voimakkaasti vähentää tai jopa poistaa kokonaan. Kiintiöllä tavoiteltiin välivuosien vähentämistä, kun ensimmäistä kertaa hakijat pääsisivät helpommin sisään. Paradoksaalisesti tämä uudistus on kuitenkin pahimmillaan lisännyt välivuosia! Syynä on se, että jos hakee esim. lääkkikseen ensisijaisesti, mutta pääseekin opiskelemaan biologiaa, hän jättää paikan ottamatta. Hakija ei halua menettää ensikertalaiskiintiötään ja parhaita mahdollisuuksiaan päästä opiskelemaan vaikeasti saavutettavaan aineeseen. Ensikertalaiskiintiötä vähentämällä sekä helpottamalla alanvaihtoa korkeakouluissa parannetaan tilannetta tällä sektorilla.
Suuremmat ja hitaammat muutokset ovat osittain kiinni rahasta sekä asenteista. Mikäli halutaan nuoria aikaisemmin ja helpommin korkeakouluihin niin lisätään aloituspaikkoja reilusti. Tämä kyllä maksaa verorahoja, jota tarvitaan myös esim. terveydenhoitoon, vanhustenhoitoon, yritystukiin ja vaikka mihin, niin aiheesta täytyy keskustella laajasti. Asenteiden puolella taas kirjoitusten painoarvon laskeminen mahdollistaisi palaamisen lukion alkuperäisiin arvoihin, eli yleissivistävään koulutukseen. Mielestäni on itseisarvo, että suomalaiset nuoret voisivat saada ammattitaitoisten opettajien johdatuksella tietoa vähän kaikesta. Näistä tiedoista, kun on aina hyötyä myöhemmin. Kaupan alalla on hyvä tietää muiden maiden tapoja, kulttuureja ja uskontoja. Insinöörin koodatessa sovellusta on ihmisen psykologian tuntemuksesta hyötyä parhaan lopputuloksen saavuttamiseen. Juristeille taas historiasta ja biologiasta ei voi ainakaan olla haittaa toimiessaan ammatissaan.
Yleissivistävään koulutukseen keskittyvässä lukiossa opiskelijatkin voisivat hengittää ilman jatkuvaa huolta sekä stressiä kirjoituksista sekä korkeakoulujen pääsykokeista. Kyllä he sitten työelämässä ehtivät stressata monta vuosikymmentä. Lukiossa suomalaiset nuoret ansaitsevat vielä hetken keskittyä sivistämään itseään ja nauttimaan laadukkaasta opetuksesta sekä toistensa seurasta.
Jyri Tuokko (sd)
Kirjoittajalla on historian ja yhteiskuntaopin opettajan pätevyys
Kuntavaaliehdokkaana Tampereella