Toisen asteen koulutus on ollut valtakunnallisesti murroksessa, kun oppivelvollisuus laajeni koskemaan kaikkia alle 18-vuotiaita vuonna 2021. Tampereella tämä on tarkoittanut ja tarkoittaa edelleen suuria muutostarpeita niin lukio- kuin ammatilliseen koulutukseenkin. Aloituspaikkojen tarve on kasvanut erityisesti lukioissa. Ammatillisen koulutuksen osalta Tampereella on entistä paremmin tiedostettu koulutuksen työelämävastaavuuden ja laadun parantamisen sekä erityisten tukitoimien tarve.
Lukioiden aloituspaikkoja lisätty onnistuneesti
Elinvoiman ja kilpailukyvyn palvelualueen lautakuntien apulaispormestari Pekka Salmen mukaan Tampere on erittäin suosittu opiskelukaupunki. Tampereella lukiota suorittavista 40 prosenttia on alun perin ulkopaikkakuntalaisia.
– Koska uusia lukioita ei oltu pitkään aikaan rakennettu eikä lukioiden aloituspaikkoja lisätty, lukioiden keskiarvorajat olivat nousseet erittäin korkeiksi. Vielä vuosi sitten keväällä lukioon pääsyyn vaadittiin lähes kahdeksan keskiarvo. Me näimme tämän lautakunnassa suurena haasteena. Esimerkiksi pojilla, joilla oppimishalut heräävät usein hieman myöhemmin, oli Tampereella vaikeuksia päästä oman kotipaikkakuntansa lukioon. Tällöin he joutuivat pohtimaan, jäädäkö muuhun koulutukseen Tampereelle, vai lähteäkö kauemmas lukioon, Salmi kuvailee.
Vuosi sitten lautakunnassa pohdittiin, kuinka aloituspaikkoja voidaan lisätä. Niitä lisättiinkin kahdesti. Keväällä 2022 lukiokoulutukseen oli haussa yli 80 paikkaa enemmän kuin edellisvuotena.
– Aloituspaikkoja lisäämällä saimme tehokkaasti laskettua keskiarvorajoja. Esimerkiksi Tampereen teknilliseen lukioon pääsi sisään 7,3:n ja Hatanpään lukioon noin 7,6–7,7:n keskiarvolla. Yhtäkään sellaista lukiota ei enää ollut, jossa sisäänpääsyn raja olisi ollut yhdeksän pinnassa. Tällä saimme aikaan merkittävän parannuksen.
Vuoden 2022 yhteishaussa kaikki lukioiden aloituspaikat eivät täyttyneet, joten seuraavaan yhteishakuun paikkoja ei lisätty. Valmius tähän on kuitenkin koko ajan olemassa. Salmen mukaan yksi mahdollisuus huomattavaan aloituspaikkojen lisäykseen on Pyynikintie 2:n entisen Tekun peruskorjauksessa ja Hatanpään lukion siirtymisessä sen tiloihin Tampereen lyseon lukion peruskorjauksen jälkeen. Rakennukseen on tarkoitus varata tiloja noin 800 oppilaalle.
– Arvio on, että nuorten ikäluokat jatkavat kasvuaan 30-luvulle saakka, minkä jälkeen ne lähtevät taas laskuun. Aloituspaikkojen edelleen lisäämiseen on varauduttu. Haluamme edelleen tarjota mahdollisimman monelle nuorelle mahdollisuuden opiskella lukiossa. Tästä uudistuksesta hyötyvät erityisesti pojat.
Koulua käymättömät nuoret suuri kysymys
Salmen mukaan oppivelvollisuuden laajentaminen uusiin ikäluokkiin näkyy enemmän ammatillisen koulutuksen kuin lukiokoulutuksen puolella. Tampereella, kuten myös valtakunnallisesti, uudistus on tuonut oppivelvollisuuden piiriin huomattavan määrän uusia nuoria.
– Nykyisistä oppivelvollisista nuoremmistakin ikäluokista 15 prosenttia on jäänyt kouluttamatta, eli vaille peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Tampereella uudistuksen toimeenpaneminen on lähtenyt hyvin käyntiin – keskeytyksiä ei enää voi tulla, vaan koulutuksen keskeyttävälle nuorelle on kunnan osoitettava opiskelupaikka. Tällaisia nuoria on tähän saakka ollut noin kymmenen, eli luku on verrattain pieni. Kaikille on löytynyt opiskelupaikka, Salmi kertoo.
Oppivelvollisuuden laajentamisen onnistumista ei kuitenkaan voi mitata ainoastaan numeroilla tai sillä, onko jokaisella nuorella opiskelupaikka paperilla. Nuorten tulisi myös suorittaa tutkinto, johon heillä on suoritusoikeus. Kouluttamattomuus nostaa merkittävästi syrjäytymisvaaraa. Salmi onkin eniten huolissaan siitä, että Tampereella on edelleen noin 100–150 koulua käymätöntä nuorta. Heistä ensimmäiset alkavat tulla täysi-ikäisiksi ja saattavat jättää opiskelun taakseen, eikä enää tässä vaiheessa ole olemassa keinoja pitää heitä koulussa.
– Miten koulua käymättömät nuoret saataisiin motivoitua opiskelusta? Meidän pitäisi lisätä ammatillista erityisopetusta. Jos 10–15 prosenttia peruskoulua käyvistä on erityisen tuen piirissä, ei voida olettaa, että esimerkiksi keskittymis- ja oppimisvaikeudet häviävät kesäloman aikana ennen ammattioppilaitokseen siirtymistä. On kohtuutonta olettaa, että erityisen tuen tarpeessa olevat oppilaat pysyisivät tavallisen opetuksen kyydissä toisella asteellakaan. Toki on jo olemassa pienryhmätoimintaa ja tuki- ja ohjausapua, mutta väitän, että ammatillista erityisopetusta tarvitaan silti enemmän.
Toinen erityisesti ammatillista koulutusta koskettava ongelma liittyy opetuksen laatuun ja työelämävastaavuuteen. Opetuksen laadulla on luonnollisesti tekemistä myös oppilaiden motivaation kanssa.
– Toki on tärkeää saada mahdollisimman moni nuori koulutettua, mutta työelämävastaavuus ja koulutuksen laatu ovat aivan yhtä tärkeitä asioita. On tärkeää, että taidot ja tiedot, joita koulusta saadaan, vastaavat työelämän tarpeita ja että nuoret voivat oikeasti työllistyä saamallaan koulutuksella. Elinkeinoelämältä on tullut paljon huomautuksia siitä, että opetuksen laatu ei ole tarpeeksi hyvää. Tämä on ymmärrettävä viesti. Toisaalta, kun ammatillinen tutkinto kuitenkin kestää kolme vuotta, karkaa työelämä vaatimuksineen jatkuvasti eteenpäin. Yritysten tuleekin tiedostaa oma vastuunsa spesifimpien taitojen ja tietojen antamisesta uusille työntekijöilleen.
Salmi kantaa erityistä huolta heikommista lähtökohdista kouluun tulleista oppilaista ja lähiopetuksen riittävyydestä.
– Lähiopetuksen määrä vaikuttaa suoraan opetuksen laatuun. Oppilaiden taidot pitää saada riittävälle tasolle, jotta heidät voidaan lähettää yrityksiin oppimaan lisää.
– Tavoite, että 100 prosenttia ikäluokasta saataisiin koulutettua, ei varmastikaan tule toteutumaan. Mitä suurempi tuo prosenttiosuus kuitenkin on, sen todennäköisempää on, että nuoret löytävät paikkansa yhteiskunnasta ja työllistyvät. Kouluttamattomat ja kouluista putoavat ovat suuressa syrjäytymisvaarassa, ja heidän saamisensa myöhemmin mukaan yhteiskunnan toimintaan on hyvin vaikeaa. Tästä yhteiskunnalle tuleva taloudellinen lasku on merkittävä, kuten myös inhimilliset murheet, joita syrjäytyminen aiheuttaa. Tämä on myös valtakunnallinen teema, Salmi pohtii.
Oppivelvollisuuden laajentamisen rahoitus ei ole riittävä
Salmi ei koe valtion oppivelvollisuuden laajentamiseen antamaa rahoitusta riittäväksi. Valtio on luvannut kustantaa uudistuksen, mutta tuen tarve ja materiaalikustannukset ovat todellisuudessa korkeampia, kuin mihin rahoitus riittää. Tämäkin koskee erityisesti ammatillista koulutusta.
– Rahoitus tulee selvästi jäljessä siitä, mitä opiskelijamäärien ja tuen tarpeiden kasvu edellyttää. Tredun talous oli viime vuonna noin kaksi miljoonaa euroa miinuksella, ja niin tulee olemaan tänäkin vuonna.
Tilanne on myös epäsuhtainen suhteessa paikkakuntiin, joiden opiskelijamäärät ovat päinvastoin pienentyneet.
– Joillakin paikkakunnilla tilanne on päinvastainen: heille annettava rahallinen tuki ylittää tarpeen. Esimerkiksi viime vuonna Pirkanmaa koulutti 600 nuorta talkoilla, ilmaiseksi. Tähän pitää saada muutos.
Lukioissa rahoituksen tilanne on parempi, mutta ei siltikään Tampereella vastaa tarvetta.
– Kaikki Suomen kunnat osallistuvat lukiokoulutuksen kustannuksiin, oli paikkakunnalla omaa lukiota tai ei. Tämäkään rahoitus ei silti kata kaikkia kustannuksia. Tampereella lukiokoulutus maksaa noin 30 miljoonaa euroa vuodessa, mistä jäämme noin viisi miljoonaa euroa vajaaksi. Asetelma on siinäkin mielessä epäreilu, että 40 prosenttia lukiolaisistamme tulee muualta kuin Tampereelta.
Toisen asteen koulutuksen tulevaisuus Tampereella?
Salmen mukaan toisen asteen koulutuksen kehittäminen on prosessi, joka on aina käynnissä, eikä koskaan valmis. Uudistustarpeiden tiedostaminen on jatkossakin positiivinen asia.
– Toivon, että voimme keksi keinoja siihen, miten koulua käymättömiin nuoriin voidaan reagoida. Tredun johto kyllä ymmärtää ongelman, mutta mitään toimenpiteitä ei vielä ole tehty. On kuitenkin tehty analyysia ja etsitty tapoja muuttaa toimintaa.
– Lukiopuolella aiomme tulevaisuudessakin taata mahdollisimman monelle nuorelle mahdollisuuden lukiokoulutukseen aloituspaikkoja lisäämällä.
– Opetuksen laadun kehittäminen puolestaan on asia, joka ei koskaan tule kokonaan valmiiksi. Työelämä karkaa vaatimuksineen jatkuvasti eteenpäin. Tärkeintä on, että välimatka ei ainakaan enää lisääntyisi, vaikka muutosvauhti onkin nopea, Salmi päättää.
Teksti: Milla Zuev
Kuva: Milla Zuev