Lotta Reito (SDP) on Tampereen kaupunginvaltuuston varavaltuutettu, alueellisen ympäristöterveydenhuollon jaoston puheenjohtaja ja sosiaalityöntekijä (YTM).
Alueellisen ympäristöterveydenhuollon jaoston yhteistoiminta-alueeseen kuuluvat Akaa, Juupajoki, Kangasala, Orivesi, Pälkäne, Urjala ja Valkeakoski. Ympäristöterveydenhuollon jaosto on terveydensuojeluviranomainen, joka muun muassa säätelee nikotiinituotteiden lupa- ja valvontamenettelyratkaisuja ja ratkaisee tupakoinnin sääntelyn liittyviä asioita. Jaostolle kuuluu myös elintarvikevalvontaan, ravintoloihin ja elintarvikeliikkeisiin ja eläinlääkintähuoltoon tehtäviä tarkastuksia sekä päätöksiä näiden pohjalta. Muun muassa parveketupakoinnin säänteleminen kuuluu alueelliselle ympäristöterveydenhuollon jaostolle.
Sosiaalipalvelut yhtä tärkeä osa sote-uudistusta kuin terveyspalvelutkin
Lotta Reito on vuodenvaihteen myötä siirtynyt kaupunkiorganisaatiosta hyvinvointialueen työntekijäksi. Reito työskentelee lastensuojelun avohuollon palveluissa. Sosiaalityöntekijänä Reito tekee pääosin asiakastyötä, mutta kuvaa ammattieettiseksi velvollisuudekseen myös rakenteellisen sosiaalityön tekemisen.
– Rakenteellinen sosiaalityö tarkoittaa vaikuttamista myös huono-osaisuutta ja syrjäytymistä luoviin rakenteisiin. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, kuinka palvelut toimivat ja miten niissä huomioidaan erilaiset ihmiset. Järjestelmän tulee kuitenkin olla olemassa ihmistä varten ja mahdollistaa se, että työntekijät voivat tehdä työnsä kunnolla ja eettisesti kestävällä tavalla. Siksi on tarpeellista myös pystyä arvioimaan järjestelmää myös työntekijänäkökulmasta ja kuulla niitä, jotka ovat käytännössä töissä järjestelmän arjessa, Reito perustelee.
Reito kokee sote-uudistuksen ja siihen liittyvän yhteiskunnallisen keskustelun keskittyneen jo pitkään lähinnä terveys-, lääkäri-, ja sairaalapalveluihin sekä niiden etäisyyteen omasta kodista, vaikka sosiaalipalvelut ovat yhtä suuri osa sote-uudistusta. Reiton mukaan sosiaalipalvelujen tavoitettavuuteen ei ole kiinnitetty tähän asti yhtään niin paljon huomiota kuin terveyspalveluihin. Tähän on tultava muutos, koska sosiaalipalveluiden asiakkaat ansaitsevat yhtä lailla hyvin toimivia palveluita, vaikka sosiaalipalveluiden tarpeesta ei ehkä tohdita puhua yhtä julkisesti, Reito sanoo.
– Ymmärrän, että tilanne ei hyvinvointialueiden aloitettua ole heti valmis ja tilanteen tasaantuminen vie aikansa ja toivonkin, että järjestelmän tämänhetkiset ongelmat selviävät ajan kuluessa. Tällä hetkellä ongelmia on kuitenkin esimerkiksi asiakasohjauksessa eli siinä, mistä ja millä tavalla asiakkaamme palveluita saavat. Ihmisten pitäisi saada niin lastensuojelun palveluita kuin päihde- ja asumispalveluitakin tasavertaisesti asuinpaikasta riippumatta, Reito kuvailee.
– Toisaalta kun palvelukriteerit yhtenäistetään alueellisesti, olisi koko järjestelmä teknisesti rakennettava uudelleen. Pirkanmaalla on paljon erikokoisia kuntia, joissa on tarvittu palveluita eri tavalla. Tämän vuoksi myös palveluiden järjestämisen tavoissa on ollut vaihtelua. Joissakin kunnissa on voitu esimerkiksi käyttää paljon ostettavia palveluita ja toisissa kunnissa taas hyvin vähän. Jatkossa järjestelmän täytyisi kuitenkin toimia rakenteellisesti samalla tavalla ja palveluiden myöntämisessä pitäisi toimia oikeudenmukaisesti niin ihmisten kuin alueidenkin kesken. Käytäntöjen yhdistämisessä on paljon tehtävää.
– Itseäni pelottaa, onko jossain vaiheessa helpompaa vain vetää mutkia suoraksi, jotta asiassa päästään eteenpäin, mutta asiakasnäkökulma unohdetaan. Meidän asiakkaamme eivät kuitenkaan ole heitä, jotka välttämättä kuuluttavat hätäänsä helposti ulospäin. Itseäni huolestuttaa, kuinka paljon sosiaalipalveluiden toimivuuteen ja palveluiden asiakkaiden eteen halutaan nähdä vaivaa.
Epäselvät käytännöt vaikeuttaneet sosiaalityötä sote-uudistuksen jälkeen
Reiton mukaan sosiaalityöntekijän ja myös asiakkaan arjen perimmäinen ongelma tällä hetkellä ovat puuttuvat tai vakiintumattomat käytännöt hyvinvointialueisiin siirtymisen jälkeen. Palveluntuottajat saattavat olla edelleen ainakin osittain samoja kuin ennenkin, mutta käytännöt puuttuvat. Tämä vaikeutta oman työskentelyn hallintaa.
– Tässä alkuvaiheessa hankaluuksia on aiheuttanut siirtyminen vanhoista järjestelmistä uuteen, eli kuntakohtaisista hyvinvointialueen yhteiseen systeemiin. On todella paljon aivan käytännön asioita, joita ei ole järjestetty tai siirretty uuteen, kuten esimerkiksi erilaiset lomakepohjat, tallennusjärjestelmät, työvälineet, käyttäjätunnukset, mistä löytyy mitäkin tietoa. Nämä saattavat kuulostaa pieniltä asioilta, mutta kun niitä kasautuu eikä asiat etene, vie se turhaan voimavaroja. On myös todella turhauttavaa, että tällä hetkellä liian paljon työaikaa menee sellaisten tukitöiden tekemiseen, joihin ei todellakaan olisi syytä käyttää sosiaalityöntekijöiden työaikaa, ja jotka voisi hoitaa esimerkiksi toimistosihteeri. Sihteereitä tai muuta auttavaa henkilökuntaa ei kuitenkaan ole riittävästi tai ollenkaan. Työaikani pitäisi mennä ensisijaisesti asiakastyöhön ja asiakkaiden asioiden hoitamiseen. Aikaa täytyy riittää myös verkostotyöhön ja palveluiden organisointiin. Meidän työtämme ei tehdä tyhjiössä, vaan asiakaspintaamme liittyy erittäin paljon niin sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä, mutta myös yhteistyötä koulujen ja päiväkotien kanssa, Reito kertoo. Tämän vuoksi järjestelmä olisi saatava toimimaan kokonaisuutena, pienilläkin yksityiskohdilla on merkitystä ja työaika pitäisi saada käytettyä oikeisiin asioihin.
Vaikka monet asiat ja käytännöt ovat epäselviä, ei se saisi vaikuttaa asiakkaan avun saantiin tai siihen miten nopeasti apua saadaan tarjottua. Esimerkkinä Reito käyttää tilannetta, jossa nuorella asiakkaalla oli mukanaan suuri määrä laskuja, jotka sosiaalityöntekijä avasi nuoren kanssa yksitellen.
– Kun tällaisessa tilanteessa ollaan, asia pitäisi saada hoidettua niin pian kuin mahdollista, esimerkiksi erääntyneet laskut maksettua. Esimerkiksi asunto saattaa mennä alta, jos ihminen on pahasti vuokravelkainen ja jollei häntä auta saman tien. Tällaisessakin tilanteessa apu voi kuitenkin tulla myöhään, jos on ensin selvitettävä useammalta taholta, miten asia nykyään kuuluu hoitaa uudessa järjestelmässä. Monta kertaa joutuu sanomaan, että selvitän jonkun asian, mutta kuitenkaan tarkkaa tietoa ei ole, mistä saisin tietoa siitä, miten asia tällä hetkellä järjestetään. Olemme omassa tiimissämme keränneet listaa siitä, mitkä asiat ovat epäselviä ja mihin tarvitsemme uusia ohjeita, ja meidän olisi saatava näihin asioihin mahdollisimman pian vastauksia. Lastensuojelunkin kanssa tilanteet tulevat usein vastaan erittäin nopeasti ja avun tarpeeseen on vastattava nyt eikä viikon päästä, Reito kuvailee.
Sosiaalityön resurssipula huolestuttaa
Reito toivoo, että sosiaalipalveluiden tämänhetkiset epäselvyydet selviävät ajan kanssa, mutta kuitenkin niin, että sosiaalipalveluiden työntekijöiden ei oleteta vain odottavan loputtomiin asioiden selkeytymistä. Koen sosiaalipalvelut alueena, johon panostamiseen ei ole riittänyt tarpeeksi kiinnostusta ja aikaa. Sosiaalipalveluiden tärkeys ihmisten hyvinvoinnin turvaajana on otettava vihdoin tosissaan eikä niitä voida pitää vain menoeränä, Reito toteaa.
– Olen huolissani siitä, että meidän työstämme lähdettäisiin edelleen vain vähentämään resursseja. Tällöin ikään kuin hyväksyttäisiin se, että on ihmisiä, jotka eivät voi hyvin ja yhteyskunnastamme tulee sellainen, jossa köyhyys ja huono-osaisuus vain hyväksytään tai vaikka jos ihminen sairastuu mieleltään, niin hän olisi aivan omillaan.
– Hyvät rakenteet ja selkeät toimintatavat auttavat paljon, mutta jos niihin ei ole panostettu tarpeeksi, tulee asiakkaiden auttamisesta todella vaikeaa. Otan työntekijänä ihmisen vastaan hänen lähityöntekijänään ja jos työssäni kohtaan liikaa tilanteita, joissa asiakkaan tarvitsemista palveluista on epäselvyyksiä tai niitä ei ole saatavilla, on se mielestäni kohtuutonta myös työntekijän kannalta. Minä en yksin riitä asiakkaan tilannetta muuttamaan.
– Jos nyt ollaan tekemässä paljon puhuttua historiallisen poikkeuksellista uudistusta, niin pitäisi keksiä myös historiallisen poikkeuksellisia tapoja, että se saadaan toimimaan kuten pitää. Uutta järjestelmää ei voi tehdä vanhoilla ajatuksilla. Tätä olen miettinyt sekä ihmisenä, työntekijänä, että poliitikkona, Reito päättää.
Teksti: Milla Zuev
Kuva: Milla Zuev