Kirsi-Kaisa Sinisalolle taide ja politiikka ovat yhtä

Sara Hildénin taidemuseossa nähdään syksyn ja talven aikana poikkeuksellinen, mutta rohkea ja voimakkaan sanoman välittävä Thomas Houseagon We-näyttely. Poikkeuksellisen näyttelystä tekee muun muassa sen luojien kokoonpano: näyttelyyn ovat rakentaneet teoksia myös toisen taidesuunnan edustajat Brad Pitt ja Nick Cave. Näyttelyn tärkein viesti tiivistyy yhteisöllisyyteen ja siihen, mikä meissä ihmisissä on yhteistä: luovuuteen, ei tuhovoimaan.

Thomas Houseago inspiroitui taidemuseosta ja sen ympäristöstä. Ukrainan sodan sytyttyä museossa pohdittiin, onko näyttelyn järjestäminen tässä maailmantilanteessa sopivaa tai turvallistakaan – Houseagon viesti oli, että ihmisten on keskityttävä meitä yhdistäviin asioihin eli esimerkiksi luovuuteen, ei tuhovoimaan.

Taidemuseon näyttelypäällikkö Sarianne Soikkonen kiittää museon johtokunnan puheenjohtajaa Kirsi-Kaisa Sinisaloa rohkeudesta tuoda näyttely esille ja yleisöä ennakkoluulottomuudesta tulla katsomaan näyttelyä, joka ei koostu pelkästään leimallisesti kuvataiteilijoiden töistä.

Avaramielisen näyttelyn järjestäminen ei ollut itsestäänselvyys: toisaalta se nähtiin taloudellisena ja taiteellisena riskinä, ja toisaalta koronapandemia ja myöhemmin Ukrainan sota viivyttivät näyttelyn aloittamista. Kun näyttely viimein asetettiin esille, se osoittautui menestykseksi, joka on tuonut museoon myös uutta yleisöä.

Maailmantilanne on vaikuttanut voimakkaasti Houseagon näyttelyn sisältöön Sinisalon ja Soikkosen mukaan. Taiteilija kärsi koronapandemian aikana henkisen romahduksen, josta hän selvisi ystäviensä tuen avulla. Myös ystävät olivat esiintyvinä taiteilijoina menettäneet perinteiset työnsä ja päättäneet hypätä ennalta tuntemattoman kuvataiteen maailmaan.

Maailma on yhteisöllinen

Yhteisöllisyys on myös Sinisalolle merkittävä arvo. Kuten Houseagon We-näyttely, myös maailma ja yhteiskunta luodaan lopulta yhdessä.

– Omassa ajattelussani me kaikki teemme toistemme kanssa jatkuvasti yhteistyötä ja tuemme toisiamme romahdusten hetkinä. Tämä ajattelu yhdistyy myös sosialidemokratiaan – solidaarisuuteen, kulttuuriin, kasvatukseen ja siihen, että kaikilla on mahdollisuus esimerkiksi opiskella. Kun työväen- ja kansalaisopistoja perustettiin, ei kaikilla ollut mahdollisuutta opiskella niin tasavertaisesti kuin tänä päivänä.

Sinisalo on tutustunut sosialidemokratiaan jo lapsuudessaan.

– Minulla, kuten monella muullakin sosialidemokraatilla, sukutausta on vaikuttanut ajatteluun paljon. Isoisäni oli työväenpuolueen kansanedustaja jo vuosina 1939–1944. Hänen sisaruksensa puolestaan tekivät laulu- ja runokeikkoja vanhainkodeissa ja lastenkodeissa. Meillä politiikka ja taide ovat aina liittyneet yhteen, Sinisalo tiivistää.

Kotitaustalla onkin suuri vaikutus siihen, kuinka ihminen pääsee kulttuurin pariin.

– Houseago on toivonut, että näyttelyyn tulisi paljon nuoria ihmisiä. Taiteilija itse on työväenluokkaisesta taustasta. Hän koki lapsena, ettei taide ole häntä varten, vaan elitismiä. Taiteilijan mielestä lapset ja nuoret pitäisi tuoda taiteen pariin varhaisessa vaiheessa. Meillä esimerkiksi on hyvät opastukset, taustamateriaalit ja tehtävät koululaisille, Soikkonen kuvailee.

Tausta taiteen parissa on hyödyksi luottamustoimessa

Teatteritaiteen maisteri Sinisalo on aikaisemmin järjestänyt paljon erilaisia kulttuuritapahtumia ja esimerkiksi toiminut Hämeenlinnan kaupunginteatterin johtajana. Soikkosen mukaan on hyvä, että museon johtokunnan puheenjohtaja tulee taiteen parista itsekin: näin hänen kanssaan on helppo puhua samaa kieltä.

– Sara Hildénin taidemuseo on arvostettu, pitkän perinteen omaava ja tulevaisuuteen katsova taidelaitos. Teatteritaiteen taustalla on ollut hyvin avartavaa opiskella museomaailmaa Sariannen ja Päivi Loimaalan opastamana. Organisaation ymmärtämiseksi on hyvä, että taidemuseo on melko samanlainen yleisö- ja henkilöstömäärältään kuin Hämeenlinnan kaupunginteatteri. Eteen on tullut jo isojakin asioita, kuten museonjohtajan valinta keväällä, Sinisalo kuvailee.

– Uusi asia minulle on ollut tämän uskomattoman arvokkaan, Sara Hildénin Säätiön omistaman taidekokoelman varastointi ja säätiön ja museon yhteistyö. Tosiasia on, että varastotilat vaativat paljon parannusta – peruskorjauskaan ei välttämättä enää riitä, vaan puhutaan kokonaan uusista tiloista.

Sinisalon taustasta löytyy myös yllättävä yhteys Sara Hildénin taidemuseoon.

– Olen ollut taidemuseon avajaisissa vuonna 1979 kahdeksanvuotiaana. Elämässäni on myös ollut pitkä vaihe, kun olin paljon tekemisissä kokoelman keräämiseen vaikuttaneiden ihmisten kanssa. Vaikka en ollut ennen tätä luottamustoimea muutoin tekemisissä itse taidemuseon kanssa kuin asiakkaana, tuntui, että tiesin paljon historiaa myöten jo aloittaessani.

Sara Hildénin taidemuseo on sattumoisin yksi maailman harvoista naisen nimeä kantavista taidemuseoista. Nimihenkilön persoonallisuus on inspiroiva myös Sinisalon mielestä.

– Sara oli poikkeuksellinen kulttuuri-ihminen, joka esimerkiksi aloitti taidekokoelmansa keräämisen kypsemmällä iällä, rakensi tästä kansainvälisen uran ja esiintyi kansainvälisesti uskottavana taideostajana, mikä sekään ei ollut aivan itsestään selvää. Hän rakensi tämän kaiken ompelijattaren ja kotiapulaisen taustasta käsin. Lisäksi juuri Sara esitteli vaateliikkeessään tamperelaisnaisille housut. Sekin oli radikaalia ja demokraattista.

Teksti: Milla Zuev

Kuvat: Milla Zuev