Käsityönopettaja, Tampereen joukkoliikennelautakunnan varajäsen Heli Lehtelä toimii myös työsuojeluvaltuutettuna Lielahden koulussa. Lehtelä pääsee seuraamaan aitiopaikalta toisaalta lasten ja nuorten, toisaalta kaupungin työntekijöiden opiskelu- ja työhyvinvointia. Perheenäitinä Lehtelälle on tuttua myös se, millä tavoin hyvinvointi koulussa ja työpaikalla vaikuttaa lapsiperheiden hyvinvointiin, ja toisaalta millä tavoilla kodin tilanne vaikuttaa koulussa ja työpaikalla.
SDP:lle lapsiperheiden etu on merkittävä arvo. SDP on vaikuttanut konkreettisesti lapsiperheiden toimeentuloon useilla keinoilla. Esimerkiksi maaliskuun alussa astuu voimaan varhaiskasvatusmaksujen alentaminen siten, että maksujen perusteena olevia tulorajoja korotetaan jopa 33 prosenttia. Näin noin 30 000 kotitaloutta siirtyy maksuttoman varhaiskasvatuksen piiriin. Samoin joulukuussa lapsilisät maksettiin kaksinkertaisina. Näillä keinoilla on pyritty parantamaan lapsiperheiden taloudellista tilannetta voimakkaassa inflaatiossa ja sähkön hinnan nousussa. Sanna Marinin hallitus on palauttanut subjektiivisen päivähoito-oikeuden, jota Juha Sipilän (kesk.) hallitus rajasi. On tärkeä yhdenvertaisuuskysymys, että jokaisella lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen riippumatta vanhempien työ- tai opiskelutilanteesta.
– Oli mielenkiintoista, että subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen kajottiin oikeistohallituksen aikana. Kukaan ei kuitenkaan näe sinne kodin seinien sisäpuolelle. Kovin moni väsynyt vanhempi ei esimerkiksi tule kertomaan olevansa väsynyt, ja että tarvitsisi myös omaa aikaa, Lehtelä kommentoi.
– Myös oppivelvollisuuden pidentäminen on minusta hyvä asia. Opettajana tiedän, että kun yläkoulusta lähdetään, jonkun paikan on oltava odottamassa. Nuoret eivät saa jäädä tyhjän päälle. Ihmisen aivot kuitenkin kehittyvät pitkälle aikuisikään asti, ja vaikka koulunsa päättävät saattavat aikuisilta näyttääkin, eivät he sitä ole, eivätkä valmiita ottamaan vastuuta itsestään kokonaan. On hyvä asia paitsi nuorille, myös lapsiperheille, että on joku, joka ottaa nuoresta kiinni. Tietenkin myös kohentunut työllisyys on hyvä asia lapsiperheiden kannalta.
Kodin tilanne vaikuttaa kouluun – ja toisin päin
Lehtelän omaan perheeseen kuuluu yhteensä seitsemän lasta, puoliso ja kaksi kissaa. Hän on niin työssään kuin kotonaankin lasten ja nuorten kanssa tekemisissä päivittäin. Hän pitääkin niin kuntapolitiikassa kuin valtakunnallisessa politiikassakin kaikkein tärkeimpinä asioina koulutukseen ja mielenterveyspalveluihin panostamista.
– Vaikka mielenterveyspalvelut eivät olekaan enää kunnan vastuualuetta, tulee niihin nyt panostaa hyvinvointialueen tasolla. Koulutus taas on aivan ykkösasia. Näen jatkuvasti omassa työssäni, miten ihmiset voivat huonosti, ja minkälaisia mielipiteitä kodeista tulee nuorille. Työssäni näkemäni asiat ovat melko karuja. Pelkään pahoin, että tämä aikaa näkyä Tampereella enemmän ja enemmän, koska tämä on kasvava kaupunki, jonka palvelut eivät ole pysyneet perässä. Koronakin on ehdottomasti jättänyt pitkät jäljet aivan kaikkien hyvinvointiin.
Lehtelää huolestuttaa niin kaupungin henkilökunnan kuin oppilaidenkin tilanne.
– Niin koulutuksessa kuin mielenterveyspalveluissakin tulee panostaa ennaltaehkäisevään työhön. Tällä hetkellä koulujen seinät pullistelevat, kun jatkuvasti sisään tulee uutta luokkaa. Koulutuksesta on helppo pitää juhlapuheita, mutta konkreettiset teot puuttuvat. Tuntuu myös, että yksilön oikeudet ovat rajattomat, mutta velvollisuuksia ei ole sitten lainkaan: esimerkiksi jos oppilaalle suositellaan paikkaa erityisluokalta, ei perheen ole pakko ottaa sitä vastaan. Tällöin voi olla niin, että koko muu luokka kärsii, kun tällainen oppilas ei kykene olemaan heidän ryhmässään. Opettaja ei voi asialle mitään.
– Kaupungin henkilökunnan työssä jaksaminen huolettaa minua. Lapsiperheidenkin elämässä näkyy, jos koulu ovat ongelmissa ja työelämän vaatimukset ovat kohtuuttomat.
Miten koulujen ja koulujen henkilökunnan jaksamisen ongelmia voidaan ratkoa?
– Tuntuu, että yhteiset linjaukset ongelmatilanteiden varalle puuttuvat kokonaan. On liikaa asioita, joita ei ole ajateltu loppuun saakka. Ihmisiltä vaaditaan aivan liian paljon – perustetaan esimerkiksi luokkia, joille ei kuitenkaan osoiteta riittäviä tiloja, eikä käytännön työtä tekevää ihmistä kuunnella.
Lehtelän mukaan koulujen ongelmana on myös pysyvyyden puuttuminen. Kasvavalle lapselle ja nuorelle pysyvyys on todella tärkeää.
– Kouluissa tulisi nähdä henkilökunnankin tarpeet siten, että henkilökunta pysyisi työssään ja pystyisi tekemään työtään. On huono vaihtoehto käyttää paljon eri sijaisia, koska lapset vaativat pysyvyyttä. Lapsilta menee todella pitkä aika siihen, että he hyväksyvät sijaisen. Tiedän, että työskentelyolosuhteiden parantaminen maksaa, mutta paljon enemmän maksaa häilyvyys ja kokoaikainen muutos, jossa kukaan ei pysy perässä.
Rakentamisella on suuri vaikutus työ- ja opiskeluhyvinvointiin. Lehtelän mukaan resursseja tulisi lisätä hyvin paljonkin: tulisi luoda hyviä rakennusratkaisuja ja rakentaa uusia koulurakennuksia. Pirkanmaalla tätä jo toki tehdäänkin: uusia, entistä suurempia koulurakennuksia rakennetaan ja vanhoja perusparannetaan ja laajennetaan sekä muutetaan vastaamaan nykyajan tarpeita.
– Toivoisin kouluihin myös pienempiä luokkakokoja ja sitä, että nuorisotoimi olisi enemmän mukana koulun arjessa. Olisi mahdollista luoda pidemmälle vietyjä yhteistyöratkaisuja erilaisten tahojen kanssa.
Vaatimukset niin lapsia, nuoria kuin aikuisiakin kohtaan ovat nykyaikana kovia. Vanhempien odotetaan usein suorittavan niin vanhemmuutta kuin uraakin; jo peruskoulu- ja lukioikäisiä uupuu harrastusten, opintojen ja jatko-opintoihin hakeutumiseen liittyvien paineiden alle. Tämä on myös suuri syy erilaisille mielenterveyden haasteille, jotka näkyvät perhe-elämässäkin.
– Toivoisin, että ihmiset opettelisivat olemaan armollisempia itseään kohtaan. Meidän tulisi päästää sellaisista ulkoisista odotuksista, millaisia meidän tulisi olla tai mitä muiden ihmisten pitäisi olla. Neuvoisin niin kouluikäisiä kuin aikuisiakin siten, että älkää vertailko itseänne toisiin, koska se tuo mukanaan vain ongelmia.
Millainen on hyvä vanhempi?
Vanhempana Lehtelä uskoo ennen kaikkea läsnäoloon ja yhteiseen olemiseen materian sijaan. Lapselle on tärkeämpää olla aidosti läsnä, eikä tätä voi korvata esimerkiksi ulkoisilla virikkeillä tai lahjoilla.
– Ilman läsnä olevaa aikuista lapsi voi huonosti. Lasta tulee myös aidosti kuunnella. Vanhemman on myös ymmärrettävä, että lapsi on lapsi, vaikka hän olisi hieman isompikin lapsi.
– Oppilaitteni kanssa nousee jatkuvasti esiin neljä samaa tekijää: liikunta, syöminen, uni ja puhelin. Nämä ovat oikeasti aina samat. Vanhempien on varmistettava, että puhelimen käyttö tapahtuu järkevissä määrin, ja että lapsi myös liikkuu, syö ja nukkuu järkevästi.
– Ja lisäksi: tuskin kukaan on katkera aikuisena siitä, että vanhemmat asettivat hänelle lapsena ja nuorena terveet rajat, eikä hän päässyt notkumaan yökausiksi kaupungille, Lehtelä tiivistää.
Halosen valinta presidentiksi inspiroi liittymään SDP:hen
Lehtelä kiinnostui sosialidemokratiasta alun perin ollessaan lukioikäinen. Hän vaikuttui suuresti Tarja Halosen valinnasta Suomen presidentiksi.
– SDP:hen liityin, kun Tarja valittiin presidenteiksi. Ihailin suuresti porukkaa, joka sai naisen nousemaan presidentiksi asti. Tämä oli minulle merkittävä käännekohta. Ajattelin, että tämän puolueen on pakko olla todella hyvä. Tuolloin minulla oli myös todella hyvä historianopettaja sekä loistava äidinkielenopettaja, jotka vaikuttivat paljon ajatteluuni. He olivat yhteiskunnallisesti tiedostavia, ajattelevia ihmisiä, Lehtelä selittää.
– Mummini ja ukkini puhuivat minulle aina siitä, miten jokainen tulee hyväksyä sellaisena kuin hän on, ja että apua tarvitsevaa täytyy auttaa. Minulle sosialidemokratia on tätä samaa.
Teksti: Milla Zuev
Kuva: Milla Zuev