Tampereella astuivat voimaan joukkoliikenteen hinnankorotukset toukokuun ensimmäisenä päivänä. Korotusten taustalla on joukkoliikenteen kustannusten nousu noin kymmenellä prosentilla, ja ne tarkoittavat käytännössä viiden prosentin korotuksia tiettyihin lipputuotteisiin.
Hintoja olisi korotettu jo aiemmin, mutta henkilökuljetuspalvelujen väliaikainen vapautuminen arvonlisäverosta alkuvuonna lykkäsi korotusten voimaan astumista muutamalla kuukaudella.
– Viiden prosentin hinnankorotus kohdistuu aikuisten, nuorten ja lasten ikäryhmissä 2–3 vyöhykkeen arvolippuihin sekä 30, 90 ja 360 vuorokauden kausilippuihin. Noin 90 prosenttia Nysse-alueen liikenteestä tehdään näillä lipputyypeillä, kertoo Tampereen joukkoliikennelautakunnan varapuheenjohtaja Inna Rokosa.
Korotuksista päätettiin ensimmäisenä kaupunginvaltuuston talousarviokokouksessa, ja joukkoliikennelautakunta käsitteli asian myöhemmin erikseen. Rokosa uskoo monen pystyvän ymmärtämään tilanteen, vaikka ratkaisu ei ole kenenkään mielestä miellyttävä.
– Korotusten taustalla on joukkoliikenteen ostokustannusten kasvu, mikä on pakottanut nostamaan joukkoliikenteen hintoja. Itse lähtökohtaisesti vastustan joukkoliikenteen hinnankorotuksia ja mieluummin madaltaisin hintoja – mikä olisi parasta ympäristön ja pienituloisten kannalta, Rokosa lisää.
Mikäli lippuhintoja ei olisi nostettu, olisi ollut mahdollista päätyä palvelun laadun heikentämiseen. Rokosa kertoo SDP:n käyneen runsaasti keskustelua aiheesta.
Sosiaalinen näkökulma mukaan joukkoliikenteeseen
Rokosa pitää erikoisena sitä, että ainakin Tampereella joukkoliikennettä koskevassa päätöksenteossa tunnutaan unohtavan sosiaaliset näkökohdat. Vaikka lippuhinnat nousevat, tulisi mahdollisuus liikkumiseen kuitenkin taata kaikille, koska se on välttämättömyys.
– Joukkoliikennettä ajatellaan helposti vain siitä näkökulmasta, että se on joukkoliikennettä, eikä siinä tarvitse ajatella sosiaalisia näkökulmia, Rokosa pohtii.
– Minusta pitäisi ajatella. Ihmisten hyvinvointiin ja toimeentuloon liittyvät asiat pitäisi huomioida kaikkialla, eikä olettaa ainoastaan sosiaalipalveluiden asiaksi. Ihmisen hyvinvointiin vaikuttaa niin moni asia, ja tuntuisi erikoiselta, jos se politiikassa supistettaisiin vain tiettyjen tahojen asiaksi.
Rokosa kertoo tapauksesta, jossa lastenvaunujen kanssa kulkemisesta aiottiin tehdä maksullista, sillä maksuttomuus oli lähtökohtaisesti perustunut turvallisuuskysymyksiin eikä sosiaalisiin kysymyksiin. Ei ollut turvallista lähteä bussin etuosaan maksamaan matkaa ja jättää lastenvaunuja vartioimatta. Pari vuotta sitten maksupäätteet tuotiin kuitenkin monien bussien keskiovien läheisyyteen, jolloin tämä ongelma poistui.
– Tuolloin saimme tämän ehdotuksen torpattua. Jos tästä maksuttomuudesta olisi luovuttu, ei matkaraha mistään muualtakaan olisi lapsiperheille tullut. Tuolloin maksullisuuteen siirtymistä perusteltiin esimerkiksi sillä, että joukkoliikenteen ei kuulu olla sosiaalipalvelu. Lopputulos oli kuitenkin parempi kuin lähtötilanne: nykyään myös rollaattorin kanssa saa kulkea maksutta joukkoliikenteessä, mikä ei ennen ollut mahdollista.
Onneksi ihmisten erilaiset sosiaaliset asemat huomioidaan edelleen myös esimerkiksi lasten ja nuorten sekä opiskelijoiden ja senioreiden lipputuotteiden alempina hintoina aikuisten hintoihin nähden.
– Korotus ei myöskään vaikuttanut mobiililipun tai lähimaksun hintaan. Myös vaihtoaika on Tampereella pitkä, 90 minuuttia, Rokosa lisää.
Teksti: Milla Zuev
Kuva: Milla Zuev