SDP Tampere | valtuutettu Ari Wigelius

Ari ei halua päästää itseään helpolla

Ensimmäisen kauden tamperelaisen demarivaltuutetun Ari Wigeliuksen halu ottaa selvää asioista, oppia kaiken aikaa uutta ja olla hyvä valtuutettu konkretisoituu kahteen ryhmätoveriin. Vasemmalla puolella istuu pormestari ja oikealla puolella pääministeri.

– Tiedon saannin kannalta voiko valtuutettu enempää toivoa. Minulle on valtava hyöty ja kehittymisen paikka saada tehdä työtä tällaisten ihmisten kanssa, sanoo Wigelius.

Ensimmäistä valtuustokautta on takana reilut 2,5 vuotta. Vaikka Ari Wigelius (35) oli pitkään ollut aktiivinen järjestöihminen, vaalityöntekijä ja yhteiskunnallinen keskustelija, oli valtuustotyöskentelyn arki kuitenkin vieras. Vaalien ensikertalaisuus ja suoraan SDP:n valtuustoryhmään ilman lautakuntakokemusta laittoivat miehen heti kovaan kouluun.

Tänään valtuutettu-Wigeliuksen poliittinen arki on jo hiukan toista, kuin se oli ensimmäisenä vuotena.

– Minä luin todella paljon ja otin selvää asioista mutta hyvä koulu oli myös valtuustoryhmän kokoukset, joissa esimerkiksi pormestari ja toimialojen asiantuntijat puhuivat. Imin tietoa aivan älyttömästi ja usein pääni olikin kipeä, sanoo Wigelius.

Wigelius puhuu ”uuvuttavasta ajanjaksosta”, jolloin piti omaksua paljon uutta tietoa. Wigelius ei halunnut päästää itseään helpolla, eikä halua tehdä sitä jatkossakaan.

– Kun tamperelainen tulee kysymään jotain, hän olettaa valtuutetun tietävän kaikesta kaiken. Valtuutettu ei mielestäni voi vain pyytää anteeksi tietämättömyyttään ja luvata selvittää asiaa, vaan hänellä pitää olla jonkinlainen haju käsiteltävistä asioista, Wigelius huomauttaa.

Wigeliuksen mukaan rivivaltuutettu on yhtä lailla vastuussa esimerkiksi leikkauspäätöksistä kuin pormestari Lauri Lyly. Valtuutetun on kyettävä kantamaan vastuunsa ja perusteltava mielipiteensä.

Sata lasissa kaiken aikaa

Sata lasissa jatkuvasti toimivan Wigeliuksen sataprosenttisen vakava suhtautuminen kaupunginvaltuutetun työhön tulee esille, kun Wigelius puhuu esityslistoihin tutustumisesta.

– Minua ärsyttävät sellaiset valtuutetut, jotka ovat ensin tehneet paljon töitä päästääkseen kaupunginvaltuustoon, mutta sitten tullaan kokouksiin vain istumaan. Saatetaan jopa naureskella niille valtuutetuille, jotka ovat aktiivisia, ottavat asioista selvää ja käyttävät puheenvuoroja.

– Minusta tämä osoittaa pelkoa siitä, ettei uskalleta heittäytyä vaan mieluummin kritisoidaan muita. Sanotaan, että valtuuston kokouksissa turha puhe ottaa vallan, mutta se johtuu siitä, että järki-ihmiset ovat hiljaa ja katsovat sivusta, Wigelius sanoo.

Jo ennen valtuustoon pääsemistä Wigelius tunnettiin järjestöaktiivina ja näkemystensä vahvana esiintuojana. Näitä mies on edelleen, mutta omasta mielestään sillä lisäyksellä, että nyt hän on paljon fiksumpi.

– Jokainen vuosi tuo lisää kokemusta ja ymmärrän entistä paremmin asioiden olevan kokonaisuuksia. Enää en ajattele niin lapsellisesti ja naivista kuin ennen valtuustokautta eli niin kivaa kuin kaikille olisikin luvata rahaa, ei se ole arkitodellisuutta.

– Monet leikkauksista ovat olleet oman arvomaailmani vastaisia, mutta jos tällaisia ikäviä päätöksiä ei pystytä tekemään, niin kymmenen vuoden kuluttua kenelläkään ei ole enää mitään, toteaa Wigelius.

Wigelius sanoo olevansa tulessa

Viimeisen neljänneksen ja muun muassa viimeisen talousarvion ollessa edessä Wigelius tunnustaa olevansa tulessa.

– Minä toivon olevani viimeisen vuoden aikana yhä pätevämpi ja yhä innostuneempi. Sd-ryhmän sisällä olemme saaneet ohitettua kaikki ryhmää rasittaneet kiistat Atanas Aleksovskia myöten ja koko ryhmä on päässyt niistä eteenpäin sen sijaan, että olisimme kaiken aikaa riitelemässä toistemme kanssa.

Wigelius aloitti seuraavan vaalikampanjan jo joulukuussa, kiitos ”opposition” valtuutetun sanojen ja katseen. Wigeliusta katsottiin vihaisena silmiin ja väitettiin demareiden romahtavan seuraavissa vaaleissa ja kuinka hänen puolueensa murskaa demarit.

– Tämän heiton jälkeen olen painanut joka päivä täysillä, jotta SDP voittaa Tampereen seuraavat kuntavaalit. Kiitän tätä valtuutettu, että hän antoi minulle valtaisasti tarmoa tehdä vaalityötä, sanoo Wigelius.

Teksti ja kuvat: Ismo Alhoniemi