Mitä ”äly” merkitsee nykymaailmassa? Äly tarkoittaa paitsi viisaita ongelmanratkaisutaitoja, myös ihmissuhdetaitoja ja empatiaa. Kaoottisessa maailmantilanteessa tälle inhimilliselle ominaisuudelle olisi tänä päivänä käyttöä.
Työväenkirjallisuuden päivää, tamperelaista ilmaista, yhteiskunnalliseen kirjallisuuteen ja yhteiskunnallisiin teemoihin keskittyvää kirjallisuustapahtumaa vietettiin Työväenmuseo Werstaalla jälleen lauantaina 7. syyskuuta. Tapahtuman koordinaattori Jussi Lahtinen kertookin päivän teeman, älyn, syntyneen juuri ”älyttömän” maailmantilanteen ympärille.
– Halusimme tuoda älyn tapahtuman keskiöön – mitä äly voisi tarkoittaa? Teema laajentui sivistykseen ja viisauteen verrattuna markkinaehtoiseen nopeasyklisyyteen ja älyttömään maailmaan. Myös tekoäly oli teema, josta halusimme keskustella, Lahtinen kertoo.
Työväenkirjallisuuden päivässä esiteltiin yhteiskunnallista kirjallisuutta luentojen ja paneelikeskustelujen muodossa, niin kauno- kuin tietokirjallisuuttakin. Uutta kirjaansa Sivistyksen asianajaja (Into, 2024) oli esittelemässä pitkän linjan kansanedustaja ja pisimpään sivistysvaliokunnan jäsenenä toiminut Jukka Gustafsson. Lasse Lehtinen, joka niin ikään toimi pitkään SDP:n kansanedustajana, suuntasi esitelmässään katseen Suomen ja Venäjän suhteisiin ja peilasi oivaltavasti historiaa nykyaikaan.
Sivistyksen asialla
Gustafssonin teos sai alkunsa työtovereiden toiveesta, että hän kirjoittaisi kirjan kokemuksistaan ”sivistyksen asianajajana.” Hänellä olikin jo valmiiksi taltioituna paljon muistoja ajaltaan eduskunnassa ja sivistysvaliokunnan jäsenenä. Kirjassa käydään laajasti läpi sivistystä ja sivistyspolitiikkaa – ja sitä, miten sivistyksen puute näkyy nykypäivänä lähes kaikissa yhteiskunnan rakenteissa.
Gustafssonin toiveena on, että teos palauttaisi lukijalleen uskon demokratiaan ja sivistykseen aikana, jolloin yhteiskunnan olot ovat heikot, ja jota myös leimaa sota Euroopassa. Juuri nyt sivistykseen tulisi Gustafssonin mukaan panostaa erityisen paljon. Teoksessa käydään oivaltavasti läpi yhteiskunnan moraalista ja kulttuurista tilaa.
Gustafsson kertoo filosofien ja kirjailijoiden olleen itselleen parhaita työnohjaajia koko uransa ajan. Hän kertoo olevansa onnellinen siitä, että päätyi kirjoittamaan juuri sivistyksestä, sillä nykymaailmassa se tunnutaan kiertävän usein kaukaa. Esimerkiksi hän käy kirjassaan läpi koulutusjärjestelmän uudistuksia viimeisten 30 vuoden ajalta. Gustafsson toteaa, että paitsi perustaidot, pitäisi nuorella olla peruskoulun päätyttyä myös hyvä, terve itsetunto ja halu oppia ja kehittyä.
– Nyt on olemassa kahtiajako, joka vaikuttaa jatko-opintoihin, Gustafsson toteaa.
Gustafssonille tärkeä ajatus on, että elämän idea on kasvaminen omaan mittaan ja itsensä antaminen tarkoituksiin, jotka ylittävät yksilöllisen onnen rajat.
Lasse Lehtinen pohti tutkimuksen ja tietokirjallisuuden suomettumista
Yhdentoista vuoden ajan Suomen eduskunnassa toiminut Lasse Lehtinen pohti puheessaan Suomen ja Venäjän suhteita peilaten historiaa nykypäivään sekä sitä, millä tavalla suhteet itänaapuriimme ovat Suomessa vaikuttaneet tutkimuksen ja tietokirjallisuuden tekemiseen.
– Älyn käytöstähän on kysymys silloin, kun tutkimusta tehdään. Jos tutkimuksella on pidäkkeitä, poliittisia tai lainsäädännöllisiä, niin silloin äly ei koko kapasiteetissaan pysty tutkimusta tekemään. Tämä saattaa riittää tutkijalle, varsinkin jos tutkija on rajannut aiheensa, mutta älyä pitäisi saada vapaasti käyttää, Lehtinen toteaa.
– Menneisyyttä ei pidä haudata, vaan pitää mieluummin avata sellaiset tunkiot, jotka saattavat vähän tuoksahtaa, Lehtinen jatkaa.
Suhde Venäjään on Lehtisen mukaan aina jakanut Suomen kansan kahtia. Lehtisen mielestä sortokausilta peräisin olevat termit ”hatut” ja ”myssyt” ovat edelleen tänä päivänä ajankohtaisia. Termeillä viitataan tapaa kohdata Venäjää – vanhasuomalaisten sovinnallista tapaa, myssyjä, sekä nuorsuomalaisten kovempaa suhtautumista, hattuja.
Nykypäivänäkin esimerkiksi Nato-kysymys jakoi kansaa pitkään kahtia. Lopulta kriisin kärjistyessä suurin osa kansasta osoittautui Lehtisen mukaan ”hatuiksi” kannattaessaan Natoon liittymistä, mikä ilmensi jo kovempaa suhdetta itänaapuriimme.
Lehtisen mukaan Neuvostoliitto asetti pitkään Suomelle rajoja niin ulko- kuin sisäpolitiikan tasollakin. Esimerkiksi suuret puolueet kommunisteista kokoomukseen seuloivat joukoistaan Neuvostoliiton ystäviä ja arvostelijoita. Lisäksi vielä vuonna 1974 suomalaista journalismia rajoitettiin Nikolai Pogornyin ”lahjan” toimesta – journalisteille annettiin ohjeeksi edistää Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyttä, mikä tietenkin rajoitti journalistisen työn tekemistä, eli totuuden kertomista.
– Journalismi on tämän päivän historiankirjoitusta, Lehtinen toteaa.
Lehtisen puheenvuoron järjestelyistä vastasivat seuraavat puolueosastot: Tampereen Sos.dem. Toveriseura, Pispalan Sos.dem. Työväenyhdistys, Tahmelan Työväenyhdistys sekä Tampereen Kirjatyöntekijäin Sos.dem. Kerho.
Ilmaisten kirjallisuustapahtumien tärkeys
Tapahtuman koordinaattori Jussi Lahtinen pitää erittäin tärkeänä, että ilmaisia kirjallisuustapahtumia on.
– Isoja kirjafestareita on niin Tampereella kuin Helsingissäkin. Työväenkirjallisuuden päivän nimi on hieman hämäävä, sillä meidän fokuksemme on siinä, että haluamme puhua yhteiskuntaan kiinnittyneestä kirjallisuudesta. On merkittävää, että on olemassa erilaisia kirjallisuustapahtumia, Lahtinen päättää.