Ville Talikka, 20, on sekä SDP Tampereen kuntavaaliehdokas, että Pirkanmaan sosialidemokraattien aluevaaliehdokas. Hän on myös kuluneena kesänä ylioppilaaksi valmistunut lastensuojelun jälkihuollon asiakas.
– Olen itse nuori, ja kaikki on minulla tuoreessa muistissa. Näen nuorten palveluihin ja lastensuojeluun kohdistuvat leikkaukset lähietäisyydeltä, Talikka sanoo.
Kuntavaalien osalta Talikka mainitsee tärkeimmiksi teemoikseen julkisen liikenteen, rasismin vastaisen työn, koulukiusaamisen ehkäisemisen, sekä nuorten palvelut. Moni lastensuojelun palveluiden piirissä ollut tai oleva lapsi ja nuori on kokenut stigmatisointia – Talikka esimerkiksi muistaa, että tässä tilanteessa olleelta on kysytty, mitä on tehnyt ”joutuessaan” lastensuojelun asiakkaaksi. Stigma voi johtaa koulukiusaamiseenkin.
– Stereotypiat ovat vain stereotypioita. Nuortenkin keskuudessa ikään kuin vahingossa saatetaan syyllistää nuorta tämän tilanteesta. Itse sanon mieluummin, että olen päässyt kuin joutunut lastensuojelun asiakkaaksi, sillä usein lastensuojelu tulee kuvioihin vasta liian myöhään. Olen itse rohkaissut nuoria menemään puhumaan koulukuraattorille, mitä perheessä on oikeasti käynyt. Lastensuojelun työntekijää ei tarvitse pelätä, sillä lastensuojelu on lasten suojelua, Talikka toteaa.
Talikka haluaa myös omassa vaalikampanjassaan korostaa omaa taustaansa ja sitä, että hän on lastensuojelutaustaisten tukena. Hän toimii Pesäpuu ry:n lastensuojelun kehittämisryhmässä, sekä Lastensuojelun keskusliiton neuvottelukunnassa.
Osallisuus ylipäätään on Talikalle tärkeää. Aluevaalien osalta hänen tärkeimmät teemansa ovat lastensuojelu sekä ikäihmisten palvelut. Talikka ajattelee, ettei hyvinvointialueen ja kunnan asioita voi täysin erottaa toisistaan: esimerkiksi kaupunki voi rahoituksen kohdistamisella tiettyyn rajaan asti helpottaa puutteita hyvinvointialueen palveluissa.
– Leikkauksia, jotka kohdistuvat hyvinvointialueelle ja jotka kohdistuvat kaupunkiin, ei voi erottaa toisistaan. Kaupungin nuorisopalvelut eivät korvaa lastensuojelua, mutta kunnalla on oma veropohja, jolla se voi kasvattaa nuorisopalveluiden kassaa. Kaupungilla on mahdollisuus järjestää nuoria tukevaa toimintaa, vaikka se ei lastensuojelua korvaakaan, Talikka pohtii.
– Itse en tiedä, minkälainen oma tilanteeni tällä hetkellä olisi, jos en olisi saanut lastensuojelupalveluita, ja jos kouluissa ei olisi ollut esimerkiksi kuraattoria ja psykologia, Talikka jatkaa.
Esimerkkinä siitä, mitä kaupunki voi tehdä nuorten hyväksi, Talikka mainitsee Koskikeskukseen avatun Nuorisokeskus Kolon. Kolossa nuorten ei tarvitse vain olla jossakin keskenään, vaan siellä esimerkiksi leivotaan ja laitetaan yhdessä ruokaa.
Jälkihuollon leikkaukset huolettavat
Sanna Marinin hallitus nosti lastensuojelun jälkihuollon ikärajan 25 ikävuoteen. Orpo-Purran hallitus puolestaan laski ikärajan 23 vuoteen. Samaan aikaan istuva hallitus kevensi olutveroa. Talikka näkee tässä selkeän arvoristiriidan.
– Säästö, mikä lastensuojelun jälkihuollon ikärajan laskulla saavutetaan, on suurin piirtein samaa luokkaa kuin minkä verran rahaa olutveron kevennys on vienyt valtion kassasta. Samaan aikaan meillä on paljon syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. On huolestuttavaa, että hallituksen moraali on tämän kaltaista. Nyt nuoret eivät enää saa palveluita, mutta halpaa olutta kyllä, Talikka toteaa.
Päihdeongelmakin voi alkaa halusta turruttaa tunteet esimerkiksi alkoholilla, kun palveluita – kuten esimerkiksi terapiaa – ei saa. Talikka nostaakin terapeuttien ja terapian tarpeessa olevien määrän esiin – terapiapalveluita on yksinkertaisesti tarjolla liian vähän.
– Myös työllisyyspalveluiden siirtyminen työllisyysalueille koskee myös nuoria. Moni jää välitilaan. Itse olen nyt lukiosta valmistumiseni jälkeen välivuodella ja käyn töissä. Jos kuitenkin olisi kaltaiseni nuori, jolla ei olisi työpaikkaa, missä olisivat sosiaaliset kontaktit? Itse olen sosiaalinen ihminen, jolla on turvaverkko ja ihmisiä ympärillä. Mutta entä ne nuoret, jotka ovat valmistuneet, muuttaneet itsekseen asumaan, mutta päätyneet työttömiksi? TE-palveluilla on tässä suuri rooli, Talikka pohtii.
Lastensuojelun ikärajan lasku 23 ikävuoteen on myös sikäli arveluttavaa, että ilman ammatillista tutkintoa alle 25-vuotias työtön nuori ei saa työmarkkinatukea, jolloin vaihtoehtona on lähinnä toimeentulotuelle jääminen.
Mistä nuoret haaveilevat?
Unelmat ja haaveet ovat tärkeä osa elämää, ja etenkin nuorella henkilöllä kyky unelmoida on tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeä. Erilaiset mielenterveyden haasteet sekä myös taloudelliset ongelmat voivat vaikuttaa siihen hyvin negatiivisesti. Talikka itse kertoo haaveilevansa yhteiskunnasta, jossa kaikilla olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet menestyä ja tavoitella unelmiaan.
– Yhteiskunnallinen asema ei saisi olla tässä esteenä. Pienituloisuus ei esimerkiksi saisi olla esteenä pääsemiselle sellaiseen tilanteeseen, jota tavoittelee. Jos esimerkiksi tahtoo sairaanhoitajaksi, siihen tulee antaa mahdollisuus. Nuorilla tulisi olla mahdollisuus opiskella rauhassa siten, että heillä on siihen taloudelliset edellytykset. Haaveilen yhteiskunnasta, joka tukee ihmisiä sen verran, kuin on tarpeen – eikä välttämättä vain taloudellisesti, vaan verkostojen kautta. Itselleni esimerkiksi on ollut tärkeää jo se, että opettaja on koulussa kysynyt, mitä minulle kuuluu, Talikka sanoo.
Henkilökohtaisessa elämässään hän haaveilee työstä, josta pitää, vaikuttamisesta tärkeisiin asioihin politiikan kautta, sekä omasta perheestä.
Teksti: Milla Zuev
Kuva: Milla Zuev